Parhaimmat hetket, jännitykset, mokat, hassut sattumukset, vitutukset etc

Saanko olla utelias, oletko kuullut, mitä nuorempien soittokunnan miesten reserviläiskirjeissä luki? Taidat olla sen ikäinen, että reservissä-sana lienee enemmän kuin todennäköinen sinun kohdallasi.

Entä miten kertaukset menivät/olisivat menneet, sotilaallisissa tehtävissäkö, krhöm anteeksi sanamuoto :rolleyes:, vaiko pääseekö reserviläinen soittimen varteen kertauksissa?

Entä miten näet saamasi sotilaskoulutuksen vastanneen sodan ajan kenttätaistelijan vaatimuksia, siis aseellisissa tehtävissä.
Ressukirjeessäni oli odotetusti juuri tuo "reservissä", eli ei sijoitusta. Käsittääkseni ei meistä soittokunnan tykkimiehistä ja korpraaleista ketään sijoitettu varsinaisiin sodan ajan joukkoihin, vaikka tuolloin se lasekennallinen miesvahvuus taisi olla jopa 500 000 ukkoa, joka siis nykyään on se 230 000. Siitä ei mulla ole tietoa, miten myöhempien saapumiserien kohdalla on asian laita ollut.

Vuonna 1994 tuli kirjeitse joku kysely kaikille Varusmiessoittkunnan reserviläisille, joita oli siinä vauiheessa kotiutunut neljä saapumiserää, eli about 200 miestä. Kyselyssä kartoitettiin sitä, kuinka monella olisi halukkuutta rekrytoitua Sotilasmusiikkikouluun vuoden jatkokurssille ja päästä näin ammattisoittajaksi puolustusvoimiin. Vuosikymmeniä käytössä ollut soitto-oppilaskoulutus lakkautettiin vuonna 1996, eikä sinne siis otettu enää uusia opiskelijoita. Sinnehän mentiin aikoihaan jo 15-16 -vuotiaana sisäoppilaitokseen ja kolme vuotta opiskeltiin sotilassoittajan uralle.

Nykyään kaikki uudet soittaja-aliupseerit rekrytään siviilistä koesoiton perusteella. Muut perusvaatimukset ovat että aseellisen varusmiespalvelus pitää ollaa suoritettua (ei välttämättä soittokunnassa) ja Cooperissa pitää juosta joku minimi. Olisko ollut 2600 m. Tätähän on paljon kritisoitu, kun nykyään jo ehkä liki puoleta hakeutujista on naisia, joilla fyysinen testi voi olla karsiva tekijä vaikka olisi miten hyvä muusikko. Saattaa olla että tähän on tullut jo muutosta, en tiedä.

Kesällä 2015 oli Varusmiessoittokunnan 25-vuotis "Re-union" -tapaaminen Lahdessa. Itse en ollut paikalla mutta pari-kolmesataa reserviläistä oli kuulemma messissä useistakin saapumiseristä muistelemassa menneitä. Tuolloin vähän ennen oli perustettu myös virallinen yhdistys Varusmiessoittokunnan reserviläiset ry. Kyselin silloin yhdistyksen suljetulla Facebook-sivulla, että mites nuoremmilla ressuilla on sijoitusten kanssa, kun se 900 000 kirjeen rumba oli keväällä otskoissa. Eräs nykyinen soittokunnan kappari kommentoi heti kiivaaseen sävyyn, että näistä sijoituksista ei sitten somessa huudella, vaikka on suljettu ryhmä! Ja pyysi minua poistamaan kysymyksen. Eli ei kyllä hajua miten nämä uudemmat jannut on sijoitettu. Mutta muistaakseni tälläkin hetkellä Panssariprikaatin julkisilla sivuilla lukee, että kyseisen joukko-osaston Huoltopataljoonassa koulutetaan "soittajia sodan ajan soittokuntiin".

