Poliisi ajaa tutkintojensa salausta tavalla, joka liikkuu lain rajamailla: ”Aivan liian pitkälle menevää salaamista”, sanoo professori
Poliisi salaisi kokonaan esimerkiksi lähisuhdeväkivallan ja Kela-tukien huijaukset. Ohje on niin radikaali, että julkisuusperiaatteesta jäisi jäljelle vain savuavat rauniot, kirjoittaa HS:n oikeustoimittaja Susanna Reinboth.
Poliisihallitus haluaa, että kaikki etäisestikin yksityiselämään liittyvä salataan poliisin esitutkinta-aineistosta. (KUVA: ONNI OJALA / LEHTIKUVA)
Susanna Reinboth HS
Julkaistu: 20.11. 10:58
KELA-TUKIEN huijaaminen. Lähisuhdeväkivalta. Kouluampujan ampumisharrastus. Rikoksesta epäillyn tai uhrin jäsenyys rikollisjärjestössä. Seksin ostaminen. Todistukset mustelmista ja nirhaumista.
Muun muassa nämä asiat pitää salata poliisin esitutkintamateriaaleista, linjaa Poliisihallitus tuoreessa julkisuuskäsikirjassaan. Ohjeen tarkoituksena on opastaa poliiseja tulkitsemaan julkisuuslain säännöksiä.
Linjaukset merkitsevät uutta aikakautta 20 vuotta voimassa olleen julkisuuslain tulkinnassa. Poliisihallitus haluaa nyt, että kaikki etäisestikin yksityiselämään liittyvä salataan esitutkinta-aineistosta.
”Salassa pidettäviä tietoja ovat asunnottomuus, työttömyys, avoliitto, avioliitto, seurustelusuhteet, salarakkaat, vanhempien ja lasten tapaamisoikeusasiat, huoltajuuskiistat ja elatusmaksut”, ohje linjaa ja jatkaa listaa viiden sivun verran.
”Aivan liian pitkälle menevää salaamista”, sanoo hallinto-oikeuden professori
Olli Mäenpää Helsingin yliopistosta.
”Viranomaisen ohjeet eivät tietenkään voi kaventaa julkisuuslaissa säädettyä julkisuutta. Esitutkinta-asiakirjojen salassapitoa koskevan linjauksen osalta julkisuusperiaate joka tapauksessa edellyttäisi salassapidon suppeampaa soveltamista kuin linjauksessa esitetään.”
JULKISUUSPERIAATE on perustuslaissa säädetty perusoikeus. Sen mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu.
Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta on toistuvasti linjannut, että yksityisyyden ja henkilötietojen suojalla ei ole etusijaa muihin perusoikeuksiin nähden. Tämän takia edes eduskunta ei saa vapaasti säätää julkisuutta rajoittavia lakeja.
”Lainsäätäjän toimivaltaan kuuluu pelkästään sellaisten julkisuuden rajoitusten asettaminen, joita voidaan pitää perustuslaissa tarkoitetulla tavalla välttämättöminä”, valiokunta on teroittanut.
Poliisihallinnon laatimassa julkisuuskäsikirjassa ei ole kysymys edes laista vaan normihierarkian alimmalla tasolla olevasta ohjeesta. Ohje on niin radikaali, että julkisuusperiaatteesta jää jäljelle vain savuavat rauniot.
PROFESSORI Mäenpää huomauttaa, että julkisuuslaissa on erillinen säännös esitutkinta-aineiston julkisuudesta. Sen mukaan esitutkinta-aineisto tulee julkiseksi, kun asia on ollut esillä oikeudessa tai kun syyttäjä tai poliisi on päättänyt, että jutun käsittely päättyy.
Julkisuus ei ole kuitenkaan ehdotonta. Esitutkinta-aineistosta voidaan salata niin epäillyn, uhrin kuin muidenkin juttuun liittyvien henkilöiden yksityiselämään liittyvät tiedot, jos ne ovat arkaluonteisia.
Poliisihallituksen ohjeessa taas lähdetään siitä, että näiden esitutkintaa koskevien erityissäännösten lisäksi ja rinnalla sovelletaan kaikkia muita salassapitosäännöksiä. Niissä taas suojataan yksityisyyttä kattavasti.
Tästä Poliisihallitus on päätellyt, että myös esitutkinta-aineistossa nämä asiat ovat ehdottomasti salaisia.
MITÄ väliä julkisuudella sitten on?
Julkisuusperiaatteen tarkoituksena on turvata kansalaisten mahdollisuus valvoa viranomaisten toimintaa ja julkisten varojen käyttöä. Vaikka asia koskisi yksittäistä ihmistä, sillä voi olla yleisempää merkitystä.
Yksittäiset jutut kertovat siitä, miten poliisi käyttää valtaansa.
Poliisi
ei esimerkiksi tutki kaikkia sille tulleita rikosilmoituksia. On yhteiskunnallisesti merkittävää, mitkä rikokset jätetään tutkimatta ja millä näyttökynnyksellä. Tutkitaanko esimerkiksi ministerin tekemä epäilty pahoinpitely samalla kynnyksellä kuin tavallisen rahvaan?
Esitutkintapöytäkirjat voivat sisältää muutakin tietoa, jonka salaaminen vie mahdollisuuden arvioida viranomaisen toimintaa.
