Patria 6X6 multipurpose transport vehicle

Eppäilisin vankalla maallikkomutulla, että tulevaisuuden paikallis-alueelliset joukot ovat alueellisesti räätälöityjä, ja ovat trendikkäästi hybridi nykyisistä alueellisista ja paikallisista joukoista. Olipa niiden nimi sitten mikä tahansa. Tehtävät painottuvat paljolti aluevalvontaan, tulenjohtoon, erikoisjoukkojen vastaiseen taisteluun sekä toisaalta siviiliyhteiskunnan tukemiseen poikkeustilanteessa.

Kaukotulenkäytön ansiosta koukkaukset pitkin metsiä vaipuvat pitkälti historiaan - miksi lähettää paikalle vaikuttamaan jääkärikomppania kun tuhoamistehtävän voi hoitaa kenttätykistön ja ilmavoimien tulella? Tai toisaalta, miksi linnoittaa paikalleen jalkaväkikomppania vihollisen maaliksi kun tulenkäyttöön riittää partio joka voi laajentaa valvonta-aluettaan lennokein ja muilla liikkuvilla ja liikkumattomilla sensoreilla?

Tämmössii juttui miätittiin sotakoulujen penkilläkin jo kauan kauan sitten, eli oikeilla jäljillä olet...
 
Eppäilisin vankalla maallikkomutulla, että tulevaisuuden paikallis-alueelliset joukot ovat alueellisesti räätälöityjä, ja ovat trendikkäästi hybridi nykyisistä alueellisista ja paikallisista joukoista. Olipa niiden nimi sitten mikä tahansa. Tehtävät painottuvat paljolti aluevalvontaan, tulenjohtoon, erikoisjoukkojen vastaiseen taisteluun sekä toisaalta siviiliyhteiskunnan tukemiseen poikkeustilanteessa.

Kaukotulenkäytön ansiosta koukkaukset pitkin metsiä vaipuvat pitkälti historiaan - miksi lähettää paikalle vaikuttamaan jääkärikomppania kun tuhoamistehtävän voi hoitaa kenttätykistön ja ilmavoimien tulella? Tai toisaalta, miksi linnoittaa paikalleen jalkaväkikomppania vihollisen maaliksi kun tulenkäyttöön riittää partio joka voi laajentaa valvonta-aluettaan lennokein ja muilla liikkuvilla ja liikkumattomilla sensoreilla?
Ei ne tehtävätyypit tosiaan mihinkään häviä, vaikka kokoonpanoja viilataan ja nimikkeitä päivitetään. Kuvaava uuden asennon kokoonpano on joukkotuotantoon näillä näppäimillä tuleva kevyt jääkäripataljoona. Kun hetken miettii, on sille helppo löytää ekologinen lokero juuri sieltä vanhojen määritelmien rajapinnasta.
 
Ei ne tehtävätyypit tosiaan mihinkään häviä, vaikka kokoonpanoja viilataan ja nimikkeitä päivitetään. Kuvaava uuden asennon kokoonpano on joukkotuotantoon näillä näppäimillä tuleva kevyt jääkäripataljoona. Kun hetken miettii, on sille helppo löytää ekologinen lokero juuri sieltä vanhojen määritelmien rajapinnasta.

Epäilisin juurikin kevyen jääkäripataljoonan olevan joukko, joka kykenee vain hajautettuun taisteluun sekä nykyisten paikallisjoukkojen tehtäniin, eikä sille ole varsinaisia sotilasajoneuvoja...
 
Viimeksi muokattu:
Pitää paikkansa.

Virossa teollisuus sai lobattua koska Virolle ei jaettu projektissa etukäteen avaintoimittajien paikkoja.

Latvia ja Suomi jakavat kustannukset, mistä yllätyin. Samalla kerrotaan että projektiin saa liittyä. Tietenkin rahoittajat ovat tervetulleita. En kuitenkaan usko että Venäjää, Valkovenäjää tai Kiinaa hyväksytään mukaan.
Uutisessa kerrottiin toisena syynä kehitysprojektin korkea hinta On vaikea arvioda tuon 7,5M€ kalleutta kun ei ole uutisoitu mitä siihen sisältyy?
 
Epäsuoran tulen kantaman ja tarkkuuden lisääntymisen vastapuolella sekä tiedustelun + valvonnan paranemisen johdosta, näkisin että osa paikallisjoukoista tarvitsisi myös jatkossa panssarisuojaa. Siihen vanhat Pasit soveltuisivat hyvin, ainakin parhaimmassa kunnossa olevat. Siinä vaiheessa kun modernimpi ja suorituskykyisempi Patria 6x6 alkaa tulemaan riviin, voisi transitiota alkaa suunnittelemaan osalle kalustosta.

Pasit eivät kuitenkaan saa mitään kovin kummoista päivitystä, eikä sinänsä kannatakkaan kun puhutaan 1970-/80- luvun vaihteen suunnittelusta. Panssarointi ja sen modulaarisuus, suorituskyky sekä modernin kamerateknologian ja sensorien puute ovat selkeimmät heikkoudet. Pasiinhan vaihdettiin istuimet ja jousitus paraboiliseksi, osan moottorit uusittiin sekä lisättiin kaapelileikkuri + lataustelakat uusille radioille. Silti vanhakin Pasi on edelleen hyvä työjuhta vaikka ei olisikaan kiivaimmassa paikassa mukana. XA-180 sarjalaiset tarjoavat paikallisjoukoille luotisuojaa ja raskaalla kk:a varustettuna tulitukea kahinoihin.
 
