Pistooli jokamiehen aseeksi?

Tässäpä oivallinen back-up taskupistooli suomalaiselle korpisoturille, viimeiseksi hätävaraksi: Heizer PAK-1, kal. 7,62X39
 
Tuo on iso miinus. Yli kolme minuuttia että sai aseen ampumakuntoon. En tiedä miltä asia tuntuu sen jälkeen kun sillä on ammuttu muutama tuhat laukausta ja ase on "hieman" väljempi. Kevyt muta testi oli parempi.
 

Infoa siihen revolveri asiaan suoraan GIGN perustajan suusta. Hän sanoo että revolverin käyttäjän täytyy miettiä laukauksensa ja jos kohde ei ole neutralisoitu minimaali määrällä niin hyvä ei käy, siksi he jakavat ja edellyttävät käyttäjän harjoittelevan viikossa vaaditun määrään. Hän mukaansa myös heidän kohtauksensa on 10 ja 50 metrin välissä, missä 357 magnumi patruuna on vahvimmillaan. Hän lisää myös että usein heidän operaationsa on rakennutussa ympäristössä, missä usein voi olla mukana myös siveelejä, jolloin rynnäkkökivääristä tulee ongelma, erityisesti jos sitä ammutaan lyhyillä sarjoilla.

Eli heidän operaationsa on tiukkoja missä siviiliuhreja yritetään välttää viimeiseen saakka. Tuon takia revolverin käyttäjä pitää miettiä laukauksensa, ajaen ison miinuksen revolverin käyttämisestä jokamiehen aseena. Mutta se on vaihtoehto, varsinkin jos käyttäjä on harjaantunut sitä käyttämään siitä ei päästä mihinkään.

Patruunasta puhuttaessa hän kertoo että he testasivat 44 magnumia, mutta he havaitsivat että puolustuksellisessa roolissa käyttäjä 3 tuuman piipulla oli voittaja vs harjaantumaton toimija ja 5 1/4 tuuman piipulla toimimaan 50 metrin matkoilla ilman ongelmia. Kolmen tuuman piipulla MR73 energiaa on lähdössä noin 580 joulea, kun taas pidemmällä se kasvaa 800 jouleen. 44 magnumin arvot on 1100 joulea pitkällä piipulla, mutta heidän määräyksensä ei puolla ylimääräiselle läpäisylle 357 magnumin täyttäessä tehtävänsä määräysten perusteella. Eli ero ei ole niin suuri että se kallistuisi isomman kalibeerin puolelle.

Mielenkiintoinen seikka on että he aloittivat ensin 9mm pistoolilla ja muiden valmistajien malleilla, mutta kun laukaus määrät kun on 100 ammusta per ukko per päivä niin 357 testeissä S&W malli 19 rupesi reistailemaan. Joten heille tuli tarve kehittää kotimaassaan revolveri juuri erikoisjoukoilla, vaikka 3 tuuman MR73 oli ajateltu poliisikäyttöön. GIGNn oma MR73 kävi läpi paljon testausta ja he päätyivät "pitkään" piippuun juuri tuon testauksen perusteella.

Heidän harjoittelunsa on 15, 25 ja 50 metrin radoilla. 15 mertiä on tarkoitettu "nopeaan" ammuntaan. Heidän maalinsa on kuitenkin puolet normaalin ihmisen mitoista, joten 15 metrin kohdalla kohde simuloi kohdetta 25 metrin päässä. Ajattelu on että käyttäjä harjoittelee vaikeimman kautta vastaten samaan filosofiaa kuin mitä ELR ampujat käyttävät. Sama jatkuu aina 50 metriin asti tarkoituksena nostaa käyttäjän tason maksimiin. GIGN operaattorin pitää saada 90 pistetä sadasta 25 matkalla saadakseen luvan MR73lle.

Videolla on myös muuta juttua heidän asioita.
 
