Prätkä - King of the Road!

[Ikarus]

@YliKoo , vesipyssy uskoakseni oli paljonkin parempi ajaa, kuin sen kilpailija vastaava 2-t Kawasaki, jolla oli leskentekijän maine. Suzukin vesipyssyllä luullakseni saattoi päästellä sen minkä siitä irti sai, ilman alituista hengenlähdön uhkaa.

Samoihin aikoihin vesipyssy kanssa tuli markkinoille 4 t Honda CB 750 Four, onko tästä sinulla kokemusta ja kuinka se poikkesi ajoltaan Suzukin vesipyssystä?

CB 500 itselleni tuttu ja kokeillutkin sitä olen. Muutama muukin pyörä on tullut kokeiltua, mm. Möhkö, ja joitakin pyöriä myös omistettua.

Ehkä sähäkimmät lähdöt kokeilluista oli CBR 600:n kahvoissa, ei Z 1300 huonosti liikkunut sekään. Möhkössä ehkä hienointa on sen kuutosen karjunta. CBR 1000 on myös koeajettu.

 

[YliKoo]

Honda CB 750 Four eli Tuutti oli ensimmäinen superpyörä, tuli markkinoille 1969.

Tarinan mukaan lempinimen antoi savolainen asentaja. Maahantuoja Otto Brandt oli melko pieni firma ja asentajat kuulivat johdon puheita, jotka ruotsiksi ja englanniksi hoitivat asioita ja pyöristä puhuttiin kuutioiden mukaan. Savolaisen suussa se sitten vääntyi muotoon seventivörttivemttituutti. Kehä-Kesoililla tai nykyisin Nesteellä on ainakin joskus ollut seinällä Tuutti ja tarina on kerrottu siellä, ja vahvistettu läsnäolleiden allekirjoituksilla.

En ole Tuuttia ajanut, mutta kyllä sillä tietämäni mukaan pystyi hyvin ajamaan sen mitä se kulki, ja mutkatielläkin pärjäsi. Kawasakien Mach IV oli puolenkymmentä hevosvoimaa tehokkaampi. Vielä kevyempänä huippunopeutta oli parikymmentä enemmän kuin Hondalla tai Suzukilla. Painoa oli ilmeisesti säästetty rungossa, koska se alkoi woblaamaan jo paljon ennen huippuja.

Möhköhän oli aikanaan hurja tykki, vaikka nykypyöriin verrattuna tehot eivät mitään käsittämättömiä olekaan.

 

[Rauhantekijä]

Kawasaki Z1 900 ja sen seurannaiset 70-luvulla on miun mieleen The Bike.
Näähän on makuasioita.
Tuntuu kuitenkin että Honda Tuutista puhuu moni mutta Z/KZ900 mainitaan huomattavasti vähemmän, vaikka siinäkin on tuutit.

Katotaans kuvaa vielä.......no hemmetti kun on nätti ja just tuollaisena tumman punaisena





Ai saakeli. Nyt pakko laittaa classic bike välilehti kiinni jottei väännetä puukkoa haavassa.

.

 

[Vonka]

.

Honda CB 750 Four eli Tuutti oli ensimmäinen superpyörä, tuli markkinoille 1969.

Tarinan mukaan lempinimen antoi savolainen asentaja. Maahantuoja Otto Brandt oli melko pieni firma ja asentajat kuulivat johdon puheita, jotka ruotsiksi ja englanniksi hoitivat asioita ja pyöristä puhuttiin kuutioiden mukaan. Savolaisen suussa se sitten vääntyi muotoon seventivörttivemttituutti. Kehä-Kesoililla tai nykyisin Nesteellä on ainakin joskus ollut seinällä Tuutti ja tarina on kerrottu siellä, ja vahvistettu läsnäolleiden allekirjoituksilla.

En ole Tuuttia ajanut, mutta kyllä sillä tietämäni mukaan pystyi hyvin ajamaan sen mitä se kulki, ja mutkatielläkin pärjäsi. Kawasakien Mach IV oli puolenkymmentä hevosvoimaa tehokkaampi. Vielä kevyempänä huippunopeutta oli parikymmentä enemmän kuin Hondalla tai Suzukilla. Painoa oli ilmeisesti säästetty rungossa, koska se alkoi woblaamaan jo paljon ennen huippuja.

