g21.45acp
Kapteeni
Asiakas vasurissa, patukka oikeassaPoliisi ei muistanut, että asiakas on aina oikeassa
Poliisitoiminta
- Viestiketjun aloittaja YJT
- Aloitus PVM
Justin Case
Eversti
Jääkö poliisin rekisteriin tieto kun olen asiakkaita jv toimessa rautoihin laittanut ja itse soittanut miekkataksin hakemaan raudoitetun asiakkaan,jos näin on niin kauanko tiedot säilyvät ja saako asiakas tietoonsa nimeni?
Justin Case
Eversti
Ja ihan mielenkiinnosta kysyn,onhan noita kaupungissa vastaan tullut tapahtumien jälkeen mutta eivät ole uusintaa ehdotelleet 
Poliisin/häken tehtävärekisteriin jää tieto ilmoittajasta, mutta on häke-päivystäjästä kiinni mitä kirjaavat nimeksi; usein ilmoittajan nimenä on esim "vartija". En nyt osaa sanoa kauanko säilyvät; joitakin vuosia kai.
Käsittääkseni tehtävärekisteti ei ole julkinen eikä edes asianosaisjulkinen, eli ihminen ei voi käydä kyselemässä että kuka hänestä on ilmoittanut häkeen.
Nyt olisi mukava tietää miten poliisin mielestä tuollainen kontti kiinnitetään.
Kerran asiasta on poliisinkin oma näkemys joka on poikeava.
Ps. Olen aina luullut että kun kaikki (4kpl) konttitapit ovat paikallaan ja lukittu, niin kontti on oikein kuormattu
. Jos lukkoja on auki tai tappi ei ole paikallaan kontti on väärin kuormattu
.Jos surmaaja soittaa itse hätäpuhelun, hän tekee yleensä samat virheet
www.hs.fi
Vuoden jutut: Jos surmaaja soittaa itse hätäpuhelun, hän tekee yleensä samat virheet
Roosa Rentolan kirjassa käydään läpi rikostapauksia, joissa kielentutkijoilla on ollut iso merkitys. Ulvilan murhan hätäkeskusnauhoitetta ei koskaan tutkittu kielen näkökulmasta.
www.hs.fi
Poliisit hakkaavat rumpua ja huudattavat torvia aivan Edin korvan vieressä – Jos ruuna selviytyy rajusta psykologisesta häirinnästä, sitä odottaa arvokas tehtävä
www.hs.fi
Virkavalta heittelee hevosia rantapalloilla – näin Edistä tehdään mellakoita kestävä poliisiratsu
Uudella hevosella kestää noin vuoden oppia poliisihevoseksi. Helsingin ratsupoliisin tuore hankinta Edi-ruuna on koulutuksensa puolivälissä.
www.hs.fi
Minulle selvisi että Anneli on murhaaja kun hän sanoi hätäpuhelussa että lähetti lapsen katsomaan onko murhaaja vielä paikalla. Eihän kukaan äiti semmoista tekisi.Jos surmaaja soittaa itse hätäpuhelun, hän tekee yleensä samat virheet
Vuoden jutut: Jos surmaaja soittaa itse hätäpuhelun, hän tekee yleensä samat virheet
Roosa Rentolan kirjassa käydään läpi rikostapauksia, joissa kielentutkijoilla on ollut iso merkitys. Ulvilan murhan hätäkeskusnauhoitetta ei koskaan tutkittu kielen näkökulmasta.
Laita se artikkeli kokonaisuudessaan tai älä laita ollenkaan kun se on maksumuurin takana.Jos surmaaja soittaa itse hätäpuhelun, hän tekee yleensä samat virheet
Vuoden jutut: Jos surmaaja soittaa itse hätäpuhelun, hän tekee yleensä samat virheet
Roosa Rentolan kirjassa käydään läpi rikostapauksia, joissa kielentutkijoilla on ollut iso merkitys. Ulvilan murhan hätäkeskusnauhoitetta ei koskaan tutkittu kielen näkökulmasta.
Jos surmaaja soittaa itse hätäpuhelun, hän tekee yleensä samat virheet
Vuoden jutut: Jos surmaaja soittaa itse hätäpuhelun, hän tekee yleensä samat virheet
Roosa Rentolan kirjassa käydään läpi rikostapauksia, joissa kielentutkijoilla on ollut iso merkitys. Ulvilan murhan hätäkeskusnauhoitetta ei koskaan tutkittu kielen näkökulmasta.
