Panssarivaunut

Sitten on vain se ongelma, että Kongsberg omistaa Patriasta (liki) puolet. Vähän vaikea argumentoida toiselle omistajalle, että Patria ei yritä tuottaa voittoa - eivät norjalaiset siinä ole mukana hyväntekeväisyydestä.
Ei tarvitse omistaa edes sitä. Osakeyhtiölaki velvoittaa huolehtimaan kaikkien osakkaiden edusta tasapuolisesti. Kongsin isolla osuudella on se vaikutus, että saavat ajettua omia ehdokkaitaan hallitukseen merkittävässä määrin halutessaan.
 

T72B3 saanut aktiivisuoja päivityksen

Kylkimiina pitäisi toimia kuten muut EFPt ja nuolet. Mutta onko mahdollista muuttaa sivusta hyökkäviä laukaisemaan EFPn aktiivisuojan ulkopuolelta ja saamaan aikaan läpäisyn?

Tuli muuten joskus mietittyä, että olisiko mitään järkeä muuntaa Spike ohjuksia siten, että ontelokärki vaihdettaisiin EFP:hen ja se laukaistaisiin 10-20 metrin päästä vaunusta? Nykyään ei taida olla tarvetta tälläiselle, mutta tulevaisuudessa asiat voisivat olla toisin.

Ei. Läpäisyä ei saavuteta juuri lainkaan suhteessa kosketusetäisyydeltä räjähtävään (kaksois)onteloon.

Esim. SLAM-miina läpäisee 40 mm 8 metrin etäisyydeltä, painoa miinalla 1 kg ja räjähteen osuus 0,28 kg. Tai SADARM-tytärammus, joka läpäisee useimpien taistelupanssarivaunujen katon jopa 152 m etäisyydeltä, koko ammus 11,77 kg ja taistelukärjessä 1,5 kg räjähdettä. Tai MPB-miina, joka läpäisee 100 mm RHA 50 metrin etäisyydeltä.

Arvaan, että EFP-taistelukärjellisen Spiken ainoa puoliksi käytännöllinen käyttötapa olisi vaunun kattoon hyökkääminen lähes suoraan ylhäältä, ja silloinkin suorituskyky on vaarassa tulla eliminoiduksi lisäpanssaroinnilla. Ei jatkoon.

Lisäys: Rynnäkkövaunuihin, miehistönkuljetusajoneuvoihin ym. kevyempiin se voisi kyllä toimia, mutta venäjä ei ole toistaiseksi tainnut asentaa niihin aktiivisuojajärjestelmiä.
 
Ei tarvitse omistaa edes sitä. Osakeyhtiölaki velvoittaa huolehtimaan kaikkien osakkaiden edusta tasapuolisesti. Kongsin isolla osuudella on se vaikutus, että saavat ajettua omia ehdokkaitaan hallitukseen merkittävässä määrin halutessaan.

Tuohon lainsäädännön rajoitukseen nimenomaan viittasin. Joka tapauksessa vähän teennäistä tämä voivottelu Millogista. Tekeehän se tulosta, mutta ei mitään riistotulosta kuitenkaan. Ei noilla rahoilla ihan hirveitä tehtäisi puolustusvoimissakaan.

 
Arvaan, että EFP-taistelukärjellisen Spiken ainoa puoliksi käytännöllinen käyttötapa olisi vaunun kattoon hyökkääminen lähes suoraan ylhäältä, ja silloinkin suorituskyky on vaarassa tulla eliminoiduksi lisäpanssaroinnilla. Ei jatkoon

Spike on jo valmiiksi suunniteltu iskemään kattoon ja käsittääkseni uudemmat mallit on suunniteltu iskemään entistäkin jyrkemmässä kulmassa. Ja jos joku rupeaa asentamaan vaunujen kattoon yli 10 sentin edestä panssaria, niin se ei tapahdu ainakaan kykyisin käytössä oleviin tankkeihin ihan jo painon takia.
 