Vielä M2 keskustelusta liittyen 6x6 aseistukseen:

M2A2 QCB kitti on kehitetty vanhempaan aseeseen, jonka aseseppä voi asentaa 30 minuutissa ilman monimutkaisia työkaluja. M2A2 versiota tuottaa U.S. Ordnance, jolta Norskit viime vuonna tilasivat 1000 kpl M2A2N uustuotantoaseita korvaamaan vanhat M2-versiot. Uuden M2A2:n parannuksia mm:
- uusi piippu ( 2 kg kevyempi)
- uusi liekinsammutin(M2A2N)
- pienempi rekyyli
- paranneltu kenttähuolto
- pidempi käyttöikä
- lisääntynyt luotettavuus

U.S. Ordnance Gets Massive Order for M2A2N .50 Cal Heavy Machine Gun Norwegian Armed Forces to Benefit from U.S. Ordnance Deal

Before Christmas 2018, a 7-year framework agreement was awarded to U.S. Ordnance according to an announcement in January 2019. The Norwegian Armed Forces will receive 1,000 new M2A2 HMGs from U.S. Ordnance. A framework agreement was signed at a ceremony at the Defense Museum at Akershus Fortress, February 7, 2019. The museum was quite an apt place to carry out the contract signing, as the new HMGs, designated “M2A2N,” replace the current 12.7mm units that were provided by the U.S. after the World War II.

An upgrade (cal. 50 M2HB-QCB—designated “Mitraljøse 12.7mm NM218”) that was completed in 1999 to 2001 does not prevent the fact that the weapons have very different ages and wear. According to Chief of Defense Materiel Land Capacities Brigadier General Morten Eggen, a thorough assessment of three weapon manufacturers, including technical and operational testing, was carried out before they chose U.S. Ordnance.

In addition to performance, operational reliability and price, the ability to deliver within a few months after the order was an important factor for in the choosing of U.S. Ordnance. Now, the new M2A2Ns are going to be delivered within a year at a much faster rate than what was originally thought possible. The frame agreement gives a high degree of flexibility. In total, around 1,300 M2A2Ns may be needed. Furthermore, the security of supply on spare parts, tools and other materiel for an additional period of 15 years is also included in the 7-year framework agreement.


According to U.S. Ordnance:

The M2A2 machine gun is an air-cooled, belt-fed machine gun that fires from a closed bolt and operates on the short recoil principle with fixed headspace and timing. It’s capable of both sustained automatic and accurate single-shot fire. It can be mounted on a vehicle, boat, helicopter or other aircraft. Ammunition may be fed from either the left or right side of the gun, making it suitable for use by both infantry and in armored vehicles. The M2A2 weapon system has been tested to well over 50,000 rounds. Its single-breech lock system allows for field rebuild, eliminating the need for depot-level maintenance during its lifetime and thereby greatly reducing logistical support.

U.S. Ordnance developed its M2A2 12.7mm weapon after years of experience manufacturing machine guns for the U.S. Department of Defense and U.S. Foreign Allies. Its M2A2 offers the proven performance of the existing M2HB machine gun but also features fixed headspace and timing. This upgrade improves the performance of the battle-proven M2HB weapon system, largely increases the safety level for operating personnel and affords barrel changing on crew-served or coaxial-mounted weapons in 10 or fewer seconds. Only one person needs to change the M2A2 barrel, thereby reducing exposure to enemy fire and quickly readying the weapon for continued operation.

The U.S. Ordnance M2A2 system utilizes the standard barrel thread, which means standard M2HB barrels can be used in the A2 gun as needed, in emergencies or training. (Using the standard M2HB barrel in a QCB weapon requires removing the Barrel Support Locating Pin, then headspacing the barrel using the standard headspace and timing gage.) Using only the A2 conversion kit, an armorer at the customer location can convert an M2HB machine gun into a U.S. Ordnance M2A2 weapon system in fewer than 30 minutes, without complex tools or machines.

M2A2N Improvements

Inside the receiver there are some good technical solutions that make the weapon less maintenance-intensive at the workshop level, while for the users, it will be more reliable, have smoother recoil and have a longer life time than its predecessors. An important improvement on the M2A2N is the new muzzle flash damper. Today’s M2 machine guns also have an option for mounting this damper. The flash damper is primarily designed to protect the shooter because it has the advantage of emitting considerably less muzzle flash. Reduced signature means reduced risk of exposure of a heavy machine gun position—a target the enemy will prioritize taking out.

The user teams that have been involved in the operative testing of the M2A2N, have expressed that it’s perhaps the best muzzle flash damper they have used. Instead of large flashes, the new damper’s muzzle flash appears more like something that can be mistaken for lighter small arms. The characteristic .50-caliber firing sound will still be there. Although the M2A2Ns that Norway has now ordered are confusingly similar to the ones John Moses Browning constructed as far back as World War I, they are in no way obsolete. It is an incredibly flexible and effective weapon against a wide range of targets, except the heaviest armored ones. It’s easy to handle. It has a high firing rate and effect on targets according to Major Eirik Horst.


Mitä luotettavuuteen tulee, Ma-Deucea on tuotettu todella kauan jopa konekivääriksi ja aina laadun valvonta ei ole ollut tätä päivää. Norskeillakin on osa WW 2 aikaista U.S. nyrkkipajatuotantoa joka ei vertaudu nykypäivän tehdastuotantoaseisiin:

As mentioned above, many of the weapons that the Norwegian Armed Forces have today were produced for the Americans during World War II. The weapons were produced at a time when the U.S. engaged as many mechanical workshops as possible to produce many weapons at a rapid pace. The M2A2Ns that are acquired now come from automated production lines with completely different tolerances and materiel quality.http://www.sadefensejournal.com/wp/...med-forces-to-benefit-from-u-s-ordnance-deal/

by Major (Ret.) Walter Christian Håland on 17 September, 2019.

