Puolustusvoimien uudistetun taistelutavan perusteet videolla

[niäämi]

Niin, tai logiikka saattoi olla sekin että lähellä määrävahvuutta olevalla joukolla ra-harjoituksissa tuskallinen suoritus ei välttämättä olekaan niin vaikeaa. Nimim. Omajoukko(miinus miinus miinus) -harjoituksiin joskus leipääntynyt...

Tulee ihan mieleen muuan kerta kun AUK:n aikaan neljään mieheen rakenneltiin telamiinaestettä. Rj vuorossa ollut oli vähällä kimmastua kun jojo-vuorossa ollut tuli käskemään parivartion asettamisesta suojaamaan sulutteen rakentamista. Sai kuitenkin hermonsa pidettyä ja tarjosi vielä ilmavalvontaan yhtä miestä lisäksi. Kun eihän siitä esteestä kuitenkaan hyvä tule jos ei sitä ite tee.

 

[Iso-Mursu]

Joo, ja pitää mainita, että sitä KA:a ei ole varattu JSP:lle, vaan se pitää tilata ajostolta. Vissiin siellä ajattelivat, että teka hoitaa homman.

En muista miten nuo kuljetusjutut olisi oikeaoppisesti pitänyt järjestää.

Liekkö ollut joku jopa idean tynkä miksi hötkyiltiin noin suurella alimiehityksellä. Mutta eipä tuohon aikaan kauhean montaa lämäriä koko prikaati saapumiserästä kouluttanutkaan.

Pienellä porukalla toimitaan vissiin siksi, että porukka ei olisi muutenkaan täysilukuinen ja hommanhan toimii muutenkin kahdessa vuorossa. Lisäksi kun porukkaa on vähemmän, niin kaikille riittää tekemistä.

Ja tarkennan tuota KA juttua: eli JSP:llä ei suunnitelmien mukaan ole omia ajoneuvoja, vaan ne ovat osa pataljoonan huoltoa.

Tekemistä riitti kyllä. Välillä käytiin ?sopimusten vastaisesti? torjumassa maahanlaskua, ajettiin oikeita potilaita 24/7 varuskuntasairaalaan ja maakuntasairaalaan,

En halua valittaa. Pois se minusta. Harjoitus oli hyvä ja tarpeeksi haastava.

Kokeilen vain sanoa että kitkaa noihin hommiin olisi tullut paljon enemmän jos olisi ollut talvi, olisi tullut oikeita ammuttuja potilaita, olisi oikeasti pitänyt varautua epäreiluun tuleen, olisi pitänyt rukoilla erikseen ajoneuvoa jostain -oppiipahan taas uutta- jne

 

[SJ]

Mielenkiintoista kuulla Iso-Mursun kokemuksia.

Potilas evakointeja ei pidä mielestäni ajatella tehtäväksi lihasvoimalla, vaan ajoneuvoin. Tapahtumapaikalta pataljoona tasolle, haavoittuneen siirron pitäisi tapahtua pataljoonan kalustoa vastavan suojan ja liikkuvuuden omaavalla kalustolla. Niissä ei tarvita ihmeelisiä hoitohimmeleitä. pari koukkua tippapusseille ja parhaimmillaan happea. Siinä se, tietysti paaripaikkoja ja pari istumapaikkaa istumaan kykeneville.

Pataljoonan tasolta sitten kuorma-auto pohjaisia tilapäisratkaisuja joissa potilaat suojataan kylmältä ja jos mahdollista yksi perusasiat osaava saattaja. Kuten jo on todettu JSP tulee sijaita kulkukelpoisen uran varressa.

Onneksi ovat keksineet keinot jo että tippapulloja ei tarvitse roikottaa ylhäällä. Vähän kuin lasten puhallettavaan uimakellukkeeseen tipan nestepussi sisään. Puhalletaan täyteen ilmaa "kelluke" ja laitetaan vaikka potilaan haaroväliin koko komeus. Tipan nesteethän ei saa olla liian lämpimiä tai kylmiä. Tulee muuten hallaa potilaalle.

Jaa? Meillä taas homma tehtiin siten, että nestepussi laitetaan potilaan alle ja annetaan maanvetovoiman ja potilaan itse tehdä hommat.

 

[kimmo.j]

Joo hienoja keksintöjä, mutta mistä tiedät paljon nestettä on mennyt potilaaseen ja paljon on jäljellä? Nesteen määrä on kuitenkin merkittävä osa trauma potilaan hoitoa, sitä ei saa antaa liikaa, tai liian vähän. Mitä tulee nesteen lämpötilaan ja sen vaikutukseen potilaan jäähdyttäjänä, on hyvä laskea kuinka paljon 1000-2000ml on prosentteina ihmisen painosta. Tietenkään neste ei saa olla jäätynyt, tai juuri sen yläpuolella.

