Praha 1968 -miten Suomen PV/RVL reagoi?

tulikomento

Ylipäällikkö
@Vonka ja muut tietäjät, osaatteko vahvistaa / ampua alas tämän aiheeseen liittyvän tarinan: Joku muukin korkea-arvoinen upseeri kuin Keinonen (tuolloinen Pääesikunnan operatiivisen os. päällikkö Ermei Kanninen ?) oli poissa Helsingistä virkamatkalla. Matkustivat virka-autolla jossain päin eteläistä Suomea ja joutuivat aina pysähtymään jokaisen huoltoaseman kohdalla soittamaan Pääesikuntaan ja kysymään viimeisimmät tiedot. Katsoivat sitten muutaman puhelinsoiton jälkeen ettei tuollaisesta johtamisesta mitään tule ja käänsivät auton nokan takaisin Helsinkiä kohti.

Muistaakseni luin tästä, mutta en ole varma.

kirja.jpg
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Kun aikoinaan kuulin, kukaTB.n omistaa, olen aina kiertänyt sen aseman kaukaa, ihan periaatteen vuoksi.
Kyllähän niissä ihan suomalaiset yrittäjät on ketjurenkeinä. Minä tankkaan missä sattuu, mutta parasta palvelua olen saanut parilta TB:ltä ja juuri silloin kun sitä on oikeasti tarvinnut. Ei näillä ABC-huoltamoilla ole mitään huoltoon liittyviä palveluja, jos ongelma tulee. Hampurilaista ja pizzaa lapsille siellä on ja kauppoja kaikenlaisia kyllä joskus kirjakaupasta lähtien.

Ei se Tankki täyteen -homma enää kannata. Legendaarinen Pukinmäen Essokin lopetti jo aikoja sitten. Puksun Esso pelasti muiden muassa uudistettujen Ylen tv-uutisten ensimmäisen lähetyksen vuonna 2007. Pari tuntia ennen uutisten käynnistymistä studion kattokamera sammui. Käyttömestari totesi, että pari 12 voltin akkua voisi pelastaa tilanteen, mutta mistäpä niitä sunnuntaipäivänä saisi. Silloin joku muisti, että Pukinmäen Essolta saa mitä vain ja se on aina auki. Ja löytyiväthän sieltä uutislähetyksen pelastamiseen tarvitut akut.

Ukrainassa boikotoivat Lukoilia mutta Virossa, Puolassa ja Bulgariassa Lukoil taitaa olla ihan omalla nimellään siellä ketjuna.

Mutta nyt mennään sivupolulle.
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Prahan kevään korostamisessa unohtuu myös se, että maailma oli käynyt maailmansodan partaalla 1958, 1961 ja 1962 josta puolustusvoimille lienee tullut jotain rutiinia valmiuden korotuskysymyksissä.
Lienee?

Kaikki viittaa siihen, että Puolustusvoimien ylin johto (Keinonen) ja maan poliittinen johto (Kekkonen) toimivat varsin erikoisesti. Ermei Kanninen oli operatiivisen osaton päällikkö tuolloin, mutta on jo haudassa. Tuskin koskaan ennen ja sen jälkeen koko Neuvostoliiton Itämeren laivasto ole ollut valmiina aluevesirajallamme ja rannikkolinnakkeisiin ei anneta mitään muita ohjeita kuin että varusmiehet on päästettävä normaalisti viikonloppulomalle.

Ermei Kannisen mukaan Neuvostoliittoa ei pidetty uhkana ennen Prahaa. Pääesikunta veti nimenomaan Tshekkoslovakian miehityksestä kaksi suurta johtopäätöstä. Yhtäältä katsottiin, että Suomen on varmistettava kaikki rajansa siltä varalta, että Neuvostoliitto ryhtyy toimenpiteisiin. Tämä vauhditti Suomen päätöstä järjestää puolustuksensa uudelleen. Tshekkoslovakian miehityksen opetus oli siis se, että oli siirryttävä alueelliseen puolustusjärjestelmään.
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
@Vonka ja muut tietäjät, osaatteko vahvistaa / ampua alas tämän aiheeseen liittyvän tarinan: Joku muukin korkea-arvoinen upseeri kuin Keinonen (tuolloinen Pääesikunnan operatiivisen os. päällikkö Ermei Kanninen ?) oli poissa Helsingistä virkamatkalla. Matkustivat virka-autolla jossain päin eteläistä Suomea ja joutuivat aina pysähtymään jokaisen huoltoaseman kohdalla soittamaan Pääesikuntaan ja kysymään viimeisimmät tiedot. Katsoivat sitten muutaman puhelinsoiton jälkeen ettei tuollaisesta johtamisesta mitään tule ja käänsivät auton nokan takaisin Helsinkiä kohti.

