Muistakaa näitä uutisia lukiessa että yksityiskohdat heittää mitä useampi henkilö on viestiketjun välissä. Monesti jo puhuja-toimittaja väliin jää aikamoisia aukkoja :)

(Valitettavasti tämä pätee välillä virallisiinkin tiedottajiin, ei se viesti aina välity tarkasti, eikä viestin muotoilija arvaa kuinka pieteetillä yksittäisten sanojen tai virkkeiden merkitystä yritetään analysoida...)
 
Millä perusteella meinasit saada luvan sarjatuliaseeseen?

Ei RK poistu sormia napsauttamalla. Veikkaan, että muutos vie +20 vuotta, ennen kuin viimesimmilläkin on uusi RK.
Eka korvataan M2-3 korvataan uudella, sit M1, jotka siirtyvät pykälää taaksepäin... ja niin edelleen uusitaan pikkuhiljaa.
Vaikka Sako painaisi 3 vuorossa 24/7 uusia aseita, niin se vie kymmeniä vuosia. Uppereita/lowereita yms kyllä painaa mikä tahansa firma, mutta piiput, laukaisukoneistot yms on jo erijuttu.
Myöskin, että niihin tulee optiikat yms lisävarusteet, niin sekin ottaa aikaa kaupallisilta toimijoilta.
Veikkaan, että SAKO:n tuotantotahti on noin 5000 asetta vuodessa ja jo se edellyttää isoja investointeja tuotantoon.
62 taidettiin oikeasti ottaa käyttöön liki 30-vuotta ennen kuin kaikilla PO-joukoilla KP:t ja PK:t oli korvattu RK:lla. Ensimmäisenä sen saa ne jäljelle jäävät operatiiviset joukot sekä uskoisin KE1 ja 2 yksiköt muista joukoista sekä puolustushaaroista.
 
Boldasin viimeisen lauseen. Olisi pitänyt arvata, että MAAKK:in parasta kalustoa siellä taas on kiilusilmäiset kapiaiset innolla ekana stenaamassa. Missään tapauksessahan näitä aseita ei voida esim. myydä aktiivireserviläisille reserviläiskivääreiksi, vaan murskaamoon vaan kaikki.

Toisaalta onko varmaa, että mieluummin säilytetään loppuun ammutut RK-62:t kuin täysin käyttämättömät Kiinan AK-47:t? Noh, vastaan itse: stenalle meni täysin ajamattomia T-72M1-vaunujakin, joten ei se stenaushimon vallassa olevia tunnu kiinnostavan, onko kalusto käytännössä uutta vai loppuun käytettyä, kun on mahdollisuus siitä eroon hankkiutua. Tehtaankatu kiittää.
Kyllä eduskunnassa poliitikot erityisesti vasemmisto on pitänyt siitä huolen, ettei PV enää voi myydä aseita siviileille tai henkilökunnalle.
 
Jutussa myös maininta mahdollisista yhteisistä ajoneuvohankinnoista Ruotsin kanssa:

Tarkkuuskiväärihankinta saattaakin siten olla eräänlainen pilottihanke tuleville Suomen ja Ruotsin yhteisille ase- ja ajoneuvohankinnoille
 
Jutussa myös maininta mahdollisista yhteisistä ajoneuvohankinnoista Ruotsin kanssa:

Tarkkuuskiväärihankinta saattaakin siten olla eräänlainen pilottihanke tuleville Suomen ja Ruotsin yhteisille ase- ja ajoneuvohankinnoille
Tässä tulee ainakin autojen osalta se ongelma, että Ruotsalaiset ostavat laatua ja Suomalaiset halpaa. Hyvänä esimerkkinä G-sarjan mersut, joka on Ruotsalaisilla perusmaastohenkilöauto. Meillä on Defender, Hi-lux ja nyt Ranger kaikki oman aikansa halvintarjoustuote.
 
