Panssarivaunut

[Ohjus-tiedustelija]

Väittely vaunujen etenemisestä lähti tosiaan liikkeelle näytöksestä jossa esiintyi joukkueparin etenemistä aukealla, reitin valinnan maastoa hyväksi käyttäen tekevät siis lopulta joukkueet ja komppaniat, eivät kokonaiset tst-osastot.
Tässä tulee nyt vähän esimerkkiä tuohon piirrokseesi (JOKO) liittyen Myllykosken kohdalta. Kärkivaunun näkymä 359 tiellä (tien 353 risteyksessä):

Kuvassa1 jos jatketaan 359 tietä/keskeltä aukeaa eteenpäin -> A-etäisyyttä riittää niin vastustajan vaunukanuunoille, ohjuksille kuin ilmasta-maahan kyvyllekkin, omaa suojaa erittäin vähän ja uhkaava sektori +180-astetta/kilometrejä = mahdoton valvoa tähystämällä aukottomasti useammankaan vaunu voimin.

Kuvassa2oik jos katse käännetään oikealle -> vaunuille löytyy heti suojaa 20m päästä omakotitalon/sitä ympäröivän kasvillisuuden muodossa liikettä voidan jatkaa kauempana näkyvien vastaavien rakennus/kasvillisuus muodostelmien/aukean reunassa ns. saarekkeesta toiseen. Suojaa löytyy ihan erilailla, vaunut eivät ole kuin hetkellisesti näkuvissä pidemmälle A-etäisyydelle, uhkaavan sektorin supistuessa oleellisesti ja vaihdellen vaunun sijainnin mukaan.

Kuvassa3vas jos katse käännetään vasemmalle -> sama juttu kasvillisuus saarekkeita/rakennuksia joiden suojaa pitää ehdottomasti käyttää hyväksi osana liikettä.

Kuvassa4vas.taajama jos valitaan reitti muutama sata metriä vasemmalta Myllykosken taajaman kauta -> A-etäisyys putoaa pariin sataan metriin ja uhkaava sektori raskaista aseita vastaan kapenee erittäin oleellisesti, vaunuilla voidaan ajaa pihojen läpi hakien suojaa rakennuksista/kasvillisuudesta.

Ikävä kyllä Googlen kartta-autot eivät ole ajelleet yhtään pienemmillä peltoja reunustavilla/kiertelevillä hiekkateillä koska sieltä sitä sitä vaunujen todennäköistä reitti näkymää vasta alkaisikin löytymään...
Pointti on kuitenkin se että mikään ei pakota jatkamaan liikettä suoraviivaisesti suurinta tietä/keskeltä aukeaa, muutama sata metriä sivulle ja yleensä löytyy huomattavasti suojaisempaa maastoa eikä hyökkäyksen reitti siitä kartalla yhtään miksikään vielä muutu.
Eihän jalkamiehetkään lähde suoraan pellon yli huutorynnäkköön jos vieressä on valittavissa suojaisempaa hyökkäys maastoa kasvillisuuden ja/tai rakennusten muodossa!

 

[Ohjus-tiedustelija]

Toinen vastaava esimerkki about samalta kohtaa Kouvolantieltä:

Kuva A1 15-tieltä keskeltä aukeaa.

Kuva A2 n.1km verran 15-tien sivusta.

Edelleen pienemmille teille/peilloille emme ikävä kyllä pääse katselemaan kymmenien erilaisten reittivalintojen näkymiä, perusperiaate kuitenkin se että vähän sivuun johonkin suuntaan niin huomattavasti suojaisempaa maastoa löytyy hyvinkin helposti, eikä mihinkään varsinaisiin metsiin / pois tavoite suunnasta tarvi alkaa itseään survomaan.

 

[Luottis]

Kun noita kuvia katselee panssarimiehen näkökulmasta, niin kuka hullu edes ajatteli ajavansa tuosta ajorivissä tai kiilassa. Suojasta suojaan edetään ja vaunupari tukee toista vaunuparia.

 

[aj77]

PSTsian viestiin viitaten muituttaisin, että 122psh:ita oli ainakin jossakin vaihessa 72 putkea, joten jos kootusti toimitaan, niin kyllä sitä putkea riittää aina etulinjaa tukemaan.

Moniko niistäkin ruumisarkuista ehjänä säilyisi.Viholliselta tai vikaantuneena. Joka on tietenkin selvinneelle miehistölle hyvä,niin pääsevät jääkäreiksi. Paremmat mahdollisuudet kuin nuissa helvetin ahtaissa kohloissa. Noi pitäis stenata ja ostaa jotain muuta tilalle.

 

[SJ]

Moniko niistäkin ruumisarkuista ehjänä säilyisi.Viholliselta tai vikaantuneena. Joka on tietenkin selvinneelle miehistölle hyvä,niin pääsevät jääkäreiksi. Paremmat mahdollisuudet kuin nuissa helvetin ahtaissa kohloissa. Noi pitäis stenata ja ostaa jotain muuta tilalle.

Saisiko tuolle vielä perustelujakin? Tuosta voisi päätellä, että mielestäsi nuo pysyvät toimintakykyisenä tavallista tykistöä huonommin, jopa huomattavasti huonommin.

 

[JOKO]

Miten niin hidas metsätaistelu?

Ennen kuin lähdetään purkamaan tuota kuvaasi voisit nopeasti selittää miksi hyppäsimme kärjen (PSV ja PSJ joukkueet) rynnistyksestä yllätten TSTOS -mittakaavan etenemiseen? Et kai kuvittele että MEKTSTOS painelee tuolla aukeilla kilometrin levyisenä viuhkana pommittaen kaikkea mikä eteen tulee?

Jalkaväen jalkaudutta vauhti tuppaa olemaan hidasta.

