Pistimiä, veitsiä, lähinahistelua ja kaikkea muuta brutaalia

Minusta tuntuu että tämä Varustelekan Skrama on aikalailla Smatchetin vertainen. Tosin Skrama ei oikein pistämiseen kelpaa mutta viiltämiseen sitäkin paremmin. Ja nykyisillä suojavarusteilla mitä sotilaat kantavat niin ei oikein ole koht mihin pistää, paitsi kaula.

28266b.jpg

Juuri päinvastoin. Koitappa viilellä vaikka jotakin ostolihan palasta kun olet peittänyt sen ensin vaikka teepaidalla (kaksi kangaskerrosta) sitten laita se teepaita vaikka 8-kerroin ja pistä. Voit tehdä vaikka leikkuulautaa vasten niin ei tarvitse suotta kikkailla.

Eiköhän se tuolla kokeilulla mene jo perille että mikä toimii ja mikä ei.

Toki kirveet, vasarat ja muut etupainoiset lyömäaseet on sitten toinen juttu ja niissä nimenomaan raskas pää antaa iskulle voimaa joka tuntuu suojien läpikin ja kirveen tapauksessa tulee läpi ilman viiltävää liikettäkin. Mutta noissa homma perustuu siihen että painopiste on edessä. Veitset ja miekat taas ovat oikeastaan päinvaistaisesti suunnitelu (painopiste lähellä kahvaa tai kahvan sisässä) ja käytännössä tarvitsevat viiltävää liikettä jotta niistä saa ulosmitattua vaikutusta kohteeseen.
 
Viimeksi muokattu:
En minä mitään vaatteen peittämää ruuminosaa yrittäisikään. Kasvoille ja kaulalle suuntaisin "miekaniskut" skramalla.
Viiltäminen onkin hiukan väärä sana. Miekanisku on kuvaavampi sille mitä pidin mielessä.
Toinen vaihtoehto ruumiillisen vahingontekoon olisi tämä Gränsforsin pikkukirves. 27cm pitkä varsi. (tämä pikkukirves minulla jo onkin kotona).

125843.jpg
 
Tätä ketjua lukiessa alkaa jo ihmetellä, miksi miekka ei kuulu enää sotilaan varusteisiin. Lyhyt jalkaväkimiekka kulkisi varmaan ihan mukavasti taisteluvyössä:rolleyes:
 
@Herman30 Juu editoin viestiä koskemaan juuri tuota kirveshommaa, kun tajusin mitä ajoit takaa. Joku pieni kirves tai teleskooppipamppu ei välttämättä olisi ollenkaan huono. Osaavan käyttäjän käsissä joku fiskarsin pikkukirveskin olisi saamarin vaarallinen kapistus, vikkelä kun sen etupainotteisuutta osaa hyödyntää ja pitää sen liikkeessä kokoajan.

Vielä viiltoon takaisin:

Ongelma kasvoihin tähtäämisessä se että ne harvemmin on heti-tappavia, ja yleensä vain pintahaavoja. Juuri olen ollut lukemassa Napoleonin sodan aikaisia kertomuksia päähän sapelilla haavoitetuista miehistä jotka ovat jatkaneet taistelua. Miehillä on ollut useita viiltohaavoja päässä mutta taistelu on jatkunut. Toki JSP:lle on hakeuduttu aika pian.

Kaula on aika vaikea kohde kuitenkin, todennäköisesti viilto osuu leukaan jos vastustajalla on lähitappeluskoulutusta ja osaa pitää leuan lähellä rintaa.

Toki esim vastustajan käden vahingoittaminen on taas oma keskustelunsa, joka asepohjaisessa taistelussa on aika merkittävässä roolissa esim sparrivideoissa mitä olen katsellut niin miekkaillessa about 50% osumista tulee käsiin jos käsiosumatkin ilmoitetaan osumiksi. Veitsien kanssa aika varmasti on sama juttu. Tässä taas viiltäminen on tehokkaampaa JOS se osuu suojaamattomaan ranteeseen tai kämmeneen, pistäminen taas menee aika varmasti kankaasta ja käsineen nahkasta läpi mutta vahingot ovat todennäköisisesti paljon pienemmät.

