11.4.2017
http://www.halla-aho.com/scripta/tulosten_arviointia.html
Tulosten arviointia
Perinteitä noudattaen pohdin sunnuntaina toimitettujen kunnallisvaalien tuloksia ja niiden merkitystä. Kuten muistamme, edellisissä kunnallisvaaleissa vuonna 2012 perussuomalaiset lisäsivät kannatustaan edeltäviin kunnallisvaaleihin nähden 6,9 prosenttiyksiköllä ja saivat 752 uutta valtuustopaikkaa (443 > 1195). Kaikki muut puolueet menettivät kannatusta tai vähintään valtuutettuja. Tästä huolimatta perussuomalaisia pidettiin julkisissa puheenvuoroissa vaalien häviäjinä, koska gallupit olivat lupailleet vielä suurempaa kasvua.
Tämän vuoden vaalit perussuomalaiset selkeästi hävisivät, käytettiin vertailukohtana sitten edellisiä kunnallisvaaleja tai vuoden 2015 eduskuntavaaleja. Kannatuksemme putosi vuoteen 2012 nähden 3,5 prosenttiyksikköä (12,3% > 8,8%), ja valtuustopaikkoja menetimme 426 (1195 > 769). Vaalien muita suhteellisia häviäjiä olivat kokoomus (-1,5 prosenttiyksikköä), sosialidemokraatit (-0,2) ja keskusta (-1,1). Vaalien suurin suhteellinen voittaja olivat vihreät, joiden kannatus nousi 3,9 prosenttiyksiköllä (8,5% > 12,4%).
Vaalien jälkeen perussuomalaiset ovat valtuustopaikoissa mitattuna edelleen neljänneksi suurin kuntapuolue, valtakunnallisessa kannatuksessa mitaten viidenneksi suurin (tasalukemissa vasemmistoliiton kanssa).
Perussuomalaisten ensimmäistä yksiselitteistä vaalitappiota on odotettu kuin kuuta nousevaa, minkä vuoksi toimittajien ilmaisuvarat eivät ole olleet riittää tappion kertakaikkisuuden ja perinpohjaisuuden kuvaamiseen. On kuitenkin syytä muistaa, että tappiot tulevat ja menevät ja kuuluvat politiikkaan. Perussuomalaisten kohdalla niihin vain ei ole vielä totuttu. Esimerkiksi eduskuntavaaleissa 2011 keskustan kannatus putosi 7,3 prosenttiyksikköä, mutta jo seuraavissa vaaleissa se nousi 5,3 prosenttiyksikköä. Vastaavia heilahduksia ovat kokeneet lähimenneisyydessä myös sdp ja vihreät.
Kirvestä ei siis ole syytä heittää kaivoon. Maahanmuuttokriittiselle ja kansallismieliselle puolueelle on kysyntää ja tarvetta enemmän kuin koskaan. Meidän on vain tehtävä asioita paremmin, jotta potentiaalinen äänestäjäkuntamme kokee, että vaalipaikalle vääntäytyminen on vaivan arvoista.
Trendejä
Valtakunnallisten lukemien lisäksi on mielenkiintoista tarkastella yksittäisten henkilöiden tilannetta. Neljän ja puolen vuoden takaisessa
kunnallisvaalianalyysissäni tarkastelin niiden (silloisten) kansanedustajien kannatuskehitystä, jotka olivat ehdolla sekä vuoden 2008 että vuoden 2012 paikallisvaaleissa. Tätä lähestymistapaa voidaan harrastaa nytkin: alla on listattu istuvat kansanedustajat sekä näiden äänimäärä vuoden 2012 ja vuoden 2017 kunnallisvaaleissa.
Tähdellä (*) on merkitty ne, jotka olivat kansanedustajia jo vuoden 2012 kunnallisvaaleissa.
