Perussuomalaisten kuihtuminen ja sen seuraukset

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huhta
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Mitä tässä tarkoitetaan radikalisoitumisella?

Populismin tutkija: Perussuomalaiset saattavat radikalisoitua samaan tapaan kuin Ruotsidemokraatit

....
Palosen mukaan Ritva "Kike" Elomaan tapaisia paluumuuttajia voidaan nähdä vielä lisää. Ajat ovat poliittisesti epävarmat.

– Elomaan lähtö uudesta ryhmästä oli iso voitto perussuomalaisille, sillä hän on profiloitunut Soinia lähellä olevana poliitikkona aiemmin.

Palonen arvioi, että Suomessa on tilaa kahdelle eri profiilin oikeistopopulistiselle puolueelle, sillä perussuomalaisten kannattajamäärät olivat eduskuntavaaleissa niin suuret.

– Voi olla, että Halla-ahon perussuomalaiset haluavat profiloitua enemmän hyvinvointivaltion leikkauspolitiikan vastustajina eikä ainoastaan maahanmuuton vastustajina.

Palonen uskoo, että perussuomalaiset saattavat radikalisoitua samaan tapaan kuin Ruotsidemokraatit.

– Tässä on monta linjaa, jota he saattavat korostaa – EU-vastaisuus, hyvinvointivaltion puolustus, tiukempi talouspolitiikka tai maahanmuuttokriittisyys.
https://yle.fi/uutiset/3-9687678?origin=rss
 
Olemalla vastaan tätä jumalattoman hienoa systeemiä nimeltä EU, olet radikalisoitunut (tai vähintään natsi), eiköhän tämä ole jo tullut jo hyvin selväksi, T: Orpo.
Ai ei saa sanoa ei...
Suomi pysyy EU:n kehittämisen ytimessä - Sipilä välttäisi ei-kantoja

Suomi ei aio ryhtyä vastahankaan, jos ja kun Saksa ja Ranska lähtevät kiihdyttämään euroalueen integraatiota ja EU-yhteistyön syventämistä.

Brysseliin päämiesten tapaamiseen tullut pääministeri Juha Sipilä (kesk) sanoi, että Suomen on syytä olla hyvin aktiivinen ja keskustella asioista Saksan ja Ranskan kanssa, ja että Suomi on Saksan kanssa varsin samoila linjoilla.

”Me olemme peruskysymyksistä ja myös eteenpäin vievistä kysymyksistä hyvin samaa mieltä”, keskiviikkona liittokansleri Angela Merkeliä tavannut Sipilä sanoi.

Merkel puolestaan ilmaisi vastikään ehdollisen tukensa Ranskan presidentti Emmanuel Macronille, joka ajaa yhteistä budjettia ja valtiovarainministeriä euroalueelle.

Sipilä opasti, että ei-sanaa kannattaa välttää puhuttaessa pidemmän tähtäimen visioista. Hänen mukaansa silti voidaan olla vaativia siinä, että tehdään kunnolla se, mistä päätetään.

”Esimerkiksi Emun kehittämisen portaissa tehdään ensiksi se, mitä on sovittu, mutta ei myöskään kielletä toisia puhumasta siitä, mitä se pitkässä juoksussa voisi olla”, Sipilä sanoi.
Puhelu Macronin kanssa

Sipilä kertoi keskustelleensa Macronin kanssa puhelimessa muun muassa puolustusyhteistyöstä. Hänen mukaansa Suomen ja Ranskan näkemykset ovat hyvin yhteneväiset.

Euroopan päämiesten huippukokoukselta odotetaan poliittista päätöstä pysyvän rakenteellisen yhteistyön käynnistämiseksi puolustuksessa. Sipilän mukaan kaikki maat näyttäisivät tulevaan mukaan yhteistyöhön.

”Puolustuksen kehittämiselle ikkuna on auki. Ajoitus on oikea. Kansalaisilla on suuri huoli turvallisuudesta.”

Puolustusvoimat painottaa yhteistyössä avaruusteknologiaa ja kyberturvallisuutta. Myös merikuljetusten suojaaminen ja huoltovarmuus ovat Suomen prioriteetteja.