Spike on jo valmiiksi suunniteltu iskemään kattoon ja käsittääkseni uudemmat mallit on suunniteltu iskemään entistäkin jyrkemmässä kulmassa. Ja jos joku rupeaa asentamaan vaunujen kattoon yli 10 sentin edestä panssaria, niin se ei tapahdu ainakaan kykyisin käytössä oleviin tankkeihin ihan jo painon takia.

Ei kai kukaan järkevä umpiterästä käytä...


The additional side armor for defeating EFPs consists of 18mm plates constructed of several layers of different materials. This material, which costs about $2,000 per square foot, breaks up the EFP molten copper "warhead" that an EFP produces to slice through conventional armor. For the six wheel Cougar, the EFP armor kit weighs 2.5 tons, and costs $152,000.

Lisäksi siellä on alla se pohjapanssari.


Thanks to their EFP warhead they will penetrate less than 200 mm RHA (SMArt and BONUS are both penetrating ~100-120 mm RHA), so fit your roof (~70 mm on Leopard 2, ~2-3 inches on M1 Abrams) with a spaced add-on layer of ~15 mm thickness and fill the space partial with glass-reinforced plastic (like 7 cm empty space and 5 cm will be filled with GRP) and your tank's crew will survive BONUS/SMArt and similar weapons. But mobility kills still remain probable.
 
2S1 oli aikanaan virhevalinta. Tarjolla oli 2S3 panssarihaupitseja DDR:stä, jotka olisi 152 mm:n tykillä olleet paljon parempia. Pääesikunnan muutaman everstin hönöilyn takia jäi hankkimatta jolloin oli pakko tyytyä PSH74:ään.
Toisaalta kristallipallosta olisi voinut nähdä että 152mm haupitsikalusto poistuu paljon ennen 122mm kalustoa, joten ammushuolto-argumentti puoltaa 2S1:stä ainakin näin jälkikäteen.
Wikipedian mukaan Itä-Saksalla oli yhteensä 95 kappaletta Akaasioita. Itä-Euroopassa vaunulla oli vain muutamia käyttäjämaita.
 
On se kyllä pirun hankalaksi tehty. Haluttiin eräs COTS-laite, jonka hinta ylitti kilpailutuksen kynnysarvon. Tiedettiin erään saksaisen firman tuote laadukkaaksi, mutta koska kilpailutus, ei voida sanoa minkä merkkinen halutaan. No laitettiin speksit tarjouspyyntöön siten että kilpailijoiden tuotteilla ne eivät täyty. Halvimman speksit täyttävä tarjous oli kuitenkin kiinalainen ja se päätettiin tarjouskilpailun voittajaksi. Sitten kun olisi hankintasopimus pitänyt allekirjoittaa, tarjoaja ilmoitti, että ei se tarjottu tuote nyt oikeasti täytäkään kaikkia speksejä. Laitetaan homma seis.

Laitetaan uusi tarjouspyyntö samoilla spekseillä sisään. Tällä kertaa voiton vie itäeurooppalainen laite, jonka maahantuoja lupaa modifioida täyttämään speksit. No, koska homman aloittamisesta on kulunut jo yli vuosi ja laite tarvitaan, päätetään tarjouskilpailun voittanut itäeurooppalainen laite ostaa. Lopulta useiden reklamaatioiden ja korjauskierrosten jälkeen ostettu laite vastaa ainakin näennäisesti tarjouspyynnön vaatimuksia, mutta on kuitenkin huonompi luin alkujaan haluttu saksalainen ja hinnassa säästettiin luokkaa prosentti.
Olen törmännyt samaan. Tiedetään että valmistajan X tuote on huono ja tuotetuki surkeaa joten yritetään vääntää speksit niin ettei ainakaan sitä valita. Muttei auta, X tekee niin halvan tarjouksen että se on pakko julistaa voittajaksi joka tapauksessa. Sitten tapellaan surkean tuen ja kirjavan kaluston kanssa.