Tässä tulee ainakin autojen osalta se ongelma, että Ruotsalaiset ostavat laatua ja Suomalaiset halpaa. Hyvänä esimerkkinä G-sarjan mersut, joka on Ruotsalaisilla perusmaastohenkilöauto. Meillä on Defender, Hi-lux ja nyt Ranger kaikki oman aikansa halvintarjoustuote.
Mulle tuli lähinnä mieleen Nasujen ja Banujen eli teloilla toimivien miehistönkuljetusajoneuvojen korvaaminen pohjoisten joukoille.
Käsittääkseni Ruotsi on uutta tällaista ajoneuvoa kehitellyt jo jonkin aikaa.
 
Mulle tuli lähinnä mieleen Nasujen ja Banujen eli teloilla toimivien miehistönkuljetusajoneuvojen korvaaminen pohjoisten joukoille.
Käsittääkseni Ruotsi on uutta tällaista ajoneuvoa kehitellyt jo jonkin aikaa.
Ruotsalaiset ovat mukana eri kehitysohjelmassa, kuin Suomi. Tuossa mainittu erityisesti telakuorma-autojen korvaaminen.

 
Millä perusteella meinasit saada luvan sarjatuliaseeseen?
Ellen aivan väärin ymmärtänyt, POHA olisi uudessa luonnoksessaan halukas sallimaan ex-sarjatuliaseet (eli A6-luokan) kuitenkin nyt uudessa soveltamisohjeluonnoksessaan. Tosin, kuten EU-direktiivi (ja laki) määrää, ne olisivat saatavissa vain ERVA-luvalla, eli niitä ei voisi luokittaa B7-luokan tapaan ei-ERVA-itselataaviksi max 10 patruunan lippailla.

Siis entisten sotilasaseiksi valmistettujen rynnäkkökivääreiden puoliautomaatiksi muuntaminen olisi taas ok.
 

Tuon tämän jutun tänne myös. Tuon ajan puolustusvoimissa eläneenä ja sitä "näköalattomuutta" seuranneena toivottavasti vastaava "uudistus" ei mene enää koskaan läpi. Materiaaliseen valmiuteen liittyvät puutteet ovat koko 2010 luvun suuri ongelma, joka kertautuu ihan tähän päivään asti.
Oli muuten viimeinen kerta, kun äänestin kokoomusta nuo vaalit, jotka johtivat Kataisen hallitukseen. Itsellä on muisti toiminut tuon jälkeen.
 

Tuon tämän jutun tänne myös. Tuon ajan puolustusvoimissa eläneenä ja sitä "näköalattomuutta" seuranneena toivottavasti vastaava "uudistus" ei mene enää koskaan läpi. Materiaaliseen valmiuteen liittyvät puutteet ovat koko 2010 luvun suuri ongelma, joka kertautuu ihan tähän päivään asti.
Oli muuten viimeinen kerta, kun äänestin kokoomusta nuo vaalit, jotka johtivat Kataisen hallitukseen. Itsellä on muisti toiminut tuon jälkeen.
Tuosta jutusta paljastuu tyypillinen johtamisviestintä, jossa todellinen syy kätketään uudistuksen alle. Uudistuksen perusteet eivät olleet siis kestävällä pohjalla ja ryssän nykyisestä sotatavasta nähdään että kapasiteettia nimenomaan tarvitaan. Sekä operatiivisia että paikallisia joukkoja tulisi vahvistaa, ja kustannussyistä sotilaiden määrää pitäisi sitten kasvattaa enemmän paikallisella puolella.
 
Tuosta jutusta paljastuu tyypillinen johtamisviestintä, jossa todellinen syy kätketään uudistuksen alle. Uudistuksen perusteet eivät olleet siis kestävällä pohjalla ja ryssän nykyisestä sotatavasta nähdään että kapasiteettia nimenomaan tarvitaan. Sekä operatiivisia että paikallisia joukkoja tulisi vahvistaa, ja kustannussyistä sotilaiden määrää pitäisi sitten kasvattaa enemmän paikallisella puolella.
Todellinen syy oli, että puolustusvoimilta loppui raha ja hallitus ei ollut halukas käyttämään rahaa maanpuolustukseen. Tästä oli seurauksena toiminnan karsiminen ja hankintojen pysähtyminen.
 
