Peshmerga-kouluttajat
- Viestiketjun aloittaja Vonka
- Aloitus PVM
TT
Eversti
Tämähän on (vieläkin) ihan tajuttoman kova juttu, siis koko homma että ollaan tuolla ei pelkästään kouluttajina (joka sekin jo kova juttu) mutta rintamalla varmistassa opin perille menoa ja toisaalta imemässä uutta päivittäistä läksyä takaisin koulutukseen. Voi kuvitella mikä noilla meidän hepuilla on toisaalta jänskäys verrattuna Nipassa ryynäämiseen, toisaalta ylpeys olla valkattuna tuollaiseen hommaan. (Ja jotenkin kuvittelisin että kummastakaan fiilarista ei näy mitään vaan jäyhänä ja käytännöllisenä mennään. Tulee olemaan mielenkiintoista lueskella noiden muistelmia jahka aikanaan putkahtaa eetteriin.) Kurdit muutenkin jotenkin aina ollut sydäntä lähellä, jo siihen aikaan kun vain turkissa PKK terroreerasi oman maapläntin eteen. Tämä on just niitä vitjoja joissa ei pysty olemaan liikaa matskua joten silvuplee zentlemen heti kun vaan löytyy 
Totta. Harmi vain, että Jussi Niinistönkin johdolla kun painotettiin säästöissä omaa varusmieskoulutusta niin kansainväliset operaatiovahvuutemme putosivat viidesosaan entisestä. Jopa tuhansissa ovat ne halukkaat jotka jää hakujen ja rotaatoiden ulkopuolelle tällä hetkellä. No Libanonin partiolaistouhuihin lähetetään maaliskuussa hieman lisää mutta varsinaista kovaa oppia on saatavissa vain Irakin Peshmerga-ryhmältä.Tämähän on (vieläkin) ihan tajuttoman kova juttu, siis koko homma että ollaan tuolla ei pelkästään kouluttajina (joka sekin jo kova juttu) mutta rintamalla varmistassa opin perille menoa ja toisaalta imemässä uutta päivittäistä läksyä takaisin koulutukseen. Voi kuvitella mikä noilla meidän hepuilla on toisaalta jänskäys verrattuna Nipassa ryynäämiseen, toisaalta ylpeys olla valkattuna tuollaiseen hommaan. (Ja jotenkin kuvittelisin että kummastakaan fiilarista ei näy mitään vaan jäyhänä ja käytännöllisenä mennään. Tulee olemaan mielenkiintoista lueskella noiden muistelmia jahka aikanaan putkahtaa eetteriin.) Kurdit muutenkin jotenkin aina ollut sydäntä lähellä, jo siihen aikaan kun vain turkissa PKK terroreerasi oman maapläntin eteen. Tämä on just niitä vitjoja joissa ei pysty olemaan liikaa matskua joten silvuplee zentlemen heti kun vaan löytyy
Lyhytnäköistä toimintaa sikäli, että muutamien kutsuntaryhmien koulutuksesta kuluu liikaa aikaa, kriisinhallintajoukkojen kokemukset olisivat arvokkaita varusmieskoulutukseen hyödyntäen ja itse henkilöpalkat kv-operaatioissa eivät kuitenkaan ole niin merkittävä kuluerä. Samaten hyvin maapuolustushenkisten ja tehtäviinsä motivoituneiden erikoisjoukoissa kouluttautuneiden sotilaittemme potentiaali jää vaille sitouttamista - heistä saisi hyvin huolehtien ison voimavaran kertausharjoituksiin ja yleensä koulutukseen, saati nopean valmiuden tehoihin.
Traumaperäinen stressihäiriö talttui lemmikin avulla - sotilas on kiitollinen koirasta
Torstai 10.11.2016 klo 14.14
(ALL OVER PRESS)
Mies kuuli terapiakoirista vuosi kotiuttamisen jälkeen varuskunnan terveyshuollosta. Koirat koulutetaan lukemaan auttaviensa mielentiloja. Aluksi kotiin palanneet sotilaat saavat seurakseen "harjoittelukoiran", eli kouluttajan koiran hetkeksi hoitoon. Sillä pyritään testaamaan, auttaako koiran seura ylipäätään autettavaa. Jos koira auttaa, saa apua tarvitseva pysyvän koiran auttamaan.
Dexter sai apulaisekseen Risochetin. Kaksikko tuli ensihetkistä alkaen loistavasti toimeen keskenään. Se myös havainnoi tilanteita, joita Dexter ei huomaa.