Möhköhän oli aikanaan hurja tykki, vaikka nykypyöriin verrattuna tehot eivät mitään käsittämättömiä olekaan.

Saman tarinan olen kuullut.

Väitetään, että ilmestyessään Tuutti oli pyörä, joka työnsi silloin vielä yleiset britit historiaan ja raivasi muillekin japanilaisille polkua. Se oli vähän kuin vallankumous. Väki halusi pyörän, joka kulkee.

 

[Sorsa]

Ensimmäiset pidemmät ajot suoritettu eilen tälle kesälle. Vaikka niin paljon pidänkin lajista niin liittymästä liikenteen sekaan siirtyminen on edelleen semmonen vittumainen asia josta en ole koskaan pitänyt. Huomasin taas kun joku reikäpää tulikin yllättäen varmaan 150 lasissa ohi liittymistilanteessa....

 

[YliKoo]

Ensimmäiset pidemmät ajot suoritettu eilen tälle kesälle. Vaikka niin paljon pidänkin lajista niin liittymästä liikenteen sekaan siirtyminen on edelleen semmonen vittumainen asia josta en ole koskaan pitänyt. Huomasin taas kun joku reikäpää tulikin yllättäen varmaan 150 lasissa ohi liittymistilanteessa....

Käännän aina päätä, kerran per kaista. Matkapyörällä vähän helpompaa kuin kyykyllä, kun istuu selkä suorassa. Toisaalta prätkä antaa paremmin vapautta valita rakonen, johon menee. Helppo kiihdyttää ja voi mennä vähän pienempäänkin rakosen kuin autolla. Ei ehkä tyylikästä ohittaa kiihdytyskaistalla useampaa autoa oikealta, mutta mahtunee toleransseihin

 

[tankki-tapsa]

Saman tarinan olen kuullut.

Väitetään, että ilmestyessään Tuutti oli pyörä, joka työnsi silloin vielä yleiset britit historiaan ja raivasi muillekin japanilaisille polkua. Se oli vähän kuin vallankumous. Väki halusi pyörän, joka kulkee.

Ulkomuistista muistelen takavuosien mopolehden historiikkia Tuutista. Earls Courtin hallissa oli MP messut ja esillä Trumpin upouusi superpyörä. Samaan aikaan siellä oli Tuutti näytteillä. Honda 4 pyttyinen, Trumppa 3, Honda hienosti viimeistelty, Trumppa taas aikansa brittilaatua jne.. Lisäksi Tuutti maksoi noin puolet Trumpasta. Joku Trumpan johtaja totesi toiselle; me voidaan laittaa tehdas kiinni..

Tämähän toistui sitten länsimaissa vähän joka alalla, nyt vastassa on yli 10 kertaa suurempi Kiina.

 

[Vonka]

Ulkomuistista muistelen takavuosien mopolehden historiikkia Tuutista. Earls Courtin hallissa oli MP messut ja esillä Trumpin upouusi superpyörä. Samaan aikaan siellä oli Tuutti näytteillä. Honda 4 pyttyinen, Trumppa 3, Honda hienosti viimeistelty, Trumppa taas aikansa brittilaatua jne.. Lisäksi Tuutti maksoi noin puolet Trumpasta. Joku Trumpan johtaja totesi toiselle; me voidaan laittaa tehdas kiinni..

Tämähän toistui sitten länsimaissa vähän joka alalla, nyt vastassa on yli 10 kertaa suurempi Kiina.

Kiina ei täysin ole tavoittanut japsien laatua, mutta katsellaan. X-Wedgessä on jo amerikkalaisen S&S Cyclesin moottori, vai lieneekö tuo lisenssillä tehty.

X-Wedge - kiinalainen moottoripyörämerkki aloittaa 2000-kuutioisilla malleilla

Kiinan Moexpo-messujen yleisö hieraisi silmiään, kun täysin uusi moottoripyörämerkki X-Wedge esittäytyi ja esitteli heti viisi sarjatuotantovalmista mallia.

moottori.fi

 

[S.a.v.u]

Kuinka monelle prätkämiehelle täällä Susikoski kilauttaa jotain kelloa?

