Pistimiä, veitsiä, lähinahistelua ja kaikkea muuta brutaalia

[Panssari Salama]

^^Näin (tosi)vanhana karatekana kommentoin. Ei huono!

 

[Vääpeli]

Tuli varaston pohjilta kaivettua pahoinpidelty osin ruosteessa ja umpitylsä sissipuukko. 45min huollon ja teroituksen jälkeen on taas soiva peli. Vaikka sillä on katkottu paksuja kuparijohtoja yms kauheuksia tehty.
Miten tuon saisi M05 varusteliiviin tai battlebelttiin kiinni. Onko turvauduttava nippuside ja teippipatentteihin vai onko porukkalla muita ratkaisuita?

 

[samip]

Tuli varaston pohjilta kaivettua pahoinpidelty osin ruosteessa ja umpitylsä sissipuukko. 45min huollon ja teroituksen jälkeen on taas soiva peli. Vaikka sillä on katkottu paksuja kuparijohtoja yms kauheuksia tehty.
Miten tuon saisi M05 varusteliiviin tai battlebelttiin kiinni. Onko turvauduttava nippuside ja teippipatentteihin vai onko porukkalla muita ratkaisuita?

Itse olen sitonut pitemmän mallisen muovisen sissipuukon tupin palslenkkeihin kiinne. Puukko on liivissä yleistakun alla joten ei vie tilaa liivistä.

http://kuvapilvi.fi/k/yV1b.jpg

 

[ctg]

Damaskus teräksestä.

Carbon nanotubes are no longer the proud boast of 21st century materials scientists. It appears their discovery was unwittingly pre-empted by mediaeval Muslim sword-smiths whose tough Damascus blades taught the Crusaders the true meaning of cold steel when they fought over the Holy Land.

Peter Paufler and colleagues at Dresden's Technical University discovered carbon nanotubes in the microstructure of a 17th century Damascus sabre. Intriguingly, the nanotubes could have encapsulated iron-carbide nanowires that might give clues to the mechanical strength and sharpness of these swords.

To Europeans, Damascus steel blades seemed magical. Not only could they cut a piece of silk in half as it fell to the floor, they could cleave rocks and their own swords without losing sharpness.

...

Steel that contains this amount of carbon forms plates of cementite (Fe3C) which, on its own, makes the steel brittle. However, during the forging process at around 800oC, small amounts of 'impurities' were added containing many first-row transition elements (such as V, Cr, Mn, Co, and Ni), tungsten, and some rare-earths. which together had the effect of forming the cementite into bands. This gave the blades great strength, malleability, and a distinctive wavy-band pattern known as a damask.

...

Micro-structural examination of the bands had previously shown they contained nanowires of Fe3C. Now, Paufler's team has uncovered the presence of carbon nanotubes by exposing a small piece of a blade to corrosion by hydrofluoric acid, and examining the effects under a high resolution scanning electron microscope. In some remnants the researchers saw evidence of incompletely dissolved Fe3C nanowires, suggesting the nanotubes could have encapsulated the nanowires. This would not only have given the blades their renowned strength and sharpness, but also their characteristic banding pattern.

http://www.rsc.org/chemistryworld/News/2006/November/15110602.asp

 

[Stagideus]

Tuli varaston pohjilta kaivettua pahoinpidelty osin ruosteessa ja umpitylsä sissipuukko. 45min huollon ja teroituksen jälkeen on taas soiva peli. Vaikka sillä on katkottu paksuja kuparijohtoja yms kauheuksia tehty.
Miten tuon saisi M05 varusteliiviin tai battlebelttiin kiinni. Onko turvauduttava nippuside ja teippipatentteihin vai onko porukkalla muita ratkaisuita?

Varusteliiviin joko parin taskun väliin, tai just esim. ton Yleistasku Pienen alle, kuten samip:n kuvassa (keskimmäisessä kujastossa ei ole PALS-liuskaan niin siinä on tilaa, itellä on liivissä samalla tavalla.), jolloin sojottaa mahdollisimman vähän mihinkään suuntaan, mutta on hyvin saatavilla. Battlebelttiin melkeen mallaisin horisontaalisesti, jos mahollista.