Tags: 2019, M2A2N, Major (Ret.) Walter Christian Håland, V11N6

http://www.sadefensejournal.com/wp/...med-forces-to-benefit-from-u-s-ordnance-deal/
 
Alla listaus PV:n kalustosta ja minun arvio tulevasta ensisijaisesti seuraavan 10 vuoden näkökulmasta.

PVn käyttämät taisteluajoneuvot ja niiden tilanne
XA-180
-määrä noin 280 kpl ja samalle määrälle tilattu elinkaarenpidennys (MLU), suurin osa valmistunut. Elinkaari ulottuu 2040-luvulle
XA-185
-määrä jossain 200 kpl luokassa. Hieman uudempia (parempia?) kuin yllä oleva. Ei MLU-sopimuksia vielä. Elinkaari tällä hetkellä ilmeisesti noin 2025-2030 asti. MLU varmaankin odotettu.
XA-203
-määrä 48 kpl. Edelleen suorituskykyisempi kuin edellä olevat. Elinkaari tällä hetkellä jonnekin 2030-40 välille.
XA-360
-määrä 62 kpl. Huomattavasti suorituskykyisempi kuin edellä olevat. Elinkaari noin 2040 paikkeille.
NA-110
-määrä joitain satoja. Ilmeisesti huomattavasti käyttökelpoisempi kuin NA-140 joka poistettu joitain vuosia sitten. Elinkaari noin 2025.
NA-120
-määrä pari sataa. Elinkaari noin 2030.
BV206
-määrä useita satoja. Hankittu joitain vuosia sitten Norjasta/Ruotsista käytettynä. Elinkaari 2030+.
MT-LB/MT-LBV
-määrä jossain 400 paikkeilla. Osa Neuvostoliitosta ja loput käytettynä Ruotsista. Elinkaari 2025-2030.
CV9030FIN
-102 kpl. MLU ilmeisesti tulossa. Elinkaari ulottuu yli 2030 tai MLUn kanssa reilusti 2040 puolelle.
BMP-2MD
-noin 100 kpl. MLU toteutettu. Elinkaari 2030+.
RG-32M
-40-60 kpl. Elinkaari 2030-40.
Pyörätraktorit
-500-800 kpl. Elinkaari ikuinen.

Koska arviointi vaatii tulevaisuuden organisaatiorakenteen ymmärtämisen ja sitä ei ole avattu julkisesti edes nykyisen osalta, niin jätetään se laajemmin väliin. Lähdetään siis liikkeelle yksinkertaisesti pohtimalla pelkkää nykyisen kaluston korvaamista kaluston näkökulmasta.

Mikä on kaluston näkökulmasta kriittisin korvaamiskohde? No ei ainakaan panssaroidut pyöräajoneuvot, eikä CV9030FIN. Eli suurin tarve varmaankin on telakuorma-autoissa sekä itäperäisessä kalustossa, jossa elinkaari saattaa pahimmillaan ulottua vain 5 vuoden päähän ja pisimmilläänkin vain 10-15 vuotta.

Seuraavaksi voisi lähestyä asiaa PVn perisynnin eli ottokaluston näkökulmasta. Meillä on useita TSTOS (PAJON) yksiköitä joiden "taisteluajoneuvona" toimii pyörätraktori. Onko tämän tyyppisten joukkojen tilannetta mahdollisesti tarkoitus parantaa, luulisi olevan paitsi jos Maavoimien vahvuutta ollaan pienentämässä. Tähän voidaan vastata APC tai TEKA kalusto hankinnoilla, jolloin vanhempaa kalustoa siirtyy uuteen käyttöön.

Tulevaisuuden uudet yksikkötyypit tulevat muuttamaan myös tilannetta kaluston osalta, mutta siinä suurin tekijä on uusi keihäänkärki ja sille luultavasti tulee jokin uusi rynnäkköpanssarivaunu (IFV) ensisijaiseksi kalustokseen.

Lopputulemaksi itse siis näkisin että telakuorma-autojen korvaaja on määrällisesti se kriittisin tekijä seuraavan 10 vuoden aikana. Näiden korvaamistarve saattaisi olla jossain 200-300 ajoneuvon paikkeilla ja 2030 luvulla sitten ehkä lisää. Samalla hankitaan pienempiä määriä (+-100) Patria 6x6 ajoneuvoja helpottamaan yleistä taisteluajoneuvo pulaa ja niillä mahdollisesti saadaan osittain parannettua kalustokirjoa tietyillä joukoilla. SISU GTP toivottavasti löytyy myös vahvuuksista seuraavan 10 vuoden aikana. Samalla aikajänteellä ei tule IFV ajoneuvoja, mutta 2030 luvulla hankitaan toivottavasti niitäkin uudelle operatiiviselle yhtymälle ja samalla BMP-2 poistuu käytöstä. Jo tällä "vaatimattomalla" hankinnalla suorituskyky kasvaa suojan/liikkeen yms osalta, hintalapun ollessa 250-400 milj € luokassa.

Tietenkin tilanne voi olla täysin eri ja yhtäkkiä Maavoimille löytyy miljardeja ajoneuvohankintoihin, kuten Merivoimille löytyi korvettihankkeeseen, mutta muuten voi kyllä unohtaa suuret kokonaiskalustomäärän kasvut.
 