Monessa tilanteessa kritisoidaan puolustusvoimista tapahtuneita ulkoistuksia Millog, Leijona Catering ja viimeisimpänä puolustuskiinteistöt.

Se mikä ei näy samalla tavalla "sivusta" seuraajalle on kuitenkin tehokkuus millä nämä valtio-omisteiset yritykset toimivat. Millog ja LC tekevät toki toiminnassaan voittoa, mutta monessa suhteessa joustavuus on lisääntynyt ja läpimenoajat ovat lyhentyneet.
Molemmat yritykset myös palauttavat "ylimääräisen" voiton asiakkaalle sen lisäksi, että maksamat osingon Valtio-omistajalle. Rahat eivät katoa maailman tuuliin.
 
Nyt on kyllä helvetin kovaa Suomalaista osaamista kun jopa sotalaivan kokoisen uskottavan valemaalin tekeminen olisi teknisesti mahdollista!
Ei ihme, että rapakon takanakin ollaan asiasta kiinnostuneita

"Toimituksia on ollut, en voi sen enempää sanoa" – Suomessa valmistetaan vähin äänin erikoisia sotalaitteita,​

Puolustusvoimat vahvistaa mullistaviksi​

Nopeasti koottavilla kevyillä valelaitteilla pystytään huijaamaan nykyaikaisia lämpökameroita ja huippuluokan tutkia.



  • Suomalainen äskettäin perustettu yhtiö on kehittänyt yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa täysin uudenlaisia valelaitteita sotakäyttöön.
  • Harhautuslaitteiden ideana on niiden keveys, helppo liikuteltavuus ja kasaus, sekä mahdollisuus edulliseen massatuotantoon.
  • Valelaitteita voidaan valmistaa esimerkiksi esittämään panssarivaunua, ohjuslavettia tai jopa hävittäjälentokonetta.
  • Suomalaiset valelaitteet ovat jo herättäneet kiinnostusta ulkomailla ja niitä on puolustusministeriön luvalla myyty ensimmäiset erät ulkomaille.

Oululaisfirmassa on kehitetty täysin uudenlaista tekniikkaa, jolla voi olla isokin vaikutus tulevaisuuden sodankäyntiin.
Yhtiön kehittämällä hyvin kevyisiin materiaaleihin perustuvalla kokonaisuudella pystytään rakentamaan valelaitteita sodankäyntiin.
Etuna on, että niiden kasaaminen onnistuu keneltä tahansa ja hinta massatuotantona on hyvin matala.

Suomalaisten valelaitteiden mullistavin materiaali on niiden pintaan painettava elektroniikkakalvo.
Tulostettavan ja rullattavan ohutkalvon avulla pystytään vihollisen lämpökameroihin ja tutkiin luomaan uskottava näky esimerkiksi panssarivaunusta tai ohjuslavetista.
Kalvolla saadaan aikaan pintakuviot ja tarvittaessa myös lämpöjälkeä.
Elektroniikkakalvon lisäksi yritys on kehittänyt kevyttä muovilevyä, jonka pintaan kalvo painetaan ja joista valelaite voidaan kasata.

Valelaitteita kehittävä Dobbelgänger Oy on perustettu vasta viime vuoden lopulla Teknologian tutkimuskeskus VTT:n yrityshautomosta ponnistaneesta yhtiöstä.
Kehitystyötä on tehty yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa.

Puolustusvoimien tutkimusjohtaja, insinöörieversti Jyri Kosola vahvistaa Iltalehdelle, että Oulussa kehitetty valelaitetekniikka on mullistavaa.

– Verrattuna perinteiseen elektroniikkaan painettua elektroniikkaa voidaan tuottaa painokoneilla suuria määriä nopeasti, jolloin kappalehinta supistuu olemattomaksi, Kosola sanoo.

Dobbelgängerin toimitusjohtaja ja perustaja Terho Kololuoma kertoo, että yhden muovilevystä valmistettavan valelaitteen hinta voi olla esimerkiksi 2000–4000 euroa.


