Taisipa vain olla kaappihomofobi
Viimeksi muokattu:
Pride uhka vai mahdollisuus
- Viestiketjun aloittaja MalliMikko
- Aloitus PVM
Sorsa
Luutnantti
"Tää peli on hävitty" 
www.is.fi
Jättimäinen pornosivu kerää nämä tiedot sinusta, eikä näytä pelaavan sääntöjen mukaan
Suomalainen asiantuntija korostaa Wiredille, että käyttäjien ei ole mahdollista kieltäytyä tietojenkeruusta.
www.is.fi
Sorsa
Luutnantti
"Prideä lisää kun vieläkin vastustetaan ja kaikki on piilohomoja jotka kritisoi"
VMP
Pikkulapsia panevat miehet ja naiset ei vaan millään mene normaaliin. Pakottamalla/painostamalla seksuaalisia palveluita itselleen hommaavat ovat kanssa aika kyseenalaisia. Eläimet on myös aika no-no ihan sen takia ettei esmes se koira pysty järkevästi ilmaisemaan suostumustaan aktiin.
Pitäisikö vielä kaapia lisää paskatynnyrin pohjalta?
Et kai väitä, että homot olisi pedofiilejä, tai että homous johtaisi pedofiliaan?
Piilohomofobi, ei homo! Hän tuli kaapista piilohomofobina!
Viimeksi muokattu:
Ööööh... nyt kuulostaa vähän vihermarxistiselta keskustelulta.
En maininnut tuossa pedofiliassa homoja ollenkaan. Eli mistä tämä nyt tuli? Miespedot metsästää pieniä tyttöjä tai poikia seksuaalisten preferenssiensä mukaan. Ja naispedot vastaavasti pieniä tyttöjä tai poikia seksuaalisten preferenssien mukaan.
Ja suora vastaus kysymykseesi, luulen että homojen keskuudessa pedofilia on yleisempää kun heteroiden keskuudessa. En osaa laittaa tähän virallisia tutkimustuloksia, mutta tästä on mielestäni kertynyt vuosien varrella evidenssiä.
Jos osaat linkata järkevää tutkimusta aiheessa, niin lupaan eheytyä tästä uskomuksesta.
Omalle kohdalle osui elämässä hetero-arpa, mutta yritän olla rakentamatta identiteettiä seksuaalisen suuntautumisen mukaan. En olisi ensimmäinen mies jonka kytkin kääntyy keski-iässä.
Tiesin tykkääväni tytöistä heti, kun tajusin etteivät ne ole poikia, siinä ei ollut valinnan varaa. Kasvaminen ei ollut helppoa kenellekään, mutta minulla oli kotona parisuhteen malli ja telkkarists tull Serena Grandin Signorina della notte. Heterona oli helpompi setviä asioita. Kasarilla ainoa julkihomo oli mösjöö mosse ja suuntautuminen esiteltiin puoli rikollisena. Homot oli kaapissa.
Eli jos saataisiin normalisoitua aikuisten ihmisten vapaaehtoinen kanssakäyminen siihen pisteeseen, ettei kenekään tarvitse hävetä tai pelätä omaa suuntautumistaan, niin sitten voidaan keskustella Priden tarpeellosuudesta.
Tiesin tykkääväni tytöistä heti, kun tajusin etteivät ne ole poikia, siinä ei ollut valinnan varaa. Kasvaminen ei ollut helppoa kenellekään, mutta minulla oli kotona parisuhteen malli ja telkkarists tull Serena Grandin Signorina della notte. Heterona oli helpompi setviä asioita. Kasarilla ainoa julkihomo oli mösjöö mosse ja suuntautuminen esiteltiin puoli rikollisena. Homot oli kaapissa.
Eli jos saataisiin normalisoitua aikuisten ihmisten vapaaehtoinen kanssakäyminen siihen pisteeseen, ettei kenekään tarvitse hävetä tai pelätä omaa suuntautumistaan, niin sitten voidaan keskustella Priden tarpeellosuudesta.
Voi huoh tätä identiteettipolitiikkaa! Oikeuksia seksuaalivähemmistöille = tuotanto kollektisoitava ja tarhaus lopetettava
Ehkä pidän vain turpani kiinni ennen kuin saan bannivasarasta väärän mielipiteen takia.
Loppukevennykseksi venäläisten mielipide heteroseksuaaleista:
Viimeksi muokattu:
Miten tuo liittyy prideen?
Vääpeli
Greatest Leader
Tuure Boelius voitti Vuoden Homo -palkinnon QX Gay Gaalassa 2017. Palkinnon jakoi Helsingin hiippakunnan piispa Irja Askola.Ööööh... nyt kuulostaa vähän vihermarxistiselta keskustelulta.
En maininnut tuossa pedofiliassa homoja ollenkaan. Eli mistä tämä nyt tuli? Miespedot metsästää pieniä tyttöjä tai poikia seksuaalisten preferenssiensä mukaan. Ja naispedot vastaavasti pieniä tyttöjä tai poikia seksuaalisten preferenssien mukaan.
Ja suora vastaus kysymykseesi, luulen että homojen keskuudessa pedofilia on yleisempää kun heteroiden keskuudessa. En osaa laittaa tähän virallisia tutkimustuloksia, mutta tästä on mielestäni kertynyt vuosien varrella evidenssiä.
Jos osaat linkata järkevää tutkimusta aiheessa, niin lupaan eheytyä tästä uskomuksesta.
Arvaas Tuuren ikä? Jos Heteromiehet olisi valinnut vuoden naiseksi tuon ikäsen tytön, niin se ulina kuuluisi vielä Pluton takanakin.
Hermanni on hyvä ja etsii priden alle niputettavat map henkilöt ja heidän oman lippunsa niin ei tarvitse kysellä tyhmiä...
Sanavalmis Muurinen
Kenraali
Ensimmäisen kerran elämässäni tutkin noita pride-lippuja, eikä löytynyt vastausta. Samaten otin selvää, mitä map tarkoittaa tässä yhteydessä. Ja sitten opin, että map-henkilöitä (pedofiilejä) on joko tietämättömyydestä tai tarkoitushakuisesti yritetty väittää muka pride-juttuihin kuuluviksi, joihin eivät kumminkaan kuulu, ja joiden lippu ei ole pride-iippujen joukossa.
Fact Check-The Progress Pride Flag adds representation for transgender and people of color to the rainbow
The Progress Pride Flag does not include representation for people attracted to minors, contrary to harmful misinformation posts on social media. The design, which added white, pink, light blue, brown and black to the traditional rainbow Pride flag, was expanded to represent...
www.reuters.com
Ei vielä...Ensimmäisen kerran elämässäni tutkin noita pride-lippuja, eikä löytynyt vastausta. Samaten otin selvää, mitä map tarkoittaa tässä yhteydessä. Ja sitten opin, että map-henkilöitä (pedofiilejä) on joko tietämättömyydestä tai tarkoitushakuisesti yritetty väittää muka pride-juttuihin kuuluviksi, joihin eivät kumminkaan kuulu, ja joiden lippu ei ole pride-iippujen joukossa.