Sipilän mukaan keskeistä on lähettää huippukokouksesta vahvan sitoutumisen viesti, että puolustuksessa halutaan edetä.

”Ja tuupataan asiaa merkittävästi eteenpäin, että päästään tämän vuoden aikana konkretiaan”, Sipilä sanoi.
"Komissiolla ei roolia NordStream2-hankkeessa"

NordStream2:n rakentamisesta Sipilä kertoi keskustelleensa liittokansleri Merkelin kanssa eilen, kun Merkel oli kysellyt Suomen kantoja kaasuputkihankkeeseen.

Sipilä kertasi, että Suomi pitää NordStream2:a taloudellisena hankkeena ja Suomelle se on ympäristölupakysymys, jossa prosessi on käynnissä. Sipilä sanoi toistavansa tämän myös huippukokouksessa, jos asia nousee esille ”ja todennäköisesti nousee”.

Sipilän mukaan NordStream2 on myös Saksalle kaupallinen kysymys, ” eikä Saksa näe tässä komissiolla roolia”.

Komissio ilmoitti hakevansa jäsenmailta valtuuksia keskustella NordStream2:sta Venäjän kanssa. Yhtiö älähti, että komissio on politisoimassa kysymyksen ja asettaa näin yksityiset yhtiöt eriarvoiseen asemaan.

Yhdysvallat puolestaan ilmoitti vastikään ulottavansa Venäjä-sanktiot energiayhtiöihin, joka voi vaikeuttaa kaasuputken rakentamista Venäjältä Saksaan.

Sipilän mukaan Yhdysvaltain veto on herättänyt hämmennystä etenkin, kun USA ei mitenkään etukäteen informoinut asiasta Eurooppaa, kuten on ollut tapana.
https://m.kauppalehti.fi/uutiset/su...imessa---sipila-valttaisi-ei-kantoja/W3XaNDtC
 
mutta ei myöskään kielletä toisia puhumasta siitä, mitä se pitkässä juoksussa voisi olla”, Sipilä sanoi.
Mutta kun Terho puhui mahdollisesta tulevasta kansanäänestyksestä Fixit;stä niin silloin kyllä Sipilä kielsi puhumasta siitä mitä pitkässä juoksussa voisi olla.
Eli Sipilällä on kovin valikoiva mieli siitä mistä voi spekuloida ja mistä ei.
 
Viimeksi muokattu:
Putinin fanitus on keskimääräistä vahvempaa Huhtasaaren kohdalla. Huhtasaarella oli ihan käsittämättömiä ulostuloja esim Krimistä, jonka osalta näytti likka uskovan tuohon "kansanäänestystarinaan" - toisin kuin evoluutioteoriaan (johon ei siis usko)! Sen lisäksi vielä väittää ettei Venäjällä ole strategisia tavoitteita Ukrainassa ja että Venäjään kohdistuvat pakotteet pitäisi purkaa. Muistelisin lisäksi että joku aivopieru pääsi ihmisoikeuksistakin Lauran suusta jossain välissä.

Huhtasaari on mielestäni aivan liian paljon Venäjää fanittava tapaus, että voisin siitä millään tasolla pitää.

Pidän myös kyseistä henkilöä huomattavan kiinnostavana jopa huolestuttavana, joskin hyvä jos on kontrolloitavissa toisin kuin vastaavat mm kaikkien hallituspuolueiden ja oppositionkin osalta, itse pitäisin tämmöiset mieluiten näkyvissä kuin unohtaisin johonkin "varjoon" joskin valtapuolueethan ovat meillä eläneet (siis toimineet erään naapurimaan mukaan ) tämmöisestä jos ei joku ole elänyt silmät kiinni viimeisiä vuosikymmeniä. Naurettavaa olisi/on nähdä äärimmäinen ja hyperhauska kaksinaismoralismi kun kepun, kokoomuksen, demarien ym puolueiden porukka ryntää tyrmäämään tämmöistä :)
 
Viimeksi muokattu:
Pidän myös kyseistä henkilöä huomattavan kiinnostavana jopa huolestuttavana, joskin hyvä jos on kontrolloitavissa toisin kuin vastaavat mm kaikkien hallituspuolueiden ja oppositionkin osalta, itse pitäisin tämmöiset mieluiten näkyvissä kuin unohtaisin johonkin "varjoon" joskin valtapuolueethan ovat meillä eläneet tämmöisestä jos ei joku ole elänyt silmät kiinni viimeisiä vuosikymmeniä.