”TÄÄL O joku tappaja. Tulkaa nopeesti.”
Näillä sanoilla alkaa Suomen kenties tunnetuin hätäkeskusnauhoite. Sen soitti Anneli Auer 1. joulukuuta 2006 kello 2.42.
Asiantuntijat ovat tutkineet tätä Ulvilan murhaan liittyvää 4 minuutin ja 18 sekunnin mittaista nauhoitetta kymmeniä, kenties satoja tunteja.
Kuuluuko nauhalta tappajan askeleita? Kamppaileeko uhri, Auerin mies, taustalla tappajan kanssa? Mitä Auer sanoo miehelleen, kun tämä yhtäkkiä alkaa huutaa? Sanooko hän ”kuole”? Vai sanooko hän ”älä kuole”, kuten Auerin puolustus on sanonut?
Nyt poliisiviestinnän lehtori Roosa Rentola Poliisiammattikorkeakoulusta on tutkinut nauhaa toisesta näkökulmasta. Mitä keskustelun sisältö kertoo soittajasta ja tapahtumista?
HÄTÄPUHELU voi auttaa poliisia tutkimuksen suuntaamisessa, Rentola sanoo.
Yhdysvalloissa on jo vuosikymmenten ajan tutkittu tieteellisesti hätäpuheluiden aitoutta ja rakennetta. Nykyisin niiden perusteella pyritään päättelemään, onko soittaja itse voinut olla surmaaja. Yli tuhat hätäpuhelua tutkineet Tracy Harpster ja Susan Adams ovat luoneet lomakkeen, joka voi antaa poliisille oikean suunnan tutkintaan.
Mikään yksittäinen seikka ei todista sen enempää syyllisyydestä kuin syyttömyydestä, Rentola korostaa. Samassa puhelussa voi olla molempiin suuntiin viittaavia seikkoja.
Syytön soittaja esimerkiksi pyytää yleensä heti apua uhrille. Hän kertoo, millaisessa tilassa uhri on ja keskittyy muutenkin uhriin. Hän kieltäytyy hyväksymästä uhrin kuolemaa.
”Syyllinen soittaja saattaa kertoa hätätilanteen luonteen, muttei välttämättä pyydä apua”, Rentola kertoo.
Auer pyysi hätäpuhelussa apua ja kiirehti sen saamista neljä kertaa.
AUERIN hätäkeskuspuhelu on yksi esimerkkitapaus Rentolan parin viikon päästä julkaistavassa kirjassa Kielestä kiinni (Warelia).
Rentola yhdistää kirjassa kaksi osaamistaan, suomen kielen ja poliisityön. Valmistuttuaan suomen kielen maisteriksi Jyväskylän yliopistosta hän kouluttautui poliisiksi. Nykyisin hän opettaa poliisiviestintää Poliisiammattikorkeakoulussa.
Kirjassa käydään läpi kahdeksan rikostapausta, joiden tutkinnassa on hyödynnetty kielentutkimusta.
Ainoa suomalainen tapaus on liikemies Carl J. Danhammerin petosvyyhti. Kielentutkija Ulla Tiililä kävi läpi kasan poliisilta saamiaan papereita ja tuli siihen tulokseen, että ne on todennäköisesti kirjoittanut yksi ja sama henkilö. Lausunto sinetöi Danhammerin tuomion törkeistä petoksista.
Rentolan mielestä Suomessa käytetään rikostutkinnassa kielentutkimusta – forensista lingvistiikkaa – liian vähän ja usein liian myöhään. Ala on outo poliiseillekin ja suhtautuminen joskus epäilevää. Moni esimerkiksi uskoo, että on helppoa kirjoitella viestejä toisen ihmisen nimissä.
Rentola on toista mieltä.
”Kieliasiantuntijoiden näkemys on, että naamioituminen kielen avulla on vaikeaa. Täytyisi olla todella paljon tietämystä kielestä, kielen rakenteesta ja sen ilmiöistä, esimerkiksi puhekielen ja yleiskielen eroista, slangeista ja nuorison kielestä.”