Viimeksi muokattu:

Infoa siihen revolveri asiaan suoraan GIGN perustajan suusta. Hän sanoo että revolverin käyttäjän täytyy miettiä laukauksensa ja jos kohde ei ole neutralisoitu minimaali määrällä niin hyvä ei käy, siksi he jakavat ja edellyttävät käyttäjän harjoittelevan viikossa vaaditun määrään. Hän mukaansa myös heidän kohtauksensa on 10 ja 50 metrin välissä, missä 357 magnumi patruuna on vahvimmillaan. Hän lisää myös että usein heidän operaationsa on rakennutussa ympäristössä, missä usein voi olla mukana myös siveelejä, jolloin rynnäkkökivääristä tulee ongelma, erityisesti jos sitä ammutaan lyhyillä sarjoilla.

Eli heidän operaationsa on tiukkoja missä siviiliuhreja yritetään välttää viimeiseen saakka. Tuon takia revolverin käyttäjä pitää miettiä laukauksensa, ajaen ison miinuksen revolverin käyttämisestä jokamiehen aseena. Mutta se on vaihtoehto, varsinkin jos käyttäjä on harjaantunut sitä käyttämään siitä ei päästä mihinkään.

Patruunasta puhuttaessa hän kertoo että he testasivat 44 magnumia, mutta he havaitsivat että puolustuksellisessa roolissa käyttäjä 3 tuuman piipulla oli voittaja vs harjaantumaton toimija ja 5 1/4 tuuman piipulla toimimaan 50 metrin matkoilla ilman ongelmia. Kolmen tuuman piipulla MR73 energiaa on lähdössä noin 580 joulea, kun taas pidemmällä se kasvaa 800 jouleen. 44 magnumin arvot on 1100 joulea pitkällä piipulla, mutta heidän määräyksensä ei puolla ylimääräiselle läpäisylle 357 magnumin täyttäessä tehtävänsä määräysten perusteella. Eli ero ei ole niin suuri että se kallistuisi isomman kalibeerin puolelle.

Mielenkiintoinen seikka on että he aloittivat ensin 9mm pistoolilla, mutta kun laukaus määrät kun on 100 ammusta per ukko per päivä niin testeissä S&W malli 19 rupesi reistailemaan. Joten heille tuli tarve kehittää kotimaassaan revolveri juuri erikoisjoukoilla vaikka 3 tuuman MR73 oli ajateltu poliisikäyttöön. GIGNn oma MR73 kävi läpi paljon testausta ja he päätyivät "pitkään" piippuun juuri tuon testauksen perusteella.

Heidän harjoittelunsa on 15, 25 ja 50 metrin radoilla. 15 mertiä on tarkoitettu "nopeaan" ammuntaan. Heidän maalinsa on kuitenkin puolet normaalin ihmisen mitoista, joten 15 metrin kohdalla kohde simuloi kohdetta 25 metrin päässä. Ajattelu on että käyttäjä harjoittelee vaikeimman kautta vastaten samaan filosifiaa kuin mitä ELR ampujat käyttävät. Sama jatkuu aina 50 metriin asti tarkoituksena nostaa käyttäjän tason maksimiin. GIGN operaattorin pitää saada 90 pistetä sadasta 25 matkalla saadakseen luvan MR73lle.

Videolla on myös muuta juttua heidän asioita.
Revolveri on kyllä ampujan ase, ja .357Mag on parasta kaksijalkaisten pysäyttämiseen mitä sille on keksitty. .44Mag on jo liikaa useille ampujille - vaikea ampua tarkasti&nopeasti, ase painaa merkittävästi enemmän, jne. Toki harjoittelun puolesta tykkään itsekin ampua sitä juuri rekyylin vuoksi, ja nelijalkaisiin siirryttäessä (ei tosin Suomessa) on voima tarpeen.
 
Pitää muistaa, että pistooli "tehokkuus" vertailussa on sama kuin vertailisi että lyökö 5 vuotias kovempaa kuin 6 vuotias. Kun aikuinen (kivääri) vetää kunnolla turpaan.
 
