Pistooli on ihan kaikkien sotilaiden ase, tehtävistä riippumatta. Oma pappani osti kotikyliltä Talvisotaan lähtiessään 7,65 mm:n M1914 mallin Akka-Mauserin. Talvisodassa hän toimi KTR3:n tienkorjausryhmässä Summassa ja Jatkosodassa hyökkäysvaiheessa Äänislinnan kautta Karhumäelle JR60:n ja takaisin tultaessa Rajajoelta Ihantalaan JR27:n kuljetusryhmän varajohtajana. Tämän tiedän kantakorteista, koska pappa ei näistä asioista paljoa puhunut. Ei varsinaisesti kuullosta mitenkään hathat-meiningiltä, eihän?
Toisen käden tietona sain kuitenkin hänen kuolemansa jälkeen kuulla hänen sanoneen, kun hän Mauserin järveen heittämistä vanhoilla päivillään pohti, että "ilman sitä pyssyä hän ei olisi elossa". Sikäli tärkeää itselleni, sillä äitini syntyi vuonna 1949. Voisin kuvitella, että "reservi heitetiin eteen" kerran jos toisenkin, noina vaikeina aikoina ja paikkoina.
Nykypäivänä, toki ei silloinkaan, Pääesikunnan suunnittelujaoksessa ei varmaankaan haluta piirtää spade-AU:lle virkapistoolia valtiontaloutta kaatamaan, mutta kyseinen yksilö kuitenkin arvostaa oman pistoolin olemassaoloa, kun kaalisoppaan kyllästynyt vanja höökii kenttäkeittiötä kohden!
Itse ottaisin oman Glockkini ja kaverilleni lainaisin Zetorin pitkällä kuitilla. Vaimo saisi pitää USP45:n hattuhyllyllä, koska ammushuolto. Muut ja pitkät jemmattaisiin mökin ylisille. TRG:n ujuttaisin salaa Perkin ohi. Kyllä sitä pitää omassa porukassa olla sen verran solidaarinen!