Nykyisin taitaa nämä nuoremman polven soittajaressut olla melko aktiivisia ja käyvät vuosittain vapaaehtoisesti kertaamassa sotilastaitojaan avustamalla alokkaiden taistelijan tutkinnon järjestelyissä rastikouluttajina jne. Kesällä on kaiketi myös jotain sotilaallisia VEH-harjoituksia. Musiikillisia kertauksia järjestävät myös. Jokunen vuosi sitten oli Seinäjoen Tangomarkkinoiden orkesterissa vahvistuksena reservin sotilassoittajia muun muassa jousisoittimssa ja puhatimissa. Samalla paikkakunnalla vuonna 2010 esiintyi Provinssirockissa kertausharjoituksessa ollut Varusmiessoittokunnan 20-vuotis juhlakokoonpano, johon oli kuulemma koottu "all-stars" -bändi vetämään kunnon rokkenrollia maastopuvut päällä. Ja sellaisenkin tarinan kuulin, että taannoin oli kertaava porukka käynyt soitamsssa Kosovossa suomalaisille rauhanturvaajille.

Monet tunnetut nykymuusikot ovat myös Varusmiessoittokunnan käyneitä, ainakin tv:stä tuttu multi-instumentalisti Osmo Ikonen, oopperalaulaja Waltteri Torikka ja tangokuningas Teemu Roivainen. Toki joukossa on myös minunlaisia, joiden musiikkiharrastus hiipui intin jälkeen ja nykyään ollan lähinnä vain kuuntelupuolella :)

Taistelijan peruskoulutus oli mielestäni jo meidän aikana ihan laadukasta ja sitä se on varmaa nykysillä soittajilla. Me häslättiin aikoinaan myös it-tykkien (Sergein) kanssa, mutta kyllä se koulutus melko pintapuoliseksi jäi. Meille ei Haminassa ollut lähtökohtaisesti mahdollisuuta AUK:n suorittamiseeen. Muutama halukas pääsi erikoisjärjestelyin ilmatorjunnan jälki-AUK:iin Rovaniemelle. Nykyisin varusmiessoittajille on tarjolla se 9 kk perussetti (alokasaika+soittokausi) ja osa porukasta jatkaa tämän heille räätälöityyn AUK:iin, osa jopa RUK:iin, palvelusaika se lähes vuosi. Näillä johtatajaoppiin pääseville annetaan normaalin sotataidon opiskelun ohella myös kapellimestarikoulutusta..
 
Viimeksi muokattu:
Ressukirjeessäni oli odotetusti juuri tuo "reservissä", eli ei sijoitusta. Käsittääkseni ei meistä soittokunnan tykkimiehistä ja korpraaleista ketään sijoitettu varsinaisiin sodan ajan joukkoihin, vaikka tuolloin se lasekennallinen miesvahvuus taisi olla jopa 500 000 ukkoa, joka siis nykyään on se 230 000. Siitä ei mulla ole tietoa, miten myöhempien saapumiserien kohdalla on asian laita ollut.

Vuonna 1994 tuli kirjeitse joku kysely kaikille Varusmiessoittkunnan reserviläisille, joita oli siinä vauiheessa kotiutunut neljä saapumiserää, eli about 200 miestä. Kyselyssä kartoitettiin sitä, kuinka monella olisi halukkuutta rekrytoitua Sotilasmusiikkikouluun vuoden jatkokurssille ja päästä näin ammattisoittajaksi puolustusvoimiin. Vuosikymmeniä käytössä ollut soitto-oppilaskoulutus lakkautettiin vuonna 1996, eikä sinne siis otettu enää uusia opiskelijoita. Sinnehän mentiin aikoihaan jo 15-16 -vuotiaana sisäoppilaitokseen ja kolme vuotta opiskeltiin sotilassoittajan uralle.

Nykyään kaikki uudet soittaja-aliupseerit rekrytään siviilistä koesoiton perusteella. Muut perusvaatimukset ovat että aseellisen varusmiespalvelus pitää ollaa suoritettua (ei välttämättä soittokunnassa) ja Cooperissa pitää juosta joku minimi. Olisko ollut 2600 m. Tätähän on paljon kritisoitu, kun nykyään jo ehkä liki puoleta hakeutujista on naisia, joilla fyysinen testi voi olla karsiva tekijä vaikka olisi miten hyvä muusikko. Saattaa olla että tähän on tullut jo muutosta, en tiedä.