– Pyrimme siihen, että se on murto-osia oikean laitteen hinnasta. Idea on, että yhden oikean laitteen hinnalla pystytään ostamaan 200–400 kappaletta näitä.

Isoimmat ja kalleimmat laitteet voivat maksaa jopa 25 000–30 000 euroa.
Tämä on kuitenkin pieni summa, jos ne kuvaavat vaikka 400 miljoonaa euroa maksavaa Patriot-ohjusjärjestelmää.

Kosolan mukaan tulevaisuudessa voidaan harkita, että erilaisia järjestelmiä Puolustusvoimille hankittaessa pieni osa rahoituksesta käytetään suoraan valelaitteisiin.
Hän antaa esimerkin taisteluun lähtevästä 20 ajoneuvon komppaniasta, jonka yksi ajoneuvo voi maksaa neljä miljoonaa euroa.
Kohdentamalla ajoneuvojen rahoituksesta viisi prosenttia valelaitteisiin niitä voitaisiin hankkia riittävä määrä vastustajan kyllästämiseksi.

– Pienemmälläkin summalla pärjää, hän toteaa.

Ukrainassakin käytössä​


Sodassa käytettävät valelaitteet eivät sinänsä ole uusi keksintö, vaan ikivanha.
Esimerkiksi antiikin Rooman aikaan niitä käytettiin erityisesti luomaan kuvaa todellisuutta suuremmasta sotajoukosta.

Kosolan mukaan valelaitteita tarvitaan nykyään kahteen tarkoitukseen.

– Operatiivisen harhautuksen toteuttamiseen ja myös vastustajan tulen vetämiseen puoleensa.
Ensimmäisessä tavoitteena on luoda väärä käsitys tilanteesta ja toisessa suojata tärkeitä kohteita, kuten tiedustelu-, valvonta-, johtamis- ja asejärjestelmiä, hän sanoo.

Parhaimmillaan valelaitteiden avulla säästetään ihmishenkiä ja kalustoa sekä saadaan vihollinen uskomaan kohteen onnistuneeseen tuhoamiseen.
Uskottavat laitteet vähintään hidastavat vihollista.

Erilaisia valelaitteita on nyt nähty käytössä myös Ukrainan sodassa, mutta siellä ne ovat olleet vanhanaikaisia esimerkiksi puusta tehtyjä Himars-ohjuksia tai ilmatäytteisiä panssarivaunuja.

– Niitä on käytetty, ja ainakin julkisten tietojen perusteella ihan menestyksekkäästi. Tutkimus tulee aikanaan selvittämään, miten tämä pitää paikkansa, Kosola kertoo.

Puhallettavien laitteiden ongelmana on esimerkiksi pyöreä muoto ja se, että yksi laukaus kevyemmälläkin aseella tuhoaa ne.
Lisäksi ne tarvitsevat jatkuvasti sähköä toimiakseen.

Ukrainassa ovat myös vahvasti tulleet sodankäyntiin mukaan erilaiset taistelukenttää luotaavat tunnistinjärjestelmät eli sensorit, jotka auttavat kohteiden tiedustelussa.
Julkisuudessa on nähty esimerkiksi paljon pieniä kameroilla varustettuja droneja. Niiden myötä vaatimukset uskottaville valelaitteille ovat kasvaneet valtavasti.
Tähän mennessä uskottavat laitteet ovat kuitenkin olleet kalliita ja hyvin painavia liikutella.

Käsipelillä pärjää​


Suomalaisyhtiön valelaitteissa idea on edullisen massatuotannon lisäksi niiden keveydessä, mutta myös uskottavuudessa ja kestävyydessä.

Kololuoman mukaan yksi valmis valelaitepaketti on nyt painanut noin 120 kiloa. Peruskoko on 7 x 3 x 3 metriä.

– Mutta meiltä on isompia järjestelmiä tulossa, ja niiden paino on 200–250 kiloa. Niitä toki jaetaan pienempiin osiin.
Idea on, ettei tarvita rekka-autoa niitä liikuttelemaan, vaan se on ihmisten siirreltävissä ja käsipelillä pärjää.