Laajemman kokonaisuuden otin mukaan, koska se määrittää puitteet ja aikataulun mekanisoitujen joukkojen käytölle. Silloin ei ole läheskään aina mahdollista valita edullista reittiä yksittäisen vaunun tai joukkueen osalta. Samoin aikataulu vaatii häikäilemätöntä rynnistystä varovaisen nysväämisen sijaan. Hitaasti ja pienin voimin toteutettu mekanisoitujen joukkojen operaatio kuivuu kokoon vastustajan ehtiessä vastatoimiin.

Hyökkäyskaistan pitää olla riittävän leveä, jotta hyökkäys jättää jälkeensä huollolle ja joukkojen liikkeille riittävän uran. Kapean rännin avaaminen vihollisen keskelle ei riitä. Kilometrin levyisen viuhkan sijaan puhuisin pikemminkin useista kilometreistä. En tosin tarkoita siistissä rivissä etenemistä, vaan maastoa hyväksikäyttäen tapahtuvaa etenemistä. Isompi hyökkäys ei vaan mahdollista rajatonta kikkailua maaston kanssa. Muutoin on kaikki vaunut sumpussa, joukot sekaisin tai aikataulu pettänyt.

 

[Luottis]

Jalkaväen jalkaudutta vauhti tuppaa olemaan hidasta.

Laajemman kokonaisuuden otin mukaan, koska se määrittää puitteet ja aikataulun mekanisoitujen joukkojen käytölle. Silloin ei ole läheskään aina mahdollista valita edullista reittiä yksittäisen vaunun tai joukkueen osalta. Samoin aikataulu vaatii häikäilemätöntä rynnistystä varovaisen nysväämisen sijaan. Hitaasti ja pienin voimin toteutettu mekanisoitujen joukkojen operaatio kuivuu kokoon vastustajan ehtiessä vastatoimiin.

Hyökkäyskaistan pitää olla riittävän leveä, jotta hyökkäys jättää jälkeensä huollolle ja joukkojen liikkeille riittävän uran. Kapean rännin avaaminen vihollisen keskelle ei riitä. Kilometrin levyisen viuhkan sijaan puhuisin pikemminkin useista kilometreistä. En tosin tarkoita siistissä rivissä etenemistä, vaan maastoa hyväksikäyttäen tapahtuvaa etenemistä. Isompi hyökkäys ei vaan mahdollista rajatonta kikkailua maaston kanssa. Muutoin on kaikki vaunut sumpussa, joukot sekaisin tai aikataulu pettänyt.

Rittääkö meillä kapasiteetti tuollaiseen leveämpään hyökkäkseen? Pitäisi keskittää kaikki mahdolliset vaunut, että saataisiin aikaan leveä hyökkäys. Jalkaväen hitaus ei mielestäni ole ongelma, koska vaunuihin pääsee nopeasti takaisin.
Sitten olisi vielä heittää panssaripioneerin mielipide tähän väliin. Mitä jos tämä leveä rintama kohtaa esteen esim. miinoitteen tai vesiesteen. MEKTOST pystyy tekemään 2 ränniä ja 2 kantta samaan aikaan. Tälläisessä tilanteessa osa joukoista joutuisi pakkautumaan sumppuun.
Mielestäni mekanisoiduilla joukoilla on liian vähän tukevia joukkoja, että isommat hyökkäykset olisivat edes mahdollisia.

 

[Ohjus-tiedustelija]

Jalkaväen jalkaudutta vauhti tuppaa olemaan hidasta.

Laajemman kokonaisuuden otin mukaan, koska se määrittää puitteet ja aikataulun mekanisoitujen joukkojen käytölle. Silloin ei ole läheskään aina mahdollista valita edullista reittiä yksittäisen vaunun tai joukkueen osalta. Samoin aikataulu vaatii häikäilemätöntä rynnistystä varovaisen nysväämisen sijaan. Hitaasti ja pienin voimin toteutettu mekanisoitujen joukkojen operaatio kuivuu kokoon vastustajan ehtiessä vastatoimiin.

Khöhöm... Karttapiirroksessasi sininen nuoli ajaa Kouvolantien suunnassa suoraan päin punaista, eli puhutaan puhtaasta panssaroitujen joukkojen kohtaamistaistelusta. Jos tuollaisessa tilanteessa painat aukealle kaasupohjassa liput liehuen, niin rynnitys jää aika suurella tod.näköisyydellä kovin lyhyeksi... En edelleenkään oikein ymmärrä miten vaunujen liikkeen ohjaaminen muutama sata metriä sivummalta edullisten maastoesteiden suojaa hyväksikäyttäen hyydyttää koko toiminnan täysin? Missä vaiheessa kukaan on tässä esim. jääkäreitä ollut jalkauttamassa?

Luonnollisesti eteneminen pidetään nopeampi tempoisena, jos ei olla/odoteta jouduttavan välittömästi viholliskosketukseen (mutta siitähän tässä ei ollut kysymys). Tiedusteluhan siellä kärjessä yleensä painaa menemään ja sieltä pitäisi tulla infoa kun törmätään kovaan rautaan, sen jälkeen on syytä alkaa tähystämään tarkemmin ja hakemaan omalle vaunulle suojaisempaa etenemisreittiä, muuten tulee noutaja aika pikaisesti...

Hyökkäyskaistan pitää olla riittävän leveä, jotta hyökkäys jättää jälkeensä huollolle ja joukkojen liikkeille riittävän uran.

Mikä ihme pakottaa meidän tapauksessamme huollon seuraamaan samaa uraa missä on vielä uhka törmätä vastustajan rippeisiin? Pääosa aukeita ympäröivästä maastosta kun pitäisi edelleen olla oman "pallomeren" hallinnassa, kyllä sieltä paremmin varmistettu reitti löytyy, eikä ne vaunut nyt sentään ihan joka parin tunnin välein sitä täydennystä tarvi...

Kapean rännin avaaminen vihollisen keskelle ei riitä. Kilometrin levyisen viuhkan sijaan puhuisin pikemminkin useista kilometreistä. En tosin tarkoita siistissä rivissä etenemistä, vaan maastoa hyväksikäyttäen tapahtuvaa etenemistä.

Koetappa nyt päättää mikä on hidasta nysväämistä ja mikä häikäilemätöntä rynnistystä...?