Huhtasaari tarvitsee koulutusta ja tietoa, maanpuolustuskurssi ja oikeita valiokuntia.

Siksi ei ole valmis presidentiksi ehdolle tosin on vissiin nopea omaksumaan asioita, todella haitallista jos on ehdolla tietämättä perusteita.

Itse ajattelen että Halla-ahon pitäisi kirkastaa kuvaansa olemalla ehdolla.
 
Piirijärjestöt tuntuvat olevan vahvasti setelirankaisia, missään ei loikata kun vaalituki-miljoonat on Perussuomalaiset puolueella.
 
HALLITUSKRIISIN SEURAUKSISTA
21.6.2017 http://willerydman.fi/hallituskriisin-seurauksista/

Perussuomalaisten puheenjohtajavaihdos ei mielestäni olisi antanut aihetta hallitusyhteistyön katkaisemiseen, kuten viime viikolla kirjoitin. Mielestäni Jussi Halla-ahon demonisointi on sekä älyllisesti kestämätöntä että poliittisesti lyhytnäköistä. Tilanteen kriisiyttämisellä otettiin poliittinen riski, jonka seuraukset olisivat pahimmillaan voineet olla vakavat.

Puolueiden nykyisillä kannatusluvuilla ennenaikaiset vaalit olisivat todennäköisesti johtaneet sellaiseen hallituspohjaan, jolla keskeisten taloudellisten uudistusten läpivienti olisi entisestään vaikeutunut. Jos taas ennenaikaiset vaalit olisi vältetty nostamalla RKP ja kristillisdemokraatit hallitukseen, olisi uusi hallitus joutunut kitkuttamaan kaksi vuotta äärimmäisen ohuen ja kiristämiselle alttiin parlamentaarisen enemmistön varassa.

Hallituskriisi ratkesi kuitenkin tavalla, jollaista en osannut ennakoida. Olin tietoinen perussuomalaisten sisäisistä jännitteistä, mutta pidin puolueen jakautumista epätodennäköisenä. Sisäisiä jännitteitä kun on kaikissa puolueissa, mutta kypsään ikään ehtineet puolueet ovat yleensä oppineet elämään niiden kanssa. Oletin, että jos perussuomalaiset olisi ollut jakautuakseen, se olisi tapahtunut jo ajat sitten.

Nyt valtaosa perussuomalaisten kansanedustajista kuitenkin jätti puolueensa ja perusti uuden eduskuntaryhmän, jonka turvin nykyinen hallitus säilytti enemmistönsä eduskunnassa. Samat ministerit jatkavat samalla hallitusohjelmalla, joskin jonkin verran kaventuneella parlamentaarisella tuella. Kovin korkeita tyylipisteitä viime viikon tapahtumista tuskin voi antaa, mutta kriisin nopea ratkeaminen oli minulle silti helpotus.

Vakaat olot ja yhteiskunnallisen kehityksen ennustettavuus hyödyttävät kaikkia. Maa, jossa vaalit käydään ajallaan ja poliittisten päätösten seurauksiin voi kohtuudella varautua, on myös investointiympäristönä houkuttelevampi. Viimeisten puolentoista viikon poliittiset tapahtumat antavat aihetta monenlaiseen yhteiskunnalliseen ja moraaliseen pohdintaan, mutta työllisyyden ja myönteisen taloudellisen kehityksen kannalta lopputulos olisi voinut olla paljon huonompikin.