 

[YliKoo]

Kuinka monelle prätkämiehelle täällä Susikoski kilauttaa jotain kelloa?

Alan foorumilla ollut kai juttua, mutta en ole vuosiin (kymmeniin) käynyt ralleissa. Taino muutamassa mutta en tuolla, josta en tunnusta tietäväni mitään!

 

[Vonka]

Kuinka monelle prätkämiehelle täällä Susikoski kilauttaa jotain kelloa?

Sen verran, että näihin aikoihin kai yleensä päräyttävät. Karhulasta jonnekin Jaalaan päin varmaan.

 

[YliKoo]

Minulla on muutama MP kokoluokassa 1000 - 1000+ cc. Olen sitä ikäpolvea, joka ajoi mopoa ilman korttia ja kypärää. Olen ajanut rataa ja maantietä.

Vaikka 89-vuotiaalle äidille 1400-kuutioinen ei ehkä ole hyvä ajatus, voin kertoa yhden havainnon. Olen tavannut niitä, jotka ovat ajaneet vasta "ison A:n" enkä ole huomannut, että heidän ajotaitonsa olisi yhtään sen vakuuttavampi kuin valmiiksi AB:n omanneiden, ei ainakaan ennen kuin ovat saaneet edes muutamia tuhansia kilometrejä harjoitusta. Kyllä se mopo-kevari-kuussatanen -reittiä tullut wanhan liiton kuski on ihan eri puusta.

Moottoripyöräturvallisuus on parantunut ei byrokratian, vaan renkaiden, jarrujärjestelmien kehittymisen, teiden parantumisen ja valistuksen ansiosta. Harrastajamotoristit ovat pääsääntöisesti hyvin vastuullista porukkaa. Reikäpäistä luemme sitten pikku-uutisista.

Olen itse nuoren polven nimittelemiä "lahjakorttilaisia", vaikka kevytmoottoripyöräkortin ajoin eriksensä harjoitteluluvalla.

Opetin pojalleni moottoripyöräkortin, en nuukuuttani vaan siksi, että mielestäni ajokoulut keskittyvät melko paljon inssiajon läpäisemiseen. Poika oli ajanut mopolla kaupungissa ihan kiitettävästi, joten se puoli ei ollut merkitsevä.

Vuosikymmenten saatossa olin mietiskellyt, mikä aiheuttaa moottoripyöräonnettomuuden. Oma päätelmä on, että puolet on omaa syytä ja sen lisäksi muutamaan voi vaikuttaa. Asenne, millä lähtee liikenteeseen on tietenkin iso juttu mutta teknisistä taidoista hartialukon tunnistaminen ja purkaminen on merkittävä. Jossei tärkein. Muun liikenteen lukeminen, ennakointi ja niiden mukaan toimiminen on tottakai keskeisiä, mutta jos et pahassa paikassa saa ohjattua pyörää tietä pitkin, tappaa varmasti.

Evoluutio on niin uusi keksintö, että ihminen ei vielä ole jalostunut suuriin nopeuksiin. Kun silmä näkee esteen, mieli väittää, että pian törmätään ja kädet valmistautuvat vastaanottamaan törmäyksen. Katse lukittuu, suoraan mennään hartiat lukossa ja törmätään. Lehti kertoo, että moottoripyöräilijä menehtyi suistuttuaan tieltä. Kun asian tiedostaa, sen voi oppia tunnistamaan ja kuolettavasta kierteestä irtautumaan.

Aluksi käytiin juutupen rankkoja videoita läpi, missä vedetään rekan syyläriin vaikka kallistusvaraa ei oltu käytetty nimeksikään. Tai metsään.

Teoriaoppaita löytyy https://www.mp69.fi/koulutus/lisalukemisto/ajo-hanskassa/

Sitten ajettiin ja ajettiin, minä takana antamassa radion kautta neuvoja että nyt menee kantikkaaksi, muista katseen käyttö. Nyt jarrutat pystyssä turhan pitkään, aloita käännös vaan silloin kun pitää. Sitten käytiin ratatreeneissä ja kuuli ohjeita muiltakin kuin faijalta.

