Prätkä - King of the Road!

Pistäydyin ennen töihin menoa ostamassa pastilleja ja vichyä, niin sillä aikaa joku tyyppi kävi scanialla näyttämässä että kuka onkaan se todellinen King of the Road:cautious:
IMG_20220818_062835.jpg

ps: tänään tuli ensimmäinen 500 kilometriä täyteen tuolla sussulla.

pps: vältin vastaohjauksella kylkikolarin kun joku mamma työnti futismutsimaasturilla kolmion takaa eteen. Noita vastaohjauksia ja muita hyödyllisiä manöövereita kannattaa silloin tällöin harjoitella (tänään maalasivat suojatiemerkintöjä työpaikan lähistöllä, niin niillä varoituskartioilla oli hyvä harjoitella) kun ikinä ei voi olla varma muiden tekemisistä.
 
Jatketaan Wankel-teemasta aksiaalimoottoriin, vaikka se ei mitenkään mp-spesifinen olekaan.

 
Tänään tuli ensimmäinen vastaan Tampereen seudulla. Kai se on itekin viikonloppuna ees käynnistyssavut otettava ja pestävä, kun tuossa jo pihakin kuivuu hyvin.
 
Nyt myynnissä harvinainen namu :love:


Niille nuorille, jotka eivät tiedä mikä Wankel on, alla opetusvideo.

Tuollainen oli joskus nelkyt vuotta sitten myytävänä Nakkilan Pyörä& Mopo nimisessä liikkeessä (toimii yhä) käytettynä, ja halvalla. En uskaltanut ostaa, tuo eksoottinen tekniikka hirvitti. Ostin sitten käytetyn T-500 mallin, ja sen myin pois pilkkahinnalla sittemmin. Molemmat ratkaisuni aiheuttavat nykyään minussa ankaraa vitutusta, vaikka nykyään onkin suht edullisesti hankittu H-D ajopelinä.
 
Ostin sitten käytetyn T-500 mallin,
T-malli oli kelpo pyörä, kolmipyttyiset Ram-Airit oli vähän heikonlaisia keskimännän kestävyyden suhteen.

Mulla oli silloin +40 vuotta sitten Vesipyssy eli GT-750, joka oli kehitetty sun T-viissatasesta lisäämällä yksi sylinteri ja vesijäähdytys. Britanniassa se oli Kettle, Yhdysvalloissa Water Buffalo, Australiassa Water Bottle ja Ruotsissa Vattenbuffel.

Suomipyöristä oli poistettu kampikammioiden imuventtiilit, joiden oli tarkoitus imeä tuorevoitelusta kampikammioihin valuva ylimääräinen öljy imukurkkuihin. 80 vauhdissa viitosella moottori kävi puolittain tyhjäkäynnillä röpöttäen, ja vaikka ohituspaikkaa odotellessa keräsi kivasti öljyä. Kun sitten polkaisi pienempää ja räväytti kaasun selälleen, kelpasi savupilveä ihailla peileistä! Ehkä eläkkeellä hankin taas sellaisen pyhäpäivän ratoksi.

Videolla ensimmäinen J-malli jonka tuntee rumpujarrusta edessä ja etuteleskooppien haitarikumeista. Lähti kyllä sähköstartilla käyntiin. 73-vuoden K-mallissa joka mullakin oli, oli tuplalevyt edessä, ensimmäisenä superpyöränä.

 
T-malli oli kelpo pyörä, kolmipyttyiset Ram-Airit oli vähän heikonlaisia keskimännän kestävyyden suhteen.

Mulla oli silloin +40 vuotta sitten Vesipyssy eli GT-750, joka oli kehitetty sun T-viissatasesta lisäämällä yksi sylinteri ja vesijäähdytys. Britanniassa se oli Kettle, Yhdysvalloissa Water Buffalo, Australiassa Water Bottle ja Ruotsissa Vattenbuffel.

Suomipyöristä oli poistettu kampikammioiden imuventtiilit, joiden oli tarkoitus imeä tuorevoitelusta kampikammioihin valuva ylimääräinen öljy imukurkkuihin. 80 vauhdissa viitosella moottori kävi puolittain tyhjäkäynnillä röpöttäen, ja vaikka ohituspaikkaa odotellessa keräsi kivasti öljyä. Kun sitten polkaisi pienempää ja räväytti kaasun selälleen, kelpasi savupilveä ihailla peileistä! Ehkä eläkkeellä hankin taas sellaisen pyhäpäivän ratoksi.

Videolla ensimmäinen J-malli jonka tuntee rumpujarrusta edessä ja etuteleskooppien haitarikumeista. Lähti kyllä sähköstartilla käyntiin. 73-vuoden K-mallissa joka mullakin oli, oli tuplalevyt edessä, ensimmäisenä superpyöränä.

Hieroin kauppaa jossain vaiheessa 80-luvulla myös tosta vesipyssystä, mut oli ylihintainen ja pikkuvikainenkin, ostamatta jäi. Mut se kolmipyttysen kakstahtikoneen käyntiääni, siinä on sitä jotakin! Varsinkin kiihdyttäessä. Kawasakin H1 ja H2 (Leskentekijä) olivat kans kovia sanoja. Tehoja riitti, kelvottomat jarrut ja notkuva runko viimeistelivät ajonautinnon, yhdistettynä aikakauden renkaisiin ja kypäriin, tai kypärättömyyteen, sekä rajoittamattomaan nopeuteen (sellainenkin oli vielä 70-luvulla). Leskiä tottavie tuli
 
Eka kontakti moottoripyörään: Kawasaki KH250. Sammui ku nosti kytkimen. Sitte ku laitto kierroksia ja nosti kytkimen, ei sammunu vaan lähti. Oliko 48 heppaa ? 150 vauhdissa kun väänsi lisää kaasua niin lähti kiihtymään, ja se ääni !
 