Kesällä 2015 oli Varusmiessoittokunnan 25-vuotis "Re-union" -tapaaminen Lahdessa. Itse en ollut paikalla mutta pari-kolmesataa reserviläistä oli kuulemma messissä useistakin saapumiseristä muistelemassa menneitä. Tuolloin vähän ennen oli perustettu myös virallinen yhdistys Varusmiessoittokunnan reserviläiset ry. Kyselin silloin yhdistyksen suljetulla Facebook-sivulla, että mites nuoremmilla ressuilla on sijoitusten kanssa, kun se 900 000 kirjeen rumba oli keväällä otskoissa. Eräs nykyinen soittokunnan kappari kommentoi heti kiivaaseen sävyyn, että näistä sijoituksista ei sitten somessa huudella, vaikka on suljettu ryhmä! Ja pyysi minua poistamaan kysymyksen. Eli ei kyllä hajua miten nämä uudemmat jannut on sijoitettu. Mutta muistaakseni tälläkin hetkellä Panssariprikaatin julkisilla sivuilla lukee, että kyseisen joukko-osaston Huoltopataljoonassa koulutetaan "soittajia sodan ajan soittokuntiin".

Nykyisin taitaa nämä nuoremman polven soittajaressut olla melko aktiivisia ja käyvät vuosittain vapaaehtoisesti kertaamassa sotilastaitojaan avustamalla alokkaiden taistelijan tutkinnon järjestelyissä rastikouluttajina jne. Kesällä on kaiketi myös jotain sotilaallisia VEH-harjoituksia. Musiikillisia kertauksia järjestävät myös. Jokunen vuosi sitten oli Seinäjoen Tangomarkkinoiden orkesterissa vahvistuksena reservin sotilassoittajia muun muassa jousisoittimssa ja puhatimissa. Samalla paikkakunnalla vuonna 2010 esiintyi Provinssirockissa kertausharjoituksessa ollut Varusmiessoittokunnan 20-vuotis juhlakokoonpano, johon oli kuulemma koottu "all-stars" -bändi vetämään kunnon rokkenrollia maastopuvut päällä. Ja sellaisenkin tarinan kuulin, että taannoin oli kertaava porukka käynyt soitamsssa Kosovossa suomalaisille rauhanturvaajille.

Monet tunnetut nykymuusikot ovat myös Varusmiessoittokunnan käyneitä, ainakin tv:stä tuttu multi-instumentalisti Osmo Ikonen, oopperalaulaja Waltteri Torikka ja tangokuningas Teemu Roivainen. Toki joukossa on myös minunlaisia, joiden musiikkiharrastus hiipui intin jälkeen ja nykyään ollan lähinnä vain kuuntelupuolella :)

Taistelijan peruskoulutus oli mielestäni jo meidän aikana ihan laadukasta ja sitä se on varmaa nykysillä soittajilla. Me häslättiin aikoinaan myös it-tykkien (Sergein) kanssa, mutta kyllä se koulutus melko pintapuoliseksi jäi. Meille ei Haminassa ollut lähtökohtaisesti mahdollisuuta AUK:n suorittamiseeen. Muutama halukas pääsi erikoisjärjestelyin ilmatorjunnan jälki-AUK:iin Rovaniemelle. Nykyisin varusmiessoittajille on tarjolla se 9 kk perussetti (alokasaika+soittokausi) ja osa porukasta jatkaa tämän heille räätälöityyn AUK:iin, osa jopa RUK:iin, palvelusaika se lähes vuosi. Näillä johtatajaoppiin pääseville annetaan normaalin sotataidon opiskelun ohella myös kapellimestarikoulutusta..
Heität perusteellista settiä, muy bien :)! Asia tuli kerralla selväksi. Tuttaviini muuten kuului aikoinaan juuri tällainen yläasteen ysiltä suoraan soitto-oppilaaksi. Melko rentoa touhua, vaikka aamuja tietysti oli reilu tuhat kasassa siinä vaiheessa, kun me muut lähdimme palvelukseen.
Muistan kun kertoi suunnistusharjoituksesta, intin vermeet päällä, mutta kaikilla oli sateenvarjot :D.

