Poliisitoiminta
- Viestiketjun aloittaja YJT
- Aloitus PVM
Samovarius
Ylipäällikkö
ACAB?
A.C.A.B. is an acronym meaning "All cops are bastards".[1] It is used as a slogan and written catchphrase in graffiti, tattoos, and other imagery to protest unethical police behavior.[citation needed] It is sometimes numerically rendered as "1312", after the alphabetic order of the letters. The slogan is associated with the anarchist movement.
Wikipedia
Wikipedia
Mutta anna olla kun itse saatu turpaan tai omaisuutta varastettu, silloin samainen acab-tyyppi kyllä kaipaa poliisia. Ei mene minulla järkeen.
Aivan kuten sinäkin tiedät ettei se ole pääsyy siihen, miksi hiljaisuus on kultaa
. Pieni tarina itsestäni esimerkkinä @Herman30 Ajoin aamulla moottoritiellä. Vauhtia oli noin 140km/h. Yhtäkkiä näin tien vieressä pyörän. Kaveri katsoi perään pitkään. Asia selvä ja tosiaan seuraavan mutkan takana olikin virkamies asiakasta odottamassa. Ei kun tien sivuun ja istumaan maijaan. Seurasi peruskysymys: "Tiedätkö miksi sinut pysäytettiin?" Johon ainoa oikea vastaus on tietysti "En". Vastaus pisti minut kuitenkin sekaisin. Olin ajanut moottoritiellä vasenta kaistaa! Täh??? Sen takia???? Tyhjällä tiellä??? Ja sitten seuraava kysymys...? "Miksi ajoit vasenta kaistaa...?"
Ja silloin klikkasi. Meinasin vastata "koska ohitin muuta liikennettä enkä viitsinyt vaihdella kaistaa".... BRRRRP. Juuri sain sanat nielaistua ja mutistua "En tiedä". Olisin nimittäin myöntänyt ylinopeuden. Rysää oltiin purkamassa eikä heillä ollut enää tutkaa esillä ja eivät saaneet nopeuttani.
No. En minä siitä sanomisesta olisi tuomiota saanut (ei todistetta) mutta näin helposti ihminen puhuu itsensä suohon.
Mietippä että sinua kuullaan Jaskan kämpässä tapahtuneesta henkirikoksesta. Kuulustelussa kysytään seuraava kysymys: "Pete kertoi että olit lauantaina baarissa Jaskan kanssa. Mitäs siellä Jaskan luona lauantaina yöllä tapahtui?". Jos puhut ja vastaat vaikka näin "No ei siellä mitään kummempaa tapahtunut...". BRRRRRP. Menit juuri myöntämään olleesi tapahtumapaikalla yöllä, vaikka poliisi ei mahdollisesti olisi muuten pystynyt sitä todistamaan. Heillä on todiste illasta, ei yöstä. Jne, jne, jne. Melko moni henkirikos suomessa selviää sen takia, että ihmiset puhuvat. Ja melkein poikkeuksetta omaksi haitakseen. Mikä on tietysti onni yhteiskunnan kannalta mutta se ei ole pointtina tässä kirjoituksessa.
Puhumisen suuri ongelma on siinä, että kuulustelija saa siitä materiaalia lisäkysymyksille ja vahvistuksia epäilyille sekä ongittua tietoja jotka voivat todistaa puhujan syylliseksi ilman että puhuja edes tajuaa tietoja antaneensa. Älkää kuvitelko olevanne fiksumpia tai taitavampia kuin kokeneet kuulustelijat. Ette ole.
Sinänsä sama periaate pätee siviilijutuissa mutta ne ovat hienosyisempiä. Olennaista on kuitenkin olla antamatta vastapuolelle mitään, mihin se voi päästä kiinni.
Mitä tulee muuhun asioimiseen poliisin kanssa. Käytös on sama olit missä roolissa tahansa. Aina pitää olla kohtelias. Annetaan se, mikä pitää antaa. Ei enempää, ei vähempää.