Alla listaus PV:n kalustosta ja minun arvio tulevasta ensisijaisesti seuraavan 10 vuoden näkökulmasta.

PVn käyttämät taisteluajoneuvot ja niiden tilanne
XA-180
-määrä noin 280 kpl ja samalle määrälle tilattu elinkaarenpidennys (MLU), suurin osa valmistunut. Elinkaari ulottuu 2040-luvulle
XA-185
-määrä jossain 200 kpl luokassa. Hieman uudempia (parempia?) kuin yllä oleva. Ei MLU-sopimuksia vielä. Elinkaari tällä hetkellä ilmeisesti noin 2025-2030 asti. MLU varmaankin odotettu.
XA-203
-määrä 48 kpl. Edelleen suorituskykyisempi kuin edellä olevat. Elinkaari tällä hetkellä jonnekin 2030-40 välille.
XA-360
-määrä 62 kpl. Huomattavasti suorituskykyisempi kuin edellä olevat. Elinkaari noin 2040 paikkeille.
NA-110
-määrä joitain satoja. Ilmeisesti huomattavasti käyttökelpoisempi kuin NA-140 joka poistettu joitain vuosia sitten. Elinkaari noin 2025.
NA-120
-määrä pari sataa. Elinkaari noin 2030.
BV206
-määrä useita satoja. Hankittu joitain vuosia sitten Norjasta/Ruotsista käytettynä. Elinkaari 2030+.
MT-LB/MT-LBV
-määrä jossain 400 paikkeilla. Osa Neuvostoliitosta ja loput käytettynä Ruotsista. Elinkaari 2025-2030.
CV9030FIN
-102 kpl. MLU ilmeisesti tulossa. Elinkaari ulottuu yli 2030 tai MLUn kanssa reilusti 2040 puolelle.
BMP-2MD
-noin 100 kpl. MLU toteutettu. Elinkaari 2030+.
RG-32M
-40-60 kpl. Elinkaari 2030-40.
Pyörätraktorit
-500-800 kpl. Elinkaari ikuinen.

Koska arviointi vaatii tulevaisuuden organisaatiorakenteen ymmärtämisen ja sitä ei ole avattu julkisesti edes nykyisen osalta, niin jätetään se laajemmin väliin. Lähdetään siis liikkeelle yksinkertaisesti pohtimalla pelkkää nykyisen kaluston korvaamista kaluston näkökulmasta.

Mikä on kaluston näkökulmasta kriittisin korvaamiskohde? No ei ainakaan panssaroidut pyöräajoneuvot, eikä CV9030FIN. Eli suurin tarve varmaankin on telakuorma-autoissa sekä itäperäisessä kalustossa, jossa elinkaari saattaa pahimmillaan ulottua vain 5 vuoden päähän ja pisimmilläänkin vain 10-15 vuotta.

Seuraavaksi voisi lähestyä asiaa PVn perisynnin eli ottokaluston näkökulmasta. Meillä on useita TSTOS (PAJON) yksiköitä joiden "taisteluajoneuvona" toimii pyörätraktori. Onko tämän tyyppisten joukkojen tilannetta mahdollisesti tarkoitus parantaa, luulisi olevan paitsi jos Maavoimien vahvuutta ollaan pienentämässä. Tähän voidaan vastata APC tai TEKA kalusto hankinnoilla, jolloin vanhempaa kalustoa siirtyy uuteen käyttöön.

Tulevaisuuden uudet yksikkötyypit tulevat muuttamaan myös tilannetta kaluston osalta, mutta siinä suurin tekijä on uusi keihäänkärki ja sille luultavasti tulee jokin uusi rynnäkköpanssarivaunu (IFV) ensisijaiseksi kalustokseen.

Lopputulemaksi itse siis näkisin että telakuorma-autojen korvaaja on määrällisesti se kriittisin tekijä seuraavan 10 vuoden aikana. Näiden korvaamistarve saattaisi olla jossain 200-300 ajoneuvon paikkeilla ja 2030 luvulla sitten ehkä lisää. Samalla hankitaan pienempiä määriä (+-100) Patria 6x6 ajoneuvoja helpottamaan yleistä taisteluajoneuvo pulaa ja niillä mahdollisesti saadaan osittain parannettua kalustokirjoa tietyillä joukoilla. SISU GTP toivottavasti löytyy myös vahvuuksista seuraavan 10 vuoden aikana. Samalla aikajänteellä ei tule IFV ajoneuvoja, mutta 2030 luvulla hankitaan toivottavasti niitäkin uudelle operatiiviselle yhtymälle ja samalla BMP-2 poistuu käytöstä. Jo tällä "vaatimattomalla" hankinnalla suorituskyky kasvaa suojan/liikkeen yms osalta, hintalapun ollessa 250-400 milj € luokassa.

Tietenkin tilanne voi olla täysin eri ja yhtäkkiä Maavoimille löytyy miljardeja ajoneuvohankintoihin, kuten Merivoimille löytyi korvettihankkeeseen, mutta muuten voi kyllä unohtaa suuret kokonaiskalustomäärän kasvut.
Uskoisin että olet täsmälleen oikeilla jäljillä. Heitin aikaisemmin vähän korkeamman lukeman pyöräajoneuvoille juuri siksi, että Pv:n ihan julki lausuttu tavoitetila on parantaa kärkikokoonpanojen liikettä ja suojaa. Tuo tavoite kulminoituu nähdäkseni juuri 6x6:n, tai vaikka GTP:n kaltaisilla ajoneuvoilla liikkuviin kokoonpanoihin. Nykyisen pyöräkaluston korvaaminen ei ole ns. kriittisellä polulla Pv:n hankemaailmassa kuin vasta 2040-luvulla. Tekan korvaava kalusto on välttämätöntä ja pyöräalustaiset muu tavoitetila.
 
