Parhaimmat hetket, jännitykset, mokat, hassut sattumukset, vitutukset etc

[Juna112Porojetsiin]

Tuosta Sardaukarin ruotsalaismuistosta tuli mieleen oma koulukaveri; olimme kansakoulun 1. luokalta samalla luokalla ja vaikka jannun etu&sukunimi olikin varsin paljastava, ei se tullut pienten poikien mieleen, että kaveri on italiaano. No, joskus myöhemmin tämä parremmin hiffattiin, hän kun oli katolilaisena pois ussantunnilta, vietti kesät Roomassa, ja meille alkoi muutenkin paremmin etno-&etymologia avautumaan. Kun mentiin inttiin, tämä ilakoi meille sitä, että ei italialaisena sinne joutunut.

Mutta sitten oli siellä Italiassa, kotikontujaan mittaillessaan, onnistunut jollain riehakkaalla tavalla hukkaamaan passinsa. Noniin, kävi poliisilla hakemassa uutta passia ja siitähän se sitten alkoi . Santarmi totesi että nuorimies ei ollut käynyt armeijaa, mutta mikä onnenpotku että asia saadaan oikaistua. Passia ei tule, mutta palvelukseenastumismääräys tulee ihan justiinsa - Italian armeijaan.
Kun Italiassa ollaan, tietenkään näin miehekkäästi asia ei lopulta ratkennut, vaan jostain löytyi lakipykälä että yksinhuoltajaäidin ainoan pojan ei tavritse inttiä käydä (tai jotain sen suuntaista). Joten heppu pääsi takaisin turvaan Koti-Suomeen. Oli helpottunut, ja me muut pettyneitä.

 

[Hemmo Paskiainen]

Aliupseerikoulussa oli tapana erinäisissä harjoituksissa vähän sotkea joukkoja. Eli tutustuttaa eri aselajit toistensa toimintaan. Varsinkin sissit joissa itse palvelin. Tutuksi tuli pioneerit, viesti, pst ja krh. Eniten harmittaa ettei päästy sen seksikkäimmän jalkaväen pyssyä, pst:n musti, kokeilemaan. Kes ja Apilas kyllä tuli tutuksi.

Mutta ne parhaimmat hetket tuli koettua krh:n poikien kanssa. Ensimmäisessä sekoituksessa sissijoukkue laitettiin krh:n kanssa leikkimään sillä kevyemmälä heittimellä, oliko se nyt 82mm heitin. Kolme sissiryhmää vastaan neljä krh ryhmää. Aluksi toki krh joukkueen johtaja, luutnantti, piti sisseille oppitunnin heittimestä sen toimiinnasta ja jokaisen heitinryhmän jäsenen toiminnasta. Sitten harjoiteltiin asemiin menoa ja harjoituskrnaattien ampumista.

Oman joukkueemme johtaja, vääpeli arvoltaan, ehdotti lutille ampumakilpailua. Krh vastaan siissit. Palkintoja oli kaksi. Voittajajengille munkkikahviliput sotkuun, ja kakkoseksi tulleilla harjoituskranaattien kaivaminen maasta ja koko heitinkaluston, 3kpl, kuljettaminen takaisin kasarmille ja huoltaminen.

Saimme sitten hetken siinä hieroa sotasuunnitelmiamme, ennen asemaan menoa ja ammunnan alkua. Tuliannoksena jokaisella ryhmällä 6 kranaattia. Me sissit saimme ensin katsella neljän krh-ryhmän suoritusta. Kohtuu hyvä etyulyöntiasema. Sovimme keskenämme että pelataan upporikasta ja rutiköyhää: Yksi kranaatti kohdistamista varten ja sitten arvion mukaan uudet arvot korolle sivusuntaukselle sekä komento: 5 laukausta, TULTA!!!

Krh:n luutnantti kehui rohkeasta taktiikasta mutta yritti moittia napakympin puuttumisesta. Kahdella siisryhmällä meni noin 5m sivuun ja yhdelä noin 10m. Perustelimme taktiikkaamme aiemmin annetun oppitunnin perusteella, jossa kerrottiin että tappava vaikutus olisi sen 20m, iskukohdasta napakympin kohteena olevassa pusikossa ei olisi elossa mitään lehtikirvaa isompaa otusta.