Mitä tulee seinäkieltoon. Kuten omakohtainen esimerkki osoittaa, puhumatta voi olla olematta mulkku. Jos olisin alkanut paasaamaan ja kieltämään asioita olisin saanut RV:n, nyt selvisin rikkeellä. Mutta en minä silti mitään sanonut, myöntänyt tai asiaa selvittänyt. Mutta piru että se oli lähellä
!Valehtelu on haitaksi. Totuuden puhuminen ei.
Vääpeli
Greatest Leader
Perus sotavanki vastaukset.Aivan kuten sinäkin tiedät ettei se ole pääsyy siihen, miksi hiljaisuus on kultaa
Ajoin aamulla moottoritiellä. Vauhtia oli noin 140km/h. Yhtäkkiä näin tien vieressä pyörän. Kaveri katsoi perään pitkään. Asia selvä ja tosiaan seuraavan mutkan takana olikin virkamies asiakasta odottamassa. Ei kun tien sivuun ja istumaan maijaan. Seurasi peruskysymys: "Tiedätkö miksi sinut pysäytettiin?" Johon ainoa oikea vastaus on tietysti "En". Vastaus pisti minut kuitenkin sekaisin. Olin ajanut moottoritiellä vasenta kaistaa! Täh??? Sen takia???? Tyhjällä tiellä??? Ja sitten seuraava kysymys...? "Miksi ajoit vasenta kaistaa...?"
Ja silloin klikkasi. Meinasin vastata "koska ohitin muuta liikennettä enkä viitsinyt vaihdella kaistaa".... BRRRRP. Juuri sain sanat nielaistua ja mutistua "En tiedä". Olisin nimittäin myöntänyt ylinopeuden. Rysää oltiin purkamassa eikä heillä ollut enää tutkaa esillä ja eivät saaneet nopeuttani.
No. En minä siitä sanomisesta olisi tuomiota saanut (ei todistetta) mutta näin helposti ihminen puhuu itsensä suohon.
Mietippä että sinua kuullaan Jaskan kämpässä tapahtuneesta henkirikoksesta. Kuulustelussa kysytään seuraava kysymys: "Pete kertoi että olit lauantaina baarissa Jaskan kanssa. Mitäs siellä Jaskan luona lauantaina yöllä tapahtui?". Jos puhut ja vastaat vaikka näin "No ei siellä mitään kummempaa tapahtunut...". BRRRRRP. Menit juuri myöntämään olleesi tapahtumapaikalla yöllä, vaikka poliisi ei mahdollisesti olisi muuten pystynyt sitä todistamaan. Heillä on todiste illasta, ei yöstä. Jne, jne, jne. Melko moni henkirikos suomessa selviää sen takia, että ihmiset puhuvat. Ja melkein poikkeuksetta omaksi haitakseen. Mikä on tietysti onni yhteiskunnan kannalta mutta se ei ole pointtina tässä kirjoituksessa.
Puhumisen suuri ongelma on siinä, että kuulustelija saa siitä materiaalia lisäkysymyksille ja vahvistuksia epäilyille sekä ongittua tietoja jotka voivat todistaa puhujan syylliseksi ilman että puhuja edes tajuaa tietoja antaneensa. Älkää kuvitelko olevanne fiksumpia tai taitavampia kuin kokeneet kuulustelijat. Ette ole.
Sinänsä sama periaate pätee siviilijutuissa mutta ne ovat hienosyisempiä. Olennaista on kuitenkin olla antamatta vastapuolelle mitään, mihin se voi päästä kiinni.
Mitä tulee muuhun asioimiseen poliisin kanssa. Käytös on sama olit missä roolissa tahansa. Aina pitää olla kohtelias. Annetaan se, mikä pitää antaa. Ei enempää, ei vähempää.
