Prosessi Suomessa menee niin, että suuri valiokunta vastaa EU -neuvottelujen ohjauksesta. SV on kysynyt perustuslakivaliokunnan mietintöä ja on sitä käyttänyt ohjeistamaan ensin Kulmunin ja sen jälkeen Marinin virallisiin neuvotteluihin. Sekä Kulmuni että Marin ei vastaa siitä, miten suuri valiokunta on eri asiantuntijoiden ja muiden valiokuntien mietinnöt ottanut huomioon. Eli eduskunta haastaa tässä itseään eikä hallituksen neuvottelijoita. Suuren valiokunnan johtopäätös kesäkuussa oli se, että tärkeintä on saada aikaan sopimus. Tilanne oli siinä kohtaa jo menetetty, koska kuten sanoin, raami oli jo päätetty maaliskuussa ja taustavaikuttaminen tehty tai Suomen tapauksessa jätetty tekemättä maalis- kesäkuun aikana.
Keskiviikon suuren salin keskustelu todennäköisesti on hieno näytelmä, vankkoja mielipiteitä ja tunteisiin vetoavaa paatoksellisuutta. Mutta ne jotka ovat eniten äänessä peittelevät kevään neuvotteluiden epäonnistumista.
Simpauttaja
Siinä on vihreiden taistolaisveteraani Satu Hassi ollut sananmukaisesti tuhannen taalan paikalla. Ei mennyt värväys aikoinaan hukkaan.
Mutta suuren valiokunnan lausuntoon jätettiin ne kuuluisat eriävät mielipiteet, joista persujen ohessa:
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Sivut/SuVL_6+2020.aspx
ERIÄVÄ MIELIPIDE 1
Perustelut
Euroopan komissio ehdottaa 750 miljardin euron elpymisrahaston perustamista. Summasta 500 miljardia euroa jaettaisiin jäsenvaltioille avustuksina ja 250 miljardia euroa lainoina. Rahasto toteutettaisiin EU:n markkinoilta ottamalla lainalla. Rahaston varat jaettaisiin jäsenvaltioille, jotka ovat suurimmissa taloudellisissa vaikeuksissa. Esimerkiksi Italia saisi rahastosta kokonaisuudessaan 173 miljardia euroa ja Espanja 140 miljardia euroa. Muut isot saajat olisivat Ranska, Kreikka ja Portugali.Rahaston esitellään olevan koronapaketti, mutta sitä se ei todellisuudessa ole. Etelä-Euroopan jäsenvaltioiden taloustilanteen pohjimmainen syy ei ole koronapandemia, vaan vuosikymmeniä jatkunut vastuuton ja heikko taloudenpito. Rahastossa on kyse tulonsiirrosta paremmin taloutensa hoitaneilta mailta huonommin pärjänneille maille. Komissio on esittänyt, että varojen saamiseksi pitäisi sitoutua talousperiaatteisiin ja uudistuksiin, mutta ilman konkreettista ehdollisuutta, nämä jäävät vain toiveeksi. Elvytyspaketin myötä Suomi sitoutuisi tukitoimien rahoittamiseen vuosikymmeniksi.Komission ehdotus on myös valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallinen. Ehdotukselle ei ensinnäkään ole osoitettavissa selkeää ja hyväksyttävää oikeusperustaa unionin perussopimuksista. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 310 artiklan perusteella unionin talousarvioon otettavien tulojen ja menojen on oltava tasapainossa, eikä unioni voi rahoittaa toimintaansa ottamalla lainaa. SEUT 310 artiklaa koskevien aikaisempien tulkintojen nojalla voisi katsoa, että unionin velanotto on mahdollista, jos unionille syntyy velanottoon liittyvän järjestelyn yhteydessä vastaavan suuruinen varallisuuserä, kuten jäsenvaltioihin kohdistuva sitova vaade. Nyt käsillä olevassa ehdotuksessa näin ei kuitenkaan vaikuta käyvän, sillä takaisinmaksusta ei sovita muuta kuin, että se tapahtuu EU:n budjetista vuodesta 2028 alkaen. SEUT 125 artikla sisältää lisäksi niin sanotun avustamiskieltolausekkeen, joka kieltää unionia ja jäsenmaita ottamasta vastatakseen toisen jäsenmaan taloudellisia vastuita. Kyseisellä määräyksellä kielletään unionia ja jäsenvaltioita myöntämästä rahoitusapua, joka vaikuttaa haitallisesti kyseistä apua saavan jäsenvaltion kannustamiseen terveen finanssipolitiikan noudattamiseen. Kun elpymisrahaston varat jaettaisiin komission ehdotuksen mukaan lähtökohtaisesti sellaisille jäsenvaltioille, jotka ovat jo ennen koronakriisiä oman huonon finanssipolitiikkansa takia ajautuneet korkean velkaantumisen tilanteeseen, on ehdotuksen katsottava rikkovan kyseistä artiklaa.