Vielä M2 keskustelusta liittyen 6x6 aseistukseen:

M2A2 QCB kitti on kehitetty vanhempaan aseeseen, jonka aseseppä voi asentaa 30 minuutissa ilman monimutkaisia työkaluja. M2A2 versiota tuottaa U.S. Ordnance, jolta Norskit viime vuonna tilasivat 1000 kpl M2A2N uustuotantoaseita korvaamaan vanhat M2-versiot. Uuden M2A2:n parannuksia mm:
- uusi piippu ( 2 kg kevyempi)
- uusi liekinsammutin(M2A2N)
- pienempi rekyyli
- paranneltu kenttähuolto
- pidempi käyttöikä
- lisääntynyt luotettavuus

U.S. Ordnance Gets Massive Order for M2A2N .50 Cal Heavy Machine Gun Norwegian Armed Forces to Benefit from U.S. Ordnance Deal

Before Christmas 2018, a 7-year framework agreement was awarded to U.S. Ordnance according to an announcement in January 2019. The Norwegian Armed Forces will receive 1,000 new M2A2 HMGs from U.S. Ordnance. A framework agreement was signed at a ceremony at the Defense Museum at Akershus Fortress, February 7, 2019. The museum was quite an apt place to carry out the contract signing, as the new HMGs, designated “M2A2N,” replace the current 12.7mm units that were provided by the U.S. after the World War II.

An upgrade (cal. 50 M2HB-QCB—designated “Mitraljøse 12.7mm NM218”) that was completed in 1999 to 2001 does not prevent the fact that the weapons have very different ages and wear. According to Chief of Defense Materiel Land Capacities Brigadier General Morten Eggen, a thorough assessment of three weapon manufacturers, including technical and operational testing, was carried out before they chose U.S. Ordnance.

In addition to performance, operational reliability and price, the ability to deliver within a few months after the order was an important factor for in the choosing of U.S. Ordnance. Now, the new M2A2Ns are going to be delivered within a year at a much faster rate than what was originally thought possible. The frame agreement gives a high degree of flexibility. In total, around 1,300 M2A2Ns may be needed. Furthermore, the security of supply on spare parts, tools and other materiel for an additional period of 15 years is also included in the 7-year framework agreement.


According to U.S. Ordnance:

The M2A2 machine gun is an air-cooled, belt-fed machine gun that fires from a closed bolt and operates on the short recoil principle with fixed headspace and timing. It’s capable of both sustained automatic and accurate single-shot fire. It can be mounted on a vehicle, boat, helicopter or other aircraft. Ammunition may be fed from either the left or right side of the gun, making it suitable for use by both infantry and in armored vehicles. The M2A2 weapon system has been tested to well over 50,000 rounds. Its single-breech lock system allows for field rebuild, eliminating the need for depot-level maintenance during its lifetime and thereby greatly reducing logistical support.

U.S. Ordnance developed its M2A2 12.7mm weapon after years of experience manufacturing machine guns for the U.S. Department of Defense and U.S. Foreign Allies. Its M2A2 offers the proven performance of the existing M2HB machine gun but also features fixed headspace and timing. This upgrade improves the performance of the battle-proven M2HB weapon system, largely increases the safety level for operating personnel and affords barrel changing on crew-served or coaxial-mounted weapons in 10 or fewer seconds. Only one person needs to change the M2A2 barrel, thereby reducing exposure to enemy fire and quickly readying the weapon for continued operation.

The U.S. Ordnance M2A2 system utilizes the standard barrel thread, which means standard M2HB barrels can be used in the A2 gun as needed, in emergencies or training. (Using the standard M2HB barrel in a QCB weapon requires removing the Barrel Support Locating Pin, then headspacing the barrel using the standard headspace and timing gage.) Using only the A2 conversion kit, an armorer at the customer location can convert an M2HB machine gun into a U.S. Ordnance M2A2 weapon system in fewer than 30 minutes, without complex tools or machines.

M2A2N Improvements

Inside the receiver there are some good technical solutions that make the weapon less maintenance-intensive at the workshop level, while for the users, it will be more reliable, have smoother recoil and have a longer life time than its predecessors. An important improvement on the M2A2N is the new muzzle flash damper. Today’s M2 machine guns also have an option for mounting this damper. The flash damper is primarily designed to protect the shooter because it has the advantage of emitting considerably less muzzle flash. Reduced signature means reduced risk of exposure of a heavy machine gun position—a target the enemy will prioritize taking out.

The user teams that have been involved in the operative testing of the M2A2N, have expressed that it’s perhaps the best muzzle flash damper they have used. Instead of large flashes, the new damper’s muzzle flash appears more like something that can be mistaken for lighter small arms. The characteristic .50-caliber firing sound will still be there. Although the M2A2Ns that Norway has now ordered are confusingly similar to the ones John Moses Browning constructed as far back as World War I, they are in no way obsolete. It is an incredibly flexible and effective weapon against a wide range of targets, except the heaviest armored ones. It’s easy to handle. It has a high firing rate and effect on targets according to Major Eirik Horst.