Mun oma rutiini muuten on, että kun tulen kurviin liian kovaa ja tekee mieli jarruttaa vaikka pitäisi jo kääntää, napautan parilla sormella jarrukahvan päältä ja sitten voikin ajaa jo normaalisti. Mutkatiellä myös se ihan pieni liike, jossa hiukan painetta ulkotapille, sisäkurvin kahvalle, yläruumis sisäkurville ja leukaa sisäkurvin peilin suuntaan, tulee automaattiseksi, kun sitä vaan ylläpitää. Jos tiukkenee, on lihakset jo oikeaan suuntaan menossa. Nojoo, tietysti vauhti meinaa nousta kun tuollai temppuilee mutta minkäs teet

 

[Ikarus]

Olihan se hauskaa aikaa kun kevareissa ei ollut mitään tehorajoituksia kuten nykyään se 14 ponia

Yamaha RD 125 LC eli 2 t jammu tuli silloin markkinoille kun itse olin kevari iässä, parikymmentä konia Yamahassa, oli rungoltaan, jarruiltaan ja ajo-ominaisuuksiltaan varsin hyvä peli. Kulkikin mittarinsa mukaan noin 150-160 km/h.

Itselläni ei tuota ollut, mutta jonkun kerran kokeilin. Oli eri puusta kaikin tavoin kuin oma Twini Honda.

Kawa ja Honda teki heti perään Yamahan suosion saattelemana omat tehokkaat 2 t kevarit. Myös enduro 2 t kevareiden myynti lähti tällöin tehokkaiden moottorien myötä nousuun. Yamaha DT ja Honda MTX olivat suosituimmat.

Edit: samaa mieltä @Vonka siitä, että pitkän linjan eli mopolla 10 v + aloittaneet, niistä 125:een ja isompiin siirtyneet, ovat moottoripyörän hallinnassa etulyöntiasemassa verrattuna aikuisiällä pyöräkortin suorittaneisiin.

Käytännössä jarruttomilla surkeilla renkailla varustetuilla mopoilla luisteltiin kesät ja talvet, perstuntuma kehittyi.

Kevarilla en koskaan joutunut omasta ajovirheestä johtuvaan vaaratilanteeseen, asiaan saattoi vaikuttaa erinomainen kaukonäkö ja tietä oli pakko osata lukea, kuoppaisia sorateitähän ne meillä pääosin olivat silloin ja ovat vieläkin.

Muutama isompikin pyörä on ollut, eikä niilläkään mitään ole koskaan sattunut.

 

[perusinsinööri]

Yamaha RD 125 LC eli 2 t jammu tuli silloin markkinoille kun itse olin kevari iässä, parikymmentä konia Yamahassa, oli rungoltaan, jarruiltaan ja ajo-ominaisuuksiltaan varsin hyvä peli. Kulkikin mittarinsa mukaan noin 150-160 km/h.

Itselläni ei tuota ollut, mutta jonkun kerran kokeilin. Oli eri puusta kaikin tavoin kuin oma Twini Honda.

Kawa ja Honda teki heti perään Yamahan suosion saattelemana omat tehokkaat 2 t kevarit. Myös enduro 2 t kevareiden myynti lähti tällöin tehokkaiden moottorien myötä nousuun. Yamaha DT ja Honda MTX olivat suosituimmat.

Edit: samaa mieltä @Vonka siitä, että pitkän linjan eli mopolla 10 v + aloittaneet, niistä 125:een ja isompiin siirtyneet, ovat moottoripyörän hallinnassa etulyöntiasemassa verrattuna aikuisiällä pyöräkortin suorittaneisiin.

Käytännössä jarruttomilla surkeilla renkailla varustetuilla mopoilla luisteltiin kesät ja talvet, perstuntuma kehittyi.

Kevarilla en koskaan joutunut omasta ajovirheestä johtuvaan vaaratilanteeseen, asiaan saattoi vaikuttaa erinomainen kaukonäkö ja tietä oli pakko osata lukea, kuoppaisia sorateitähän ne meillä pääosin olivat silloin ja ovat vieläkin.