Lopputulos: Sissit lähti marssimaan omien varusteidensa kanssa kohti sotilaskotia munkkikahvilipukkeet taskussa.

 

[Hemmo Paskiainen]

Osa varmaan jo osasi lukea rivien välistä että tarinalle on jatko-osa.

AUK:n "loppusota", eli viimeinen harjoitus. Oli osa koko prikaatin käsittävää sotaharjoitusta. Meille sisseille, 3 ryhmää, "alistettiin" kolme eri aselajin ryhmää. Omaan ryhmääni "alistettiin" edellisessäkin hajoituksessa mukana ollut krh-ryhmä. Koulun pihalla joka aselajin johtaja piti tilannekatsauksen ja antoi ohjeet. Sissijoukkueen vääpelin pitämä tilannekatsaus käsitti kartan johon oli piirretty "sotaoimialue", eli alue jonka ulkopuolelle ei saanut poistua, sekä ihan perinteisen ohjeen: sissit toimivat tilanteen mukaan. Suomeksi sanottuna sissit olivat "sodassa" kaikkia muita vastaan. Henkilö- ja materiaalivahinkojen tuottaminen oli kielletty, muuten saimme täysin vapaat kädet kaikkien muiden harjoitusten sabotoimiseen. Tämä lupasi aina mielenkiintoisen metsäreissun...

No kävimme hakemassa varuskunnan keittiöstä sisseille varatut muonapakkaukset ja painuimme metsään. Ensimmäinen tehtävä oli tietysti etsia sissileirille sopiva paikka. Karttaa katsomalla semmoinen löytyi, tosin krh:n pojat yritti esittää vastalauseita, mutta ne hiljennettiin "luottakaa meihin niin tästä tulee hauskaa" lauseella.

Muutaman kilometrin marssin jälkeen puukot esiin ja "havuja perkele". Kun joka jampalla oli sylillinen havuja mukana jatkoimme vielä muutaman kilometrin leiripaikalle. Valittu leiripaikka oli keskellä suota. Kenellekkään ei varmasti tule mieleen että yövymme keskellä suota. Joten saamme nukkua kaikessa rauhassa. Havuja sen takia että saamme painon jakautumaan teltassa laajemmalle alueelle. Ei tarvitse pelätä kosteita unia.

Krh:n pojilla oli se normaali varustus, eli reppu ja tst-liivi. Muonitusta varten pakki. Meillä sisseillä oli taasen trangiat. Joten jaoimme porukan "taistelijapareiksi" ruokailun ajaksi, yksi sissi tarngian kanssa per yksi krh:n jantteri ja valmistimme ruokamme yhdessä. Samoin nukkumiseen sovimme että sissit nukkuvat sissitakeissaan ja annamme untuvamakuupussimme krh:n pojille. Kaikilla on sen verran lämmintä että emme turhaan pidä kipinää, ainoastaan tunnin mittaiset vartiovuorot nukkuessa. Sissitakkihan oli se nilkkaan asti ulottuva paksu ja lämmin talvitakki, aivan eri asia kuin krh:n poikien sarkamantteli.

No itse sotaharjoitus sitten sujui ihan suunnitelmien mukaan. 3.ErVK:n tekemiä parikaapeliyhteyksiä sotkettiin sen verran että saivat taistelulähetitkin sahata motskareilaan ihan kyllästymiseen asti. Kävimme yöllä "tuhomassa" huoltokomppanian perustaman polttoainevarikon, sekä kävimme jopa vierailemassa sotilaskotiautossa kahvilla keskellä pst-jamppojen leiriä. Sen verran hauskaa oli kaikilla että me sissit saimme tuon nöyryyttävän krh-ammunnankin anteeksi. Itse asiassa koko krh-komppanian suhtatuminen sisseihin muuttui tuon sotaharjoituksen jälkeen.

 

[JR49]

Osa varmaan jo osasi lukea rivien välistä että tarinalle on jatko-osa.