Mitä luotettavuuteen tulee, Ma-Deucea on tuotettu todella kauan jopa konekivääriksi ja aina laadun valvonta ei ole ollut tätä päivää. Norskeillakin on osa WW 2 aikaista U.S. nyrkkipajatuotantoa joka ei vertaudu nykypäivän tehdastuotantoaseisiin:

As mentioned above, many of the weapons that the Norwegian Armed Forces have today were produced for the Americans during World War II. The weapons were produced at a time when the U.S. engaged as many mechanical workshops as possible to produce many weapons at a rapid pace. The M2A2Ns that are acquired now come from automated production lines with completely different tolerances and materiel quality.http://www.sadefensejournal.com/wp/...med-forces-to-benefit-from-u-s-ordnance-deal/

by Major (Ret.) Walter Christian Håland on 17 September, 2019.

Tags: 2019, M2A2N, Major (Ret.) Walter Christian Håland, V11N6

http://www.sadefensejournal.com/wp/...med-forces-to-benefit-from-u-s-ordnance-deal/
M2:n ongelmana on kuitenkin se, että se ei voi korvata NSV:tä kokonaisuudessaan, koska se on kuitenkin niin paljon painavampi (kevyimmissäkin malleissa varsinainen on 38 kg, vs. NSV:n 25 kg) - tai koko ITKK:n käyttötapa olisi muutettava ja jalan kuljettamisesta ja siihen liittyvistä käyttötarkoituksista pitäisi luopua.
 
M2:n ongelmana on kuitenkin se, että se ei voi korvata NSV:tä kokonaisuudessaan, koska se on kuitenkin niin paljon painavampi (kevyimmissäkin malleissa varsinainen on 38 kg, vs. NSV:n 25 kg) - tai koko ITKK:n käyttötapa olisi muutettava ja jalan kuljettamisesta ja siihen liittyvistä käyttötarkoituksista pitäisi luopua.
Jooei. Ase on painava eikä ole varmaankaan niin optimaallinen ilmatorjuntaan pienen hajonnan takia kuin NSV. M2 ampuu suljetulta lukolta ja on suhteellisen tarkka yksittäislaukauksissa. NSV taitaa ampua avoimelta lukolta suuren tulinopeuden ja jäähdytystarpeen vuoksi.

Relevantteja vaihtoehtoja korvaajaksi ei kuitenkaan ole kuin KORD ja M2. NSV:n tuotanto on jo loppunut ja varaosista tulee jossain vaiheessa ongelma kun aseet kuluvat. Ei varmaankaan vielä lähivuosina kuitenkaan.
 
M2:n ongelmana on kuitenkin se, että se ei voi korvata NSV:tä kokonaisuudessaan, koska se on kuitenkin niin paljon painavampi (kevyimmissäkin malleissa varsinainen on 38 kg, vs. NSV:n 25 kg) - tai koko ITKK:n käyttötapa olisi muutettava ja jalan kuljettamisesta ja siihen liittyvistä käyttötarkoituksista pitäisi luopua.

Kuka nyt pelkällä aseella ampuu? Verrataanpa järjestelmien painoja jalustalta ammuttaessa (ilman ampumatarvikkeita):
ITKK - ase 25 kg, kehto 20 kg, tukikohtajalusta 24 kg, yhteensä 69 kg
M2HB - ase 38 kg, tukikohtajalusta (M3) 20 kg , yhteensä 58 kg

Lisäksi NSV:n osalta pitää huomioida se, että ampuminen ilman painopurjeeseen lisättyä painoa (esim. hiekkasäkkejä) on vähintäänkin jännittävää. M2HB:n osalta pääsee aika paljon vähemmällä.
 
Jooei. Ase on painava eikä ole varmaankaan niin optimaallinen ilmatorjuntaan pienen hajonnan takia kuin NSV. M2 ampuu suljetulta lukolta ja on suhteellisen tarkka yksittäislaukauksissa. NSV taitaa ampua avoimelta lukolta suuren tulinopeuden ja jäähdytystarpeen vuoksi.

Älkääpä nyt harhautuko ajatuksissanne ilmatorjunnan puolelle vaikka NSV onkin nimetty meillä "ilmatorjuntakonekivääriksi", ihan samaa "raskas kk"-luokkaa se on kuin M2HB:kin. Ei tuolla noilla kaliipereilla ja tulinopeuksilla mitään erityistä sulkutulta pystytä kuitenkaan ampumaan.

M2 ampuu suljetulta lukolta sarjatulta ammuttaessa, ja siinä ratkaisussa on hyvät ja huonot puolet. Mutta aseen lukon saa kuitenkin niin halutessa lukittua taakse, esim. jos aseen piippu alkaa kuumeta sille tasolle että patruunan syttyminen pesässä on riskinä.
 
Oonkohan mä vanhanaikanen, kun mun mielestä on loppuunsa aika triviaali kysymys, että onko APC:n ajoneuvoaseena M2 vai NSV.
 
Oonkohan mä vanhanaikanen, kun mun mielestä on loppuunsa aika triviaali kysymys, että onko APC:n ajoneuvoaseena M2 vai NSV.
Kyseessä lienee aika merkityksetön seikka, poislukien tilanteen mahdollistama välinevänkkäys ;) Nämä NSV+M2 viestit sopisi paremmin johonkin raskas kk-ketjuun, oliko täällä sellaista?
 