Muutama isompikin pyörä on ollut, eikä niilläkään mitään ole koskaan sattunut.

Olihan se 125 Dt hauska peli ehkä hauskin kaikista vaikka useita mopoja on ollut ja vieläkin kaksi on. Mutta ei se kaasulla keulinut, kuten nykyiset "tehorajoitetut" 2-t enduropiikit. Kyllä noissa varmaan se 30hv taitaa ainakin olla. Toki pojat virittää.

 

[Leaderdog]

Minulla oli nuoruudessa myös Yamaha RD 125, no vaimo lähti heti penkoo kuvia, yks löyty. näin nopeesti;


'

 

[perusinsinööri]

Minulla oli nuoruudessa myös Yamaha RD 125, no vaimo lähti heti penkoo kuvia, yks löyty. näin nopeesti;


'

As3 oli kova peli silloin, kun toimi. Olihan tuo paljon hienompi kuin muovikate versiot. Toki olihan nuo uudemmat parempia ajaa.

 

[Vonka]

Olen itse nuoren polven nimittelemiä "lahjakorttilaisia", vaikka kevytmoottoripyöräkortin ajoin eriksensä harjoitteluluvalla.

Opetin pojalleni moottoripyöräkortin, en nuukuuttani vaan siksi, että mielestäni ajokoulut keskittyvät melko paljon inssiajon läpäisemiseen. Poika oli ajanut mopolla kaupungissa ihan kiitettävästi, joten se puoli ei ollut merkitsevä.

Vuosikymmenten saatossa olin mietiskellyt, mikä aiheuttaa moottoripyöräonnettomuuden. Oma päätelmä on, että puolet on omaa syytä ja sen lisäksi muutamaan voi vaikuttaa. Asenne, millä lähtee liikenteeseen on tietenkin iso juttu mutta teknisistä taidoista hartialukon tunnistaminen ja purkaminen on merkittävä. Jossei tärkein. Muun liikenteen lukeminen, ennakointi ja niiden mukaan toimiminen on tottakai keskeisiä, mutta jos et pahassa paikassa saa ohjattua pyörää tietä pitkin, tappaa varmasti.

Evoluutio on niin uusi keksintö, että ihminen ei vielä ole jalostunut suuriin nopeuksiin. Kun silmä näkee esteen, mieli väittää, että pian törmätään ja kädet valmistautuvat vastaanottamaan törmäyksen. Katse lukittuu, suoraan mennään hartiat lukossa ja törmätään. Lehti kertoo, että moottoripyöräilijä menehtyi suistuttuaan tieltä. Kun asian tiedostaa, sen voi oppia tunnistamaan ja kuolettavasta kierteestä irtautumaan.

Aluksi käytiin juutupen rankkoja videoita läpi, missä vedetään rekan syyläriin vaikka kallistusvaraa ei oltu käytetty nimeksikään. Tai metsään.

Teoriaoppaita löytyy https://www.mp69.fi/koulutus/lisalukemisto/ajo-hanskassa/

Sitten ajettiin ja ajettiin, minä takana antamassa radion kautta neuvoja että nyt menee kantikkaaksi, muista katseen käyttö. Nyt jarrutat pystyssä turhan pitkään, aloita käännös vaan silloin kun pitää. Sitten käytiin ratatreeneissä ja kuuli ohjeita muiltakin kuin faijalta.

Mun oma rutiini muuten on, että kun tulen kurviin liian kovaa ja tekee mieli jarruttaa vaikka pitäisi jo kääntää, napautan parilla sormella jarrukahvan päältä ja sitten voikin ajaa jo normaalisti. Mutkatiellä myös se ihan pieni liike, jossa hiukan painetta ulkotapille, sisäkurvin kahvalle, yläruumis sisäkurville ja leukaa sisäkurvin peilin suuntaan, tulee automaattiseksi, kun sitä vaan ylläpitää. Jos tiukkenee, on lihakset jo oikeaan suuntaan menossa. Nojoo, tietysti vauhti meinaa nousta kun tuollai temppuilee mutta minkäs teet

Minulla on vähän eri tyyli eri kalustolla. Yhdessä pyörässä on edessä kaksi levyä ja koko pyörässä siis kuusi palaa puristamassa. Integraalijarru ja parempi kuin moni ABS. Pysähtyy kuin seinään, joten kaksi sormea on tosiaan hyvä juttu. Yksi ratsu on taas sellainen, että pitää jalkaa antaa aika lujaakin ja saa puristaa etujarruakin ja silti ihmetellä, että noinko tämä aikoo ollenkaan hiljennellä.

