Perussuomalaisten kuihtuminen ja sen seuraukset

Olen upseerismies Atte Kalevan (kok.) kanssa samaa mieltä.

"Minulle valinta on selvä. Suurimmat erimielisyydet kokoomuksen ja perussuomalaisten välillä eivät suinkaan liity maahanmuuttoon tai monikulttuurisuuteen, vaan ne ilmenevät suhtautumisessa EU- ja Venäjä-politiikkaan. Uskon, että yhteinen sävel on kuitenkin huomattavasti helpommin löydettävissä perussuomalaisten kanssa ulkopolitiikan kysymyksistä kuin vihreän blokin kanssa talouskysymyksistä."

 
Olen upseerismies Atte Kalevan (kok.) kanssa samaa mieltä.

"Minulle valinta on selvä. Suurimmat erimielisyydet kokoomuksen ja perussuomalaisten välillä eivät suinkaan liity maahanmuuttoon tai monikulttuurisuuteen, vaan ne ilmenevät suhtautumisessa EU- ja Venäjä-politiikkaan. Uskon, että yhteinen sävel on kuitenkin huomattavasti helpommin löydettävissä perussuomalaisten kanssa ulkopolitiikan kysymyksistä kuin vihreän blokin kanssa talouskysymyksistä."


Hmmm... "Sivistysporvarillinen"... Hmmm... Tykkään tosta sanasta.

Mulle sivistyneisyys ei tarkoita elitististä ja teennäistä korkeakultturismia, ei SJW-kotkottamista, ei... Se tarkoittaa arkea ja elämää lähellä olevaa, sekä historiaan että tulevaisuuden tarpeisiin nojaavaa, realistista ja maanläheistä sivistystä.

Se, että osaa valita maastosta ruokapöytään sopivat sienet ja myös kokata ne on sivistystä. (Sellaista sivistystä joka multa puuttuu.) Se, että lukee tai kuuntelee kirjoja, hankkii tietoa joka on ristiriidassa omien käsitysten kanssa, opettelee uusia taitoja, pyrkii ymmärtämään asioita kokonaisuuksien eikä irrallisten osien kautta, osaa kasvattaa kunnollisia ja rehellisiä lapsia, ei anna höynäyttää itseään hyvesignaloinnilla ja moraaliposeeraamisella, tulee toimeen sekä fiksujen että niiden toisten kanssa, osaa puhua ja kuunnella. Se, että käy aina silloin tällöin tervehtimässä ja kuuntelemassa arvostavalla tavalla vanhoja rakkaita sukulaisia... Kaikki tuo on sivistystä.

Kulttuuripääoma on todellista pääomaa. Jos se hukataan johonkin monikultturismi-SJW-woke-suvaitsevaisuus-hevonvitunpelleilytouhuun, niin sitä ei saada rahalla takaisin. Sen palauttaminen kestää vuosikymmeniä. Ja silloinkin se on vaikeaa.

Taloudellinen pääoma ilman kulttuuripääomaa devalvoituu niin että jäljelle jää suurinpiirtein tuulen huuhtoma perse.

Kulttuuripääoma ilman taloudellista pääomaa pitää pään pinnalla kriisistä toiseen ja kolmanteen ja niin että pinnan allekin joutunut voi noustaa sieltä uuteen loistoon.
 
Putinistien kanssa kaveeraamiselle ( vai ainoastaan sietämiselle ? ) on sen sijaan löydettävissä järkiperusteitakin koska merkittävä osa PS:n eurooppalaisista sisarpuolueista on kiistattomasti ja tiukasti Venäjän talutusnuorassa.

Järkiperusteilla jos ajatellaan, kun Venäjä taas kerran tulee yli rajan niin persut siivoavat liian avoimista ovista tulleet putinistit pois, tavalla tai toisella, Ne jotka maansa pettävät, niin sen me tiedämme kuinka käy. Joten tämän maan kohdalla Venäjällä on eri tavat kuin Ranskan tai Saksan joissa voi vielä taas kerran olla "kaverit diktaattoreina". Täällä ne, mahdollisesti, yrittävät saada vasemmistoa apua käyttäen aikaiseksi tilanteen jossa "oikeisto kokee nöyryytyksen" tai saadaan kokemaan katkeruutta. Vaikkei se olisi edes täysin todellista niin riittää että siitä tulee tarina