Kelluke ja potilaan paino ovat toimivia keinoja joukkueessa ja sieltä komppaniatasolle. Sen jälkeen pitäis jo katsella asiaa tarkemmin.

 

[SJ]

Joo hienoja keksintöjä, mutta mistä tiedät paljon nestettä on mennyt potilaaseen ja paljon on jäljellä? Nesteen määrä on kuitenkin merkittävä osa trauma potilaan hoitoa, sitä ei saa antaa liikaa, tai liian vähän. Mitä tulee nesteen lämpötilaan ja sen vaikutukseen potilaan jäähdyttäjänä, on hyvä laskea kuinka paljon 1000-2000ml on prosentteina ihmisen painosta. Tietenkään neste ei saa olla jäätynyt, tai juuri sen yläpuolella.

Kelluke ja potilaan paino ovat toimivia keinoja joukkueessa ja sieltä komppaniatasolle. Sen jälkeen pitäis jo katsella asiaa tarkemmin.

Potilaskorttiin laitetaan se, että montako pussia on annettu. Pussin lämpötilan pitäisi olla vähintään 20 astetta ja ei ylitse ruumiinlämpötilan, jos sitä on tarkoitus laittaa potilaaseen. Noiden pussien lämpimänä pitäminen on yksi ongelma mikä on hankala ratkaista ja siksi esim. joukkueen lämärillä ei ole tippanesteitä, koska hänellä ei ole mitään millä pitää se sopivan lämpöisenä. Lämäri voisi koettaa pitää pussia vaatteiden alla jatkuvasti, mutta se ei ole oikein käytännölistä. Ja on myös sanottu, että SP:lle pääsee nopeammin, kun potilas viedään sinne nopeasti, eikä aleta etulinjassa räpeltämään nesteiden kanssa. Ei sillä, että SP:kään olisi hommaan erityisen hyvin varustettu.

Ja niin, ainakaan minun aikana lämärillä ei ollut tippanesteitä joukkueen tasolla, nykyisestä en osaa sanoa.

 

[Iso-Mursu]

Joo hienoja keksintöjä, mutta mistä tiedät paljon nestettä on mennyt potilaaseen ja paljon on jäljellä? Nesteen määrä on kuitenkin merkittävä osa trauma potilaan hoitoa, sitä ei saa antaa liikaa, tai liian vähän. Mitä tulee nesteen lämpötilaan ja sen vaikutukseen potilaan jäähdyttäjänä, on hyvä laskea kuinka paljon 1000-2000ml on prosentteina ihmisen painosta. Tietenkään neste ei saa olla jäätynyt, tai juuri sen yläpuolella.

Kelluke ja potilaan paino ovat toimivia keinoja joukkueessa ja sieltä komppaniatasolle. Sen jälkeen pitäis jo katsella asiaa tarkemmin.

Potilaskorttiin laitetaan se, että montako pussia on annettu. Pussin lämpötilan pitäisi olla vähintään 20 astetta ja ei ylitse ruumiinlämpötilan, jos sitä on tarkoitus laittaa potilaaseen. Noiden pussien lämpimänä pitäminen on yksi ongelma mikä on hankala ratkaista ja siksi esim. joukkueen lämärillä ei ole tippanesteitä, koska hänellä ei ole mitään millä pitää se sopivan lämpöisenä. Lämäri voisi koettaa pitää pussia vaatteiden alla jatkuvasti, mutta se ei ole oikein käytännölistä. Ja on myös sanottu, että SP:lle pääsee nopeammin, kun potilas viedään sinne nopeasti, eikä aleta etulinjassa räpeltämään nesteiden kanssa. Ei sillä, että SP:kään olisi hommaan erityisen hyvin varustettu.

Ja niin, ainakaan minun aikana lämärillä ei ollut tippanesteitä joukkueen tasolla, nykyisestä en osaa sanoa.

Meillä tippa oli SP-tasalta alkavaa toimintaa.

Talvella tietysti oma ongelmansa juuri tuo nesteen lämpimänä pysyminen. Kuinka etulinjan vieressä olevalla SP:llä voi pitää tulia päällä, vahtia että nesteet ei kiehu jne..