PALJASTAVAA voi olla esimerkiksi lauseiden pituus tai jokin systemaattinen virhe. Ihminen voi esimerkiksi kirjoittaa jonkin sanan aina samalla tavalla väärin.
Jos yrittää tekeytyä toiseksi ihmiseksi, on tunnettava myös hänen tapansa viestiä. Se ei ole helppoa.
Esimerkiksi varakkaan bisnesnaisen Britanniassa tappanut mies lähetti parille uhrin asiakkaalle tekstiviestit siirtääkseen sovittuja tapaamisia, todennäköisesti saadakseen lisää aikaa murhan jälkien siivoamiseen.
Mies ei hoksannut, että naisella oli epätyypillinen tapa käyttää pilkkua. Nainen ei ensinnäkään jättänyt välilyöntiä pilkun jälkeen, ja lisäksi hän käytti pilkkua lauseiden ketjuttamiseen pisteiden sijasta.
Tutkinnassa löytyi muuta näyttöä, ja vuonna 2013 mies sai elinkautisen vankeusrangaistuksen.
Mitä enemmän aineistoa on, sitä varmempia päätelmiä voidaan tehdä. Koskaan kielentutkija ei kuitenkaan sano tietävänsä sadan prosentin varmuudella esimerkiksi sitä, kuka jonkin tekstin on laatinut, Rentola huomauttaa.
”Aina pitää ajatella, että kielenkäyttö on inhimillistä ja siihen kuuluu vaihtelu. Ulla Tiililä on tuonut esiin sen, että ’erittäin todennäköisesti’ on paras, mihin päästään. Tätä käytetään käsialantutkimuksessakin”, Rentola sanoo.
”Myös dna-tutkimuksessa jätetään erittäin pieni vara, että henkilöä ei tunnisteta oikein.”
Poliisit saattavat kyllä tutkailla itsekseen poliisiasemalla, onko joku oikeasti voinut lähettää jonkin viestin. Se ei vielä ole forensista kielentutkimusta, koska se perustuu vain vaikutelmiin, Rentola korostaa.
Poliisien pitäisi kuitenkin tietää kielentutkimuksen mahdollisuuksista, jotta he osaisivat ottaa yhteyttä asiantuntijaan.
Sellaisena Rentola ei pidä itseään. Analyysiin tarvitaan tohtorintasoinen kielentutkija.
Sen sijaan Rentola uskoo, että hän voisi pystyä tekeytymään toiseksi ihmiseksi keskivertoa paremmin. Edes hän ei onnistuisi siinä täydellisesti.
”Minullakin on omat maneerini. Osasta niistä olen tietoinen, mutta kaikista en edes ole. Varmasti löytyisi jotain semmoista, jota en pystyisi naamioimaan.”
KIELEN avulla voidaan myös yrittää profiloida selvittämättä jääneen rikoksen tekijää. Näin tehtiin yhdessä Rentolan kuvailemassa tapauksessa Yhdysvalloissa, kun 1990-luvulla yritettiin selvittää Unabomberiksi kutsutun pommikirjeiden lähettäjän henkilöllisyyttä.
Unabomberin iskut olivat alkaneet jo vuonna 1978, ja vuonna 1985 tapahtui ilmeisesti ensimmäinen kuolemaan johtanut räjähdys. Lähes kaksi vuosikymmentä kestäneen pommisarjan aikana tuli kolme kuolonuhria, ja yli kaksikymmentä henkeä loukkaantui. Uhrien joukossa oli yliopistoväkeä, mutta myös esimerkiksi mainosjohtaja ja lentoyhtiön johtaja. Myöhemmin selvisi, että uhrit olivat valikoituneet sattumalta.
Unabomber perusteli tekojaan manifestissaan. Vuonna 1995 se julkaistiin New York Timesissa ja Washington Postissa.
Tutkijat päättelivät, että Unabomber oli asunut Chicagossa. Näin tosiaan oli. Tekijäksi paljastunut Theodore Kaczynski oli viettänyt siellä lapsuutensa. Kielen avulla tehtiin muitakin oikeaan osuneita päätelmiä tekijän asuinseuduista.
Ratkaiseva vihje tuli, kun Kaczynskin veli tunnisti lehdessä julkaistusta manifestista tutun kuuloisen mutta harvinaisen ilmauksen. Se oli ”cool-headed logician”, kylmäpäinen loogikko.