Itse itselleni olen järkeillyt ikiwanhan "viilto vs pisto" debatin siten että viilto on vaarallisempi sikäli että sillä voidaan tehokkaammin vaikuttaa raajoihin ja erityisesti käsiin toki etenkin kasvojen haavat ovat sitten niin isoja ja rumia että vastustaja poistaa itsensä takavasemmalle heti kun tilaisuus sen sallii (siis se haavoitettu osapuoli, ainakin). Ja unohtaa ei voi sitäkään että ihmiselle ominainen lyömisen tapa stressitilanteessa on vasaraotteella ylhäältä alas. Turhat hienostelut pois.

Pisto taas on tappavampi, mutta osuma raajaan ei ole yhtä tehokaasti vastustajan lamaannuttava.

Tästä syystä vaikka pisto on loogisesti ja teoreettisesti ollut aina tehokkaampi vaikuttamisen muoto niin viilto on silti pysytellyt sitkeästi mukana veitsien ja miekkojen suunnittelussa.
 
Viimeksi muokattu:
Mutta loppujen lopuksi onhan tämmöinen käsikamppailuun joutuminen tänäpäivänä melko epätodennäköistä normisotilaalle. Erikoisukot erikseen.
Joten enimmäkseen tarvii puukkoa puskien raivaamisen tai muuhun vastaavaan puuhasteluun eikä niinkään tappamiseen.
 
Mutta loppujen lopuksi onhan tämmöinen käsikamppailuun joutuminen tänäpäivänä melko epätodennäköistä normisotilaalle. Erikoisukot erikseen.
Joten enimmäkseen tarvii puukkoa puskien raivaamisen tai muuhun vastaavaan puuhasteluun eikä niinkään tappamiseen.

...jolloin ollaankin tekemisissä juuri niiden toimintojen kanssa joihin skrama ja sen vastineet on tarkoitettu.

Knoppi: skrama tulee sanasta skraemasax, joka oli vastaava veitsi, jonka mukaan nimettiin niitä käyttänyt kansa: saksit.
 
Kyllähän niitä käyttivät myös vikingit. Ehkä saivat esikuvan saxeilta kun kävivät brittein saarilla ryöstöretkillään? Vai oliko asia toisinpäin?

Jostain olen lukenut että malli hiukan oli eri. Saxeilla oli V-lekan teränmuotoinen eli sheepsfoot kun taas vikingeillä enemmän normaalin veitsenterän muotoinen.
 
>> En tieda onko naita mainittu mutta kersantti Barnesilla oli Platoonissa vastaava, hanella se roikkui tetsareissa olan kohdalla alaspain:

Safe_Maker_II-Kraton_Handle-SecureEx_Sheath-CS-12CS.jpg


Voisiko tallaisella versiolla pistaa, ainakin ulosvedon pitaisi onnistua? Piston syvyys tosin jaanee vaatimattomaksi eli enemmankin viiltoase? Edellisella sivulla juoksuhautaversiossa ilmeisesti "korsu"-tuotekehittelyna huomattavasti reilumpi kahva, kahvasuojus ja pistotera...
 
>> En tieda onko naita mainittu mutta kersantti Barnesilla oli Platoonissa vastaava, hanella se roikkui tetsareissa olan kohdalla alaspain:

Voisiko tallaisella versiolla pistaa, ainakin ulosvedon pitaisi onnistua? Piston syvyys tosin jaanee vaatimattomaksi eli enemmankin viiltoase? Edellisella sivulla juoksuhautaversiossa ilmeisesti "korsu"-tuotekehittelyna huomattavasti reilumpi kahva, kahvasuojus ja pistotera...

Tuo on nimenomaan pistämiseen tarkoitettu! Piston syvyys on ihan varmasti riittävä ihmiseen ja heikompikin saa tarpeeksi voimaa lyöntiin jotta saa tuon kahvaa myöten uppoamaan. Ja toisin kuin normaaleissa veitsissä, niin tuo ei varmana luista otteessa kun pistetään, joten sitäkään ei tarvitse pelätä.

Itseasiassa, jos minun pitäisi jokin tappeluveitsi valita, niin se olisi tuollainen pieni malli tai sitten sellainen Intialainen KATAR, jossa olisi sitten hieman suojaa sormille ja ranteelle, joilla siis voi hieman torjua lyöntejä. Tämä siis sillä oletuksella, että pääaseena on kuitenkin rynkky, eikä mitään pitempää lyömäasetta ole tarpeen roudata mukana (työkalut sitten erikseen).
 