Muovituppi on paremmin molle-yhteensopiva, kinnitys kummassakin tapauksessa tupen omalla lenksulla ja nippari/irtohihna-luupilla pitkin tuppea.

 

[Bushmaster]

Damaskus teräksestä.

http://www.rsc.org/chemistryworld/News/2006/November/15110602.asp

Tässä sekoitetaan damaskus ja wootz teräs..? mutta muuten mielenkiintoinen juttu.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Wootz_steel

Wootz steel

Picture shows 18th-century Persian-forged sword made from Damascus.Crucible steels, such as wootz steel and Damascus steel, exhibit unique banding patterns because of the intermixed ferrite and cementite alloys in the steel
Wootz steel is a crucible steel characterized by a pattern of bands, which are formed by sheets of micro carbides within a temperedmartensite or pearlite matrix in higher carbon steel, or by ferrite and pearlite banding in lower carbon steels. It is the pioneering steel alloy matrix developed in South India in the sixth century BC and exported globally. It was also known in the ancient world by many different names including Wootz, Ukku, Hindwani and Seric Iron.

 

[J0h1F]

Tässä sekoitetaan damaskus ja wootz teräs..? mutta muuten mielenkiintoinen juttu.

Tuo sekoittaminenhan johtuu siitä, että alun perin damaskiteräs tarkoitti juuri wootzia. Kuitenkin 1900-luvun toisella puoliskolla jotkin sepät alkoivat nimittää kerrostaottuja (ns. ahjohitsattuja) teräksiään damaskiteräkseksi, mikä sekoitti koko termistön, ja aitoa upokasteräksenä valmistettua damaskiterästä jouduttiin ruveta kutsumaan wootziksi.

Venäläisten bulat-teräs on valmistustavaltaan samankaltaista, kuin wootz, mutta vain parhaat valmistajat (menetelmän kehittäjä, joka vei taitonsa hautaansa mukanaan, ja yksi nykyinen valmistaja) ovat kyenneet saamaan samankaltaisia kuvioita ja ominaisuuksia kuin wootzissa.

 

[Bushmaster]

Tuo sekoittaminenhan johtuu siitä, että alun perin damaskiteräs tarkoitti juuri wootzia. Kuitenkin 1900-luvun toisella puoliskolla jotkin sepät alkoivat nimittää kerrostaottuja (ns. ahjohitsattuja) teräksiään damaskiteräkseksi, mikä sekoitti koko termistön, ja aitoa upokasteräksenä valmistettua damaskiterästä jouduttiin ruveta kutsumaan wootziksi.

Venäläisten bulat-teräs on valmistustavaltaan samankaltaista, kuin wootz, mutta vain parhaat valmistajat (menetelmän kehittäjä, joka vei taitonsa hautaansa mukanaan, ja yksi nykyinen valmistaja) ovat kyenneet saamaan samankaltaisia kuvioita ja ominaisuuksia kuin wootzissa.

eipä tuon wootz teräksen tekeminen nyt niin mystistä ole...tässä ystäväni, joka on puukkoseppä, tekemä wootz veitsen terä...

 

[J0h1F]

eipä tuon wootz teräksen tekeminen nyt niin mystistä ole...tässä ystäväni, joka on puukkoseppä, tekemä wootz veitsen terä...

Ymmärtääkseni wootzin valmistaminen vaatii oikeanlaisen malmin ("epäpuhdasta" rautamalmia), ja varovaisen käsittelyn kuumentaessa (muuten hiilen ja raudan epäpuhtauksien muodostamat karbidikerrokset palavat). Jos kummankin hallitsee muiden sepäntaitojen ohella, saa aikaan noita karbidikeraamikuvioita.

Tosiaan niin muutama amerikkalainen kuin suomalainenkin seppä on wootzin valmistukseen perehtynyt, ja onnistunut uudelleenkehittämään tuon valmistusmenetelmän, kun se oli teollisen massavalmistuksen vuoksi jäänyt unohduksiin menetelmän kalleuden takia. Venäläisetkin tahollaan tosiaan ovat kehitelleet noita upokasteräksiään, mutta vasta nykyään tajusivat, että ne ovat tarkasti valmistettuina hyvin samankaltaisia elleivät identtisiä wootzin kanssa.