Fact Check-The Progress Pride Flag adds representation for transgender and people of color to the rainbow
The Progress Pride Flag does not include representation for people attracted to minors, contrary to harmful misinformation posts on social media. The design, which added white, pink, light blue, brown and black to the traditional rainbow Pride flag, was expanded to represent...
On mun mielestä vähän väsynyttä ajattelua että jos sallitaan homoille/lesboille/muille tasavertainen kohtelu, niin se heti johtaa pikkulasten raiskauksiin tai eläinseksiin...
Tulee mieleen vihervasemmiston höpinä siitä kuinka vihapuhe johtaa kaasukammioihin ja Hitleriin..
Tulee mieleen vihervasemmiston höpinä siitä kuinka vihapuhe johtaa kaasukammioihin ja Hitleriin..
Sorsa
Luutnantti
Tulossa myös teidänkin tuppukylään.... Nyt esson nurkassa istunut ukkoköörikin voi jatkossa ihailla sateenkaarikansaa kylän raitilla 
www.is.fi
Tällaista on ”peräkylien” Pride-tapahtumissa – järjestäjät kertovat, millaista palautetta saavat
Pienten paikkakuntien tapahtumat haluavat kertoa, että sateenkaarikansaa on kaikkialla, ei vain kaupungeissa.
www.is.fi
Pihkakoski
Kenraali
Tässä mielestäni vahvasti lukemisen arvoinen kannanotto, myös tähän pride-keskusteluun olennaisesti liittyvänä.
Nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala sanoo, että nuori pitää hyväksyä omana itsenään. KUVA: RAMI MARJAMÄKI
Annikka Mutanen HS
27.1. 19:45 | Päivitetty 27.1. 19:56
EDUSKUNNAN käsittelyssä oleva laki sukupuolen oikeudellisesta vahvistamisesta koskee vain täysi-ikäisiä.
Lakia koskevissa lausunnoissa ja eduskuntakeskusteluissa on vaadittu, että oikeus juridisen sukupuolen korjaukseen pitäisi ulottaa myös alle 18-vuotiaisiin.
Esimerkiksi ihmisoikeus- ja sosiaalialan kansalaisjärjestö Seta kertoo, että sukupuolen juridisen korvaamisen edut alaikäiselle ovat esimerkiksi, että lasten oikeudet toteutuvat suositusten mukaisesti.
Seta haluaa myös, että lapsi saa sukupuoltaan vastaavat henkilöpaperit ja tulee kohdatuksi sukupuolensa mukaisesti, lapsen itsemääräämisoikeus vahvistuu häntä itseään koskevissa asioissa, ja lapseen kohdistuva väärinsukupuolittaminen ja syrjintä vähenevät ja hyvinvointi lisääntyy.
Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala on eri mieltä. Hän sanoi joulukuussa lausunnossaan eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, ettei ikärajaa pidä laskea.
Perustelu on se, että nuoruusiässä identiteetin rakentaminen on vasta käynnissä eikä kehityksen lopputulos ole tiedossa, ei myöskään nuorella itsellään.
KALTIALA on vastannut Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Tays) sukupuoliahdistusta kokevien nuorten arvioinneista siitä lähtien, kun toiminta alkoi vuonna 2011.
Hän on kohdannut tehtävässä satoja sukupuolen kokemuksen kanssa kipuilevia nuoria.
Kaltiala on tavannut myös valtaosan niistä nuorista, jotka on lähetetty Helsingistä toiselta vastaavalta klinikalta hankkimaan niin sanottu toinen mielipide.
Kymmenen vuoden aikana Kaltiala on myös julkaissut runsaasti tutkimusta alaikäisten sukupuoli-identiteettiin liittyvistä kysymyksistä. Hänestä on tullut alan kansainvälisesti arvostettu asiantuntija.
Hänen mukaansa on vanhastaan tunnettua, että jotkut lapset identifioituvat jossain vaiheessa vahvastikin toiseen sukupuoleen.
Neljä viidestä vastakkaiseen sukupuoleen identifioituneesta lapsesta kokee kuitenkin murrosiässä taas toisin.
Siksi on viisasta seurata tilannetta, antaa lapselle kasvurauha ja hoitaa perheen ahdistusta sekä mahdollisia liitännäisongelmia, Kaltiala sanoo.
Kaikissa kulttuureissa tällainen lapsen käytös ei ole ongelma, mutta toisissa se herättää enemmän huomiota.
TÄRKEÄÄ on hyväksyä lapsi omana itsenään, Kaltiala sanoo.
”Hyväksymistä on sanoa, että olet siis poika, josta tuntuu että olet tyttö. Se on ookoo ja saat olla mitä olet ja katsotaan, mitä isompana tapahtuu.”
Sen sijaan lasta ei hyväksytä kokonaisena, jos hänen kokemuksensa tai fyysinen kehonsa kielletään. Jos käsketään olla kuten pojan kuuluu, kielletään kokemus. Jos sanotaan, että olet todellisuudessa tyttö, kielletään keho, Kaltiala selittää.
Kummassakin tapauksessa lapsi saa viestin, että hänessä on vikaa, Kaltiala sanoo.
Myöskään juridisen sukupuolimerkinnän muuttaminen nuoruudessa ei ole hänen mukaansa muodollisuus, jossa todetaan tosiasia, vaan vahvaa psykologista ja sosiaalista puuttumista, joka ohjaa nuoren kehitystä.
”Se on viesti siihen suuntaan, että tämä on sinulle oikea tie.”
TÄHÄNASTISEN tutkimustiedon valossa nuoruusikäisten transsukupuolisuuden kokemus on Kaltialan mukaan melko pysyvä vain silloin, kun samaistuminen vastakkaiseen sukupuoleen on selkeästi alkanut jo lapsuudessa ja vahvistunut puberteetissa.
Nykyisin valtaosa sukupuoli-identiteettitutkimuksiin hakeutuvista alaikäisistä on havahtunut transsukupuolisuuden kokemukseensa vasta puberteetin jälkeen.
Ilmiö on uusi, eikä kokemusten pysyvyydestä ole siksi tutkimustietoa.
”Nuori kokeilee erilaisia identiteettejä ja on suggestioaltis. Yhdessä tilanteessa hän kokee olevansa yhtä ja toisessa toista. Se on nuoruusiässä normaalia.”
Hän muistuttaa, että nuoret ovat aina ilmaisseet erilaisia identiteettejä ja ryhmään kuulumista esimerkiksi pukeutumisella, kampauksilla ja kielellä.