Mielenkiintoinen kysymys onkin seuraava...

Miekka vs kivääri + pistin (kiväärissä ei pateja)

kumpi on edullisessa asemassa?

Viimeksi kun tällaisia taisteluja tapahtui miekka vs pistin, niin ne tapahtuivat 2.ms. tyynenmeren rintamalla. Amerikan merijalkaväki ja armeija vastaan Japanin joukot. Amerikkalaiset ottivat usein hieman tasoitusta banzai rynnäkköiden torjumiseen käyttämällä tuliaseita! Kuitenkin ei ole poissuljettua etteikö olisi mahdollista kyseinen teräaseiden kamppailu miekka vs pistin toisessa maailmansodassa.

Myös toisessa Kiinan-Japanin sodassa (elikkä Kiinan rintamalla 2.ms.) tapahtui välillä lähitaistelua miekka vs pistin.

Samoin Burman rintamalla toisessa maailmansodassa oli paljon lähitaistelua viidakoissa, britit vastaan japanilaiset. Useinmiten aseina olivat vastakkain machetet, kukrit ja pistimet vs katanat ja pistimet.
 
Mielenkiintoinen kysymys onkin seuraava...

Miekka vs kivääri + pistin (kiväärissä ei pateja)

kumpi on edullisessa asemassa?

Viimeksi kun tällaisia taisteluja tapahtui miekka vs pistin, niin ne tapahtuivat 2.ms. tyynenmeren rintamalla. Amerikan merijalkaväki ja armeija vastaan Japanin joukot. Amerikkalaiset ottivat usein hieman tasoitusta banzai rynnäkköiden torjumiseen käyttämällä tuliaseita! Kuitenkin ei ole poissuljettua etteikö olisi mahdollista kyseinen teräaseiden kamppailu miekka vs pistin toisessa maailmansodassa.

Myös toisessa Kiinan-Japanin sodassa (elikkä Kiinan rintamalla 2.ms.) tapahtui välillä lähitaistelua miekka vs pistin.

Samoin Burman rintamalla toisessa maailmansodassa oli paljon lähitaistelua viidakoissa, britit vastaan japanilaiset. Useinmiten aseina olivat vastakkain machetet, kukrit ja pistimet vs katanat ja pistimet.

Riippuu pitkälti aseiden ominaisuuksista ja erityisesti pituudesta. Joku toisen maailmansodan aikainen pulttirunkku pitkällä pistimellä vastaan 1ms aikainen sapeli niin vastaus on että kivääri pesee. Jos vastassa on vaikkapa joku lyhyt bullup kivääri ja vastassa on rapiiri tai vaikka joku massiivinen kahden käden miekka niin miekka pesee. Toki tässä on se että miekka on ollut etenkin modernilla ajalla upseerien ja aliupseerien ase, eli heillä yleensä kantahenkilökuntaan kuuluvina onkin runsaammin harjoitustaustaa sekä asenne päättäväisempi taistelutilanteessa eli tästä syystä miekkamiehet ovat voineet olla aika tehokkaitakin kiväärejä käyttäviä asevelvollisia vastaan joiden koulutus ei välttämättä ole hurraata kestänyt. Mutta jos ihan kylmiä aseiden speksejä katsoo niin tämän kaltaisia johtopäätelmiä voisi vetää.

Lähitappeluksessa on yksi aika oleellinen tekijä mikä merkitsee paljon. Nimittäin pituus. Monet heittää väliin että pidempi ase on hitaampi ja ajattelevat samalla miten tikari viuhtoo ja vouhtoo valtavan määrän iskuja kun keihäs tökkii hitaasti. Mutta totuus on että jos vastustaja joutuu ottamaan ylimääräisiä askeleita iskuetäisyydelle päästäkseen niin hän yksinkertaisesti on hitaampi. Miekkojen kanssa jo 20 senttiä on merkittävä etu (esim euroopalainen pitkämiekka vastaan tyypillisesti lyhyempi katana = katana on heikoilla).

