Prätkä - King of the Road!

Tyly aloittelijan virhe. Ei tunne vastaohjausta ja näyttäisi lukitsevan katseensa vastaantulijaan. Ajolinja menee aivan perseelleen. Mahdollisesti kouraisee etujarrua siinä lopussa vielä, mutta siitä en ole varma.

 
En ole ikinä prätkää ajanut, mopoa vain pienen hetken. Mutta polkupyörää koko ikäni ja silläkin olen kokenut vastaohjausta tarpeelliseksi kun vauhtia ollut tarpeeksi esim alamäissä.
 
En ole ikinä prätkää ajanut, mopoa vain pienen hetken. Mutta polkupyörää koko ikäni ja silläkin olen kokenut vastaohjausta tarpeelliseksi kun vauhtia ollut tarpeeksi esim alamäissä.

Liian suuri tilannenopeus / riittämättömät taidot ovat paha yhdistelmä tien päällä. Kovissa vauhdeissa paino ei siirry riittävän nopeasti suunnan muuttamiseksi. Vastaohjaus perustuu massan hitauteen: Ainoa ulkoinen voima, jolla painopisteen saa siirtymään sivusuunnassa, on renkaiden ja tienpinnan välinen kitkavoima. Sen aikaansaaminen edellyttää sisäisten (pyörän ja kuskin välisten) momenttien käyttöä yhdessä hitausmomenttien muutosten kanssa.

Polkupyörällä tai mopolla ns. työntöohjausta ei yleensä liiemmin tarvitse, jolloin se ei käy aloittelevan motoristin järkeen. Videon tapuksessa kuljettaja ei psyykkisesti kykene työntämään oikeanpuoleisesta tangosta, koska mieli sanoo, että pitää tehdä päinvastoin: hän yrittää kyllä kallistaa mutta mutta vauhdissa paino ei siirry riittävn nopeasti. Hän työntää samalla vasemmasta tangosta kriittisellä hetkellä ja pyörä "nousee" fysiikan lakien mukaisesti päin vastaantulijaa.

Moottoripyöräkokeessa on väistöharjoitus, mutta se ei tuo asiaa selkärankaan. Sitä pitää harjoitella. Viimekin kesänä meni taas yksi nuori kevarikuski, jolla oli ollut pari päivää kortti. Päin vastaantulijaa. Ennen kuin riittävä rentous on tullut rutiinin myötä, pyörä ei tottele riittävästi käskijäänsä. Tunne sanoo vääriä asioita.
 
Muistan hämmästykseni kun nuorena ensimmäisen kerran koin polkupyörällä sen että kun kevyesti painoi vaikkapa oikean sarven eteenpäin niin pyörä kääntyi oikealle, sen jälkeen kun olin oppinut ajamaan ilman käsiä.
 
Ehdin näkemään Saarisen Imatran ajoissa livenä, en tosin liikkunut omalla kalustolla vielä silloin.
hqdefault.jpg


http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/0...-jai-suomalaisen-moottoripyorailyn-legendaksi

Olin silloin toukokuussa 1973 lopettelemassa alakoulun kolmatta luokkaa, mutta Saarisesta puhuttiin sillon.

Jarno-nimi tuli suosituksi Keski-Euroopassa. Yksi hänen mukaansa ristitty on entinen F1-kuljettaja Jarno Trulli.
 
Tyly aloittelijan virhe. Ei tunne vastaohjausta ja näyttäisi lukitsevan katseensa vastaantulijaan. Ajolinja menee aivan perseelleen. Mahdollisesti kouraisee etujarrua siinä lopussa vielä, mutta siitä en ole varma.

Toinen aloittelijan virhe, ettei kuljettaja pitänyt pyörää omalla kaistalla.
Kuvatun kaltaisella mutkaisella tiellä ehdottoman välttämätöntä. Pro kuski tuon väistön olisi selvittänyt, aloittelijalle
tilanne tuli liian nopeasti.