Nyt jäi kyllä kiinnostamaan tämä sodan ajan soittokunta, joka tosiaan on kuten mainitsit.
http://maavoimat.fi/panssariprikaati/varusmiehena-meilla
http://maavoimat.fi/panssariprikaati/varusmiehena-meilla
Eli on tosiaan mahdollista, että kun minä ja muut saitin 60-70 -luvulla syntyneet lähdemme Kiinan rynkky tanassa hyökkäykseen, niin M62:n lahkeet lepattaa tällaisen modernin wagneriaarisessa tunnelmassa? Onko instrumenttisi mahdollisesti kitara?
Sovitaan siis, että tässä on tyypillinen esimerkki SA-soittokunnasta tukemassa paikallisjoukkojen hyökkäyksestä spetnatsien asemiin.

:D:D:D
 
Varmaan näin kertoi, mutta soittokunta vuosittain tehtävässä pakollisessa metsäsuunnistuksessa sateenvarjoin varustautuneena on myös eräs klassisista tornihuhuista...
Aijaa, en ollut muuta kautta ennen kuullutkaan kuin soitto-oppilaan itsensä suusta.
Jospa jokaisessa huhussa itää totuuden siemen...;). No, hauska juttu joka tapauksessa. Tämä kaveri meni myöhemmin johonkin laivaston soittokuntiin, ja joskus bongailin sitä televisioistakin. Ainakin kerran oli itsenäisyyspäivän paraatissa soittamassa.
 
Tänään on kulunut tarkat 40 vuotta siitä, kun nuori @Old Boy aloitti omakohtaisen tutustumisen militäärimaailmaan, joka retki tietyllä tavalla jatkuu edelleenkin. Merkkipäivän kunniaksi voisi itekin muistoja kertoa, vaikka ainoastaan ensimmäinen ja viimei-
nen päivä on säilyneet kirkkaina mielessä. Puoli (onnekkaiden) ihmisikää on valitettavasti hävittänyt suurimman osan välissä kuluneista päivistä. Valtakunnan uutisiinkin saapumiserämme päätyi useamman kerran, mutta voisin ensin kertoa asioista, jotka
on muuttunu. Ja melkein kaikki niistä parempaan suuntaan.

Palvelukseenastumismääräys oli Hämeenlinnan Varuskuntaan, jota ei noin kolmeenkymmeneen vuoteen enää ole ollut. Tarkemmin siellä Suomen kasarmeille, jotka sijaitsee heti motarin päälle rakennetun uuden kauppakeskuksen vieressä länsipuolella. Pat-
terime oli koko kasarmialueen ainoa yksikkö; ei siis ollut pitkiä jonoja sotkussa. Muut tilat olivat pääosin tyhjillään. Majailimme tasan sata vuota aikaisemmin rakennetussa yksikerroksisessa puukassussa. Sen erikoisuus löytyi pesutiloista. Koko rakennukseen
tuli vain kylmä vesi. Tai oikeastaan erittäin kylmä: joku oli samana talvena leirin jälkeen mitannu ruudin lämpömittarilla + 4 astetta. Suihkuja ei ollut eikä peseytytyminen jäävedellä ollut kuin hyvin pinnallista. Itehän emme sitä huomanneet, mutta ahtaissa
20 miehen tuvissa oli varmaan aikamoinen tuoksu, kun palveluksen ekoina viikkoina lomiakaan ei ollut.

Tuvat kyllä oli lämpimiä, sillä niiden nurkasta löytyi kattoon asti ulottuva pystyuuni, joka lämpesi halkaistuilla metrin haloilla. Niitä kun illalla heitti pesään riitti lämpöä aamuun asti. Liikaakin sillä yläpunkalla ei voinu olla kuin ainoastaan bokserit jalassa. Lisä-
bonus oli halkojen mukana tulevat roskat. Tupien lattioita ei tarvinut paljoa harjailla. Kun oli maastopäivä sai samoja metrin halkoja rajattomasti käyttöön jolloin räntäsadepäivänä rakensimme juhannuskokon suuruisen taukonuotion. Sillä kuivui vaatteetkin,
kun ei välittäny savun hajusta. P -kausi oli siis kun jatkuvaa leirillä oloa.