 

[SJ]

Joo hienoja keksintöjä, mutta mistä tiedät paljon nestettä on mennyt potilaaseen ja paljon on jäljellä? Nesteen määrä on kuitenkin merkittävä osa trauma potilaan hoitoa, sitä ei saa antaa liikaa, tai liian vähän. Mitä tulee nesteen lämpötilaan ja sen vaikutukseen potilaan jäähdyttäjänä, on hyvä laskea kuinka paljon 1000-2000ml on prosentteina ihmisen painosta. Tietenkään neste ei saa olla jäätynyt, tai juuri sen yläpuolella.

Kelluke ja potilaan paino ovat toimivia keinoja joukkueessa ja sieltä komppaniatasolle. Sen jälkeen pitäis jo katsella asiaa tarkemmin.

Potilaskorttiin laitetaan se, että montako pussia on annettu. Pussin lämpötilan pitäisi olla vähintään 20 astetta ja ei ylitse ruumiinlämpötilan, jos sitä on tarkoitus laittaa potilaaseen. Noiden pussien lämpimänä pitäminen on yksi ongelma mikä on hankala ratkaista ja siksi esim. joukkueen lämärillä ei ole tippanesteitä, koska hänellä ei ole mitään millä pitää se sopivan lämpöisenä. Lämäri voisi koettaa pitää pussia vaatteiden alla jatkuvasti, mutta se ei ole oikein käytännölistä. Ja on myös sanottu, että SP:lle pääsee nopeammin, kun potilas viedään sinne nopeasti, eikä aleta etulinjassa räpeltämään nesteiden kanssa. Ei sillä, että SP:kään olisi hommaan erityisen hyvin varustettu.

Ja niin, ainakaan minun aikana lämärillä ei ollut tippanesteitä joukkueen tasolla, nykyisestä en osaa sanoa.

Meillä tippa oli SP-tasalta alkavaa toimintaa.

Talvella tietysti oma ongelmansa juuri tuo nesteen lämpimänä pysyminen. Kuinka etulinjan vieressä olevalla SP:llä voi pitää tulia päällä, vahtia että nesteet ei kiehu jne..

Trangia varmaan. Ja jos saa vielä jonkin eristävän kassin niille, niin luulisi kestävän sen aikaa, että muut hommat kerkiää tehdä. Ja sitten on vain sullottava se takin alle.

 

[Iso-Mursu]

Joo hienoja keksintöjä, mutta mistä tiedät paljon nestettä on mennyt potilaaseen ja paljon on jäljellä? Nesteen määrä on kuitenkin merkittävä osa trauma potilaan hoitoa, sitä ei saa antaa liikaa, tai liian vähän. Mitä tulee nesteen lämpötilaan ja sen vaikutukseen potilaan jäähdyttäjänä, on hyvä laskea kuinka paljon 1000-2000ml on prosentteina ihmisen painosta. Tietenkään neste ei saa olla jäätynyt, tai juuri sen yläpuolella.

Kelluke ja potilaan paino ovat toimivia keinoja joukkueessa ja sieltä komppaniatasolle. Sen jälkeen pitäis jo katsella asiaa tarkemmin.

Potilaskorttiin laitetaan se, että montako pussia on annettu. Pussin lämpötilan pitäisi olla vähintään 20 astetta ja ei ylitse ruumiinlämpötilan, jos sitä on tarkoitus laittaa potilaaseen. Noiden pussien lämpimänä pitäminen on yksi ongelma mikä on hankala ratkaista ja siksi esim. joukkueen lämärillä ei ole tippanesteitä, koska hänellä ei ole mitään millä pitää se sopivan lämpöisenä. Lämäri voisi koettaa pitää pussia vaatteiden alla jatkuvasti, mutta se ei ole oikein käytännölistä. Ja on myös sanottu, että SP:lle pääsee nopeammin, kun potilas viedään sinne nopeasti, eikä aleta etulinjassa räpeltämään nesteiden kanssa. Ei sillä, että SP:kään olisi hommaan erityisen hyvin varustettu.

Ja niin, ainakaan minun aikana lämärillä ei ollut tippanesteitä joukkueen tasolla, nykyisestä en osaa sanoa.

Meillä tippa oli SP-tasalta alkavaa toimintaa.

Talvella tietysti oma ongelmansa juuri tuo nesteen lämpimänä pysyminen. Kuinka etulinjan vieressä olevalla SP:llä voi pitää tulia päällä, vahtia että nesteet ei kiehu jne..

Trangia varmaan. Ja jos saa vielä jonkin eristävän kassin niille, niin luulisi kestävän sen aikaa, että muut hommat kerkiää tehdä. Ja sitten on vain sullottava se takin alle.