Kuka nyt pelkällä aseella ampuu? Verrataanpa järjestelmien painoja jalustalta ammuttaessa (ilman ampumatarvikkeita):
ITKK - ase 25 kg, kehto 20 kg, tukikohtajalusta 24 kg, yhteensä 69 kg
M2HB - ase 38 kg, tukikohtajalusta (M3) 20 kg , yhteensä 58 kg

Lisäksi NSV:n osalta pitää huomioida se, että ampuminen ilman painopurjeeseen lisättyä painoa (esim. hiekkasäkkejä) on vähintäänkin jännittävää. M2HB:n osalta pääsee aika paljon vähemmällä.
Varsinaisen paino sen sijaan on erittäin merkityksellistä silloin, kun sen kuljetettavuutta mietitään. 38 kiloa on todella paljon, sitä ei varusmies tai reserviläinen juuri varaston ja ajoneuvon välistä matkaa pidempään kanna, ei edes hyvässä kantolaitteessa. Jo PST:n kahden Spike-ohjuksen rinkka "Twix" on 30 kilolla suorituskyvyn rajoilla.

Lisäksi M3-tukikohtajalustaa ei voi käyttää ilma-ammuntaan järkevästi. Ilma-ammuntaan tarkoitettu M63-jalusta taas on selkeästi raskaampi, 65 kg.

ITKK 96:n kokonaisuus sen sijaan on kuljetettavissa jalan.
 
Varsinaisen paino sen sijaan on erittäin merkityksellistä silloin, kun sen kuljetettavuutta mietitään. 38 kiloa on todella paljon, sitä ei varusmies tai reserviläinen juuri varaston ja ajoneuvon välistä matkaa pidempään kanna, ei edes hyvässä kantolaitteessa. Jo PST:n kahden Spike-ohjuksen rinkka "Twix" on 30 kilolla suorituskyvyn rajoilla.

Lisäksi M3-tukikohtajalustaa ei voi käyttää ilma-ammuntaan järkevästi. Ilma-ammuntaan tarkoitettu M63-jalusta taas on selkeästi raskaampi, 65 kg.

ITKK 96:n kokonaisuus sen sijaan on kuljetettavissa jalan.
Tuo M2:n 38 kiloa on tietenkin jaettavissa n. 11 kg:n ja 27 kg:n osiin (piippu ja ase), jolloin reserviläinenkään ei näänny taakan alle niin helposti. Tukikohtajalustaksi on muitakin vaihtoehtoja kuin nuo molempien mainitsemat vanhukset M3 tai M63, joten sekään ei oikeasti ole kynnyskysymys.

Olennaista noissa painoissa on oikeasti vain se, että ne on järkevissä määrin raahattavissa ajoneuvosta haluttuun tuliasemaan ja takaisin, ei näillä aseilla kukaan lähde pidemmille jalkamarsseille. Vaikka aseet varusteineen olisikin vielä jossain määrin raahattavissa, järkevien ampumatarvikemäärien mukana kuljettaminen on sitten jo ihan oma juttunsa... Maastoskootterin kanssa pelattaessa tilanne onkin sitten ihan eri, ja siinä käytössä kummankaan järjestelmän kokonaispaino ei ole merkityksellisen eron tekevä ominaisuus.

Ei saa ymmärtää väärin, en olisi NSV:tä vaihtamassa mihinkään toiseen peruskäytössä niin kauan kun siihen saadaan patruunaa ja varaosia. Mutta jos joskus Browning ilmestyisikin rinnalle, ei se muuta peruskuvioita mihinkään, niin lähellä kokonaisuuksien suorituskyvyt on.
 
Epäsuoran tulen kantaman ja tarkkuuden lisääntymisen vastapuolella sekä tiedustelun + valvonnan paranemisen johdosta, näkisin että osa paikallisjoukoista tarvitsisi myös jatkossa panssarisuojaa. Siihen vanhat Pasit soveltuisivat hyvin, ainakin parhaimmassa kunnossa olevat. Siinä vaiheessa kun modernimpi ja suorituskykyisempi Patria 6x6 alkaa tulemaan riviin, voisi transitiota alkaa suunnittelemaan osalle kalustosta.

Pasit eivät kuitenkaan saa mitään kovin kummoista päivitystä, eikä sinänsä kannatakkaan kun puhutaan 1970-/80- luvun vaihteen suunnittelusta. Panssarointi ja sen modulaarisuus, suorituskyky sekä modernin kamerateknologian ja sensorien puute ovat selkeimmät heikkoudet. Pasiinhan vaihdettiin istuimet ja jousitus paraboiliseksi, osan moottorit uusittiin sekä lisättiin kaapelileikkuri + lataustelakat uusille radioille. Silti vanhakin Pasi on edelleen hyvä työjuhta vaikka ei olisikaan kiivaimmassa paikassa mukana. XA-180 sarjalaiset tarjoavat paikallisjoukoille luotisuojaa ja raskaalla kk:a varustettuna tulitukea kahinoihin.

Mikäli nykyiset alueelliset ja paikallisjoukot sulautuvat jatkossa paikallisjoukoiksi, niin varmasti jonkinmoista panssaroitua kalustoa tullee olemaan niilläkin, ainakin nykyisillä alueellisiin joukkoihin kuuluvilla kaupunkijääkäripataljoonilla ja eräillä merivoimien joukoilla...
 
Alla listaus PV:n kalustosta ja minun arvio tulevasta ensisijaisesti seuraavan 10 vuoden näkökulmasta.

