Pihatonttu
Respected Leader
"Uhri kuoli heittämällä henkensä."
Poliisitoiminta
- Viestiketjun aloittaja YJT
- Aloitus PVM
"Uhri kuoli heittämällä henkensä."
Vonka
Supreme Leader
Lievemmissä rikostapauksissa saa asiansa menemään kirjallisessa menettelyssä, jossa tuomion perustana ovat syytteessä esitetyt seikat sekä vastaajan tunnustus.
Säästyy rahaa ja aikaa. Usein myös vastaajan aikaa, huomattavasti.
Vonka
Supreme Leader
Minua nimittäin ärsytti kerran oikein hemmetisti. En pidä ilkivallasta, ja kun eräs nuorukainen oli keksinyt palastella rautaputkella koulun ikkunoita, soitin häkeen ja seurailin sivummalta. No siinäpä sitten kävi niin, että poika napattiin mutta tilanteessa ei suoritettu tunnistamista. Menin kotiin ja poika pahnoille.
"Yksilön oikeusturva" on tosi kaunis asia. Niinpä nuori rosvonalku tiesi, ettei hänen tarvitse tunnustaa mitään eikä tunnustanut. Minusta rikotun julkisrakennuksen käyttäjät ovat yksilöitä ja he tarvitsevat ikkunat etenkin talvella, ja muutenkin juttu on niin, että minä ne yleensä maksan eikä suinkaan se pummi, joka keksii hakata niitä putkenpätkällä. Hän halusi käyttää ah niin ylevää oikeuttaan olla maksamatta mitään.
Minä käytin velvollisuuttani todistaa. Puhelinkuulustelussa kerroin, miten seurasin 50 metrin päästä ilkivallan toteuttamista ja myös kiinnioton samasta tyypistä. Kaikki totta.
Sitten minun piti kyllä raahata peffani Ruoholahteen. Istuin kauan odottamassa. Tekijä oli siinä parin penkin päässä edessäni. Katselin ja katselin, enkä tietenkään puhunut mitään. Mutta hän laittoi minut merkille. Tiesi. Sitten alkoi hänen juttunsa ja minä odottelin. Kutsuttiin sisään. Ei tarvinnut todistaa. Vastaaja oli juuri tunnustanut.
"Yksilön oikeusturva" on tosi kaunis asia. Niinpä nuori rosvonalku tiesi, ettei hänen tarvitse tunnustaa mitään eikä tunnustanut. Minusta rikotun julkisrakennuksen käyttäjät ovat yksilöitä ja he tarvitsevat ikkunat etenkin talvella, ja muutenkin juttu on niin, että minä ne yleensä maksan eikä suinkaan se pummi, joka keksii hakata niitä putkenpätkällä. Hän halusi käyttää ah niin ylevää oikeuttaan olla maksamatta mitään.
Minä käytin velvollisuuttani todistaa. Puhelinkuulustelussa kerroin, miten seurasin 50 metrin päästä ilkivallan toteuttamista ja myös kiinnioton samasta tyypistä. Kaikki totta.
Sitten minun piti kyllä raahata peffani Ruoholahteen. Istuin kauan odottamassa. Tekijä oli siinä parin penkin päässä edessäni. Katselin ja katselin, enkä tietenkään puhunut mitään. Mutta hän laittoi minut merkille. Tiesi. Sitten alkoi hänen juttunsa ja minä odottelin. Kutsuttiin sisään. Ei tarvinnut todistaa. Vastaaja oli juuri tunnustanut.
Bodyguard
Kenraali
Siinäpä sitä mielenhallintaa (kuten budo miehelle sopiikin ) ja kansalaisvelvollisuuden täyttämistä. Samanlaiset asiat kyllä ärsyttävät muakin. Ikivalta on niin turhaa ja ennen kaikkea itsekästä toimintaa. "Teen, koska haluan", ei mitään järkeä. Mutta parasta oli tuo, ettei sun tarvinnut todistaa... menikö pojalla pupu pöksyyn...
Kukapa pitäisi. Eikä pidäkkään pitää. Ja nykyään asia menee noin. Kuinka muutenkaan.