Jos he haluavat käyttää toisen sukupuolen tunnusmerkkejä, sitä ei ole mitään syytä hillitä mutta ei vahvistaakaan.
”Nuoruuden kehitystehtäviä ei edistä se, että nuoren itseilmaisua tuetaan ja ohjataan ulkopuolelta”, Kaltiala sanoo.
Ympäristön ei myöskään pitäisi sitoutua identiteettikokeiluihin tavalla, joka saattaa tehdä suunnan myöhemmän muuttamisen ahdistavaksi.
MIKSI sitten sukupuoleen liittyvien identiteettikokeilujen vahvistamista on alettu laajasti pitää suotavana ja jopa välttämättömänä nuorten mielenterveyden kannalta?
Kaltiala sanoo, ettei transpoliklinikoiden palveluita avattu nuorille nuorisopsykiatrian aloitteesta, vaan tahto tuli poliitikoilta, järjestöiltä ja aikuisten kanssa toimivilta lääkäreiltä.
Kun Kaltiala ryhtyi tehtävään, lasten ja nuorten sukupuoli-identiteetin ongelmat olivat vielä harvinaisia. Vuoden 2015 jälkeen potilaiden määrä on kymmenkertaistunut ja potilasjoukko muuttunut, hän kertoo.
Ennen toiseen sukupuoleen identifioituivat useimmin pienet pojat, mutta nyt lähes kaikki Kaltialan potilaat ovat teini-iässä sukupuoliristiriitaan havahtuneita biologisia tyttöjä.
Kolmella neljästä potilaasta on myös vakavia mielenterveyden ongelmia.
Kaltiala sanoo, että psykiatriset ja kehitykselliset ongelmat, oppimisvaikeudet ja lastensuojelun toimia vaativat tilanteet täytyy hoitaa riippumatta nuoren sukupuolen kokemuksesta.
Moni nuori tarttuu kuitenkin mediassa ja sosiaalisessa mediassa tarjolla olevaan ajatukseen, että hänen muutkin ongelmansa johtuvat sukupuoliristiriidasta ja ratkeavat, jos muut alkavat nähdä hänet oikeassa sukupuolessa. Niin ei kuitenkaan käy, Kaltiala sanoo.
”Mielen tasapaino ei synny siitä, että saa toiset tekemään ja näkemään mitä haluaa.”
NIIN mediajulkisuudella, sosiaalisella medialla kuin kavereilla on osuutensa ilmiössä.
Nuorten sukupuoli-identiteetin tutkimusyksiköissä on usein havaittu, että pieneltä paikkakunnalta on äkisti tullut väestöön nähden suhteeton määrä lähetteitä.
Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että kaikki potilaat ovat samasta koulusta tai jopa samasta kaveripiiristä.
”Etenkin tytöillä asioiden jakaminen ystäväpiirin kanssa on tosi tärkeää”, Kaltiala sanoo. Hänen mukaansa on tavallista, että myös psykiatriset oireet tarttuvat tyttöjen kesken samalla sairaalaosastolla.
”Se on tarkoitushakuista disinformaatiota, jonka levittäminen on vastuutonta”, Kaltiala sanoo.
Hänen mukaansa itsetuhoiset ajatukset ja käyttäytyminen liittyvät myös sukupuoltaan pohtivilla nuorilla samanaikaisiin psykiatrisiin häiriöihin.
”Psyykkisesti terveet nuoret, jotka kokevat sukupuolensa biologisesta kehostaan eroavalla tavalla, eivät ole automaattisesti itsetuhoisia.”
Itsemurha oli hyvin harvinainen tapahtuma noin kymmenen vuoden aikana sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuneiden nuorten aineistossa.
Toisaalta ruotsalaisessa laajassa rekisteritutkimuksessa itsemurhakuolleisuus oli selvästi suurentunut sukupuolen korjaushoitoja saaneiden aikuisten joukossa.
”Transsukupuolisuutta kokevien nuorten vanhemmille ei ole siis perusteltua kertoa, että nuori on itsemurhavaarassa ilman korjaushoitoja ja että vaara voidaan torjua sukupuolenkorjaushoidoilla”, Kaltiala sanoo.
LAUSUNNOSSAAN sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hän arvoi, että voisi olla parempi, ettei mitään fyysisiä hoitoja aloitettaisi sukupuoli-identiteetin perusteella ennen aikuisuutta.
Suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että monen alaikäisenä hormonaalista hoitoa saaneen psyykkinen vointi ei parantunut vaan heikkeni.
Ruotsissa ja Britanniassa, missä alaikäisten hormonihoitoja on annettu matalammalla kynnyksellä kuin Suomessa, on Kaltialan mukaan alettu kääntyä rajoittamaan hoitojen käyttöä.
Niitä suunnitellaan rajattavaksi tutkimushankkeisiin, joilla hankitaan luotettavaa tietoa hoitojen vaikuttavuudesta.
MITEN sitten auttaa sukupuoliahdistuksesta kärsivää nuorta?
Aikuisten tehtävä on ottaa rauhallisesti vastaan nuorten tunteet, välittää ja hyväksyä – ei pyrkiä nopein ratkaisuin poistamaan kaikkea kipuilua, jota nuoruuteen myös auttamatta kuuluu.
Kaltiala on hetken hiljaa, kun häneltä kysyy, ketkä korostavat nuorten itsetuhoisuutta ja miksi.
”Haluan ystävällisesti ajatella, että sellaiset aikuiset, jotka ovat itse saaneet apua sukupuolen korjaamisesta, ovat halunneet lähteä pelastamaan lapsia ja nuoria. Mutta heiltä puuttuu ymmärrys siitä, että lapsi ei ole pienikokoinen aikuinen.”
EDUSKUNNAN sosiaali- ja terveysvaliokunta päätti esittää, että valtioneuvoston tulee valmistella lakimuutoksia myös transsukupuolisten lasten ja nuorten itsemääräämisoikeuden edistämiseksi.
Näin valiokunta halusi siitä huolimatta, että Lastenlääkäriyhdistyskin piti valiokunnalle antamassaan lausunnossa nuorten identiteettikehityksen kannalta hyvänä, ettei lakia sukupuolimerkinnän vahvistamisesta uloteta alaikäisiin.
Lääkäriliitto piti samoin ikärajaa oikeana ratkaisuna. Myös Psykiatriyhdistys muistutti lausunnossaan nuorten identiteetin keskeneräisyydestä.
Kaltiala sanoo, että aikuisetkin voivat tehdä sukupuolenkorjauksissa hätiköityjä ratkaisuja. Lapsille ja nuorille kuuluu kuitenkin erityisoikeus huolenpitoon ja suojeluun.
”Siksi he eivät myöskään voi välittömästi saada kaikkea mitä juuri nyt haluavat.”