 

[ctg]

Olen seurannut tätä kaveria muutaman vuoden ajan. Hän selittää melko hyvin mistä on kyse.

 

[ctg]

Mielenkiintoinen. Tosin en näe että kukaan soturi rupeaa kantamaan miekkaa tosissaan, tässä yrityksessä on mietitty pitkälle millainen on paras mahdollinen miekka nykyaikana.

 

[leatheroil]

Tuo Glockin veitsi on todellakin hankalan pitkä, se kuitenkin pitäisi saada sijoitettua siten, että esiin vetäminen onnistuu helposti yhdellä kädellä. Ainoat suhteellisen järkevät paikat ovat joko reidessä tai sitten asekäden puolella vyössä, mutta siinäkin kättä joutuu vääntämään aika hankalaan asentoon. Lisäksi tuota lukitusmekanismia on hankala käyttää muuten , kuin paljain käsin. Luonnollisimman tuntuinen paikka vetoa ajatellen olisi laittaa veitsi vyöhön (tai miksei liiviinkin) etupuolelle vaakasuoraan niin, että veto tapahtuisi suoraan sivulle, missä muut varusteet eivät niin rajoita liikkeitä. Tällöin pitkän veitsen kahva kuitenkin sojottaa hankalasti sivulle.

Kaikkein huonoin paikka veitselle on mielestäni liivissä etupuolella kahva ylöspäin; siitä sitä ei saa mitenkään vedettyä esiin, jos vastustaja on jo sylissä ja huonolla tuurilla vielä onnistuu viiltämään itseään leukaan hätäisesti veistä esiin kiskoessaan.

Minulla on tuollainen ammoin hankittu järeän kokoinen Smith & Wesson kääntöveitsi. Siinä on kohtuullinen sormisuojakin. Kääntöveitsen vetäminen kotelosta on helppoa ja kotelon voi kokonsa puolesta sijoittaa huomattavasti helpommin, kuin tavallisen veitsen tupen. Avaaminen onnistuu yhdellä kädellä. Kääntöveitsen avaaminen tietysti hidastaa käyttöön ottamista, mutta pieni koko toisaalta nopeuttaa.

Muinoin ´90-luvulla tuttu tilasi postimyynnistä aika saman näköisen veitsen, josta juttua, missä säilyttää jne. No, teroitin sen hänelle lanskylla, jossa meni pieni ikuisuus (vissiin kova teräs). Kaveri varoitteluista huolimatta kantoi sitä bile-iltoina mukanaan, kunnes partio nappasi putkaan. Veitsi talteen ja kaverin päästessä pois poliisi oli antanut veitsen pilkottuna n.3cm pätkiin. eli roskiin tuo meni. Ihmettelen tuota leikkuria, pitää olla tehoa, jos kerran poikki saa. Jos noita terävehkeitä ei olisi kertynyt jo sog.miniveitsestä erilaisiin pistimiin, tuo olisi varmaan harkinnan arvoinen peli. Se, mitä ennen muinoin sain käpistellä tuntui käteen hyvältä & ennen kaikkea hyvä ja pitävä tuppi. Varmaan tuo clock olisi hintansa arvoinen (V-Leka mm). Sen verran militanttia löytyy, että varmaan tosi tilanteessa yrittäisin tarjota rautaa, jos ei puhumalla selviä. Muuten nuo saisivat puolestani pysyä seinillä. Mutta, jokainen täällä tekee valintansa. t:leatheroil

 

[miheikki]

Tehokas kotimainen lähitaisteluase. Tekijä on luultavasti vapaana.

Poikkeuksellinen raaka ja sotkuinen rikos
Kiuruvetinen mies oli 23-vuotias, kun hän hakkasi vesurilla kuoliaaksi kaksi ryyppykaveriaan marraskuussa 1997. Tapaus sattui keskustaajaman lähellä parakissa, jossa miesporukka oli eri kokoonpanoilla asustellut ja käyttänyt usein alkoholijuomia.

