Puolustusvoimien keskustelukulttuuri

Tetra

Respected Leader
BAN
Millainen on puolustusvoimien keskustelukulttuuri?

Onko PV sellainen ympäristö jossa dynaamiset tiimipelaajat ehdottavat rakentavia kehitysideoita, ja jossa terävää kritiikkiä rakastetaan? Innovaattorit kilpaa tsemppaavat toisiaan yhä luovempaan ajatteluun? Kriitikkoa suitsutetaan kun hän on tehnyt terävän havainnot ja tuonut sen julki ja täten kehittänyt yhteisöään? Perjantaisin ennen viikonlopun viettoon lähtöä virkaveljet kokoontuvat brainstormaamaan ja huonoja ehdotuksia ei ole olemassa, ainoastaan kunnianhimoisia? Kenties uuden kadettikurssin initaatioriittiin kuuluu pahvilaatikosta ulos murtautuminen, tällä kun pyritään konkreettisesti luomaan nuorempiin kadetteihin intoa ajatella laatikon ulkopuolella?

Vai onko PV ummehtunut, vanhojen jäärien ohjaama organisaatio? Jos arvoasteikossa nuorempi esittää rakentavan ehdotuksen seurauksena on se, että kokeneempi isänmaan puolustaja sormellaan osoittaa arvomerkkiään jonka jälkeen kriitikko kääntää katseensa varpaisiinsa ja hyväksyy kohtalonsa? Tunnelma on kuin japanilaisen suuryrityksen palaverista, jossa hierarkia on tärkeintä ja jokainen tuntee arvonsa? Onko asian sisällön sijaan tärkeämpää kuka sen esittää?

Omat kokemukseni ovat positiivisia, joskin kokemukseni rajoittuvat varusmiespalveluun. Uskon kuitenkin että erilaisiakin kokemuksia on olemassa. Aina ei ole helppoa olla yksin oikeassa jos muut ovat mieluummin massan mukana väärässä. Millaisia kokemuksia palstalaisilla on PV:n keskustelukulttuurista?
 
Sisäisestä meiningistä en tiedä paljoakaan, mutta julkisuuskuva on onnistunut. Jos riitoja on, ne ovat jääneet sisälle.
 
Voipi olla, ettei hierarkisessa komentoketjussa ihan älyttömästi päätä auota ylemmilleen tai hölistä firman asioista ulkopuolelle.;)
Kapteeni, joka avautuu everstille on kapteeni loppu ikänsä.

Ammattilaisilla lienee paremmin näkemystä tästä.
 
Millainen on puolustusvoimien keskustelukulttuuri? Millaisia kokemuksia palstalaisilla on PV:n keskustelukulttuurista?
Hyvä aihe. Kiitos.

Mielestäni kysymys on kaksijakoinen ja voi tarkoittaa PV:n sisäistä keskusteluilmapiiriä mutta myös sidosryhmiin suuntautuvaa keskustelua. On selvää, että sisäisestä keskustelukultturista osaavat sanoa vain PV:ssä työskentelevät.
Mpnet-palstalaisena, reserviläisenä ja PV:stä irrallaan olevana voin kommentoida vain sitä ilmapiiriä mikä kuvastuu PV:n edustajista minun suuntaani.
  • kertauksia ei ole ollut, eikä näillä vuosilla enää tulekaan - ei keskustelua
  • res-kirje tuli ja paluuviestinä oma osaaminen päivitetty - ei enempää keskustelua, hyvä kuitenkin edes tämä
  • mpnet-palstan keskustelijoista ilmeiset PV:n ammattilaiset kertovat mielellään omaa asiaansa ja tuomitsevat ylenkatsovasti muiden mielipiteitä - ei tervettä keskustelua
  • kun ilmeiselle PV:n ammattilaiselle esittää kysymyksen joka poikkeaa hänen omasta näkemyksestään, kysymykseen ei saa vastausta vaikka kyse ei edes olisi salatusta tiedosta - eräät eivät selvästikään keskustele kuin ammatilaisten kanssa
Niin, että mikä olikaan kysymys PV:n keskustelukulttuurista? Vitsi...vitsi...
Aitoa keskustelua ja kehitystavoitetta ei ole sisäpiirin ulkopuolisiin suuntiin, mutta makkaranpaiston kautta on kiva naureskella ulkopuolisille. Kiteytettynä jotain tuohon suuntaan.