Poliisi haluaa esimerkiksi salata kokonaan tiedon sosiaalihuollon asiakkuudesta. Salaista olisi siten tieto siitä, että 8-vuotiaasta
Vilja Eerikasta oli tehty
kymmenkunta lastensuojeluilmoitusta, mutta silti lapsi palautettiin isälleen ja äitipuolelleen vähän ennen murhaa.
Rikoksiin liittyy vahva yhteiskunnallinen intressi. Rikoslaki määrittää yhteiskunnan pelisäännöt, eikä niiden rikkominen ole vain oma asia.
YHTEISKUNTA on esimerkiksi tiukentanut jatkuvasti suhtautumistaan lähisuhdeväkivaltaan. Viesti on ollut selvä: läheiseen kohdistunut pahoinpitely ei ole yksityisasia.
Siihen suhtaudutaan nykyisin jopa tiukemmin kuin kahden tuntemattoman nahisteluun. Aikuisten välinen lievä pahoinpitely ei ole virallisen syytteen alainen rikos, mutta lähisuhteessa tapahtuva on.
Poliisihallituksen julkisuusohje lyö korville tätä tietoista suunnanmuutosta määrittelemällä lähisuhdeväkivallan yksityisasiaksi.
Poliisi on jo vuosien ajan liukunut kohti suurempaa salailua, koska tällaista viestiä kentälle on välitetty poliisin sisäisissä koulutuksissa. Tämän seurauksena poliisi on esimerkiksi poistanut pöytäkirjoista milloin mitäkin, kuten tiedot terroristiepäillyn uskonnosta ja henkirikoksesta epäillyn humalasta.
Kun julkkisnainen puukotti puolisoaan keittiöveitsellä, poliisi salasi pöytäkirjan kannesta kanteen. Oikeus käsitteli asian julkisena. Nainen sai hovioikeudessa lähes kahden vuoden ehdollisen vankeustuomion.
MYÖS OIKEUDENKÄYNNIN julkisuutta koskevan lain esitöissä on pohdittu rajanvetoa yksityisen ja julkisen välillä. Sen mukaan oikeudenkäynnissä ei yleensä voida salata tietoa, joka olennaisesti liittyy syytteessä tarkoitettuun tekoon tai sen rikosoikeudelliseen arviointiin.
Poliisihallitus on eri linjoilla. Se määrittelee esimerkiksi seksin ostamisen ehdottomasti salassa pidettäväksi asiaksi, vaikka se on tietyissä tilanteissa rikos. Rangaistavaa on seksin ostaminen parituksen tai ihmiskaupan uhrilta taikka alaikäiseltä.
Joihinkin Poliisihallituksen ohjeen määrittelemiin salattaviin ”yksityisasioihin” liittyy suora kytkentä meihin kaikkiin. Esimerkiksi Kela-korvauksiin liittyvissä petoksissa on kyse yhteisten verovarojen käytöstä.
Avio- ja avoliitto saattavat kuulostaa yksityisiltä asioilta, mutta ne eivät ole vain sitä. Ne esimerkiksi muodostavat laissa tarkoitetun esteellisyysperusteen. Sen takia suuren yleisön voi olla välttämätöntä tietää, kuka on kenenkin puoliso tai muu sukulainen.
KYSEESSÄ on toinen kerta tänä syksynä, kun sisäministeriön hallinnonala kätilöi pitkälle menevän hankkeen salaamisen lisäämiseksi.
Maahanmuuttohallinnon salaisuuden lisääminen törmäsi viime viikolla perustuslakivaliokunnan muuriin.
Valiokunta huomautti, että ehdotettu sääntely merkitsisi lähes koko hallinnonalaan kohdistuvaa lähtökohtaista salassapitoa. Tämä taas sopii huonosti yhteen julkisuusperiaatteen kanssa ja edustaa perustuslain takaaman julkisuuden kannalta jopa nurinkurista lähtökohtaa.
”Maahanmuuttohallinnon asiakirjoihin kohdistuu valiokunnan mielestä julkisuusperiaatteen näkökulmasta perusteltuja tiedonsaantitarpeita, jotka liittyvät muun muassa julkisen keskustelun ja mielipiteenvaihdon edellytyksiin, hyvän hallinnon ja oikeusturvan toteutumisen arviointiin sekä julkisten varojen käytön valvontaan.”
Valiokunta myös esitti, että tällaiset merkittävät muutostarpeet hoidettaisiin julkisuuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä.
Poliisihallituksen julkisuuskäsikirja osoittaa, että uudistukselle todella olisi tarvetta. Jos perustuslain turvaamasta julkisuusperiaatteesta halutaan pitää kiinni, nyt kannattaa olla hereillä.
Poliisi on ainakin tosissaan kuoppaamassa sitä.
Poliisi salaisi kokonaan esimerkiksi lähisuhdeväkivallan ja Kela-tukien huijaukset. Ohje on niin radikaali, että julkisuusperiaatteesta jäisi jäljelle vain savuavat rauniot, kirjoittaa HS:n oikeustoimittaja Susanna Reinboth.
www.hs.fi
www.iltalehti.fi
www.is.fi
yle.fi