Oikeusvaltioperiaate edellyttää, että myös kriisitilanteissa edetään perussopimusten mukaisesti. Perustuslakivaliokunta onkin korostanut, ettei EU-lainsäädäntöön saa sisällyttää jäsenvaltioille perussopimusten vastaisia tai perussopimuksissa määriteltyihin velvoitteisiin nähden merkittäviä uusia menettelyjä tai muitakaan sellaisia elementtejä, joita ei olisi jo hyväksytty perussopimusten voimaansaattamisen yhteydessä. Koska elpymisrahaston toteuttaminen komission ehdottamalla tavalla olisi selvästi vastoin unionin omia säädöksiä, ja koska mainitut oikeusperustaan liittyvät puutteet rapauttavat olennaisesti järjestelyn demokraattista legitimiteettiä, edellyttäisikin komission ehdotuksen hyväksyminen muutoksia vähintäänkin Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen. Unionin rahoitusta koskevien määräysten muuttaminen edellyttäisi tavanomaisen muuttamismenettelyn soveltamista ja hallitusten välisen konferenssin koollekutsumista. Kasvavia taloudellisia vastuita arvioitaessa on toiseksi otettava huomioon niiden määrä sekä niiden toteutumisen todennäköisyys. Perustuslakivaliokunta on useaan kertaan korostanut tarvetta tarkastella Suomen taloudellisia vastuita kokonaisuutena niistä aiheutuvan eduskunnan budjettivallan rajoituksen selvittämiseksi. Kokonaisarvio kasvavista vastuista viime kädessä vaikuttaa siihen, voidaanko koronakriisiin liittyviä järjestelyitä pitää perustuslain mukaisina. EU-jäsenyyteen liittyviä taloudellisia vastuita ja riskejä on arvioitava kumulatiivisesti, huomioiden myös jo päätetyt ja lähiaikoina ennakoitavat, päätettäväksi tulevat asiat.Tältä osin on olennaista kiinnittää huomiota siihen, että valtioneuvosto on jo hiljattain myöntänyt vastavakuutta vaatimatta enintään 432 miljoonan euron suuruisen valtiontakauksen eurooppalaisen hätätilasta aiheutuvien työttömyysriskien lieventämisen tilapäisen tukivälineen (SURE) puitteissa myönnettävien lainojen vakuudeksi ja enintään 372 miljoonan euron suuruisen valtiontakuun Euroopan investointipankille pankin yhteyteen perustettavasta yleiseurooppalaisesta EU Covid-19 -takuurahastosta mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta. Euroopan vakausmekanismiin (EVM) liittyviä vastuita Suomella on yli 11 miljardia euroa. Väliaikaisen tukimekanismin ERVV:n osalta Suomen nykyinen osuus takauksista on noin 4,4 miljardia ja ylitakaus 7 miljardia euroa. Monivuotisesta rahoituskehyksestä nykyisellä kaudella Suomelle syntyvien maksujen määrä on puolestaan noin 15,9 miljardia euroa. Mainitut summat ovat ainoastaan joitain esimerkkejä kaikista valtion taloudellisista sitoumuksista tilanteessa, jossa Suomen valtiontakauksien ja -takuiden tilinpäätösraportoinnin mukainen kokonaismäärä vuoden 2019 lopussa oli 60,2 miljardia euroa. Elpymisrahaston hyväksyminen lisäisi Suomen taloudellisia vastuita merkittävästi. Suomen osuus avustuksina annettavien tukien lainanlyhennyksistä olisi noin 8,5 miljardia euroa tulevina vuosikymmeninä. Lisäksi Suomelle syntyisi takausvastuu 250 miljardin euron lainoista, joita osa jäsenvaltioista saisi rahastosta. Suomen vastuu olisi noin 4,25 miljardia euroa, jos jokin jäsenvaltio laiminlyö saamansa lainan takaisinmaksun. Suomelle elpymisrahaston perustamisen myötä syntyvien uusien taloudellisten vastuiden määrä onkin huomattavan suuri suhteessa esimerkiksi valtion vuotuiseen talousarvioon ja Suomen valtiontakauksien ja -takuiden kokonaismäärään.Suuri takauskanta on riski valtiontaloudelle.