Myöhemmin selvisi että sen ajan 7-Päivää eli Hymy -lehti oli edellisenä vuonna tehnyt kassustamme kohu-uutisen, kuinka varusmiehiä pidetään ihmisarvoon sopimattomissa oloissa. Joku järjestö oli silloin auttanut köytää sotavaltiota lahjoittamalla parakki-
saunan, joka seisoi kassun takapihalla. Meille siitä ei hyötyä ollut, sillä liian ahkeran saunomisen johdosta oli rakennelma jo saanut kosteusvaurioita. Niiden remontti kestikin koko P -kauden eikä me päästy sinne kertaakaan.
 
Sovitaan siis, että tässä on tyypillinen esimerkki SA-soittokunnasta tukemassa paikallisjoukkojen hyökkäyksestä spetnatsien asemiin.

Minä näkisin skenaarion toisin: Hiekkakankaalle kenttälinnoitettuihin asemiin kaivautunut 1970-80-luvulla syntynyt reserviläiskiväärijoukkue hakee lähimmän kaupungin discosta usb:ltä soittavan vahvistimen ja isoimmat kajarit, ja soittaa aggregaatin antamalla virralla repeattina Daruden Sandstormia, kun BM-30:t ruimivat asemat tohjoksi. Eikö se valittu tyyliin Suomen satavuotisbiisiksikin?
 
@tulikomento , kuvasi ketjussa Hauskat kuvat ja hammaslääkäri.
Olisikin ollut joskus tuollainen kissa. Vaan intissä, uskokaa tai älkää, lääkintäeverstiluutnantti tai mikä lie, käski minut maatessani asentoon. Olin siis hammastarkastuksessa Karkialammella alokkaana, ja kai liikuin liikaa lääkärin mielestä. Kaveri käski minut asentoon. No, asento on liikkumaton olotila, joten toimihan tuo.
Onneksi ei kuitenkaan ollut hampaiden kanssa ongelmia varusmiehenä...:eek:
 
Sisään 2003 1.VK/I-SVP ja ulos EHK/RUK. Leima passissa viimeksi mainitusta.

Muistan kuinka esim. Vekaralla ammutettiin huonompia useamman kertaa, että kullitettu merkki saatiin rintaan useammalle. Komanialla oli vissiin pytty edellisvuodelta, joten siitä oli vakaa aikomus pitää kiinni.
Sitten muistan kun päivystäjä ei ollut uskoa kun tulin veksistä hakemaan kamppeita osastolle ja totesin, että yli 39 oli kuumetta.
Pakkiruokailut PP-varaston takana olevan rinteen alla olevassa metsässä muistuu mieleen myös. Etenkin kun muke oli ihan vieressä, yksikkö oli lähimpänä sen etuovea.
Haminaan tullessa sai huikeat sävärit kun taakse jäi muistot Valkealan betoniarkkitehtuurista.
Siellä muistini mukaan toistui Vekaran tapaus. Kuulin tarinaa (tornihuhu?) että kirveksessä oli käsketty huonompia hakemaan vemppaa, jotta kirkkis klaarataan toistamiseen ekana. Näin jälkikäteen ajateltuna voi tosin olla, että altistuin kärjen tai hiltonin asukkaiden sotkussa toimeenpanemalle informaatio-operaatiolle. :p
Poteron kaivu keskitalven routamaahan oli melkoinen hanke. USMC:nkin kelpuuttamien Fiskarsien lukitusrullamekanismi meni sököksi hiekkalumisekoituksesta.

Valitettavasti ei tule mieleen urotöitä. Kai ne ovat sitä bisnes as usual.
 
Viimeksi muokattu:
Pakkiruokailut PP-varaston takana olevan rinteen alla olevassa metsässä muistuu mieleen myös. Etenkin kun muke oli ihan vieressä, yksikkö oli lähimpänä sen etuovea.

Tästä muistuikin mieleeni se kerta, kun joukkueemme palasi leiriltä aiottua aikaisemmin. Ruoka oli jo ehditty tilata metsään, joten porukka siirtyi pakkien kanssa muonituskeskuksen vieressä olevaan metsään ruokaa odottamaan. Ärtyneitähän siinä oltiin, kun väsyneinä piti vielä turhaan pakin kanssa leikkiä ulkona pakkasessa, vaikka muke olisi ollut ihan vieressä.

