Puolustusvoimien hankinnat: huhut, ilmoitukset, kilpailutukset, tilaukset, toimitukset
- Viestiketjun aloittaja RPG83
- Aloitus PVM
kimmo.j
Respected Leader
Mainitsemani vaunut ovat myös miehistölleen vittumaisia vastuksia. Vanhoja romuja joihin tuskin on saatavissa vara-osia ja joiden tekniikka ei ollut edes 90-luvulla kaukana museon aarteista.
Sitä paitsi kenellä ei olisi edes kevyttä pst-aseistusta mukana?
kertakenttään
Ylipäällikkö
Veikkauksia mistä aselajista tulee seuraava hankinta, joka linkataan tänne. Itse veikkaan viestiä.
Umkhonto
Ylipäällikkö
Khihihii, tykkilöitä paremmasta-Koreasta... 
MTV: Puolustusvoimilta kummallinen virhe – kertoi hankintailmoituksessa ostavansa panssarihaupitseja Pohjois-Koreasta
MTV: Puolustusvoimilta kummallinen virhe – kertoi hankintailmoituksessa ostavansa panssarihaupitseja Pohjois-Koreasta
Ruutukaappauksesta ilmenee, että sopimuskumppanin maa -kohta on muutettu Korean demokraattisesta tasavallasta (Pohjois-Koreasta) Korean tasavallaksi (Etelä-Koreaksi). (KUVA: LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA, Ruutukaappaus (www.hankintailmoitus.fi))
Julkaistu: 13.12. 4:11
Logistiikkalaitoksen tiedotuspäällikön mukaan kyseessä oli inhimillinen erehdys.
Etelä-Koreassa valmistettuja panssarihaupitseja syksyllä hankkinut Suomen puolustusvoimat teki kummallisen virheen lain edellyttämässä hankintailmoituksessa, uutisoi MTV verkkosivuillaan.
Julkisten hankintojen Hilma-verkkoportaaliin ja EU:n viralliseen lehteen pääsi lipsahtamaan teksti, jonka mukaan hankinta olisi tehty maailman sulkeutuneimmasta maasta Pohjois-Koreasta.
Hilmassa sopimuskumppani Hanwha Land Systems Co. Ltd:n kotimaaksi oli merkitty ”Korean demokraattinen kansantasavalta” eli Pohjois-Korea. Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen tiedotuspäällikön Juhani Kauppisen mukaan kyseessä oli inhimillinen erehdys.
– Asianhoitaja oli täyttänyt Hilma-portaaliin suorahankinnan jälki-ilmoitusta ja sinne oli sitten valikosta livahtanut Korean demokraattisen kansantasavallan nimi Korean tasavallan sijaan. Tässä täytyy ihan itsekin olla tarkkana, kun näitä virallisia nimiä harvemmin kuulee julkisuudessa, hän toteaa MTV:lle.
EU:n lehdessä yhtiön kotimaana mainittiin ”Korean kansantasavalta”. Nyt molemmissa ilmoituksissa se on merkitty oikein ”Korean tasavallaksi” eli Etelä-Koreaksi.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005488080.html
kertakenttään
Ylipäällikkö
http://puolustusvoimat.fi/artikkeli...seja-vapaaehtoiseen-maanpuolustuskoulutukseen
Ensi vuonna ostetaan 1,3 miljoonalla eurolla MPKlta koulutusta ja koulutettavien määrä yli 10000.
Ensi vuonna ostetaan 1,3 miljoonalla eurolla MPKlta koulutusta ja koulutettavien määrä yli 10000.
Huhta
Greatest Leader
proileri
Kenraali
MAAKLSTO saa odottaa...
Ehkä saadaan 5 Vinkaa luolan perukoilta lahjoituksena, ja niihin voidaan köyttää sergeit katolle..
Mutta, ihan siedettävä suunta että nostetaan edes tuon verran. En tiedä lukuja, mutta uskoisin että MPK on PV:lle kustannustehokas kumppani edistämään reservin koulutusta.
