Mielenkiintoinen kysymys onkin seuraava...
Miekka vs kivääri + pistin (kiväärissä ei pateja)
kumpi on edullisessa asemassa?
Viimeksi kun tällaisia taisteluja tapahtui miekka vs pistin, niin ne tapahtuivat 2.ms. tyynenmeren rintamalla. Amerikan merijalkaväki ja armeija vastaan Japanin joukot. Amerikkalaiset ottivat usein hieman tasoitusta banzai rynnäkköiden torjumiseen käyttämällä tuliaseita! Kuitenkin ei ole poissuljettua etteikö olisi mahdollista kyseinen teräaseiden kamppailu miekka vs pistin toisessa maailmansodassa.
Myös toisessa Kiinan-Japanin sodassa (elikkä Kiinan rintamalla 2.ms.) tapahtui välillä lähitaistelua miekka vs pistin.
Samoin Burman rintamalla toisessa maailmansodassa oli paljon lähitaistelua viidakoissa, britit vastaan japanilaiset. Useinmiten aseina olivat vastakkain machetet, kukrit ja pistimet vs katanat ja pistimet.
Riippuu pitkälti aseiden ominaisuuksista ja erityisesti pituudesta. Joku toisen maailmansodan aikainen pulttirunkku pitkällä pistimellä vastaan 1ms aikainen sapeli niin vastaus on että kivääri pesee. Jos vastassa on vaikkapa joku lyhyt bullup kivääri ja vastassa on rapiiri tai vaikka joku massiivinen kahden käden miekka niin miekka pesee. Toki tässä on se että miekka on ollut etenkin modernilla ajalla upseerien ja aliupseerien ase, eli heillä yleensä kantahenkilökuntaan kuuluvina onkin runsaammin harjoitustaustaa sekä asenne päättäväisempi taistelutilanteessa eli tästä syystä miekkamiehet ovat voineet olla aika tehokkaitakin kiväärejä käyttäviä asevelvollisia vastaan joiden koulutus ei välttämättä ole hurraata kestänyt. Mutta jos ihan kylmiä aseiden speksejä katsoo niin tämän kaltaisia johtopäätelmiä voisi vetää.
Lähitappeluksessa on yksi aika oleellinen tekijä mikä merkitsee paljon. Nimittäin pituus. Monet heittää väliin että pidempi ase on hitaampi ja ajattelevat samalla miten tikari viuhtoo ja vouhtoo valtavan määrän iskuja kun keihäs tökkii hitaasti. Mutta totuus on että jos vastustaja joutuu ottamaan ylimääräisiä askeleita iskuetäisyydelle päästäkseen niin hän yksinkertaisesti on hitaampi. Miekkojen kanssa jo 20 senttiä on merkittävä etu (esim euroopalainen pitkämiekka vastaan tyypillisesti lyhyempi katana = katana on heikoilla).
Keihästyyppiset aseet ovat myöskin varsin näppäriä koska niissä no sileä varsi joka mahdollistaa otteen liuttamisen varrella ja tarvittessa kyetään taistelemaan käsi terän tyvessä kiinni eli käytännössä tikarietäisyydellä. Toki etenkin modernit rynkyt ovat sitten kokonaan toinen juttu lippaineen ja lisähärpäkkeineen, mutta pappavainaan ukkopekka on vähän ergonomisempi tässä suhteessa.
On tullut sparrivideoita katseltua aika paljon katseltua ja kyllä se keihään etu pituutensa puolesta on aika järkyttävä. Parin tunnin harjoitustaustalla (toki taustalla miekkaharjoittelua pidempäänkin) keihäsmies pesee hyvinkin kokeneen miekkamiehen. Miekkamies tarvitsee ison kilven ja sittenkään keihäsmiehen kukistaminen ei ole helppoa. Keihäs on sikäli petollinen että sillä voidaan hyökätä jalkoihin hämäysisku ja sekunnin murto-osassa pisto suunnataan kasvoihin, miekka miehellä ei mitään muita mahdollisuuksia kuin yrittää vetäytyä, mutta kun keihäsmiestä ei voiteta vetäytymällä vaan hakkaa päälle hengellä, jonka varaan keihäsmies laskee. Keihästä pidetään myöskin leveällä otteella eli sitä voidaan käyttää isona vipuvartena, eli sen kampeaminen sivuun oman hyökkäyksen tieltä ei onnistu ihan helposti.
Nämä siis keihäs vs miekka taistelun säännönalaisuuksia. Kiväärihän on keihäs, vaikkei kovinkaan optimaalinen (lyhyt ja epäergonimen sekä raskas).
Itse vertailuun: Moderni sotilaskivääri (ei bullup kivääri kuitenkaan) pistimellä vastaan 1ms aikainen sapeli... hankalaksi menee, mutta väittäisin että sotilaskivääri pärjää etenkin jos se RK putkiperällä (tai muulla jolla kättä on helppo pitää mahdollisimman kaukana), ilman pistintä tilanne olisi eri. Miekka, eritysesti yhden käden miekka, vaatii kohtuullisen koulutuksen että sitä kykenee käyttämään tehokkaasti. Kiväärin käsittely on aika simppeliä. Esimerkiksi aikanaan asekoulutus erinäisissä taistelukoulutusta antaneissa eurooppalaisissa kiltoissa on aloitettu kahdella kädellä käsiteltävästä pitkämiekasta (sekä "judosta" että tikarista), vasta parin vuoden harjoittelun jälkeen on siirrytty yhden käden miekkaan. Samaa jakoa noudatellaan nykyäänkin HEMA-kerhoissa pitkin maailmaa.
Ja totta kai sitten asiaan vaikuttaa konteksti, eli ahtaissa paikoissa kivääri on liian iso ja veitsi/miekka taas sopiva. Kiväärin kanssa käytännöllisyys ja kantomukavuus ei enää ole niin merkittävä kuin keihään kanssa: Miekka vyöllä saattoi asioida arkisia juttuja kuten istua ruokapöydässä tai tehdä töitä, keihään kanssa ei. Keihäs oli taistelukenttien ase, miekka sitten arjen sivuase.
Ja yksi juttu joka erityisesti japseista tulee mieleen että he suosivat nimenomaan yöhyökkäyksiä ja näissä oloissa pistävät hyökkäykset (keihään leipälaji) ovat erittäin petollisia koska niiden jo muutenkin heikohko visuaalinen "aura" käy liki mahdottomaksi havaita. Joskus nuoruudessa "taistelin" eräässä syksyisessä yössä pidetyssä LARPissa kahden käden miekkaa käsittelevää kaveria vastaan joka ryhtyi puhtaasti tökkimään keihäsmäisesti, sille ei mahtanut mitään koska visuaaliset vihjeet pistosta olivat todella vähäisiä. Etäisyyden heikompi hahmottaminen oli perkeleestä sekin.
