Puolustusvoimat kieltää ulkomaisten sotilas-asujen käytön alueellaan

[koponen]

Aika paljon taitaa olla niin että aktiiviset reserviläiset - siis reservin suorituskyvystä kiinnostuneet - ja itsetuntovaivaiset pönöttäjät, aate- ja järjestöpolitikoijat ymv ovat eri porukkaa. Jälkimmäiset ovat valitettavasti usein ne näkyvillä olevat.

 

[fulcrum]

Muutenkin firman sisällä tuntuu olevan niitä joiden mielestä koko reserviläistoiminta on epäilyttävää ja siitä pitäisi päästä kokonaan eroon. Tässä ketjussa esitetyt mielipiteet eivät ole tosiaankaan omiaan hälventämään näitä luuloja.

Ei pidä paikkaansa!

Puolustusvoimat = reserviin perustuva armeija. Sen tietää jokainen ammattisotilas ja kaikki toiminta tähtää nimenomaan ammattitaitoisen reservin kouluttamiseen.

Minulle on aktiiviupseeri sanonut suoraan näin: "Kun armeija muuttuu ammattimaiseksi niin päästään eroon "reserviläis-harrastajista", joka on vain hyvä asia, koska kyseinen porukka on luvalla sanoen epäilyttävää". Eli on tosiaankin turha tulla selittämään minulle että kuvittelen omiani. Ei kyseinen asenne millään muotoa enemmistö ole, ei sinnepäinkään, mutta sitä esiintyy. Vakavampi ja laajamittaisempi ongelma on taipumus byrokratiaan, joka näkyy tässä uusimmassakin käskyssä josta on ollut puhe. Sinänsä suurin osa tästä pumaskasta ei ole millään muotoa kohtuutonta, tai edes uutta, mutta joidenkin kohtien osalta ei voi muuta kuin puistella päätä ja todeta että jollain kynänpyörittäjällä on ollut ihan liikaa aikaa. Vapaaehtoista reserviläistoimintaa pyörittää hyvin pieni joukko (joka - ikävä sanoa - kutistuu kaiken aikaa). Tämä porukka ei tarvitse yhtään enempää byrokratiaa harteilleen.

Ja yksi perusongelma on että ilmeisesti välttyäkseen "Suojeluskunta" -leimalta, reserviläis"skene" on organisoitu hyvin sekavaksi ja hajanaiseksi. Koko systeemi pitäisi remontoida lattiasta kattoon.

 

[Kapiainen]

Minulle on aktiiviupseeri sanonut suoraan näin: "Kun armeija muuttuu ammattimaiseksi niin päästään eroon "reserviläis-harrastajista", joka on vain hyvä asia, koska kyseinen porukka on luvalla sanoen epäilyttävää". Eli on tosiaankin turha tulla selittämään minulle että kuvittelen omiani.

Vain häviävän pieni murto-osa Suomalaisista ammattisotilaista kannattaa ammattiarmeijaa. Vielä pienempi osa suhtautuu reserviläisiin kielteisesti.
Ei siis pidä leimata useita tuhansia ammattisotilaita "reserviläisten vihaajiksi" siksi, että yksi upseeri on joskus jotakin sen suuntaista sanonutkin.
En tiedä tuon sanotun asian taustalla olevia asioita tai tilannetta jossa se on sanottu. Voisin kuvitella itsenikin, ainakin nuorempana sanomassa tuollaista lausetta jonkun harjoituksen jälkeen johon on sattunut samaan joukkoon iso määrä hankalia, asennevammaisia reserviläisiä. Se on nimittäin tosiasia, että joskus kun samaan joukkoon sattuu muutama asennevammainen agitaattori + iso joukko asennevammaisia, jotka ovat otollista maaperää noille agitaattoreille, niin homma on valmis ja joukon kouluttajana tai johtajana toimivan ammattisotilaan turhautuminen on varmaa.
Tietenkin hermon täytyisi pitää, eikä sammakoita saisi mennä päästämään suustaan..mutta ammattisotilaskin on ihminen jolla on inhimilliset tunteet ja heikkoudet.

Fakta kuitenkin on, että ylivoimainen enemmistö ammattisotilaista on asevelvollisuusarmeijan ja reserviin perustuvan kenttäarmeijan kannalla. Kahdestakin syystä: Ensinnäkin se on erittäin kustannustehokas tapa hoitaa kotimaan puolustus - toiseksi se on nimenomaan ja juuri ja vain ja ainoastaan se asia, joka takaa useimmille meistä..oikeastaan lähes kaikille työpaikan.