Vihjeen perusteella Kaczynski pidätettiin vuonna 1996. Aluksi hän kiisti syyllisyytensä, mutta sittemmin hän tunnusti. Hän sai elinkautisen vankeusrangaistuksen.
MUTTA palataanpa vielä Ulvilan murhaan. Vuosien oikeusprosessin jälkeen korkein oikeus päätti joulukuussa 2015, että hovioikeuden vapauttava tuomio jää voimaan.
Viittaako hätäpuhelu Anneli Auerin syyllisyyteen vai syyttömyyteen?
Kysymys saa Rentolan hymyilemään. Sitten hän vastaa.
”Auerin syytteet on hylätty. Asia on loppuun käsitelty.”
Näillä sanoilla alkaa Suomen kenties tunnetuin hätäkeskusnauhoite. Sen soitti Anneli Auer 1. joulukuuta 2006 kello 2.42.
Asiantuntijat ovat tutkineet tätä Ulvilan murhaan liittyvää 4 minuutin ja 18 sekunnin mittaista nauhoitetta kymmeniä, kenties satoja tunteja.
Kuuluuko nauhalta tappajan askeleita? Kamppaileeko uhri, Auerin mies, taustalla tappajan kanssa? Mitä Auer sanoo miehelleen, kun tämä yhtäkkiä alkaa huutaa? Sanooko hän ”kuole”? Vai sanooko hän ”älä kuole”, kuten Auerin puolustus on sanonut?
Nyt poliisiviestinnän lehtori Roosa Rentola Poliisiammattikorkeakoulusta on tutkinut nauhaa toisesta näkökulmasta. Mitä keskustelun sisältö kertoo soittajasta ja tapahtumista?
HÄTÄPUHELU voi auttaa poliisia tutkimuksen suuntaamisessa, Rentola sanoo.
Yhdysvalloissa on jo vuosikymmenten ajan tutkittu tieteellisesti hätäpuheluiden aitoutta ja rakennetta. Nykyisin niiden perusteella pyritään päättelemään, onko soittaja itse voinut olla surmaaja. Yli tuhat hätäpuhelua tutkineet Tracy Harpster ja Susan Adams ovat luoneet lomakkeen, joka voi antaa poliisille oikean suunnan tutkintaan.
Mikään yksittäinen seikka ei todista sen enempää syyllisyydestä kuin syyttömyydestä, Rentola korostaa. Samassa puhelussa voi olla molempiin suuntiin viittaavia seikkoja.
Syytön soittaja esimerkiksi pyytää yleensä heti apua uhrille. Hän kertoo, millaisessa tilassa uhri on ja keskittyy muutenkin uhriin. Hän kieltäytyy hyväksymästä uhrin kuolemaa.
”Syyllinen soittaja saattaa kertoa hätätilanteen luonteen, muttei välttämättä pyydä apua”, Rentola kertoo.
Auer pyysi hätäpuhelussa apua ja kiirehti sen saamista neljä kertaa.
AUERIN hätäkeskuspuhelu on yksi esimerkkitapaus Rentolan parin viikon päästä julkaistavassa kirjassa Kielestä kiinni (Warelia).
Rentola yhdistää kirjassa kaksi osaamistaan, suomen kielen ja poliisityön. Valmistuttuaan suomen kielen maisteriksi Jyväskylän yliopistosta hän kouluttautui poliisiksi. Nykyisin hän opettaa poliisiviestintää Poliisiammattikorkeakoulussa.
Kirjassa käydään läpi kahdeksan rikostapausta, joiden tutkinnassa on hyödynnetty kielentutkimusta.
Ainoa suomalainen tapaus on liikemies Carl J. Danhammerin petosvyyhti. Kielentutkija Ulla Tiililä kävi läpi kasan poliisilta saamiaan papereita ja tuli siihen tulokseen, että ne on todennäköisesti kirjoittanut yksi ja sama henkilö. Lausunto sinetöi Danhammerin tuomion törkeistä petoksista.
Rentolan mielestä Suomessa käytetään rikostutkinnassa kielentutkimusta – forensista lingvistiikkaa – liian vähän ja usein liian myöhään. Ala on outo poliiseillekin ja suhtautuminen joskus epäilevää. Moni esimerkiksi uskoo, että on helppoa kirjoitella viestejä toisen ihmisen nimissä.