Juho Eerola* (Kotka) 1054 > 728
Simon Elo (Espoo) 357 > 1079
Tiina Elovaara (Tampere) 1043 > 701
Teuvo Hakkarainen* (Viitasaari) 197 > 157
Reijo Hongisto* (Vimpeli) 144 > 84
Laura Huhtasaari (Pori) 1064 > 2566
Ari Jalonen* (Pori) 1458 > 416
Arja Juvonen* (Espoo) 700 > 574
Kimmo Kivelä* (Kuopio) 696 > 564
Kari Kulmala (Rääkkylä) 165 > 141
Rami Lehto (Lahti) 1579 > 1321
Jari Lindström* (Kouvola) 1742 > 1206
Anne Louhelainen* (Hollola) 554 > 300
Pirkko Mattila* (Muhos) 226 > 133
Leena Meri (Hyvinkää) 414 > 938
Jani Mäkelä (Lappeenranta) 837 > 750
Lea Mäkipää* (Kihniö) 95 > 71
Martti Mölsä* (Punkalaidun) 143 > 101
Mika Niikko* (Vantaa) 792 > 1237
Mika Raatikainen (Helsinki) 1071 > 1406
Jari Ronkainen (Hollola) 532 > 334
Veera Ruoho (Espoo) 349 > 778
Sami Savio (Ylöjärvi) 350 > 536
Timo Soini* (Espoo) 5603 > 4079
Ville Tavio (Turku) 372 > 2077
Kaj Turunen* (Savonlinna) 625 > 384
Ville Vähämäki* (Oulu) 643 > 357
Kansanedustajuus antaa näkyvyyttä ja näkyvyys yleensä kasvattaa äänisaalista. Suurimmat nousijat ovatkin niitä, jotka eivät vielä vuoden 2012 vaaleissa olleet kansanedustajia. Niillä, jotka osallistuivat sekä 2012 että 2017 vaaleihin istuvina kansanedustajina, äänimäärät pääsääntöisesti laskivat, joissain tapauksissa rajustikin.
Iltalehti
kirjoitti "nuivien naisten voittokulusta" ja mainitsi esimerkkeinä huikean tuloksen saaneen
Laura Huhtasaaren Porista, perussuomalaisten poliittisen suunnittelijan
Riikka Purran Kirkkonummelta sekä puoluesihteeri
Riikka Slunga-Poutsalon Lohjalta. Kaikki kolme ovat profiloituneet voimakkaasti maahanmuuttokysymyksillä. Heidän lisäkseen on nostettava esille käsittämättömän tuloksen tehnyt
Jenna Simula Oulusta. Perussuomalaisten kokonaiskannatus kaupungissa putosi 3,3 prosenttiyksiköllä, mutta Simulan henkilökohtainen kannatus kasvoi vuoden 2012 245 äänestä 1190 ääneen. (Vertailun vuoksi voidaan mainita, että istuva oululaiskansanedustaja
Ville Vähämäki tuli valituksi 357 äänellä.) Pienessä Pornaisten kunnassa taas perussuomalaisten kannatus nousi 3,7 prosenttiyksiköllä ja ykkösnimenä oli erittäin nuivaa linjaa vetävä
Jenni Lastuvuori, joka valittiin ensimmäiselle kaudelleen. Outokummussa perussuomalaisten listan kärjessä oli toiselle kaudelle valittu
Sanna Antikainen, joka kaksinkertaisti äänimääränsä edellisiin vaaleihin nähden.
Pitkän linjan nuivista valtuutetuista ja vaikuttajista haluan vielä mainita ainakin Suomen Perusta -ajatuspajan toiminnanjohtajan
Simo Grönroosin, joka enemmän kuin kaksinkertaisti äänimääränsä Espoossa (205 > 523). Espoossa valittiin jatkoon myös
Teemu Lahtinen (538 > 470). Kemissä pääsi uudelle kaudelle perussuomalaisten kärkinimenä
Harri Tauriainen (460 > 241), Salossa kotimaan avustajani
Heikki Tamminen (498 > 480), Naantalissa
Vilhelm Junnila (228 > 520), Tampereella
Heikki Luoto (922 > 640) ja Vihdissä
Pasi Salonen (323 > 124). Uutena Tampereen valtuustoon valittiin
Sakari Puisto 508 äänellä. Puisto on tehnyt työministerin erityisavustajana ansiokasta tiedotustyötä maahanmuuttajien työllistymiseen ja työelämävalmiuksiin liittyen.