Ja lopuksi totean jälleen, että tämän päivän reserviläiset ovat..jostain syystä..mielestäni selvästi jämäkämpiä, ammattitaitoisempia ja "enemmän sotilaita" kuin mitä he olivat esimerkiksi 15 vuotta sitten. En keksi tähän oikein muuta syytä kuin sen, että reserviläisten oma toiminta on tehostunut ja tuottanut erittäin hyvää tulosta. MPK, Maakuntajoukot jne ovat olleet avainasemassa tässä ja mielestäni se työ on kantanut hedelmää.

 

[fulcrum]

Vain häviävän pieni murto-osa Suomalaisista ammattisotilaista kannattaa ammattiarmeijaa. Vielä pienempi osa suhtautuu reserviläisiin kielteisesti.
Ei siis pidä leimata useita tuhansia ammattisotilaita "reserviläisten vihaajiksi" siksi, että yksi upseeri on joskus jotakin sen suuntaista sanonutkin.
En tiedä tuon sanotun asian taustalla olevia asioita tai tilannetta jossa se on sanottu.

Kyseinen kommentti tehtiin "siviilikeskustelussa" ja se koski maakuntajoukkoja (jotka olivat hänen mielestään naurettavaa harrastelua). Hän oli palvellut rauhanturvatehtävissä ja oli selvää että se oli armeijan "oikea työ" hänen mielestään.

Kuten sanoin, tämä oli enempi yksittäistapaus...mutta kiistämättä tällaisiakin näkökantoja nykyään esiintyy.

 

[noska]

Etukäteen tarkastaminen kuulostaa entistä erikoisemmalta ja hankalammalta. Käytännössä jouduttaisiin siis myös ilmoittamaan etukäteen lupien numerot? Käsky on muuten harvinaisen epäselvä sen suhteen mitä tapahtumia se edes koskee.

Vain tarkastettujen lupien numerot. Käsky on todennäköisesti tarkoituksella epäselvä, jotta se antaa liikkumavaraa. Siinähän ei mainita mietnkään pistokokeiden määrää. Onko se muutama ase joka ampujaporukasta vai yksi ase vuodessa? Etukäteisilmoituksessahan ei tarvitse yksilöidä asieta, vaan ilmoittaa mitä tyyppiä (lupakategoriaa) edustavia aseita käytetään ja mahdollisesti määrä ja kaliiperit. Valvoja voi sitten tarkastaa jonkun luvan, jos hänellä on jotain epäselvää.

Tässä on kyseessä ilmeisesti ollut jokin kilpailu jossa on puhallutus järjestetty? Tuskin sentään ympärivuotisesti on puhallutettu joka kävijä?

Ei ollut kilpailu, vaan harjoitus tilanne. Käytäntö on ympärivuotinen. Varuskunta on tässä tapauksessa harhaanjohtava ilmaisu, vaan kyseessä on suljettu sotilasalue, jota valvoo lähin varuskunta.

 

[noska]

Vuosikausia reserviläisiä kohdeltiin (väärällä tavalla) kuin "jumalia". Kukaan ei saanut huomauttaa reserviläiselle mistään mitää, heiltä ei saanut vaatia mitään mitä he eivät halua tehdä, pukeutumismääräysten ja yleiseen käyttäytymiseen liittyvien määräysten tietoiseen noudattamattajättämiseen ei kukaan puuttunut millään lailla jne.

Tälläistä en ole itse missään vaiheessa huomannut pitkän reserviläisurani aikana. Tosin kontaktipintani asiaan ei ole eikä kuulukaan olla yhtä tiivis kuin kantahenkilökuntaa edustavalla Kapiaisella. kun muistelen tätä pehmeää mallia mitä jossain vaiheessa käytettiin jopa ylilyönteihin asti varusmiesten kanssa, niin voin kyllä kuvitella, että joissain paikoin siihen on vajottu reserviläisten kanssakin.

Omien kokemusteni mukaan kantahenkilökunta niin kuin reserviläisetkin koostuvat yksilöistä. Jokaisella yksilöllä on omat mielipiteensä, tapansa ja historiansa. Kummassakin porukassa löytyy pääsääntöisesti niitä keskitien talaajia ja sitten niitä ääripäitä vähemmistönä. Kun sopivasti osuu kohdakkain näitä ääripään edustajia molemmista osapuolista, niin silloin muodostuu helposti kuva siitä, että kyseessä olisi joku jatkuva vastakkain asettelu.
Itse olen huomannut, että silloin kun hommat ei suju ja tuntuu että se kantahenkilökunnan edustaja on hankala, on syytä ensinnä tarkastaa oma aseteensa ja sitten muistaa , että vaikka kyseinen yksilö edustaa puolustusvoimia, niin hänen ajattelu- ja toimintatapansa ei välttämättä edusta kaikkia puolustusvoimien väkeen kuuluvia. Useimmiten pienellä joustolla saa enemmän aikaan ja mikäli yksinkertaisesti määrätyn henkilän kanssa asiat eivät suju, niin asiallisesti asian esittämällä ei seuraavalla kerralla tarvitse kyseisen henilön kanssa toimia. Myös puolustusvoimien etu on se, että hommat sujuu ja siellä otetaan asiallinen palaute vastaan.
Hankala reserviläinen taas tuskin on niin tärkeässä asemassa, ettei hänen sijoitukseensa voisi vaihtaa miestä. Ja eiköhän puolustusvoimilla ole riittävästi kokemusta heistä, jotta osaa toimia ilman minun neuvojanikin.