Meille oli tarjolla vain SP:n kamina. Ja takin alle ei montaa pussia mahdu.

Mutta alkaa mennä aika paljon aiheesta ohitse.

 

[kimmo.j]

Joo hienoja keksintöjä, mutta mistä tiedät paljon nestettä on mennyt potilaaseen ja paljon on jäljellä? Nesteen määrä on kuitenkin merkittävä osa trauma potilaan hoitoa, sitä ei saa antaa liikaa, tai liian vähän. Mitä tulee nesteen lämpötilaan ja sen vaikutukseen potilaan jäähdyttäjänä, on hyvä laskea kuinka paljon 1000-2000ml on prosentteina ihmisen painosta. Tietenkään neste ei saa olla jäätynyt, tai juuri sen yläpuolella.

Kelluke ja potilaan paino ovat toimivia keinoja joukkueessa ja sieltä komppaniatasolle. Sen jälkeen pitäis jo katsella asiaa tarkemmin.

Potilaskorttiin laitetaan se, että montako pussia on annettu. Pussin lämpötilan pitäisi olla vähintään 20 astetta ja ei ylitse ruumiinlämpötilan, jos sitä on tarkoitus laittaa potilaaseen. Noiden pussien lämpimänä pitäminen on yksi ongelma mikä on hankala ratkaista ja siksi esim. joukkueen lämärillä ei ole tippanesteitä, koska hänellä ei ole mitään millä pitää se sopivan lämpöisenä. Lämäri voisi koettaa pitää pussia vaatteiden alla jatkuvasti, mutta se ei ole oikein käytännölistä. Ja on myös sanottu, että SP:lle pääsee nopeammin, kun potilas viedään sinne nopeasti, eikä aleta etulinjassa räpeltämään nesteiden kanssa. Ei sillä, että SP:kään olisi hommaan erityisen hyvin varustettu.

Ja niin, ainakaan minun aikana lämärillä ei ollut tippanesteitä joukkueen tasolla, nykyisestä en osaa sanoa.

Tarkoitin mistä näet onko pussista mennyt puolet, vai, onko se jo loppu.
Jos pussi pääsee loppumaan ja sitä ei huomata, menee kanyyli monesti tukkoon, jolloin "vaivalla" saatu suonitie menetään. Ei hyvä juttu matalapaineisella potillaalla, jolle tipan saaminen voi olla hankalaa. Pointtini on, että vammapotilakin tarvitsee seurantaa ja niitä kipeitä kavereita on hidasta ja työlästä käännellä pusseja tarkistellessasi. Ja kun kääntelijöitä ei ole tarpeeksi, jäävät tipat ilman seurantaa. Lisäksi tiputus nopeutta on vaikea säädellä tuossa menetelmässä. Yli nesteytystä pitää kuitenkin välttää koska se on pahasta.

Sinänsä olet oikeassa tuosta nopeasta evakoinista SP,lle. Nesteet saataisiin pysymään lämpöisinä sähkölämmiteisissä nestelaukuissa jotka pidetää ajoneuvossa(virtalähde). Mutta ehkä hiukan liian hifiä intille. Tiputettaessa taas nesteille löytyy siihen tarkoitettuja suojia jotka eristävät sekä pussin, että letkun.

 

[Ohjus-tiedustelija]

Millä ihmeen perusteella oma partiotason tiedustelu/tulenjohto ei kykene seuraamaan mitä hyökkäyksen pääuran suunnassa tapahtuu ensimmäisen pataljoonan jo mentyä ohi? Se on yksinkertaisesti tekemätön paikka putsata urien laitoja jokaisesta silmäparista kymmenien km matkalta.

Toivon mukaan pystyy todellisuudessa voi olla vaikeaa koska myös vihollisen tiedustelua kiinnostaa missä joukot piileskelevät. Siellä tiedustelua tapahtuu myös enevissä määrin ilmasta.

Partiotason tiedustelulaavua tms. asemaa et ilmasta käsin Suomalaisesta metsästä löydä vaikka olisi kuinka lämpökameraa käytössä, se on ihan saletti. Isommat osastot ovat sitten asia erikseen.

Uusi tst-tapa käyttää hyväkseen juuri sitä että hyökkääjä ei kykene/sen ei kannata yrittää putsata sieltä pääuran liepeiltä* edes komppaniatason kokoonpanoja, joukkueista puhumattakaan (koska niitä on tuossa mittaluokassa ihan liian paljon ja ihan liian suurella alueella). Hyökkääjän resurssit joukkomäärien suhteen ovat jotain ihan muuta kuin edellisessä isossa kahinassa ja nykysotien meininki on muutenkin se että pyritään mahdollisemman nopeaan ratkaisuun.