.
 
En näe isossa kuvassa suurta eroa puolustusvoimien tai liikeyritysten tai minkä tahansa organisaation keskustelukulttuurilla. Jos olet mulkku jätkä ja sinulla on tarpeeksi painava titteli, niin et sinä alaisiesi ideoita kuuntele kuin korkeintaan vahvistaaksesi omaa kuningasideaasi. Se on sama oletko eversti, toimitusjohtaja yrityksessä, komisario tai tekninen johtaja kunnalla.
Eräässä poliisilaitoksessa oli takavuosina pamppu, joka ajoi asiat siihen pisteeseen, että alaiset lähtivät kesken piiritystilanteen pois töistä (koska pamppu oli yksioikoisesti linjannut ja myös rankaissut säännön noudattamatta jättämisestä). No, pamppu testattiin tämän tapauksen jälkeen, ja tulokseksi tuli, että täysin kyvytön mihinkään johtamistehtävään. Ja kyse hyvin isosta poliisiviranomaisesta.... Juttu on tosi.
Yksioikoisia tyyppejä on joka puolella johtotehtävissä. Jos taas olet alaisia kuunteleva, vain taivas on rajana.
Hierarkkinen organisaatio mahdollistaa yksilölle paljon, niin hyvässä kuin pahassa. On paljon liikeyrityksiä, joissa on hyvä keskustelukulttuuri, ja vastaavasti taas toista ääripäätä. Sama se on varmaan intin puolella laitoksesta ja pumpusta riippuen. Ja sitten kun johtaja vaihtuu, vaihtuu kulttuurikin.
 
Ei ole varsinaista keskustelukulttuuria, mutta varusmiespalveluksen aikana koettu puhumistyyli on varmasti ainutlaatuista monen tyypin elämässä.


Skapparilainauksia

Patun signaturen innoittamana tähän voisi kerätä skappareiden kuolemattomia lausahduksia ja hauskoja tai ärsyttäviä toistuvia sanomisia, mitä on intin aikana kuullut.
 
Kummelin parasta A-ryhmää läppä on varmaan lainattu joltain sen ajan kapiaiselta :)
 
Upseerin ammatin arvostus on Suomessa laskenut reilusti viimeisinä vuosikymmeninä. Vaikuttaako tämä keskustelukulttuuriin? Onko heillä suurempi tarve pyrkiä todistamaan oma arvonsa?

En itse usko, mutta jotkut varmasti ajattelevat että joillain upseereilla on tarve korostaa itseään verrattuna amatööreihin.
 
Upseerin ammatin arvostus on Suomessa laskenut reilusti viimeisinä vuosikymmeninä

Näin kuulee väitettävän. Minusta asia on toisin. Upseereita ei enää palvota, kuten jääkäreitä aikanaan. Ei siis palvota, mutta arvostetaan. Yleensä he ostavat arvostuksensa hyvillä käytöstavoilla ja ryhdikkäällä esiintymisellä, noin niinkuin yksilöinä. Keskimääräistä suomalaisväkeä miehekkäämpää väkeä he ovat muutenkin ja osa selvästi oikeita tekijämiehiä.
 
Hyvät käytöstavat viittaisi asialliseen keskustelukulttuuriin. Toivottavasti näin on.
 