Palauttelen sen herkän ohjauksen keväisin ruosteenpoistona. Nyt on 500 takana, ja alkaa nyt vasta taas tuntua siltä, että se motoriikka palaa osapuilleen siihen, missä sen pitää olla.

Jos tuntemattomalla tiellä on letkeitä mutkia, voi kuvitella opettaneensa Valentino Rossin ajamaan, mutta sitten tuleekin se mutka, joka kiristyy ja kiristyy ja jossa marginaali on hyvin pieni. Jos siinä menee jäykäksi, yrittää jarrua ja pyörä nousee pystyyn, uutta linjaa ei ehdi hakea.

Kokenut olen. Joskus mietin, ovatko harrastuksen alkupuolen säikähdykset valmentaneet turvallisempaan ajotapaan ja nöyryyteen fysiikan lakien edessä. Kyllä varmaan. Mutta on niitä, jotka eivät saaneet virhettä anteeksi. Kyllä se vakavasti pitää ottaa.

Sitten on erilaisia kallistuskulmia. Sportilla suurempi ja matkajuhdalla pienempi. Joissakin kardaanivehkeissä vaatii enemmän voimaa pyörimisliikettä vastaan kallistaessa. Mulle aina jalkatapit, ei mitään kenkätelineitä. Ja renkaissa ei säästetä. Näillä mennään eikä kiirettä saa päässä olla.

 

[Solidsnake]

Olihan se 125 Dt hauska peli ehkä hauskin kaikista vaikka useita mopoja on ollut ja vieläkin kaksi on. Mutta ei se kaasulla keulinut, kuten nykyiset "tehorajoitetut" 2-t enduropiikit. Kyllä noissa varmaan se 30hv taitaa ainakin olla. Toki pojat virittää.

80 luvun puolivälissä 125cc ktmssä oli 40 hummaa vakiona, kun vaihteeksi ajeltiin pienemmillä koneilla, enskakisoissa aika miehetkin saattoivat ajaa piikillä, ei mitään ikäjuttuja, vaan mikä käypäseksi tuntui

 

[Rauhantekijä]

Mun oma rutiini muuten on, että kun tulen kurviin liian kovaa ja tekee mieli jarruttaa vaikka pitäisi jo kääntää, napautan parilla sormella jarrukahvan päältä ja sitten voikin ajaa jo normaalisti.

Minulla on vähän eri tyyli eri kalustolla.

Mulla ei ole mitään tyylejä ilmeisesti. Ajan pyörällä kuin pyörällä mukavaa 60-80 maantie-vauhteja oman huomioni mukaan, ihan sama millainen se pyörä on.

.

 

[Vonka]

Mulla ei ole mitään tyylejä ilmeisesti. Ajan pyörällä kuin pyörällä mukavaa 60-80 maantie-vauhteja oman huomioni mukaan, ihan sama millainen se pyörä on.

.

Kätevästi pääsee paikasta toiseen näin. 80 on sekin tosin jo vauhti. Ei tarvitse eikä pidä ajaa ylinopeutta, mutta ollaan siinä kuitenkin kaksipyöräisen selässä eikä vöissä turvatyynyt korissa.

Olen ajatellut niin, että milloin vain voi syntyä tilanne, jolloin on oltava kuljettaja enemmän kuin moottoripyörällä kulkeva matkustaja. On niitä 45 vuoden aikana tullut, jos kilometrejäkin. Tähän asti ainakin jokaisessa moottoripyörässä ovat olleet omat hallintalaitteensa ja se tapa, millä ne toimivat. Ei siitä ainakaan haittaa ole, jos tuntee pyörän hyvin. Vaikka ajaisi vain Hyvinkään suoraa edes takaisin, voi olla eräänä päivänä kauris edessä.