*käytin sanaa liepeiltä siksi, että omien "palluroiden" ei todellakaan tarvi/kannata kyyhöttää kiinni siinä urassa ja odottaa että niskaan sataa epäsuoraa/joku koukkaa selustaan. Idea on siinä että isketään ja väistetään jokunen km eri paikkaan/taaemmas ns. suojaan valmistautumaan uuteen iskuun.

Hohhoijaa vai jättäisi vihollinen komppanian kokoisia joukkoja sivustoille ja selustaan vapaasti tekemään kiusaa :a-grin: Kyllä niillä on kuule ihan omat porukat tihulaisia varten jotka tarpeen vaatiessa vaikka tasoittaa koko metsän jos ei muuten turpeen purijat tajua lähteä.

Niin, edelleenkin homman idea on siinä että puolustajan palluroita jää sinne sivustoihin niin paljon että niihin on vaikea vaikuttaa, on täyttä utopiaa että hyökkääjä kykenisi pistämään ns. metsää sileäksi kymmien km matkalta. Kartalta poistettavia palluroita on liikaa ja ne ovat liian pieniä/nopeita raskaammalle tulivoimalle. Mekanisoitua voimaa on niitä vastaan vaikea suunnata koska ne majailevat mekanisoidulle voimalle epäedullisessa maastossa jne.

Pariaatteessa ihan sama idea kuin epäsuoran tykkikohtaisessa hajauttamisessa, enää ei tarjota yhtä suurta ns. paikoilleen jämähtänyttä maalia, vaan sama kokonaisuus on ripoteltu pienempiin osiin huomattavasti isommalle alueelle. Vihollisen täytyy siis suunnata koko voima aina yhtä tykkiä (joukkuetta) kohden että saa sen tuhottua ja tämä syö melkoisesti aikaa ja resursseja. Jos vihollinen jakaa oman voimansa samaan tapaan pienempiin osiin ja alkaa ampumaan ns. "yhtä tykkiä yhdellä tykillä", niin touhusta putoaa teho kokonaan pois.

Olen itsekkin ymmärtänyt uuden taistelu tavan isku ja väistö tyyppiseksi mutta se ei poista sitä ongelmaa että täytyy pikkaisen tietää että mitä vastaan isketään ja millä voimalla. Eli päästään taas siihen ongelmaan eli puutteelliseen tiedusteluun.

Mikä estää esim. joukkueiksi hajautettua komppaniaa jättämään/lähettämään uran varteen partioita tiedustelemaan=välittämään tietoa mitä siellä tapahtuu?

Järki ja kartta käteen kiitos!
Naapuri toimii edelleen meidän näkökulmastamme todella isoilla ja kankeilla orkestereillä, ei sellaisia ajoneuvomääriä suunnata mihinkään korpiin tai pikkuteille (tai jos suunnataan niin hyökkääjän voima pirstaloituu sinne pieniksi palasiksi) . Kyllä pääsuunnat on aika hyvin ennakoitavissa. Kuten jo moneen kertaan on todettu niin miinoitteilla sitten pyritään estämään/hidastamaan ei haluttuihin suuntiin tapahtuvia pienempien osastojen mahdollisia tiedustelu/koukkaus liikkeitä. Kevyelläkin miinoitteella saadaan helposti liike seis ja ostettua näin aikaa omille vastatoimenpiteille.

Naapurilla on myös nopeita joukkoja joilla voidaan ottaa kohteita haltuun ja odotella vahvistuksia.

Kyllä, esim. maahanlaskut ovat tällaisia, mutta niitä ei riitä kuin ratkaiseviin paikkoihin.

Naapurilla riittää voimia sen tilapäiseen jakamiseenkin. Jostain syystä täällä kuvitellaan 2ww karttakuvia joissa venäjältä tuli muutama paksu nuoli suomen rajojen yli :a-rolleyes: Rintaman leveys voi paikallisesti olla vaikka 20km koska meillä on omaa toimintaa kohtaa samoja rajoitteita kuin vihollisellakin vaikkakin voimme järjestää niitä viholliselle lisää. Mitä pää suuntiin tulee niin totta maar se tiedetään että etelän keskukset vihollista kiinnostavat tavoitteeseen pääsyyn voi olla vaan aika monta tietä ja kaikki ei välttämättä kulje pelkästään pääteitä pitkin. Se riittää että pää uralla etenisi raskas yksikkö ja pienemmillä vahvennettuja yksiköitä. Kyllä siinä on tarpeeksi torjuttavaa siinä vaiheessa.