Kun ensi vuosikymmenen alussa, siis lähimmillään muutaman kuukauden kuluttua, syntyy pohja sille tarinalle, niin seuraavalla vuosikymmenellä se onkin sitten totuus joka tuntuu koskettavan koko ajan suurempaa kansanosaa. Siinä on se riski. Monet asiat voivat muuttua, niin vasemmisto kuin perussuomalaisetkin. Mutta se tarina ja "kokemus joka ei oikeasti ole edes täysin totta"

Onneksi tuntuu, hiukan, siltä että kokoomukesssa on joko tajuttu jotain tai sitten se on vain oppositioasema joka vaikuttaa. Katsotaas silakkaliikettä; - organisaattoreissa ja ydinporukan tykkääjissä on demokratian kannalta varsinaisia häiriköitä - vaiko uhkia. Vertaisin SE-porukkaan ja persujen äärilaidan öyhöihin. Samaa paskaa mutta eri laidalla. Suuresti ihmettelen miten jotkut poliitikot, toimittajat ja jopa "pietarin trolleihin" erikoistuneet kirjailijat pyörivät tuon tyyppisissä porukoissa. Väkeä joista jotkut pitävät jopa kokoomusta vihollisena (joka kuitenkin todellisuudessa on ehkä yksi tärkeimmistä puolueista joka meidät tulee pitämään "lännessä"). Toki minä ymmärrän että jotkut ehkä haluavat päästä lähelle, jotta tulee sisältöä seuraavaan kirjaan.

Onko joidenkin kohde enää edes perussuomalaiset vaiko onko
silakakoiden kärki, juurikin kun on kyse silakoista, suunnattu juuri kokoomukseen.
 
Viimeksi muokattu:
Katsotaas silakkaliikettä; - organisaattoreissa ja ydinporukan tykkääjissä on demokratian kannalta varsinaisia häiriköitä - vaiko uhkia. Vertaisin SE-porukkaan ja persujen äärilaidan öyhöihin. Samaa paskaa mutta eri laidalla. Suuresti ihmettelen miten jotkut poliitikot, toimittajat ja jopa "pietarin trolleihin" erikoistuneet kirjailijat pyörivät tuon tyyppisissä porukoissa.

Näitä laama-silakka-refugees wc-jne.jne.jne. -porukoita yhdistää usein se, että ne ovat ihan samoja ihmisiä ja verkostoja. Keulakuvana käytettyjen henkilöllisyys voi vaihtua mutta verkostot ovat usein suurinpiirtein samoja.

Äärivasemmisto käytti aikanaan ihan samaa taktiikkaa järjestökentällä erilaisten kulttuurijärjestöjen parissa. Jokin enimmäkseen taistolaiskommareista muodostunut aktivistiporukka valtasi tai perusti järjestöjä toistensa pedään. Sitten niitä ja niiden valtavaa merkitystä saatettiin tunkea mediaan tuttujen äärivasemmistolaisten toimittajien kautta.

Kierrätysyhdistys, kirjastoyhdistys, kaupunginosayhdistys toisensa perään, elävän musiikin yhdistys, teatteriyhdistys, nuorisoteatteriyhdistys, kirjallisuus- tai runoyhdistys tai pari, joitain kapea-alaisia kulttuuri- tai alakulttuuriyhdistyksiä jne. jne. jne. Sama laajempi peruspoppoo pyöritti kuviota, osaamista ja aktiivisuutta. Joku iso lauma nimiä pyöri mukana, mutta nimiin liittyvät henkilöt saattoivat olla hyvin nimellisesti jos sitäkään mukana. Yhteiskunta tietenkin tuki niitä tärkeitä ja tarpeellisia yhdistyksiä ja työllisti sitä kautta osan kyseisistä aktiiveista tekemään yhteiskunnan vastaista työtä.

Osa noista oli hyvin tiiviisti sidoksissa erilaisiin mielipide- ja pienjulkaisuihin joiden talous perustui - yllätys, yllätys - yhteiskunnan maksamiin tukiin.

Tämä kuvio on suoraan Neuvostoliiton subversio-oppikirjoista - sekä äärivasemmiston että äärioikeiston osalta. Myös näitä ilmiöitä kiihkolla mediakeskiöön nostavat journalistit kuuluvat samaan kuvioon - joko hyväuskoisen hölmön tai (paljon useammin) tarkoitushakuisesti subversiota tekevän aktivistin roolissa. (Poliittisen toiminnan ja agendojen historiikki kertoo usein kummasta on kyse.)
 
Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskusksen johtaja Markku Jokisipilä kirjoittaa fasismi-termin väärinkäytöstä. Tämä menisi mainiosti myös silakkaliikettä käsittelevään aiheeseen, mutta laitetaan tänne.