Muutama nosto ylläolevasta:
-"Kolmella neljästä potilaasta on myös vakavia mielenterveyden ongelmia".
-"NUORI voi itse olla ehdoton ja varma omasta transidentiteetistään. Nuoruusiässä identiteetti on silti sirpaleinen ja tilannesidonnainen, Kaltiala sanoo.
”Nuori kokeilee erilaisia identiteettejä ja on suggestioaltis. Yhdessä tilanteessa hän kokee olevansa yhtä ja toisessa toista. Se on nuoruusiässä normaalia.”
-"Esimerkiksi ihmisoikeus- ja sosiaalialan kansalaisjärjestö Seta kertoo, että sukupuolen juridisen korvaamisen edut alaikäiselle ovat esimerkiksi, että lasten oikeudet toteutuvat suositusten mukaisesti".
"Seta haluaa myös, että lapsi saa sukupuoltaan vastaavat henkilöpaperit ja tulee kohdatuksi sukupuolensa mukaisesti, lapsen itsemääräämisoikeus vahvistuu häntä itseään koskevissa asioissa, ja lapseen kohdistuva väärinsukupuolittaminen ja syrjintä vähenevät ja hyvinvointi lisääntyy".
Seta:n suuntaan Kaltialan asema huomioiden, lähtee vahvaa kritiikkiä. Nimenomaan nuoruusiän sukupuolidysforian laajemman ymmärryksen puutteesta. Näin itse tuon olen tulkinnut.
Ylipäätään, näinkin komplektisessa ja kuormittavassa ympäristössä. Missä tämä aika nuoruuden normaaliakin muutoshaastetta käyvä nuori itseään ja vuorovaikutus-suhdettaan ympäristöönsä hahmottaa. Peruuttamattomien psyyke-fysiologisten muutosten aikaansaattaminen jo "pelkästään" hormonihoidoilla. On omassa maailmankuvassani täydellisen edesvastuutonta.
Tässä vielä professori Kaltialan eriävä lausunto, eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. Koskien juridisen sukupuolen korjauksen ulottamisesta myös alle 18-vuotiaisiin.
Sukupuolista- ja tai seksuaalista tasa-arvoa ja itsemäärämisoikeutta pohtiessa. Hyvä olisi varovaisuusperiaatetta harrastaa, lapsista puhuttaessa.
Se, että yksilö tai vaikkapa ry ilmoittautuu tasa-arvon puolestapuhujaksi. Ei automaationa taida tarkoittaa siirtymää kohti parempaa maailmaa. Tai sitä, että tässä asiassa vakaasti tiedolliseen nojaten propagoitaisiin.
Nuoruusiän sukupuoliahdistusta hoitava professori sanoo ei alaikäisten juridisen sukupuolen korjaukselle
Nuoruusiässä identiteetin rakennus on kesken. Aikuisten ei pitäisi ryhtyä vahvistamaan eikä hillitsemään identiteettikokeiluja, jotka kuuluvat kasvuun, sanoo nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala.
Nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala sanoo, että nuori pitää hyväksyä omana itsenään. KUVA: RAMI MARJAMÄKI
Annikka Mutanen HS
27.1. 19:45 | Päivitetty 27.1. 19:56
EDUSKUNNAN käsittelyssä oleva laki sukupuolen oikeudellisesta vahvistamisesta koskee vain täysi-ikäisiä.
Lakia koskevissa lausunnoissa ja eduskuntakeskusteluissa on vaadittu, että oikeus juridisen sukupuolen korjaukseen pitäisi ulottaa myös alle 18-vuotiaisiin.
Esimerkiksi ihmisoikeus- ja sosiaalialan kansalaisjärjestö Seta kertoo, että sukupuolen juridisen korvaamisen edut alaikäiselle ovat esimerkiksi, että lasten oikeudet toteutuvat suositusten mukaisesti.
Seta haluaa myös, että lapsi saa sukupuoltaan vastaavat henkilöpaperit ja tulee kohdatuksi sukupuolensa mukaisesti, lapsen itsemääräämisoikeus vahvistuu häntä itseään koskevissa asioissa, ja lapseen kohdistuva väärinsukupuolittaminen ja syrjintä vähenevät ja hyvinvointi lisääntyy.
Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala on eri mieltä. Hän sanoi joulukuussa lausunnossaan eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, ettei ikärajaa pidä laskea.
Perustelu on se, että nuoruusiässä identiteetin rakentaminen on vasta käynnissä eikä kehityksen lopputulos ole tiedossa, ei myöskään nuorella itsellään.
KALTIALA on vastannut Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Tays) sukupuoliahdistusta kokevien nuorten arvioinneista siitä lähtien, kun toiminta alkoi vuonna 2011.
Hän on kohdannut tehtävässä satoja sukupuolen kokemuksen kanssa kipuilevia nuoria.
Kaltiala on tavannut myös valtaosan niistä nuorista, jotka on lähetetty Helsingistä toiselta vastaavalta klinikalta hankkimaan niin sanottu toinen mielipide.
Kymmenen vuoden aikana Kaltiala on myös julkaissut runsaasti tutkimusta alaikäisten sukupuoli-identiteettiin liittyvistä kysymyksistä. Hänestä on tullut alan kansainvälisesti arvostettu asiantuntija.
KALTIALA selittää kantaansa puhelinhaastattelussa.
Hänen mukaansa on vanhastaan tunnettua, että jotkut lapset identifioituvat jossain vaiheessa vahvastikin toiseen sukupuoleen.
Neljä viidestä vastakkaiseen sukupuoleen identifioituneesta lapsesta kokee kuitenkin murrosiässä taas toisin.
Siksi on viisasta seurata tilannetta, antaa lapselle kasvurauha ja hoitaa perheen ahdistusta sekä mahdollisia liitännäisongelmia, Kaltiala sanoo.
Kaikissa kulttuureissa tällainen lapsen käytös ei ole ongelma, mutta toisissa se herättää enemmän huomiota.
TÄRKEÄÄ on hyväksyä lapsi omana itsenään, Kaltiala sanoo.
”Hyväksymistä on sanoa, että olet siis poika, josta tuntuu että olet tyttö. Se on ookoo ja saat olla mitä olet ja katsotaan, mitä isompana tapahtuu.”
Sen sijaan lasta ei hyväksytä kokonaisena, jos hänen kokemuksensa tai fyysinen kehonsa kielletään. Jos käsketään olla kuten pojan kuuluu, kielletään kokemus. Jos sanotaan, että olet todellisuudessa tyttö, kielletään keho, Kaltiala selittää.
Kummassakin tapauksessa lapsi saa viestin, että hänessä on vikaa, Kaltiala sanoo.