 

[Anti-Panzer]

Mutta "Täsmennyksessä" on perusteltu kieltoa ihmeellisesti siten, että sarjatulella ampuminen on "taisteluammuntaa" joka taas on PV:n mielestä "sotilaskoulutusta" jota taas ei Suomessa saa kukaan muu antaa kuin Puolustusvoimat.

Olen ymmärtänyt että tämä rajoitus oli lähinnä Pariisin rauhansopimuksessa, josta Suomi on pääosin irtisanoutunut. Onko tämä rajoitus vielä olemassa jossain voimassaolevassa laissa, asetuksessa tms? Kiinnostaisi kovasti mihin raja vedetään...

 

[Museo]

Mutta "Täsmennyksessä" on perusteltu kieltoa ihmeellisesti siten, että sarjatulella ampuminen on "taisteluammuntaa" joka taas on PV:n mielestä "sotilaskoulutusta" jota taas ei Suomessa saa kukaan muu antaa kuin Puolustusvoimat.

Olen ymmärtänyt että tämä rajoitus oli lähinnä Pariisin rauhansopimuksessa, josta Suomi on pääosin irtisanoutunut. Onko tämä rajoitus vielä olemassa jossain voimassaolevassa laissa, asetuksessa tms? Kiinnostaisi kovasti mihin raja vedetään...

Yleisesti ottaen en juuri arvosta suomalaista lainsäätäjää enkä varsinkaan lakeja tulkitsevia verenimijöitä. Etsin kuitenkin sotilaallista koulutusta käsittelevän hallituksen esityksen HE 172/2006 vp. Kyseessä lienee ns. heikosti velvoittava oikeuslähde eli lainsäätäjän tarkoitus. Foorumin juristit voivat täsmentää.

Sotilaallinen koulutus.
Pykälään otettaisiin nimenomainen säännös siitä, mitä tässä laissa tarkoitetaan sotilaallisella koulutuksella. Siihen kuuluisi kolme olennaista elementtiä: koulutuksen tavoitteena olisi kehittää sotilaallisia taitoja ja joukon yhteistoimintaa siten, että joukko voisi toimia sodassa tai muissa aseellisissa selkkauksissa; koulutusta annettaisiin puolustusvoimien itse järjestämänä taikka sen johtamana tai ohjauksessa; sekä koulutusta annettaisiin puolustusvoimien kalustolla ja välineillä.

Sotilaallista koulutusta voisivat antaa myös maanpuolustusjärjestöt nykyisessä laajuudessa, mutta tällöin koulutuksen on tapahduttava puolustusvoimien ohjauksessa. Puolustusvoimien antamasta merkittävästä sotilaallisesta koulutuksesta säädettäisiin 17 §:n 3 momentissa ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen antamasta sotilaallisesta koulutuksesta 20 §:ssä.

Sotilaallisen koulutuksen yksiselitteinen määritteleminen on osoittautunut vaikeaksi. Lainvalmistelun kuluessa määrittelyä on esitetty rakennettavaksi esimerkiksi koulutuksessa käytettävien aseiden ja muun välineistön pohjalle, sotilaallisiin käskyvaltasuhteisiin tai arvomerkkien käyttämiseen.

Erään määrittelyn mukaan sotilaallista koulutusta on puolustusvoimien sotilaskalustolla ja välineillä annettava joukkojen koulutus sodan ajan joukkokokoonpanossa. Sotilaallinen koulutus on myös määritelty puolustusvoimien aseilla, ampumatarvikkeilla ja räjähdysaineilla tapahtuvaksi harjoitteluksi. Eräässä määrittelyssä tuohon välineluetteloon on lisätty taisteluvälineet, johtamisjärjestelmät ja erikoiskulkuvälineet. Edelleen sotilaallisesta koulutuksesta on katsottu olevan kysymys, kun koulutetaan sodanajan joukkoihin sijoitettua henkilöstöä, jolloin koulutus tähtää yksittäisen sotilaan toimintaan johdetun joukon osana.