Erityismaininnan ansaitsee maahanmuuttokriittinen kansalaisaktivisti
Junes Lokka. Hän selvisi Oulussa valtuustoon listalta, joka koostui hänestä itsestään sekä hänen vaimostaan.
Helsinki
Päättynyt valtuustokausi oli perussuomalaisille Helsingissä melko hankala. Alun perin kahdeksanhenkisestä ryhmästä loikkasi neljä valtuutettua muihin viiteryhmiin:
Harri Lindell kristillisdemokraattien listalle,
Helena Kantola kokoomukseen,
Nina Huru Suomen kommunistiseen puolueeseen ja
René Hursti vasemmistoliittoon. Kuten tavallista, ohraleipä otti loikkarin - ainoastaan Hursti pääsi edes varasijalle. Suhteessa edellisiin vaaleihin äänimäärät kehittyivät seuraavasti: Lindell 655 > 175, Kantola 560 > 221, Huru 837 > 211, Hursti 807 > 435.
Valtuustoryhmän puheenjohtajana toiminut
Seppo Kanerva keskittyi etenkin valtuustokauden lopulla lähinnä allekirjoittaneen julkiseen haukkumiseen. Hänen äänimääränsä romahti 611:stä 135:een, eikä hän yltänyt edes varasijalle.
Perussuomalaisten kokonaistulos Helsingissä oli 6,7%. Menetystä edellisiin vaaleihin nähden oli 2,7 prosenttiyksikköä paikkaluvun pudotessa kahdeksasta kuuteen. Itseni lisäksi perussuomalaisten uuteen valtuustoryhmään kuuluvat varsinaisina valtuutettuina ensimmäiselle kaudelle valittu
Sampo Terho, toiselle kaudelle valittu
Mika Raatikainen, Nurmijärveltä Helsinkiin siirtynyt
Jussi Niinistö, päättyvällä kaudella demareista perussuomalaisiin siirtynyt
Mari Rantanen sekä Raatikaisen eduskunta-avustaja
Pia Kopra. Sekä Raatikainen (1071 > 1406), Rantanen (674 > 1020) että Kopra (179 > 442) paransivat roimasti tulostaan edellisiin vaaleihin nähden.
Varavaltuutetuiksi valittiin, äänimäärän mukaisessa järjestyksessä, Suomen Uutiset -lehden päätoimittaja ja pitkän linjan nuivaveteraani
Matias Turkkila (277 > 338), allekirjoittanutta päättyvällä valtuustokaudella ensiluokkaisesti sijaistanut
Nuutti Hyttinen (499 > 335),
Juhani Strandén (103 > 323),
Maria Landén (395 > 292),
Aleksi Niskanen (190 > 250) sekä Helsingin PS-nuorten puheenjohtaja
Toni Ahva (143 > 249).
Vaikka menetimme kokonaiskannatusta ja kaksi paikkaa, tulokseen voi mielestäni laadullisesti olla erittäin tyytyväinen. Varsinaiseksi ja varaksi valitut pääsääntöisesti kasvattivat äänimääräänsä tai pitivät sen ennallaan, minkä lisäksi kaikki valtuustoryhmän jäsenet ovat pitkän linjan perussuomalaisia ja kokemukseni mukaan poliittisesti varsin yksituumaisia sekä henkilökemiallisesti yhteensopivia. Uskon, että tällä kokoonpanolla pystymme edistämään perussuomalaista agendaa paljon tehokkaammin kuin aiemmalla joukkueella.
Erityisen hatunnoston ansaitsee nuorisoketju, joka teki hyvää vaalityötä, asetti hyviä ehdokkaita ja keräsi paljon ääniä listalle, vaikka henkilökohtaiset äänimäärät eivät useimmilla vielä riittäneet valtuustopaikkaan tai varasijoille. Ensikertalaisista yrittäjistä voidaan mainita esimerkiksi
Tiina Ahva (184),
Marika Sorja (154),
Sonja Havia (133) ja
Liina Isto (105). Nytkin on syytä pitää kirkkaana mielessä, että tuloslistan kärkipään ehdokkaat seisovat listan loppupäässä olevien hartioilla. Listan kokonaisäänimäärä ratkaisee läpimenevien määrän, ja jokainen ehdokas tuo listalle ääniä, joita kukaan muu ei sille toisi. Toivon, että kaikilla säilyy tekemisen into seuraavia vaaleja odotellessa!