Myöskään juridisen sukupuolimerkinnän muuttaminen nuoruudessa ei ole hänen mukaansa muodollisuus, jossa todetaan tosiasia, vaan vahvaa psykologista ja sosiaalista puuttumista, joka ohjaa nuoren kehitystä.
”Se on viesti siihen suuntaan, että tämä on sinulle oikea tie.”
TÄHÄNASTISEN tutkimustiedon valossa nuoruusikäisten transsukupuolisuuden kokemus on Kaltialan mukaan melko pysyvä vain silloin, kun samaistuminen vastakkaiseen sukupuoleen on selkeästi alkanut jo lapsuudessa ja vahvistunut puberteetissa.
Nykyisin valtaosa sukupuoli-identiteettitutkimuksiin hakeutuvista alaikäisistä on havahtunut transsukupuolisuuden kokemukseensa vasta puberteetin jälkeen.
Ilmiö on uusi, eikä kokemusten pysyvyydestä ole siksi tutkimustietoa.
NUORI voi itse olla ehdoton ja varma omasta transidentiteetistään. Nuoruusiässä identiteetti on silti sirpaleinen ja tilannesidonnainen, Kaltiala sanoo.
”Nuori kokeilee erilaisia identiteettejä ja on suggestioaltis. Yhdessä tilanteessa hän kokee olevansa yhtä ja toisessa toista. Se on nuoruusiässä normaalia.”
Hän muistuttaa, että nuoret ovat aina ilmaisseet erilaisia identiteettejä ja ryhmään kuulumista esimerkiksi pukeutumisella, kampauksilla ja kielellä.
Jos he haluavat käyttää toisen sukupuolen tunnusmerkkejä, sitä ei ole mitään syytä hillitä mutta ei vahvistaakaan.
”Nuoruuden kehitystehtäviä ei edistä se, että nuoren itseilmaisua tuetaan ja ohjataan ulkopuolelta”, Kaltiala sanoo.
Ympäristön ei myöskään pitäisi sitoutua identiteettikokeiluihin tavalla, joka saattaa tehdä suunnan myöhemmän muuttamisen ahdistavaksi.
MIKSI sitten sukupuoleen liittyvien identiteettikokeilujen vahvistamista on alettu laajasti pitää suotavana ja jopa välttämättömänä nuorten mielenterveyden kannalta?
Kaltiala sanoo, ettei transpoliklinikoiden palveluita avattu nuorille nuorisopsykiatrian aloitteesta, vaan tahto tuli poliitikoilta, järjestöiltä ja aikuisten kanssa toimivilta lääkäreiltä.
Kun Kaltiala ryhtyi tehtävään, lasten ja nuorten sukupuoli-identiteetin ongelmat olivat vielä harvinaisia. Vuoden 2015 jälkeen potilaiden määrä on kymmenkertaistunut ja potilasjoukko muuttunut, hän kertoo.
Ennen toiseen sukupuoleen identifioituivat useimmin pienet pojat, mutta nyt lähes kaikki Kaltialan potilaat ovat teini-iässä sukupuoliristiriitaan havahtuneita biologisia tyttöjä.
Kolmella neljästä potilaasta on myös vakavia mielenterveyden ongelmia.
Kaltiala sanoo, että psykiatriset ja kehitykselliset ongelmat, oppimisvaikeudet ja lastensuojelun toimia vaativat tilanteet täytyy hoitaa riippumatta nuoren sukupuolen kokemuksesta.
Moni nuori tarttuu kuitenkin mediassa ja sosiaalisessa mediassa tarjolla olevaan ajatukseen, että hänen muutkin ongelmansa johtuvat sukupuoliristiriidasta ja ratkeavat, jos muut alkavat nähdä hänet oikeassa sukupuolessa. Niin ei kuitenkaan käy, Kaltiala sanoo.
”Mielen tasapaino ei synny siitä, että saa toiset tekemään ja näkemään mitä haluaa.”
NIIN mediajulkisuudella, sosiaalisella medialla kuin kavereilla on osuutensa ilmiössä.
Nuorten sukupuoli-identiteetin tutkimusyksiköissä on usein havaittu, että pieneltä paikkakunnalta on äkisti tullut väestöön nähden suhteeton määrä lähetteitä.
Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että kaikki potilaat ovat samasta koulusta tai jopa samasta kaveripiiristä.
”Etenkin tytöillä asioiden jakaminen ystäväpiirin kanssa on tosi tärkeää”, Kaltiala sanoo. Hänen mukaansa on tavallista, että myös psykiatriset oireet tarttuvat tyttöjen kesken samalla sairaalaosastolla.
ALAIKÄISTEN hormonihoitoja ja juridisen sukupuolen vahvistamista vaativat aktivistit ja järjestöt, kuten Seta, toistavat usein, että transnuorilla on lisääntynyt itsemurhariski ja he tarvitsevat siksi pikaisesti hoitoa ja tukea.
”Se on tarkoitushakuista disinformaatiota, jonka levittäminen on vastuutonta”, Kaltiala sanoo.
Hänen mukaansa itsetuhoiset ajatukset ja käyttäytyminen liittyvät myös sukupuoltaan pohtivilla nuorilla samanaikaisiin psykiatrisiin häiriöihin.
”Psyykkisesti terveet nuoret, jotka kokevat sukupuolensa biologisesta kehostaan eroavalla tavalla, eivät ole automaattisesti itsetuhoisia.”
Itsemurha oli hyvin harvinainen tapahtuma noin kymmenen vuoden aikana sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuneiden nuorten aineistossa.
Toisaalta ruotsalaisessa laajassa rekisteritutkimuksessa itsemurhakuolleisuus oli selvästi suurentunut sukupuolen korjaushoitoja saaneiden aikuisten joukossa.
”Transsukupuolisuutta kokevien nuorten vanhemmille ei ole siis perusteltua kertoa, että nuori on itsemurhavaarassa ilman korjaushoitoja ja että vaara voidaan torjua sukupuolenkorjaushoidoilla”, Kaltiala sanoo.
LAUSUNNOSSAAN sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hän arvoi, että voisi olla parempi, ettei mitään fyysisiä hoitoja aloitettaisi sukupuoli-identiteetin perusteella ennen aikuisuutta.
Suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että monen alaikäisenä hormonaalista hoitoa saaneen psyykkinen vointi ei parantunut vaan heikkeni.
Ruotsissa ja Britanniassa, missä alaikäisten hormonihoitoja on annettu matalammalla kynnyksellä kuin Suomessa, on Kaltialan mukaan alettu kääntyä rajoittamaan hoitojen käyttöä.
Niitä suunnitellaan rajattavaksi tutkimushankkeisiin, joilla hankitaan luotettavaa tietoa hoitojen vaikuttavuudesta.
MITEN sitten auttaa sukupuoliahdistuksesta kärsivää nuorta?