Tuntematonpotila$
Kersantti
Kotimainen MISU testattavaksi maavoimille. Hienoa!
https://www.verkkouutiset.fi/puolustusvoimille-suojattuja-maastoajoneuvoja/
https://www.verkkouutiset.fi/puolustusvoimille-suojattuja-maastoajoneuvoja/
Tuntematonpotila$
Kersantti
Kyllä, mutta voidaan kysyä, mikä olisi kotimaisen puolustusteollisuuden tila ellei puolustusvoimat harjoittaisi t&k- yhteistyötä alan yritysten kanssa. Mikä olisi Protolabin kokoisen kioskin kyky kehittää MISU kaupalliseksi tuotteeksi ilman puolustusvoimien tukea tässä vaiheessa, kun on vain menoja ilman tuloja? 4 miljoonaa voi tässä tapauksessa mennä kankkulan kaivoon tai sitten poikia lopputuotteen jolle voi löytyä jopa markkinoita, kenties ulkomailtakin.
Minä taas sitten kysyisin että miksi on Protolabin on pakko kehittää jotain mille ei löyty markkinoita koska vastaavia tuotteita on jo ollut olemassa kauan. Ovat raakasti jälkijunassa, kuten esim jäsen CV9030FIN o todennut. Ja MISU tuskin tulee olemaan kilpailukykyinen hinnaltaan verrattuna jo markkinoilla oleviin.
Tuntematonpotila$
Kersantti
Eihän se poissulje uusia markkinatoimijoita, että vastaavia tuotteita on jo olemassa. Mikäli kyseinen firma onnistuu työssään ja rakentaa tuotteen mikä on suorituskyvyltään kilpailijoitaan parempi niin siitä ne markkinat avautuvat. Mitä tulee hintakilpailukykyyn niin Patrialla on toimiva konsepti, missä AMV- ajoneuvojen kokoonpano tehdään ostajamaassa Suomen sijaan. Tuskin olisi Puola ostanut Suomesta mitään suomalaisen kalliin työvoiman tuottamaa joten tuotteet kasattiin siellä.
kertakenttään
Ylipäällikkö
Tästähän PV voi parin vuoden testien jälkeen sanoa muuttakaa laitetta niin ja näin ja me ostettais parisataa kappaletta. Ei ne sitä huvikseen testaile.
Pihatonttu
Respected Leader
Uusien tuotteiden ja tuoteperheiden ideoinnin ja konseptoinnin suhteen on sellainen ongelma, että jos joku ehdottaa sellaista, mitä ei vielä ole, niin asia tyrmätään sillä perusteella ettei sille ole markkinoita eikä ajatus muka ole realistinen.
Markkinoiden puuttumisen todistaa muka se, ettei tuotetta ole olemassa. Realistisuuden puutteen todistaa muka se, ettei tuotetta ole olemassa.
Sitten kun joku kehittää juuri sellaisen ja se ottaa markkinat lähes täydellisesti haltuun, lyödään nyrkkiä rintaan ja todetaan että kyseinen konsepti on keksitty Suomessa ensimmäisenä.
Lisäongelma asiaan syntyy siitäkin, että jos ideoija/konseptoija yrittää esittää jotain uutta, niin asiaa ei suinkaan suostuta hahmottamaan sen mukaan, millaisena se esitetään vaan sen mukaan, millaisia esittelyn vastaanottajan tuntemat jo olemassa olevat vaihtoehdot ovat. Ja kun esittelyn vastaanottaja ei suostu kuulemaan sitä mitä kuulee, vaan sen, mitä on kuullut aikaisemmin, niin jos asiassa on jotain uutta ja mullistavaa, niin se ei tule käsitetyksi (millään määrällä rautalangasta vääntämistä) tai jos tulee, niin lähinnä väärinkäsitetyksi.
Jos asia ihmeen kaupalla etenee konseptista suunnitteluun, niiin jokainen siihen tutustuva mielikuvitukseton idiootti haluaa oman sormenjälkensä siihen. Niinpä alunperin hyvä lähtökohta "parannellaan" piloille "parannuksilla" jotka tekevät siitä "luotettavamman", "toimivamman" tai "realistisemman".
Lisäongelmana on vielä se, että ideointi ja suunnittelu ovat laadullisesti niin kaukana toisistaan - käytännössä päinvastaisia - että noin 101% suunnittelijoista on ideoijina tasan nollan arvoisia. Joten yritykset antavat tietenkin ideoinnin suunnittelijoille.
Tai... korjaan... Osa suunnittelijoista pystyy tuottamaan 2-3 vuodessa osan niistä innovaatioista, joiden tuottamiseen hyvältä innovaattorilta menee jopa tunteja. Niinpä yritykset säästävät rahaa antamalla viiden suunnittelijan tehtäväksi innovoida jotain hyödyllistä.