Pidemmällä tähtäimellä olen silti huolissani nyt tehtyjen linjausten seurauksista. Nyt synnytettiin ennakkotapaus, jossa yksi eduskuntapuolue julistettiin hallituskelvottomaksi. Erityisen huolestuttavaa on, että syyt tälle linjaukselle eivät olleet ohjelmallisia – hallitusohjelmaanhan ei vaadittu muutoksia – vaan periaatteellisia ja henkilöön liittyviä.

Yhden puolueen periaatteellinen sulkeminen yhteistyön ulkopuolelle on vaarallinen tie. Ruotsissa näin on toimittu, ja tulokseksi on saatu kroonistunut poliittinen pattitilanne, jossa toimintakykyisen enemmistöhallituksen muodostaminen on käynyt mahdottomaksi. Eikä niin mahdottoman kauaa ole siitäkään, kun Suomessa kokoomusta pidettiin yli kahden vuosikymmenen ajan oppositiossa, kun puolueen ei katsottu kumartavan tarpeeksi syvään presidentti Kekkoselle ja tuolloiselle ulkopoliittiselle doktriinille.

Terve parlamentaarinen demokratia perustuu siihen, että hallitus muodostetaan vaaleissa valittujen edustajien enemmistön tuella. Monipuoluejärjestelmissä hallitus ja sen poliittinen ohjelma muodostetaan usean puolueen välisenä kompromissina. Hallituskoalitioksi valikoituu sellaisten puolueiden liittouma, joka kykenee saavuttamaan yhteisen ohjelmallisen kompromissinsa ja sopimansa ministerijaon taakse parlamentaarisen enemmistön.

Parlamentaarinen demokratia kuitenkin vinoutuu, jos puolueet alkavat asettaa keskinäiselle yhteistyölleen periaatteellisia, ohjelmakysymyksistä riippumattomia esteitä. Tällainen periaatteellinen yhteistyöhaluttomuus on omiaan ruokkimaan myös yhteiskunnallisia ja poliittisia jännitteitä. Olemme sen verran pieni kansakunta, ettei meillä pitäisi olla varaa sellaiseen.

Ruotsin esimerkin seuraaminen yhden puolueen poliittisessa eristämisessä arveluttaa kahdesta muustakin syystä. Ensinnäkin eristäminen on vain ruokkinut ruotsidemokraattien kannatuksen kasvua. Moni tuntuu ajattelevan, että Halla-ahon perussuomalaiset on yhden asian puolue, jonka kannatuspotentiaalikin näin muodoin on vähäinen. Ruotsidemokraattien esimerkki kuitenkin osoittaa, että mikäli yhteiskunnallinen epäkohta on riittävän painava, voi myös yhden asian liikkeen kannatus nousta huomattavan korkeaksi – etenkin oppositiossa.

Toisekseen poliittisesta yhteistyöstä eristetyt puolueet näyttävät eurooppalaisten esimerkkien valossa olevan alttiimpia myös ulkovaltojen informaatiovaikuttamiselle. Tämän suhteen en ole huolissani Halla-ahosta itsestään, sillä hänen ymmärryksensä kansainvälisestä politiikasta on hyvää ja hän on osoittanut kykenevänsä tunnistamaan epäterveet vaikuttamisyritykset. Valitettavasti samaa ei voi sanoa kaikista perussuomalaisista. Eristettynä muista puolueista perussuomalaisten sisällä hiljalleen itävät huolestuttavat piirteet saattavat pikemminkin voimistua kuin heiketä.

Vihreiden tuoreelta puheenjohtajalta Touko Aallolta kysyttiin valintansa jälkeen, voisiko vihreät istua samassa hallituksessa Halla-ahon johtamien perussuomalaisten kanssa. Aalto vastasi, että jos ”persut muuttavat linjaansa, niin että muistetaan luonnon monimuotoisuus, taistellaan ilmastonmuutosta vastaan ja turvapaikkapolitiikka muuttuu inhimillisemmäksi, niin sitten sekin olisi mahdollista.” Tähän Halla-aho puolestaan vastasi, että ”myös vihreät kelpaavat perussuomalaisille, kunhan muuttavat maahanmuuttolinjaansa hiukan järkeväm
 
Taisi Niinistölläkin pikkaisen kalsarit kärähtää tuossa Halla-ahon haukkumisessa, koska nyt tulee sellainen tunne että vähän paikkaillaan sanomisia.

