Laamanator
Eversti
Kiva olla Laamanatorin kanssa välillä samaa mieltä.
Suomihan nyt veljeilee Naton kanssa juuri vältellen sitä rusinaa joka olisi Nato-jäsenyys. Ja aivan ilmeisesti siksi, että jotkut vanhempaa ravinto-oppia tunnustaneet ajattelevat, että juuri rusina on se mikä pullan ja luonteen pilaa. Suurempi osa toki ajattelee, että Venäjä paheksuu jos joku vieressä syö sellaisia herkkuja kuin rusinaa joten emme ärsytä suolakurkulla elävää Venäjää. Pienempi osa taas ajattelee, että miksi vaivautua kuivuneen pullan syöntiin jos jätämme rusinat syömättä.
Ja kun emme ole Natossa me pelkästään tuomme Ruotsille ja Natonaapureillemme turvallisuuskapasiteettia satsaamalla oman alueemme puolustukseen pyytämättä mitään vastineeksi. Ruotsin yksi sivu on suojattuna, baltien pohjoissivu, Norjaankin päin olemme rinnalla - niillä resursseilla mitä meiltä vain irtoaa ja täysin epäilyksettä vahvalla motivaatiolla. Kuka voisi vaatia enempää (paitsi ajattelemattomat virolaiset). Ruotsikaan ei asiaa mainitse jotta ei osoita liian selvästi kenen kustannuksella se puolustuksestaan on säästänyt.
Natojäsenyyden sijasta me satsaamme n 2,5% puolustukseen, olemme etuvartio emmekä pyydä kavereilta edes vastapalvelusta. Joidenkin mielestä tämä ei ole sankaruutta vaan tyhmyyttä. Aika näyttää. Edellisessä tappelussa oli vaikeaa valita hyviä kavereita. Yksi kiusaaja puristi meitä munista ja toinen näytti vetävän kaikkia turpaan. Muut jengit oli liian kaukana eivätkä meidän kaveruudesta välittäneet. Oli pakko valita tuo joka selätti kaikki ja sitten sekin sekosi pakkasessa ja kantoikin pahaa tautia.
Ilman muuta Ruotsia hyödyntää sotilaallisesti mahdollisimman vahva Suomi. Ja siksi yhteistyö kannattaa, yhteinen viholliskuva yhdistää ja yksin Ruotsi olisi nykyisellään jopa Baltiaa heikompi.
Suomi taas ei häviä mitään yhteistyöstä. Ruotsi auttaa sen minkä auttaa oli yhteistyötä tai ei. Yhteistyöllä edellytykset ja empatiat ovat kuitenkin suuremmat. Suomi puolestaan olisi joka tapauksessa täysin liikekannallepantuna jos Venäjä hyökkäisi Ruotsiin.
Nimenomaan Nato-jäsenyys on se tekijä, mikä pakottaisi syömään koko pullan sen tuomien velvoitteiden vuoksi, mitkä Suomen osalta tarkoittaisivat ikäviä velvoitteita Baltian maiden puolustamiseksi. Suomen kannalta joutuminen tuhoisaan sotaan Venäjää vastaan joidenkin Baltian maiden takia olisi erittäin suuri virhe, jolla olisi kauaskantoiset seuraukset. Tavallisten suomalaisten enemmistö ei myöskään ole kovin halukas osallistumaan tällaiselle sotaretkelle, jossa omaan käteen jäisi vain mustapekkakortti. Tälläkin kerralla "Viron vapautus" jäisi hyvin todennäköisesti pienten piirien keskenään muodostamien vapaajoukkojen harrastukseksi. Siinä tilanteessa Baltian maiden sotilasviranomaiset tuskin hyljeksivät innokkaiden suomalaisten vapaaehtoisten yksityishenkilöiden tarjoamaa työpanosta.
Jos tässä geopoliittisessa pelissä haluaa poimia rusinoita, niin mahdollisuuden siihen tarjoaa kahdenvälinen sotilasyhteistyö Yhdysvaltojen ja Ruotsin kanssa, sillä edellytyksellä, että sopimus on edullinen eikä sisällä esimerkiksi Baltiaa koskevia velvoitteita. Näin Suomen ja Ruotsin ulkopoliittinen johto on myös toiminut, eli pyrkinyt edistämään oman maan ja kansan etuja.
Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittiset intressit ovat helpommin sovitettavissa yhteen kuin Suomen/Ruotsin ja Baltian intressit, vaikka potentiaalinen vastustaja onkin kaikilla yhteinen. Lisäksi jos Trumpin hallinto päättää pestä kätensä Itämeren teatterilla ja alkaa feidaamaan takavasemmalle, niin luojankiitos, ettei Suomikaan ole sitoutunut sen syvemmin mihinkään rasitteisiin, mistä voisi mallioppilasvaltiolle olla nyt kovin vaikeaa pestä käsiään.