Muistaakseni luin tästä, mutta en ole varma.

View attachment 19061
En muista enää. Tuosta kirjasta muistan vain sen, että Kanninen sanoi olleen suuri salaisuus, että meillä oli monina aikoina todella vähän a-tarvikkeita.
 

StmSvejk

Kenraali
Lienee?

Kaikki viittaa siihen, että Puolustusvoimien ylin johto (Keinonen) ja maan poliittinen johto (Kekkonen) toimivat varsin erikoisesti. Ermei Kanninen oli operatiivisen osaton päällikkö tuolloin, mutta on jo haudassa. Tuskin koskaan ennen ja sen jälkeen koko Neuvostoliiton Itämeren laivasto ole ollut valmiina aluevesirajallamme ja rannikkolinnakkeisiin ei anneta mitään muita ohjeita kuin että varusmiehet on päästettävä normaalisti viikonloppulomalle.
Neuvostoliiton Itämeren laivaston päätoiminta-alueena ei tuolloinkaan ollut suinkaan syrjäinen Suomenlahti vaan eteläinen Itämeri jossa oli mahdollisuus hyökätä Tanskan salmille. Toki Suomenlahdellakin oli aluksia, tavallista enemmän. Ehkä varusmiesten lomille päästämisellä haluttiin osoittaa, kuinka tilanne on kuitenkin pohjimmiltaan rauhallinen - alaisen on usein hankala ymmärtää ylemmän johtoportaan käskyä joka pohjautuu parempaan tietoon.

Ermei Kannisen mukaan Neuvostoliittoa ei pidetty uhkana ennen Prahaa. Pääesikunta veti nimenomaan Tshekkoslovakian miehityksestä kaksi suurta johtopäätöstä. Yhtäältä katsottiin, että Suomen on varmistettava kaikki rajansa siltä varalta, että Neuvostoliitto ryhtyy toimenpiteisiin. Tämä vauhditti Suomen päätöstä järjestää puolustuksensa uudelleen. Tshekkoslovakian miehityksen opetus oli siis se, että oli siirryttävä alueelliseen puolustusjärjestelmään.
Nyt menevät sekaisin YYA-hurmospoliitikot ja puolustusvoimat. Suomi oli valmistellut alueellista puolustusjärjestelmää - Ruotsin mallin mukaan, kuinkas muuten - jo 50-luvulta. Yllätyshyökkäys oli uhkakuva no 1. oikeastaan jo itsenäisyyden alusta. Sotilasläänit oli perustettu 1966. Reagointiharjoituksia tehtiin ilman ennakkovaroitusta 1960-luvun alussa. Neuvostoliitto ainoana todellisena uhkakuvana oli ollut selvä luonnollisesti aina - toki myös amerikkalaishyökkäyksen teoreettisia mahdollisuuksia tutkittiin aivovoimisteluna ja savuverhona.
 

StmSvejk

Kenraali
En muista enää. Tuosta kirjasta muistan vain sen, että Kanninen sanoi olleen suuri salaisuus, että meillä oli monina aikoina todella vähän a-tarvikkeita.
Jouko Siipi kirjoitti armeijan a-tarviketilanteesta esim. teoksessaan Puna-Armeijan etuvartio? vuonna 1968, ei se salaisuus ollut. Valtion budjetti oli tuolloinkin julkinen asiakirja ja sitä kautta kuka tahansa kykeni huomaamaan pääasiat - verrattuna muiden maiden massiiviseen varusteluun. Neuvostotiedustelun lonkerot taas lienevät olleet tuolloin jo ihan riittäviä.

