Panssarivaunut

Tilanteessa auttaa, että tykkejä on tilanteessa useampi (tämä uusi taistelutapa ei juuri auta tässä, jos tarkoitus on tosiaan hajauttaa tykkejä) ja tankeja saadaan pysäytettyä paikalleen esim. miinoituksella. Ja jos samalla saadaan tykkien ylimääräisiä (kuvaamassasi tilanteessa ei tarvita ukkoja lataamaan asetta) ukkoja lähitorjunta-asemiin kessien kanssa, niin aina paranee.

Näinpä juuri. Muistan kun tykistössä suorasuuntausta harjoiteltiin, niin skappari muisti mainita että panssariajoneuvoissa on ylivoimaiset suorasuuntausammuntakyvyt, joten ensimmäisen on syytä osua. Palautetta tulee sitten kyllä aika hätäiseen ja tarkasti :S
 
Kun Viipuri oli menetetty 1944, Rask.Psto 24 esti venäläisten maihinnousun Tienhaaren sillalla suorasuuntauksella
Veli @John Hilly muistaa väärin! Paikalla oli Raskas Psto 14:n yksi 150 H40 haupitsi sekä ainakin yksi BT-42 jonkin aikaa, mutta silloin vielä ei tapahtunu mitään. Varsinaiset Tienhaaran taistelut käytiin vasta Panssaridivisioonan joukkojen siirryttyä pois alueelta. Lehväslaiho on kuvannu tätä aikaa kirjassa "Sotkalla sodassa", mutta teos on romaani eivätka sen tapahtumat vastaa todellisuutta.

Heti ei tule mieleen montaa tapausta Jatkosodasta, jossa kenttätykistön Ad Hoc-suora-ammunnalla olisi saatu aikaan dokumentoituja tuloksia. Näidenkin viivytysvaiheessa tapahtuneiden ammuntojen tulokset on varmentamatta. Jos oikein muistan, ei Pasi Kesselikään niistä mainitse uudessa kirjassaan. Asemasodan valmistellut ammunnat oli tietenkin toinen asia.
 
Näinpä juuri. Muistan kun tykistössä suorasuuntausta harjoiteltiin, niin skappari muisti mainita että panssariajoneuvoissa on ylivoimaiset suorasuuntausammuntakyvyt, joten ensimmäisen on syytä osua. Palautetta tulee sitten kyllä aika hätäiseen ja tarkasti :S

Pitää lisätä aikaisempaan kommenttiini: Se ei luultavastikaan ole optimaalista, että koko miehistö rupeaa taistelemaan jalkamiehinä. Tämä siis siksi, että mikäli tykeillä on ampuma-alaa vihollisen oletetulle kulku-uralle, ja jos siihen samaan kohtaan saa järjestettyä väijytyksen, niin käytetään molempia. Vähintäänkin tuo hajauttaa vihollisen huomiotam joten tykit saattavat päästä ampumaan useammin (jos kykenevät lataamaan jäljellä olevalla miehityksellä) tai sitten sinkopartiot pääsevät mellastamaan vapaammin. Vihollisen jalkaväki saattaa aiheuttaa häiriötä, mutta niillä menee hetki organisoitua jalkautumisen jälkeen ja jos väijytys tehtiin oikein, niin jalkaväki otti jonkinverran tappioita alkurysäyksessä.

Tässä vaiheessa pitääkin kysyä, että minkä kokoista kohtaamista tässä mietitään? Vihollisen mekki joukkue vastaan patteri? Mekki joukkue vastaan jaos? Mekki joukkue vahvistettuna panssarilla vastaan X? Mikä olisi realistista?
 
Mitä mieltä olette sellaisesta tankkien kehityssuunnasta, että tykin kaliperia kasvatettaisiin +155 mm luokkaan

Ei onnistunut kehuttavasti edellisellä kerralla.

FHNvD5i.jpg
 
Britit testasivat omaa AS-90 SPG:tään ampumalla sillä tankkia suorasuuntauksella. Maalitankista repesi torni irti.
Oliko kyseessä Challenger 2 vai joku T-72?
120mm kranaatti on sekin jo voimakas paukku. Jos yksi ei riitä, ammutaan lisää.
Tilanne jossa SPH:t kohtaavat esimerkiksi Psv joukkueen, olisi enemmän kuin epätasaväkinen. Siinä missä SPH:t on suunniteltu epäsuoraan tuleen ja vain hädässä ampumaan suorasuuntauksella paikaltaan, moderni panssarivaunu liikkuu ja ampuu liikkuvaan maaliinkin hyvällä prosentilla jopa 2 km päästä. Psv:n ammuksen lentorata on myös hyvin suora kun taas 155mm tykistökranaatin lentorata on kaareva, mikä vaikeuttaa osumista suora-ammunnassa. Korjatkaa jos olen väärässä.