Riskienhallinnan kannalta on lisäksi ongelmallista, että EU-jäsenyyteen liittyvät taloudelliset vastuut sisältävät useita erilaisia monimutkaisen kokonaisuuden muodostavia mekanismeja, joihin liittyy myös keskinäisiä korrelaatioita. Kokonaisuuteen sisältyykin merkittäviä järjestelmällisiä riskejä, joita on syytä arvioida huolellisesti suhteessa Suomen taloudelliseen kantokykyyn. Huomattava on myös, että vastuiden realisoituminen ei ole yksinomaan Suomen käsissä. Vastuita voi siirtyä jäsenmailta toisille myös pro rata -perusteella maksukyvyttömyystilanteissa. Tehtävät sitoumukset voivat käytännössä myös tosiasiassa pakottaa tulevaisuudessa uusien sitoumusten toteuttamiseen jäsenmaiden maksuvaikeusongelmien ja jo tehtyjen vastuiden realisoitumisen ehkäisemiseksi. Tällä on kielteisiä vaikutuksia Suomen budjettisuvereniteettiin, jonka suojaamista mahdollisimman tehokkaasti perustuslakivaliokunta on käytännössään pitänyt erittäin tärkeänä.Huomattava on, että raskaasti velkaantuneet Etelä-Euroopan maat eivät tähän mennessä ole osoittaneet valmiutta sellaisiin rakenteellisiin uudistuksiin, joilla niiden julkisen talouden tuottavuutta ja kestävyyttä voitaisiin lisätä. Kun otetaan huomioon, että esimerkiksi Espanjan valtionvelka oli jo ennen koronaa lähes sata prosenttia maan bruttokansantuotteesta, ja että ainakin Kreikan, Italian ja Portugalin velkaantuneisuusaste on vielä tätäkin korkeampi, voivat riskit jäsenvaltioiden takaisinmaksun laiminlyönnistä olla poikkeuksellisessa tilanteessa merkittäviä. Suomen onkin varmistuttava siitä, että valtion taloudelliset vastuut pystytään kattamaan myös pahimmissa mahdollisissa skenaarioissa eli tilanteissa, joissa rahoitusmarkkinat ja EU-alue ajautuisivat poikkeukselliseen häiriötilaan ja Suomen sitoumukset realisoituisivat nopeasti ja laajalti. Suomen velanhoitokykyyn voi tulevaisuudessa merkittävästi vaikuttaa toisaalta myös nykyisestä nollakorkoympäristöstä oleellisesti poikkeava markkinoiden korkoriski. Elpymisrahastoon osallistuminen lisäisi entisestään Suomen taloudellisia sitoumuksia sekä vastuita muiden jäsenmaiden veloista ja aiheuttaisi merkittävän riskin taloudellisista tappioista. Ottaen huomioon Suomen valtion aiemmat taloudelliset vastuut, elpymisrahaston hyväksymisestä seuraava taloudellisten vastuiden merkittävä euromääräinen ja suhteellinen lisääntyminen sekä jatkuvasti kasvaviin vastuisiin liittyvät riskit, on selvää, että elpymisrahaston rahoittamiseen osallistuminen kiistatta vaarantaisi Suomen valtion mahdollisuudet vastata niistä velvoitteistaan, jotka sillä Suomen perustuslain mukaan on.Olennaista on lisäksi kiinnittää huomiota siihen, ettei lainan ehtoja tai Suomen takausvastuita muutenkaan ole selkeästi ja yksiselitteisesti rajattu. Unionin ottaman lainan takaisinmaksu tapahtuisi EU-jäsenmaksujen kautta vuosina 2028-2058, mikä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltioiden maksuosuudet vaihtelisivat kolmen vuosikymmenen kuluessa mahdollisesti merkittävästikin riippuen kunkin jäsenmaan taloudellisesta kehityksestä. Jos jonkin valtion talous kehittyy huonosti, pienenee sen maksuosuus, ja jos jonkin toisen valtion talous kasvaa, kasvaa sen maksuosuuskin vastaavasti. Kun vastuiden tarkkaa määrää, muotoa tai ajoittumista ei voida ennakoida, ei Suomen vastuiden määrittelyn voida katsoa täyttävän myöskään tarkkarajaisuuden edellytyksiä perustuslakivaliokunnan käytännössään edellyttämällä tavalla. Valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa erityistä merkitystä on annettava myös sille, edellyttävätkö lisävastuut suomen suostumusta ja onko eduskunnalla mahdollisuus osallistua vastuusitoumuksia koskeviin päätöksiin.