Kummasti sodat/organisaatiot ovat menneet juurikin siihen suuntaan että voimia nimenomaan keskitetään, ei jaeta! Resurssit eivät ole enää kellään samanlaiset kuin ennen.

Tiestö nyt on vaan rakentunut ajansaatossa niin että ne pääurilta lähtevät muut tiet kiemutelevat aina enemmän tai vähemmän ihan muuhun suuntaan kuin mihin pääura vie. Sinne suuntaava hyökkääjä ei mitenkään kykene pysymään pääuralla etenevien joukkojen tasalla ja se on puolustajalle muutenkin huomattavasti edullisempaa maastoa. Edelleen pelkkää plussaa mitä enemmän vihollinen jakaa sinne voimiaan.

Esimerkkinä vaikka sellainen että naapurilla on tykistöllä ja lento levitteisesti levitettäviä miinoja joilla voidaan suojata sivustat. Meillä tätä luksusta kiitos halosen ja silloisen eduskunnan ei enään ole. Eli vihollinen pystyy ja rajoittaa myös meidän liikettämme.

Miettikääpäs nyt oikeasti millaisia määriä niitä miinoja pitäisi sadattaa metsiin että tuollainen taktiikka toimisi ns. sivustojen suojaajana? Ihan varmasti noitakin käytetään, mutta ei siitä miksikään sivustojen suojaajaksi ole.

Miten itsenäinen tst-kyky muuttuu perustavaa laatua olevalla tavalla muuksi telojen ja siviili kumipyörien välillä esim. etelässä kun käytössä on aina joku tienpohja luokkaa 1km säteellä ja kun itse ajoneuvoa ei ole tarve saada n. 1km lähemmäksi varsinaista tst-kosketusta. Ja nythän puhutaan siis alueellisten joukkojen perusmassasta -> liikkuvammat/suuremmilta etäisyyksiltä koukkailevat osastot ovat ihan oma lukunsa.

Muuttuu se siten että hiacen matka katkeaa vihollisen murrosteeseen kun se teka jatkaa matkaa metsän kautta. Ellei pioneereja ole sitten sitä veraa vapaan että voidaan ruveta teitä rakentamaan.

Millä/missä vaiheessa se hyökkäävä vihollinen on rakentanut murrosteen puolustajan alueelle? Ja jos meinaat siroitemiinoitteita, niin ei sellaista ilmasta käsin tienmaastoon römpsäytettyä kierretä sen ihmeellisemmin tekallakaan... Nopeiten päästään varmaan ampumalla/kolaamalla tiellä näkyvät miinat pois.

Tässä uudessa taistelu tavassa korostuu juuri liike että voidaan niitä yllätyksiä järjestää.. Siinä ei paljon auta jos porukat liikkuu jalan tai polkupyörällä tai pahimmassa tapauksessa traktorilla joka näkyy uavin lämppäriin hyvinkin kaukaa.

Mikä moottorilla kulkeva härveli ei liikkuessaan näkyisi lennokin tms. lämpökamerassa? Eiköhän näiden hajautettujen ns. perusjoukkojen osalta idea ole se että vihollinen kyllä tietää niitä olevan sivustoilla, mutta ei pysty/halua niihin takertua suurempien tavoitteiden ollessa tähtäimessä. Sivuissa tiedetään liikkuvan puolustajan osastoja, mutta jos jalkautettuja joukkueita odottaa ns. suoja-asemissa esim. luokkaa 30min iskuvalmiuden päässä urasta, niin ei sellaista päivystystä/järjestelmää taida löytyä joka tuollaiseen pystyisi reagoimaan...

Ottoajoneuvon suurin vaatimus lienee se että kyseinen härveli saadaan metsätiellä ympäri maaston kautta ja/tai ilmasuojaan uralta sivuun luokkaa 2x ajoneuvon oman pituuden verran...

Kuten aiemmin kirjoitin niin uusi taistelu tapa on hyvä ja kannatettava mutta jos siinä floppaa yksikin tärkeä elementti on se sitten liike, tilanne tieto tai tulivoima niin homma menee räpeltelyksi ja vihollisen kiusaamiseksi eikä sillä saavuteta muuta kuin sankari vainaita. Tuossa täytyy pystyä olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan riittävän vahvana. Tuossa täytyy tietää missä ja millainen vihollinen on ja tuossa täytyy tieto liikkua siten että se juutu minnekään ja lisäksi tuossa täytyy saada riittävä määrä tulivoimaa keskitettyä sinne missä sen tarve kulloinkin on.