Itse lähdin kaverin kanssa hakemaan lämpöastioihin pakattua ruokaa mukesta. Maa oli jäässä ja kumisaappaan pohja liukas, minkä seurauksena pakkeihin tarkoitettu liha-perunasoselaatikko levisi pitkin parkkipaikkaa. Eihän sitä enää maasta syödä voinut, joten koko porukka määrättiin sittenkin sisäruokailuun muonituskeskukseen.

Joukkuetoverit olivat tyytyväisiä, sain paljon kiitosta tempustani. Vaikka se vahinko olikin. Ja olipa ainoa kerta, kun olen kerännyt liha-perunasoselaatikkoa kenttälapiolla parkkipaikalta. :p
 
Joskus oli Mars-patukka palkintona pp-metsässä kykistelystä verrattuna muken eväisiin.
Kerran muistan myös oliko vanukkaita vai juuri Marseja liikaa niin kysyttiin vapaaehtoisia johonkin. Tarjouduin ja silloin ei naksahtanut nakkia vaan ojennettiin mars-patukka. Aika veijareita alikit/koksut. Moni muu katsoi hölmönä kuin kolmisen vapaaehtoista korjasi palkinnon tekemättä mitään.
 
@tulikomento , kuvasi ketjussa Hauskat kuvat ja hammaslääkäri.
Olisikin ollut joskus tuollainen kissa. Vaan intissä, uskokaa tai älkää, lääkintäeverstiluutnantti tai mikä lie, käski minut maatessani asentoon. Olin siis hammastarkastuksessa Karkialammella alokkaana, ja kai liikuin liikaa lääkärin mielestä. Kaveri käski minut asentoon. No, asento on liikkumaton olotila, joten toimihan tuo.
Onneksi ei kuitenkaan ollut hampaiden kanssa ongelmia varusmiehenä...:eek:
Varmaan sama lääkäri, joka tunnettiin minun aikanani nimellä Mengele, taisi olla lääkintämajuri tuolloin. No, nenäni menee usein hieman ruttuun, jos avaan suuni oikein ammolleen. Näin sitten tapahtuikin tämän Mengelen operoidessa hammastani, jolloin hän ärähti, että jos en lopeta nenäni nyrpistelyä, niin hän lopettaa paikkaamisensa siihen. Koetin sitten pitää klyyvarini mahdollisimman siloisena, ettei vain olisi suuttunut ja alkanut vaikka riehua sen poransa kanssa :D
 
Varmaan sama lääkäri, joka tunnettiin minun aikanani nimellä Mengele, taisi olla lääkintämajuri tuolloin. No, nenäni menee usein hieman ruttuun, jos avaan suuni oikein ammolleen. Näin sitten tapahtuikin tämän Mengelen operoidessa hammastani, jolloin hän ärähti, että jos en lopeta nenäni nyrpistelyä, niin hän lopettaa paikkaamisensa siihen. Koetin sitten pitää klyyvarini mahdollisimman siloisena, ettei vain olisi suuttunut ja alkanut vaikka riehua sen poransa kanssa :D
:D:D
Lempinimeä en muista, mutta käytös oli juuri tuollaista. En minä niitä jalkoja mitenkään omasta mielestä liikutellut nimittäin. Mitä nyt kengät kärjet ehkä värähteli. Kyseessähän oli hammastarkastus, ei, luojan kiitos :eek:, paikkaus. Ja saattoi olla majurikin. Tosin mitäs meidän palveluksessa oli eroja, nelisen vuotta, että voinut olla everstiluutnanttikin.:)
Aattele nyt miten hyvää koulutusta Savon Prikaati anto, kun lääkäritkin jo valmisteli meistä tappajia.:rolleyes::D Siis rintamalle valmis, jos ei tuollaisen jälkeen pelkää mitään.
 
Tästä muistuikin mieleeni se kerta, kun joukkueemme palasi leiriltä aiottua aikaisemmin. Ruoka oli jo ehditty tilata metsään, joten porukka siirtyi pakkien kanssa muonituskeskuksen vieressä olevaan metsään ruokaa odottamaan. Ärtyneitähän siinä oltiin, kun väsyneinä piti vielä turhaan pakin kanssa leikkiä ulkona pakkasessa, vaikka muke olisi ollut ihan vieressä.

