Poliisi on Suomessa valittanut ptkään, kuinka huonot mahdollisuudet sillä on tutkia rikoksia verkkoympäristössä. Todellisuus taitaa olla kuitenkin monisyisempi. On totta, että IP-numeron takana olevan henkilön selvittäminen operaattorilta edellyttää suhteellisen ankaraa rikosta. Sen sijaan paljon vähemmälle huomiolle on jäänyt Poliisilain 36§.
36 § - Tietojen saanti yksityiseltä yhteisöltä tai henkilöltä
Poliisilla on oikeus saada päällystöön kuuluvan poliisimiehen pyynnöstä rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi tarvittavia tietoja yhteisön jäsentä, tilintarkastajaa, toimitusjohtajaa, hallituksen jäsentä tai työntekijää velvoittavan yritys-, pankki- tai vakuutussalaisuuden estämättä. Poliisilla on sama oikeus saada 37 §:ssä tarkoitetussa poliisitutkinnassa tarvittavia tietoja, jos tärkeä yleinen tai yksityinen etu sitä vaatii. (19.1.2001/21)
Kyseinen pykälä (tai erityisesti sen yllä lainattu 1. momentti) näyttää kuitenkin muodostavan poliisille erittäin tehokkaan tiedonhankintakeinon. Pykälän käytöstä ei ole aikaisemmin ollut tietoa julkisuudessa, mutta tilanne muuttui, kun poliisi koetti selvittää
Punk in Finland-keskustelufoorumilla
käydyn keskustelun osallistujat. Sivuston ylläpito julkaisi pyynnön parhaaseen anarkistihenkeen huolimatta siitä, että mukana oli vaatimus pyynnön pitämisestä salaisena. Poliisi on nyt alkanut
selvittää myös pyynnön vuotamista.
Tässä tapauksesa vaatimuksen perusteena on ilmeisesti toiminta mellakka-rikoksen estämiseksi. Tosin tätä ei tiedetä, koska asiaa ei pyynnössä mitenkään perustella vaan sen sijaan mukana on "boilerplate"-muotoilu, jota käytetään ilmeisesti aina vastaavissa pyynnöissä yksilöimättä todellista perustelua. Samoin pyynnössä ei perustella, miksi listattujen kommenttien takana olevien henkilölisyyden selvittäminen on tarpeen tätä tarkoitusta varten. Foorumin ylläpidolle ei anneta muuta vaihtoehtoa kuin totella, sillä pyynnössä ei ole myöskään valitusosoitetta. Pyynnöstä kielletään myös kertomasta sen kohteena oleville henkilöille "todisteiden hävittämisvaaran vuoksi".
Kuulostaako tämä tutulta? Prosessi vaikuttaa täysin samanlaiselta kuin USA:ssa käytössä oleva
National Security Letter-menettely. Yksi ero tosin on - Suomessa menettely ei koske luottamuksellista viestintää. Silti kuten PiF-esimerkki osoittaa, lakia voidaan käyttää anonyymin viestinnän tutkimiseen varsin sujuvasti.
1. momentissa on useita tekijöitä, jotka
rikkovat hyväksyttävän seurannnan periaatteita vastaan. Pykälässä ei ole ensinnäkään mitään ulkopuolista kontrollia pyynnöille. Toiseksi kuten PiF:in esimerkki osoittaa, tietopyynnöt eivät yleensä tule julkisiksi, vaan poliisi vaatii niiden salaamista - ilmeisesti ilman takarajaa. Pyyntöjä voidaan käyttää ihan kaikkiin rikoksiin. Kaiken tämä päälle perusteeksi riittää rikosten estäminen eli mitään konkreettista tekoa ei tarvitse olla tapahtunut, vaan pelkkä poliisin oma epäily siitä, että jotain voisi tulevaisuudessa tapahtua, riittää. Kerättyjen tietojen käytöstä tai hävittämisestä ei ole pykälässä myöskään mitään sääntelyä.
Näitä tietopyyntöjä käytetään ilmeisesti myös varsin runsaasti.
Poliisin omassa raportissa asiasta todetaan seuraavaa: "Vuonna 2012 poliisi käytti muuta kuin pakkokeinoon perustuvaa tiedonsaantioikeutta teleyrityksiin rikoksen selvittämiseksi poliisilain 36 §:n 1 momentin perusteella 1382 (1971) liittymään...". (kiitokset Jarno Liskille linkistä!). Muotoilu herättää kysymyksiä: Onko tilaston ulkopuolella muille kuin teleyrityksille tehdyt pyynnöt ja toiseksi onko siitä rajattu pois rikosten ehkäisemiseksi tehdyt pyynnöt?
Tilanne tulee oletettavasti elämään, kun asiasta vastaavat poliisit tulevat töihin maanantaina vastaamaan tiedotusvälineiden kysymyksiin. Stay tuned and grab your popcorn!