HE-ammuksen osuma voi kai periaatteessa luoda 155mm kranaatilla ns.HESH-ilmiön eli osuma panssariin voisi irroittaa osan kerrospanssarista sisäpuolelta ja tuhota miehistön? HESH-ammus tosin oli tietääkseni hyvin erityyppinen ammus ja r-ainekin taisi olla omanlaistaan. Panssarointi on kyllä kehittynyt ja uudet vaunut eivät enää välttämättä ole panssarityypiltään pelkkää kerrospanssaria vaan erityyppistä komposiittia ja keraamin+metallien yhdistelmiä. Uusimmissa vaunuissa ainakin tornien panssarointi on myös modulaarista ja suojaa voi uusia.

Kyllä luulen että siihen on syynsä miksi on olemassa 120mm panssarinläpäisevä ammus ja HE-ammus. 150mm+ kaliiperin ammuksien käytöstä panssarivaunujen aseina en oikein perusta. Kuten aikaisemmin viittasin II-MS historiaan, vaunujen a-tarviketäyttö jää kovin pieneksi ja se kasvattaa vaunun kokoa sekä painoa liikaa. Myös automaattilataajan koon kasvu lisää tornin kokoa ja painoa.
Tästä kaikesta seurauksena se yksi psv:n kolminaisuuden pyhistä, eli liikkuvuus kärsii.
 
En muista. Mutta T-72:ia luulisi olleen saatavilla.

Tässä tykin suorasuuntaus-keskustelussa saatetaan liikkua offtopicin rajoilla, mutta jatkaisin vielä sen verran, että meille skappari kertoili että 155mm täysosuma panssarivaunuun tuhoaa sen, 122mm on sitten syytä käyttää pyrstö- tai "rihla-vakautettuja" kranaatteja.
Olisi ihan mielenkiintoista tietää lisäksi, että mikäli tankki saa täysosuman 155mm kranaatista (epäsuora), niin onko se kerralla pois pelistä? Jo osuma muutaman metrin päähän voi kenties pistää telaketjua poikki tai vähintään rikkoa prismoja sun muuta, mutta miten olisi täysosuman kannalta torniin tai kannelle :)
 
Tässä tykin suorasuuntaus-keskustelussa saatetaan liikkua offtopicin rajoilla, mutta jatkaisin vielä sen verran, että meille skappari kertoili että 155mm täysosuma panssarivaunuun tuhoaa sen, 122mm on sitten syytä käyttää pyrstö- tai "rihla-vakautettuja" kranaatteja.
Olisi ihan mielenkiintoista tietää lisäksi, että mikäli tankki saa täysosuman 155mm kranaatista (epäsuora), niin onko se kerralla pois pelistä? Jo osuma muutaman metrin päähän voi kenties pistää telaketjua poikki tai vähintään rikkoa prismoja sun muuta, mutta miten olisi täysosuman kannalta torniin tai kannelle :)

No sanotaan vaikka näin, että sinulla on kranaatti, jossa on n. 10 kiloa räjähdettä sisällä ja sitten sen lisäksi vielä sirpaleiden tuottama vahinko. Tankin katossa tuskin on 25 milliä enemmän panssaria ja HE ammus kuitenkin iskee siihen kohteeseen aina "optimaalisessa" kulmassa tai toisin sanoen, ei oikeastaan välitä iskukulmasta vähääkään, jos vain sytytin toimii. Eli kyllä siellä jotakin rikkoutuu ja pahasti, jos siis osuu kohdalle.

122:n vaikutus nähdäkseni olisi pitkälti sama, kosketusetäisyydeltä se ei juuri vaikuta onko 5 vai 10 kiloa räjähdettä, kumpikin käy. Mutta nuo vakautetut ammukset on käsittääkseni onteloammuksia, joten niillä on omat etunsa. Tai sanotaan ennemmin, että niillä oli etunsa. Nykyään kannattaisi ehkä käyttää sitä sirpaleammusta.
 