Ennen asiat menivät toisin. Ja veikkaan että siihen mennään takaisin ainakin osittain.
Lapsuuteni stadissa ei kukaan olisi edes tullut ajatelleeksi poliisia tuollaisessa tapauksessa. Ja tämä ajattelu elää ja kasvaa nykyäänkin eräissä paikoissa.
Mutta ajat muuttuvat. Myös lain suhteen.
Vonka
Supreme Leader
Olen estänyt myös puhumalla kymmeniä vahingontekoja ilman poliisia. Asun ympäristössä, jossa on kaikki päällisin puolin hyvin, mutta lapset vierineet vähän liian kauas vanhempien katseesta, ja toisinaan nuorilla on tapana esimerkiksi hajottaa bussikatosten lasit ajankuluksi. Valitettavasti tilanne rauhoittuu yleensä vasta, kun joku muukin joutuu maksamaan jotakin kuin minä ja sinä. Siksi olen soittanut myös häkeen, kun näen jengin moukaroivan katosta.
Tässä se juttu on. Silloin kun kiima on päällä ja porukalla astaloita ja päihteitä veressä, on vaikea saada sitä huumoriotetta, jolla pitäisi puhua nuorten kanssa. Naapuristossa asuu tuttu, joka kerran meni ojentamaan nuoria mutta todella epäpsykologisin sanoin ja raivoten, minkä jälkeen täysin perusteettomat huhut alkoivat liikkua. Päivät kuluivat ja juttu muuttui. Hän olikin yrittänyt käydä käsiksi nuoriin, ja kuukaudessa hän oli jo varmuudella myös pedofiili. Sitten alkoi heillä ovikello soida ja tulla kanamunia seinään ja tussauksia oveen, ja tekijöinä aivan muut kuin ne, joille hän oli karjahdellut. Hänellä oli pieniä lapsia, jotka tietysti pelkäsivät.
Luulisin, että hän teki rikosilmoituksia. Kerran kävelyllä juttelin miehen kanssa. Hän pyysi apua. Minä kun en halua minkään gangsterismin pesiytyvän Suomeen, kuuntelin hänen asiansa. Hän oli kuullut jengin lipsauttaneen yhden pojan lempinimen. Lupasin yrittää. Selvitin yhden "viimeisten iskujen" osallisen nimen, ja etsin kananmunalinkoiluun osallistuneen faijan puhelinnumeron, Neuvottelin isäukon kanssa ja kerroin mitä on mahdollisesti meneillään. Kiusaaminen loppui kuin taikaiskusta. En kertonut tietojani varsinaisesti uhrille, koska hän oli kuuma kuin hellankoukku.
Nyt ollaan sivupolulla, mutta ovathan nämä kansalaistaidollisia asioita, joilla voisi säästää sitä poliisitoimintaa. Ongelma on se, että poliiseja on liian vähän, ja heille asetetaan aikamoiset vaatimukset. Rikollisella on vahvat perustuslailliset oikeudet. Uhrin kärsimys on sivuseikka ainakin demlalaisimmassa oikeuspolitiikasssa. Onhan tässäkin lain puitteissa eri linjoja ukkotuomareilla.
Jos kasvattamiseen osallistuisi "koko kylä", puhuen ja lapsistaan huolehtien, kukaan ei tietenkään jäisi silmätikuksi jonain häijynä tee-se-ite-kansalaispoliisina, jota kannattaa kiusata. Minulla on luottoa lähiössäni aika paljon, kun olen nuoria auttanut ja vienyt syrjäytymisvaarassa olleita lahjakkaita urheilussa aika pitkällekin. Mutta aina tulee uusia ikäluokkia ja ilkivalta taas alkaa, kunnes he kasvavat siitä ohi. Ja sitten taas tulee se uusi lauma. Näinhän se on aina mennyt.