Toki Kannisen lausunto kuvaa kylmän sodan ongelmallista - ja ymmärrettävää - perinnettä, jossa Suomessa on korjattu raudan puutetta hengellä. Suomessahan puolustusvoimat ovat olleet aina paremmassa kunnossa kuin koskaan. Informaatio-operaatioiden pääsuunta ovat aina omat kansalaiset. Ei toki kannata ottaa Ruotsin paniikinlietsomisesta mallia, mutta ehkäpä realismille pitäisi antaa sijaa.
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Liittynee valmiudenkohottamissuunnitelmiin. Kenraalimajuri Juhani Ruudun muistokirjoitus Hesarissa. Ruotuväki-lehti käsitteli juuri noihin aikoihin uhkakuvaa nimellä kaappaushyökkäys. Tästä tuli sanomista, koska sen katsottiin viittavan liikaa Neuvostoliittoon.

https://www.hs.fi/ihmiset/art-2000002850339.html


”Vasta Tšekkoslovakian kriisi 1968 oli riittävä peruste uhkakuvan mukaisin toimenpiteisin Suomessa. Pääesikunnan valmistelutoimenpiteet oli jo ennalta viety pitkälle, sillä puolustusvoimain komentajalle esiteltiin 6. elokuuta keskeiset ratkaisut alueellisen puolustuksen loppuunsaattamiseksi. Aika uhkakuvan virallisemmalle julkistamiselle tuntui kuitenkin olevan sopiva vasta 1969, jolloin Ruotuväki-lehti julkaisi Ruudun kirjoittaman artikkelin kaappaushyökkäyksestä. Teksti aiheutti tuoreeltaan hämmennystä, sillä sen sisällön sekä uhkamallin katsottiin viittaavan liiaksi Neuvostoliiton toimiin Tšekkoslovakiassa.”


Ai niin joo, Pekka Visuri on jossain tv-dokumentissa muistellut miten syksyllä 68 Hangon suunnalla pidettiin jonkin tason maihinnousuharjoitukset. Visuri kertoi, että johti panssaritiedustelukomppaniaa harjoituksessa ja syyshämärässä paikallinen väestö ehti jo säikähtää kun oletti että nyt se ryssä on noussut maihin ja Suomen valtaus on alkanut.
 

StmSvejk

Kenraali
Liittynee valmiudenkohottamissuunnitelmiin. Kenraalimajuri Juhani Ruudun muistokirjoitus Hesarissa. Ruotuväki-lehti käsitteli juuri noihin aikoihin uhkakuvaa nimellä kaappaushyökkäys. Tästä tuli sanomista, koska sen katsottiin viittavan liikaa Neuvostoliittoon.
Tässä tulee hyvin esille kylmän sodan karu asenne, ei mitään "koko maata puolustetaan" sontaa, vaan:

"Ruudun mukaan Suomella tuli yhtäältä olla alueita, joista olisi kaappaushyökkäystilanteessa pidetty kiinni "kynsin ja hampain", mutta toisaalta alueita, joista olisi voitu myös luopua kansallisen olemassaolon säilyttämiseksi ja joissa hyökkääjä kohtaisi jatkuvaa sissitoimintaa."
 

Ingsoc

Ylipäällikkö
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Jouko Siipi kirjoitti armeijan a-tarviketilanteesta esim. teoksessaan Puna-Armeijan etuvartio? vuonna 1968, ei se salaisuus ollut. Valtion budjetti oli tuolloinkin julkinen asiakirja ja sitä kautta kuka tahansa kykeni huomaamaan pääasiat - verrattuna muiden maiden massiiviseen varusteluun. Neuvostotiedustelun lonkerot taas lienevät olleet tuolloin jo ihan riittäviä.
Keinosen muistelmissa oli loanheittoa Jouko Siipeä kohtaan. Tämä kirjoitti jotenkin niin, että vaikeasti vammautuneena sotaveteraanina Siipi (taisi olla vaikea päävamma) oli täyttä ymmärrystä vailla. Eli yritti mustamaalata tätä parhaansa mukaan.
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Nyt menevät sekaisin YYA-hurmospoliitikot ja puolustusvoimat.
Huokaus. Nuo olivat kaikki Kannisen omia sanoja.
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Ehkäpä asetelman syvin tausta löytyy Kekkosesta ja Keinosesta. Ylipäällikkö ja komentaja. Valmiuden ja johtamisen kannalta kuitenkin keskeisimmät miehet.