Keihästyyppiset aseet ovat myöskin varsin näppäriä koska niissä no sileä varsi joka mahdollistaa otteen liuttamisen varrella ja tarvittessa kyetään taistelemaan käsi terän tyvessä kiinni eli käytännössä tikarietäisyydellä. Toki etenkin modernit rynkyt ovat sitten kokonaan toinen juttu lippaineen ja lisähärpäkkeineen, mutta pappavainaan ukkopekka on vähän ergonomisempi tässä suhteessa.

On tullut sparrivideoita katseltua aika paljon katseltua ja kyllä se keihään etu pituutensa puolesta on aika järkyttävä. Parin tunnin harjoitustaustalla (toki taustalla miekkaharjoittelua pidempäänkin) keihäsmies pesee hyvinkin kokeneen miekkamiehen. Miekkamies tarvitsee ison kilven ja sittenkään keihäsmiehen kukistaminen ei ole helppoa. Keihäs on sikäli petollinen että sillä voidaan hyökätä jalkoihin hämäysisku ja sekunnin murto-osassa pisto suunnataan kasvoihin, miekka miehellä ei mitään muita mahdollisuuksia kuin yrittää vetäytyä, mutta kun keihäsmiestä ei voiteta vetäytymällä vaan hakkaa päälle hengellä, jonka varaan keihäsmies laskee. Keihästä pidetään myöskin leveällä otteella eli sitä voidaan käyttää isona vipuvartena, eli sen kampeaminen sivuun oman hyökkäyksen tieltä ei onnistu ihan helposti.

Nämä siis keihäs vs miekka taistelun säännönalaisuuksia. Kiväärihän on keihäs, vaikkei kovinkaan optimaalinen (lyhyt ja epäergonimen sekä raskas).

Itse vertailuun: Moderni sotilaskivääri (ei bullup kivääri kuitenkaan) pistimellä vastaan 1ms aikainen sapeli... hankalaksi menee, mutta väittäisin että sotilaskivääri pärjää etenkin jos se RK putkiperällä (tai muulla jolla kättä on helppo pitää mahdollisimman kaukana), ilman pistintä tilanne olisi eri. Miekka, eritysesti yhden käden miekka, vaatii kohtuullisen koulutuksen että sitä kykenee käyttämään tehokkaasti. Kiväärin käsittely on aika simppeliä. Esimerkiksi aikanaan asekoulutus erinäisissä taistelukoulutusta antaneissa eurooppalaisissa kiltoissa on aloitettu kahdella kädellä käsiteltävästä pitkämiekasta (sekä "judosta" että tikarista), vasta parin vuoden harjoittelun jälkeen on siirrytty yhden käden miekkaan. Samaa jakoa noudatellaan nykyäänkin HEMA-kerhoissa pitkin maailmaa.

Ja totta kai sitten asiaan vaikuttaa konteksti, eli ahtaissa paikoissa kivääri on liian iso ja veitsi/miekka taas sopiva. Kiväärin kanssa käytännöllisyys ja kantomukavuus ei enää ole niin merkittävä kuin keihään kanssa: Miekka vyöllä saattoi asioida arkisia juttuja kuten istua ruokapöydässä tai tehdä töitä, keihään kanssa ei. Keihäs oli taistelukenttien ase, miekka sitten arjen sivuase.

Ja yksi juttu joka erityisesti japseista tulee mieleen että he suosivat nimenomaan yöhyökkäyksiä ja näissä oloissa pistävät hyökkäykset (keihään leipälaji) ovat erittäin petollisia koska niiden jo muutenkin heikohko visuaalinen "aura" käy liki mahdottomaksi havaita. Joskus nuoruudessa "taistelin" eräässä syksyisessä yössä pidetyssä LARPissa kahden käden miekkaa käsittelevää kaveria vastaan joka ryhtyi puhtaasti tökkimään keihäsmäisesti, sille ei mahtanut mitään koska visuaaliset vihjeet pistosta olivat todella vähäisiä. Etäisyyden heikompi hahmottaminen oli perkeleestä sekin.
 
Viimeksi muokattu:
Tuo on nimenomaan pistämiseen tarkoitettu! Piston syvyys on ihan varmasti riittävä ihmiseen ja heikompikin saa tarpeeksi voimaa lyöntiin jotta saa tuon kahvaa myöten uppoamaan.