Meillä oli Hyrylässä ruokala (ei siihen aikaan mitään MUKE:ja oltu vielä edes keksitty :D) remontissa ja muonituskapasiteetti oli remontin ajan alentunut. AUK:in vääpeli ltn "LipLap" Laine ilmoitti että AUK ruokailee tästä lähtien maastossa. Sitä kesti muistaakseni viikkoja ja eniten hommassa kyrsi joskus perjantaisin lomapuvussa käkkiä kannon nokassa pakki kourassa ja kuusenpihkaa persuuksissa. Komennus Haminaan oli siinäkin mielessä luksusta että sai syödä akvaariokeittoa sivistyneesti sisätiloissa :rolleyes:
 
Meillä oli alikersantti Ahven. No, tietysti hänen lempinimensä oli Taistelukala

Tää muistelu ei liity topiciin mutta iältään mua paljon vanhempi, nyt jo edesmennyt kadettiupseeri Kauko Pippuri kertoi pyrkinensä aikoinaan RUKiin kaikin keinoin. Sen vuoksi, että hänen astuessaan palvelukseen ilmestyi Beatlesin kaikkien aikojen suosituin älppäri "Sgt Peppers Lonely Hearts Club". Pelkäsi siis joutuvansa mahdollisen kessuylennyksen myötä perusyksikön "kers Pippuriksi".
 
:D:D
No mikäs muukaan lempinimi. Ihailen suomalaisten varusmiesten kekseliäisyyttä varusteiden ja ihmisten lempinimien keksimisessä. Meillä oli alikersantti Ahven. No, tietysti hänen lempinimensä oli Taistelukala :D.

Mulla oli tupakavereina Sankari ja Sotarauta. Osuvat sukunimet. :D
 
Muistan myös alokas Majurin ja kokelas Ritarin.

Epiksen miehiä molemmat tai kaikki. Toki samoja sukunimiä on varman esiintynyt muissakin aselajeissa. RUK:n käyneen Ritarin muistan kertauksista ja Majureita oli jo vanhaan aikaan kaksikin. Tunnetumpi Pekka Majuri oli pitkään Niinisalon Mittauspatteristossa ja pääsi SKK:n jälkeen julkkikseksi toisen Gulf -sodan TV-kasvona. Toinen Majuri palveli HämJP:n Krh -komppaniassa ja uransa loppuosan UuSLE:ssa. Nykyisin jo seuraavakin sukupolvi on ehtinyt uralla pitkälle.
 
Ruoka(-la)viesteistä tuli mieleen kuinka odotimme aina innolla pääsyä Vekaralta Uttiin tai Immolaan. Kummassakin oli vähän paremmat ruoat, sai jopa ihan itse ottaa, salaattiakin varten oli oikein jopa omat lautaset. Oi kuinka sivistynyttä.

Jatketaan nyt vielä sen verran Vekarasta ja ruokalasta, että sitkeä tornihuhu komppaniassa kertoi erään perunateatterin jälkeen olleen parille nohevalle soturille myös sitä kuuluisaa ripsipiirakkaa olleen tarjolla. Toinen huhu kyllä kertoi että samaa piirakkaa oli "maistellut" jo useampikin palveluserä...
 
Omalta osaltani palvelus oli lyhyenmoinen; veli kuoli aivoverenvuotoon ja lääkäri kirjoitti vapautuksen vaikka vastaan olinkin. Jälkeenpäin ajateltuna ehkä viisas päätös lekurilta, sen verran sekaisin olin sekaisin että mitään ei tuolloin olisi tullut. Halua on edelleen suorittaa kunnialla läpi, vaikka tuolloinkin vapaaehtoisena AUKkiin hain ja pari viikkoa kerkesin olla. Yhtään ei harmita kilpailunhalu, veli teki pitkän työuran ja vaihtoi alaa. Majurin natsat vaihtui alakoulun rehtorin virkaan. Siihen oli pyrkimys itselläkin.
Dragsvikin miehiä rajan länsipuolelta, nykyisin paluumuuttajana Suomessa.

Miten on, onko mahdollista pyrkiä suorittamaan palvelus, vaikka vapautus kirjoitettu lääkärin toimesta? Vaikka lapsia onkin neljä alle 5v niin silti harmittaa jos palvelusta ei tule eläissään suoritettua.. Ikääkin vasta 25 ja fyysinen olemus ihan jees?
 
Back
Top