Ameriikan ihmemaassa Guns&Ammo lehden toimittaja Massad Ayoob teki tilastotutkimuksen, joskus siis 90-luvulla, poliisin tilastoista, aiheena One shot stopper, pistoolikalibereissa. .357 jhp oli paras "pysäyttäjä", yhdellä laukauksella. En uskalla vetää yhtäläisyysviivoja nykyisiin tilastoihin enkä videoihin joissa ammutaan 9mm pistoolilla silmitön määrä, ehkä poliisikoulutuskin on toisenlaista
 
Ameriikan ihmemaassa Guns&Ammo lehden toimittaja Massad Ayoob teki tilastotutkimuksen, joskus siis 90-luvulla, poliisin tilastoista, aiheena One shot stopper, pistoolikalibereissa. .357 jhp oli paras "pysäyttäjä", yhdellä laukauksella. En uskalla vetää yhtäläisyysviivoja nykyisiin tilastoihin enkä videoihin joissa ammutaan 9mm pistoolilla silmitön määrä, ehkä poliisikoulutuskin on toisenlaista
Täysin uskottavaa. Onhan .357 energiat melkein tuplat, joka oli varsinkin vanhemmilla reikäpäillä tärkeää oikean terminaaliballistiikan osalta, koska luodit oli huonompia laajenemaan kuin nykyään. Toinen on tuo rajallinen rulla, pitää ampua hyvä osuma. Keskittyä. Sama mistä GIGN pätkässä puhuttiin.
 
Ameriikan ihmemaassa Guns&Ammo lehden toimittaja Massad Ayoob teki tilastotutkimuksen, joskus siis 90-luvulla, poliisin tilastoista, aiheena One shot stopper, pistoolikalibereissa. .357 jhp oli paras "pysäyttäjä", yhdellä laukauksella. En uskalla vetää yhtäläisyysviivoja nykyisiin tilastoihin enkä videoihin joissa ammutaan 9mm pistoolilla silmitön määrä, ehkä poliisikoulutuskin on toisenlaista
Mas Ayoobin puolustukseksi on sanottava, että tuohon aikaan nämä tilastoista lasketut one shot stop -tehot olivat jotenkin muodossa; varmastikin Marshall & Sanow'n työn myötä.

Nuo ovat ihan hauskoja anekdootteja, jos unohdetaan että niillä on kovin vähän merkitystä tosielämässä.
 
Pitää muistaa, että pistooli "tehokkuus" vertailussa on sama kuin vertailisi että lyökö 5 vuotias kovempaa kuin 6 vuotias. Kun aikuinen (kivääri) vetää kunnolla turpaan.
Kyllä 454, 460, 500 reukkuväljyydet lyö jouleissaan turpaan ohi rynkkyjen, muttei ehkä sotilaskontekstissa, koska kapasiteetti ja taipumus lyödä myös kokemattomampaa ampujaa samanaikaisesti. Tuo otsikon aihe on kyllä tragikoominen.
 
Mas Ayoobin puolustukseksi on sanottava, että tuohon aikaan nämä tilastoista lasketut one shot stop -tehot olivat jotenkin muodossa; varmastikin Marshall & Sanow'n työn myötä.

Nuo ovat ihan hauskoja anekdootteja, jos unohdetaan että niillä on kovin vähän merkitystä tosielämässä.
Eka keskushermosto-osuman ampunut voittaa. Hyvästä ”metsästysosumasta” (keuhko/sydän) saatetaan jakaa kaksi kakkossijaa jos huonosti käy. Kaliiperin koko korjaa huonoa osumaa vähäsen, mutta on kyllä ihan syyt miksi 9x19 on erinomainen kompromissi tässä kalkyylissä.
 
Mas Ayoobin puolustukseksi on sanottava, että tuohon aikaan nämä tilastoista lasketut one shot stop -tehot olivat jotenkin muodossa; varmastikin Marshall & Sanow'n työn myötä.

Nuo ovat ihan hauskoja anekdootteja, jos unohdetaan että niillä on kovin vähän merkitystä tosielämässä.
Öh, ne kylläkin olivat ihan tosielämän tapauksista otettuja.
 