Mitä tulee seinäkieltoon. Kuten omakohtainen esimerkki osoittaa, puhumatta voi olla olematta mulkku. Jos olisin alkanut paasaamaan ja kieltämään asioita olisin saanut RV:n, nyt selvisin rikkeellä. Mutta en minä silti mitään sanonut, myöntänyt tai asiaa selvittänyt. Mutta piru että se oli lähellä
"En voi vastata esittämäänne kysymykseen"No et olisi saanut sakkoa, jos ei kerran ollut tutkaa. Se nopeus täytyy kuitenkin todeta jollakin tavalla.
On tietysti totta että joissakin asioissa puhumalla jotain tulee puhuneeksi enemmän kuin jos ei puhuisi mitään. Mutta nyt puhuttiin kai yleisesti poliisin kanssa asioimisesta, ja normaalit ihmiset asioivat poliisin kanssa enemmän muissa yhteyksissä kuin rikosasioissa; varsinkaan epäillyn asemassa.
On tietysti totta että joissakin asioissa puhumalla jotain tulee puhuneeksi enemmän kuin jos ei puhuisi mitään. Mutta nyt puhuttiin kai yleisesti poliisin kanssa asioimisesta, ja normaalit ihmiset asioivat poliisin kanssa enemmän muissa yhteyksissä kuin rikosasioissa; varsinkaan epäillyn asemassa.
Totta puhut kuten sanoinkin. En olisi koska ei ollut todistetta. Tuo oli vain esimerkki. Oli sekä hyvää että huonoa tuuria. Se oli LP:n rysä (liikkuva oli vielä olemassa) ja heillä oli valtakunnallinen kampanja vasemmalla kaistalla moottoritiellä ajamisesta. Kyllä minä muistin autokoulusta että se on no-no mutta tyhjällä tiellä aamulla päiväsakoille?? Mutta konstaapeli kaivoi oikein lakikirjan esiin ja tavasimme yhdessä asiaa sieltä. Rikkeenä se meni mutta hämmästelin lainlaatijan logiikkaa asiassa.
No näin. Minä toki puhuin enemmänkin virkapukuisten kanssa asioimisesta. Lupa-asiat ovat nyt vähän niin sun näin koska aselupia minulla ei ole ja muut asiat ovat sitten lähinnä passiasiat jotka, vaikka ovatkin sinänsä poliisiasioita, ovat kuitenkin vähän eri asia. Mutta se tästä.
ACAB on kuin rasismi suomessa. Ei tuollaista asennetta oikeasti juuri ole. Toki eivät kaikki poliisista pidä. Muutama saataa jopa vihata. Mutta pientä se suomessa väittääkseni on isoon maailmaan verrattuna.
Tuo painimisilmiö. Kuuluu toki työn luonteeseen. Mutta joskus tulee myös mieleen, että onko koulutus tilannepsykologian puolella ihan ajan tasalla.
Aggressiivisuus lisää monesti aggressiivisuutta. Ja myös tylyys koetaan aggressiivisuutena. Tilanteen haltuunotto, auktoriteettiasema, puolueettomuus ja neutraalius, joo ymmärrän. Mutta, mutta...
Kaikille, varsinkaan vihaisille ja lyhytpinnaisille ihmisille ei aina ole paras lähestymistapa se "nyt teet samalla sekunnilla mitä me sanomme" asenne. Joskus kannattaisi joustaa se sekuntti muulloinkin kuin piiritystilanteessa jossa kaveri on sitten tuhannen torrakon kanssa jossain huoneessa.
Hankala asia.
Juu. Ei oikein tule muuten mieleen missä poliisin kanssa asioi virkapuvussa jos ei jossain hänen työhönsä liittyvässä asiassa. Siviilissä toki harrastusten kautta mutta se on eri juttu.
Pihatonttu
Respected Leader
Kyllä.