AUK:n "loppusota", eli viimeinen harjoitus. Oli osa koko prikaatin käsittävää sotaharjoitusta. Meille sisseille, 3 ryhmää, "alistettiin" kolme eri aselajin ryhmää. Omaan ryhmääni "alistettiin" edellisessäkin hajoituksessa mukana ollut krh-ryhmä. Koulun pihalla joka aselajin johtaja piti tilannekatsauksen ja antoi ohjeet. Sissijoukkueen vääpelin pitämä tilannekatsaus käsitti kartan johon oli piirretty "sotaoimialue", eli alue jonka ulkopuolelle ei saanut poistua, sekä ihan perinteisen ohjeen: sissit toimivat tilanteen mukaan. Suomeksi sanottuna sissit olivat "sodassa" kaikkia muita vastaan. Henkilö- ja materiaalivahinkojen tuottaminen oli kielletty, muuten saimme täysin vapaat kädet kaikkien muiden harjoitusten sabotoimiseen. Tämä lupasi aina mielenkiintoisen metsäreissun...

No kävimme hakemassa varuskunnan keittiöstä sisseille varatut muonapakkaukset ja painuimme metsään. Ensimmäinen tehtävä oli tietysti etsia sissileirille sopiva paikka. Karttaa katsomalla semmoinen löytyi, tosin krh:n pojat yritti esittää vastalauseita, mutta ne hiljennettiin "luottakaa meihin niin tästä tulee hauskaa" lauseella.

Muutaman kilometrin marssin jälkeen puukot esiin ja "havuja perkele". Kun joka jampalla oli sylillinen havuja mukana jatkoimme vielä muutaman kilometrin leiripaikalle. Valittu leiripaikka oli keskellä suota. Kenellekkään ei varmasti tule mieleen että yövymme keskellä suota. Joten saamme nukkua kaikessa rauhassa. Havuja sen takia että saamme painon jakautumaan teltassa laajemmalle alueelle. Ei tarvitse pelätä kosteita unia.

Krh:n pojilla oli se normaali varustus, eli reppu ja tst-liivi. Muonitusta varten pakki. Meillä sisseillä oli taasen trangiat. Joten jaoimme porukan "taistelijapareiksi" ruokailun ajaksi, yksi sissi tarngian kanssa per yksi krh:n jantteri ja valmistimme ruokamme yhdessä. Samoin nukkumiseen sovimme että sissit nukkuvat sissitakeissaan ja annamme untuvamakuupussimme krh:n pojille. Kaikilla on sen verran lämmintä että emme turhaan pidä kipinää, ainoastaan tunnin mittaiset vartiovuorot nukkuessa. Sissitakkihan oli se nilkkaan asti ulottuva paksu ja lämmin talvitakki, aivan eri asia kuin krh:n poikien sarkamantteli.

No itse sotaharjoitus sitten sujui ihan suunnitelmien mukaan. 3.ErVK:n tekemiä parikaapeliyhteyksiä sotkettiin sen verran että saivat taistelulähetitkin sahata motskareilaan ihan kyllästymiseen asti. Kävimme yöllä "tuhomassa" huoltokomppanian perustaman polttoainevarikon, sekä kävimme jopa vierailemassa sotilaskotiautossa kahvilla keskellä pst-jamppojen leiriä. Sen verran hauskaa oli kaikilla että me sissit saimme tuon nöyryyttävän krh-ammunnankin anteeksi. Itse asiassa koko krh-komppanian suhtatuminen sisseihin muuttui tuon sotaharjoituksen jälkeen.

Missä prikaatissa palvelit?

 

[Hemmo Paskiainen]

Savon Persreiässä. Armeijalyhenteellä SavPR.

Ja tähän liittyy sitten se armeijan tarjoama suurin vitutus: herra isoherrat päättivät lakkauttaa Lappenrannan rakuunapataljoonan. Ja kaikki Lappeenrannan BTR-60 vaunut sijoitettiin Mikkeliin. Ja 1JK:sta pitikin sitten tulla panssarineekerikomppania. Tämän kerrottiin meille viimeisenä päivänä AUK:ssa. Vähän oli semmoinen fiilis että rahat takaisin meitä on petetty.

No olihan uusilla alokkailla ihmettelemistä kun kaikilla aliupseereilla ja kokelailla oli sissin havut hihassa.

 

[JR49]

Savon Persreiässä. Armeijalyhenteellä SavPR.

