Palstan Päivystävänä Viranomaisvastaisena en aikonut kommentoida, mutta nyt ei kykene olemaan hiljaa. Varsinkaan kun kommentoijana saatui olemaan
@kimmo.j jonka alan oikeudellisia papereita joudun juuri nyt tavaamaan
.
Niinpä niin. Heikko kaveri joka ei kestä "menoa".
Oli heti selvää, että blogin kirjoittaja leimataan mielisairaaksi/sopeutumattomaksi jne. organisaatiossa toimivien taholta. Ja selvää on hänen omien sanojensakin mukaan, että mieli on järkkynyt. Tähän ei tarvita edes omaa sanomista. Se näkyy suoraan tekstistä.
Mies, joka ei kestä menoa tai työn sisältöä ja rutiinia on heikko. Ok. Näin organisaatio aina ajattelee.
Mutta ei se ole blogin aihe. Vaan se, mikä se rutiini ja työn sisältö on.
Kysymys on siitä, hajosiko kaveri työn raakuuteen niin pahasti, että on nyt alkanut keksimään vuosien jälkeen täysin keksittyjä juttuja kaikista työkavereistaan omaa pahaa oloaan peittämään. Vai hajosiko kaveri työn raakuuteen jossa työkaverit olivat osana sitä raakuutta?
Ennen somea näitä sopeutumattomien asioita hoideltiin viinalla, virka-aseella, köydellä tai uskonnolla. Jokaisen edellä mainitusta esimerkeistä olen itsekkin tavannut.
Puhuuko kaveri totta? Kuka tietää. Onko kaveri edes se, joka väittää olevansa? Poliisi kuitenkin kaiketi.
Niin tai näin. Väitteitä on käytännössä mahdoton enää todentaa kuten
@YJT totesi. Aikaa on mennyt ja uhrit... No. Kukaan ei heitä kuule koska ovat todennäköisesti jo vainaita tai eivät ainakaan muista/puhu mitään.
Mutta... Miksi tämä blogi voi olla vaikuttava on se, että viime vuosina on kameroiden ansiosta paljastunut asioita joita ei ennen ollut olemassa. Ja vaikka valtakunnansyyttäjänvirasto hautaa parhaansa mukaan poliisirikokset, mistä on jo vuosia kirjoitettu, pelko saattaa johtaa muutoksiin organisaation sisällä.
Eli. Tästä kaverista tuskin tulee Suomen Serpicoa. Mutta hänen avautumisellaan voi silti olla positiivisia vaikutuksia.