Kolmen vuoden päästä yritys on haaskannut viidentoista suunnittelijan palkan (+ välilliset kulut) verran rahaa. Jos se olisi sen sijaan tuhlannut vastuuttomasti muutaman kymppitonnin hyvään innovaattoriin, niin peruskonsepti olisi ollut kasassa muutamassa viikossa ja sen jälkeen 3 suunnittelijaa olisi suunnitellut asian samaan vaiheeseen 1-2 vuodessa sen vuoksi, että peruslähtökohta olisi ollut alun perin sisäisesti ehjempi.
Lisäksi niin yhtiöt, yhteishankkeet kuin lähes kaikki muukin on näkyvien hierarkioiden lisäksi näkymättömien hierarkioiden läpäisemää.
Näkymättömissä hierarkioissa on kaksi perussuuntaa.
1. Mitä lähempänä kassavirtaa joku henkilö, vaihe tai prosessi on, sitä ylempänä se on nokkimisjärjestyksessä ja sitä isomman siivun se saa rahasta.
2. Mitä korkeammalla virallisessa hierarkiassa joku tai jokin on, sitä enemmän se saa rahaa.
Ideoija/konseptoija/innovaattori on näissä kahdessa hierarkiassa molemmissa se pahnanpohjimmainen, vähän siivoojasta alaspäin. Ja ihan erityisesti jos on kyse ns. talon ulkopuolisesta tahosta, niin sitä ja sen ajatuksia ei ole olemassakaan tai jos on, niin lähinnä tyhjiin kupattavana hölmönä, jota kohtaan yrityksellä ei ole mitään velvollisuuksia.
Erityisen hyvin tämä näkyy siinä, että todella isoissakin yrityksissä koko palkitsemisjärjestelmä on saatettu mitoittaa ja suunnitella kategoriseksi ja joustamattomaksi ja vieläpä sellaiseksi, että talon ulkopuolisia ei saa eikä voi palkita yhtään enempää kuin talon omia työntekijöitä.
Eli jos joku tekee esim. yhden vuoden kovatasoista työskentelyä vastaavan ylimääräisen pläjäyksen, niin talon oma työntekijä voi saada vuoden ajalta 13kk palkan ja ulkopuolinen - joka ei saa kuukausipalkkaa - yhden kuukauden palkkaa vastaavan summan. (Paitsi ettei tietenkään saa koska joku talon työntekijöistä varastaa koko jutun omiin nimiinsä.)
Käytännössä olisi varmaan helpointa, jos jokainen yritys palkkaisi portilleen pumppuhaulikkoa heiluttavan psykopaatin, joka ampuisi jokaisen sellaisen henkilön, jolla on omaperäinen toteuttamiskelpoinen ajatus tai joka edes näyttää siltä, että hänellä saattaisi jonain päivänä olla sellainen.
Eli työelämän esiymmärrystavat, yritysten ja etenkin julkisen sektorin työskentely- ja pönöttämiskulttuuri sekä aivan erityisesti yleinen pikkusieluisuus + hyväkeskinkertaisuusverkostot ovat se syy, miksi suunnitellaan, rahoitetaan ja tuotetaan sitä, minkä parasta ennen -päiväys meni umpeen jo ennen kuin suunnittelu edes alko.
(Tämä vaahtoaminen yleisellä tasolla. En tiedä onko sillä mitään tekemistä juuri tuon yrityksen kanssa vai ei.)
Myöhempi selventävä lisäys:
Joskus tuntuu, että moni ei tiedä tai tajua, mitä eroa on idealla ja konseptilla. Lyhyesti ja ratakiskon paksuista rautalankaa käyttäen:
Idea on uusi tai uudeksi oletettu ajatus, jonka rakenne on suoraviivaisesti etenevä. ("Voin ostaa lisää ikkunoita jos jätän ovet ostamatta.")
Konsepti on uusi tai uudeksi oletettu ajatusten yhteissopeutunut kooste, jossa eri osien keskenäiset suhteet ja riippuvuudet tuottavat kokonaisuuden.