3.EVK kuulostikin tutulta , saman prikaatin kasvatteja ollaan. Milloin sinne sissit tulit? Ei ollut ainakaan vuonna 1993, enkä muista sitä ennenkään kuulleeni.

 

[Hemmo Paskiainen]

Muokkasin edellistä viestiäni. Jep, ei ollut sissejä enää -93. Kuuluin itse II/89 saapumiserään.

 

[Ottoville]

55 S 55 on kapistus, jonka kaikki vanhemmat herrat forumilla muistavat. Painoi 8 kg ja oli varustetu 1 cm leveällä nahkaisella kantohihnalla, joka pureutui rautalangan tavoin ikävästi olkapäähän. Tähtäin-
kaukoputki oli kiinteästi putkessa kiinni ja kun rekyylitön ase ei todellisuudessa ole ihan sitä, näki ammunnasta palaavasta joukosta, kuka oli päässyt laukaisemaan kovan kranaatin. Musta silmä oli jonkin
aikaan säilyvä "ampujan merkki."

Kun yöllisellä hiihtoretkellä pääsin tutustumaan tähän aseeseen alokas aikana.
Tuo paino, hihna ja olkatuen sijoitus jäivät mieleen.

Pohdiskelin itsekseni aseen ergonomiaa ja kokohomman tarpeellisuutta.

Saatoin siinä jonkun sanan sanoa puoli äänenkin hiljaisessa talvisessa yössä.

Koska edestä kuulu kouluttajan ääni ” Kuka s…… siellä hännillä kiroilee niin kovasti”


Ampuminen ei nyt ollut kovin kummoinen kokemus.
Pimeässä ammuttiin pari sirpalekranaattia, jotka piti vielä tähdätä ohi (jotta lampulla valaistut maalit eivät hajoaisi tuhoutuisi)

 

[Vonka]

Kun yöllisellä hiihtoretkellä pääsin tutustumaan tähän aseeseen alokas aikana.
Tuo paino, hihna ja olkatuen sijoitus jäivät mieleen.

Pohdiskelin itsekseni aseen ergonomiaa ja kokohomman tarpeellisuutta.

Saatoin siinä jonkun sanan sanoa puoli äänenkin hiljaisessa talvisessa yössä.

Koska edestä kuulu kouluttajan ääni ” Kuka s…… siellä hännillä kiroilee niin kovasti”


Ampuminen ei nyt ollut kovin kummoinen kokemus.
Pimeässä ammuttiin pari sirpalekranaattia, jotka piti vielä tähdätä ohi (jotta lampulla valaistut maalit eivät hajoaisi tuhoutuisi)

Minä sain ampua kaksi onteloammusta vanhan Cometin runkoon. Etäisyys 200 m. Molemmat osuivat.

 

[Juna112Porojetsiin]

Kun yöllisellä hiihtoretkellä pääsin tutustumaan tähän aseeseen alokas aikana.
Tuo paino, hihna ja olkatuen sijoitus jäivät mieleen.

Pohdiskelin itsekseni aseen ergonomiaa ja kokohomman tarpeellisuutta.

Saatoin siinä jonkun sanan sanoa puoli äänenkin hiljaisessa talvisessa yössä.

Koska edestä kuulu kouluttajan ääni ” Kuka s…… siellä hännillä kiroilee niin kovasti”


Ampuminen ei nyt ollut kovin kummoinen kokemus.
Pimeässä ammuttiin pari sirpalekranaattia, jotka piti vielä tähdätä ohi (jotta lampulla valaistut maalit eivät hajoaisi tuhoutuisi)

Ammuin kaksi ontelokranaattia Hätilässä Cometin kylkeen, minulle ei jäänyt mitään negatiivista itse ampumisesta. Toki vaunumiehelle se ei ole mikään mieltäylentävä tapahtuma.. olisi edes ollut vaikea osua - mutta kun sillä vielä osuikin ihan ok.
Mutta se ergonomia oli kyllä ainutlaatuinen -- vähän samaa kuin Emmassa, kuinka voi #¤"%ttumainen esine kantaa olkapäällä(Emma siis). Erityisesti olkatuen suunnittelussa käytetyn ihmisotuksen rakenne olisi mielenkiintoista tietää.