Hieroin kauppaa jossain vaiheessa 80-luvulla myös tosta vesipyssystä, mut oli ylihintainen ja pikkuvikainenkin, ostamatta jäi. Mut se kolmipyttysen kakstahtikoneen käyntiääni, siinä on sitä jotakin! Varsinkin kiihdyttäessä. Kawasakin H1 ja H2 (Leskentekijä) olivat kans kovia sanoja. Tehoja riitti, kelvottomat jarrut ja notkuva runko viimeistelivät ajonautinnon, yhdistettynä aikakauden renkaisiin ja kypäriin, tai kypärättömyyteen, sekä rajoittamattomaan nopeuteen (sellainenkin oli vielä 70-luvulla). Leskiä tottavie tuli
Mach IV oli räväkkä laite :rolleyes:

Itse olen niin nuori, etten saanut ajaa 16-vuotiaana kuin keveria, enkä ole saanut ajaa laillisesti ilman kypärää kuin Italiassa joskus 80-luvun alussa. Pitihän sitäkin kokeilla ihan luvan perästä.

Olen muuten ajanut siellä toisenkin kerran ilman kypärää ja "pikku" maistissa, poliisin käskemänä. Tultiin yöllä kapakasta ja lauma poliiseja oli tyhjentämässä katua, ja hölpöttivät meidän pyörien ympärillä. Kysyttiin että mikä meininki, ja käskivät meidän ajaa pyörät hittoon. Eipä siinä kun selkään vaan ja pari korttelin päähän poliisien viittoillessa vauhtia.
 
Eka kontakti moottoripyörään: Kawasaki KH250. Sammui ku nosti kytkimen. Sitte ku laitto kierroksia ja nosti kytkimen, ei sammunu vaan lähti. Oliko 48 heppaa ? 150 vauhdissa kun väänsi lisää kaasua niin lähti kiihtymään, ja se ääni !
Jos ei ollut tottunut jännittämään vatsalihaksilla eteenpäin kiihdytettäessä, niin saattaa jäädä takakenoon roikkumaan stongasta kiihtymisen yllättämänä. Jos ote ei ole kunnollinen, niin kaasukahvan kiertäminen eteenpäin ei olekaan helppoa, eikä oikein irtikään voi päästää.

Niin niitä legendaarisia ensimmäisen kiihdytyksen vainaita sitten syntyi, ei ehtiny kaikki saamaan kakkostakaan sisään ennen kuin noutaja tuli.
 
Jos ei ollut tottunut jännittämään vatsalihaksilla eteenpäin kiihdytettäessä, niin saattaa jäädä takakenoon roikkumaan stongasta kiihtymisen yllättämänä. Jos ote ei ole kunnollinen, niin kaasukahvan kiertäminen eteenpäin ei olekaan helppoa, eikä oikein irtikään voi päästää.

Niin niitä legendaarisia ensimmäisen kiihdytyksen vainaita sitten syntyi, ei ehtiny kaikki saamaan kakkostakaan sisään ennen kuin noutaja tuli.
Juuri näin siinä meinas käydä. Hullu vekotin oli tuo. Yhellä puolitutulla oli Suzuki GT550, triple sekin, mutta oli kesy Kawaan verrattuna. Ja koskapa kilpavarustelu oli päivän sana, yks kaveri osti Kawa 1300n ja ajoi hirven sisään. Pillillä söi ravintoa liki 30 vuotta ennenku elimistö antoi periksi.
 
Noita oli kai sen verran vähän, ettei kestävyydestä kertynyt mittavia kokemuksia. En toisaalta olemieltänyt, että nuo olisivat menneet kappaleiksi kovinkaan yleisesti.
Lähinnä sillä kun autoissa oleviin koneisiin saa vaihtaa sitä "männän" tiivistettä useammin kuin jakohihnaa normi autossa.
 
Meinasin jos perjantaina päräyttäisi kevään ekan kierroksen. Viime kesänä vielä oli ajossa V-twin isoilla kuutioilla. Vaihdoin sitten pienempään seikkailupyörään takaisin kun jotenkin lopahti easy rider meininki. Oikeestaan kevyempi on vaan kätevämpi. Kattellaan kui kesä menee ....
.
 
Tiet on jälleen kerran aivan surkeassa kunnossa talven jäljiltä. Jopa sellaiset mitkä vasta pari vuotta sitten päällystettiin uudestaan. On reikää, kuoppaa ja routaheittoa, viimeksimainittu on varsinkin mutkapaikassa pirullinen, vaikka vauhtikin olisi alle nopeusrajoituksen. Lisäksi sellainen omituinen ilmiö on ollut jo muutaman vuoden ajan, että mutkapaikkoihin on kerääntynyt hiekkaa ja soraa ajokaistalle, ajokauden alkuun varsinkin
 
Back
Top