Lisäksi omaa äänimäärää arvioitaessa tulee ymmärtää, miten vaikeaa ääniä on saada. Jos saat sata ääntä, se tarkoittaa, että monta kerrostalollista tai linja-autollista aikuisia ihmisiä on erikseen päättänyt äänestää juuri sinua ja katsonut sen niin tärkeäksi, että kannattaa vääntäytyä äänestyspaikalle. Edes maine ja menneisyys eivät kanna pitkälle, ellei ole mitään järkevää sanottavaa, minkä sai huomata esimerkiksi entinen kansanedustaja, puoluesihteeri ja Ylen pääjohtaja
Mikael Jungner 373 äänellään.
Tarkempi silmäys omaan vaalitulokseeni
Oma äänimääräni oli 5641, missä pudotusta edellisiin vaaleihin nähden oli 393 ääntä. Edelleni menivät
Jan Vapaavuori (29 547),
Anni Sinnemäki (8854) ja
Tuula Haatainen (7428), jotka kaikki ovat pormestariehdokkaita, sekä lisäksi
Eero Heinäluoma (6511),
Jaana Pelkonen (6466) ja
Emma Kari (5865). Kari
ilmoitti jälkikäteen, että hänen tavoitteenaan oli saada enemmän ääniä kuin minä. Toisaalta kun hän edellisissä vaaleissa sai vähemmän ääniä kuin minä, hän ei ilmoittanut tällaisen tavoitteen olemassaolosta. Sen sijaan
Paavo Arhinmäki, joka voitti minut edellisissä vaaleissa niukasti, piti asiaa tuolloin merkityksellisenä. Nyt, kun hän hävisi minulle niukasti, tuloksella ei näytä olevan vastaavaa symboliarvoa.
Henkilökohtainen tulokseni oli
paljon parempi kuin olisin uskaltanut toivoa. Ensinnäkin olen ollut eurooppalaisten tehtävieni vuoksi poissa maisemista viimeiset kolme vuotta. Toiseksi perussuomalaisten listalla oli lisäkseni mm. yksi ministeri ja kolme istuvaa kansanedustajaa. Kolmanneksi kokoomus oli onnistunut vakuuttamaan monet helsinkiläiset siitä, että jos nämä eivät äänestä
Jan Vapaavuorta, pormestariksi nousee
Anni Sinnemäki. Neljänneksi en näissä(kään) vaaleissa pannut senttiäkään kampanjointiin tai markkinointiin.
Näistä lähtökohdista olin todella otettu äänestäjien luottamuksesta, jonka arvoinen pyrin jatkossakin olemaan.
Koko kaupungin tuloksissa olin siis seitsemäs. Äänestysalueista parhaiten menestyin Ala-Malmi B:ssä, Jakomäki A:ssa, Kannelmäki B:ssä, Konala A:ssa, Malminkartano B:ssä, Puotinharjussa, Santahaminassa, Vartioharju B:ssä, Vuosaari A:ssa ja H:ssa sekä Ä-alue 090A:ssa (ulkomailta äänestävät), joissa kaikissa sijoitukseni oli 3. Heikoimpia äänestysalueita olivat tavalliseen tapaan Linjat, Suomenlinna, Töölö, Kallio ja Ullanlinna. Sain kuitenkin ääniä varsin tasaisesti kaikista kaupunginosista, mikä on mukavaa.
Terveiset myös naapureille sekä koulu- ja päiväkotitutuille Eiraan.
Green Hell
Äänestysprosentti Helsingissä nousi edellisten vaalien 57,4 prosentista 61,6 prosenttiin. Kokoomuksen paikkamäärä kasvoi 23:sta 25:een, vihreiden 19:stä 21:een ja vasemmistoliiton 9:stä 10:een. Sosialidemokraatit putosivat 15:stä 12:een ja keskusta kolmesta kahteen. Rkp säilytti viisi paikkaansa ja kristilliset kaksi. Uusina puolueina valtuustoon nousivat piraatit ja feministinen puolue kumpikin yhdellä valtuutetulla. Kommunistinen puolue menetti ainoan valtuutettunsa.