"Nykyinen fasismipuhe on lähinnä poliittista kampanjointia, jonka tehtävänä on luoda yhteenkuuluvuutta ja taisteluhenkeä omissa joukoissa vastustajia solvaamalla.

...

Nykypopulistien rinnastaminen fasisteihin tuo kyllä huomiota ja aplodeja samanmielisiltä, mutta suden huutamista se silti on. Vaalitulokset kertovat, että kyläläiset ovat jo alkaneet huutoon väsyä. "

 
Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskusksen johtaja Markku Jokisipilä kirjoittaa fasismi-termin väärinkäytöstä. Tämä menisi mainiosti myös silakkaliikettä käsittelevään aiheeseen, mutta laitetaan tänne.

"Nykyinen fasismipuhe on lähinnä poliittista kampanjointia, jonka tehtävänä on luoda yhteenkuuluvuutta ja taisteluhenkeä omissa joukoissa vastustajia solvaamalla.

...

Nykypopulistien rinnastaminen fasisteihin tuo kyllä huomiota ja aplodeja samanmielisiltä, mutta suden huutamista se silti on. Vaalitulokset kertovat, että kyläläiset ovat jo alkaneet huutoon väsyä. "


Tuossa on joidenkin vähän patologisempien tapausten kohdalla mukana aika paljon myös vasen napa -efektiä. Kun katsotaan maailmaa sen toiselta navalta, niin ihan kaikki muut asiat ja suunnat ovat vastakkaisia. (Pohjoisnavalla seistessä etelä on joka suunnassa.) Ja jopa suurin osa siitä napa-alueesta, jolla ollaan näyttäisi olevan kaukaista vastakkaisuutta. (Pohjoisnavalta katsottuna Utsjoki on järjettömän eteläinen paikka.)

Suurin osa näistä fasismia kaikkialta löytävistä kuuluu johonkin omituiseen syrjäytyneiden tai puolisyrjäytyneiden oman "ajattelunsa" ylivoimaisuuteen luottavien, kattavaa yleissivistystä vailla olevien kaahojen heimoon. (Lasken myös akateemisen maailman sisään syrjäytyneet ja muihin laitoksiin ja niiden sisältämiiin kupliin syrjäytyneet tähän sakkiin.)

Tämä epärehellnen ja epäoikeudenmukainen leimaaminen on jatkunut nyt joitain vuosikymmeniä. Se on johtanut yhteiskunnan polarisoitumiseen. Polarisoitumisesta syytetään suoraan tai epäsuorasti kohteena olleita, oikeistolaisiksi väitettyjä tahoja. Vähän kuin koulukiusaamista yritettäisiin lopettaa kiusattua syyllistämällä.

Mä näen yhteiskunnan toipumis- ja yhtenäistymismahdollisuuden siten, että se kulkee rehellisyyden ja vastuuttamisen kautta. Ja se tarkoittaa, että nämä polarisoinnin aloittaneet ja sitä vuosikymmeniä ylläpitäneet pitää vastuuttaa - vähintään julkisuudessa, sosiaalisessa elämässä ja tunnetasolla - kaikesta siitä epärehellisestä ja epäoikeudenmukaisesta paskasta mitä ovat tehneet.

Sellaista mahdollisuutta, että joku paskalauma potkii ensin 20-30 vuotta niitä jotka ovat paskalauman kanssa eri mieltä ja sen jälkeen kun potkitut antavat muutaman vuoden ajan edes silloin tällöin hyvin maltillisesti ja säännöstellysti takaisin, niin vaaditaan näiltä kauan potkituilta malttia... Sellaista mahdollisuutta ei ole eikä tule ennen kuin potkijat on nostettu nimillä, naamoilla ja asemien sekä etuuksien menettämisillä kunnolla tapetille.

Asioiden korjautuminen alkaa siitä, että katsotaan missä ja miten ne alkoivat mennä vikaan ja vastuutetaan vikaan menemisestä vastanneet tahot - ei heidän kohteitaan. Sen jälkeen nämä tahot poistetaan kaikista sellaista tehtävistä ja asemista, joissa heillä on mahdollisuus jatkaa sitä paskaa mitä ovat tähän asti tehneet. Sitten kun pelikentällä on uudet pelaajat, voidaan katsoa, että millainen yhteinen peli voidaan saada aikaan.