Aikuisten tehtävä on ottaa rauhallisesti vastaan nuorten tunteet, välittää ja hyväksyä – ei pyrkiä nopein ratkaisuin poistamaan kaikkea kipuilua, jota nuoruuteen myös auttamatta kuuluu.
Kaltiala on hetken hiljaa, kun häneltä kysyy, ketkä korostavat nuorten itsetuhoisuutta ja miksi.
”Haluan ystävällisesti ajatella, että sellaiset aikuiset, jotka ovat itse saaneet apua sukupuolen korjaamisesta, ovat halunneet lähteä pelastamaan lapsia ja nuoria. Mutta heiltä puuttuu ymmärrys siitä, että lapsi ei ole pienikokoinen aikuinen.”
EDUSKUNNAN sosiaali- ja terveysvaliokunta päätti esittää, että valtioneuvoston tulee valmistella lakimuutoksia myös transsukupuolisten lasten ja nuorten itsemääräämisoikeuden edistämiseksi.
Näin valiokunta halusi siitä huolimatta, että Lastenlääkäriyhdistyskin piti valiokunnalle antamassaan lausunnossa nuorten identiteettikehityksen kannalta hyvänä, ettei lakia sukupuolimerkinnän vahvistamisesta uloteta alaikäisiin.
Lääkäriliitto piti samoin ikärajaa oikeana ratkaisuna. Myös Psykiatriyhdistys muistutti lausunnossaan nuorten identiteetin keskeneräisyydestä.
Kaltiala sanoo, että aikuisetkin voivat tehdä sukupuolenkorjauksissa hätiköityjä ratkaisuja. Lapsille ja nuorille kuuluu kuitenkin erityisoikeus huolenpitoon ja suojeluun.
”Siksi he eivät myöskään voi välittömästi saada kaikkea mitä juuri nyt haluavat.”
Muutama nosto ylläolevasta:
-"Kolmella neljästä potilaasta on myös vakavia mielenterveyden ongelmia".
-"NUORI voi itse olla ehdoton ja varma omasta transidentiteetistään. Nuoruusiässä identiteetti on silti sirpaleinen ja tilannesidonnainen, Kaltiala sanoo.
”Nuori kokeilee erilaisia identiteettejä ja on suggestioaltis. Yhdessä tilanteessa hän kokee olevansa yhtä ja toisessa toista. Se on nuoruusiässä normaalia.”
-"Esimerkiksi ihmisoikeus- ja sosiaalialan kansalaisjärjestö Seta kertoo, että sukupuolen juridisen korvaamisen edut alaikäiselle ovat esimerkiksi, että lasten oikeudet toteutuvat suositusten mukaisesti".
"Seta haluaa myös, että lapsi saa sukupuoltaan vastaavat henkilöpaperit ja tulee kohdatuksi sukupuolensa mukaisesti, lapsen itsemääräämisoikeus vahvistuu häntä itseään koskevissa asioissa, ja lapseen kohdistuva väärinsukupuolittaminen ja syrjintä vähenevät ja hyvinvointi lisääntyy".
Seta:n suuntaan Kaltialan asema huomioiden, lähtee vahvaa kritiikkiä. Nimenomaan nuoruusiän sukupuolidysforian laajemman ymmärryksen puutteesta. Näin itse tuon olen tulkinnut.
Ylipäätään, näinkin komplektisessa ja kuormittavassa ympäristössä. Missä tämä aika nuoruuden normaaliakin muutoshaastetta käyvä nuori itseään ja vuorovaikutus-suhdettaan ympäristöönsä hahmottaa. Peruuttamattomien psyyke-fysiologisten muutosten aikaansaattaminen jo "pelkästään" hormonihoidoilla. On omassa maailmankuvassani täydellisen edesvastuutonta.
Tässä vielä professori Kaltialan eriävä lausunto, eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. Koskien juridisen sukupuolen korjauksen ulottamisesta myös alle 18-vuotiaisiin.
Sukupuolista- ja tai seksuaalista tasa-arvoa ja itsemäärämisoikeutta pohtiessa. Hyvä olisi varovaisuusperiaatetta harrastaa, lapsista puhuttaessa.
Se, että yksilö tai vaikkapa ry ilmoittautuu tasa-arvon puolestapuhujaksi. Ei automaationa taida tarkoittaa siirtymää kohti parempaa maailmaa. Tai sitä, että tässä asiassa vakaasti tiedolliseen nojaten propagoitaisiin.
Vääpeli
Greatest Leader
Et kai sinä luule että Pridellä on jotain tekemistä seksuaalivähemmistöjen kanssa? Ehkä joskus oli, mutta nykyään se on "Senaatintorilta starttaava kulkue on iloinen, värikäs ja äänekäs mielenilmaus yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden puolesta. Kulkueessa jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin on. Mahtavaa, että olette mukana näyttämässä kuinka moneksi meistä on!"
VanhaPate
Ylipäällikkö
Tässä mielestäni vahvasti lukemisen arvoinen kannanotto, myös tähän pride-keskusteluun olennaisesti liittyvänä.
Nuoruusiän sukupuoliahdistusta hoitava professori sanoo ei alaikäisten juridisen sukupuolen korjaukselle
Nuoruusiässä identiteetin rakennus on kesken. Aikuisten ei pitäisi ryhtyä vahvistamaan eikä hillitsemään identiteettikokeiluja, jotka kuuluvat kasvuun, sanoo nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala.
Nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala sanoo, että nuori pitää hyväksyä omana itsenään. KUVA: RAMI MARJAMÄKI
Annikka Mutanen HS
27.1. 19:45 | Päivitetty 27.1. 19:56
EDUSKUNNAN käsittelyssä oleva laki sukupuolen oikeudellisesta vahvistamisesta koskee vain täysi-ikäisiä.
Lakia koskevissa lausunnoissa ja eduskuntakeskusteluissa on vaadittu, että oikeus juridisen sukupuolen korjaukseen pitäisi ulottaa myös alle 18-vuotiaisiin.
Esimerkiksi ihmisoikeus- ja sosiaalialan kansalaisjärjestö Seta kertoo, että sukupuolen juridisen korvaamisen edut alaikäiselle ovat esimerkiksi, että lasten oikeudet toteutuvat suositusten mukaisesti.
Seta haluaa myös, että lapsi saa sukupuoltaan vastaavat henkilöpaperit ja tulee kohdatuksi sukupuolensa mukaisesti, lapsen itsemääräämisoikeus vahvistuu häntä itseään koskevissa asioissa, ja lapseen kohdistuva väärinsukupuolittaminen ja syrjintä vähenevät ja hyvinvointi lisääntyy.
Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala on eri mieltä. Hän sanoi joulukuussa lausunnossaan eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, ettei ikärajaa pidä laskea.