Ihan alkuun: ACAB ei liity rikollisuuteen vaan enemmänkin wannabe-gangsta mentaliteettiin. Monet oikeat rikolliset ovat ihan lunkeja tyyppejä ja käyttäytyvät asiallisesti. Jopa liivijengiläiset - joiden periaatteisiin kuuluu että poliisi on vihollinen - ovat yleensä asiallisia ja saattavat jopa heittää läppää paskalakin kanssa. Mun mielestä ACAB liittyy lähinnä henkilöihin jotka luulevat että käyttäytymällä tietyllä tavalla on kova äijä.
Sitten toinen juttu: se että ollaan kuultavana nk pitkillä tiedoilla (=rikoksesta epäiltynä) on vain pieni osa poliisin kanssa asioimista. Valtaosa ihmisistä ei ikinä ole sellaisessa tilanteessa, edes niistä jotka asioivat poliisin kanssa.
Kolmas pointti on se, mihin @Vonka viittasi, eli se että selvissäkin jutuissa mennään päätyyn asti ei ole järkevää, vaikka siihen oikeus onkin.
Tiedän hyvin että ACAB liittyy maailmankuvaan, ei rikollisuuteen. Tämä on totta. Enkä ole koskaan tästä maailmankuvasta puhunut vaikka toki voisi kysyä sen synnyn syistä mutta se on laajempi kysymys. Mutta ACAB- ajattelua ei suomessa edes ole, joten keskustelu on siitä mielestäni turhaa.
En ole missään vaiheessa esittänyt väitettä että poliisi olisi mulkku. En myöskään kehottanut käyttäytymään mulkusti missään tilanteessa. En ole missään vaiheessa puhunut muusta kuin kohteliaasta käyttäytymisestä poliisin kanssa. Päin vastoin. Kannatan asiallista käytöstä kuten olen useaan kertaan sanonut.
Liivijengiläiset voivat puhua mitä haluavat. Suomessa ollaan vasta tämän asian alussa. He oppivat aikanaan. Valitettavasti.
Mutta ok. Sanot toistuvasti, että suuri osa ihmisistä jotka ovat poliisin kanssa tekemisissä eivät ole rikoksesta epäiltyjä. Luimme pois lupahakemukset etc. T'ämä on hyvä. Minä en edelleenkään näe todellakaan montaa tilannetta missä normikansalainen on tekemisissä poliisin kanssa muuten kuin asianomistajana tai vastaajana tai potentiaalisena vastaajana rikosasiassa. Edelleen pois lukien partiolta osoitetta/kyytiä/puhallusta kysyvät.
Ymmärrän toki, että poliisi ei pidä siitä, että ihmisiä muistutetaan oikeudestaan olla hiljaa. Tietänet hyvin, että kun esimerkiksi pakko kertoa kuulusteltavalle oikeudesta olla edistämättä tutkintaa tuli kuulusteluihin joitain vuosia sitten, sen suurin vastustaja oli nimenomaan PolHa ja Intermin. Samoin kuin hyvin tiedät tavoista kierrellä tätä lausumaa kuulusteluissa.
En minä sano enkä ole koskaan sanonut etteikö poliisille voi mitään sanoa. Vaan ettei poliisille pidä koskaan sanoa mitään jos et a)kantajana tiedä mitä teet tai b)vastaajana omasta asiastaan muuta kuin en tiedä.
Kyllä mä olen törmännyt tähän ACAB-porukkaan ja mentaliteettiin ihan Suomessa. Kyllä sitä esiintyy, ihan turhaa sanoa muuta. Esimerkkinä henkilö joka muuttaa väestörekisteriin äidinkielekseen ruotsin, ja sen jälkeen vaatii asioida aina ruotsiksi. Siitä huolimatta että puhuu paremmin suomea kuin ruotsia ja suomeksi olisi itselleenkin helpompi asioida, mutta kun sillä tavalla saa tehtyä kiusaa viranomaisille.
Eikä minua henkilönä varsinaisesti haittaa jos joku ei puhu mitään, tosin selvissä asioissa asioiden hankaloittaminen periaatteen vuoksi on turhauttavaa. Mulkkuun käytökseen tottuu myös todella nopeasti, kyse ei ole myöskään siitä.