Ja tämä pätee kaikkeen sellaiseen missä jonkin moraalittoman, egomaanisen, typerän ja/tai epärehellisen paskan esiymmärrystavat ja nisitä johtuva toiminta on poissulkenut ja marginalisoinut muita iihmisiä. Muita ihmisiä marginalisoimalla omaa asemaansa rakentaneiden kanssa ei ole mahdollista tehdä rakentavaa yhteistyötä - millään alalla, missään olosuhteissa tai mistään syystä. (Joo, tiedän että tämä lausunto sisältää muita marginalisoivien marginalisoimista.)
 
Jokisipilä oli Yle puheen Huominen on huonompi -ohjelmassa ja osasi hyvin väistellä toimittajan ansat. Kysymys taisi olla, että kumpi oli pahempi: Stalin vai Hitler ja Jokisipilä vastasi, että no jos olit juutalainen, niin varmaankin Hitler. Parempi ihminen olisi asettunut absoluuttisen pahuuden kannalle.

Hyvä artikkeli muuten ja kiteyttänyt miksi 'fasismi':
Historiallisesti fasismi tarkoittaa ideologiaa ja järjestelmää, jota Italiassa toteutettiin Benito Mussolinin johdolla vuosina 1922–1943. Toisen maailmansodan jälkeen termi laajeni tarkoittamaan myös Adolf Hitlerin Saksaa. Neuvostoliitossa haluttiin kansallissosialismin sijaan puhua fasismista, olihan humaanin ja jalon sosialismin kytkeminen natsismin kaltaiseen sysipimeään aatteeseen suoranainen pyhäinhäväistys.
Ja nimenomaan päättyi vuoteen 1943.

Mol.-Rip.-sopimuksen allahan hakaristin ero sirppiin ja vasaraan oli mielipidekysymys Pravdan mielestä. Rippen ollessa Moskovassa, liehuivat siellä kyseisillä symboleilla varustetut liput rinnan, mitä sopii toki odottaakin piakkoin toisen maailmansodan aloittaneilta aseveljiltä.
Armia_Czerwona,_Wehrmacht_22.09.1939_wspólna_parada.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Juuri tällä hetkellä näyttäisi, että kärkipoliitikkoketjussa puhutaan PS:n kannatuksen noususta ja tässä ketjussa mm. silakoista. Yritän nyt julkeasti pientä oikaisuliikettä ja pohdiskelen pitkän viikonlopun ratoksi hieman PS:n profiilia ja tämänhetkistä asemaa politiikassa.


Kuten moni on varmasti huomannut, ketjun otsikko "Perussuomalaisten kuihtuminen", vuosimallia 2016, on tainnut ohittaa parasta ennen -päivänsä. Hesari julkaisi joulukuun lopulla Kantar TNS:llä teettämän gallupinsa, jossa PS:n kannatus näytti 0,3 prosentin lisänousua, ja muillakin puolin puoluekenttää tapahtui pientä liikehdintää. Lukijoiden kommenteissa sekä puolusteltiin että vähäteltiin muutoksia ja myös ruodittiin, mitä se virhemarginaali ihan oikeasti tarkoittaakaan. Muutosprosenttien murto-osista inttämistä vähemmälle huomiolle saattoi jäädä, että PS oli jälleen reippaasti virhemarginaalia suuremmalla erolla maan suosituin puolue, ja nämä toistuvat tulokset pienentävät todennäköisyyttä, että kyseessä olisi vain kertaluonteinen oikku. Huhut kuihtumisesta ovat siis vahvasti liioiteltuja.

Monesta suunnasta on yritetty arvuutella, mistä tämä nousu johtuu. Suosituista teorioista osa lähtee äänestäjien profiloinnista, kuvaillen miten nämä ovat (arvauksen esittäjän korrektiusasteesta riippuen) epäluuloisia, turhautuneita, katkeroituneita, pelokkaita, tyhmiä tai sitten vain pyöristysvirheen etäisyydellä silkasta natsista. Toiset teoriat keskittyvät puolueeseen, ja silloin päädytään äkkiä luonnehdintaan "maahanmuuttovastainen" tai vähintään "kansallismielinen" tai "populistinen".