Riittää mihin? Lihashaavan tuottamiseen? Terä tuossa on jotakin 4-5 senttiä... Kyllä sillä ehkä toinen keuhko puhkeaa jos varusteita ei ole kuin teepaita ja takki ja pisto tulee suoraassa linjassa kylkiluiden lomasta.

Mitenkäs tuon terä pidetään linjassa piston kanssa? Aika hyvin pääsee elämään otteessa sormien suuntaisesti kun tuota ei tueta ranteeseen (kuten intialiset omien tikariensa kanssa tekivät), tarkoittaa siis sitä että kohdatessaan jotakin kovahkoa terä kääntyy sivuun ja pisto jää entistä pinnallisemmaksi, pahimmillaan kääntyy kokonaan sivuun kun tuota kahvaa ei PURISTA niin lujaa kuin pystyy.

Jälleen ihmiset yliarvioi veitsien tehokkuuden ja sen miten helppoa ihminen on tappaa veitsellä nopeasti. Kun normaalisti ihmiset ei saa tapettuaan toisiaan edes keittiöveitsillä tai ainakin se vaatii helvetisti yritystä... Toista se on elokuvissa missa yksi hätäinen pisto kýlkeen vaivuttaa pahiksen ikiuneen.

Ja tosiaan intialaiset ovat likipitäen ainoa kansakunta jotka ovat tuon tyyppisiä veitsimalleja käyttäneet, esim britit eivät lämmenneet noille ollenkaan vaikka yleensä he olivat varsin kiinnostuneita paikallisista taisteluvälineistä. Tulwar miekkojen terämalli kyllä kelpasi ja moni upseeri vaihdatti oman palvelussapelinsa terän Tulwar malliseen, mutta tuon veitsen tyyppisiä miekkoja ja tikareita tuotiin lähinnä matkamuistoina kotiin, miekat olivat sen sijaan käyttöesineitä.

Kyllhän briteillä oli 1ms aikana se "trenchknife" joka oli nyrkkiraudan ja veitsen yhdistelmä, mutta sekään ei oikein toiminut koska lopunviimein se on aika kömpelö. Niin se vaan näyttää olevan että yksinkertainen on parasta: Yksi pitkähkö terä, jonkinlainen sormisuoja ja simppeli kahva.
 
Riippuu pitkälti aseiden ominaisuuksista ja erityisesti pituudesta. Joku toisen maailmansodan aikainen pulttirunkku pitkällä pistimellä vastaan 1ms aikainen sapeli niin vastaus on että kivääri pesee. Jos vastassa on vaikkapa joku lyhyt bullup kivääri ja vastassa on rapiiri tai vaikka joku massiivinen kahden käden miekka niin miekka pesee. Toki tässä on se että miekka on ollut etenkin modernilla ajalla upseerien ja aliupseerien ase, eli heillä yleensä kantahenkilökuntaan kuuluvina onkin runsaammin harjoitustaustaa sekä asenne päättäväisempi taistelutilanteessa eli tästä syystä miekkamiehet ovat voineet olla aika tehokkaitakin kiväärejä käyttäviä asevelvollisia vastaan joiden koulutus ei välttämättä ole hurraata kestänyt. Mutta jos ihan kylmiä aseiden speksejä katsoo niin tämän kaltaisia johtopäätelmiä voisi vetää.

Lähitappeluksessa on yksi aika oleellinen tekijä mikä merkitsee paljon. Nimittäin pituus. Monet heittää väliin että pidempi ase on hitaampi ja ajattelevat samalla miten tikari viuhtoo ja vouhtoo valtavan määrän iskuja kun keihäs tökkii hitaasti. Mutta totuus on että jos vastustaja joutuu ottamaan ylimääräisiä askeleita iskuetäisyydelle päästäkseen niin hän yksinkertaisesti on hitaampi. Miekkojen kanssa jo 20 senttiä on merkittävä etu (esim euroopalainen pitkämiekka vastaan tyypillisesti lyhyempi katana = katana on heikoilla).
...
Nämä siis keihäs vs miekka taistelun säännönalaisuuksia. Kiväärihän on keihäs, vaikkei kovinkaan optimaalinen (lyhyt ja epäergonimen sekä raskas).
...