Puolustusvoimissa annetaan sellaistakin koulutusta, joka ei juuri eroa muussa yhteiskunnassa annettavasta koulutuksesta. Kaikkea sotilaille annettavaa koulutusta ei voida luokitella yksinomaan sotilaalliseksi (esimerkiksi ensiapu, suunnistus, kartanluku, maastomittaukset, räjäytystyöt, sukeltaminen, laskuvarjohyppy, itsepuolustuskoulutus ja viestitys). Samalla on korostettu sitä, että monet sotilaiden käyttämät viestintä- ynnä muut välineet voivat olla myös siviilikäytössä. Puolustusvoimat voi monella alalla kulkea rinnan siviilielämän kanssa.

Koulutuksen tavoitteet ovat erottava tekijä puolustusvoimissa ja toisaalta muussa yhteiskunnassa annettavan koulutuksen välillä. Jos pääpaino on selvästi sotilaallisten valmiuksien tehostamisessa, kysymys on sotilaskoulutuksesta.

 

[fulcrum]

Omien kokemusteni mukaan kantahenkilökunta niin kuin reserviläisetkin koostuvat yksilöistä. Jokaisella yksilöllä on omat mielipiteensä, tapansa ja historiansa. Kummassakin porukassa löytyy pääsääntöisesti niitä keskitien talaajia ja sitten niitä ääripäitä vähemmistönä. Kun sopivasti osuu kohdakkain näitä ääripään edustajia molemmista osapuolista, niin silloin muodostuu helposti kuva siitä, että kyseessä olisi joku jatkuva vastakkain asettelu.
Itse olen huomannut, että silloin kun hommat ei suju ja tuntuu että se kantahenkilökunnan edustaja on hankala, on syytä ensinnä tarkastaa oma aseteensa ja sitten muistaa , että vaikka kyseinen yksilö edustaa puolustusvoimia, niin hänen ajattelu- ja toimintatapansa ei välttämättä edusta kaikkia puolustusvoimien väkeen kuuluvia.

En ole "kentällä" (kertausharjoituksissa yms) törmännyt tällaisiin henkilökemiaongelmiin (no ehkä kerran, mutta en ollut silloin itse osallisena). Sen sijaan PV:n byrokratian kanssa toimiminen on joskus turhauttavaa ja pistää väkisinkin epäilemään että koneistossa on niitä jotka eivät pidä toimintaa paitsi tärkeänä, mahdollisesti suhtautuvat jopa vihamielisesti sellaiseen mikä ei ole itsensä PV:n organisoimaa. Tai ehkä koneisto on vain joko tehoton tai ylikuormitettu? Ei voi tietää, se kyllä on tullut todettua että tiedon saanti voi olla todella vaikeaa, kaikenlaiset kyselyt ja ehdotukset tuntuvat katoavan mustaan aukkoon. On yksi asia se jos tulee joku hankala rajoitus tai muutos, mutta yritäpä saada tietoa koska tai millä ehdoilla asiantila voisi muuttua tai mitä koko säädös edes käytännössä tarkoittaa - turha toivoa että sinulle vastattaisiin tai edes ohjattaisiin sellaiseln henkilön puheille joka voisi vastata. Ihan yksinkertaiset asiat jäävät roikkumaan ilmaan kirjaimellisesti vuosikausiksi, koska kukaan ei kertakaikkiaan vastaa mitään.

 

[Anti-Panzer]

Yleisesti ottaen en juuri arvosta suomalaista lainsäätäjää enkä varsinkaan lakeja tulkitsevia verenimijöitä. Etsin kuitenkin sotilaallista koulutusta käsittelevän hallituksen esityksen HE 172/2006 vp. Kyseessä lienee ns. heikosti velvoittava oikeuslähde eli lainsäätäjän tarkoitus. Foorumin juristit voivat täsmentää.

Sotilaallinen koulutus.
Pykälään otettaisiin nimenomainen säännös siitä, mitä tässä laissa tarkoitetaan sotilaallisella koulutuksella. Siihen kuuluisi kolme olennaista elementtiä: koulutuksen tavoitteena olisi kehittää sotilaallisia taitoja ja joukon yhteistoimintaa siten, että joukko voisi toimia sodassa tai muissa aseellisissa selkkauksissa; koulutusta annettaisiin puolustusvoimien itse järjestämänä taikka sen johtamana tai ohjauksessa; sekä koulutusta annettaisiin puolustusvoimien kalustolla ja välineillä.

Sotilaallista koulutusta voisivat antaa myös maanpuolustusjärjestöt nykyisessä laajuudessa, mutta tällöin koulutuksen on tapahduttava puolustusvoimien ohjauksessa. Puolustusvoimien antamasta merkittävästä sotilaallisesta koulutuksesta säädettäisiin 17 §:n 3 momentissa ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen antamasta sotilaallisesta koulutuksesta 20 §:ssä.