Isompi hyökkäys ei vaan mahdollista rajatonta kikkailua maaston kanssa.
Muutoin on kaikki vaunut sumpussa, joukot sekaisin tai aikataulu pettänyt.

Miksei? Kuten todettua, suojasempi reitti löytyy yleensä aina muutaman sadan metrin sisältä siitä kaikkein avoimimmasta paikasta.
Arvaa kuinka sekaisin pakka on muutaman kymmenenkin minuutin jälkeen jos joukot/vaunut enemmän tai vähemmän ilman näköyhteyttä toisiinsa päästelevät syöttöpohjassa menemään levittäytyneenä joillekkin rikkoinaisille aukeille (esittämäsi mukaan) useiden kilometrien leveydelle...

 

[baikal]

Rittääkö meillä kapasiteetti tuollaiseen leveämpään hyökkäkseen? Pitäisi keskittää kaikki mahdolliset vaunut, että saataisiin aikaan leveä hyökkäys. Jalkaväen hitaus ei mielestäni ole ongelma, koska vaunuihin pääsee nopeasti takaisin.
Sitten olisi vielä heittää panssaripioneerin mielipide tähän väliin. Mitä jos tämä leveä rintama kohtaa esteen esim. miinoitteen tai vesiesteen. MEKTOST pystyy tekemään 2 ränniä ja 2 kantta samaan aikaan. Tälläisessä tilanteessa osa joukoista joutuisi pakkautumaan sumppuun.
Mielestäni mekanisoiduilla joukoilla on liian vähän tukevia joukkoja, että isommat hyökkäykset olisivat edes mahdollisia.

Juuri näin. Kyllä tämän asian näkee, kun vain haluaa nähdä. Liian moni seikka pakottaa ps-voiman melko pieneen p-.....n, okei, tehonsa silläkin, mutta mistään kansainvälisen ulottuvuuden samisvoimasta ei ole meidän kohdallamme kyse.

 

[JOKO]

Rittääkö meillä kapasiteetti tuollaiseen leveämpään hyökkäkseen? Pitäisi keskittää kaikki mahdolliset vaunut, että saataisiin aikaan leveä hyökkäys. Jalkaväen hitaus ei mielestäni ole ongelma, koska vaunuihin pääsee nopeasti takaisin.
Sitten olisi vielä heittää panssaripioneerin mielipide tähän väliin. Mitä jos tämä leveä rintama kohtaa esteen esim. miinoitteen tai vesiesteen. MEKTOST pystyy tekemään 2 ränniä ja 2 kantta samaan aikaan. Tälläisessä tilanteessa osa joukoista joutuisi pakkautumaan sumppuun.
Mielestäni mekanisoiduilla joukoilla on liian vähän tukevia joukkoja, että isommat hyökkäykset olisivat edes mahdollisia.

Khöhöm... Karttapiirroksessasi sininen nuoli ajaa Kouvolantien suunnassa suoraan päin punaista, eli puhutaan puhtaasta panssaroitujen joukkojen kohtaamistaistelusta. Jos tuollaisessa tilanteessa painat aukealle kaasupohjassa liput liehuen, niin rynnitys jää aika suurella tod.näköisyydellä kovin lyhyeksi... En edelleenkään oikein ymmärrä miten vaunujen liikkeen ohjaaminen muutama sata metriä sivummalta edullisten maastoesteiden suojaa hyväksikäyttäen hyydyttää koko toiminnan täysin? Missä vaiheessa kukaan on tässä esim. jääkäreitä ollut jalkauttamassa?

Luonnollisesti eteneminen pidetään nopeampi tempoisena, jos ei olla/odoteta jouduttavan välittömästi viholliskosketukseen (mutta siitähän tässä ei ollut kysymys). Tiedusteluhan siellä kärjessä yleensä painaa menemään ja sieltä pitäisi tulla infoa kun törmätään kovaan rautaan, sen jälkeen on syytä alkaa tähystämään tarkemmin ja hakemaan omalle vaunulle suojaisempaa etenemisreittiä, muuten tulee noutaja aika pikaisesti...



Mikä ihme pakottaa meidän tapauksessamme huollon seuraamaan samaa uraa missä on vielä uhka törmätä vastustajan rippeisiin? Pääosa aukeita ympäröivästä maastosta kun pitäisi edelleen olla oman "pallomeren" hallinnassa, kyllä sieltä paremmin varmistettu reitti löytyy, eikä ne vaunut nyt sentään ihan joka parin tunnin välein sitä täydennystä tarvi...




Koetappa nyt päättää mikä on hidasta nysväämistä ja mikä häikäilemätöntä rynnistystä...?



Miksei? Kuten todettua, suojasempi reitti löytyy yleensä aina muutaman sadan metrin sisältä siitä kaikkein avoimimmasta paikasta.
Arvaa kuinka sekaisin pakka on muutaman kymmenenkin minuutin jälkeen jos joukot/vaunut enemmän tai vähemmän ilman näköyhteyttä toisiinsa päästelevät syöttöpohjassa menemään levittäytyneenä joillekkin rikkoinaisille aukeille (esittämäsi mukaan) useiden kilometrien leveydelle...

Mekanisoitujen joukkojen hyökkäykseen pitää juurikin keskittää kaikki irtoava kalusto. Hyökkäys pitää suorittaa liikkeessä olevaa vihollista vastaan. Ja kuten tekemässäni piirroksessa, hyökkäävien joukkojemme isku osuu ensisijaisesti vihollisen päävoimien sivustaan. Osin ja ensin toki myös vihollisen kärkeen tiellä 15 ja 359. Tässä kohdassa oma tykistö voi vielä ottaa osaa taisteluun. Karttapiirros on vajavainen, koska eilen loppui aika. Kirjoitin alle joukkojen hyökkäävän kummallakin puolella jokea. Muutoin pidän tilaa hyökkäykselle liian kapeana.

