Noin yleisesti ottaen, pienellä maalla ei ole yksinkertaisesti resursseja tehdä jokaista vempainta itse, ja vaikka olisikin, pienen valmistusmäärän vuoksi jää yksikköhinta helposti korkeaksi. Rahaa palautuu kyllä kansantalouteen, mutta hyötysuhde ei välttämättä ole hyvä; komponentteja ja osaamista voidaan joutua ostamaan kovaan hintaan ulkomailta, ja raha olisi voinut olla tehokkaamassa käytössä muualla (taloustieteessä tästä käytetään termiä vaihtoehtoiskustannukset).
Siksi pienen maan kannattaa tehdä niitä tuotteita, mihin sillä on osaamista ja kykyä. Suomessa tilanne on suhteellisen hyvä maan kokoon nähden, meillä on kuorma-autojen, jalkavöen panssariajoneuvojen, panssariteräksen, ampuma-aseiden, patruunoiden, räjähteiden, ampumatarvikkeiden, viestivälineiden ja muun elektroniikan kansainvälisesti kilpailukykyistä valmistusta. Tuotepoolista ilmenee kaksi sektoria: muutamat "tyhmät" massatuotteet, joiden tuotantohinta täällä on jokseenkin sama kuin vaikkapa Ranskassa, sekä muutamat korkean teknologian tuotteet, joita on järkevää hankkia kotimaasta (AMV, 6x6, GTP, E13TP), koska ihan yhtälailla ne olisivat jokseenkin yhtä kalliita hankkia ja ennenkaikkea huoltaa, jos ne ostettaisiin vaikka Ranskasta. Sensijaan vaikkapa PST- ja IT-ohjuksia on markkinoilla montaa mallia suht luotettavista maista, eikä ole kustannustehokasta lähteä kehittämään sellaista itse.
Joku Israel sotavaltiona ja USA:n taloudellisella ja teknisellä tuella kykenee ehkä tähän, mutta 100 % omavaraisuus on ikävä kyllä kallis eikä aina edes mahdollinen ratkaisu. Ostetaan mieluummin kotimaasta se, mitä täällä tehdään jokseenkin kilpailukykyisesti, ja muista tarvikkeista sitten tarjouskilpailun mukaan valitaan sopivin. Välimallina tietysti jotain tuotteita ehkä kehitetään ulkomaalaisiin pääosiin nojautuen, mutta se on vähän niché.
www.maaseuduntulevaisuus.fi