Sotilaallisen koulutuksen yksiselitteinen määritteleminen on osoittautunut vaikeaksi. Lainvalmistelun kuluessa määrittelyä on esitetty rakennettavaksi esimerkiksi koulutuksessa käytettävien aseiden ja muun välineistön pohjalle, sotilaallisiin käskyvaltasuhteisiin tai arvomerkkien käyttämiseen.

Erään määrittelyn mukaan sotilaallista koulutusta on puolustusvoimien sotilaskalustolla ja välineillä annettava joukkojen koulutus sodan ajan joukkokokoonpanossa. Sotilaallinen koulutus on myös määritelty puolustusvoimien aseilla, ampumatarvikkeilla ja räjähdysaineilla tapahtuvaksi harjoitteluksi. Eräässä määrittelyssä tuohon välineluetteloon on lisätty taisteluvälineet, johtamisjärjestelmät ja erikoiskulkuvälineet. Edelleen sotilaallisesta koulutuksesta on katsottu olevan kysymys, kun koulutetaan sodanajan joukkoihin sijoitettua henkilöstöä, jolloin koulutus tähtää yksittäisen sotilaan toimintaan johdetun joukon osana.

Puolustusvoimissa annetaan sellaistakin koulutusta, joka ei juuri eroa muussa yhteiskunnassa annettavasta koulutuksesta. Kaikkea sotilaille annettavaa koulutusta ei voida luokitella yksinomaan sotilaalliseksi (esimerkiksi ensiapu, suunnistus, kartanluku, maastomittaukset, räjäytystyöt, sukeltaminen, laskuvarjohyppy, itsepuolustuskoulutus ja viestitys). Samalla on korostettu sitä, että monet sotilaiden käyttämät viestintä- ynnä muut välineet voivat olla myös siviilikäytössä. Puolustusvoimat voi monella alalla kulkea rinnan siviilielämän kanssa.

Koulutuksen tavoitteet ovat erottava tekijä puolustusvoimissa ja toisaalta muussa yhteiskunnassa annettavan koulutuksen välillä. Jos pääpaino on selvästi sotilaallisten valmiuksien tehostamisessa, kysymys on sotilaskoulutuksesta.

Yritin lukea HE:stä (ja laista vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta) selvyttä asiaan, huonoin tuloksin. Yksityisten henkilöiden (ei-järjestäytynyttä) toimintaa omilla välineillä ei ilmeisesti voida pitää sotilaskoulutuksena, koska se ei oikein sopinut mihinkään mainituista määritelmistä eikä missään kohdassa erikseen sellaista toimintaa kielletty. Koko teksti vaikutti lähinnä PV:n ja MPK:n "rajankäynniltä" tahi sitten tehtävien asettamisesta PV:lle.

 

[koponen]

Lain tasoisesti sotilaallista koulutusta ei kai lopulta yritettykään yksikäsittteisesti määrittelemään, vaan lähdettiin siitä että asetus- ja määräystasolla tehdään rajankäynti tarkentuen tarpeen mukaan. Silti se olennainen viesti eli sotilaallisen koulutuksen monopoli teräväreunaisin poikkeuksin tulee annetuksi.

Rauhan ajan armeijalla on rauhan ajan murheet. Toivoa silti sopii että tarvittaessa lauttasaarelaisesta hammashygienististä kuoriutuu olennaiseen keskittyvä konekivääriampuja siinä missä henkilöstöosaston ikimajurista järkähtämätön esikuntapäällikkö.

 

[vehamala]

Reserviläisten ja poliisien harjoitukset armeijan alueilla poliisin syyniin

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Reservil%C3%A4isten+ja+poliisien+harjoitukset+armeijan+alueilla+poliisin+syyniin/1135261752208?ref=tf_iHSuutisboksi_p4

Poliisi tutkii sekä reserviläisten että poliisien omaa toimintaa Puolustusvoimien ampumaradoilla.

Helsingin Sanomat kertoi keskiviikkona poliisien ammuskelusta Pöytyän ampumaradalla. Poliisi tutkii nyt, rikottiinko radalla lakia. Poliisijohtaja Robin Lardotin mukaan Pöytyän ammunnat antavat aihetta lisäselvityksiin, jotka tekee Poliisihallitus.

Toinen tapaus liittyy reserviläisten Syndalenissa järjestämään leiriin. On epäilty, että Syndalenissa pidettiin ammunnat, joita saa järjestää vain Puolustusvoimat.

Lisäksi osa leiriläisistä oli pukeutunut toisen maailmansodan aikaisiin saksalaisiin univormuihin, mikä on herättänyt paheksuntaa Puolustusvoimissa ja reserviläispiireissä.