Kymijoen länsipuolella hyökkäävät joukot joutuvat ylittämään joen jossain kohtaa. Se aiheuttaa omat ongelmansa. Miinoitteista lähinnä omat aiheuttanevat ongelmia. Ne ovat todennäköisesti kohtuudella vältettävissä ennakkotiedon pohjalta.

Hyökkäyksen alkuvaiheen kohtaamistaistelua pidän pienenä osana kokonaisuutta. Se tulisi suorittaa ennakolta huolella tiedustellulla ja valmistellulla alueella sekä voimakkaan tykistön tuella. Tämän pohjoiseen yrittävän viholliskärjen tuhoudutta joukkomme pääsisivät länteen pyrkivän vihollisen sivustan kimppuun. Tässä vaiheessa vihollisen osia tulisi todennäköisesti jatkuvasti vastaan laajalla alueella. Hyökkäyksessä tulisi hyödyntää juuri aukeita alueita suojaisan maaston sijaan. Tappioita tulisi, mutta paikallisen ylivoiman turvin panssarimme saisivat tuhottua tipotellen vastaan tulevat viholliset. Perässä tuleva mekanisoitu jalkaväki hoitaisi sivustat ja ohitetut pusikot. Metsän katkaistessa tien, tuotaisiin jalkaväki vaunujen seuraksi. Metsä läpäistään mahdollisimman nopeasti jalkaväen pitäessä huolen vaunujen lähivarmistuksesta. Kärjen edessä tapahtuvan tiedustelun varaan en paljoa laskisi. Heikohko tiedustelukärki kuluu nopeasti ja lähinnä hälyttää vihollisen.

Panssareiden avaamalle uralle työnnetään takaa lisää jalkaväkeä ja huolto. Tuoreita jalkaväkijoukkoja pitää saada jatkuvasti lisää edellisten jumiudutta taisteluun milloin minnekkin hyökkäysuran varrelle. Kärjessä a-tarpeita kuluu paljon. Vaunuja vaurioituu ja jumiutuu. Huollon pitää tulla tiiviisti perässä.

Panssarijoukkojen hyökkäys voi olla ja saa olla hyvinkin tappiollinen, kunhan suurempi kokonaisuus oikeuttaa nämä tappiot. Haminan ja Kymijoen länsipuolelle päässeen vihollisen tuhoamiseen tähtäävä hyökkäys voi olla alkuvaiheessa meidän joukoille tappiollinen. Tilanne muuttuu vihollisen kärjen taistelukyvyn romahtaessa huollon puutteessa.

Olen samaa mieltä tukevien joukkojen niukkuudesta. Pidän kuitenkin hyökkäystä ainoana oikeana taistelutapana, joka oikeuttaa mekanisoitujen joukkojen olemassaolon. On sitten asia erikseen, onko joukkomme kykeneviä mihinkään merkitykselliseen hyökkäykseen.

Se mistä tämä lähti liikkeelle, oli rynnäkkövaunujen mielekkyys. Johtuen tästä mekanisoidulle kalustolle kaavailemastani taistelutavasta, en voi pitää rynnäkkövaunuja järkevänä hankintana. Ne ovat liian heikkoja kestääkseen taistelussa ja liian kalliita sekä harvinaisia kärsiäkseen tappioita. Niitä voidaan käyttää vain pienimuotoiseen jalkaväen tukemiseen. Liikkuvuutta ne tarjovat merkityksettömän vähäiselle määrälle jalkaväkeä. Sellainen toiminta ei oikeuta mekanisoituun kalustoon uhrattuja resursseja.

 

[Tähystäjä]

Tästä olen täysin samaa mieltä, jos käytetään panssareita, silloin täytyy HYÖKÄTÄ keskittäen kaikki munat samaan koriin.

Taistelupanssarivaunut ovat lähtökohtaisesti offensiivinen aselaji, joka joka yhdistää liikkeen, tulivoiman ja riittävän suojan. Missäpäin maailmaa on saavutettu merkittävää strategista menestystä panssarivaunujen defensiivisellä käytöllä?

Koko panssariaselaji syntyi tarpeesta hyökätä vihollisen linnoitettujen puolustusasemien läpi. Saksalaiset sitten jalostivat panssaritaistelun omaksi taiteenlajikseen, "blitzkriegiksi"...

Pelkään vain, että meidän hyökkäykselle tulee käymään niin kuin Irakilaisten hyökkäykselle Khafjiin Persianlahden sodassa vuonna 1991. Aluksi saavutetaan rajoitettua menestystä, mutta sitten vihollinen keskittää ilmavoimansa keskitettyä panssarihyökkäystä vastaan, ja "Suomi-panssareille" tulee noutaja hyvinkin nopeasti...

Meillä kun ei ole tuota orgaanista ilmatorjuntaa edes sitä vähää mitä Irakilaisilla vuonna 1991, ilma-aseen tehokkuus täsmäaseineen on vain kasvanut tuosta...

 

[baikal]

Tästä olen täysin samaa mieltä, jos käytetään panssareita, silloin täytyy HYÖKÄTÄ keskittäen kaikki munat samaan koriin.

Taistelupanssarivaunut ovat lähtökohtaisesti offensiivinen aselaji, joka joka yhdistää liikkeen, tulivoiman ja riittävän suojan. Missäpäin maailmaa on saavutettu merkittävää strategista menestystä panssarivaunujen defensiivisellä käytöllä?

Koko panssariaselaji syntyi tarpeesta hyökätä vihollisen linnoitettujen puolustusasemien läpi. Saksalaiset sitten jalostivat panssaritaistelun omaksi taiteenlajikseen, "blitzkriegiksi"...

Pelkään vain, että meidän hyökkäykselle tulee käymään niin kuin Irakilaisten hyökkäykselle Khafjiin Persianlahden sodassa vuonna 1991. Aluksi saavutetaan rajoitettua menestystä, mutta sitten vihollinen keskittää ilmavoimansa keskitettyä panssarihyökkäystä vastaan, ja "Suomi-panssareille" tulee noutaja hyvinkin nopeasti...