Perustelu on se, että nuoruusiässä identiteetin rakentaminen on vasta käynnissä eikä kehityksen lopputulos ole tiedossa, ei myöskään nuorella itsellään.
KALTIALA on vastannut Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Tays) sukupuoliahdistusta kokevien nuorten arvioinneista siitä lähtien, kun toiminta alkoi vuonna 2011.
Hän on kohdannut tehtävässä satoja sukupuolen kokemuksen kanssa kipuilevia nuoria.
Kaltiala on tavannut myös valtaosan niistä nuorista, jotka on lähetetty Helsingistä toiselta vastaavalta klinikalta hankkimaan niin sanottu toinen mielipide.
Kymmenen vuoden aikana Kaltiala on myös julkaissut runsaasti tutkimusta alaikäisten sukupuoli-identiteettiin liittyvistä kysymyksistä. Hänestä on tullut alan kansainvälisesti arvostettu asiantuntija.
KALTIALA selittää kantaansa puhelinhaastattelussa.
Hänen mukaansa on vanhastaan tunnettua, että jotkut lapset identifioituvat jossain vaiheessa vahvastikin toiseen sukupuoleen.
Neljä viidestä vastakkaiseen sukupuoleen identifioituneesta lapsesta kokee kuitenkin murrosiässä taas toisin.
Siksi on viisasta seurata tilannetta, antaa lapselle kasvurauha ja hoitaa perheen ahdistusta sekä mahdollisia liitännäisongelmia, Kaltiala sanoo.
Kaikissa kulttuureissa tällainen lapsen käytös ei ole ongelma, mutta toisissa se herättää enemmän huomiota.
TÄRKEÄÄ on hyväksyä lapsi omana itsenään, Kaltiala sanoo.
”Hyväksymistä on sanoa, että olet siis poika, josta tuntuu että olet tyttö. Se on ookoo ja saat olla mitä olet ja katsotaan, mitä isompana tapahtuu.”
Sen sijaan lasta ei hyväksytä kokonaisena, jos hänen kokemuksensa tai fyysinen kehonsa kielletään. Jos käsketään olla kuten pojan kuuluu, kielletään kokemus. Jos sanotaan, että olet todellisuudessa tyttö, kielletään keho, Kaltiala selittää.
Kummassakin tapauksessa lapsi saa viestin, että hänessä on vikaa, Kaltiala sanoo.
Myöskään juridisen sukupuolimerkinnän muuttaminen nuoruudessa ei ole hänen mukaansa muodollisuus, jossa todetaan tosiasia, vaan vahvaa psykologista ja sosiaalista puuttumista, joka ohjaa nuoren kehitystä.
”Se on viesti siihen suuntaan, että tämä on sinulle oikea tie.”
TÄHÄNASTISEN tutkimustiedon valossa nuoruusikäisten transsukupuolisuuden kokemus on Kaltialan mukaan melko pysyvä vain silloin, kun samaistuminen vastakkaiseen sukupuoleen on selkeästi alkanut jo lapsuudessa ja vahvistunut puberteetissa.
Nykyisin valtaosa sukupuoli-identiteettitutkimuksiin hakeutuvista alaikäisistä on havahtunut transsukupuolisuuden kokemukseensa vasta puberteetin jälkeen.
Ilmiö on uusi, eikä kokemusten pysyvyydestä ole siksi tutkimustietoa.
NUORI voi itse olla ehdoton ja varma omasta transidentiteetistään. Nuoruusiässä identiteetti on silti sirpaleinen ja tilannesidonnainen, Kaltiala sanoo.
”Nuori kokeilee erilaisia identiteettejä ja on suggestioaltis. Yhdessä tilanteessa hän kokee olevansa yhtä ja toisessa toista. Se on nuoruusiässä normaalia.”
Hän muistuttaa, että nuoret ovat aina ilmaisseet erilaisia identiteettejä ja ryhmään kuulumista esimerkiksi pukeutumisella, kampauksilla ja kielellä.
Jos he haluavat käyttää toisen sukupuolen tunnusmerkkejä, sitä ei ole mitään syytä hillitä mutta ei vahvistaakaan.
”Nuoruuden kehitystehtäviä ei edistä se, että nuoren itseilmaisua tuetaan ja ohjataan ulkopuolelta”, Kaltiala sanoo.
Ympäristön ei myöskään pitäisi sitoutua identiteettikokeiluihin tavalla, joka saattaa tehdä suunnan myöhemmän muuttamisen ahdistavaksi.
MIKSI sitten sukupuoleen liittyvien identiteettikokeilujen vahvistamista on alettu laajasti pitää suotavana ja jopa välttämättömänä nuorten mielenterveyden kannalta?
Kaltiala sanoo, ettei transpoliklinikoiden palveluita avattu nuorille nuorisopsykiatrian aloitteesta, vaan tahto tuli poliitikoilta, järjestöiltä ja aikuisten kanssa toimivilta lääkäreiltä.
Kun Kaltiala ryhtyi tehtävään, lasten ja nuorten sukupuoli-identiteetin ongelmat olivat vielä harvinaisia. Vuoden 2015 jälkeen potilaiden määrä on kymmenkertaistunut ja potilasjoukko muuttunut, hän kertoo.
Ennen toiseen sukupuoleen identifioituivat useimmin pienet pojat, mutta nyt lähes kaikki Kaltialan potilaat ovat teini-iässä sukupuoliristiriitaan havahtuneita biologisia tyttöjä.
Kolmella neljästä potilaasta on myös vakavia mielenterveyden ongelmia.
Kaltiala sanoo, että psykiatriset ja kehitykselliset ongelmat, oppimisvaikeudet ja lastensuojelun toimia vaativat tilanteet täytyy hoitaa riippumatta nuoren sukupuolen kokemuksesta.
Moni nuori tarttuu kuitenkin mediassa ja sosiaalisessa mediassa tarjolla olevaan ajatukseen, että hänen muutkin ongelmansa johtuvat sukupuoliristiriidasta ja ratkeavat, jos muut alkavat nähdä hänet oikeassa sukupuolessa. Niin ei kuitenkaan käy, Kaltiala sanoo.
”Mielen tasapaino ei synny siitä, että saa toiset tekemään ja näkemään mitä haluaa.”
NIIN mediajulkisuudella, sosiaalisella medialla kuin kavereilla on osuutensa ilmiössä.
Nuorten sukupuoli-identiteetin tutkimusyksiköissä on usein havaittu, että pieneltä paikkakunnalta on äkisti tullut väestöön nähden suhteeton määrä lähetteitä.
Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että kaikki potilaat ovat samasta koulusta tai jopa samasta kaveripiiristä.
”Etenkin tytöillä asioiden jakaminen ystäväpiirin kanssa on tosi tärkeää”, Kaltiala sanoo. Hänen mukaansa on tavallista, että myös psykiatriset oireet tarttuvat tyttöjen kesken samalla sairaalaosastolla.