 

[ak.tied]

Oltiin varusmiesaikana ressujen ampumaleirillä Syndalenissa ja mut määrättiin tväl-au:ksi yhdelle rastille. Hommaan kuului mm. tulenkuvauskentän rakentaminen. No minäpä rakensin ja tylsyyttä katkaisemaan sissi minussa heräsi henkiin... sytyttimien käydessä vähiin rupesin niputtamaan niitä 100g tenttupusseja, jotta saadaan vähän elämää aikaiseksi ja kaikki pissit hukattua. Pisimmän langan päähän laitoin 400g. Pääosin oli 200g nippuja ja pari kolmesatasta.

Hetkeä ennen kuin homma pyörähti käyntiin, paikalle tuli Lantikka ja kyydistä nousi korkea-arvoisia upseereita taistelua seuraamaan. Joukossa oli yksi leijona-laatallinenkin. Menivät ihan siihen kentän reunaan keltaisen nauhan kupeeseen. Siinä kohtaa olin, että "Voihan v***u, nyt tulee sanomista."

Mut sitten käskettiin päräyttää kenttä tulille ja tein työtä käskettyä. Viimeset isot laakit kun lähti, niin Syndalenin mäntykankaalla ropisi havuja ja käpyjä vissiin vähän herra kenraalin niskaankin kun olkapäitään pyyhkivät. Olin hetken ihan hajalla, mutta sitten herrat upseerit remahtivat nauruun, että "Täällähän on kunnon meininki!"

 

[JR49]

Oltiin varusmiesaikana ressujen ampumaleirillä Syndalenissa ja mut määrättiin tväl-au:ksi yhdelle rastille. Hommaan kuului mm. tulenkuvauskentän rakentaminen. No minäpä rakensin ja tylsyyttä katkaisemaan sissi minussa heräsi henkiin... sytyttimien käydessä vähiin rupesin niputtamaan niitä 100g tenttupusseja, jotta saadaan vähän elämää aikaiseksi ja kaikki pissit hukattua. Pisimmän langan päähän laitoin 400g. Pääosin oli 200g nippuja ja pari kolmesatasta.

Hetkeä ennen kuin homma pyörähti käyntiin, paikalle tuli Lantikka ja kyydistä nousi korkea-arvoisia upseereita taistelua seuraamaan. Joukossa oli yksi leijona-laatallinenkin. Menivät ihan siihen kentän reunaan keltaisen nauhan kupeeseen. Siinä kohtaa olin, että "Voihan v***u, nyt tulee sanomista."

Mut sitten käskettiin päräyttää kenttä tulille ja tein työtä käskettyä. Viimeset isot laakit kun lähti, niin Syndalenin mäntykankaalla ropisi havuja ja käpyjä vissiin vähän herra kenraalin niskaankin kun olkapäitään pyyhkivät. Olin hetken ihan hajalla, mutta sitten herrat upseerit remahtivat nauruun, että "Täällähän on kunnon meininki!"

Se on ollut lähellä oleville ihan messevä kokemus. Muistan kun Pahkiksen asutuskeskustaisteluradalla, ne betonilaattarakennukset, niiden kattojen päällä maattiin, ja vieressä paukutettiin tulenkuvauskenttä. Turvetta lensi niskaan ja maaefekti löi rintaan kuin vasara. Tai mistäs minä tiedän, oliko sielläkin terästetty paukkuja .
Nautin kuitenkin joka hetkestä, oikeasti. Se tunne kun jymähtelee, vartaloon välittyy tärähdys ja turvetta sataa katolle ja niskaan... Siinä oli sitä otetta, miksi armeijassa ylipäänsä oltiin. Oi niitä nuoruuden päiviä!

 

[ak.tied]

Se on ollut lähellä oleville ihan messevä kokemus. Muistan kun Pahkiksen asutuskeskustaisteluradalla, ne betonilaattarakennukset, niiden kattojen päällä maattiin, ja vieressä paukutettiin tulenkuvauskenttä. Turvetta lensi niskaan ja maaefekti löi rintaan kuin vasara. Tai mistäs minä tiedän, oliko sielläkin terästetty paukkuja .
Nautin kuitenkin joka hetkestä, oikeasti. Se tunne kun jymähtelee, vartaloon välittyy tärähdys ja turvetta sataa katolle ja niskaan... Siinä oli sitä otetta, miksi armeijassa ylipäänsä oltiin. Oi niitä nuoruuden päiviä!