Samoin tuo toimittajan huomautus Venäjästä ja järjestellystä demokratiasta on aika herkullinen. Sen verran härski vedätyshän tuo oli, että jopa läpimätä mediamme näkee tässä jotain outoa.

Palaneen käryä

Meillä aina arvostellaan Venäjää ja sen järjesteltyä demokratiaa. Samat konstit kelpaavat kummasti meilläkin hallitukselle.

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201706222200222637_pi.shtml
 
Viimeksi muokattu:
saattaa tuo SU osoittautua vuosisadan tuhnuksi. Kannatus ei tosiaan taida hipoa taivaita.

Lähtökohtaisesti saavat olla tyytyväisiä jos seuraavassa Eduskunnassa on kansanedustajia sen verran kuin tällä hetkellä on ministereitä. Naamankin saattavat olla pitkälle samat. Soini arvatenkin ymmärtää nostaa kytkintä ennen kuin Sipilän hallituksesta aika jättää. Tuossakin tulee mielenkiintoisia tilanteita kun varamies saattaa mennä eri eduskuntaryhmään kuin lähtevä.
 
Kommentoin tähän lainaamaasi Rydman'in kirjoitukseen..
Pidemmällä tähtäimellä olen silti huolissani nyt tehtyjen linjausten seurauksista. Nyt synnytettiin ennakkotapaus, jossa yksi eduskuntapuolue julistettiin hallituskelvottomaksi. Erityisen huolestuttavaa on, että syyt tälle linjaukselle eivät olleet ohjelmallisia – hallitusohjelmaanhan ei vaadittu muutoksia – vaan periaatteellisia ja henkilöön liittyviä.

Yhden puolueen periaatteellinen sulkeminen yhteistyön ulkopuolelle on vaarallinen tie. Ruotsissa näin on toimittu, ja tulokseksi on saatu kroonistunut poliittinen pattitilanne, jossa toimintakykyisen enemmistöhallituksen muodostaminen on käynyt mahdottomaksi. Eikä niin mahdottoman kauaa ole siitäkään, kun Suomessa kokoomusta pidettiin yli kahden vuosikymmenen ajan oppositiossa, kun puolueen ei katsottu kumartavan tarpeeksi syvään presidentti Kekkoselle ja tuolloiselle ulkopoliittiselle doktriinille.

Terve parlamentaarinen demokratia perustuu siihen, että hallitus muodostetaan vaaleissa valittujen edustajien enemmistön tuella. Monipuoluejärjestelmissä hallitus ja sen poliittinen ohjelma muodostetaan usean puolueen välisenä kompromissina. Hallituskoalitioksi valikoituu sellaisten puolueiden liittouma, joka kykenee saavuttamaan yhteisen ohjelmallisen kompromissinsa ja sopimansa ministerijaon taakse parlamentaarisen enemmistön.

Parlamentaarinen demokratia kuitenkin vinoutuu, jos puolueet alkavat asettaa keskinäiselle yhteistyölleen periaatteellisia, ohjelmakysymyksistä riippumattomia esteitä. Tällainen periaatteellinen yhteistyöhaluttomuus on omiaan ruokkimaan myös yhteiskunnallisia ja poliittisia jännitteitä. Olemme sen verran pieni kansakunta, ettei meillä pitäisi olla varaa sellaiseen.
Rydman on täysin oikeassa.

Täytyy vain toivoa että kansalaiset ymmärtävät seuraavien vaalien yhteydessä kuinka suuri rikos yhteiskuntaa vastaan tehdään kun pyritään epärehellisin keinoin puolustamaan omaa valta-asemaa, demokraattisesti valitun/toimivan monipuoluejärjestelmän vastaisesti.