Meillä kun ei ole tuota orgaanista ilmatorjuntaa edes sitä vähää mitä Irakilaisilla vuonna 1991, ilma-aseen tehokkuus täsmäaseineen on vain kasvanut tuosta...

Ja kun ottaa huomioon senkin, että mahdollinen hyökkääjä omaa pirullisen potentiaalin erilaista epäsuoraa ammuntaa suorittaakseen, niin siinäpä pidät ps-komppanian visussa piilossa, jottei käy käry, josta plus 15 min. alkaa tapahtua, noin osapuilleen. Tätä silmällä pitäen taas on hajautettava kalusto ja siinähän taas keskität mainion Honkajoen tölmäyksestä perinteensä ammentavan laakin. Ei ei. Joukkuepiperrystä korkeintaan ja pienissä puitteissa. Herrat unohtavat mielestäni koko ajan mahdollisen hyökkääjän tulivoiman ja tiedustelun eri mahdollisuudet. Kannattaa muistaa, että tykistöä, raketinheitintä ja ilmatoimintaa, pst-aseita ja kaukomiinoitteita, osa tst-hekoistakin on varmasti jyvitetty ps-toimintaa varten.

Painopistealueen tiedustelu voi myös saada sellaisia palikoita käyttöönsä, joita ei äkkiä tule edes ajatelleeksi. No, onneksi nuo rautavaunut tietysti kestävät melkoista kolhimistakin, eihän ne nyt ihan tietämättä savuamaan rupea, jos ei 35 vuotta wanha hydrauliikka ala leikkiä Utin seurakunnan puutarhuria heinäkuun helteillä.

Mikä taistelutapa sitten parhaiten takaisi sen, että omat vaunut pääsevät ottamaan hollille sen toisen taisteluvaunuja? Mielestäni viivytys. Kirjaimellisesti telaketjuviivytys, johon liittyy yllätyksellisiä pieniä muutaman vaunun vastaiskuja, ja kun entiset savuaa, uutta työnnetään peliin. Ja jos, iso jos, tulee tilaisuus, sitten jollain komppanian voimin vastahyökkäykseen, olettaen tietysti, että vedettävä tykistö on tukena ja vastustaja on unohtanut lekonsa ja hekonsa kotiin....

 

[Luottis]

Tästä olen täysin samaa mieltä, jos käytetään panssareita, silloin täytyy HYÖKÄTÄ keskittäen kaikki munat samaan koriin.

Taistelupanssarivaunut ovat lähtökohtaisesti offensiivinen aselaji, joka joka yhdistää liikkeen, tulivoiman ja riittävän suojan. Missäpäin maailmaa on saavutettu merkittävää strategista menestystä panssarivaunujen defensiivisellä käytöllä?

Koko panssariaselaji syntyi tarpeesta hyökätä vihollisen linnoitettujen puolustusasemien läpi. Saksalaiset sitten jalostivat panssaritaistelun omaksi taiteenlajikseen, "blitzkriegiksi"...

Pelkään vain, että meidän hyökkäykselle tulee käymään niin kuin Irakilaisten hyökkäykselle Khafjiin Persianlahden sodassa vuonna 1991. Aluksi saavutetaan rajoitettua menestystä, mutta sitten vihollinen keskittää ilmavoimansa keskitettyä panssarihyökkäystä vastaan, ja "Suomi-panssareille" tulee noutaja hyvinkin nopeasti...

Meillä kun ei ole tuota orgaanista ilmatorjuntaa edes sitä vähää mitä Irakilaisilla vuonna 1991, ilma-aseen tehokkuus täsmäaseineen on vain kasvanut tuosta...

Jos taisteluvaunut osaisivat vain hyökätä, niin kusessa oltaisiin. Panssarivaunut ovat tunnetusti siitä hyviä, että niillä voi lähteä puolustuksestä suorittamaan vastahyökkäystä. Oletkos kuullut Kurskin tai El alameinin taisteluista? Näissä panssarivaunut osallistuivat jäykkään puolustuslinjaan ja sen jälkeen nopeisiin vastahyökkäyksiin. Väittäisin että aika strategista merkitystä saivat aikaan näissä taisteluissa ja varsinkin saksalaisten blitzkrieg otti siipeensä ja lujaa. Kyllä ne muutkin jalostivat panssaritaistelujen teoriaa, varsinkin venäläiset Syvällä läpimurrollaan ja aika hyviä tuloksia saivat aikaan leveillä hyökkäksillään.

 

[Tähystäjä]

Jos taisteluvaunut osaisivat vain hyökätä, niin kusessa oltaisiin. Panssarivaunut ovat tunnetusti siitä hyviä, että niillä voi lähteä puolustuksestä suorittamaan vastahyökkäystä. Oletkos kuullut Kurskin tai El alameinin taisteluista? Näissä panssarivaunut osallistuivat jäykkään puolustuslinjaan ja sen jälkeen nopeisiin vastahyökkäyksiin. Väittäisin että aika strategista merkitystä saivat aikaan näissä taisteluissa ja varsinkin saksalaisten blitzkrieg otti siipeensä ja lujaa. Kyllä ne muutkin jalostivat panssaritaistelujen teoriaa, varsinkin venäläiset Syvällä läpimurrollaan ja aika hyviä tuloksia saivat aikaan leveillä hyökkäksillään.

Olen tietysti, mutta vastahyökkäyskin on hyökkäystä. Ei tietenkään panssarisodan kehitys pysähtynyt blitzkriegiin, mutta se oli ensimmäinen panssarivaunujen massamaista käyttöä korostanut taktiikka. Nykyäänhän homman keskiössä on kaikkien aselajien yhteistyö, ensin pehmitetään murtokohtaa ilmavoimilla ja tykistöllä, jonka jälkeen syntyneestä aukosta painetaan sisään panssareilla niin kovaa kuin pystytään. Mikään aselaji ei toimi tyhjiössä nykypäivänä...

Mielestäni tuo Baikalin "hit-and-run" -taktiikka on ainoa mahdollinen meidän oloissamme. Vastustaja omaa sellaisen sensoripaketin, että paikallaan väijyttävät vaunut kyllä löydetään ja tuhotaan tai kierretään...