"Kahvihuonekeskusteluissa ja leirisaunoissa piilee kuitenkin osaamisen kehittämisen kannalta keskeinen voimavara, mikä esimiesten tulee muistaa. Tällaista avointa keskustelukulttuuria tulee edistää, muuten perusyksikön toiminnan kehittäminen on hidasta ja kouluttajat jäävät helposti kehittämistyön ulkopuolelle."

"Keinona tähän on muun muassa sellaisen avoimen verkko- tai muu keskustelukulttuurin luominen, jossa työntekijät mielellään viettävät aikaa ja vaihtavat kokemuksiaan. Lisäksi puolustusvoimien arvomaailma tulee muuttaa sellaiseksi, että työntekijät ja opiskelijat oppivat entistä enemmän toisiltaan ja tuovat uusia innovaatioitaan196 osaksi omaa ja organisaation osaamista"

Puolustusvoimat 2020 - Huippuosaajia huippuorganisaatiossa


"Limnéll perusteli lähtöään armeijasta Kadettitoverikunnan Kalpa-lehden haastattelussa vuonna 2011 puolustusvoimien organisaation jäykkyydellä ja keskustelukulttuurin olemattomuudella sekä asiantuntemuksensa arvostuksen puutteella."

Stonesoft nimitti sotilaan kyberturvallisuusjohtajaksi
 
Sisäisestä meiningistä en tiedä paljoakaan, mutta julkisuuskuva on onnistunut. Jos riitoja on, ne ovat jääneet sisälle.
Totta. PV:n julkisuuskuva on muutenkin hyvä ja viestintäkin on tietääkseni ollut ihan mallikasta ja modernia.

Voipi olla, ettei hierarkisessa komentoketjussa ihan älyttömästi päätä auota ylemmilleen tai hölistä firman asioista ulkopuolelle.;)
Kapteeni, joka avautuu everstille on kapteeni loppu ikänsä.
Joo, mutta tässä pitää muistaa että rakentavat kehitysehdotukset ei ole pään aukomista! Jos rakentava palaute tulkitaan pään aukomiseksi, niin se on huonoa keskustelukulttuuria ja varmaan myös merkki palautteen saajan heikosta itsetunnosta.

Aitoa keskustelua ja kehitystavoitetta ei ole sisäpiirin ulkopuolisiin suuntiin, mutta makkaranpaiston kautta on kiva naureskella ulkopuolisille. Kiteytettynä jotain tuohon suuntaan.
Mielenkiintoinen näkökanta. Tietysti keskustelukulttuuriin liittyy myös keskustelu muiden ryhmien kanssa kuin vain PV:n henkilöstön sisäiset keskustelut! Tämä ei kyllä tullut mieleenikään aihetta aloittaessa. Vaikuttaa siltä että koet keskustelukulttuurin huonoksi.

Minä en ole mitenkään innokas reserviläinen eikä minua haittaa ollenkaan, että ainut tapa miten PV on ollut yhteydessä minuun on ollut reserviläiskirje. Täten olen kokenut että PV:n keskustelukulttuuri myös minun suhteen on ollut ihan hyvää, koska ei minulla suurta intoa ole esimerkiksi kertausharjoituksia ajatellen. En oikeastaan kaipaa muuta.

Innokkaat reserviläiset voi tietysti ajatella toisin. Toisaalta reserviläistoiminta tuntuu herättävän paljon ajatuksia suuntaan jos toiseenkin. Kuinka paljon PV:n kannattaisi satsata keskusteluun reserviläisten kanssa?

Sama se on varmaan intin puolella laitoksesta ja pumpusta riippuen. Ja sitten kun johtaja vaihtuu, vaihtuu kulttuurikin.
Kyllä, mutta millainen on PV:n keskustelukulttuuri yleisesti ottaen? Johtajan roolista olen osittain samaa mieltä. Johtajilla tietysti on suuri merkitys, mutta myös muulla henkilöstöllä on oma vaikutuksensa.