Yhden alkoholinhuuruisen illan päätteeksi nuori mies hakkasi uhrinsa kuoliaaksi.

Molempien uhrien, keski-ikäisten miesten, päästä löytyi useita lyöntivammoja vesurin iskujen jäljiltä samoin kuin torjuntavammoja heidän käsistään. Siksi tekijä tuomittiin murhista.

Tekijä oli juonut muun muassa kiljua ja käyttänyt huumaavia lääkkeitä ennen tekoa, joten hänen katsottiin olleen päihtynyt, mutta ei mielentilaltaan syyntakeeton.

http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/...pautuu-elinkautiseksi-riitti-17-vuotta/543464

http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/kaksi-miesta-vesurilla-murhannut-paasee-vapaaksi/5337834

 

[SJ]

Tehokas kotimainen lähitaisteluase.

Sitä olen miettinyt, että vesurista saisi nopeasti vielä paremman lähitaisteluaseen, kun siitä joko teroittaa kärjen siten, että se soveltuu myös pistämiseen tai sitten siihen kiinnitetään kärkeen jonkinlainen piikki joka jälleen soveltuu pistämiseen.

Siis jälkimmäisessä tapauksessa lopputulos näyttää efektiivisesti tältä:

 

[Herman30]

Sitä olen miettinyt, että vesurista saisi nopeasti vielä paremman lähitaisteluaseen,

Tuo on jo olemassa valmiina:

Jos haluaa pisto-ominaisuuden paranneltua niin teroittaa kärjen osan joka menee reikää kohti.

 

[miheikki]

@SJ Ennenkin osattiin tehdä auroista aseita.

https://en.wikipedia.org/wiki/Bill_(weapon)
The bill is a polearm weapon used by infantry in medieval Europe. The bill is similar in size, function and appearance to the halberd, differing mainly in the hooked blade form. Other terms for the bill include English bill,bill hook or bill-guisarme.

Design[edit]
Derived originally from the agricultural billhook, the bill consisted of a hooked chopping blade with several pointed projections mounted on a staff. The end of the cutting blade curves forward to form a hook, which is the bill's distinguishing characteristic. In addition, the blade almost universally had one pronounced spike straight off the top like a spear head, and also a hook or spike mounted on the reverse side of the blade. There were many types of bill. English bills tended to be relatively short, with broad chopping heads, while Italian bills (ronche) often had very long thrusting points. The English distinguished between several varieties of bill, including the black, brown and forest bills, but the differences between them are currently not fully understood.[citation needed]

https://en.wikipedia.org/wiki/Billhook
The billhook is a traditional cutting tool used widely in agriculture and forestry for cutting smaller woody material such as shrubs and branches and is distinct from the sickle. It is very common in the wine-growing countries of Europe. Elsewhere, it either developed locally such as in China, India and Japan, or was introduced by European settlers, such as in North and South America, South Africa and Australasia.

 

[SJ]

@SJ Ennenkin osattiin tehdä auroista aseita.

Juu, tiesin kyllä, että kyseisiä välineitä oli tapana muuntaa sotilaskäyttöön etenkin nostoväkeä varten.

 

[SJ]

Tuo on jo olemassa valmiina:

Jos haluaa pisto-ominaisuuden paranneltua niin teroittaa kärjen osan joka menee reikää kohti.

Se on tuo skrama turhan lyhyt verrattuna kunnon vesuriin.

Mutta nuo terissä olevat reiät ovat ihan hyödyllisiä. Porataan siihen vielä toinenkin ja sitten voidaan pultata terään kiinni se piikki, eikä tarvitse tehdä siitä pysyvää järjestelyä.

 

[miheikki]

Lapsena setä teki minulle miekan vanhasta kuorimaraudasta. Toinen kahva irti ja rälläkällä kaksiteräiseksi. Ja ei kun vesomaan (lapsityövoima).

 

[Herman30]

Kato, prkle! Eipä ole tullut mieleen semmoinen tuunaus. Tosin riittäisi poista toinen kahva, terä olisi silloin kukrimaisesti sisäpuolelta terävä. Saattaisi olla tehokas raajojenkatkoja.