Itse vertailuun: Moderni sotilaskivääri (ei bullup kivääri kuitenkaan) pistimellä vastaan 1ms aikainen sapeli... hankalaksi menee, mutta väittäisin että sotilaskivääri pärjää etenkin jos se RK putkiperällä (tai muulla jolla kättä on helppo pitää mahdollisimman kaukana), ilman pistintä tilanne olisi eri.



Eikös sun viestisi ole hieman ristiriitainen näissä johtopäätöksissä?


hypoteettinen skenaario jota ajattelin 2.ms. osalta.
  • man vs man
  • katana vs garand + pistin.
  • ei patruunoja tietenkään kummallakaan. Perusehto. :D
  • garand pistin = 40,6cm terän pituus (amerikkalainen pidemmän mallin perus pistin, oli tyynellämerellä suosittu)
  • katana = 73cm terän pituus (pitkähkö, mutta silti legitiimi versio katanasta).

  • miekalla parempi painopiste lähitaistelua varten.
  • miekalla on lähes ideaali kärki pistoja varten. Katana onkin selvästi parempi miekka leikkamiseen kuin joku perus pistin.
  • miekassa on ainakin pienehkö kädensuojus etummaisen käden sormille. Ei se toki kestä paljoakaan damagea sellaiset japanilaiset kädensuojukset.
  • kiväärimiehen uloimman käden sormet jäävät hieman vaaralliseen asemaan miekkamiestä vastaan.(?)

  • keskiverto miekka lienee paremmin teroitettu ja terävämpi kuin perus pistin (?)
  • toisaalta, pistimellä saattaa olla pidempi pistohyökkäys (?)
  • toisaalta, miekalla ylettää yhden käden hyökkäyksellä myös pitkälle. (?)
 
Riittää mihin? Lihashaavan tuottamiseen? Terä tuossa on jotakin 4-5 senttiä... Kyllä sillä ehkä toinen keuhko puhkeaa jos varusteita ei ole kuin teepaita ja takki ja pisto tulee suoraassa linjassa kylkiluiden lomasta.

Mitenkäs tuon terä pidetään linjassa piston kanssa? Aika hyvin pääsee elämään otteessa sormien suuntaisesti kun tuota ei tueta ranteeseen (kuten intialiset omien tikariensa kanssa tekivät), tarkoittaa siis sitä että kohdatessaan jotakin kovahkoa terä kääntyy sivuun ja pisto jää entistä pinnallisemmaksi, pahimmillaan kääntyy kokonaan sivuun kun tuota kahvaa ei PURISTA niin lujaa kuin pystyy.

Jälleen ihmiset yliarvioi veitsien tehokkuuden ja sen miten helppoa ihminen on tappaa veitsellä nopeasti. Kun normaalisti ihmiset ei saa tapettuaan toisiaan edes keittiöveitsillä tai ainakin se vaatii helvetisti yritystä... Toista se on elokuvissa missa yksi hätäinen pisto kýlkeen vaivuttaa pahiksen ikiuneen.

Ja tosiaan intialaiset ovat likipitäen ainoa kansakunta jotka ovat tuon tyyppisiä veitsimalleja käyttäneet, esim britit eivät lämmenneet noille ollenkaan vaikka yleensä he olivat varsin kiinnostuneita paikallisista taisteluvälineistä. Tulwar miekkojen terämalli kyllä kelpasi ja moni upseeri vaihdatti oman palvelussapelinsa terän Tulwar malliseen, mutta tuon veitsen tyyppisiä miekkoja ja tikareita tuotiin lähinnä matkamuistoina kotiin, miekat olivat sen sijaan käyttöesineitä.

Kyllhän briteillä oli 1ms aikana se "trenchknife" joka oli nyrkkiraudan ja veitsen yhdistelmä, mutta sekään ei oikein toiminut koska lopunviimein se on aika kömpelö. Niin se vaan näyttää olevan että yksinkertainen on parasta: Yksi pitkähkö terä, jonkinlainen sormisuoja ja simppeli kahva.

Terä saattaa olla 4-5 senttiä, mutta mikäli oikein näen, niin melkein toinen mokoma tulee helposti, kun lyöt tuon jonkun lihaan, johtuen tuosta varresta terän ja kahvan välissä. Luulisi riittävän keuhkoon yltämiseen.