Mitä äänestäjien profilointiin tulee, ainakin osa tiedostavasta mediasta ja yksityisistä mielipidevaikuttajista on joutunut vuosien varrella tarkistamaan vaivihkaa asennettaan. Kun kannatusprosentit olivat vielä yksinumeroisia, oli helppo maalailla kuvaa, jossa PS:n kannattajat ovat joka ainoa vähä-älyisiä peräkammarin poikia tai vastaavia reppanoita, tarvittaessa myös natseja. Nyt kun kannatus on neljänneksen luokkaa ja suurempi kuin millään perinteisellä kärkipuolueella, tarinan uskottavuus alkaa kärsiä. Tiedostavasta mediasta faktat hakenut äänestäjä voi myös joutua pohtimaan asioita uudelleen. Lukujen valossa PS:n keskivertoäänestäjä ei enää mitenkään voi olla susirajan takana asuva yksinäinen reppana vaan pikemminkin joku niistä varsin tavallisen näköisistä tallaajista, jotka aamulla vievät mukulansa tarhaan ja siirtyvät siitä työmaalle. Tämän asian hahmottaminen voi luoda vähitellen lumipalloilmiötä, kun vaarallisen laita-aineksen leima joudutaan kaikessa hiljaisuudessa pudottamaan. Ruotsissa vastaava nähtiin ehkä vielä voimakkaammin SD:n kanssa. Ennen SD:n kannattamisesta tai äänestämisestä paljastuminen riitti yksinään välittömään kansantuomioon ja vaikka työpaikasta erottamiseen. Yli 20 prosentin kannatuksella tarina marginaalisesta ääriaineksesta ja sen mukaisesta yhteiskunnan ulkopuolelle sulkemisesta ei enää toimi, joten varovaisempikin Virtanen tai Svensson uskaltaa vihdoin vetää saman viivan äänestyskuponkiin.

Entäpä sitten itse puolue ja sen agenda? Yhä tarjotaan hanakasti määritelmää "yhden asian puolue". Näkisin, että tässä on jopa siivu totuutta seassa. PS:n puolueohjelmasta ja kannanotoista löytyy toki paljon muutakin, mutta toisaalta muistelen, että esimerkiksi vuoden 2019 eduskuntavaaleissa PS:n viralliseen strategiaankin kuului "maahanmuuttoa kaikkeen". (Korjatkaa jos olen tässä asiassa valeuutisen uhri. En enää muista, mistä tämän luin.) Myös myöhempiin kannanottoihin maahanmuuttoa on ujutettu kärkkäästi mukaan, perusteella "maahanmuutto vaikuttaa kaikkeen". Onhan se ehkä niinkin, mutta jatkuvasti ja hatarien aasinsiltojen kautta tarjottuna tällainen alkaa ennemmin tai myöhemmin muuttua rasittavaksi jankkaukseksi. Vaikka luonnehdintojen "yhden asian puolue" ja "monen asian puolue yhdellä lähestymissuunnalla" välillä on teoriassa hienoinen ero, käytännössä se on niin pieni, että se voidaan helposti jättää huomioimatta, ja ensimmäinen versio jää lyhempänä voimaan. Yhtä kaikki, tällä strategialla eteneminen näyttää toistaiseksi tuottaneen tulosta.

Merkittävä osa noususta voidaan varmaankin laskea myös Halla-ahon ansioksi. Näin jälkeenpäin on jopa hupaisaa muistella, miten vielä vuosina 2010-2011 asiantuntevat mediat toitottivat yksimielisesti PS:n kannatuksen olevan täysin Soinin henkilökohtaista kannatusta ja ilman tätä puolueen haihtuvan kuin pieru saharaan. Samaa teoriaa yritettiin varovasti tarjota vielä vuoden 2017 kriisin ja kannatusdipin aikaan. Toisin kävi. Soinin imagossa esiin nousivat "kyllä kansa tietää" -asenne, sutkaukset ja myös katolilaiset arvot. Näistä viimeinen aborttikieltoineen ja rukousaamiaisineen ei oikein tuntunut uppoavan kansaan. Maahanmuuton osalta Soini tuntui kiertelevän aihetta, mutta kuittasi samalla maireasti hymyillen senkin suunnan äänet. Halla-aho taas ehti jo ennen poliittista uraansa tuottaa satamäärin kirjoituksia, joista enemmistö pyöri maahanmuuton ympärillä. Osa oli sen verran tanakkaa tekstiä, että johti lopulta rikostuomioon. Myöhemmin puhe on muuttunut hiukan varovaisemmaksi, mutta puolueen linjan määrittely näyttää edelleen kulkevan arvattavaa reittiä. Halla-ahon merkittävänä valttina tuntuu olleen tarjoilla kovia faktoja ja rauhallisuutta siinä missä muualta päin puoluekenttää tahtoo tunkea lähinnä höttöä, huutoa ja leimakirvestä. Tämän ovat tuoneet esiin jopa ihmiset, jotka eivät itse puoluetta myönnä kannattavansa.