Keinosella oli oppositio. Valtaenemmistö upseereista halusi ymmärtää yya-sopimuksen niin, että puolustuskyvyn on oltava niin korkea, että uhka voidaan torjua yksin ja tarvittaessa olla valmis torjuntatoimiin myös idän suuntaan. Keinonenhan muutti kantansa neuvostomyönteiseksi juuri tuon vuoden 1968 aikana. Keväällä hän sai Stepanovin moitteetkin liian löperöstä tulkinnasta jossain puheessa ja kiristi sen jälkeen tulkintansa ohi alaistensa.

Näin ainakin sotahistorian tohtori Airio väitöskirjassaan.

Keinonen hämmästytti jopa SKP:n Aarne Saarista lausumalla tämän kuullen neuvostoliittolaisille sotilaille olevansa neuvostojärjestelmän kannattaja.

Kukaan ei tiedä, mikä hänen päässään niksahti. Kun hän kuoli 65-vuotiaana, Mannerheim-ristin ritarit jättivät hautajaiset huomiotta. Tämä lienee ollut ainoa tapaus lajiaan.
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Ehkäpä asetelman syvin tausta löytyy Kekkosesta ja Keinosesta. Ylipäällikkö ja komentaja. Valmiuden ja johtamisen kannalta kuitenkin keskeisimmät miehet.

Keinosella oli oppositio. Valtaenemmistö upseereista halusi ymmärtää yya-sopimuksen niin, että puolustuskyvyn on oltava niin korkea, että uhka voidaan torjua yksin ja tarvittaessa olla valmis torjuntatoimiin myös idän suuntaan. Keinonenhan muutti kantansa neuvostomyönteiseksi juuri tuon vuoden 1968 aikana. Keväällä hän sai Stepanovin moitteetkin liian löperöstä tulkinnasta jossain puheessa ja kiristi sen jälkeen tulkintansa ohi alaistensa.

Näin ainakin sotahistorian tohtori Airio väitöskirjassaan.

Keinonen hämmästytti jopa SKP:n Aarne Saarista lausumalla tämän kuullen neuvostoliittolaisille sotilaille olevansa neuvostojärjestelmän kannattaja.

Kukaan ei tiedä, mikä hänen päässään niksahti. Kun hän kuoli 65-vuotiaana, Mannerheim-ristin ritarit jättivät hautajaiset huomiotta. Tämä lienee ollut ainoa tapaus lajiaan.
Keinosellahan oli tapana pitää eri puolilla Suomea eri varuskunnissa kenraalikunnan neuvottelupäiviä, joiden aikana tämä toi esiin noita viisauksiaan. Mahtoi muut leijonakauluksiset olla äimän käkenä komentajan puhetta kuunnellessa.
 

StmSvejk

Kenraali
Huokaus. Nuo olivat kaikki Kannisen omia sanoja.
Miltähän vuodelta mainitsemasi viite on, 6.10.2000 Kanninen lausui loiheman..., ei sillä että asiassa olisi kenellekään mitään yllättävää...

http://vanha.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/6.lokakuu/suom4000.htm

Jalkaväenkenraali Heiskasen elämäkerta paljastaa:

Suomella operatiiviset suunnitelmat idän sodanuhkaan jo "yöpakkasten" aikaan


Suomella oli operatiiviset suunnitelmat idän sodanuhkan varalta jo 1950-luvun lopulla, jolloin elettiin ns. yöpakkasten aikaa. Liikekannallepano- ja operatiiviset suunnitelmat olivat olleet sodan jälkeen kiellettyjä.
...
Ketunhäntä kainalossa
Pääesikunnan operatiivisella osastolla työskenteli silloin toimistoesiupseerina Ermei Kanninen, nykyisin kenraaliluutnantti evp. Hänestä tuli myöhemmin sekä operatiivisen osaston päällikkö että yleisesikunnan päällikkö.

- Julkisesti emme voineet varustautua Neuvostoliittoa vastaan, ja sitä ei voinut kertoa laajemmille piireille, kertoo Kanninen.