Painoon vaikuttaa myös se, että elektroniikkakalvo tarvitsee energiaa ja sitä varten mukana pitää olla akkuja.
Kololuoma kertoo, että akkupaketteja on muokattu esimerkiksi ajoneuvon akuista.
Etuna on matala jännite, jonka ansiosta varsin pienetkin akut riittävät.

Kololuoma kertoo, että painettua elektroniikkaa, jota pystytään painokoneella tuottamaan suuria määriä on VTT:llä kehitelty jo 2000-luvun alusta lähtien.
Rullattavalle kalvolle painettu elektroniikka ei hänen mukaansa ole yhtä suorituskykyistä kuin perinteinen elektroniikka, mutta se riittää hyvin valelaitteisiin.

– Meille tuli vuonna 2019 tietoa, että voisi olla tarvetta kehittää nykyaikaisen sotilastiedustelun täyttäviä laitteita. Silloin ryhdyimme selvittämään, että onnistuisiko valelaitteiden valmistus.
Sitten selvisi, että pystymme tuottamaan edullisesti isojakin pintoja.

Nyt kehitystyössä ollaan niin pitkällä, että Dobbelgänger pystyisi tarvittaessa tekemään todella isojakin valelaitteita suhteellisen edullisesti.
Kololuoma vahvistaa, että hävittäjälentokoneen tai jopa sotalaivan tekeminen olisi teknisesti mahdollista.

Vähintään 100 metriä​


Kololuoma kertoo, että vähimmäisetäisyys, jolta uskottavan valelaitteen pitää pystyä vielä huijaamaan vihollisen tiedustelua, on noin sata metriä.
Jos vihollinen pääsee tätä lähemmäs, valelaitteella ei ole niin väliä, sillä ongelmia on muutenkin.

– Sitten jos ajatellaan että meillä on SAR-järjestelmän tutka, joka saa satelliittien kautta avaruudesta tietoa, niin siinä on se toinen ääripää.

Kololuoman mukaan valelaitetta kehittäessä on olennaista myös miettiä, kuinka kauan sitä ehditään tarkastella.
Jos hävittäjälentäjä menee kovalla vauhdilla ohi, laitteen tunnistamiseen on hyvin lyhyt aika.

– Meidän pitää olla ajan hermolla ja tajuta, mikä on tällä hetkellä militaarioptiikan kyky ja ymmärtää mihin ne kykenevät.

Myyty jo ulkomaille​

Dobbelgängerin laitteet ovat jo herättäneet kiinnostusta ulkomaillakin ja Kololuoma kertoo, että laitteita on nyt jo viety ulkomaillekin.
Valelaitteet luokitellaan puolustustarvikkeiksi ja niiden vientiin ulkomaille tarvitaan puolustusministeriön lupa.
Tämän takia myöskään niitä ostaneita maita ei voida suoraan paljastaa julkisesti.

– Toimituksia on ollut, en voi sen enempää sanoa. Atlantin molemmin puolin on ollut kiinnostusta ja tietenkin myös kotimaassa, hän sanoo.

Samoista syistä ei voida suoraan kertoa mitä laitteita on jo valmistettu, mutta Kololuoma toteaa että kyseessä ovat kriittisiä tai kalliita kohteita kuvaavat valelaitteet.

– Panssarivaunu on ihan hyvä lähtökohta näille laitteille.

Kololuoma kertoo, että Oululaisyhtiö tekee itse laitteiden suunnittelun ja prototyypit, sekä valmistaa tärkeimmät osat. Perusrakenteet ostetaan alihankkijoilta.

– Me lähdemme siitä ettei tehdä mitään kompromisseja. Tämän takia tärkeimmät osat asennetaan meillä itse.

Kosola kertoo, että tulevaisuudessa valelaitteet ovat Puolustusvoimille yksi osa suojautumisen ketjua.