(Hybridisodankäynti
1. Dynamiikat
1.1 Avoimet
1.2 Kaksikerroksiset
1.3 Useampikerroksiset
1.4 Vastatoimet
1.4.1 Vastatoimien vastavaikutukset
1.4.2 Intensiteetti
....
2. Struktuurit
2.1 Avoimet
2.2 Kätketyt
2.3 Hallinnolliset
2.4 Juridistekniset ja oikeuspoliittiset
2.5 Struktuurien limittyminen
....
3. Substanssit
3.1 Subversiiviset
3.1.1 Moraalijärjestykset
3.1.2 Logiikkajärjestykset
3.1.3 Tuotantotaloudelliset
3.2 Media-informaatio
3.3 Operatiiviset
3.4 Operaatioluokkien aihealueittaiset alaluokat
...
Eli jos ajatusten koosteessa on keskinäisriippuvuus, rakenne ja sellainen yhteissopeutuneisuus, joka tuo kokonaisuuteen selkeää lisämerkitystä, niin kyse ei ole ideoista vaan konsepteista.
Usein, muttei aina konsepti ja sen rakenne kirjataan näkyväksi. Konseptin oikeudellinen, moraalinen ja taloudellinen suoja ei kuitenkaan vaadi konseptin julkista formulointia.
Viimeksi muokattu:
Ihmeenä näen jos noita ei osteta sarjaa haluttiinpa se tai ei, oli se toimiva tai ei, ja saatiinpa siihen halutut muutokset tai ei. Ikävä kyllä tässä tehdään politiikkaa ja PV maksaa. Rahaa ei ole missään nimessä pariin sataan, hyvä jos pariin kymmeneen.
Toivon todella olevani väärässä ja saamme hyvän määrän oikeasti toimivaa kampetta.
Pihatonttu
Respected Leader
...jatkoa edelliseen vaahtoamiseen.
Lisäongelma syntyy siitäkin, että talon ulkopuolisen pitää myydä konsepti yritykselle.
Ellei avaa konseptia lähes kokonaan, niin sitä ei saa kaupaksi. Jos sen avaa lähes kokonaan, niin yritys varastaa sen jolloin innovaattori on tehnyt työn, jää ilman palkkiota ja katsoo sivusta, miten ideointikyvyttömät idiootit pilaavat idean ja tekevät sillä pilaamisesta huolimatta miljoonatolkulla rahaa. (Julkinen sektori ei tee rahaa, mutta rahassa laskettavia hyötyjä.)
Ideoita saa varastaa laillisesti ja vapaasti. Konseptit ovat tekijänoikeuden alaisia. Niinpä jopa julkisesti - vaikka tällä palstalla - esitetyistä konsepteista pitäisi neuvotella konseptin kehittäjän kanssa jos niitä haluaisi hyödyntää. (Poikkeuksena tieteellisen työn muodossa tieteellisessä julkaisussa tai opetuksena/luentona julkaistu akateeminen tieto.)
Yritykset kunnioittavat tätä joskus harvoin ja näennäisesti. Julkinen sektori ja julkisia palveluja tuottavat tahot eivät ollenkaan. Niinpä ideointi- ja konseptointikykyisten ihmisten kannattaa - sekä taloudellisessa että mielenterveydellisessä mielessä - vaikka lapioida mieluummin paskaa kuin yrittää hyödyttää taloutta ja yhteiskuntaa sillä, mihin heillä on lahjoja. Tästä ovat hyvin harvinaisina poikkeuksina sellaiset keksijät, jotka ovat myös hyviä liikemiehiä. (Mieleen tulee Göran Sundholm. Oli niitä muitakin yksi tai kaksi.)
Esimerkki:
Kuvitellaan, että joku kehittää omin voimin, omassa päässään sellaisen konseptin, jolla vaikkapa NH90 voitaisiin suojata osittain sekä lämpö- että tutkahakuisilta ohjuksilta. Ja kuvitellaan, että henkilö spostaa kyseisen konseptin ropellivatkuleiden huollosta, korjaamisesta ja ylläpidosta vastaaville tahoille.
Noh... Jos kyseiset tahot olisivat älykkäitä, vastuuntuntoisia ja rehellisiä, niin he tutustuisivat perusajatukseen. Jos toteaisivat sen toimivaksi, niin pyrkisivät neuvottelukontaktiin asian esittäjän kanssa - sekä siksi, että ideoija on aina ideoitaan arvokkaampi ja hyödyllisempi että siksi, että niin vain tehdään. Varkaudet eivät kuulu sivistysmaissa hyväksyttävissä olevien asioiden joukkoon.