Näissä suunnitelmissa edellytettiin, ettei minkäänlaiset idän suuntaan menevät ajatuksetkaan saaneet vuotaa.

Kanninen kertoo saaneensa tehtäväkseen kontrolloida mm. sitä, että itäinenkin suunta aina tuli (operaatiosuunnitelmissa) pidettyä mielessä. Suunnitelmat operatiivisella osastolla laadittiin kuitenkin aina YYA-sopimuksen hengessä.

- Mutta meillä oli kuitenkin ketunhäntä kainalossa, saman suunnitelman piti sopeutua myös tilanteen muutoksiin, selvittää Kanninen.

Virallinen operaatiosuunnitelma oli siis YYA-vaihtoehto, ja itäiset operaatiosuunnitelmat pysyivät salassa.

Silloinen ulkoministeri, nykyinen valtioneuvos Johannes Virolainen vahvistaa kirjailijan haastattelussa presidentti Kekkosen olleen ainoa ulkopuolinen, joka asiasta mahdollisesti tiesi. Kenraali Kanninen ei ole siitä niinkään varma.
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Miltähän vuodelta mainitsemasi viite on, 6.10.2000 Kanninen lausui loiheman..., ei sillä että asiassa olisi kenellekään mitään yllättävää...

http://vanha.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/6.lokakuu/suom4000.htm

Jalkaväenkenraali Heiskasen elämäkerta paljastaa:

Suomella operatiiviset suunnitelmat idän sodanuhkaan jo "yöpakkasten" aikaan


Suomella oli operatiiviset suunnitelmat idän sodanuhkan varalta jo 1950-luvun lopulla, jolloin elettiin ns. yöpakkasten aikaa. Liikekannallepano- ja operatiiviset suunnitelmat olivat olleet sodan jälkeen kiellettyjä.
...
Ketunhäntä kainalossa
Pääesikunnan operatiivisella osastolla työskenteli silloin toimistoesiupseerina Ermei Kanninen, nykyisin kenraaliluutnantti evp. Hänestä tuli myöhemmin sekä operatiivisen osaston päällikkö että yleisesikunnan päällikkö.


- Julkisesti emme voineet varustautua Neuvostoliittoa vastaan, ja sitä ei voinut kertoa laajemmille piireille, kertoo Kanninen.

Näissä suunnitelmissa edellytettiin, ettei minkäänlaiset idän suuntaan menevät ajatuksetkaan saaneet vuotaa.

Kanninen kertoo saaneensa tehtäväkseen kontrolloida mm. sitä, että itäinenkin suunta aina tuli (operaatiosuunnitelmissa) pidettyä mielessä. Suunnitelmat operatiivisella osastolla laadittiin kuitenkin aina YYA-sopimuksen hengessä.

- Mutta meillä oli kuitenkin ketunhäntä kainalossa, saman suunnitelman piti sopeutua myös tilanteen muutoksiin, selvittää Kanninen.

Virallinen operaatiosuunnitelma oli siis YYA-vaihtoehto, ja itäiset operaatiosuunnitelmat pysyivät salassa.

Silloinen ulkoministeri, nykyinen valtioneuvos Johannes Virolainen vahvistaa kirjailijan haastattelussa presidentti Kekkosen olleen ainoa ulkopuolinen, joka asiasta mahdollisesti tiesi. Kenraali Kanninen ei ole siitä niinkään varma.
Tässä taas on vanhojen linnoitteiden osalta esitetyistä väitteistä:


PÄÄESIKUNTA
EI NÄHNYT VAARAA

Vuonna 1968 pääesikunnan operatiivisen osaston päällikkönä toiminut kenraaliluutnantti evp. Ermei Kanninen vahvistaa vain osan Silvastin tarinasta.
Puolustusvoimat todellakin kävi 1960-luvun lopulla läpi vanhat puolustuslinjansa – esimerkiksi Salpalinjan Itä-Suomessa.
Ermei Kannisen mukaan niitä ei kuitenkaan aseistettu. Hän myös kiistää, että inventaario olisi tehty siksi, että Suomi koki Neuvostoliiton olevan akuutti uhka.
Kannisen mukaan pääesikunta veti Tshekkoslovakian miehityksestä kaksi suurta johtopäätöstä.
Yhtäältä katsottiin, että Suomen on varmistettava kaikki rajansa siltä varalta, että Neuvostoliitto ryhtyy toimenpiteisiin. Tämä vauhditti Suomen päätöstä järjestää puolustuksensa uudelleen.
– Tshekkoslovakian miehityksen opetus oli se, että oli siirryttävä alueelliseen puolustusjärjestelmään. Niinpä me sitä silmällä pitäen tarkastimme nämä vanhat linnoituslaitteet selvittääksemme, onko niillä vielä käyttöä. Ja eihän niillä ollut, Kanninen toteaa.
Toisaalta pääteltiin, ettei Neuvostoliitto ollut Suomelle sillä hetkellä uhka.
– Jos Varsovan liitolla oli noin suuria sisäisiä ongelmia, että jäsenvaltio oli miehitettävä, niin ei siinä tilanteessa olisi ollut mitään järkeä hyökätä Suomeen.
– Päinvastoin Neuvostoliiton tavoite oli, ettei anneta länsivalloille syytä puuttua heidän sisäisiin ongelmiinsa, Kanninen muistuttaa.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/47785/Puolustusvoimat+aseisti+++Hangon+rintaman+uudelleen
 

StmSvejk

Kenraali
Tässä taas on vanhojen linnoitteiden osalta esitetyistä väitteistä:
...
Kannisen mukaan pääesikunta veti Tshekkoslovakian miehityksestä kaksi suurta johtopäätöstä.
Yhtäältä katsottiin, että Suomen on varmistettava kaikki rajansa siltä varalta, että Neuvostoliitto ryhtyy toimenpiteisiin. Tämä vauhditti Suomen päätöstä järjestää puolustuksensa uudelleen.
– Tshekkoslovakian miehityksen opetus oli se, että oli siirryttävä alueelliseen puolustusjärjestelmään. Niinpä me sitä silmällä pitäen tarkastimme nämä vanhat linnoituslaitteet selvittääksemme, onko niillä vielä käyttöä. Ja eihän niillä ollut, Kanninen toteaa.
Niin, tässähän toimittaja tai Kanninen (oli jo 87 jutun kirjoittamisen aikaan) oikoo mutkia suoriksi. Alueellisen puolustuksen valmistelu ja kaikkien rajojen varmistamnen oli aloitettu jo paljon aiemmin, mikä käy ilmi vaikkapa "Suomen puolustusvoimat 1944-1974" teoksesta monen muun ohella. Jo 1950-luvulla Puolustusvoimat katsoi naapuriin, länsinaapuriin, jolta kylmän sodan aikana otettiin hanakasti oppia, myös alueellisessa puolustuksessa. Yllätyshyökköykseen varauduttiin tosiaan jo 20-luvulla, itse asiassa rauhan ajan armeija ryhmitettiin sitä ajatellen. Yllätyshyökkäyksen torjunnan merkitystä korosti myös Norjan esimerkki kaappaushyökkäyksestä 1940.

Ei Tsekkoslovakia ollut tässä primus motor tai merkittävä käännekohtakaan. Suurin merkitys oli varmaankin kansalaisten tietoisuuden nostamisella ja siinä, että SKDL:n valtaosa teki selkeän pesäeron Ele Aleniuksen johdolla neuvostokommunismiin, hänhän oli ainoa joka tuomitsi neuvostomiehityksen. Valtaosa suomalaisistahan ei tuolloin kannattanut puolustautumista tilanteessa jossa lopputulos vaikuttaisi epävarmalta.
 
Viimeksi muokattu:

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Niin, tässähän toimittaja tai Kanninen (oli jo 87 jutun kirjoittamisen aikaan) oikoo mutkia suoriksi. Alueellisen puolustuksen valmistelu ja kaikkien rajojen varmistamnen oli aloitettu jo paljon aiemmin, mikä käy ilmi vaikkapa "Suomen puolustusvoimat 1944-1974" teoksesta monen muun ohella. Jo 1950-luvulla Puolustusvoimat katsoi naapuriin, länsinaapuriin, jolta kylmän sodan aikana otettiin hanakasti oppia, myös alueellisessa puolustuksessa. Yllätyshyökköykseen varauduttiin tosiaan jo 20-luvulla, itse asiassa rauhan ajan armeija ryhmitettiin sitä ajatellen. Yllätyshyökkäyksen torjunnan merkitystä korosti myös Norjan esimerkki kaappaushyökkäyksestä 1940.