Tuosta pätkästä näkee heti, että vähän ajanut kuski, pyörä ei pysy omalla kaistalla. Sekä sen, että motoristin ura tulee jäämään lyhyeksi. Moottoripyöräily on armoton laji. Virheet tulee usein maksuun kalleimman kautta. Valitettavasti myös vastapuolen virheet, tämä meni motoristin piikkiin.
 
Toinen aloittelijan virhe, ettei kuljettaja pitänyt pyörää omalla kaistalla.
Kuvatun kaltaisella mutkaisella tiellä ehdottoman välttämätöntä. Pro kuski tuon väistön olisi selvittänyt, aloittelijalle
tilanne tuli liian nopeasti.

Tuosta pätkästä näkee heti, että vähän ajanut kuski, pyörä ei pysy omalla kaistalla. Sekä sen, että motoristin ura tulee jäämään lyhyeksi. Moottoripyöräily on armoton laji. Virheet tulee usein maksuun kalleimman kautta. Valitettavasti myös vastapuolen virheet, tämä meni motoristin piikkiin.

Samaa mieltä. Ajolinjat kiinnittävät huomiota heti alussa.

Siellä edellä menee toinen pyörä. On verraten tavallista, että kokeneempi pyöräilijä lähtee lenkittämään aivan liian reippaasti toista, jolla on vasta päivän kokemus, jos sitäkään.
 
Tyly aloittelijan virhe. Ei tunne vastaohjausta ja näyttäisi lukitsevan katseensa vastaantulijaan. Ajolinja menee aivan perseelleen. Mahdollisesti kouraisee etujarrua siinä lopussa vielä, mutta siitä en ole varma.

Opetin pojalle moottoripyöräkortin, en nuukuuttani vaan siksi että saatiin kunnolla kilometrejä alle. Tutuilta kuullun perusteella autokoulut harjoituttavat ehkä vähän liikaa inssiajoa varten, tottakai ryhmitykset ja muut kaupungeissa ovat tärkeitä mutta poika oli vedellyt jo ympäri kaupunkeja mopolla sen verran, että tuo puoli oli jo tullut jonkin verran tutuksi.

Aloitettiin katsomalla kaikki tällaiset videot mitä löydettiin ja analysoimalla tapahtumia. Sitten tilastot, minkä verran kuolemia oli omissa käsissä ja minkä tyyppiset eivät suoraan.

Opetin pojalle oman tyylini toteuttaa vastaohjaus. Se lähtee aina lantiosta tai oikeastaan ylävartalon liikkeestä sisäkurvin suuntaan. Jos mutka tiukkenee niin, että painoa on oikeastikin siirrettävä sisäpuolelle, on liikkeen alku jo muodostettu ja lihakset oikeaan suuntaan menossa. Vastaohjaus tulee mukaan itsestään, sisäkurvin käsi työntää samalla kun ylävartalo liikahtaa. Muistisääntönä aluksi oli, että leukaa peiliä kohti.

Saattoi helpottaa asiaa, että oltiin harjoiteltu laskettelua joskus vaativissakin rinteissä ja nyrkkisääntö on sama, hyökätään sinne minne ollaan menossa eikä pelätä. Vartaloa eteen ja sisäkurviin. Ylävartalon kiertokin on saman tyyppinen, kun käännetään rintamasuuntaa alaspäin (käännöstä vasemmalle - ylävartalo kiertyy oikealle) ja viedään sisäkurvin sauvaa sauvamerkkiin, on liikerata saman tyyppinen kuin työnnettäessä sisäkahvaa ja vietäessä päätä pystyssä sivulle-eteen. Jalatkin toimivat samoin, paine ulommalle jalalle, olkoonpa siellä suksi tai jalkatappi.

Tuota ylävartalon liikahdusta pystyi takana ajaessa seuraamaan hyvin ja sitten vaan mutkatietä ja toistoja, toistoja ja toistoja. Muutama ratapäivä, oli hauska katsoa kun poika joutui keräämään satapiikillä vauhtia yli puoli kierrosta että pääsi vähän varovaisemman naisen ohjastamasta hajabusasta ohi. Jarruun ei ollut oikein varaa koskea :cool:
 
Mitä muuten hankkisitte, jos olisi ylimääräistä? Itse tiedän kyllä (samoin kuin senkin, ettei minulla ole). Tällä kulkiessa kuulemma Pohjois-Amerikkakin tulee siedettävän kokoiseksi ajella.