Komissio päättäisi ehdotuksen mukaan tuen myöntämisestä ja rahoituksen jakamisesta jäsenvaltion toimittaman suunnitelman nojalla täytäntöönpanopäätöksenä. Komission ehdotus hyväksyttäisiin, jos sitä puoltaa SEUT 238 artiklan 3 kohdan mukainen määräenemmistö jäsenvaltioiden edustajista. Suomen vaikutusmahdollisuudet rahoituksen jakamista koskeviin päätöksiin olisivat siten käytännössä häviävän pienet. Komission rooli elpymisrahaston soveltamisessa olisi sen sijaan keskeinen. Huomioiden rakennepoliittisten uudistusten syvästi poliittinen luonne on tätä jo lähtökohtaisesti pidettävä demokratian periaatteiden vastaisena ja täten myös merkityksellisenä Suomen valtiojärjestyksen keskeisten periaatteiden näkökulmasta. Perustuslakivaliokunta on pitänyt tärkeänä, ettei sekundäärilainsäädännöllä välillisestikään horjuteta perussopimuksissa määriteltyä EU:n toimielinten välistä institutionaalista tasapainoa. Ehdotus kuitenkin kasvattaa komission toimivaltuuksia merkittävästi ja merkitsee täten institutionaalisen tasapainon muutosta. Näin siitä huolimatta, että perustuslakivaliokunta on toistuvasti korostanut, että päätöksenteon hyväksyttävyys ja kansalaisten tuki EMU-asioissa toteutuvat suorimmin kansallisten parlamenttien kautta. Valiokunta on niin ikään katsonut, ettei EU-järjestelyillä ole mahdollista miltään osin korvata kansallisten parlamenttien päätöksentekoa talous- ja finanssipolitiikan alalla.Komission ehdotus rajoittaisi toteutuessaan eduskunnan budjettivaltaa aina vuoden 2058 loppuun asti, minkä vuoksi sen hyväkyminen olisi merkittävällä tavalla ristiriidassa myös budjettisuvereniteetin turvaamista koskevien perustuslakivaliokunnan aikaisempien valtiosääntöoikeudellisten kannanottojen kanssa. Elpymisrahaston rahoittamiseen osallistuminen merkitsisi uutta ja olennaista täysivaltaisuuden rajoitusta budjettisuvereniteetin osalta. Rahaston hyväksyminen sekä EU:lle annettava velanotto-oikeus muuttaisi lisäksi unionin ja sen kokonaisrahoituksen luonnetta sekä unionin ja jäsenvaltioiden välistä suhdetta olennaisella tavalla. Kysymyksessä on tilanne, jota Suomessa ei mitenkään voitu perussopimuksia ratifioidessa ennakoida, ja jota myös EU:n omat toimielimet ovat tähän asti pitäneet oikeudellisesti mahdottomana. Elpymisrahaston hyväksyminen merkitsisi siten selkeästi sellaista Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävän toimivallan siirtoa unionille, josta perustuslain 94 §:n 2 momentin ja 95 §:n 2 momentin mukaan on eduskunnassa päätettävä vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä. Ongelmallisena on pidettävä myös komission ehdotusta, jonka mukaan osa unionin markkinoilta ottamasta 750 miljardin euron lainasta voitaisiin maksaa takaisin uusilla EU-veroilla, kuten digiverolla ja hiiliverolla. EU:lle myönnettävä verotusoikeus vahvistaisi Euroopan komissiota ja Euroopan parlamenttia, joka myös on osaltaan mukana päättämässä EU-rahojen käytöstä. Yhteiset verot syventäisivät jäsenmaiden integraatiota tavalla, joka muuttaa unionia tiiviimmäksi talousliitoksi ja vie sitä kohti liittovaltiota. Komission ehdotus vähentääkin toteutuessaan olennaisesti Suomen eduskunnan budjettivaltaa ja kansallista suvereniteettia siten, että Suomi saatetaan tilanteeseen, jossa se ei ole enää perinteisessä mielessä täysivaltainen. Myös EU:lle annettavan verotusoikeuden toteuttamisesta olisi siten päätettävä eduskunnassa vähintään kahden kolmasosan määräenemmistöllä. Valtioneuvoston kanta edessä olevien neuvottelujen osalta on liian tulkinnanvarainen. Komission ehdotukseen liittyvien valtiosääntöoikeudellisten ongelmien vuoksi Suomen ei pidä osallistua elpymisrahaston rahoittamiseen.
Mielipide
Edellä olevan perusteella esitämme,
että lausuntonaan suuri valiokunta ilmoittaa, että se ei hyväksy Euroopan komission ehdotusta elvytyspaketiksi ja että valtioneuvoston tulee hylätä komission ehdotus.
Helsingissä 12.6.2020
Jani Mäkelä ps
Sanna Antikainen ps
Ritva Elomaa ps
Olli Immonen ps
Lulu Ranne ps
-SturmMaus
www.eduskunta.fi
verkkolahetys.eduskunta.fi
