Presidentinvaalit 2018

Tässä jo ilmeisesti valmistellaan maaperää sunnuntaiselle mediapeliuhriutumiselle.

http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249890-varmista-toinen-ratkaiseva-kierros


Käytettävissämme ei ole ollut puoluetukea, eikä talouselämästä koottuja miljoonaluokan lahjoituksia. Vaalibudjettimme on pienin kaikista. Runsaan sadan tuhannen euron vaalikulut katetaan lähes kokonaan myymällä mukeja ja kirjoja.

Olen varma, että vaalimenestyksemme on paljon ennustettua parempi. Kuulumme joka tapauksessa vaalien voittajiin. Tulos ratkeaa varsinaisena vaalipäivänä. Uskon, että äänestäjät varmistavat sen, että toinen, ratkaiseva kierros toteutuu ja että olemme siinä mukana. Se meidän on mahdollista voittaa.

Oireellista oli se, että valtamedian ylimieliset toimittajat naureskelivat lupaukselleni lahjoittaa lähes puolet ensimmäisen presidenttivuoteni palkkiosta Heikki Hurstin laupeudentyöhön. Se taisi vaikuttaa osaltaan siihen, että Hurstin työlle on saatu kerätyksi lisää tukea. Oman lupaukseni pidän, jos tulen valituksi.

Kaiken huippu ovat olleet valtamedian”faktantarkastajat”. Yleensä he ovat tarttuneet Sauli Niinistölle epäedullisiin väitteisiin ja pyrkineet todistamaan ne valheeksi, taruksi. Faktantarkastajat ovat ottaneet juttuunsa vain itse väitteen kertomatta sen perusteluja. Juttuun on pyritty löytämään asiantuntijoita, jotka ovat väitteen kanssa jollakin perusteella eri mieltä. Alkuperäisen väitteen esittäjälle ei ole annettu tilaisuutta kommentoida vastaväitteitä, eikä heidän vastineitaan ole suostuttu julkaisemaan. Näin faktajutuista on tullut osa yksipuolista vaalipropagandaa. Viimeinen oma kokemukseni on kaiken huippu. Faktantarkastaja otti juttunsa kohteeksi minun kannanottoni, mutta käänsi sen päinvastaiseksi.

Väyrynen on kyllä siinä jäljillä, että jos vastaavan lupauksen lahjoituksesta olisi tehnyt joku hyväksyttävämpi ehdokas, esimerkiksi Haavisto, niin se olisi kerännyt lähinnä ihailua. Paavolla tulee vain vastaan poika ja susi ilmiö, kun tarpeeksi paljon ja kauan valittaa, niin kuulijat olettavat kaiken valituksen olevan turhaa kitinää.
 
Vaalihuoneistot avautuvat noin kahden ja puolen tunnin kuluttua kello 0900, ja Operaatio Ei-Toista-Kierrosta päättyy 2000. :cool:
 
Äänestäisin Sutia uudelleen (Levätköön rauhassa), jos olisi tänään ehdokkaana.

Sulo Aittoniemi

Sulo Aittoniemen hautamuistomerkki

Sulo Eerikki ”Suti” Aittoniemi (11. heinäkuuta 1936 Ikaalinen16. kesäkuuta 2016 Tampere)[1] oli suomalainen poliitikko. Hän toimi kansanedustajana neljä vaalikautta vuosina 1987–2003 aluksi Hämeen läänin pohjoisesta, sittemmin Pirkanmaan vaalipiiristä ja oli Suomen Maaseudun Puolueen ehdokas vuoden 1994 presidentinvaaleissa.

Sisällysluettelo
[piilota]
Poliisin työstä poliittiselle uralle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sulo Aittoniemi suoritti poliisikokelaskurssin vuonna 1964, miehistökurssin vuonna 1967, alipäällystön virkatutkinnon vuonna 1972 ja poliisipäällystön virkatutkinnon vuonna 1975. Toimittuaan aluksi nuorempana konstaapelina Liikkuvassa poliisissa hän työskenteli Tampereella nuorempana konstaapelina vuosina 1965–1968, vanhempana konstaapelina vuosina 1968–1973, ylikonstaapelina vuosina 1973–1976 ja komisariona vuosina 1976–1986. Vuonna 1986 Aittoniemi nimitettiin rikosylikomisarioksi ja keskusrikospoliisin Hämeen aluetoimiston päälliköksi.