ALAIKÄISTEN hormonihoitoja ja juridisen sukupuolen vahvistamista vaativat aktivistit ja järjestöt, kuten Seta, toistavat usein, että transnuorilla on lisääntynyt itsemurhariski ja he tarvitsevat siksi pikaisesti hoitoa ja tukea.
”Se on tarkoitushakuista disinformaatiota, jonka levittäminen on vastuutonta”, Kaltiala sanoo.
Hänen mukaansa itsetuhoiset ajatukset ja käyttäytyminen liittyvät myös sukupuoltaan pohtivilla nuorilla samanaikaisiin psykiatrisiin häiriöihin.
”Psyykkisesti terveet nuoret, jotka kokevat sukupuolensa biologisesta kehostaan eroavalla tavalla, eivät ole automaattisesti itsetuhoisia.”
Itsemurha oli hyvin harvinainen tapahtuma noin kymmenen vuoden aikana sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuneiden nuorten aineistossa.
Toisaalta ruotsalaisessa laajassa rekisteritutkimuksessa itsemurhakuolleisuus oli selvästi suurentunut sukupuolen korjaushoitoja saaneiden aikuisten joukossa.
”Transsukupuolisuutta kokevien nuorten vanhemmille ei ole siis perusteltua kertoa, että nuori on itsemurhavaarassa ilman korjaushoitoja ja että vaara voidaan torjua sukupuolenkorjaushoidoilla”, Kaltiala sanoo.
LAUSUNNOSSAAN sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hän arvoi, että voisi olla parempi, ettei mitään fyysisiä hoitoja aloitettaisi sukupuoli-identiteetin perusteella ennen aikuisuutta.
Suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että monen alaikäisenä hormonaalista hoitoa saaneen psyykkinen vointi ei parantunut vaan heikkeni.
Ruotsissa ja Britanniassa, missä alaikäisten hormonihoitoja on annettu matalammalla kynnyksellä kuin Suomessa, on Kaltialan mukaan alettu kääntyä rajoittamaan hoitojen käyttöä.
Niitä suunnitellaan rajattavaksi tutkimushankkeisiin, joilla hankitaan luotettavaa tietoa hoitojen vaikuttavuudesta.
MITEN sitten auttaa sukupuoliahdistuksesta kärsivää nuorta?
Aikuisten tehtävä on ottaa rauhallisesti vastaan nuorten tunteet, välittää ja hyväksyä – ei pyrkiä nopein ratkaisuin poistamaan kaikkea kipuilua, jota nuoruuteen myös auttamatta kuuluu.
Kaltiala on hetken hiljaa, kun häneltä kysyy, ketkä korostavat nuorten itsetuhoisuutta ja miksi.
”Haluan ystävällisesti ajatella, että sellaiset aikuiset, jotka ovat itse saaneet apua sukupuolen korjaamisesta, ovat halunneet lähteä pelastamaan lapsia ja nuoria. Mutta heiltä puuttuu ymmärrys siitä, että lapsi ei ole pienikokoinen aikuinen.”
EDUSKUNNAN sosiaali- ja terveysvaliokunta päätti esittää, että valtioneuvoston tulee valmistella lakimuutoksia myös transsukupuolisten lasten ja nuorten itsemääräämisoikeuden edistämiseksi.
Näin valiokunta halusi siitä huolimatta, että Lastenlääkäriyhdistyskin piti valiokunnalle antamassaan lausunnossa nuorten identiteettikehityksen kannalta hyvänä, ettei lakia sukupuolimerkinnän vahvistamisesta uloteta alaikäisiin.
Lääkäriliitto piti samoin ikärajaa oikeana ratkaisuna. Myös Psykiatriyhdistys muistutti lausunnossaan nuorten identiteetin keskeneräisyydestä.
Kaltiala sanoo, että aikuisetkin voivat tehdä sukupuolenkorjauksissa hätiköityjä ratkaisuja. Lapsille ja nuorille kuuluu kuitenkin erityisoikeus huolenpitoon ja suojeluun.
”Siksi he eivät myöskään voi välittömästi saada kaikkea mitä juuri nyt haluavat.”
Muutama nosto ylläolevasta:
-"Kolmella neljästä potilaasta on myös vakavia mielenterveyden ongelmia".
-"NUORI voi itse olla ehdoton ja varma omasta transidentiteetistään. Nuoruusiässä identiteetti on silti sirpaleinen ja tilannesidonnainen, Kaltiala sanoo.
”Nuori kokeilee erilaisia identiteettejä ja on suggestioaltis. Yhdessä tilanteessa hän kokee olevansa yhtä ja toisessa toista. Se on nuoruusiässä normaalia.”
-"Esimerkiksi ihmisoikeus- ja sosiaalialan kansalaisjärjestö Seta kertoo, että sukupuolen juridisen korvaamisen edut alaikäiselle ovat esimerkiksi, että lasten oikeudet toteutuvat suositusten mukaisesti".
"Seta haluaa myös, että lapsi saa sukupuoltaan vastaavat henkilöpaperit ja tulee kohdatuksi sukupuolensa mukaisesti, lapsen itsemääräämisoikeus vahvistuu häntä itseään koskevissa asioissa, ja lapseen kohdistuva väärinsukupuolittaminen ja syrjintä vähenevät ja hyvinvointi lisääntyy".
Seta:n suuntaan Kaltialan asema huomioiden, lähtee vahvaa kritiikkiä. Nimenomaan nuoruusiän sukupuolidysforian laajemman ymmärryksen puutteesta. Näin itse tuon olen tulkinnut.
Ylipäätään, näinkin komplektisessa ja kuormittavassa ympäristössä. Missä tämä aika nuoruuden normaaliakin muutoshaastetta käyvä nuori itseään ja vuorovaikutus-suhdettaan ympäristöönsä hahmottaa. Peruuttamattomien psyyke-fysiologisten muutosten aikaansaattaminen jo "pelkästään" hormonihoidoilla. On omassa maailmankuvassani täydellisen edesvastuutonta.
Tässä vielä professori Kaltialan eriävä lausunto, eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. Koskien juridisen sukupuolen korjauksen ulottamisesta myös alle 18-vuotiaisiin.
Sukupuolista- ja tai seksuaalista tasa-arvoa ja itsemäärämisoikeutta pohtiessa. Hyvä olisi varovaisuusperiaatetta harrastaa, lapsista puhuttaessa.
Se, että yksilö tai vaikkapa ry ilmoittautuu tasa-arvon puolestapuhujaksi. Ei automaationa taida tarkoittaa siirtymää kohti parempaa maailmaa. Tai sitä, että tässä asiassa vakaasti tiedolliseen nojaten propagoitaisiin.
Kaltilan pidempi haastattelu, jossa puhuu samoista asioista.