Ihmisillä on luonnollisesti oikeus rikoksesta epäiltynä olla hiljaa tai jopa valehdella. Tämä ei ole ACAB, ja se on ihan arkea myöskin eikä edes mikään uusi asia.
Se, että esim todistajan asemassa ei pitäisi ihan periaatteesta puhua mitään saattaa kostautua jos itse on joskus asianomistajana, ja kukaan ei suostu puhumaan poliisille. Saattaa jopa käydä niin että väärä henkilö saa tuomion. Tavallaan siinä olisi runollista oikeutta, mutta toki sekin olisi poliisin vika...
Eikä minua henkilönä varsinaisesti haittaa jos joku ei puhu mitään, tosin selvissä asioissa asioiden hankaloittaminen periaatteen vuoksi on turhauttavaa. Mulkkuun käytökseen tottuu myös todella nopeasti, kyse ei ole myöskään siitä.
Ihmisillä on luonnollisesti oikeus rikoksesta epäiltynä olla hiljaa tai jopa valehdella. Tämä ei ole ACAB, ja se on ihan arkea myöskin eikä edes mikään uusi asia.
Se, että esim todistajan asemassa ei pitäisi ihan periaatteesta puhua mitään saattaa kostautua jos itse on joskus asianomistajana, ja kukaan ei suostu puhumaan poliisille. Saattaa jopa käydä niin että väärä henkilö saa tuomion. Tavallaan siinä olisi runollista oikeutta, mutta toki sekin olisi poliisin vika...
Tähän vielä palaisin erikseen: on tietenkin tulkinta-asia, mikä on joitakin vuosia sitten, mutta kyllä tuo velvollisuus oli jo 1900-luvulla. Enkä osaa sanoa, kuka sitä vastusti ja kuinka ankarasti.
Mun mielestä toi puhumattomuus on joissain tapauksissa vähän turhaa. Piti oikein kaivaa piironginlaatikosta toi yli kolmevuotta vanha paperi;
Eli mun osalta touhu oli ohi kolmessavartissa siitä kun poliisi soitti ja kysyi että koska kävisi tulla kuulusteluihin. Oli sellainen tuuri, että olin juuri tullut viereiseen baariin kaljalle, ja ehdotin että vaikka heti. Se kävi ja homma oli ohi parissavartissa. En ollut poliisinkaan mielestä syyllistynyt mihinkään, mutta kun hän ei siitä päätä. Tuo kirje tuli sitten ~vuoden päästä.
Hittoako sitä vaikenemaan kun en ole edes sopimuspuoli asiassa...
Eli mun osalta touhu oli ohi kolmessavartissa siitä kun poliisi soitti ja kysyi että koska kävisi tulla kuulusteluihin. Oli sellainen tuuri, että olin juuri tullut viereiseen baariin kaljalle, ja ehdotin että vaikka heti. Se kävi ja homma oli ohi parissavartissa. En ollut poliisinkaan mielestä syyllistynyt mihinkään, mutta kun hän ei siitä päätä. Tuo kirje tuli sitten ~vuoden päästä.
Hittoako sitä vaikenemaan kun en ole edes sopimuspuoli asiassa...
skärdis
Greatest Leader
Ei kai silloin mitään järkeä ole ollakaan puhumatta jos tietää olevansa syytön ja uskoo asian selviävän sen mukaisesti.
Jos ei ole ihan varma syyttömyydestään niin sitten voi miettiä muunlaista taktiikkaa. Liivijengeistä en tiedä, mutta Helsingin poliisilaitoksen johtoa koskevilla käräjillä oli yleisenä linjana, ettei kukaan tiennyt mistään mitään, ei muistanut juuta ei jaata ja vaikka olisi tiennytkin niin olivat hiljaa.
Kertoo jotain kun ylimmät poliisimiehet toimivat niin..
Poliiseista tehtaillaan nyt perusteettomia rikosilmoituksia, huomasi syyttäjä: "En keksi muuta motiivia kuin kiusanteko"
Poliiseista tehdään enemmän rikosilmoituksia kuin koskaan, mutta ne johtavat syytteeseen vain harvoin.
yle.fi
Raveni
Greatest Leader
Sinähän sen sanoit...