Noista palvelutoimintojen kilpailutuksista, ongelmaksi pitkässä juoksussa voi muodostua että kokonaisuuksien pilkkominen moneen osaan tuottaa kyllä edullisia sopimuksia kun tarjoajat joutuvat aidosti kilpailemaan keskenään, mutta laadunvalvonta että tuottajat oikeasti toimittavatkin sovitut palvelut muodostuu helposti viidakoksi. Tästä syystä jotkut kaupungit ovat esimerkiksi luopuneet tilaaja-tuottaja -mallista.
 
Yksityisen korjaamotoiminnan puolesta on kyllä myös kokemusta siitä että PV:n kanssa toiminta on välillä aivan helvetin byrokraattista.
Varmasti voi olla. PV:ssä kun uskotaan kuten vanhassa Neuvostoliitossa keskusjohtoisuuteen. Sopimuksia halutaan neuvotella Pääesikunnassa ja joukko-osastoilla on enää hyvin vähän valtaa tehdä niitä paikallisesti. Tuloksena on turhaa byrokratiaa ja ainakin paikallisesti kalliit hinnat. Matkaliput maksaa Matka-Kalevan kautta 2-3 kertaa enemmän kuin suoraan tilattuna, Hanselin kautta tuleva tavara samoin. Varmaan joku Pääesikunnassa todistelee itselleen että näin säästetään rahaa, mutta vaikea kuvitella kun keltään en ole kuullut että keskitetyt sopimukset olisivat olleet joukolle edullisempia.
 
Toisaalta kristallipallosta olisi voinut nähdä että 152mm haupitsikalusto poistuu paljon ennen 122mm kalustoa, joten ammushuolto-argumentti puoltaa 2S1:stä ainakin näin jälkikäteen.
Wikipedian mukaan Itä-Saksalla oli yhteensä 95 kappaletta Akaasioita. Itä-Euroopassa vaunulla oli vain muutamia käyttäjämaita.
122 mm:n ampumatarviketilanne on hyvä koska niitä tuotiin meille juuri DDR:stä, missä oli aivan käsittämättömän varastot. Olisi samalla hoitunut varmaan 152 mm:n a-tarvikkeetkin.
 
Olen törmännyt samaan. Tiedetään että valmistajan X tuote on huono ja tuotetuki surkeaa joten yritetään vääntää speksit niin ettei ainakaan sitä valita. Muttei auta, X tekee niin halvan tarjouksen että se on pakko julistaa voittajaksi joka tapauksessa. Sitten tapellaan surkean tuen ja kirjavan kaluston kanssa.

Noista palvelutoimintojen kilpailutuksista, ongelmaksi pitkässä juoksussa voi muodostua että kokonaisuuksien pilkkominen moneen osaan tuottaa kyllä edullisia sopimuksia kun tarjoajat joutuvat aidosti kilpailemaan keskenään, mutta laadunvalvonta että tuottajat oikeasti toimittavatkin sovitut palvelut muodostuu helposti viidakoksi. Tästä syystä jotkut kaupungit ovat esimerkiksi luopuneet tilaaja-tuottaja -mallista.
Ja toinen ongelma on, että tietyt firmat ovat alkaneet kiistämään tehtyjä hankintapäätöksiä markkinatuomioistuimessa. PV on ollut viimeisen 5 vuoden aikana varmaan toistakymmentä kertaa oikeudessa. Kaikki jutut on voitettu, mutta hanke seisoo niin kauan kun oikeutta käydään. Joskus näin tehdään ilmeisesti että saadaan sen kautta tietoa sopimusperusteista tulevia kilpailutuksia varten. Ihan kiva, mutta menee vain PV:n rahaa ja aikaa hukkaan.
 