"Niissä ei ollut hakaristejä ja hihoissa oli Suomen leijonat. Mitkään liput eivät liehuneet, eivätkä saksalaiset marssilaulut soineet", ammunnan johtaja sanoi HS:lle.

 

[Kapiainen]

"Niissä ei ollut hakaristejä ja hihoissa oli Suomen leijonat. Mitkään liput eivät liehuneet, eivätkä saksalaiset marssilaulut soineet", ammunnan johtaja sanoi HS:lle.

Rivien välistä johtopäätöksenä: Mahtoiko siis olla Wiking-uniformut päällä asianmukaisine Suomalais- tunnuksineen?

Tekisi mieli kysyä että mahtoiko olla samoja jätkiä, jotka kertausharjoituksissa puhuttelevat esimiehiä ja alaisiaan SS-sotilasarvoilla, eivätkä edes tajua että sekä alaiset ja esimiehet kokevat tilanteen kiusalliseksi ja epäkorrektiksi?! KH:ssa se hölmöily sentään on saatu loppumaan käskyllä..joskin sitten seurauksena lievä mökötys.

Hiton hyvä, että tätä asiaa on nyt alettu kitkemään kunnolla pois.

 

[suksisissi]

Sanopa mikä siinä on niin vaikeaa pitää sitä lupaa mukana ja tarvittaessa esittää se esimerkiksi palkattuun väkeen kuuluvalle, vartiotehtävissä olevalle sotilaspoliisille jos hän sitä kysyy?? Ei pitäisi olla liikaa vaadittu?

Yksiselitteisesti siksi, että ampuma-aselain mukaan hallussapitolupa tai muu hallussapitoon oikeuttava todistus on esitettävä pyynnöstä poliisille, rajavartio- tai tulliviranomaiselle sekä valtion mailla erävalvontaa suorittavalle Metsähallituksen virkamiehelle.
Laissa on siis selkeästi yksilöiden määritelty ne viranomaiset, joilla on oikeus tarkistaa aseen hallussapitolupa, eikä niihin kuulu muita. Aselupaa nähdäkseen vaativa pv:n henkilökuntaan kuuluva ylittää siis toimivaltansa. Toimivallan ylitys lienee rikosnimikkeenä virkavelvollisuuden rikkominen.

 

[Kapiainen]

Aselupaa nähdäkseen vaativa pv:n henkilökuntaan kuuluva ylittää siis toimivaltansa. Toimivallan ylitys lienee rikosnimikkeenä virkavelvollisuuden rikkominen.

Jos Puolustusvoimien ampumaradan käytön ehdoksi asetetaan se, että ampuja näyttää PYYNNÖSTÄ aselupansa..eli siis vapaaehtoisesti, niin tuskin siitä kukaan mitään lakia rikkoo tai toimivaltaansa ylittää. Jos lupaa ei suostuta näyttämään, niin aihana paikalle voidaan pyytää poliisi hoitamaan asia, kuten mm. siinä tapauksessa että henkilö vaikuttaa ajavan autollaan kännissä tullessaan radalle ampumaan.

Voihan sitä joku neropatti lähteä kokeilemaan kepillä jäätä tuomioistuimen kautta, onko aseluvan mukana olon ja sen pyynnöstä näyttämisen edellyttämisen PV:n radoilla ampumisen ehtona laiton vai ei. Lopputulos on jokatapauksessa sama: Joko jatketaan sillä käytännöllä, että aselupa näytetään pyynnöstä TAI toisena vaihtoehtona ampuminen PV:n radoilla loppuu kokonaan. Sotilasalueelle pääsy kun voidaan helposti evätä siviililtä, reserviläiseltä ja pääsyä voidaan yhtä vaivatta rajoittaa myös ammattisotilailta. Siihen ei ole kenelläkään nokan koputtamista jos varuskunnan päällikkö ei myönnä yhtään kulkulupaa yhdellekään reservissä olevalla tai siviilille. Tämä on niin yksinkertaista. Siitä voi sitten valita kukin sen pienimmän riesan tien itselleen. Aseluvan ottaminen radalle mukaan ja sen pyynnöstä esittäminen on pieni ongelma..ellei siitä halua periaatteen vuoksi tehdä jättiongelmaa..kulkuluvan saaminen sensijaan voi nopasti muuttua sellaiseksi asiaksi, joka lopettaa ammunnat kokonaan Puolustusvoimien radoilla.