Nyt taas puhut mielestäni ehkä vähän enemmän siitä ratkaisevasta iskusta jolloin jo heikennettyä hyökkääjää vastaan isketään lopullisesti liikkuvammilla/tulivoimasemmilla joukoilla, niiden varustus on jotain muuta. Minä olen puhunut tässä pitkälti niistä perusjoukoista joilla vain heikennetään ns. "ohi kulkevia" osastoja ja isketään tuhoamistarkoituksessa esim. vain hyökkääjän takaporrasta vastaan. Joukkoja taitaa olla olla luvassa monensorttisia ja monentasoisella varustuksella.

 

[Iso-Mursu]

Uusi tst-tapa käyttää hyväkseen juuri sitä että hyökkääjä ei kykene/sen ei kannata yrittää putsata sieltä pääuran liepeiltä* edes komppaniatason kokoonpanoja, joukkueista puhumattakaan (koska niitä on tuossa mittaluokassa ihan liian paljon ja ihan liian suurella alueella). Hyökkääjän resurssit joukkomäärien suhteen ovat jotain ihan muuta kuin edellisessä isossa kahinassa ja nykysotien meininki on muutenkin se että pyritään mahdollisemman nopeaan ratkaisuun.

*käytin sanaa liepeiltä siksi, että omien "palluroiden" ei todellakaan tarvi/kannata kyyhöttää kiinni siinä urassa ja odottaa että niskaan sataa epäsuoraa/joku koukkaa selustaan. Idea on siinä että isketään ja väistetään jokunen km eri paikkaan/taaemmas ns. suojaan valmistautumaan uuteen iskuun.

Paljonkos tarvitaan sotilaallista voimaa että Varttius Highwayn varrella piilottelevan alueellisenkomppanian saa tuhottua. Joukkue? Komppania? Pataljoona?

Kuinka monta pataljoonaa on venäläisessä prikaatissa?

Jos uudessa alueellisessataisteluosastossa on 4-6 komppaniaa, niin montako pataljoonaa sitoutuu putsaamaan ojitettuja soita?

 

[Ohjus-tiedustelija]

Panssareilla tuettuun sivustavarmistukseen riittää kohtuullinen vähäinen määrä joukkoja, kun vastassa on vain kevyttä jalkaväkeä. Sivustavarmistuksen kimppuun käynyt jalkaväkemme saa tuskin mitään aikaan ja toisaalta kiilan keskeltä tulee lisää väkeä sivustan avuksi tarvittaessa. Teloilla kerkeää. Meidän jalkapatikassa olevien hyökkääjien tilanne on toinen. Vaikka pääuran sivussa oleva varmistus lyötäisiin hetkessä, olisi siitä aina vähintään muutama kilometri varsinaiselle vihollisen kulkuväylälle.

Hyökkääjälle riittää rauhallisempi vauhti. 10-20 kilometriä päivässä on ihan hyvä tahti. Sen kyllä rämpivät panssarit ja jalkaväki metsässä, vaikka muutama vaunu suohon uppoaisikin. Tiellä ja aukeilla etenevät joukot syöksähtelevät eteenpäin ja odottavat välillä sivustavarmistuksen valmistumista.

Joukkojen huolto jopa puoltaa leveätä hyökkäyskaistaa, jotta yksittäisiä kulkuväyliä voidaan käyttää yhdensuuntaiseen liikenteeseen.

Meidän kannalta tällainen hyökkäys olisi ihanteellinen pienellä jossittelulla. Eli onnistunut puolustus vaatisi suurta määrää jalkaväkeä, joka kykenisi nopeasti linnoittamaan, miinoittamaan ja murrostamaan laajoja alueita, sekä miehittämään nämä alueet. Toinen vaatimus on suuri määrä tykistöä, jonka maastoliikkuvuus on riittävä nopeaan liikkeeseen vihollisen edessä. Liikkeiden on oltava nopeita, jotta ampumaankin keretään. Kolmas vaatimus on kyky huollon toteuttamiseen. Varsinkin tykistön ammushuolto vaatii paljon kuljetuksia. Ongelma on vaan siinä, ettei mikään näistä osa-alueista vaikuta vahvistuvan, vaan ne pikemminkin heikkenevät. Miehet vähenevät, tykit vähenevät ja täsmä-, sekä siroteaseiden myötä kuljetuskyky heikkenee.