Eli kun paikka tulee, niin isketään niin kovaa kuin pystytään, mutta heti kun tulee kovempaa rautaa tai epäsuoraa/ilmavoimaa vastaan, niin otetaan hatkat niin nopeasti kuin pystytään...

Eli vähän niinkuin lätkätermein, jos meillä on kaksi-ykkönen, niin silloin mennään eikä meinata, mutta ei ole mitään järkeä lähteä yksin puskemaan kolmea siniviivan taakse ryhmittynyttä vastustajaa vastaan...

 

[Ohjus-tiedustelija]

Mekanisoitujen joukkojen hyökkäykseen pitää juurikin keskittää kaikki irtoava kalusto. Hyökkäys pitää suorittaa liikkeessä olevaa vihollista vastaan. Ja kuten tekemässäni piirroksessa, hyökkäävien joukkojemme isku osuu ensisijaisesti vihollisen päävoimien sivustaan. Osin ja ensin toki myös vihollisen kärkeen tiellä 15 ja 359. Tässä kohdassa oma tykistö voi vielä ottaa osaa taisteluun. Karttapiirros on vajavainen, koska eilen loppui aika. Kirjoitin alle joukkojen hyökkäävän kummallakin puolella jokea. Muutoin pidän tilaa hyökkäykselle liian kapeana.

Kymijoen länsipuolella hyökkäävät joukot joutuvat ylittämään joen jossain kohtaa. Se aiheuttaa omat ongelmansa. Miinoitteista lähinnä omat aiheuttanevat ongelmia. Ne ovat todennäköisesti kohtuudella vältettävissä ennakkotiedon pohjalta.

Hyökkäyksen alkuvaiheen kohtaamistaistelua pidän pienenä osana kokonaisuutta. Se tulisi suorittaa ennakolta huolella tiedustellulla ja valmistellulla alueella sekä voimakkaan tykistön tuella. Tämän pohjoiseen yrittävän viholliskärjen tuhoudutta joukkomme pääsisivät länteen pyrkivän vihollisen sivustan kimppuun. Tässä vaiheessa vihollisen osia tulisi todennäköisesti jatkuvasti vastaan laajalla alueella. Hyökkäyksessä tulisi hyödyntää juuri aukeita alueita suojaisan maaston sijaan. Tappioita tulisi, mutta paikallisen ylivoiman turvin panssarimme saisivat tuhottua tipotellen vastaan tulevat viholliset. Perässä tuleva mekanisoitu jalkaväki hoitaisi sivustat ja ohitetut pusikot. Metsän katkaistessa tien, tuotaisiin jalkaväki vaunujen seuraksi. Metsä läpäistään mahdollisimman nopeasti jalkaväen pitäessä huolen vaunujen lähivarmistuksesta. Kärjen edessä tapahtuvan tiedustelun varaan en paljoa laskisi. Heikohko tiedustelukärki kuluu nopeasti ja lähinnä hälyttää vihollisen.

Panssareiden avaamalle uralle työnnetään takaa lisää jalkaväkeä ja huolto. Tuoreita jalkaväkijoukkoja pitää saada jatkuvasti lisää edellisten jumiudutta taisteluun milloin minnekkin hyökkäysuran varrelle. Kärjessä a-tarpeita kuluu paljon. Vaunuja vaurioituu ja jumiutuu. Huollon pitää tulla tiiviisti perässä.

Panssarijoukkojen hyökkäys voi olla ja saa olla hyvinkin tappiollinen, kunhan suurempi kokonaisuus oikeuttaa nämä tappiot. Haminan ja Kymijoen länsipuolelle päässeen vihollisen tuhoamiseen tähtäävä hyökkäys voi olla alkuvaiheessa meidän joukoille tappiollinen. Tilanne muuttuu vihollisen kärjen taistelukyvyn romahtaessa huollon puutteessa.

Tilanne riippuu ihan siitä kuinka paljon vihollinen on syöttänyt tuonne suuntaa joukkojaan, naapuri kun taistelee yleensä sillä periaatteella että se syöttää vetävään suuntaa lisää tuoreita&täyteen lastattuja tst-valmiita joukkoja, ei niinkään huoltoa!

Ei meidän ole mitään järkeä lähteä kulustussotaan naapuria vastaan sille kaikista edullisemmassa maastossa -> vaunuja, ohjuksia ja ilmatukea sillä meinaan piisaa. 15-tien suunta on tässä tapauksessa kaikista paras tst-maasto viholliselle, miksi siis ajattaa omat vaunut juuri sitä kautta ja suoraan kärkeä päin? Aukea maasto vaan varmistaa sen että kohdattavia joukkoja ei tule vastaan tipoittain ja ilmavaara jatkuvasti hyvinkin vahvasti läsnä...

Pienemmillä resursseilla (ja toivottavasti taidoikkaammalla johtamisella/miehistöillä), kannattaa yrittää koukata kärjenkin tapauksessa sen kylkeen ja peitteisemmän maaston kautta. Vaikka vastaan tulisi kuinka paljon porukkaa tahansa, niin peitteisempi maasto takaa sen että lukumäärä ei pääse jylläämään.

Olen samaa mieltä tukevien joukkojen niukkuudesta. Pidän kuitenkin hyökkäystä ainoana oikeana taistelutapana, joka oikeuttaa mekanisoitujen joukkojen olemassaolon. On sitten asia erikseen, onko joukkomme kykeneviä mihinkään merkitykselliseen hyökkäykseen.

Merkityksellisyyttä voidaan saada aikaan muutenkin kuin iskemällä päätä suoraan päin vastustajan pukinsarvia, isompi pässinpää kun vie tuossa touhussa aina lopulta sen pidemmän korren! Miksi olla tyhmä ja pelata vastustajan vahvuuksilla, kun meillä maasto antaa hyvät mahdollisuudet yrittää pelata meidän vahvuuksillamme. Pässinpäätäkin kannattaa pyrkiä lyömään mieluummin poskipuolelta...