 

[koponen]

Laissa on määritelty viranomaiset joille lupa pitää velvoittavasti esittää riippumatta siitä mikä on muu tilanne, eikä siitä listasta löydy sotilaita. Puolustusvoimien alueelle omien tai hallussa pidettyjen aseiden kanssa pääsemiselle voidaan kuitenkin asettaa sopimusehto, että lupa ko. aseiden hallussapitoon pitää esittää alueelle pääsyä tai sen käyttöä valvovalle sotilashenkilölle. Pienen miettimisenkään jälkeen minä ainakaan en keksi miten muutoin se tehtäisiin kuin esittämällä virallinen henkilöllisyystodistus ja aseen hallussapitolupa yhdessä (huomioiden hallussapitohierarkian eli "riittävän kattavan" luvan). Kyseisen kaltaisen ehdon pätemättömäksi osoittaminen vaikkapa sen kohtuuttomuuteen vetoamalla jää tässä valtakunnassa tekemättä heikkilampeloiltakin. Pieni haaste asiaan jää tiedostoluvilla aseitaan hallinnoivien osalta, mutta uskoisin että nämä ovat sovittavissa olevia yksittäistapauksia.

Kadulla ei yliluutnanttinissinen saa tosiaan tulla lupia vaatimaan. Siitä ei kuitenkaan ole kysymys tässä asetelmassa.

Sivujuonteena nettivänkäämiseen, tosielämässä erilaisia hirvimiehiä ja ressupaukuttelijoita myös PV:n radoilla seuranneena, tästäkään aiheesta ongelman tekeminen kaiken kaikkiaan taitaa kuulua erityisen pienelle mutta sitäkin sitkeämmälle vähemmistölle. Ehkä juuri heillä on vahvoja kokemuksia siitä että ammattisotilaat eivät oikein meinaa taipua myötäkarvaan näkemyksille. Inhottavaa ressujen syrjintää!

 

[Kapiainen]

Vänkääminen onkin turhaa, kuten Koponen sanoo. Varsinkin kun tässä tapauksessa tilanne on täysin yksiselitteinen lopputuloksen kannalta: Ammunnat saadaan loppumaan/ ei-toivotut ampujat pois radoilta jokatapauksessa. Tämä on kiista jota tuskin yksittäinen/ yksittäiset reserviläiset/siviilit voivat mitenkään voittaa...jos voittaminen tässä kohtaa tarkoittaa oikeutta päästä ampumaan Puolustusvoimien radoille vastoin Puolustusvoimien tahtoa ja sen ammunan edellytykseksi asettamia ehtoja.
Korostan jälleen myös sitä, että tyhjästä tämä ampumisen ehtojen kiristäminen ei ole syntynyt..ja siinä kohtaa jäljet kyllä kulkevat reserviläisampujien suuntaan. Tämä on varmasti jokaisen osapuolen mielestä valitettavaa, mutta ainakin minusta näyttää vahvasti siltä, että näillä pelisäännöillä on tästä eteenpäin pelattava tai lopetettava pelaaminen kokonaan. Valinta on jokaisen ampujan oma kuinka haluaa tehdä.

 

[noska]

En ole "kentällä" (kertausharjoituksissa yms) törmännyt tällaisiin henkilökemiaongelmiin (no ehkä kerran, mutta en ollut silloin itse osallisena). Sen sijaan PV:n byrokratian kanssa toimiminen on joskus turhauttavaa ja pistää väkisinkin epäilemään että koneistossa on niitä jotka eivät pidä toimintaa paitsi tärkeänä, mahdollisesti suhtautuvat jopa vihamielisesti sellaiseen mikä ei ole itsensä PV:n organisoimaa. Tai ehkä koneisto on vain joko tehoton tai ylikuormitettu? Ei voi tietää, se kyllä on tullut todettua että tiedon saanti voi olla todella vaikeaa, kaikenlaiset kyselyt ja ehdotukset tuntuvat katoavan mustaan aukkoon. On yksi asia se jos tulee joku hankala rajoitus tai muutos, mutta yritäpä saada tietoa koska tai millä ehdoilla asiantila voisi muuttua tai mitä koko säädös edes käytännössä tarkoittaa - turha toivoa että sinulle vastattaisiin tai edes ohjattaisiin sellaiseln henkilön puheille joka voisi vastata. Ihan yksinkertaiset asiat jäävät roikkumaan ilmaan kirjaimellisesti vuosikausiksi, koska kukaan ei kertakaikkiaan vastaa mitään.

Kuvailit tyyypillisen suomalaisen byrokratiakoneiston -puolustusvoimissa tai sen ulkopuolella. Voit vakuuttua että puolustusvoimien sisällä on henkilöitä jotka tuntevat ihan samoin oman laitoksensa byrokratiaa kohtaan. Tyypillinen byrokraattihan vihaa kaikkea mikä edellyttää häneltä pienintäkään työpanosta. Ei siihen vaikuta se onko sen aiheuttaja reserviläinen vai kantahenkilökuntaa.