Varmasti voi olla. PV:ssä kun uskotaan kuten vanhassa Neuvostoliitossa keskusjohtoisuuteen. Sopimuksia halutaan neuvotella Pääesikunnassa ja joukko-osastoilla on enää hyvin vähän valtaa tehdä niitä paikallisesti. Tuloksena on turhaa byrokratiaa ja ainakin paikallisesti kalliit hinnat. Matkaliput maksaa Matka-Kalevan kautta 2-3 kertaa enemmän kuin suoraan tilattuna, Hanselin kautta tuleva tavara samoin. Varmaan joku Pääesikunnassa todistelee itselleen että näin säästetään rahaa, mutta vaikea kuvitella kun keltään en ole kuullut että keskitetyt sopimukset olisivat olleet joukolle edullisempia.
Näistä on kuulunut napinaa kuntapuoleltakin. Ei saa ostaa vaikkapa läppäriä suoraan kaupasta tonnilla vaan se pitää tilata kilpailutuksen voittajalta hintaan 1500€.

Tuo ongelma tulee kaiketi siitä että kilpailutuksen kustannusvertailu tehdään yleisimmille nimikkeille ja sopparin sisällytetään kuitenkin tavarantoimittajan koko valikoima.
 
122 mm:n ampumatarviketilanne on hyvä koska niitä tuotiin meille juuri DDR:stä, missä oli aivan käsittämättömän varastot. Olisi samalla hoitunut varmaan 152 mm:n a-tarvikkeetkin.
On kai 152mm murkulaa ostettukin kun DDR-varastoista laivattiin Suomeen yli sata vedettävää haupitsi k. o. väljyydessä. Syövätkö D-20 ja 2S3 täsmälleen samaa tavaraa on sitten toinen tarina.
 
Hankintalaki on kuulemani mukaan yksi perstötterö, mutta toisaalta sivistyneessä maassa kuuluu sellainen olla. On aika ilmeistä, että ellei asiasta säädetä lailla, syntyy helposti insentiivejä ohjata julkisia varoja sukulaisten yrityksille tai ottaa vastaan lahjuksia. Tietysti näitä tulee hankintalain kanssakin, mutta onpahan edes jokin jämärähkö tulppa välissä. Vastahan yksi karhuryhmän komisario oli oikeudessa, kun useamman sadan tonnin tilaukset olivat yllättäen menneet veljen firmalle...

Yleispätevää ratkaisua hankintalain ongelmiin ei ole olemassa. Sen hankalauuksia voitaisiin kuitenkin lievittää kehittämällä hankintaosaamista, ja kuten @Lepard jo totesi, tämä ei ole ammattisotilaiden substanssiosaamista vaan tätä varten organisaation kannattaa palkata sellainen henkilö, jolla tätä on eli ekonomi tai muu taloustiedettä ja julkisoikeutta lukenut ammattilainen. Vastaavasti itse opintojeni aikana hoksasin nopeasti, miksi modernin terästeollisuuden kehittäjä Henry Bessemer totesi jo 150 vuotta sitten, että teräspohatan ensimmäinen sääntö kuuluu: palkkaa kemisti. Sellaisella ns. insinöörijärjellä pääsee tiettyyn rajaan asti, sen toiselle puolelle ei kannata mennä hutiloimaan vaan antaa ammattilaisen hoitaa homman.

Toinen mikä olisi muuten ihan EU-säännösten puitteissa, olisi rajata PV:n hankintoja laajemmin hankintalain ulkopuolelle. Puolustusvoimilla on kuitenkin strategisia ja varautumistehtäviä, joiden toteuttamiseen hankintalaki ei oikein tahdo soveltua.
 
Näistä on kuulunut napinaa kuntapuoleltakin. Ei saa ostaa vaikkapa läppäriä suoraan kaupasta tonnilla vaan se pitää tilata kilpailutuksen voittajalta hintaan 1500€.