On saattanut teilläkin terästettyjä olla. Aika tussuja nimittäin ne perus 100g pussukat on, sillä mä uskalsinkin vähän niitä terästää kun aattelin, ettei siitä nyt maailma vielä kaadu. Toki rakennetulla alueella kaikki efektit voimistuu.

En vaan tiennyt yleisöstä etukäteen ja oli tossa kohtaa vähemmän iloinen yllätys.

 

[JR49]

On saattanut teilläkin terästettyjä olla. Aika tussuja nimittäin ne perus 100g pussukat on, sillä mä uskalsinkin vähän niitä terästää kun aattelin, ettei siitä nyt maailma vielä kaadu. Toki rakennetulla alueella kaikki efektit voimistuu.

Terästykselle olisi ollut hyvät mahkut. Se oli muistaakseni ehta suo, jossa ne jysähti. Edit: ainakin pieni pläntti. Ei siis kiviä tms. ilmaan. Jos se siis olisi ollut suunniteltu, eikä hetken improvisaatio
Aina kuitenkin kun lukee kuvauksia esim. Stalingradista, niin jotenkin tulee mieleen tosiaan se, miten hyvin rakenteet johtivat efektiä. Ja kuitenkin kohtuu pieni paukku, entäs sitten kun tulee 150-millinen viereen? Sekin olisi kyllä mielenkiintoista kokea . Olin aikoinaan pettynyt, kun se häkin katossa roikkunut venynyt napalm-möykky ei osunut minuun vuorollani. Onneksi polttotaisteluradalla oli johtuen oikein mukavat liekit. Siinä piti jo oikeasti toimia ohjeiden mukaan, ettei polttanut naamaansa tai vetänyt mitään henkeensä.

 

[Umkhonto]

Onneksi polttotaisteluradalla oli johtuen oikein mukavat liekit. Siinä piti jo oikeasti toimia ohjeiden mukaan, ettei polttanut naamaansa tai vetänyt mitään henkeensä.

Polttotaistelukoulutus taisi olla pelottavin kokemus minun varusmesaikanani. AUK:n aikaista rastia piti joku ou-opp, joka oli mielestäni ihan kaheli. Joku vanha sarkamantteli päällä vedettin rata läpi ja ulostullessa napalmiklimpit paloivat pitkin selkää ja olkapäitä. Silloin kävi mielessä että tässä voi vielä damagea tulla ennen kuin päivä on ohi Ei onneksi tullut.

 

[JR49]

Polttotaistelukoulutus taisi olla pelottavin kokemus minun varusmesaikanani. AUK:n aikaista rastia piti joku ou-opp, joka oli mielestäni ihan kaheli. Joku vanha sarkamantteli päällä vedettin rata läpi ja ulostullessa napalmiklimpit paloivat pitkin selkää ja olkapäitä. Silloin kävi mielessä että tässä voi vielä damagea tulla ennen kuin päivä on ohi Ei onneksi tullut.

Sehän oli juuri parasta mitä tarjota saattaa! Minä pidin siitä.

Mutta jos ihan asiaan mennään, niin tuollainen on yksi niitä harvoja tilanteita varusmiespalveluksessa, jossa voi oikeasti testata itseään. Sanon vain oman subjektiivisen käsitykseni, koska muistan hyvin, kuinka katsoin samassa tuvassa ollutta alokas H:ta silmiin, kun hän puki manttelia niskaan, ja näin silmissä pelon. Hän oli minua ennen jonossa.
Yhtä selvästi muistan, kuinka nuori JR49 ajatteli, että ei tuo nyt noin paha rasti ole. H. meni läpi siinä missä muutkin. Tilanne on jäänyt mieleen, koska oli ainoa hetki, kun näin jonkun pelkäävän jotain varusmiesajan harjoitusta.