Se mistä tämä lähti liikkeelle, oli rynnäkkövaunujen mielekkyys. Johtuen tästä mekanisoidulle kalustolle kaavailemastani taistelutavasta, en voi pitää rynnäkkövaunuja järkevänä hankintana. Ne ovat liian heikkoja kestääkseen taistelussa ja liian kalliita sekä harvinaisia kärsiäkseen tappioita. Niitä voidaan käyttää vain pienimuotoiseen jalkaväen tukemiseen. Liikkuvuutta ne tarjovat merkityksettömän vähäiselle määrälle jalkaväkeä. Sellainen toiminta ei oikeuta mekanisoituun kalustoon uhrattuja resursseja.

No tästä päästäänkin siihen että kotimaisia ps-joukkoja ei olekkaan luotu mihinkään Kymenlaakson Kurskiin (Baikalia lainatakseni) jossa vaunut ajatetaan liput liehuen suurina massoina toisiaan päin. Ja silloin kun mennään enemmän tai vähemmän peitteisen maaston kautta avautuu rynnäkkövaunujen aseistukselle&jalkaväelle huomattavasti enemmän tekemistä kuin aukeilla.

Siitä olen samaa mieltä että jos penniä haluttaisiin oikein tosissaan venyttää, niin esim. puolet BMP-sarjan jääkärijoukkueiden vaunuista olisi voitu jättää BMP-1 kalustolle, konetykilliset vaan aina joukkueen kärkeen ja hups meillä olisi tuplamäärä jääkäreitä tai esim. CV-90 kalusto olisi voitu jättää hankkimatta ja ostaa sillä rahalla reippaasti lisää Leopardeja ja pimeätoiminta modaus+peruskorjaus BMP-kalustolle(jopa Leopardeillekkin jos keskitytään tärkeimpiin perusasioihin).

 

[Luottis]

Olen tietysti, mutta vastahyökkäyskin on hyökkäystä. Ei tietenkään panssarisodan kehitys pysähtynyt blitzkriegiin, mutta se oli ensimmäinen panssarivaunujen massamaista käyttöä korostanut taktiikka. Nykyäänhän homman keskiössä on kaikkien aselajien yhteistyö, ensin pehmitetään murtokohtaa ilmavoimilla ja tykistöllä, jonka jälkeen syntyneestä aukosta painetaan sisään panssareilla niin kovaa kuin pystytään. Mikään aselaji ei toimi tyhjiössä nykypäivänä...

Mielestäni tuo Baikalin "hit-and-run" -taktiikka on ainoa mahdollinen meidän oloissamme. Vastustaja omaa sellaisen sensoripaketin, että paikallaan väijyttävät vaunut kyllä löydetään ja tuhotaan tai kierretään...

Eli kun paikka tulee, niin isketään niin kovaa kuin pystytään, mutta heti kun tulee kovempaa rautaa tai epäsuoraa/ilmavoimaa vastaan, niin otetaan hatkat niin nopeasti kuin pystytään...

Eli vähän niinkuin lätkätermein, jos meillä on kaksi-ykkönen, niin silloin mennään eikä meinata, mutta ei ole mitään järkeä lähteä yksin puskemaan kolmea siniviivan taakse ryhmittynyttä vastustajaa vastaan...

Tuli vielä mieleen tuosta blitzkriegistä ja ensimmäisistä taktiikoista, väittäisin että Plan 1919 oli ensimmäinen massamaista käyttöä hyödyntänyt taktiikka. Tätä tosin ei ehditty ottamaan käyttöön kuten nimestä voi päätelläkkin. Lyhyesti se tarkoitti jättimäistä kiilaa ensimmäisistä britti vaunuista, kärjessä raskaimmat ja sivulla pienemmät vaunut suojaamassa. Kiilan keskellä jalkaväkeä ja huolto seurasi kiilaa kuin hai laivaa.
Blitzkrieg on mielestäni ensimmäinen hyvin onnistunut panssaritaktiikka ja eittämättä myös tunnetuin, mutta kannattaa tutustua myös muihinkin taktiikoihin, varsinkin naapurin!

 

[Ohjus-tiedustelija]

Ja kun ottaa huomioon senkin, että mahdollinen hyökkääjä omaa pirullisen potentiaalin erilaista epäsuoraa ammuntaa suorittaakseen, niin siinäpä pidät ps-komppanian visussa piilossa, jottei käy käry, josta plus 15 min. alkaa tapahtua, noin osapuilleen.

Tst-ryhmityksessä liike on paras lääke vastustajan epäsuoraa tulivoimaa vastaa, liikkeen pysähtyessä alkaa kello käymään ja jossain vaiheessa sitten rytisee. Väitän tosin että arvotat itänaapurin kyvyt raakasti yläkanttiin -> Georgiassa mm. puhuttiin luokkaa 12h:sta siitä kun Venäläisten suurin liike oli pysähtynyt että mm. vastatykistö alkoi osua tarkasti... Siitä on "vähän" matkaa 15minuuttiin...
Oli miten hyvänsä, sopivasti liikkeellä pysyvää joukkoa vastaan on hyvin vaikea toimia epäsuoralla -> siitähän uudessa tst-tavassakin on pitkälti kysymys ilman ps-suojaakin toimivien joukkojen osalta.

Tätä silmällä pitäen taas on hajautettava kalusto ja siinähän taas keskität mainion Honkajoen tölmäyksestä perinteensä ammentavan laakin.

Hajautus tässä yhteydessä kuuluu enemmänkin aikaikkunaan ennen varsinaisen toiminnan alkamista (liikettä).

Ei ei. Joukkuepiperrystä korkeintaan ja pienissä puitteissa.