Vaikka vihreistä ei tullut Helsingin suurinta puoluetta, vaalitulos ei lupaa kaupungille hyvää tulevaisuutta. Vihervasemmistolla (vihreät, sdp, vas, fp) on absoluuttinen enemmistö (44), minkä lisäksi rkp ja keskusta, kuten myös osa kokoomuksesta, tukevat perinteisesti suurella innolla talouden ja yhteiskuntarauhan kannalta haitallisia hankkeita. Haittamaahanmuutto, kerjäläisten ja paperittomien hyysääminen, lähiöiden ja koulujen ghettoutuminen sekä rahan kippaaminen globaalin vastuun kaivoon jatkuvat pidäkkeittä.
Kaksi edellistä valtuustokautta on aloitettu
strategiaseminaarilla, joissa kaupunginjohtaja
Jussi Pajunen on ilmoittanut segregaation ja maahanmuuttajaväestön syrjäytymisen olevan Helsingin polttavin ongelma. Ongelma on entistä polttavampi neljän vuoden kuluttua.
Somalien edustus valtuustossa kasvoi, muiden maahanmuuttajaryhmien ei niinkään. Pitkäaikainen valtuutettu, viime kaudella vihreistä vasemmistoliittoon loikannut
Zahra Abdulla putosi varasijalle, mutta tilalle tulivat vasemmistoliiton
Suldaan Said Ahmed sekä keskustasta sosialidemokraatteihin loikannut
Abdirahim Mohamed. Lisäksi valtuustoon tietysti valittiin vihreiden turkkilaistaustainen kansanedustaja
Ozan Yanar. Pöyristymisiä, järkyttymisiä sekä puhetta rasismista on siis luvassa runsaasti.
Lopuksi
Perussuomalaisten kuherruskuukausi yleisön kanssa on selvästi ohi. Hypetus ja yleinen noste ovat kateissa, ja menestys on vastedes ansaittava työllä ja näytöillä. Vaikka puolue yleisesti ottaen hävisi, eri puolilla maata vahvasti profiloituneet ehdokkaat (kuten mainitut Laura Huhtasaari, Ville Tavio, Simon Elo, Jenna Simula, Vilhelm Junnila ja Simo Grönroos) eivät hävinneet vaan moninkertaistivat kannatuksensa.
Kuten puheenjohtajamme
Timo Soini sanoi, tappiossa on uuden nousun siemen. Kun puolue ei enää tarjoa onnenonkijoille oikotietä onneen, ja kun suurin osa valtuutetuistamme on yhtä vaalikautta kokeneempia, meillä on valtuustoissa entistä vähemmän mutta entistä pätevämpiä ja sitoutuneempia ihmisiä.
Kuten ylempänä totesin, kannatukseni säilyi lähes ennallaan, vaikka olen ollut melkein kolme vuotta poissa käytännön valtuustotyöstä. Ymmärrän, että minua äänestettiin suurelta osin "yleisistä syistä", tuenilmaisuna sille työlle, jota tein aiemmin eduskunnassa ja valtuustossa ja nyttemmin Brysselissä. Otan silti nyt saamani mandaatin vakavasti ja koen sen velvoittavana. Pyrin organisoimaan töitäni uudelleen siten, että pystyn alkavalla kaudella osallistumaan vähintään joka toiseen valtuuston kokoukseen. Poissaollessani minua, kuten muitakin varsinaisia valtuutettuja, tuuraa paras mahdollinen kakkosketju.
Näissä tunnelmissa toivotan lämpimästä onnea kaikille läpimenneille ja tsemppiä kaikille muille sekä kiitän vaalityöhön pyyteettä osallistuneita!
[Perussuomalaisilla oli tuhansia ehdokkaita, joista yli 700 valittiin valtuustoihin. Se, että tässä kirjoituksessa mainitaan vain muutamia, johtuu vain siitä, että kaikkien mainitseminen olisi mahdotonta.]