– Hankekohtaisesti pitää arvioida mikä kokonaisuus tuottaa kustannustehokkaimmin eri tilanteissa tarvittavan suojan.
Valelaitteet sopivat erityisesti puolustuksellisiin operaatioihin, hän arvioi.

Valelaitteiden kehittämisestä Suomessa kertoi ensimmäisenä Tekniikka&Talous -lehti.
 

Puolustusvoimat kiinnostui, voiko drooneja lennättää parvissa – armeijan oma ”Pelle Peloton” löysi ratkaisun​

Vuoden päivät Riihimäellä toiminut Protopaja testaa Puolustusvoimissa syntyneitä ideoita. Jo nyt droonit on saatu lentämään parvena ja kaluston hallinta sujuvaksi.

 
Fiksun ja pätevän oloinen ja ennen kaikkea aloitteellinen nuori kaveri.
Saas nähdä alkaako yhteistyö PV:n kanssa.
Kotimainen osaaminen ja tuotanto on kyllä aina hyvä juttu.

Helsinkiläislukiolainen huomasi, että Puolustusvoimien lennokit ovat aika huonoja​

– päätti kehittää itse paremman ja halvemman​


Abiturientti Markus Aarrejoki sai Keksintösäätiön apurahan lennokille, joka auttaa sotilaita löytämään viholliskohteet.
Puolustusvoimien käyttämä maalinpaikannuslennokki on oikeastaan aika huono.
Tähän tulokseen tuli helsinkiläinen Markus Aarrejoki, 18, kun hän etsi tietoa asepalvelustaan varten.
Lennokkeja harrastava lukiolainen haluaisi päästä sellaisen ohjaimiin myös varusmiehenä.


Vielä vähän lisää selvitettyään Aarrejoki tuli siihen tulokseen, että kehno ei ollut vain Puolustusvoimien käyttämä Orbiter, vaan oikeastaan kaikki muutkin vastaavat järjestelmät – jos ei muuten niin ainakin hinnaltaan.

Niinpä abiturientti päätti tehdä itse paremman. Nyt hän on saanut tuotekehitykselleen myös 2 000 euron apurahan Keksintösäätiöltä.

Maalinpaikannuslennokkia käytetään nimensä mukaisesti vihollisen kohteen sijainnin selvittämiseen, jotta ne voidaan tuhota.

Jotta voisi ymmärtää Aarrejoen projektia, pitää ensin tietää, mikä Orbitereissa on vialla.

– Ne ovat ensinnäkin hirveän isoja. Niitä liikuttelemaan tarvitaan useita henkilöitä ja kuljettamiseen useita ajoneuvoja. Puolustusvoimat käyttää Orbitereja siten, että 9 henkilön ryhmällä on yksi maaohjausasema ja muutama lennokki, joiden kanssa liikutaan kolmella maastoautolla.
Orbiterien siipiväli on pari metriä ja se laukaistaan katapultista.

– Mutta pieniä maalinpaikannuslennokkeja, joita voisi jalan kuljettaa, ei ole käytännössä yhtään markkinoilla. Tai jos on, ne ovat todella simppeleitä eikä niistä ole paljon hyötyä. Niitä ei paljon kukaan ole kehittänyt. Kaikki kehittävät vain jotain kamikaze-lennokkeja.

Toisekseen Orbiterit ovat tolkuttoman hintaisia.

Keksintösäätiön tiedotteessa Aarrejoki kertoo, että Orbiter 2B -järjestelmän kustannuksista tiedetään vain yhteishinta, 29 miljoonaa euroa inflaatioon suhteutettuna. Aarrejoki ynnäilee, että yhden lennokin hinta on yli 50 000 euroa ja maaohjausaseman yli 200 000.

Teknologia on 2000-luvun alusta, joten se on jo vähän vanhanaikaista. Vuosi sitten Puolustusvoimat sai teknologiapäivityspaketin, mutta sen vaikutuksista ei Aarrejoen mukaan ole tarkkaa tietoa.

– On mahdollista tehdä parempi lennokkijärjestelmä äärimmäisen paljon halvemmalla, mikä on tavoitteeni.