Jotain voi varmaan päätellä eläköitymisen jälkeen tapahtuvista yleisönosastokirjoituksista.
Hmm. Tiedä sitten miten paljoa niistä voi päätellä? En ole näihin perehtynyt hirveästi muutenkaan.

Jos yritän muistella kokemuksiani varusmiesajalta, niin keskustelukulttuuri oli hyvin siviilinomainen. Ei tietysti samanlainen kuin työpaikoillani kokema, mutta kuitenkin positiivinen, avoin ja kehittävä. Onko se kuvaus PV:n yleisestä keskustelukulttuurista vai olinko vain onnekas?

Itse yleisesti ottaen olen aina pitänyt tälläisten asioiden miettimistä käsien heilutteluna ja diipadaapana, mutta aihe on ihan mielenkiintoinen. Hyvä keskustelukulttuuri on tavallaan ilmainen resurssi josta voi ammentaa paljon hyötyä. Uskon että suomalaiset upseerit on globaalisti verrattuna sellaista ainetta, että he kykenevät tälläiseen kehittävään keskustelukulttuuriin. Pienenä maana otetaan kaikki ilo irti tälläisestä ilmaisesta tavasta kehittää puolustusvoimiamme.
 
Varusmiesajan perusteella ei kannata vetää juuri minkäänlaisia johtopäätöksiä. Varsinkin kun ne ei ole kenelläkään(?) tämän palstan aktiiveista edes likimain tuoreita kokemuksia.
 
Varusmiesajan perusteella ei kannata vetää juuri minkäänlaisia johtopäätöksiä. Varsinkin kun ne ei ole kenelläkään(?) tämän palstan aktiiveista edes likimain tuoreita kokemuksia.
Minulla on kohtuullisen tuoreita kokemuksia. Mutta siinä olet toki oikeassa, että varusmiehenä ei saa kattavaa kuvaa.
 
Jalkaväen eversti keskustelee kersantin kanssa, kaksi lentäjäkapteenia juttelee keskenään, pv:n tutkimuslaitoksen siviilitutkija puhuu sotilastyökaverilleen samassa konttorissa, kenraalit keskustelevat pääesikunnassa, amiraali kohtaa matruusin, kapteeni opettaa yliluutnantteja MPKK:lla, logistiikkalaitoksen erikoisupseeri keskustelee hankkeista yrityksen edustajan kanssa, varuskuntasairaalassa hoitajat supattelevat tauolla, yksikön päällikkö pitää käskynjaon, ylikersantti kouluttaa yksittäisen taistelijan etenemistapoja, kolme majuria valmistelevat keskenään tulevaa sotaharjoitusta jne.

PV on niin laaja, sirpaileinen ja ympäri valtakuntaa toimiva organisaatio joka tekee niin monenlaisia juttuja ettei juuri mitään voi yleistää. Esimerkkien lisäksi on hyvä tiedostaa että PV:ssä on alueellisia, puolustushaarallisia, joukko-osastollisia, aselaji/toimiala- ja ties mitä alakulttuureja.

Keskimääräinen varusmies palvelee 1-3 perusyksikössä ja ehkä 1-2 joukko-osastossa ja näkee mikroskooppisen pienen kakun Puolustusvoimien kulttuurista ja toiminnasta.
 
Kyllä ainakin omassa erikoisupseerien piirissä suhtauduttiin aika hymyilevästi osaan upseereiden kulttuuria. Etenkin kun kadetit tulivat muodollisesti esittelemään itsensä ns. työharjoittelussa. Vapaa-aika olikin sitten erikseen :) Ei tuttujen kesken ns. "lapa heilunut" töissäkään kauheasti, oli sitten kyse ammatti-aliupseerista, opistoupseerista tai upseerista.

Kaikkien kanssa pystyi juttelemaan aika avoimesti. Tietysti luutnantti ei välttämättä mene aukomaan päätään everstille jne.
 