Todellisessa maailmassa kävisi todennäköisemmin niin, että konseptin kehittäjä huomaisi jonain päivänä kyseisen järjestelmän asennettuna ja konetta vartioiva henkilö valehtelisi sen tarkoitukseksi jotain täysin muuta kuin mikä se todellisuudessa on. Ja siitä asentamisestakin olisi tehty osa ihan päin persettä niin että osa - mahdollisesti ratkaiseva osa - mahdollisesta suojauksesta jäisi saamatta.
Intellektuaalisen omistusoikeuden kunnioittamattomuus on yksi suurimmista syistä siihen, että sekä yritykset että julkisen sektorin / julkisten palveluiden kuin myös järjestökentän parissa ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin keksiä pyörä joka vuosi uudestaan. Kukaan ideointikykyinen ei suostu olemaan missään tekemissä ajattelua ja sen tuloksia työkseen varastavien paskojen kanssa ellei jokin - esim. isänmaallisuuden tai humaaniuden tapainen - suurempi syy pakota sellaiseen.
Lisäongelma syntyy siitäkin, että talon ulkopuolisen pitää myydä konsepti yritykselle.
Ellei avaa konseptia lähes kokonaan, niin sitä ei saa kaupaksi. Jos sen avaa lähes kokonaan, niin yritys varastaa sen jolloin innovaattori on tehnyt työn, jää ilman palkkiota ja katsoo sivusta, miten ideointikyvyttömät idiootit pilaavat idean ja tekevät sillä pilaamisesta huolimatta miljoonatolkulla rahaa. (Julkinen sektori ei tee rahaa, mutta rahassa laskettavia hyötyjä.)
Ideoita saa varastaa laillisesti ja vapaasti. Konseptit ovat tekijänoikeuden alaisia. Niinpä jopa julkisesti - vaikka tällä palstalla - esitetyistä konsepteista pitäisi neuvotella konseptin kehittäjän kanssa jos niitä haluaisi hyödyntää. (Poikkeuksena tieteellisen työn muodossa tieteellisessä julkaisussa tai opetuksena/luentona julkaistu akateeminen tieto.)
Yritykset kunnioittavat tätä joskus harvoin ja näennäisesti. Julkinen sektori ja julkisia palveluja tuottavat tahot eivät ollenkaan. Niinpä ideointi- ja konseptointikykyisten ihmisten kannattaa - sekä taloudellisessa että mielenterveydellisessä mielessä - vaikka lapioida mieluummin paskaa kuin yrittää hyödyttää taloutta ja yhteiskuntaa sillä, mihin heillä on lahjoja. Tästä ovat hyvin harvinaisina poikkeuksina sellaiset keksijät, jotka ovat myös hyviä liikemiehiä. (Mieleen tulee Göran Sundholm. Oli niitä muitakin yksi tai kaksi.)
Esimerkki:
Kuvitellaan, että joku kehittää omin voimin, omassa päässään sellaisen konseptin, jolla vaikkapa NH90 voitaisiin suojata osittain sekä lämpö- että tutkahakuisilta ohjuksilta. Ja kuvitellaan, että henkilö spostaa kyseisen konseptin ropellivatkuleiden huollosta, korjaamisesta ja ylläpidosta vastaaville tahoille.
Noh... Jos kyseiset tahot olisivat älykkäitä, vastuuntuntoisia ja rehellisiä, niin he tutustuisivat perusajatukseen. Jos toteaisivat sen toimivaksi, niin pyrkisivät neuvottelukontaktiin asian esittäjän kanssa - sekä siksi, että ideoija on aina ideoitaan arvokkaampi ja hyödyllisempi että siksi, että niin vain tehdään. Varkaudet eivät kuulu sivistysmaissa hyväksyttävissä olevien asioiden joukkoon.
Todellisessa maailmassa kävisi todennäköisemmin niin, että konseptin kehittäjä huomaisi jonain päivänä kyseisen järjestelmän asennettuna ja konetta vartioiva henkilö valehtelisi sen tarkoitukseksi jotain täysin muuta kuin mikä se todellisuudessa on. Ja siitä asentamisestakin olisi tehty osa ihan päin persettä niin että osa - mahdollisesti ratkaiseva osa - mahdollisesta suojauksesta jäisi saamatta.