Jos poliisi ylikorostaa aggressiivisesti, pilkalliseti tai ylimielisesti auktoriteettiaan, niin siihenastinen yhteistyöhaluinen linja loppuu kyllä kuin seinään. Tilalle tulee passiivinen, jopa passiivisaggressiivinen karvaaminen, nillittäminen ja pilkunnussiminen.
Ne harvat omaa asemaansa ylikorostavat onnistuvat tuhoamaan väestön ja poliisin hyviä suhteita varsin tehokkaasti.
Nämähän toimivat molempiin suuntiin, eli asiakas voi omalla asenteellaan myös vaikuttaa hyviin paljon siihen, minkälaista kohtelua saa. Ei päde pelkästään poliisiin, vaan yleisesti kaikkeen muiden ihmisten kanssa asioimiseen. Ja tämän takia ihmettelen suuresti tällaista "poliisille ei kerrota mitään" -asennetta.
Sen ymmärtää että tietyissä ympyröissä poliisille puhumista ei katsota hyvällä, mutta jos ei liiku näissä ympyröissä, niin tulee vaikutelma että on katsottu vähän liikaa elokuvia ja omaksuttu sellainen "I ain´t tellin´ nuthin´, I can do the time" asenne; viittaamatta kehenkään yksittäiseen keskustelijaan tällä foorumilla.
Ensinnäkin, poliisi asioi ihmisten kanssa paljon muutenkin kuin osana rikosprosessia, ja suuressa osassa niistäkin tapauksista seinäkiistolla ei saa mitään etua itselleen mutta asiakaskohtaaminen sujuu molemmin puolin mukavammissa merkeissä kun asioidaan niin kuin normaaleissa sosiaalisissa tilanteissa toimitaan.
Sen ymmärtää että tietyissä ympyröissä poliisille puhumista ei katsota hyvällä, mutta jos ei liiku näissä ympyröissä, niin tulee vaikutelma että on katsottu vähän liikaa elokuvia ja omaksuttu sellainen "I ain´t tellin´ nuthin´, I can do the time" asenne; viittaamatta kehenkään yksittäiseen keskustelijaan tällä foorumilla.
Ensinnäkin, poliisi asioi ihmisten kanssa paljon muutenkin kuin osana rikosprosessia, ja suuressa osassa niistäkin tapauksista seinäkiistolla ei saa mitään etua itselleen mutta asiakaskohtaaminen sujuu molemmin puolin mukavammissa merkeissä kun asioidaan niin kuin normaaleissa sosiaalisissa tilanteissa toimitaan.
Huhta
Greatest Leader
On toki hieman eri asia tunnustaa rikos kerran kuin 13 kertaa, mutta epävirallinen sana sanaa vastaan -tunnustuskin lienee vähintään kumuloituva haitta, joka yhdessä muun näytön kanssa voi katkaista kamelin selän. MTV3 uutisoi seuraavasti Raija Muukkosen murhajutusta, josta syytetty sai elinkautisen, vaikka loppuviimein olikin kieltolinjalla:
Raija Muukkosen murha - Espoo 1987 - Sivu 7 - MURHA.INFO
www.murha.info
Huhta
Greatest Leader
Voi voi...
James Duane on pitänyt hyvän luennon asiasta ja myös hänen kirjoittamansa "You Have the Right to Remain Innocent" löytyy kirjahyllystäni. Amerikkalaisessa oikeusjärjestelmässä on omat omituisuutensa, mutta merkittävä osa asioista on yleispäteviä. On ikävä selittää myöhemmin, miten tiesi uhrin kuolintavan, vaikka se oli vain poliisin ja tekijän tiedossa. Eikä ole eduksi, jos oma kertomus on pahasti ristiriidassa muun näytön kanssa, vaikka kuinka puhuisi totta.
On luonnollisesti totta, että asenteella on vaikutusta. Ikävä käytös aiheuttaa ikäviä reaktioita. Ja pätee totta kai kaikkiin kaikissa tilanteissa.