Voi olla tai voi olla olematta
?1987 esitutkintalaissa 29§ määritteli ilmoitukset ennen kuulustelua. Siinä sanotaan seuraavasti:
29 §
Ennen kuulustelua epäillylle on ilmoitettava, mistä teosta häntä epäillään.
Epäillylle on ennen kuulustelua myös tehtävä selkoa oikeudesta käyttää avustajaa esitutkinnassa.
Eikä sitten muuta. Sen sijaan uusi laki (Esitutkintalaki 2011) 4. luku 16§ kertoilee samasta asiasta seuraavaa:
16 § (15.3.2019/322)
Ilmoitus epäillyn oikeuksista
Kun henkilölle ilmoitetaan, että häntä epäillään rikoksesta, hänelle on viipymättä ja viimeistään ennen hänen kuulemistaan ilmoitettava:
1) oikeudesta käyttää valitsemaansa avustajaa;
2) oikeudesta puolustajaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:ssä säädetyillä edellytyksillä;
3) oikeudesta maksuttomaan oikeusapuun ja avustajaan oikeusapulaissa (257/2002) säädetyillä edellytyksillä;
4) oikeudesta saada tieto rikoksesta, josta häntä epäillään, sekä tieto rikosepäilyä koskevista muutoksista;
5) oikeudesta tulkkaukseen sekä olennaisten asiakirjojen käännöksiin siten kuin 13 §:ssä, pakkokeinolain 2 luvun 16 §:ssä ja 3 luvun 21 §:ssä sekä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 a luvun 3 §:ssä säädetään;
6) oikeudesta vaieta ja olla muutoinkin myötävaikuttamatta rikoksensa selvittämiseen.
Lienemme samaa mieltä, että noissa pykälissä on melkoisesti sisällöllistä eroa. Olennaisena tietysti 6. momentti. Tämä muutos perustuu siihen, että ensimmäistä kertaa Suomen historiassa itsekriminointisuoja otettiin lakiin (2011 4. luku 3§). Toki periaate on voitu johtaa aiemmin oikeudenkäymiskaaren 17. luvun 24§ 1. momentin lausumasta todistajan oikeuksista mutta tämä on johdettua tulkintaa eikä siihen vetoaminen oikeudessa ollut mitenkään selkeä asia.
Minkä lisäksi vanhan lain alla oli hieman epäselvää milloin kuultavaa oli kuultava epäiltynä. Nykylaissa asiaa on selkiytetty. Asia on merkityksellinen siksi, että ennen oli mahdollista "joustaa" ilmoituksesta sillä perusteella, että kuultavan asemaa ei oltu selkeästi määritelty kaikissa tilanteissa.
Poliiseista tehtaillaan nyt perusteettomia rikosilmoituksia, huomasi syyttäjä: "En keksi muuta motiivia kuin kiusanteko"
Poliiseista tehdään enemmän rikosilmoituksia kuin koskaan, mutta ne johtavat syytteeseen vain harvoin.
Osittain kasvuun vaikuttavat varmasti lainmuutokset. Esimerkiksi kotietsintää ei ennen aikaan voinut viedä tuomioistuimen käsittelyyn. Tämä muuttui joitain vuosia sitten ja siitä alkaa pikku hiljaa tulla juttuja. Varmasti pitää paikkansa, että ihmiset alkavat ymmärtää myös oikeuksiaan hiukan paremmin ja niiden oikeuksien kirjaaminen lakiin varmasti kasvattaa juttujen määrää kuten artikkelissa lukeekin. Tämä on luonnollista.
Totta kai on ikävää ja väärin, jos joku tekee ilmoituksia kiusan päiten. Näitä on paljon oikeuksissa kun esimerkiksi naapurit tappelevat aidanseipäiden paikoista.
Kaiken kaikkiaan nuo määrät ovat kuitenkin todella pieniä. Ja sekä jutun otsikko että haastatellut syyttäjät kyllä selkeästi asenteellaan osoittavat, miksi nuo jutut eivät myöskään koskaan etene mihinkään kuten jutusta ilmi kävi.