Rentola on toista mieltä.
”Kieliasiantuntijoiden näkemys on, että naamioituminen kielen avulla on vaikeaa. Täytyisi olla todella paljon tietämystä kielestä, kielen rakenteesta ja sen ilmiöistä, esimerkiksi puhekielen ja yleiskielen eroista, slangeista ja nuorison kielestä.”
PALJASTAVAA voi olla esimerkiksi lauseiden pituus tai jokin systemaattinen virhe. Ihminen voi esimerkiksi kirjoittaa jonkin sanan aina samalla tavalla väärin.
Jos yrittää tekeytyä toiseksi ihmiseksi, on tunnettava myös hänen tapansa viestiä. Se ei ole helppoa.
Esimerkiksi varakkaan bisnesnaisen Britanniassa tappanut mies lähetti parille uhrin asiakkaalle tekstiviestit siirtääkseen sovittuja tapaamisia, todennäköisesti saadakseen lisää aikaa murhan jälkien siivoamiseen.
Mies ei hoksannut, että naisella oli epätyypillinen tapa käyttää pilkkua. Nainen ei ensinnäkään jättänyt välilyöntiä pilkun jälkeen, ja lisäksi hän käytti pilkkua lauseiden ketjuttamiseen pisteiden sijasta.
Tutkinnassa löytyi muuta näyttöä, ja vuonna 2013 mies sai elinkautisen vankeusrangaistuksen.
FORENSISTA lingvistiikkaa voi käyttää rikostutkinnassa, kunhan on jotain analysoitavaa aineistoa.
Mitä enemmän aineistoa on, sitä varmempia päätelmiä voidaan tehdä. Koskaan kielentutkija ei kuitenkaan sano tietävänsä sadan prosentin varmuudella esimerkiksi sitä, kuka jonkin tekstin on laatinut, Rentola huomauttaa.
”Aina pitää ajatella, että kielenkäyttö on inhimillistä ja siihen kuuluu vaihtelu. Ulla Tiililä on tuonut esiin sen, että ’erittäin todennäköisesti’ on paras, mihin päästään. Tätä käytetään käsialantutkimuksessakin”, Rentola sanoo.
”Myös dna-tutkimuksessa jätetään erittäin pieni vara, että henkilöä ei tunnisteta oikein.”
Poliisit saattavat kyllä tutkailla itsekseen poliisiasemalla, onko joku oikeasti voinut lähettää jonkin viestin. Se ei vielä ole forensista kielentutkimusta, koska se perustuu vain vaikutelmiin, Rentola korostaa.
Poliisien pitäisi kuitenkin tietää kielentutkimuksen mahdollisuuksista, jotta he osaisivat ottaa yhteyttä asiantuntijaan.
Sellaisena Rentola ei pidä itseään. Analyysiin tarvitaan tohtorintasoinen kielentutkija.
Sen sijaan Rentola uskoo, että hän voisi pystyä tekeytymään toiseksi ihmiseksi keskivertoa paremmin. Edes hän ei onnistuisi siinä täydellisesti.
”Minullakin on omat maneerini. Osasta niistä olen tietoinen, mutta kaikista en edes ole. Varmasti löytyisi jotain semmoista, jota en pystyisi naamioimaan.”
KIELEN avulla voidaan myös yrittää profiloida selvittämättä jääneen rikoksen tekijää. Näin tehtiin yhdessä Rentolan kuvailemassa tapauksessa Yhdysvalloissa, kun 1990-luvulla yritettiin selvittää Unabomberiksi kutsutun pommikirjeiden lähettäjän henkilöllisyyttä.
Unabomberin iskut olivat alkaneet jo vuonna 1978, ja vuonna 1985 tapahtui ilmeisesti ensimmäinen kuolemaan johtanut räjähdys. Lähes kaksi vuosikymmentä kestäneen pommisarjan aikana tuli kolme kuolonuhria, ja yli kaksikymmentä henkeä loukkaantui. Uhrien joukossa oli yliopistoväkeä, mutta myös esimerkiksi mainosjohtaja ja lentoyhtiön johtaja. Myöhemmin selvisi, että uhrit olivat valikoituneet sattumalta.