Komisario Aittoniemi tutki 1980-luvulla Noppa-juttuun liittynyttä poliitikkojen lahjontaa, ennen kuin hänet hyllytettiin tutkimuksista syksyllä 1984. Aittoniemi arveli hyllyttämisensä johtuneen ratkaisevasti siitä, että hän oli kesällä 1984 tehnyt Lahden poliisille virka-apupyynnönNoppa-jutun vuoksi etsintäkuulutetun Tampereen kaupunginjohtajan Pekka Paavolan pidättämiseksi SDP:n puoluekokouksesta Lahdesta. Myös Keskustapuolueen entinen puheenjohtaja Johannes Virolainen oli kimpaantunut Aittoniemelle Keskustaan kohdistetusta tutkinnasta. Lopullisen määräyksen syrjäyttämisestään Aittoniemi epäili tulleen presidentti Mauno Koivistolta.[2] Eduskunnan oikeusasiamies Jorma S. Aalto antoi vuonna 1985 Aittoniemelle kahdesti vakavan huomautuksen Noppa-tutkinnassa tehdyistä virheistä.[3]Aittoniemestä tuli jutun myötä maanlaajuisesti tunnettu, ja hän nousi eduskuntaan. Aittoniemi aikoi asettua kansanedustajaehdokkaaksi vuoden 1987 vaaleihin aluksi Keskustan listoilta, mutta Keskustan puoluejohto hylkäsi hänen ehdokkuutensa. SMP:n puheenjohtaja Pekka Vennamo suostutteli Aittoniemen SMP:n ehdokkaaksi, koska siihenastinen tamperelainen SMP:n kansanedustaja Vieno Eklund oli jäämässä eläkkeelle ja puolue tarvitsi uuden vetävän ehdokkaan säilyttääkseen eduskuntapaikkansa Pohjois-Hämeen vaalipiirissä. Aittoniemi ei kuitenkaan liittynyt SMP:n jäseneksi.[4] Eduskuntakaudellaan Aittoniemi oli lakivaliokunnan, valtiovarainvaliokunnan, suuren valiokunnan ja liikennevaliokunnan jäsen sekä vuosina 1990–1991 parlamentaarisen liikennekomitean jäsen. Vuoden 1991 eduskuntavaaleissa Aittoniemi saavutti henkilökohtaisen ääniennätyksensä 18 744 äänellä; hänen äänipottinsa oli silloisen Hämeen läänin pohjoisen vaalipiirin suurin ja koko maan kolmanneksi suurin. Kaikkien siihenastisten eduskuntavaalien ääniharavien tilastossa Aittoniemi sijoittui 17:nneksi.[5]

Kansanedustaja-aikanaan Aittoniemi herätti huomiota kärjekkäillä mielipiteillään. Esimerkiksi parisuhdelakia valmisteltaessa hän sanoi, että ”Ilmarin ja Jalmarin vihkiminen perintöryijyn päällä on sopimatonta.” Myös Aittoniemen ehdotus laillisista bordelleista herätti aikanaan paljon keskustelua. Aittoniemi teki useita kirjallisia kysymyksiä sekä talousarvioaloitteita somalien palauttamisesta kotimaahansa[6][7][8][9][10][11][12][13][14][15]. Aittoniemi myös ehdotti itsenäisen valtion aseman tarjoamista Ahvenanmaalle.[16]

Vuoden 1994 presidentinvaaleissa Aittoniemi sai noin 30 000 ääntä, joka oli noin prosentti kaikista annetuista äänistä.[17] Pian presidentinvaalien jälkeen, kannatustaan menettäneen ja sisäisiin kiistoihin ajautuneen SMP:n lopettaessa toimintansa Aittoniemi siirtyi Keskustan eduskuntaryhmään, ja liittyi myöhemmin puolueeseen. Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa hänet valittiin Keskustan kansanedustajaksi. Aittoniemi kuitenkin erosi 20. huhtikuuta 1999 Keskustasta ja perusti oman alkiolaisen keskustaryhmän.[18] Vuoden 2003 vaaleissa Aittoniemi jätti eduskunnan.