Tuo ongelma tulee kaiketi siitä että kilpailutuksen kustannusvertailu tehdään yleisimmille nimikkeille ja sopparin sisällytetään kuitenkin tavarantoimittajan koko valikoima.
Ei saa tilata videotykkiin uutta lamppua satasella netistä, jolloin olisi alle viikossa perillä, vaan pitää tilata hankintapaikasta. Hinta 300+ ja toimitusaika 1-2 kuukautta, kun niillä itsellä ei ole hyllyssä. Tuolla perusteella sitten tilaliikelaitos kieltäytyi asentamasta vaihtolamppuja, kun ne on niin kalliita, joten piti tilata uusi projektori 700-800€. Ja säästöä syntyy, etenkin kun sitten tilaliikelaitos korotti kyseisen luokan vuokraa, kun siellä on uusi videotykki. Tai vaihtoehtoisesti koulutarvikkeet pitää tilata yhdestä ja samasta paikasta. Kilpailutuksen yhteydessä määrätään muutamia tuotteita, joiden hintoja sitten vertaillaan. Nuo yksittäiset tuotteet kilpailijat sitten hinnoittelevat erittäin halvaksi, mutta sopimuksen synnyttyä muut tuotteet ovatkin helposti 50-200% arvokkaampia kuin paikallisesta kaupasta haettuna. Mutta säästöä syntyy.

Näin ainakin koulupuolella.
 
On se kyllä pirun hankalaksi tehty. Haluttiin eräs COTS-laite, jonka hinta ylitti kilpailutuksen kynnysarvon. Tiedettiin erään saksaisen firman tuote laadukkaaksi, mutta koska kilpailutus, ei voida sanoa minkä merkkinen halutaan. No laitettiin speksit tarjouspyyntöön siten että kilpailijoiden tuotteilla ne eivät täyty. Halvimman speksit täyttävä tarjous oli kuitenkin kiinalainen ja se päätettiin tarjouskilpailun voittajaksi. Sitten kun olisi hankintasopimus pitänyt allekirjoittaa, tarjoaja ilmoitti, että ei se tarjottu tuote nyt oikeasti täytäkään kaikkia speksejä. Laitetaan homma seis.

Laitetaan uusi tarjouspyyntö samoilla spekseillä sisään. Tällä kertaa voiton vie itäeurooppalainen laite, jonka maahantuoja lupaa modifioida täyttämään speksit. No, koska homman aloittamisesta on kulunut jo yli vuosi ja laite tarvitaan, päätetään tarjouskilpailun voittanut itäeurooppalainen laite ostaa. Lopulta useiden reklamaatioiden ja korjauskierrosten jälkeen ostettu laite vastaa ainakin näennäisesti tarjouspyynnön vaatimuksia, mutta on kuitenkin huonompi luin alkujaan haluttu saksalainen ja hinnassa säästettiin luokkaa prosentti.
Olin läheisesti tekemisissä erään organisaation kipeästi tarvitsemien tiettyjen teollisten tuotteiden hankinnassa. Suomalaiseen valmistajaan oltiin yhteydessä, saatiin speksattua ja saatiin kohtuuhintainen tarjous. Jouduttiin kuitenkin laittamaan kilpailutukseen jonka voitti sitten virolainen tarjoaja. Tämä taho ei ollut ikinä valmistanut vastaavaa tuotetta. Virolaisilla ei olisi ollut edellytyksiä täyttää edes viranomaisen vaatimuksia. Suosittelinkin pelin viheltämistä poikki, mutta kilpailutusta/hankintaa hoitavat henkilöt eivät tietenkään kuunnelleet. Sitten, kun tuotteet piti toimittaa, virolaiset ilmoittivat etteivät pysty toimittamaan. Tässä vaiheessa saatiin tilata suomalaiselta valmistajalta ja toimitus oli luokkaa ainakin vuoden myöhässä alkuperäiseen aikatauluun.