Sen sijaan en ymmärrä (tai rehellisyyden nimissä ymmärrän mutta en hyväksy) sitä, että kansalaisen perusoikeuksien esiin tuominen ja selvittäminen koetaan jotenkin poliisin vastaisena ACAB- maailmankuvana.
Minun esittämäni ei ole mitenkään poliisin vastaista tekstiä. Vaan yleistä, kansalaisen laillisia oikeuksia korostavaa pohdintaa. Se, että poliisi kokee asian itseään vastaan suunnatuksi vihamielikseksi toiminnaksi ja se riittää leimaamaan pohtijan mahdolliseksi ammattirikolliseksi, on mielestäni ikävää.
Antamani esimerkit ovat mielestäni perusteltuja juridisia ohjeita kansalaisen perusoikeuksien käytöstä tilanteessa, missä ollaan tekemisissä oikeusjärjestelmän kanssa. Missä poliisi on olennainen osa. En missään vaiheessa kehota valehtelemaan, olemaan kusipää tai käyttäytymään huonosti. Vaan ainoastaan huomioimaan oikeutensa järkevässä suhteessa. Toki edelleen. Esitystavalla on merkitystä puolin ja toisin.
Tiedän toki, että viranomaiset eivät tästä pidä. Lainsäädännöllisesti ja kulttuurisesti suomi on kikujumaa perusoikeuksien osalta. Menemättä asiaan tarkemmin, esimerkiksi kiduttamalla hankitun tiedon käyttö tuomioistuimessa kiellettiin suomessa vasta 2014 ja itsekriminointisuoja hyväksyttiin oikeudellisesti vasta 2009 KKO:n ennakkopäätöksellä. Molemmat päätökset tehtiin vasta kun EU ja YK alkoivat pitää suomea kummajaisena.
Mitä tulee siihen asiaan, että poliisi on paljon tekemisissä ihmisten kanssa muutenkin kuin rikos/järjestyslakiin jne. liittyvissä asioissa (poislukien lupa-asiat) jää oman tietämykseni ulkopuolelle. Jokainen tapaaminen virassa olevan poliisin kanssa on nähdäkseni potentiaalinen kohtaaminen juridisen seuraamuksen kanssa. Jos unohdetaan osoitteen kysymiset, känniset kyytipyynnöt/puhalluspyynnöt tai yleisötilaisuudet en keksi paljon muita tapaamisia kuin tällaiset tapaamiset. Tämä voi olla omaa tietämättömyyttäni. Sen myönnän täysin.
Lopuksi korostan edelleen, että mikään mitä olen sanonut, ei ole poliisia vastaan. Toki se saattaa tehdä poliisin työn vaikeammaksi, mutta vaihtoehto on paljon kamalampi.
80-90 luvuilla monien ovimiesten (poke
) lähtökohtana oli mennä tilanteeseen agressiivisesti. "Otetaan tilanne haltuun". Paljon oli myös niitä pokeja jotka pitivät ajatuksesta päästä tappelemaan. Ja kyllä niitä kähinöitä tulikin. Aina hengenmenetyksiin asti.Nykyään puhutaan enemmän ja heilutaan vähemmän. Tappeluiden määrä on pudonnut rajusti. Toki yhteiskuntakin on nyt erilainen mutta silti. Kävi ilmi, että teräsnyrkin esiin ottaminen heti alkuun ei ole aina se paras tapa. Se herättää kännisessä hakkapeliitassa joskus halun ja joskus myös sosiaalisen paineen alkaa vääntämään. Jo tuolloin "vanhat" tiesivät asian.
Ovilla oli eronsa ja on nykyäänkin. Joku Malmin Kleopatra oli hieman eri asia kuin keskustan disco. Mutta periaate pätee molempiin.
Asia ei ole yksiselitteinen, mutta miettimisen arvoinen nähdäkseni.