Ymmärtääkseni komppaniaparit/vahvennettu komp. ovat pienimpiä kokonaisuuksia joilla ps-jääk. ja tst-vaunut toimivat, se on sitten kokonaan oma lukunsa kuinka suurella/pienellä alueella tuollainen pumppu keskimääräisesti toimii (millaisen maalin se esim. epäsuoralle muodostaa) -> siihen en osaa sanoa mitään, vaatisi mielellään sitä aikaisemmin peräänkuuluttamaani ps-alan kantahenkilökunnan näppituntumaa aiheeseen. Luonnollisesti/todennäköisesti koko tst-osasto/prikaatikin toimi jonkinlaisena kokonaisuutena ainakin samalla suunnalla, mutta siinäkin täytyy muistaa se alue, jonka kokoon en osaa ottaa kantaa.

Herrat unohtavat mielestäni koko ajan mahdollisen hyökkääjän tulivoiman ja tiedustelun eri mahdollisuudet. Kannattaa muistaa, että tykistöä, raketinheitintä ja ilmatoimintaa, pst-aseita ja kaukomiinoitteita, osa tst-hekoistakin on varmasti jyvitetty ps-toimintaa varten.

Kyllä vain, sen takia kannattaa pitää liikettä sopivasti yllä eikä tunkea kärsäänsä ehdoin tahdoin viholliselle edulliseen maastoon.
Tst-hekot lienevät kärjen suurimpia uhkia mitä tulee ns. erilaisen tulituen luomaan uhkaan, it-psv on kova sana niitä vastaan, toivottavasti Marsut saavat jonkun seuraajan lähivuosina...

Mikä taistelutapa sitten parhaiten takaisi sen, että omat vaunut pääsevät ottamaan hollille sen toisen taisteluvaunuja? Mielestäni viivytys. Kirjaimellisesti telaketjuviivytys, johon liittyy yllätyksellisiä pieniä muutaman vaunun vastaiskuja, ja kun entiset savuaa, uutta työnnetään peliin. Ja jos, iso jos, tulee tilaisuus, sitten jollain komppanian voimin vastahyökkäykseen, olettaen tietysti, että vedettävä tykistö on tukena ja vastustaja on unohtanut lekonsa ja hekonsa kotiin....

Kuten aikaisemmin totesin ps-joukolla on aika hyvä kyky toteuttaa kaikkia tst-tapoja ja aikalailla lennosta ilman sen kummempia valmisteluja, eli tilanteen mukaan. Haluaisin tosin edelleen hyökkäykseen liittyen muistuttaa että meillä on etelässä pitkin poikin metsiä risteilevää tiestöä aivan poskettomasti, erityisesti uudessa alueellisten joukkojen palomeri taktiikassa sen kautta kyetään tod.näk. suorittamaan vaikka millaisia koukkauksia nopeallakin rytmillä. Vastustajan vaunuja on erityisen tehokasta ottaa hollille sellaisesta suunnasta josta vastustaja ei sitä odota, alku onnistumisen jälkeinen pakan sekaannus/epätietoisuus mitä ympärillä tapahtuu vastujan puolella ei myöskään ole kovin negatiivinen asia hyökkääjän kannalta... Suoraan päin kovaa nuolen kärkeä ei kannata iskeä jos maasto tarjoaa huomattavasti parempiakin vaihtoehtoja, miksi toimia aavikko/aro taktiikalla alivoimaisena metsämaaston ympäröidessä toimintaa kaikkialla!

 

[Ohjus-tiedustelija]

Eli vähän niinkuin lätkätermein, jos meillä on kaksi-ykkönen, niin silloin mennään eikä meinata, mutta ei ole mitään järkeä lähteä yksin puskemaan kolmea siniviivan taakse ryhmittynyttä vastustajaa vastaan...

Ovelin/röyhkein joukkue laatii ihan omat sääntönsä ja hyppää kaukaloon suoraan yleisöstä, murjoo pari pelaajaa menessään, tekee maalin ja hyppää reunan taakse takaisin suojaan

 

[setämies]

Ovelin/röyhkein joukkue laatii ihan omat sääntönsä ja hyppää kaukaloon suoraan yleisöstä, murjoo pari pelaajaa menessään, tekee maalin ja hyppää reunan taakse takaisin suojaan

...valitsee pelikentäksi jään sijaan nurmikon ja painaa vielä poistuessaan hallista valot pois ja vasemman laiturin vaimoa.

 

[kaislajääkäri]

Jossain vaiheessa iltapäivällä putkahtaa toisinaan mieleen aivometaanipäästöjä.

Nyt tuli tuollainen T-72 vaunuihin liittyen, jotka minua paremmin asioista perillä olevien mukaan olivat liian kalliita säilöttäväksi ainakaan toimintakuntoisina ja operaatiokykyisinä puhumattakaan niiden käyttäjien koulutuksesta. Jotkut tosin vähemmän sotavaltion leivissä olevat esittivät, että ne olisivat olleet käyttökelpoisia tietyissä kiinteissä tukitehtävissä vaikka mahhan kaivettuina (tyyliin maakuntakomppanian kohteen puolustus olisi mahdollisesti ollut tehokkaampaa jos edes 50-vuotias evp. vääpeli olisi osannut ladata putken ja lähettää terveiset edes suunnilleen oikeaan suuntaan vetolaitteilla/lavetilla paikalla tuodulla T-72:lla.

Mutta entäpä pelkkä valelaitekäyttö. Olisi levitetty dis-informaatiota, jotta tarpeen tullen naftaliinissa olleet vaunut olisi mukaan otettu käyttöön, ja kriisitilanteessa siroteltu kylmiksi maaleiksi kulloisiinkin painopistepistesuuntiin. Todennäköisesti (?) siinä olisi ainakin osittain naapuri joutunut tuhlaamaan ei niin rajatonta ammuskapasiteettia täysin turhiin kohteisiin. Ja muutama Leo olisi kenties säästynyt.



No tämähän ajatus tietty tullaan tyrmäämään varsinaisten asiantuntijoiden toimesta .

PS Talvisodassa käytettiin Japanin sodan aikaisia tykkejä
PS2 Kuinka paljon penellä valtiolla on varaa hukata edes jollain tapaa taistelukelpoista kalustoa, varsinkin kun uusien hankinta on tunnetusti kiven alla.