PVn käyttämät taisteluajoneuvot ja niiden tilanne
XA-180
-määrä noin 280 kpl ja samalle määrälle tilattu elinkaarenpidennys (MLU), suurin osa valmistunut. Elinkaari ulottuu 2040-luvulle
XA-185
-määrä jossain 200 kpl luokassa. Hieman uudempia (parempia?) kuin yllä oleva. Ei MLU-sopimuksia vielä. Elinkaari tällä hetkellä ilmeisesti noin 2025-2030 asti. MLU varmaankin odotettu.
XA-203
-määrä 48 kpl. Edelleen suorituskykyisempi kuin edellä olevat. Elinkaari tällä hetkellä jonnekin 2030-40 välille.
XA-360
-määrä 62 kpl. Huomattavasti suorituskykyisempi kuin edellä olevat. Elinkaari noin 2040 paikkeille.
NA-110
-määrä joitain satoja. Ilmeisesti huomattavasti käyttökelpoisempi kuin NA-140 joka poistettu joitain vuosia sitten. Elinkaari noin 2025.
NA-120
-määrä pari sataa. Elinkaari noin 2030.
BV206
-määrä useita satoja. Hankittu joitain vuosia sitten Norjasta/Ruotsista käytettynä. Elinkaari 2030+.
MT-LB/MT-LBV
-määrä jossain 400 paikkeilla. Osa Neuvostoliitosta ja loput käytettynä Ruotsista. Elinkaari 2025-2030.
CV9030FIN
-102 kpl. MLU ilmeisesti tulossa. Elinkaari ulottuu yli 2030 tai MLUn kanssa reilusti 2040 puolelle.
BMP-2MD
-noin 100 kpl. MLU toteutettu. Elinkaari 2030+.
RG-32M
-40-60 kpl. Elinkaari 2030-40.
Pyörätraktorit
-500-800 kpl. Elinkaari ikuinen.

Koska arviointi vaatii tulevaisuuden organisaatiorakenteen ymmärtämisen ja sitä ei ole avattu julkisesti edes nykyisen osalta, niin jätetään se laajemmin väliin. Lähdetään siis liikkeelle yksinkertaisesti pohtimalla pelkkää nykyisen kaluston korvaamista kaluston näkökulmasta.

Mikä on kaluston näkökulmasta kriittisin korvaamiskohde? No ei ainakaan panssaroidut pyöräajoneuvot, eikä CV9030FIN. Eli suurin tarve varmaankin on telakuorma-autoissa sekä itäperäisessä kalustossa, jossa elinkaari saattaa pahimmillaan ulottua vain 5 vuoden päähän ja pisimmilläänkin vain 10-15 vuotta.

Seuraavaksi voisi lähestyä asiaa PVn perisynnin eli ottokaluston näkökulmasta. Meillä on useita TSTOS (PAJON) yksiköitä joiden "taisteluajoneuvona" toimii pyörätraktori. Onko tämän tyyppisten joukkojen tilannetta mahdollisesti tarkoitus parantaa, luulisi olevan paitsi jos Maavoimien vahvuutta ollaan pienentämässä. Tähän voidaan vastata APC tai TEKA kalusto hankinnoilla, jolloin vanhempaa kalustoa siirtyy uuteen käyttöön.

Tulevaisuuden uudet yksikkötyypit tulevat muuttamaan myös tilannetta kaluston osalta, mutta siinä suurin tekijä on uusi keihäänkärki ja sille luultavasti tulee jokin uusi rynnäkköpanssarivaunu (IFV) ensisijaiseksi kalustokseen.

Lopputulemaksi itse siis näkisin että telakuorma-autojen korvaaja on määrällisesti se kriittisin tekijä seuraavan 10 vuoden aikana. Näiden korvaamistarve saattaisi olla jossain 200-300 ajoneuvon paikkeilla ja 2030 luvulla sitten ehkä lisää. Samalla hankitaan pienempiä määriä (+-100) Patria 6x6 ajoneuvoja helpottamaan yleistä taisteluajoneuvo pulaa ja niillä mahdollisesti saadaan osittain parannettua kalustokirjoa tietyillä joukoilla. SISU GTP toivottavasti löytyy myös vahvuuksista seuraavan 10 vuoden aikana. Samalla aikajänteellä ei tule IFV ajoneuvoja, mutta 2030 luvulla hankitaan toivottavasti niitäkin uudelle operatiiviselle yhtymälle ja samalla BMP-2 poistuu käytöstä. Jo tällä "vaatimattomalla" hankinnalla suorituskyky kasvaa suojan/liikkeen yms osalta, hintalapun ollessa 250-400 milj € luokassa.

Tietenkin tilanne voi olla täysin eri ja yhtäkkiä Maavoimille löytyy miljardeja ajoneuvohankintoihin, kuten Merivoimille löytyi korvettihankkeeseen, mutta muuten voi kyllä unohtaa suuret kokonaiskalustomäärän kasvut.

Joku ilkeämielinen voisi tietenkin todeta, että kaluston priorisointi ja elinjakso näkyy selvästi siinä, onko värkillä katto päällä, vai viettääkö aikaansa villissä luonnossa (eli ulkosalla)...
 
Epäilisin juurikin kevyen jääkäripataljoonan olevan joukko, joka kykenee vain hajautettuun taisteluun sekä nykyisten paikallisjoukkojen tehtäniin, eikä sille ole varsinaisia sotilasajoneuvoja...

Uskoisin että olet väärässä, näillä oli vanhassa systeemissä ysärillä tuhoamistehtävä sivustaiskuilla.

Lisäksi "vain hajautettu taistelu" on vähän sama kuin rannikkojääkäreistä sanoisi niiden pystyvään vain maihinnousuihin ja liikuntasodankäyntiin.
 
Back
Top