 

[noska]

Sanopa mikä siinä on niin vaikeaa pitää sitä lupaa mukana ja tarvittaessa esittää se esimerkiksi palkattuun väkeen kuuluvalle, vartiotehtävissä olevalle sotilaspoliisille jos hän sitä kysyy?? Ei pitäisi olla liikaa vaadittu?

Yksiselitteisesti siksi, että ampuma-aselain mukaan hallussapitolupa tai muu hallussapitoon oikeuttava todistus on esitettävä pyynnöstä poliisille, rajavartio- tai tulliviranomaiselle sekä valtion mailla erävalvontaa suorittavalle Metsähallituksen virkamiehelle.
Laissa on siis selkeästi yksilöiden määritelty ne viranomaiset, joilla on oikeus tarkistaa aseen hallussapitolupa, eikä niihin kuulu muita. Aselupaa nähdäkseen vaativa pv:n henkilökuntaan kuuluva ylittää siis toimivaltansa. Toimivallan ylitys lienee rikosnimikkeenä virkavelvollisuuden rikkominen.

En nyt jaksa tarkistaa tarkkaa sananmuotoa, mutta muistaakseni tuossa ohjeistuksessa mainittiin vain, että lupia tarkastetaan pistokokein. SIinä ei taidettu lainkaan mainita kenen toimesta. Tuohan voidaan suorittaa myös yllämainittujen viranomaisten toimesta. Tosin silloin tilanne ei muutu mihinkään, koska näinhän se on ennenkin ollut. Siinä tapauksessa nyt vaan on haluttu korostaa reserviläisille, että tuota ennestään olemassa ollutta optiota tullaan jatkossa käyttämään ehkä herkemmin.
Myös voidaan ajatella, että puolustusvoimien edustajan pyytäessä ampuja esittää lupansa vapaaehtoisesti. Mikäli hän ei esitä, niin joko puolustusvoimien edustaja pyytää tarvittavan virka-avun paikalle ja/tai halutessaan evää ampujan kulkuluvan alueelle, kunnes lupa on esitetty joko tarkastuspätevyyden omaavalle virkamiehelle tai vapaaehtoisesti puolustusvoimien edustajalle.
Päivittäin joutuu monessa tilanteessa esittämään erinäisiä dokumentteja ihmisille, jotka eivät lain mukaan voi niitä vaatia esittämään. Esimerkki: Rekkakuski hakee lääketehtaalta kuorman toimitettavaksi lääketehtaan toiseen yksikköö, tulliin maastavietäväksi tai apteekkialan tukkuun. Käytännössä jokaisessa lääketehtaassa tarkistetaan kuljettajan ajokortti ja ajoneuvon rekisteriotteet. Lääketehtaan lähettämön väellä ei siihen ole mitään lain suomaa oikeutta, mutta heillä on lain suoma oikeus olla luovuttamatta lääkekuormaa kuljettajalle, jos tämä ei todista henkilöllisyyttään ja osoita olevansa oikeanlaisella ajoneuvolla liikkeellä.

 

[noska]

Reserviläisten ja poliisien harjoitukset armeijan alueilla poliisin syyniin

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Reservil%C3%A4isten+ja+poliisien+harjoitukset+armeijan+alueilla+poliisin+syyniin/1135261752208?ref=tf_iHSuutisboksi_p4

Poliisi tutkii sekä reserviläisten että poliisien omaa toimintaa Puolustusvoimien ampumaradoilla.

Helsingin Sanomat kertoi keskiviikkona poliisien ammuskelusta Pöytyän ampumaradalla. Poliisi tutkii nyt, rikottiinko radalla lakia. Poliisijohtaja Robin Lardotin mukaan Pöytyän ammunnat antavat aihetta lisäselvityksiin, jotka tekee Poliisihallitus.

Toinen tapaus liittyy reserviläisten Syndalenissa järjestämään leiriin. On epäilty, että Syndalenissa pidettiin ammunnat, joita saa järjestää vain Puolustusvoimat.

Lisäksi osa leiriläisistä oli pukeutunut toisen maailmansodan aikaisiin saksalaisiin univormuihin, mikä on herättänyt paheksuntaa Puolustusvoimissa ja reserviläispiireissä.

"Niissä ei ollut hakaristejä ja hihoissa oli Suomen leijonat. Mitkään liput eivät liehuneet, eivätkä saksalaiset marssilaulut soineet", ammunnan johtaja sanoi HS:lle.

Mielestäni on hyvä että tiedotus on vihdoin tällä tasolla jossa puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä ja katkaistaan huhuilta siivet. SElkeästi kerrotaan mitä on tapahtunut ja missä.