Nyt Ricochet on palautettu takaisin kouluttajalleen ja Dexter sai avukseen oman Captain-koiran. Koira tukee miestä. Koko perheen mielestä koirasta on ollut suuri apu. Dexter palasi töihin, kouluttautui uuteen ammattiin ja saa taas hengitettyä.
JULIA AALTO-SETÄLÄ
[email protected]
Suomessa huolehditaan ja hyödynnetään ulkomaan operatiivisista tehtävistä palanneita sotilaitamme erityisen huonosti myös kansainvälisesti vertaillen. Nythän näissä kovissa tehtävissä on joukkoja lähinnä vain Irakissa. Kuitenkin näistä komennuksista saatava hyöty olisi verrattain suuri jos ne vain osattaisiin siirtää kertausharjoitusten myötä myös mm varusmiehille. Samalla kovista paikoista palanneiden mielenterveyshuolto pitäisi olla rutiininomainen ja huolellinen. Oheinen artikkeli hyvä esimerkki tehokkaasta mutta edullisesta huollosta josta sietäisi ottaa oppia.
AKE-ukki
Respected Leader
Oletko itse ollut Libanonissa?? Tiedätkö olosuhteet mihinkä Suomalaiset ovat menossa korvaamaan Ranskalaiset?
Viimeksi muokattu:
No juu, on toki tietoa. Tuo oli hieman provosoivasti minulta mutta on Libanon toki ihan eri asia kuin Peshmerkat, keskiafrikka tai Afghanistan - noin operatiivisesti tai taistelukokemusten kerääntymisenä. Toki Libanoninkin kävijät partioivat ja saavat paljon käytännän oppia jota voisi siirtää reserville.
Tuossa hyvä pitkä juttu Libanonista. http://www.aamulehti.fi/maailma/suo...n-piipahtaa-libanonissa-40-vuotta-sitten/#ath
Ja hieman pitkäveteistä siellä välillä on: http://kultapyssy.blogspot.fi/
Viimeksi muokattu:
Vonka
Supreme Leader
Tälläkin hetkellä se on tasainen. 1990-luvulla pariin otteeseen se oli kyllä yleisen käsityksen mukaan vaarallisempi kuin Afganistan nyt, tosin vain lyhyen aikaa, jokusen kuuman viikon. Paska tuuri iski lähinnä nille, jotka osuivat sinne, kun IDF päätti operoida ja eri aseelliset ryhmät sekoilivat. Silloin YK-joukot olivat ristitulessa ja yrittivät hoitaa tehtäviä samalla. Näitä operaatioita olivat Operaatio Litani (1978), Rauha Galileaan (1982) operaatio Tilinteko (1993) Vihan hedelmät (1996).
Tuskin missään muussa operaatiossa suomalaisia on ammuttu muiden muassa 150-millisillä kuin Libanonissa. Libanonissa oli paljon miinoja, tienvarsipommeja ja muita räjähteitä. Siellä käytettiin raskaita aseita ja ammuttiin lähelle. Rauhanturvaajien asemat saattoivat jäädä myös hillittömästi toisiaan ampuvien osapuolten väliin,
Libanonin rauhanturvaoperaatiossa menehtyi yksitoista suomalaista, joista neljä operatiivisissa tehtävissä. Koko UNIFIL-rauhanturvaoperaatiossa menehtyi kaikkiaan 283 sotilasta. Heistä 78 oli operatiivisissa tehtävissä.
YK:n maajoukkojen toiminta-alue rajautuu nyt Etelä-Libanoniin Litanijoen ja niin kutsutun sinisen linjan väliselle alueelle. UNIFIL- operaation tavoitteena on saavuttaa tilanne, jossa vastuu Etelä-Libanonin turvallisuudesta voidaan kokonaan luovuttaa LAF:lle (Lebanese Armed Forces) ja muille Libanonin turvallisuusviranomaisille. Siellä on ollut varmasti kenttälakki väärin päin auringossa jo pitkän aikaa.
Viimeksi suomalainen tarkkailija on kuollut Libanonissa ilma-iskussa vuonna 2006. Se tekee täyden tusinan tätä laatua. Mutta kymmenen vuotta on ainakin ollut rauhallista.
Sivari
Luutnantti
Kyllä ulkomailta opittuja asioita on siirretty varusmieskoulutukseen, esim. Asekäsittelyn osalta. Toisaalta, kannattaa muistaa että operaatiossa toiminta on täysin eri asia kuin se, mihin kotimaan volkksturmin on tarkoitus kyetä. Ei operaatioissa ole "hyökkää-valtaa-lyö" tehtäviä, vaan kyse on lähinnä hengissä selviämisestä. Siksi kouluttajan KRIHA kokemus nostaa vain henkistä selkärankaa koulutettavien edessä seisoessa.