Aittoniemi oli kansanedustaja-aikanaan paitsi eduskunnan värikkäimpiä puhujia, myös sen aktiivisimpia lakialoitteen tekijöitä: pelkästään kausina 2000–2003 hän ehti tehdä 113 lakialoitetta.[19]

Viimeisellä eduskuntakaudellaan Aittoniemi ilmoitti tekevänsä puhelakon eikä enää puhunut salissa.[20]

Sulo Aittoniemi erosi Suomen Keskustasta vuonna 2010 vaalirahoituksen epäselvyyksien vuoksi, mutta tunnustautui sen jälkeenkin "Mikko Alatalon tukimieheksi".[21]

Sulo Aittoniemen harrastuksia olivat kalastus, metsästys, satakuntalaisen sahtiperinteen vaaliminen ja huuliharpun soitto.[22]

Julkisuus eduskunnan ulkopuolella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Levytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
2003 silloinen ensimmäisen kauden kansanedustaja Mikko Alatalo julkaisi Aittoniemen kanssa eduskuntatalossa yhteisen albumin. Levy Hevosmiesten resepti oli Mikko Alatalon kunnianosoitus pitkän linjan parlamentaarikolle ja poliisimiehelle. Levyn aiheina ovat vanhat rallit ja sitä värittävät Aittoniemen laskettelut, jotka sitovat kokonaisuuden omanlaisekseen elämäkerraksi. Levyllä soi myös Aittoniemen huuliharppu.[23] Alatalon ja Aittoniemen yhteistönä syntyi myös toinen levy vuonna 2006. Nimeltään levy oli Harmaa Ferguson ja levyllä vieraili myös muista artisteja, kuten Esko Rahkonen, Jaakko Ryhänen ja Joel Hallikainen. Levyn tuotto meni hyväntekeväisyyteen, kohteena oli nuorten turvakoti.[24]

Näyttämötoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sulo Aittoniemi keräsi huomiota ja kriitikkojen kehuja myös näyttelijänä. Kun hän näytteli nimismiestä Nokian kesäteatterin Seitsemän veljestä -näytelmässä vuonna 2005, Satakunnan Kansan Teemu Ojala kirjoitti:

»Sulo Aittoniemi nimismiehen roolissa vakuuttaa. Aittoniemi voisi silti kokeilla välillä jotakin haastavampaa. Hämeenkyrön Myllykolun kesäteatterissa ja eduskunnassa jo testattu virkamies-tyyli on käynyt turhan tutuksi »​
[25]

Aittoniemi myös näytteli Tampereella, Hervannan Lähiöteatterissa vuonna 2008 kesänäytelmässä Paksun Kertun Balladi ja Teatteri Lysti sai hänet vahvistukseksi samaiseen näytelmään myös vuonna 2009.

2009 Sulo Aittoniemen kirjoittama näytelmä ”Otto Viljakaisen testamentti” esitettiin Röyhiön kylätalon pihapiirissä monta kertaa. Aittoniemi esiintyi näytelmässä myös kertojana. Näytelmä oli menestys: muun muassa 5.7.2009 esityksessä oli 600–700 henkeä.

Suojelijana, valvojana ja säestäjänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syyskuussa 2003 Aittoniemi toimi virallisena valvojana fakiiri Veltsun hiililläkävelyn ME-yrityksessä.[26]

Elokuussa 2004 Honkajoen Honka-Centerissä pidettiin sahdinvalmistuksen suomenmestaruuskisat, joissa yleisöä viihdytti huuliharpisti Sulo Aittoniemi. Kun panimoravintola Mallaskoskella kilpailtiin juomalaulun Suomen mestaruuksista vuonna 2005, Aittoniemi pyydettiin muiden mukana tapahtuman suojelijaksi.[27]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sulo_Aittoniemi#cite_note-27
 
Rapiat 6 tuntia ja ennakkoäänet pärähtää ruutuun. Kyllä tässä kieltämättä vähän jännittää se, pystyykö oma ehdokas gallupit lyömään. Netissä on ollut kyllä hyvä pöhinä mutta se ei välttämättä kerro vielä mitään. Ja olisihan se erikoistoimittaja Timo Haapalan naaman venähdys tietenkin näkemisen arvoinen.
 
Ääni meni äärettömälle
 
Voittaja on selvillä, enää jännitetään tarviiko verorahoja tuhlata täysin turhaan kakkoskierrokseen. Toivottavasti ei, olis niille miljoonille parempaakin käyttöä.
 
Back
Top