Prätkä - King of the Road!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja YliKoo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Kevään kunniaksi linkki Viivin blogiin, ties kuinka monennen kerran. Reissaa oikeasti ja paljon hyviä reissu- ja pyöräkuvia.

 
Viimeksi muokattu:
Onpa kiva ajaa taas mopolla 😁
Vaihdoin ison twin koneen takaisin seikkailullisempaan pyörään ja pienempään koneeseen.
Kesään !
.
 
Pitää nostaa tätäkin aihetta vähän, ettei vajoa kadoksiin.

Muutaman viime vuoden aikana olen hankkinut lisää kalustoa enkä ole osannut luopua entisestä. Pisimmillään ollut Italiassa järviä kiertämässä ja Alpeilla (Stelvio) ja lyhyimmillään ajanut Haltialaan munkkikahville.

Erno Kostamoa olen seuraillut puolella silmällä. Siinä on nuori ja lupaava RR-kuski.

Talvi on huoltojen aikaa, ja on tässä ollut yhtä ja toista tekemistä.

Alkaahan tässä jo ukolla olla ikää ja vaivoja mutta on se vain vieläkin kivaa.

Vieläkö @YliKoo ja @Leaderdog jaksavat nousta ratsaille?
 
Pitää nostaa tätäkin aihetta vähän, ettei vajoa kadoksiin.

Muutaman viime vuoden aikana olen hankkinut lisää kalustoa enkä ole osannut luopua entisestä. Pisimmillään ollut Italiassa järviä kiertämässä ja Alpeilla (Stelvio) ja lyhyimmillään ajanut Haltialaan munkkikahville.

Erno Kostamoa olen seuraillut puolella silmällä. Siinä on nuori ja lupaava RR-kuski.

Talvi on huoltojen aikaa, ja on tässä ollut yhtä ja toista tekemistä.

Alkaahan tässä jo ukolla olla ikää ja vaivoja mutta on se vain vieläkin kivaa.

Vieläkö @YliKoo ja @Leaderdog jaksavat nousta ratsaille?
Ratsailla on käyty, mutta luvattoman vähän.

Olin duunin puolesta niin paljon tien päällä ja reissussa, että ei paukkua riittänyt kun joskus kotio pääsi.

70-luvulta asti on ajeltu, ja tuskin tulee luovuttua ennen kuin terveys pakottaa. Pelkkä tietoisuus siitä, että pyörä on ajokunnossa ja lähtöä vaille, antaa jo tunnetta.

Tommonen oli meikäläisen ensimmäinen tykki. Kulki piikiksi melko hyvin, ja vei bensaa sen verran että sitä kutsuttiin bensajäähdytteiseksi.

 
Ratsailla on käyty, mutta luvattoman vähän.

Olin duunin puolesta niin paljon tien päällä ja reissussa, että ei paukkua riittänyt kun joskus kotio pääsi.

70-luvulta asti on ajeltu, ja tuskin tulee luovuttua ennen kuin terveys pakottaa. Pelkkä tietoisuus siitä, että pyörä on ajokunnossa ja lähtöä vaille, antaa jo tunnetta.

Tommonen oli meikäläisen ensimmäinen tykki. Kulki piikiksi melko hyvin, ja vei bensaa sen verran että sitä kutsuttiin bensajäähdytteiseksi.

Muistan mallin ulkonäöltä. Tulin kevari-ikään 1980. Tuota en koskaan ole ajanut, mutta joku hämärä muisto on, että olisi ollut pirteämpi kuin sen ajan lölleröiset nelitahtiset.
 
Tuostapa hauska mopolenkki. Voisi kai sen teoriassa ajaa autollakin.


Katso liite: 92237
Hieno yöpymispaikka Kauhavalla on Lentohotelli.


20230919_160857.jpg20230919_160919.jpg20230920_081654.jpg20230920_081754.jpg

Reitti
 
Viimeksi muokattu:
Tuostapa hauska mopolenkki. Voisi kai sen teoriassa ajaa autollakin.


Katso liite: 92237
Kiinnostava rinki. Olen ajanut jokaisella tiellä tuosta mutta eri reissuilla. Vai ovat jutun mukaan Tampere ja Kuopio oikein "sydänmaita".

Kerran lähdin parin kaverin kanssa sotahistorialliselle rengasmatkalle. Valuimme prätkillä Haminaan ja museotietä Klamilaan, jossa on aikanaan kai tehty torpedoja ja miinoja. Sieltä tietysti Virolahden kautta Miehikkälään ja korsumuseoon. Sitten poikkesimme Imatralle, Lieksaan ja sitten Ilomantsiin tutkimaan tappeluja Möhkössä ja Ilajanjärvellä ja juotiin kaffet Taistelijan talossa. Menimme Kuhmoon ja Suomussalmelle, jossa olimme parikin päivää.

No idän jälkeen siitä piti saada rengas niin mentiin maa halki ja tutkittiin isonvihan paikkoja alkaen Manamansalosta. Laskeuduimme sitten Pohjois-Pohjanmaalta Kortesjärvelle Jääkärimuseoon ja kävimme Seinäjoella katsomassa Matti Laurilaa toimistossaan.