Ei Tsekkoslovakia ollut tässä primus motor tai merkittävä käännekohtakaan.
Kanninen oli operatiivisen osaston päällikkö vuonna 1968.

Sinä terävöität argumenttia 1920-luvulla ja vuoden 1940 Norjalla.

Otan Kannisen vakavammin.

Tietenkin on ollut suunnitelmia. Vuonna 1968 kokonainen pataljoona saattoi komentajansa käskystä lähteä väistöalueelle ja a-tarvikkeet jaettiin. Mutta kaikki viittaa edelleen siihen, että keskitetyissä käsissä homma ei ollut. Kerron kohta, miksi.
 

StmSvejk

Kenraali
Keinosen muistelmissa oli loanheittoa Jouko Siipeä kohtaan. Tämä kirjoitti jotenkin niin, että vaikeasti vammautuneena sotaveteraanina Siipi (taisi olla vaikea päävamma) oli täyttä ymmärrystä vailla. Eli yritti mustamaalata tätä parhaansa mukaan.
Täyttä ymmärrystä vailla oleva professorismies joka oli taitava kirjoittamaan... Keinonen oli mies, joka oli kaikessa paras ja jonka moittijoissa itsessään oli vikaa. Joskus tällaisesta käytöksestä annetaan diagnooseja...
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Neuvostoliiton laivaston liikehdintä oli suurimmillaan pari viikkoa Prahan jälkeen. Annetaan Paavo Airion kertoa. Tästä on aika helppoa vetää johtopäätökset, miksi ruohonjuuritasolla oli epävarmuutta, jonkinlaisia paikallisia toimia ja miksi huhut kulkevat vieläkin.

Varsovan liiton joukkojen vyöryessä rajan yli Tšekkoslovakiaan suomalaiset, varsinkin maan itärajalla, pelkäsivät sotilasoperaation mahdollisia vaikutuksia Suomeen. Tapahtuma-aikana sekä puolustusministeri Suorttanen että kenraali Keinonen olivat matkoilla. Keinonen oli puolisoineen epävirallisella vierailulla Norjan puolustusvoimien komentajan amiraali Folke Johannessenin kutsumana Pohjois-Norjassa.

Amiraali Johannessen herätti 21.8. varhain aamulla Keinosen Altassa ja ilmoitti kolmannen maailmansodan ehkä syttyneen neuvostojoukkojen tunkeuduttua Tšekkoslovakiaan. Hän itse lähtisi pikaisesti lentäen Osloon ja tarjosi virka-autonsa Keinosten käyttöön. Päästyään Suomen puolelle Keinonen soitti pääesikuntaan kenraaliluutnantti Leinoselle ja kuuli, että mitään erityisen uhkaavaa ei ole tapahtunut Suomen rajoilla. Siksi Keinonen noudatti alkuperäistä suunnitelmaansa vierailla tykistöleirillä. Koska paluu Suomen puolelle tapahtui odotettua aikaisemmin, hän vietti ajan käymällä vaellusretkellä Pyhätunturilla ja vierailemalla Sodankylän varuskunnassa. Adjutantti ja virka-auto siirtyivät nopeutetulla aikataululla Pohjois-Suomeen.

Pyhätunturin kurua kävellessään Keinonen kertoi Vesteriselle pessimismistään Suomen tulevaisuuden suhteen. Huoli Suomen puolueettomuuden säilymisestä painoi komentajaa. Hän arvioi, että Suomi joutui mahdollisesti entistä tiukemmin Neuvostoliitosta riippuvaiseksi. Juuri uudelleen avattu Saimaan kanava saattoi olla eräänlaista etukäteisvalmistelua. Ottaen huomioon kiristyneen kansainvälisen tilanteen olisi tuntunut luontevammalta, että puolustusvoimain komentaja olisi ollut puhelimella tavoitettavissa esimerkiksi Sodankylän varuskunnan vierashuoneessa.