Öh, ne kylläkin olivat ihan tosielämän tapauksista otettuja.
Joo, tiedossa on.

En tiedä, mitä kriteereitä Ayoob käytti tilastoinnissaan, mutta varmasti tunnetuimmat one shot stop -tilastot ovat jo edellä mainittujen Marshallin ja Sanowin tekemiä. Niissä mm hylättiin tapaukset, joissa osumia tuli enemmän kuin yksi, tai jos se ainokainen tuli raajaan; voi olla että myös pääosumat jätettiin pois laskuista. Lopputuloksena oli tilastoa, jossa vertailtavia tapauksia saattoi olle selkeästi vähemmän kuin mikä on tilanteisiin vaikuttavien muuttujien lukumäärä; jättivät pois kaikki sellaiset patruunat, joissa oli alle kymmenen vertailukelpoista tapausta joten siellä tilastossa on useitakin patruunoita joilla on ammuttu vain kymmenkunnassa tilastoidussa tapauksessa. Kuitenkin noissa tilanteissa on varmasti kymmeniä muuttujia jotka vaikuttavat lopputulokseen; mikä enemmän ja mikä vähemmän, mutta yhtä kaikki, patruuna on vain yksi muuttujista (edes käytettyä asetta ei huomioitu; ase kuitenkin voi vaikuttaa huomattavasti iskuenergiaan, joka oletettavasti kuitenkin vaikuttaa ainakin jossain määrin lopputulokseen). Sittemmin onkin todettu, että kolme tärkeintä luodin / patruunan pysäytystehoon vaikuttavaa tekijää ovat osumakohta, osumakohta ja osumakohta.

Noissa tilastoissa jätetään siis huomiotta todelliset olosuhteet joilla kullakin patruunalla on saatu pysäyttävä vaikutus aikaiseksi, ja hyväksytty vain osa tilanteista tilastokelpoisiksi. Jos [Marshall-Sanow -tilaston mukaan] paras .357 mag on noin 96% pysäyttäjä ja paras 9 mm on noin 89% pysäyttäjä, niin kumpi toimii paremmin jos huomioidaan esim useamman laukauksen ampuminen, mikä kuitenkin on todellisuutta? Kummalla ampuu riittävän määrän osumia ennen kuin vastapuoli pääsee kuittaamaan?

Loppujen lopuksi näitä tilastoja ei ole enää vuosiin pidetty mitenkään oleellisina; mahdollisesti sen takia että loppujen lopuksi varsin vähäisillä eroilla on varsin vähän merkitystä, varsinkin kun ne yksittäiset muuttujat näyttelevät varsin vähäistä osaa kokonaiskuvassa.
 
Ameriikan ihmemaassa Guns&Ammo lehden toimittaja Massad Ayoob teki tilastotutkimuksen, joskus siis 90-luvulla, poliisin tilastoista, aiheena One shot stopper, pistoolikalibereissa. .357 jhp oli paras "pysäyttäjä", yhdellä laukauksella. En uskalla vetää yhtäläisyysviivoja nykyisiin tilastoihin enkä videoihin joissa ammutaan 9mm pistoolilla silmitön määrä, ehkä poliisikoulutuskin on toisenlaista
En enää muista tutkimuksen tekiää/kaupunkia jossa se tehtiin mutta se koski ammuttujen laukauksien määrää per aseen käyttötilanne, lopputulema oli se että ase ammuttiin aina tyhjäksi oli se reukku tai myöhemmin pistooli ja lopulta tutkimus lopetettiin kannattamattomana.
 
En enää muista tutkimuksen tekiää/kaupunkia jossa se tehtiin mutta se koski ammuttujen laukauksien määrää per aseen käyttötilanne, lopputulema oli se että ase ammuttiin aina tyhjäksi oli se reukku tai myöhemmin pistooli ja lopulta tutkimus lopetettiin kannattamattomana.
Siviileille olisi turvallisinta varustaa jenkkipoliisit revolvereilla kun ei ihan kertalaukaistaviin kannattane mennä... :cool:
 
  • Tykkää
Reactions: KIM
Back
Top