Näin talvella taitomme ruostuvat ja teiden pinta heikkenee nastojen ja suolan alla. Keväällä palautamme mieleemme muutamia perusasioita
ennen kuin jymäytämme koneen käyntiin.
Kun viimeiset mailit ovat vielä tuoreena muistissa, kertaan omasta mielestäni tärkeimmät harrastukseen liittyvät seikat. Käyn sitten keväällä kurkkaamassa
mitä olen unohtanut.
@Ikarus puhui tien pinnan seuraamisesta. Se on totta. Aivan ykkösenä tulee oman silmän ja ajatuksen yhteiskäyttö. Siihen liittyvät
tiestrategiat: miten sijoitun, että näen ja että minut nähdään.
Kolme varminta keinoa särkeä tai tappaa itsensä pyörällä:
1) liian pieni ajoneuvoetäisyys (välimatkan pitää olla
vähintään ns. 2 sekunnin marginaali, siis matka jonka liikut kahdessa sekunnissa)
2) yliarvioida omat ajotaidot (näkyvät yleensä vääränä ajolinjana / tilannenopeutena)
3) ajaa taitoihinsa nähden täysin sopimattomalla pyörällä
Turvallisuutta parantaa:
1) keskitä katse sinne, mihin menet ja lue edessä olevat tilanteet pitkälle, myös edessä ajavien eteen - seuraa tien kuntoa!
2) valitse ajolinja siten, että näet mutkan taakse tilanteen niin aikaisin ja niin kauas (seuraavaan mutkaan) kuin mahdollista
3) valitse positio risteävää autoa lähestyessä niin, että sinut on helpoin havaita (esim. siirry reunasta keskelle tietä)
4) pysähtyessä sijoitu niin, että on pieni vaihde + pakoreitti ja seuraa peilejä: jos tekstaileva tyttö pökkää isin Audilla, lennät kuin eno veneestä
Varsinaiseen motoriikkaan en tässä liiemmin puutu. Keväällä kannattaa tehdä hidasajoharjoitukset, pujottelu, U-käännös ja tietenkin jarrutusharjoitukset, jotta pystyy kaatumatta pysäyttämään kovasta vauhdista. Suurin virhe on kouraista etujarrua liikaa. Se on moro sitten. Tyypistä riippuen mutta esim. takajarrulla kovaa ja etujarru kahdella sormella (köyhän miehen ABS), kunnes tuntuma käteen taas löytyy.