Komentajan sihteeri oli onnistunut järjestämään Keinoselle paikan jo loppuunmyydylle lennolle Rovaniemeltä Helsinkiin. Adjutantin ja sihteerin yllätykseksi Keinonen ei lähtenytkään pääesikuntaan, vaan pysyi pohjoisessa. Tutustuttuaan tykistöleiriin hän pysähtyi mökilleen Hauholle pitämättä mitään kiirettä virkapaikalleen paluussa. Ruotsin suurlähettiläs Ingemar Hägglöf kummasteli sekä puolustusministerin että puolustusvoimain komentajan poissaoloa Helsingistä.

Presidentti Kekkonen kirjasi pari viikkoa myöhemmin pääesikunnalta saamiensa tietojen pohjalta päiväkirjaansa, että ”tilanne kiristyy”. Syynä oli pääesikunnan ilmoitus 60–70 neuvostoliittolaisen aluksen harjoituksista 2.–6.9. välisenä aikana Porkkala–Tallinna–Naissaari-alueella. Harjoituksessa oli mukana myös kuljetusaluksia. Pääesikunnassa ihmeteltiin sitä, että Keinonen ei tuntenut enempää kiinnostusta kansainvälisen tilanteen dramaattiseen kiristymiseen.

Ermei Kannisen mukaan: ”Hän ei suostunut tulemaan. Hän katsoi, että häntä ei tarvita. Ei itse koskaan perustellut, miksi ei tullut.” Keinonen ehkä ajatteli, että kun hän ei tule pääesikuntaan, niin ajatellaan, että mitään hälyttävää ei ole tapahtumassa. Tuntuu siltä, että tämä Keinosen yritys rauhoittaa tilannetta tulkittiin välinpitämättömyydeksi virka-asioiden hoitamisessa. Kun ei ole virkapaikalla, ei joudu tekemään vaikeita päätöksiä.


https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/74457/KEINONEN_uudistajaksi_web.pdf?sequence=1
 

StmSvejk

Kenraali
Neuvostoliiton laivaston liikehdintä oli suurimmillaan pari viikkoa Prahan jälkeen. Annetaan Paavo Airion kertoa. Tästä on aika helppoa vetää johtopäätökset, miksi ruohonjuuritasolla oli epävarmuutta, jonkinlaisia paikallisia toimia ja miksi huhut kulkevat vieläkin.
Kyllä, tiedotus oli olematonta. Toisaalta, täytyy ottaa huomioon että Suomi ei ollut tuolloin vielä anglosaksisen mikromanagerointiperinteen läpikyllästämä - eivätkä tuon aikaiset viestijärjestelmät olisi "sininen piste kartalla" johtamista mahdollistaneetkaan.

Suomeen oli tarkoituksella rakennettu useissa vaiheissa järjestelmä, jossa valtaa oli tarkoituksella valutettu alas sotilasläänien komentajille ja joukko-osastojen komentajille joilla oli suuret valtuudet - nimenomaisesti yllätyshyökkäyksen torjunnan aloittamisen mahdollistamiseksi. Komentajatasolla oli vielä paljon sodan käyneitä miehiä jotka eivät arkaillleet ottaneet aloitetta käsiinsä - eivätkä toisaalta management by perkele + kylmän sodan hyssyttely -kulttuurissa todellakaan selittäneet toimiaan jälkeenpäin. Ei tarvinnut käyttää käsitettä välittömän valmiuden joukot - kaikki rauhanajan joukot olivat niitä, koko ajan, jouluna ja juhannuksena, arkena ja pyhänä.

Avoimempi tiedotus - niin organisaation sisällä kuin sen ulkpuolellea - olisi syönyt huhuilta siivet, mutta olisi toki tuossa tilanteessa ollut mahdotonta.

Keinäsen toiminta oli toki keinäsmäistä, mutta juuri tuossa nimenomaisessa historiallisessa tilanteessa hänen toiminnalleen ei tarvitse antaa niin suurta painoarvoa kuin vaikka jossain anglosaksisessa maassa. Organisaatio oli jo valmis oma-aloitteiseen toimintaan tarvittaessa - toisaalta poliittinen johto ei ollut myöntyväinen minkäänlaiselle reaaliselle valmiuden kohottamiselle.
 
Viimeksi muokattu:
Top