Kun kyseessä ei ole ase, jolla tyypillisesti ammutaan pikatilanteissa vaistolaukauksia, niin ongelmakaan ei tunnu kovin merkittävälle. Myönnetään kuitenkin että voi syntyä tilanne, jossa Apilaksella osuu todennäköisemmin kuin Nlawilla. Kovin usein niitä ei varmaankaan synny. Tuohan edellyttää käytännössä sitä, että sinkomies on asettunut umpisurkeaan tuliasemaan ja siitä huolimatta valmistellut aseensa ampumakuntoon. Kyseessä ei siis ole koulutettu panssarintorjuja. Nyt käsittelyssä olevia sinkoaseita ei toisaalta anneta kuin koulutetuille panssarintorjunnan erikoismiehille.
Kyllä voi ja joutuukin. Hyökkäystaistelussa, tapahtuipa se maastossa tai erityisesti rakennetulla alueella, joudutaan usein ampumaan valmistelemattomista tuliasemista, joka ei välttämättä johdu siitä, etteikö tiedettäisi mistä on hyvä ampua, vaan siitä, että olosuhteiden pakosta on ammuttava huonosta paikasta tai jäätävä ankaksi, joka ei ammu.
Yleensäkin hyökkäystaistelussa sinkoasein varustettu pst-mies törmää siihen tosiasiaan, että
- tulialueita ei ole raivattu
- etäisyyksiä ei ole mitattu
- mitään vaihto- tai vara-asemia ei ole, vaan tuliasema on se, johon onnistutaan syöksymään.
Rakennetulla alueella myös erilaiset katveet, lyhyet takavaara-alueet sekä rakennusten kulmat yhdistettynä kolmiulotteisuuteen ja siitä johtuviin ennakko- ja ampumakulmamuutoksiin aiheuttavat omat omituisuutensa ja ei ole mahdotonta, vaan päinvastoin jopa todennäköistä, että joudutaan ampumaan pikatilanteesta ja tuon takia raskas kertasinko on jatkuvasti ampumakunnossa, mutta varmistettuna. Näin erityisesti hyökätessä, puolustajallahan on yleensä mahdollisuus ennakoida toimintaansa suorittaen tarpeelliset toimet ennakkoon.
APILAS on kuitenkin pst-miehen ase, vaikka siitä annettaisiin jonkinlainen käyttökoulutus suurimmalle osalle jv-miehistä. Vasta KES on jokamiehen pst-ase. Sinkomieheltä edellytetään muutakuin kuin pelkkää kykyä laukaista ase "siihen suuntaan".
Itseasiassa se laser pitää olla partion johtajalla, joka sitten kertoo ampuma-arvot maalia varten lataajalle, joka asettaa sytyttimen ja lataa sen aseeseen.
Jo vallitseva tilanne on sietämätön, koska RSKES-partioiden ja -ryhmien johtajia ei varusteta laseretäisyysmittareilla. Tulen osuvuus nousee
huikeasti, kun tiedetään ampumaetäisyys eikä kyse ole arviosta. Myöskin tulenavausnopeus paranee, kun etäisyyksiä ei tarvitse mitata askelparimittauksella tai "
sijoittamalla vihollispanssari Apilaksen tähtäimen oikealle paikalle siten, että tähtäimen viivat kertovat oikean ampuma-arvon", jotka aiemmin mainitussa hyökkäystaistelussa ovat aivan utopistisia vaihtoehtoja. Käytännössä asia on siten, että amet on joko mitattu teknisellä apuvälineellä tai sitten kyse on päivän parhaasta arviosta. Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, että sinkoaseiden lentoradat huomioiden etäisyyden pitää olla aika tarkasti tiedossa.