@Lurker kuitenkin on aika normaalia että monikansallisten suuryritysten kulttuurista keskustellaan. Nekin on aika isoja organisaatioita, työllistävät useita ihmisiä ja toimivat maantieteellisesti laajalla alueella. Ei suotta olla turhan kunnianhimottomia.

@Sardaukar mitä nyt muistan olleeni tekemisessä erikoisupseerien kanssa varusmiespalveluksessa, niin he kyllä tuntuivat olevan kohtalaisen epähierarkista väkeä. Liekkö enemmän tunsivat olevansa erikoisalansa edustajia (esim. insinöörejä) kuin upseereita?
 
Mielenkiintoinen näkökanta. Tietysti keskustelukulttuuriin liittyy myös keskustelu muiden ryhmien kanssa kuin vain PV:n henkilöstön sisäiset keskustelut! Tämä ei kyllä tullut mieleenikään aihetta aloittaessa. Vaikuttaa siltä että koet keskustelukulttuurin huonoksi.
Noh, alussa kysyit palstalaisten mielipiteitä keskustelukulttuurista ja siihen yritin vastata. Mullahan on missio; ennenkuin asevelvollisuuteni päättyy, Suomessa on saavutettu toisenlainen kohtelu reserviläisten suuntaan. Se on enemmän huomioiva ja nykyistä läheisempi yhteistyö PV:n kanssa. PV on nykyistä aktiivisempi niin, että voin poistaa allekirjoitukseni, koska asia on sillon jo korjaantunut. Puhun puolen miljoonan suomalaisen miehen puolesta, en jaksa näperrellä pikkuasioilla. Homma ei ole vielä finaalissa.

Minä en ole mitenkään innokas reserviläinen eikä minua haittaa ollenkaan, että ainut tapa miten PV on ollut yhteydessä minuun on ollut reserviläiskirje. Täten olen kokenut että PV:n keskustelukulttuuri myös minun suhteen on ollut ihan hyvää, koska ei minulla suurta intoa ole esimerkiksi kertausharjoituksia ajatellen.
Suomessa on satojatuhansia miehiä +40v ikäluokassa ja heitä ei ole kutsuttu maanpuolustuikselliseen harjoitukseen. PV ja muu maanpuolustusjohto ei ole edes selvittänyt, millainen joukko olisi kiinnostunut osallistumaan nykyistä aktiivisemmin. Kärjistetysti voisi sanoa jopa että PV on täysin kaffella siitä, miten laiminlyönti saattaa nakertaa maanpuolustustahtoa.

Toisaalta reserviläistoiminta tuntuu herättävän paljon ajatuksia suuntaan jos toiseenkin. Kuinka paljon PV:n kannattaisi satsata keskusteluun reserviläisten kanssa?
On aivan yhdentekevää mitä suunnassa jos toisessa ajatellaan. PV:n anoa tehtävä olisi tavoittaa ne jotka haluavat kuunnella maanpuolustus-epistolaa. PV:n kannattaisi ainakin satsata sen verran että selvittää vielä tarkemmin mikä potentiaali on tahdon tasolla käytettävissä vapaaehtoisuuden pohjalta.

Siis edelleenkin toistan sen että PV:n keskustelukulttuuriksi voi käsittää myös sen miten keskustelua käydään sisäpiirin ulkopuolelle. Reserviläiset ovat ensimmäinen sidosryhmä jota tulee pohtia, koska asevelvollisuus on asemasta riippuen 50-60 ikävuoten saakka. Tämä keskustelukultturi on heikossa hapessa.

Lopetan narisemisen heti kun valtiojohto päättää että asevelvollisuutta on vain 40 v ikään saakka ja silloin kapiaiset ja sijoitetut ressut hoitaa hommansa just kuten haluavat ja juttelevat just kuten haluavat.
Samalla voin luopua omista aseistani, koska myös tässä tapauksessa tehtäväni on päättynyt.


.
 
Back
Top