Enkä oikein ymmärrä mitä sinä mariset. Missä minä olen sanonut mitään tapon nopeudesta? Itse uskon, että tuollaisella veitsellä minä kykenisin saaman eniten aikaan sillä koulutuksella mitä minulla on tappelemiseen. Tämä ihan sen takia, että tuossa lyönnit ja käyttö yleensäkin on hyvin luonnollisia eivätkä vaadi erityisen paljon voimaa käyttäjältä. Ja tuollaiset ovat muutenkin hyvin läpäisevien aseiden maineessa, mikä on plussaa. Jos se ei tee yhtä paljon vammoja, kuin saman kokoinen veitsi niin ei voi mitään. Pitää toivoa, että ne haavat mitä saat aiheutettua hidastavat vihollista tarpeeksi, jotta saat tehtyä niitä lisää. Ja tässä aseen käytön helppous on se avain, kaikki osaavat lyödä nyrkillä.

Tuossa on muuten ilmeisesti tuon aikaisemmin olleen kuvan veitsen esittely video:

 
Riittää mihin? Lihashaavan tuottamiseen? Terä tuossa on jotakin 4-5 senttiä... Kyllä sillä ehkä toinen keuhko puhkeaa jos varusteita ei ole kuin teepaita ja takki ja pisto tulee suoraassa linjassa kylkiluiden lomasta.

Mitenkäs tuon terä pidetään linjassa piston kanssa? Aika hyvin pääsee elämään otteessa sormien suuntaisesti kun tuota ei tueta ranteeseen (kuten intialiset omien tikariensa kanssa tekivät), tarkoittaa siis sitä että kohdatessaan jotakin kovahkoa terä kääntyy sivuun ja pisto jää entistä pinnallisemmaksi, pahimmillaan kääntyy kokonaan sivuun kun tuota kahvaa ei PURISTA niin lujaa kuin pystyy.

Jälleen ihmiset yliarvioi veitsien tehokkuuden ja sen miten helppoa ihminen on tappaa veitsellä nopeasti. Kun normaalisti ihmiset ei saa tapettuaan toisiaan edes keittiöveitsillä tai ainakin se vaatii helvetisti yritystä... Toista se on elokuvissa missa yksi hätäinen pisto kýlkeen vaivuttaa pahiksen ikiuneen.

Ja tosiaan intialaiset ovat likipitäen ainoa kansakunta jotka ovat tuon tyyppisiä veitsimalleja käyttäneet, esim britit eivät lämmenneet noille ollenkaan vaikka yleensä he olivat varsin kiinnostuneita paikallisista taisteluvälineistä. Tulwar miekkojen terämalli kyllä kelpasi ja moni upseeri vaihdatti oman palvelussapelinsa terän Tulwar malliseen, mutta tuon veitsen tyyppisiä miekkoja ja tikareita tuotiin lähinnä matkamuistoina kotiin, miekat olivat sen sijaan käyttöesineitä.

Kyllhän briteillä oli 1ms aikana se "trenchknife" joka oli nyrkkiraudan ja veitsen yhdistelmä, mutta sekään ei oikein toiminut koska lopunviimein se on aika kömpelö. Niin se vaan näyttää olevan että yksinkertainen on parasta: Yksi pitkähkö terä, jonkinlainen sormisuoja ja simppeli kahva.

Ilman syvää rintaääntä liityn keskusteluun.

Nimenomaan sotilaan aseena tuollainen nyrkkiveitsi voisi toimiakkin.
Tarkoitushan on olla käsikähmään ase jolla on helppo pistää tarkasti sylipainin aikana. Ensimmäisen iskun ei tarvitse olla tappava, tuon kun lyö kainaloon ja alkaa kaivamaan on isoja verisuonia vaarassa ja vuoto hidastaa vastustajaa kohtuullisen nopeasti. Sotilaallahan on todennäköisesti liivi suojanaan, joten keuhkot ja sydän on muutenkin suojattu kohtuullisesti.

Komppaan myös SJ;tä käytön helppoudesta ja sen tärkeydestä. Asianharrastaja on tietysti erikseen, mutta keskiverto ressu ei ole kovin hyvin harjoitettu ja kokenut lähitaisteluun.
 
Back
Top