Intellektuaalisen omistusoikeuden kunnioittamattomuus on yksi suurimmista syistä siihen, että sekä yritykset että julkisen sektorin / julkisten palveluiden kuin myös järjestökentän parissa ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin keksiä pyörä joka vuosi uudestaan. Kukaan ideointikykyinen ei suostu olemaan missään tekemissä ajattelua ja sen tuloksia työkseen varastavien paskojen kanssa ellei jokin - esim. isänmaallisuuden tai humaaniuden tapainen - suurempi syy pakota sellaiseen.
Pihatonttu
Respected Leader
Lisää jatkoa edellisiin vaahtoamisiin. Nyt kognitiivisen infrastruktuurin näkökulmasta....
Älykkyyttä ja luovuutta työkaluna käyttävät ihmiset voivat toimia ryhmän tai yhteisön kanssa yhteistyössä vain silloin kun heidän ja muun ryhmän välillä ei ole ns. kommunikaatiokuilua eli niin jättimäistä älykkyys/luovuuseroa että käsitemaailmoiden ja esiymmärrysten erilaisuus poissulkee onnistuneen kommunikoinnin mahdollisuuden.
Niinpä aivoillaan työskentelevä henkilö usein testaa kumppaniehdokkaan / potentiaalisen yhteistyökumppaniin ennen kuin riskeeraa aikansa, henkisen hyvinvointinsa ja työpanoksensa liian suuressa mittakaavassa.
Testaaminen on äärimmäisen helppoa ja varsin nopeaa.
Annetaan potentiaaliselle kumppanille osittain avoin mahdollisuus...
1. Joko varastaa tai toimia rehellisesti.
2. Joko edetä ajattelussa asian käsittämisen suuntaan tai peruuttaa typeryyteen.
3. Joko käsittää esitettävän asian potentiaali tai olla käsittämättä.
4. Arvioida se, että olisiko suurin hyöty ideassa, konseptissa vai siinä innovaattorissa, joka kykenee vaivattomasti ja nopeasti tuottamaan sellaista sisältöä, jonka tuottamiseen kyseinen organisaatio ei kaikilla resursseillaan kykene.
Nuo neljä saa testattua yhdellä puhelulla tai sähköpostilla.
Jos testin tulos on:
Rehellisesti, käsittämisen suuntaan, potentiaalin aukeaminen ja innovaattori - tai vähintään konsepti, niin etenemiselle on olemassa sellainen kognitiivisen kohtaamisen mahdollisuus, että yhteistoimintaa kannattaa ainakin kokeilla.
Asiasta tavalla tai toisella kertyneen kokemustiedon mukaan noin 95% eri tahoista on joko älyllisesti niin katastrofaalisella tasolla, niin laitostuneita tai niin epärehellisiä, etteivät edes huomaa, että heidän kelpoisuuttaan testataan. (Tälle vajaaälyisten massiiviselle laumalle näyttäisi olevan tyypillistä olettaa tilanne jonkin hassun projektiivisen kaavan mukaan.)
Käsityskykyisestä viidestä prosentista osa ottaa annin innostuneesti vastaan jos se ei maksa mitään.
Sellainen mahdollisuus, että kontaktointi tuottaisi palkkaa, palkkiota, korvausta, uramahdollisuuksia, eläkekertymää tms. on neljän numeron tarkkuudella ilmaistuna tasan nolla.
Eli jos leikitään että olisi olemassa luovaan, konseptoivaan ajatteluun kykeneviä ihmisiä, niin kun kaikki edellä esitetyt ( + parisataa muuta ) poissulkevuudet huomioidaan, niin jäljelle jää tasan se vaihtoehto, että kyseinen henkilö perustaa oman yrityksen, satsaa 500 000 - 2 000 000€ sekä ajatusten kehittämiseen että ennen kaikkea niiden intellektuaalisen omistusoikeuden suojaamiseen + lakimiesarmeijaan ja koittaa kehittää ajattelunsa abstraktioista markkinoilla oleviksi valmiiksi artikkeleiksi.
Tossa kolmessa pätkässä typistetty ja kaunisteleva vastaus siihen, että miksi tässä maassa keksitään pyörä aina uudestaan.