Tekstiseinän rakennusvuoro saa nyt luvan päättyä tähän. Saatan kyllä jatkaa sitä toisella osalla, jossa pohditaan PS:n tulevaa kehitystä ja siihen liittyviä valintoja. Pysykää kanavalla jos kestätte. En pakota.
 
Minusta hyvää pohdintaa @Sakararäjähdepanos

Sitäkin olen miettinyt, että -muut puolueet- ovat kyllä tehneet ihan parhaansa mättäessään kiekkoa suoraan Persun lapaan. Persun ei tarvitse kuin odottaa aina seuraavaa syöttöä ja kannatuskassa kilisee.

Persulla on ollut siis tilausta. Persun kannatus kertoo, mitä -se suht tavallinen- yleisö asioista on mieltä.

Osa kannatuksesta on myös rotestikannatusta, paljonko, ei mitään hajua. Voi olla aika vähäinenkin siivu, voi olla paksukin lonkare.

Kun yllä pohdit -tulevaisuusteeman mahdollisuutta- niin sen ytimessä on hallitusvastuu ja sen kantamisen onni ja riemu. Miten sovittaa varsin ehdottomina yleisölle esitetyt teemat ja ajatukset, linjanvedot ja arvot hallitusyhteistyöhön....ja siten, ettei äänestäjäpopulaatio vedä tyystin herneryöppyä nenäänsä. Halla-aho on tarjonnut useimpiin asioihin yksinkertaisia vastauksia, joiden toteuttaminen kovassa elämässä ja hallitusvastuussa on mahdotonta. Mutta siitähän näkee, ken elää.
 
Antti Seppälä piti hyvänä, että ulkomaalaisasioista puhutaan myös presidentinvaaleissa.

– Siinähän sitten asenteet näkyvät. Tietenkin olisi hyvä, että ehdokkaat sitten tutustuisivat tosiasioihin.

Ulkomaalaisasioilla vaaleja ei ratkaista, Seppälä totesi.

– Tämä on vanha totuus, että ulkomaalaisia kannattamalla ei saa ääniä, eikä ulkomaalaisia vastustamalla saa ääniä.

– Sanoisinpa, että pienipä on ongelma.

Tänä päivänä voi sanoa, että vanha totuus on vanhentunut. Nyt ulkomaalaisvastaisuudella pääsee suurimmaksi puolueeksi ainakin mielipidemittauksissa.

 
Aivan uskomatonta, mitä vittua:
Oskari Ylönen
@ylonen_oskari 8h
Replying to @JanneLeht @juhakala3 @MarinSanna
Joukkojen vetäminen Lähi-Idästä on se mitä toivonkin, ja olisi hyvä päätös. Suomalaiset eivät vahingoittuisi, jos emme menisi sekaantumaan Lähi-Idän ongelmiin. Iskua ei myöskään ikinä olisi tullut jos mainitsemni terroristit eivät olisi murhanneet Soleimania.
View conversation ·

Oskari Ylönen
@ ylonen_oskari
Kauniainen, Suomi
Perussuomalaisten Nuorten Uudenmaan piirin vpj etnopluralisti traditionalistikristitty

Toni Jalonen retweeted
Perussuomalaiset Nuoret Perussuomalaiset Nuoret
@PS_Nuoret Jan 4
Perussuomalaisten Nuorten vuoden 2020 hallituksen järjestäytymiskokous pidetään tänä viikonloppuna #Hämeenlinna'ssa. Käsiteltävinä ovat etenkin kuntavaali- ynnä muu strategiatyö.

Tosiaankin, vois olla aihetta tuumailla, käsitellä asioita - ja olla tarkkana.
 
Viimeksi muokattu:
Aivan uskomatonta, mitä vittua:






Tosiaankin, vois olla aihetta tuumailla, käsitellä asioita - ja olla tarkkana.

Eli Oskari Ylönen on "etnopluralisti". Tämähän se vasta "hieno" aate onkin..


De Benoist has proposed ethnic and social territories should be as small as possible, such that Muslims would be allowed "ghettos" subordinated to sharia in Europe.[6]

According to historian Rasmus Fleischer, Jews and Roma are implicitly absent from the ethnopluralist world map because, in the vision of "multi-fascists", both minorities should be "eliminated in order to make room for a peaceful utopia."[6] Proponents of the concept describe it as a "world in which many worlds can fit", while critics view the project as a form of "global apartheid".
[6]
 
Back
Top