Jos meillä olisi ihan oikeasti toimiva oikeusjärjestelmä niin löytyisi joku oikeuskanslerin (perustuslakituomioistuimen tms.) kaltainen poliittisen hallinnon laillisuutta valvova järjestelmä joka tutkisi poliittisen diskriminoinnin laillisuuden. Kyseessähän saattaa loppuviimeksi olla paljon suurempi rikos kuin ne yksittäisiin henkilöihin kohdistuneet tapaukset/tuomiot joihin Orpo ja kokoomus (ja jopa välillisesti presidentti) viittasi puheissaan.

En sinällään tarkoita että olisi pakko ottaa ideologisesti kilpailevia puolueita hallitukseen. Kysymys on vain siitä että päätöksien tulee tapahtua asianmukaisilla ja hyväksyttävillä perusteilla.

Kuten Rydman toteaa niin "parlamentaarinen demokratia vinoutuu" jos puolueet ryhtyvät mielivaltaisesti rankaisemaan yksittäisiä henkilöitä. Tai jos ryhdytään estämään kilpailevien puolueiden toimintaa. Poliittisten ideologioiden/linjausten osalta rankaisuvalta pitää jättää kansalaisille jotka vaaleissa pääsevät kertomaan oman mielipiteensä. Puolueiden päätöksillä ei saa pyrkiä vähentämään/ohittamaan kansanvaltaa. Vaaleissa annettua mandaattia tulee aina kunnioittaa.

Tässä kyseisessä diskriminoinnissa lienee perimmäisenä syynä se että Kokoomuksessa pyritään kaikin mahdollisin keinon estämään todellisten oikeistolaiseen ideologiaan perustuvien puolueiden syntymistä Suomeen. En suinkaan tarkoita että meillä tarvittaisiin demokraattisen järjestelmän vastaista äärioikeistolaisuutta. Mutta Suomessa olisi suuri kysyntä puolueella joka aidosti ja demokraattisin keinoin puolustaisi yrittäjyyttä sekä muutenkin yhteiskunnallisesti perinteistä oikeistolaista arvomaailmaan.

Tarkennan vielä ettei Halla-Ahon johtamat persut ole sellainen puolue. Persuissa ns. oikeistolaisuutta edustaa muita tiukempi pakolaispolitiikka (lue= vastustaa sosiaaliturvaa väärinkäyttävää maahanmuuttoa). Muun politiikan osalta persut ovat täysiverinen vasemmistopuolue.

Kokoomus ei ole millään mittarilla oikeistolainen puolue. Jossain määrin ymmärrettävästi (kun meillä ei ole ensimmäistäkään oikeistolaista kilpailijaa) he ovat ajautuneet lähinnä keskustalais-vasemmistolaiseksi puolueeksi. Työväen puolueeksi - kuten he itsekin omaa asemaansa kuvailevat. Eikä minulla sinällään ole mitään työväenpuolueita vastaan. Niitäkin tähän maahan sekä mahtuu että tarvitaan.
 
Jotenkin tuntuu perussuomalaisen puolueen kannattajilta nyt unohtuvan, että uusi vaihtoehto -jäsenet olivat hekin perussuomalaisia ihan hetki sitten. Nyt he ovat kuitenkin hylkiöitä vaikka normaalisti juuri puolueessa ne kyvykkäimmät nimetään ministereiksi. Kun esim Niinistö tai Terho olivat PS:n ministereitä niin ei heitä silloin arvosteltu PS:n toimesta. Puolueen kahtiajakautuminen kertoo koko puolueen ristiriidoista - ei ainoastaan siitä irronneen ryhmän.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Miksi Niinistö ja Terho eivät arvostelleet puolueen linjaa ja eronneet jos se soti heidän "arvopohjaansa" vastaan?
 
Miksi Niinistö ja Terho eivät arvostelleet puolueen linjaa ja eronneet jos se soti heidän "arvopohjaansa" vastaan?
Mielestäni he erosivat vasta uuden johdon nimityksen ja siihen liittyneen Keskustan ja Kokoomuksen hallituksen hajoittamisaikeiden jälkeen. Uusi johto edustaa erilaista poliittista suuntaa sekä luottamusta (tai sen puutetta) kuin mitä vanha edusti.
 
Back
Top