 

[JR49]

Minä olen aina ollut sitä mieltä, että armeijassa pitäisi olla mahdollisimman kova ja todenmukainen koulutus.
Edellä mainituista tuli mieleen eräs lukutuokio keväällä AUK:ssa. Oli joutoaikaa, varmaankin viikonlopun valmari, ja käteen sattui joku vanha kurssilehti. Siinä lainattiin jotain edeltäjänsä artikkelia vuodelta -46 tai -47. Siinä Savon Prikaatin silloinen AUK:n kurssi harjoitteli tukikohdan valtaamista ja vyörytystä. Yhdistän tapahtumapaikan Siekkilään, jossa sijaitsi vanha ampumarata.
Mieleen on jäänyt kuvaus, jossa käytettiin kovia a-tarvikkeita. Krh-linja ampui kovilla iskun tukikohtaan, kiväärilinja syöksyi heti sisään ja alkoi vyöryttää kovilla a-tarvikkeilla juoksuhautoja. Käyttivät tekstin mukaan käsikranaatteja ja kasapanoksia! Kk-miehet ampuivat Maximilla kolme sormenleveyttä eteen suojatulta. Kovilla.
Tuolloin ajattelin, että onpas kovia jätkiä ja tuollaisen koulutuksen jälkeen ovat olleet paljon valmiimpia sotaaan kuin me. Nykysin mietin, että onko ollut yleistä tuollainen, vai jonkin skapparin päähanpisto. Kyllä sitä varmaan silloinkin on kenkää saanut, jos jätkät kämmää ja räjäyttävät itsensä taivaalle kasapanoksella.

 

[Old Boy]

Nykysin mietin, että onko ollut yleistä tuollainen

Kyllä sitä varmaan silloinkin on kenkää saanut, jos jätkät kämmää

Varomääräykset olivat toisenlaisia tai oikeammin sanottuna niitä ei vielä ollut. Aivan nuorimmaista hännänhuippua lukuunottamatta olivat kaikki kouluttajat sodankäyneitä ja jokaisella tietysti perusteltu mielipide siitä, millaista koulutus sotaa varten tuli
olla. Se mitä aivan varmasti ei ollut oli turvallisuuskulttuuri, joka syntyi vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Vielä 1960 -luvulla Merivoimien silloinen komentaja käveli krh -ammunnan maalialueelle ja haavoittui vakavasti. Koska ajatteli, ettei Maavoimien
asettaman vartiomiehen määräykset Merivoimia tai ainakaan häntä itseään koske. Jälkimmäisestä sitaattista en siten ole samaa mieltä.

 

[JR49]

Varomääräykset olivat toisenlaisia tai oikeammin sanottuna niitä ei vielä ollut. Aivan nuorimmaista hännänhuippua lukuunottamatta olivat kaikki kouluttajat sodankäyneitä ja jokaisella tietysti perusteltu mielipide siitä, millaista koulutus sotaa varten tuli
olla. Se mitä aivan varmasti ei ollut oli turvallisuuskulttuuri, joka syntyi vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Vielä 1960 -luvulla Merivoimien silloinen komentaja käveli krh -ammunnan maalialueelle ja haavoittui vakavasti. Koska ajatteli, ettei Maavoimien
asettaman vartiomiehen määräykset Merivoimia tai ainakaan häntä itseään koske. Jälkimmäisestä sitaattista en siten ole samaa mieltä.

Okei, sinä olet lähempänä sitä aikaa, uskotaan.
Mutta rajua hommaa. Mutta todenmukaista. Heitänpä ajatuksen ilmoille, että voisiko turvallisuuskulttuuri olla muotoutunut sen jälkeen, kun sodan käynyt ikäpolvi hiipui pois, ja pikku hiljaa hämärtyi se, mitä tappotyö oikeasti tarkoittaa.
Samaa mieltä ei tarvitse olla mistään, mutta jos kouluttajalla olisi alkanut varusmiehiä kuolla käsiin toistuvasti, niin eiköhän siinä ole vähintään siirto toisiin tehtäviin ole tullut eteen. Siitä ei kyllä ole käsitystä, miten sallittua tai yleistä oli varusmiesten räjähtäminen ilmaan vaikkapa em. vyörytystilanteessa

 

[jak]

Kulttuuri oli siviilipuolellakin vähän toinen. Tuolloin ja vielä myöhemminkin sai kuka vain ostaa räjähdysaineita kyläkaupasta. Isäkin teki kavereineen ruutiaseita. Loppui sitten palovammoihin ,onnea oli todella mukana kun näön menetykseltä säästyttiin.