Minusta KRIHA palveluksen jälkeinen mielenterveyshuolto on ihan hyvää. Kyselyn ainakin pitäisi haravoida ne, joilla iso pyörä on alkanut heittää, ja ohjata nämä faitterit jatkohoitoon. Unohtamatta tietenkään psykologin kanssa juttelemista, ja viinan vetämistä porukalla.
Minäkään en ole siellä palvellut. Mutta voin sanoa kyseessä olevan kyllä oikea makkaranpaistoleiri. Piste.
Vonka
Supreme Leader
Sivari
Luutnantti
gnomeofdestruction
Kersantti
Ihmeelliseen sävyyn tämäkin keskustelu on muovautunut. En ole varusmies palvelusta enempää palvellut vihreissä, joten sanon tämä mutu tuntumalla. Vaikka monet käsittävät A-maan ja monien muiden olevan erilasia skenaarioita kun Suomi, niin monet elementit kuitenkin pitävät yhtälailla paikkansa. Toimintakyvyn ylläpitäminen ja niin pois päin. Oma kokemus tuo aina lisäpainoa koulutukseen, kun osaa perustella ja tarkentaa miksi koulutettavia asioita koulutetaan.
Uskoisin myös että suurin osa meistä kokevat olonsa kohtuullisen kotoisaksi suomen metsissä ja oloissa. Uskoisin että asia on täysin päinvastoille, ainakin ensikertalaisille rauhanturvaajille, oli kyseessä juuri vm-palveluksensa suorittanut tai sitten skappari. En ole koskaan vartioinut aseen kanssa kohdetta ja aidosti ollut valppaana, hieman pelätän itsensä sekä palvelustovereiden puolesta. Itseäni on useimmiten jännitänyt vaan se, että mitähän kouluttaja sanoo jos se pääse livahtamaan ohitse. Ei Libanonissa varmaan lukuisia kurkunviiltäjä ninjoja ole liikenteessä, mutta enemmän kun täällä vartioidessaan tyhjää konttia.
Kun tarvon täällä mettässä, katson maahan ja välttelen isoja kiviä ja reikiä ja ties muuta, ettei nilkka väänny tai sukka kastu. Muualla varotaan askelta ihan muiden syiden takia.
Uskon vaan, että jotkut asiat opitaan paljon paremmin, kun uhka ja tilanne on aito. Vaikka lukuisia kertoja olen harjoitellut käsirautojen laittamista, silti ensimmäisellä oikealla kerralla meinasin munata, kun kukaan ei ollut maininnut siitä, että kädet saattaa hieman täristä adrenaliinin tähden, jollon rautojen kiristäminen saattaa hankaloitua merkittävästi, vielä kun kohdehenkilö rimpuilee vastaan.
Kyllä kaikki "aito" kokemus on kullanarvoista, tuo aivan eri perspektiiviä koulutukseen ja omaan toimintaan.
Uskoisin myös että suurin osa meistä kokevat olonsa kohtuullisen kotoisaksi suomen metsissä ja oloissa. Uskoisin että asia on täysin päinvastoille, ainakin ensikertalaisille rauhanturvaajille, oli kyseessä juuri vm-palveluksensa suorittanut tai sitten skappari. En ole koskaan vartioinut aseen kanssa kohdetta ja aidosti ollut valppaana, hieman pelätän itsensä sekä palvelustovereiden puolesta. Itseäni on useimmiten jännitänyt vaan se, että mitähän kouluttaja sanoo jos se pääse livahtamaan ohitse. Ei Libanonissa varmaan lukuisia kurkunviiltäjä ninjoja ole liikenteessä, mutta enemmän kun täällä vartioidessaan tyhjää konttia.
Kun tarvon täällä mettässä, katson maahan ja välttelen isoja kiviä ja reikiä ja ties muuta, ettei nilkka väänny tai sukka kastu. Muualla varotaan askelta ihan muiden syiden takia.
Uskon vaan, että jotkut asiat opitaan paljon paremmin, kun uhka ja tilanne on aito. Vaikka lukuisia kertoja olen harjoitellut käsirautojen laittamista, silti ensimmäisellä oikealla kerralla meinasin munata, kun kukaan ei ollut maininnut siitä, että kädet saattaa hieman täristä adrenaliinin tähden, jollon rautojen kiristäminen saattaa hankaloitua merkittävästi, vielä kun kohdehenkilö rimpuilee vastaan.