Katso liite: 18621
Diavel olisi sellainen päiväcruiseri. Kylmien tyyppien perusteella ajoasento on erittäin sopiva, ja enköhän Ducatin tekniikkaan sen verran luota että on kelvollinen ajettavaksikin.

1515250237048.png
 
Opetin pojalle moottoripyöräkortin, en nuukuuttani vaan siksi että saatiin kunnolla kilometrejä alle. Tutuilta kuullun perusteella autokoulut harjoituttavat ehkä vähän liikaa inssiajoa varten, tottakai ryhmitykset ja muut kaupungeissa ovat tärkeitä mutta poika oli vedellyt jo ympäri kaupunkeja mopolla sen verran, että tuo puoli oli jo tullut jonkin verran tutuksi.

Aloitettiin katsomalla kaikki tällaiset videot mitä löydettiin ja analysoimalla tapahtumia. Sitten tilastot, minkä verran kuolemia oli omissa käsissä ja minkä tyyppiset eivät suoraan.

Opetin pojalle oman tyylini toteuttaa vastaohjaus. Se lähtee aina lantiosta tai oikeastaan ylävartalon liikkeestä sisäkurvin suuntaan. Jos mutka tiukkenee niin, että painoa on oikeastikin siirrettävä sisäpuolelle, on liikkeen alku jo muodostettu ja lihakset oikeaan suuntaan menossa. Vastaohjaus tulee mukaan itsestään, sisäkurvin käsi työntää samalla kun ylävartalo liikahtaa. Muistisääntönä aluksi oli, että leukaa peiliä kohti.

Saattoi helpottaa asiaa, että oltiin harjoiteltu laskettelua joskus vaativissakin rinteissä ja nyrkkisääntö on sama, hyökätään sinne minne ollaan menossa eikä pelätä. Vartaloa eteen ja sisäkurviin. Ylävartalon kiertokin on saman tyyppinen, kun käännetään rintamasuuntaa alaspäin (käännöstä vasemmalle - ylävartalo kiertyy oikealle) ja viedään sisäkurvin sauvaa sauvamerkkiin, on liikerata saman tyyppinen kuin työnnettäessä sisäkahvaa ja vietäessä päätä pystyssä sivulle-eteen. Jalatkin toimivat samoin, paine ulommalle jalalle, olkoonpa siellä suksi tai jalkatappi.

Tuota ylävartalon liikahdusta pystyi takana ajaessa seuraamaan hyvin ja sitten vaan mutkatietä ja toistoja, toistoja ja toistoja. Muutama ratapäivä, oli hauska katsoa kun poika joutui keräämään satapiikillä vauhtia yli puoli kierrosta että pääsi vähän varovaisemman naisen ohjastamasta hajabusasta ohi. Jarruun ei ollut oikein varaa koskea :cool:

Minulla on tuossa 17-vuotias, joka menee autokouluun kesällä. Hän jätti A1-kortin väliin mutta varmaankin suorittaa sen A2-kortin B-kortin päälle parin vuoden päästä.
 
Pari vuotta sitten luin Neil Peartin kirja siitä kun hän kiersi USA;n sen jälkeen kun tytär ja vaimo olivat kuolleet.
Tämmöisellä setillä hän kulki, BMW 1200. Kirjan mukaan päivämatkat olivat siinä 1000km luokkaa.
neal_peart_RUSH_r1200gs_2-L.jpg

Kiitos tuhannesti vinkistä. Pistin kirjan juuri tilaukseen.
 
Älkää laitelko noita kuvia tänne!
Rupee polttelemaan liikaa. Ja sitten tulee katottua ikkunasta pihalle, kun räntää sataa vaakatasossa...
:cool:
 
Back
Top