Innovatiivisuutta tappava byrokraattisuus, kateus ja sen tuottama konkreettinen pahuus, rahoituksen hankkimisen ongelmat jne. jätän kokonaan käsittelemättä.
(Esim. ohjelmistoala ei ole poikkeus edellä olevasta. Siellä asia viedään markkinakelpoiseksi asti.)
Älykkyyttä ja luovuutta työkaluna käyttävät ihmiset voivat toimia ryhmän tai yhteisön kanssa yhteistyössä vain silloin kun heidän ja muun ryhmän välillä ei ole ns. kommunikaatiokuilua eli niin jättimäistä älykkyys/luovuuseroa että käsitemaailmoiden ja esiymmärrysten erilaisuus poissulkee onnistuneen kommunikoinnin mahdollisuuden.
Niinpä aivoillaan työskentelevä henkilö usein testaa kumppaniehdokkaan / potentiaalisen yhteistyökumppaniin ennen kuin riskeeraa aikansa, henkisen hyvinvointinsa ja työpanoksensa liian suuressa mittakaavassa.
Testaaminen on äärimmäisen helppoa ja varsin nopeaa.
Annetaan potentiaaliselle kumppanille osittain avoin mahdollisuus...
1. Joko varastaa tai toimia rehellisesti.
2. Joko edetä ajattelussa asian käsittämisen suuntaan tai peruuttaa typeryyteen.
3. Joko käsittää esitettävän asian potentiaali tai olla käsittämättä.
4. Arvioida se, että olisiko suurin hyöty ideassa, konseptissa vai siinä innovaattorissa, joka kykenee vaivattomasti ja nopeasti tuottamaan sellaista sisältöä, jonka tuottamiseen kyseinen organisaatio ei kaikilla resursseillaan kykene.
Nuo neljä saa testattua yhdellä puhelulla tai sähköpostilla.
Jos testin tulos on:
Rehellisesti, käsittämisen suuntaan, potentiaalin aukeaminen ja innovaattori - tai vähintään konsepti, niin etenemiselle on olemassa sellainen kognitiivisen kohtaamisen mahdollisuus, että yhteistoimintaa kannattaa ainakin kokeilla.
Asiasta tavalla tai toisella kertyneen kokemustiedon mukaan noin 95% eri tahoista on joko älyllisesti niin katastrofaalisella tasolla, niin laitostuneita tai niin epärehellisiä, etteivät edes huomaa, että heidän kelpoisuuttaan testataan. (Tälle vajaaälyisten massiiviselle laumalle näyttäisi olevan tyypillistä olettaa tilanne jonkin hassun projektiivisen kaavan mukaan.)
Käsityskykyisestä viidestä prosentista osa ottaa annin innostuneesti vastaan jos se ei maksa mitään.
Sellainen mahdollisuus, että kontaktointi tuottaisi palkkaa, palkkiota, korvausta, uramahdollisuuksia, eläkekertymää tms. on neljän numeron tarkkuudella ilmaistuna tasan nolla.
Eli jos leikitään että olisi olemassa luovaan, konseptoivaan ajatteluun kykeneviä ihmisiä, niin kun kaikki edellä esitetyt ( + parisataa muuta ) poissulkevuudet huomioidaan, niin jäljelle jää tasan se vaihtoehto, että kyseinen henkilö perustaa oman yrityksen, satsaa 500 000 - 2 000 000€ sekä ajatusten kehittämiseen että ennen kaikkea niiden intellektuaalisen omistusoikeuden suojaamiseen + lakimiesarmeijaan ja koittaa kehittää ajattelunsa abstraktioista markkinoilla oleviksi valmiiksi artikkeleiksi.
Tossa kolmessa pätkässä typistetty ja kaunisteleva vastaus siihen, että miksi tässä maassa keksitään pyörä aina uudestaan.
Innovatiivisuutta tappava byrokraattisuus, kateus ja sen tuottama konkreettinen pahuus, rahoituksen hankkimisen ongelmat jne. jätän kokonaan käsittelemättä.
(Esim. ohjelmistoala ei ole poikkeus edellä olevasta. Siellä asia viedään markkinakelpoiseksi asti.)
setämies
Kenraali
Pakko vähän suitsia tätä, sinänsä ansiokasta ja asiantuntevaa offtopickia.. Kokeillaas pysya edes jotenkin PV:n hankintojen puolella.