Unabomber perusteli tekojaan manifestissaan. Vuonna 1995 se julkaistiin New York Timesissa ja Washington Postissa.
Lingvistien huomio kiinnittyi muun muassa vanhahtaviin sanoihin. Esimerkiksi sana ”vihje”, clue, oli kirjoitettu muodossa ”clew”. Tätä muotoa oli käytetty Chicago Tribune -lehdessä 1930–50-luvulla, koska sen päätoimittajan mielestä kirjoitusasu sopi paremmin englannin kieleen.
Tutkijat päättelivät, että Unabomber oli asunut Chicagossa. Näin tosiaan oli. Tekijäksi paljastunut Theodore Kaczynski oli viettänyt siellä lapsuutensa. Kielen avulla tehtiin muitakin oikeaan osuneita päätelmiä tekijän asuinseuduista.
Ratkaiseva vihje tuli, kun Kaczynskin veli tunnisti lehdessä julkaistusta manifestista tutun kuuloisen mutta harvinaisen ilmauksen. Se oli ”cool-headed logician”, kylmäpäinen loogikko.
Vihjeen perusteella Kaczynski pidätettiin vuonna 1996. Aluksi hän kiisti syyllisyytensä, mutta sittemmin hän tunnusti. Hän sai elinkautisen vankeusrangaistuksen.
MUTTA palataanpa vielä Ulvilan murhaan. Vuosien oikeusprosessin jälkeen korkein oikeus päätti joulukuussa 2015, että hovioikeuden vapauttava tuomio jää voimaan.
Viittaako hätäpuhelu Anneli Auerin syyllisyyteen vai syyttömyyteen?
Kysymys saa Rentolan hymyilemään. Sitten hän vastaa.
”Auerin syytteet on hylätty. Asia on loppuun käsitelty.”
Niin, mutta kun, itse kirjoitit aivan kuin ”media” olisi valehdellut/vääristelyt asiaa.
Kyllä tällöin kiinnostaa poliisin ”totuus” asiasta.
setämies
Kenraali
Roosa muuten taitaa olla aika harvinainen poliisin asiantuntija ihan kansainvälisestikin. Aika harvaa rikoskeissiä taidetaan arvioidaan kielen ja kirjoitusten näkökulmasta? Muistelisin että lähin oppikin saatiin Quanticosta?Jos surmaaja soittaa itse hätäpuhelun, hän tekee yleensä samat virheet
Vuoden jutut: Jos surmaaja soittaa itse hätäpuhelun, hän tekee yleensä samat virheet
Roosa Rentolan kirjassa käydään läpi rikostapauksia, joissa kielentutkijoilla on ollut iso merkitys. Ulvilan murhan hätäkeskusnauhoitetta ei koskaan tutkittu kielen näkökulmasta.
Mä olen keskustellut - kuten ilmeisesti kaikki muutkin - vain mediassa olleiden tietojen varassa. Olen myös todennut asiat jonka jokainen lähdekriittisesti ajatteleva on itsekin huomannut, että lehdissä on ollut vain rekkakuskin kertomusta, ja että uutisointi ei ole edes pyrkinyt puolueettomuuteen.
Toki se poliisimiehen näkemys kiinnostaisi myös, mutta sitä ei varmaan ole täällä tarjolla.
g21.45acp
Kapteeni
Otsikot on ainakin kirjoitettu rekkakuskin näkökulmasta.
Tämän olisi voinut laittaa myös Oppilaitosten turvallisuus -ketjuun, mutta toisaalta siinä puhutaan vääristä hälytyksistä...
Kouluihin kohdistui viime vuonna 60 uhkausta: Poliisi väläyttää mahdollisuutta periä korvauksia turhista uhkauksista
www.hs.fi
Kouluihin kohdistui viime vuonna 60 uhkausta: Poliisi väläyttää mahdollisuutta periä korvauksia turhista uhkauksista
Kouluihin kohdistui viime vuonna 60 uhkausta: Poliisi väläyttää mahdollisuutta periä korvauksia turhista uhkauksista
Ilkivaltaiset uhkaukset saattavat viivästyttää apua todellisessa hädässä oleville.
www.hs.fi
Coffee Man
Respected Leader
– Kontin kiinnitys liittyy juuri siihen erityisvalvontaan, josta LP kantoi vastuun.
www.iltalehti.fi
– Olemme tämän eduskuntakauden aikana hakemassa enemmistöpäätöstä sille, että Suomeen perustetaan kansallinen liikennepoliisi yhden sateenvarjon alle KRP:n ja supon rinnalle. Liikenteen valvonta ja poliisien koulutus on saatava ajan tasalle. Tätä on pakko viedä eteenpäin, tilanne on niin kriittinen, Haapala sanoo.