Laitteet ovat sen verran isoja, että rakennukseen piti tehdä reikä asennusta varten. Myös muita asennuksia ja oheislaitteita tarvittiin merkittävä määrä. Asennus saatiin noin 95 % valmiiksi. Sitten kuitenkin menetettiin momentum ja ei saatu enää resursseja asian hoitamiseen loppuun. Laitteistoa ei saatu eikä tulla ikinä saamaan käyttökuntoon vaan osat tulevat menemään suoraan Keinäselle sulatettavaksi.

Toisin päin on myös kokemus. Ulkomaalaiselta yritykseltä tuli tarjouspyyntö sellaisesta tuotteesta, että tarjouksen tekemiseen menee aikaa ja rahaa. Tein tarjouksen. Sitten jonkin ajan kuluttua tuli yllättäen kutsu osallistua ko. valtion kilpailutukseen tästä tuotteesta. Totesin järjestelyn sen verran byrokraattiseksi, ettei kannata osallistua.

Tällainen kilpailutus lisää kustannuksia normaaliin yksityisen puolen hankintamenettelyyn verrattuna. Ehkä pakollinen kilpailutus on silti välttämätöntä kaikkien Yli-Ali-Viikareiden takia.
 
On kai 152mm murkulaa ostettukin kun DDR-varastoista laivattiin Suomeen yli sata vedettävää haupitsi k. o. väljyydessä. Syövätkö D-20 ja 2S3 täsmälleen samaa tavaraa on sitten toinen tarina.
Kyllä syövät, tykki pohjautuu D-20:een. Samat kranaatit menee käsittääkseni kaikkiin perinteisiin 152mm itätykkeihin (ML-20, M1938, D-20 jne) ja samaten 'kotimaiseen' 152H88:een.
 
Näin se on aikalaiskertomuksissa järjestäen kuvattu että 2S3:t olivat niin huonossa hapessa ettei niitä kannattanut ostaa. Eikä siinä ole puhuttu jäljellä olevista vaan kaikista.

Minulla on vahva muistikuva että luotettavien lähteiden mukaan 2S3 oli DDR:llä alkujaan noin 50kpl ja 2S1 noin 500kpl. Tuokin tukee aikalaiskertomusten oikeellisuutta.

Nämä on onneksi helppo tarkastaa kunhan pääsee lähteiden äärelle.
Hieman vitjan aiheesta sivuun mutta kysynpä silti: onko Itä-Saksan kaupoista olemassa jotain hyvää julkista yhteenvetoa, esim artikkelia, tutkimusta saati kirjaa?

Esimerkiksi tuo lainaus Ylijohdon reservi -kirjassa viite viittaa Puolustusvoimien sisäiseen dokumenttiin, johon oli tutkimuslupa. Tykistö taistelee tulellaan -historiikki puolestaan keskittyy niin tulenkäytön kyvykkyyksien ja periaatteiden kuvaamiseen kuluneina vuosikymmeninä, että derkku-kaupat ovat lähinnä anekdootti jossa todetaan että kalustotilanne parani ja miten se vaikutti eri kyvykkyyksiin. Itse kaupasta ei mitään detaljeja.
 
Hieman vitjan aiheesta sivuun mutta kysynpä silti: onko Itä-Saksan kaupoista olemassa jotain hyvää julkista yhteenvetoa, esim artikkelia, tutkimusta saati kirjaa?

Esimerkiksi tuo lainaus Ylijohdon reservi -kirjassa viite viittaa Puolustusvoimien sisäiseen dokumenttiin, johon oli tutkimuslupa. Tykistö taistelee tulellaan -historiikki puolestaan keskittyy niin tulenkäytön kyvykkyyksien ja periaatteiden kuvaamiseen kuluneina vuosikymmeninä, että derkku-kaupat ovat lähinnä anekdootti jossa todetaan että kalustotilanne parani ja miten se vaikutti eri kyvykkyyksiin. Itse kaupasta ei mitään detaljeja.

sivu 319

erittelyt ps-kalustoasta ja tykistöaseista
 
Back
Top