Kyllä kaikki "aito" kokemus on kullanarvoista, tuo aivan eri perspektiiviä koulutukseen ja omaan toimintaan.
vlad
Respected Leader
Helsingin Sanomat tänään:
”Yksi räjähti juuri ennen kuin tulin kulman takaa” - Nimettömien ja kasvottomien suomalaissotilaiden kouluttamat kurdit taistelevat Isisiä vastaan Mosulissa.
Riittävän laaja artikkeli, jossa taustoitetaan suomalaisten toimintaa kuin myös tuodaan esille paikallisia olosuhteita useammasta näkökulmasta.
Koulutettavaksi tulleilla kurdeilla on, kuten olettaa saattaa, tahto kova - osaaminen on sitten osalla niin ja näin:
"Suomalaissotilaiden mukaan kurditaistelijoiden tahto on kova, mutta sotilastaidot vaihtelevat. Toisilla on vuosien kokemus sotimisesta, toiset ovat alokkaita.
”Koulutukseen on tullut paljon uusia vapaaehtoisia. Se kertoo heidän isänmaallisuudestaan”, sanoo kouluttaja Samuli."
Uskoisin kuitenkin, että tällaista porukkaa, jolla on kova tahtotila, on motivoivaa kouluttaa. Oppikin menee varmaan toisella tapaa perille mitä sellaisille joukoille, jotka on pakkovärvätty sotaan. Koska omakohtaista kokemusta ei tällaisista operaatioista ole (muunlaisesta kouluttamisesta kylläkin), niin enpä edes ryhdy tämän enempää spekuloimaan millään asioilla.
vlad
”Yksi räjähti juuri ennen kuin tulin kulman takaa” - Nimettömien ja kasvottomien suomalaissotilaiden kouluttamat kurdit taistelevat Isisiä vastaan Mosulissa.
Riittävän laaja artikkeli, jossa taustoitetaan suomalaisten toimintaa kuin myös tuodaan esille paikallisia olosuhteita useammasta näkökulmasta.
Koulutettavaksi tulleilla kurdeilla on, kuten olettaa saattaa, tahto kova - osaaminen on sitten osalla niin ja näin:
"Suomalaissotilaiden mukaan kurditaistelijoiden tahto on kova, mutta sotilastaidot vaihtelevat. Toisilla on vuosien kokemus sotimisesta, toiset ovat alokkaita.
”Koulutukseen on tullut paljon uusia vapaaehtoisia. Se kertoo heidän isänmaallisuudestaan”, sanoo kouluttaja Samuli."
Uskoisin kuitenkin, että tällaista porukkaa, jolla on kova tahtotila, on motivoivaa kouluttaa. Oppikin menee varmaan toisella tapaa perille mitä sellaisille joukoille, jotka on pakkovärvätty sotaan. Koska omakohtaista kokemusta ei tällaisista operaatioista ole (muunlaisesta kouluttamisesta kylläkin), niin enpä edes ryhdy tämän enempää spekuloimaan millään asioilla.
vlad
John Hilly
Ylipäällikkö
Kopioisitko linkinkin tänne ettei tarvitse hakea...
vlad
Respected Leader
Klikkaa vihreää tekstiosaa, sen pitäisi toimia linkkinä - tai toimii ainakin minulla:
Helsingin Sanomat tänään:
”Yksi räjähti juuri ennen kuin tulin kulman takaa” - Nimettömien ja kasvottomien suomalaissotilaiden kouluttamat kurdit taistelevat Isisiä vastaan Mosulissa.
Mutta siltä varalta, että ei toimi -> http://www.hs.fi/ulkomaat/a1479795813653?jako=c8ca5502a8d4941093c1d6544f9784a8&ref=tw-share
vlad
John Hilly
Ylipäällikkö
Kiitos. En älynnyt! 
vlad
Respected Leader
koponen
Kenraali
Koulutuksen antaminen - koulutettujen oppien toimivuuden tarkkailu tosioloissa - huolellinen purku ja dokumentointi - oppien siirtäminen sellaiseen kotimaan koulutukseen, jossa on riittävää samanlaisuutta. Jos joku pala puuttuu, ei pidä tehdä toistakaan. Jos kaikki palat ovat paikallaan, tuon parempaa investointia on vaikea keksiä oman koulutuksen kehittämiseen.
Henkilöstöä toivottavasti osataan sijoittaa kouluttajakouluttajiksi ja koulutuksen kehittämistehtäviin sopivaksi ajaksi alhaalta palaamisen jälkeen. (Huhuu PE henkilöstöihmiset.)
Henkilöstöä toivottavasti osataan sijoittaa kouluttajakouluttajiksi ja koulutuksen kehittämistehtäviin sopivaksi ajaksi alhaalta palaamisen jälkeen. (Huhuu PE henkilöstöihmiset.)