Kokenut rekkakuski nöyryytti poliisia oikeudessa – virhe paljasti pahat puutteet osaamisessa: ”Valvonta retuperällä”
Entiset liikennepoliisit ja asiantuntijat kuvailevat nykyistä liikennevalvontaa katastrofaaliseksi. He ajavat Suomeen uutta liikennepoliisiyksikköä supon ja KRP:n rinnalle
www.iltalehti.fi
– Olemme tämän eduskuntakauden aikana hakemassa enemmistöpäätöstä sille, että Suomeen perustetaan kansallinen liikennepoliisi yhden sateenvarjon alle KRP:n ja supon rinnalle. Liikenteen valvonta ja poliisien koulutus on saatava ajan tasalle. Tätä on pakko viedä eteenpäin, tilanne on niin kriittinen, Haapala sanoo.
Tätä olen itsekin tässä viime vuodet peräänkuuluttanut. En tosin tiedä, kannattaako perustaa uutta erillistä yksikköä, vai vain erilliset liikennesektorit nykyisten poliisilaitosten yhteyteen; ainakin jos uutta yksikköä perustetaan niin ei pidä mennä päällikötaso edellä, kuten esim PoHassa tuntuu olevan linjauksena.
Jos Suomeen saataisiin vaikka nyt 500 uutta poliisin virkaa, niin uskoisin että ne olisivat tehokkaammalla käytöllä jos ne sijoitettaisiin LP:n korvaavaan yksikköön eikä niin että ne jaettaisiin nykyisiin poliisilaitoksiin kentälle, tai kentälle ja tutkintaan. Uudessa LP:ssä voisi olla aluksi vaikka kymmenkunta toimipistettä sijoitettuna eri puolille; ei välttämättä isoimpiin kaupunkeihin vaan ehkä jopa ennemmin sinne, missä ei ole muuten poliisiasemaa mutta kuitenkin asukkaita sekä tietenkin valvottavaa liikennettä. Saataisiin liikenteen valvontaan taas ukkoja ja ennen kaikkea asiantuntemusta, ja samalla saataisiin poliisin palveluita sellaisiin paikkoihin joissa ei niitä enää ole paljoa saatavilla. Vaikka toki pääasiallinen tehtävä olisi valvoa sitä liikennettä, mutta varmasti pystyisivät irtoamaan kiireellisiin tehtäviin ja tukemaan paikallista järjestyspoliisia.
Muutenkin uskon ja toivon, että tämä keskittäminen on pikku hiljaa saavuttamassa lakipistettään (ei pelkästään poliisin osalta), ja jossain vaiheessa aletaan taas hajauttamaan. Esimerkiksi juuri LP:n lakkauttamisella saadut säästöt olivat alun perinkin minimaaliset, varsinkin kun vertaa lakkauttamisesta aiheutuneisiin haittoihin. Ja ne säästötkin on moneen kertaan syöty koko ajan kasvavina toimitilakuluina, vaikka yksi peruste keskittämiselle oli nimenomaan se, että ei kannata maksaa seinistä vaan henkilöstöstä. No, Senaatti kiinteistö tekee koko ajan kovaa tulosta. Ja mikä on tehdessä, kun on käytännössä monopoliasemassa mutta kuitenkin toimii markkinatalouden periaatteilla.
sikajudoka
Kersantti
Vuoden poliisi tulee Turusta: aluepoliisi Vesa Jauhiainen
yle.fi
Vuoden poliisi tulee Turusta: aluepoliisi Vesa Jauhiainen – "Poliisi on se sama henkilö, jonka nuori kohtaa elämänsä eri vaiheissa"
Vuoden poliisi valittiin nyt 44. kerran. Valitsijat korostivat tämän vuoden poliisissa nyt lähestyttävyyttä.
yle.fi