Siinähän oli jo viikko taas mennyt, ja monia kaipasi joko työ tai eukko mutta minulla oli hiukan enemmän aikaa kuin muilla, joten poikkesin vielä yksin Lapin sotaa tutkimassa muiden muassa Sallassa ja Mäntyvaarassa ja sitten vielä Käsivarren suunnassa Järämässä. Kävin Kilpisjärvellä siinä paikassa, missä oli sodan viimeinen tulitaistelu 27.4.1945. Se oli partioiden kahakka eikä siinä kenellekään huonosti käynyt. Liekö enää kummatkaan ihan kohti ampuneet.
 
Mutta toden perään on hämmästyttävä otus motoristin kannalta tuo poro. Pellosta alkaen niitä alkaa varmasti näkyä tiellä, ja jos tulee idempää, viimeistään Sallan korkeudella. Kun silmä tottuu niihin, ne kyllä näkee ajoissa.

Poro kulkee miltei aina nätisti ja ennustettavasti, mutta jos se nostaa niskojaan, se voi lähteä mihin suuntaan vain. Joskus olen prätkän selästä nähnyt porokolareita enkä voi oikein käsittää, miten edes saavat sellaisen aikaan paikoissa, joissa tienvarret ovat auki ja maisema on matalaa suota tai kanervaa. Harvat puut kaukana maantietä. Kyllä peura paljon nopeammin loikkaa pellille kuin pohjoinen sukulaisensa. Se on hankala, ja hirvi tunnetusti on motoristille tasaraha. Se on pelottava.

Poroista pidän. Yleensä ajan poronhoitoalueella niin, että luen tien pinnan ja sivut niin pitkälle kuin silmä kantaa aina uuden suoran auetessa. Silti poro, joka jolkuttaa samaan suuntaan kuin sinäkin, tekee hyvin kapean silhuetin ja voit yllättyä, että kas, siinä poron pylly lähestyy.

Yhden kerran olen joutunut jarruttamaan kunnolla, kun iso hirvas hölkkäsi suoraan tien yli kuin mikäkin ravuri. Muuten niistä ei ratsumiehen syke nouse. Olen kerran iltahämärissä ajanut kävelyvauhtia ison porolauman keskellä koko Inarin kylänraitin. Niitä ei kiinnostanut pätkääkään.
 
No kunhan vielä vähän lämpenee.

Minä olen parina vähän parempana päivänä ajellut jonnekin kahville. Ei tuolla ruuhkaa ole. Hiekkaa ja reikiä piisaa. Tarkkana saa olla.
 
Eihän sitä nyt vielä kun on mitä parhaimmat moottorikelkkakelit menossa.
Olen saanut joskus kutsun Kilpisjärvelle pilkkikilpailuihin. Ne ovat perinteisesti vappuna.

Helsingissä on nyt +4 ja kello puoli yksitoista. Tiet ovat täysin auki ja pieniä lumipälviä on pohjoisten kaupunginosien vähäisissä metsätilkuissa. Varjonpaikoissa lähinnä. Myös vanhoja jäisiä kovettuneita latupohjia näkyy ulkoilupoluilla.
 
Vielä odottaa mopo varastossa. Tavaraa edessä ja ulkona ei ihan vielä sopivan lämmintä .... ja lista muita selityksiä sille miksei jo kone käy.
Mut kyl se vielä lähipäivinä käynnistyy....

.
 
Vielä odottaa mopo varastossa. Tavaraa edessä ja ulkona ei ihan vielä sopivan lämmintä .... ja lista muita selityksiä sille miksei jo kone käy.
Mut kyl se vielä lähipäivinä käynnistyy....

.
Kymmenen astetta on jonkinlainen kriisiraja useimmilla, ja siihen on perusteensa. Yhdeksässä asteessa varjoisana päivänä sadan kilometrin lenkki on jo sellainen, että kuuma kahvi tekee terää. Onhan jo kahvanlämmittimiä ja paristokäyttöisiä lämpiäviä liivejä, mutta minä ainakin retroilen vielä. Ei ole muuta mukavuuksia kuin nyrkki pään alle ja vyö peitoksi.
 
Tänään eka lenkki bensiksen kautta talven rakentelun jälkeen. Vähän turhan vilposta vielä tällaselle hyvän kelin mopoilijalle.
 
Tätä olen makustellut varmaan moneenkin kertaan, mutta sallittakoon lumipyryn keskellä ajokautta odotellessa.

En ole saanut ihan tarkkaan lasketuksi, mutta taitaa olla 47. ajokausi käynnistymässä. Pyöriä en ole kovinkaan paljon vaihdellut, ehkä kymmenes menossa. Mutta mikä on jäänyt mieleen?

Kettle, Water Buffalo, Wasserbüffel, Water Bottle... VESIPYSSY! Ruotsalaista nimitystän en tiedä, yritin guuglata ja päädyin nimitykseen "Ramnummer" mutta ehkä se ei ole se haettu :rolleyes:


Mulla oli toi K-malli, jossa oli levyt edessä, vaikka eihän ne sateella paljon pitäneet. En kyllä muista mitä paloja käytin.

En ole vielä miettinyt veteraanipyörän hankkimista, mutta jos sellaiseen päädyn niin se on ehdottomasti Vesipyssy.

Big, smoky, wet beast.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top