Aarrejoen järjestelmästä tulee sen verran pieni ja kevyt, että sen voi yksi henkilö kuljettaa jalan. Se mahtuisi vaikkapa rinkkaan ja olisi käyttövalmis 5–10 minuutissa.

Lentoajan Aarrejoki arvelee saavansa suunnilleen samalle tasolle kuin Orbiterillakin eli kolmeen tuntiin. Lennokki voisi kuitenkin lentää jopa tuplasti kauemmas tukiasemasta kuin Orbiter, jonka kantamaksi on ilmoitettu 15 kilometriä.

Orbitereja epäilemättä ei ole kehittänyt yksi henkilö, vaan joukko asiantuntijoita. Markus Aarrejoki kuitenkin uskoo onnistuvansa, sillä nyt ei enää ole kyse aivan uuden kehittämisestä, vaan olemassa olevan tekniikan hyödyntämisestä.

Aarrejoki on harrastanut lennokkeja nyt parisen vuotta. Sitä ennen hän on lennättänyt droneja.

– Olen rakentanut lennokkeja, yksi- ja kaksimoottorisia, monta erityyppistä "lentävää siipeä" ja perinteisiä lennokkeja.

Miksi maalinpaikannukseen pitää olla lennokki eikä drone? Markus Aarrejoki selittää kärsivällisesti: drone on kuin miniversio helikopterista, lennokki lentokoneesta.

– Niillä on eri käyttötarkoitukset. Drone on hyvä pysymään paikoillaan ja se on todella pieni, sen saa mahtumaan vaikka taskuun. Mutta lentoaika on yleensä puolen tunnin luokkaa. Lennokissa lentoaika voi olla helposti kolmekin tuntia ja lennokki lentää paljon nopeammin, minimissään tuplasti. Lennokkiin saa myös enemmän lastia. Voi olla paremmat kamerat, parempi antenni, pystyy lentämään korkeammalla, jolloin kohteen näkee paremmin.

Lennokkiteknologian lisäksi Aarrejoki tuntee myös sodat – sekä menneet että nykyiset konfliktit. Lisäksi hän on perehtynyt vähän kaikkiin asejärjestelmiin.

– Ne kaikki ovat kytköksissä toisiinsa. Jotta voisi tietää, mitä hyötyä on lennokeista, pitää tietää, mitä Ukrainassa tapahtuu.

Nyt Markus Aarrejoki on lukiosta lukulomalla, mutta hänellä on kirjoittamatta enää yksi aine.

Hän ei ole juurikaan vielä lukenut kirjoituksiin, vaan keskittynyt lennokkiinsa. Tässä vaiheessa hän on vaiheessa "prototyypin prototyyppi".

– Teen karkeasti sitä, millainen siitä tulisi.

Tämä tarkoittaa, että Aarrejoki etsii nyt parasta ratkaisua lennokin eri osiin. Hän suunnittelee erikseen esimerkiksi kameraa kääntävän telineen ja lennokkin ohjelmiston.

– Vasta, kun kaikki pienet osat toimivat – kamera on hyvä, akku on hyvä, moottori on hyvä ja lennokin malli on hyvä – suunnittelen lopullisen version, kun tiedän, mitä kaikkea siihen on tulossa.

Nykylennokit ovat Aarrejoen mukaan aika modulaarisia eli esimerkiksi sama kamera käy yhteen monen muun osan kanssa.

Kun toimiva prototyyppi on valmis, Aarrejoki pyrkii esittelemään sitä potentiaalisille käyttäjille. Hän ennakoi, että joutuu tämän jälkeen muokkaamaan lennokkiaan potentiaalisten ostajien toiveiden mukaan.

– Tai sitten he sanovat, että eivät ole kiinnostuneita, ja rupean tekemään jotain muuta lennokkia.

Siinä Aarrejoki itsensä tulevaisuudessa näkee, lennokkien parissa. Hän pyrkii yhteishaussa opiskelemaan konetekniikan insinööriksi.
 
Back
Top