Tässä tykin suorasuuntaus-keskustelussa saatetaan liikkua offtopicin rajoilla, mutta jatkaisin vielä sen verran, että meille skappari kertoili että 155mm täysosuma panssarivaunuun tuhoaa sen, 122mm on sitten syytä käyttää pyrstö- tai "rihla-vakautettuja" kranaatteja.
Olisi ihan mielenkiintoista tietää lisäksi, että mikäli tankki saa täysosuman 155mm kranaatista (epäsuora), niin onko se kerralla pois pelistä? Jo osuma muutaman metrin päähän voi kenties pistää telaketjua poikki tai vähintään rikkoa prismoja sun muuta, mutta miten olisi täysosuman kannalta torniin tai kannelle :)

Kyllä sen 155-millisen täräys kansiosissa on traumaattinen kokemus jopa sille tankille.
 
No sanotaan vaikka näin, että sinulla on kranaatti, jossa on n. 10 kiloa räjähdettä sisällä ja sitten sen lisäksi vielä sirpaleiden tuottama vahinko. Tankin katossa tuskin on 25 milliä enemmän panssaria ja HE ammus kuitenkin iskee siihen kohteeseen aina "optimaalisessa" kulmassa tai toisin sanoen, ei oikeastaan välitä iskukulmasta vähääkään, jos vain sytytin toimii. Eli kyllä siellä jotakin rikkoutuu ja pahasti, jos siis osuu kohdalle.

122:n vaikutus nähdäkseni olisi pitkälti sama, kosketusetäisyydeltä se ei juuri vaikuta onko 5 vai 10 kiloa räjähdettä, kumpikin käy. Mutta nuo vakautetut ammukset on käsittääkseni onteloammuksia, joten niillä on omat etunsa. Tai sanotaan ennemmin, että niillä oli etunsa. Nykyään kannattaisi ehkä käyttää sitä sirpaleammusta.

Vastaisin savolaisittan, saattaa tuhota, tai saattaa olla tuhoutumatta. Varmasti kuitenkin vaurioittaa ja uskon tehtävän jäävän siihen. Se onko vaunu korjattavissa kentällä taistelukuntoiseksi ja kuinka miehistön käy riippuu monesta asiasta, kuten osumakohdasta. Johtaja on luukun päällä olevana hyvin suuri mahdollisuus menettää päänsä.
 
Johtaja on luukun päällä olevana hyvin suuri mahdollisuus menettää päänsä.

Jos johtaja on luukun ulkopuolella, niin räjähdysaalto yksinään tekee ilkeää. Rupesin miettimään, että onko tuossa tilanteessa johtajalla mitään mahkuja, mutta ilmeisesti ainakin 122mm:n ammuksen tapauksessa voisi ollakin. Siis alle 4kg räjähdettä max. 3,5metrin päässä.
 
Jos johtaja on luukun ulkopuolella, niin räjähdysaalto yksinään tekee ilkeää. Rupesin miettimään, että onko tuossa tilanteessa johtajalla mitään mahkuja, mutta ilmeisesti ainakin 122mm:n ammuksen tapauksessa voisi ollakin. Siis alle 4kg räjähdettä max. 3,5metrin päässä.
Riippuu osumakohdasta ja miten korkealla johtaja on.
Osuma etupanssariin ei ehkä vielä riitä, jos johtaja pitää päänsä alhaalla, mutta muuten ollaan heikolla.
 
Riippuu osumakohdasta ja miten korkealla johtaja on.
Osuma etupanssariin ei ehkä vielä riitä, jos johtaja pitää päänsä alhaalla, mutta muuten ollaan heikolla.

Mahtaako sillä olla hirveästi väliä miten korkealla johtaja on? Siis näkisin että ukon ei tarvitse olla suoralla linjalla räjähdyksestä, jotta paineaalto vie hengen. Tai kyllähän se painetta hieman hillitsee, mutta ei tuossa ole hirveästi matkaa. Itse ajattelin että mitenkäs jos kranaatti menee tornin yli (osuen kuitenkin tankkiin)? Vaikuttaako kranaatin liikesuunta mitenkään tuohon paineen leviämiseen?
 
Jos kranaatti osuu vaunuun ja sieltä joku kurkkii ulos, niin kurkkijasta tulee höyryä. Ei tarvitse etsiä hampaita tunnistusta varten kun ne on haihtuneet ilmaan. Sellainen vaikutus.
 
Back
Top