Eli melkein kuvittelisin vihollisen taktisen vastauksen olevan hyvinkin vanhahtavan näköinen. Mitä järkeä heidän olisi rynnätä kapeina kiiloina meidän joukkojen silputtavaksi?

Vahvensin vähän :blush:. Mitä tarkoitat tällä; meinaatko jotta etenemisurilla etenee panssarirykmentti ja sivustavarmistuksessa pitkin mettiä esim. vaunukomppania?.

Oletettavasti et, koska tst-vaunut eivät moiseen temppuun kykene. Metikössä saattaa painella kärrypolkuja pitkin BMP3:ia tai vastaavia jos hyvin käy, mutta kyllä tulevaisuudessa sivustavarmistuksen hoitaa UCAV+mönkijä+crossipyörillä liikkuvat porukat. Kunhan Audi miehet saisivat vain nuo UCAV:t toimimaan...

Tarkoitan sillä niitä kärjessä hyökänneen osaston rippeitä, jotka perästä tullut uusi yksikkö ohittaa. Kärkiyksikkö tuupataan pääuralta sivuun varmistukseksi, kun tietty siivu latua on avattu. Toki heidän pitää tapella sinne sivulle se muutama kilometri jotain kylätietä, mutta sen edettyään levittäytyvät ja ottavat puolustusasemat parhaansa mukaan. Oletettavasti tässä vaiheessa heillä on jäljellä osa miehistä ja kalustosta. Kilometrille puolustusasemienketjua ei tarvita montaakaan miestä ja vaunua, jotta siitä tulee hankala asema ilman tykistöä hyökkäävälle jalkaväelle. Näiden sivustaa varmistavien ei nimittäin tarvitse luoda yhtenäistä linjaa, vaan 500-1000 metrin välein olevat ryhmän tukikohdat riittävät. Teoriassa niiden väleistä pääsisivät meidän yksiköt, mutta käytännössä ne työntyisivät muutaman neliökilometrin pussiin, joten haluja siihen tuskin löytyy.

Keskelle metsää/metsätietä parkkeerattu ps-vaunu menettää käytännössä lähes kaiken tulivoimansa muualle paitsi uran suuntaan jos maasto on vähääkään peitteisempää. Jos ps-joukko parkkeeraa peitteiseen maastoon ja vielä levittäytyy laajalle alueelle, niin se on todella heikossa asemassa jv-painotteista hyökkäystä vastaan (joka ei tietenkään puske päälle sitä uraa pitkin vaan mahdollisemman peitteisen maaston kautta), ps-joukoissa kun miesten määrää on korvattu vaunujen tulivoimalla ja jos sitä tulivoimaa ei päästä käyttämään niin muskelit jäävät kovin ohuiksi...

Ja mihin se pallomeren tykistö jo kerkesi unohtumaan?

 

[Iso-Mursu]

Panssareilla tuettuun sivustavarmistukseen riittää kohtuullinen vähäinen määrä joukkoja, kun vastassa on vain kevyttä jalkaväkeä. Sivustavarmistuksen kimppuun käynyt jalkaväkemme saa tuskin mitään aikaan ja toisaalta kiilan keskeltä tulee lisää väkeä sivustan avuksi tarvittaessa. Teloilla kerkeää. Meidän jalkapatikassa olevien hyökkääjien tilanne on toinen. Vaikka pääuran sivussa oleva varmistus lyötäisiin hetkessä, olisi siitä aina vähintään muutama kilometri varsinaiselle vihollisen kulkuväylälle.

Hyökkääjälle riittää rauhallisempi vauhti. 10-20 kilometriä päivässä on ihan hyvä tahti. Sen kyllä rämpivät panssarit ja jalkaväki metsässä, vaikka muutama vaunu suohon uppoaisikin. Tiellä ja aukeilla etenevät joukot syöksähtelevät eteenpäin ja odottavat välillä sivustavarmistuksen valmistumista.

Joukkojen huolto jopa puoltaa leveätä hyökkäyskaistaa, jotta yksittäisiä kulkuväyliä voidaan käyttää yhdensuuntaiseen liikenteeseen.

Meidän kannalta tällainen hyökkäys olisi ihanteellinen pienellä jossittelulla. Eli onnistunut puolustus vaatisi suurta määrää jalkaväkeä, joka kykenisi nopeasti linnoittamaan, miinoittamaan ja murrostamaan laajoja alueita, sekä miehittämään nämä alueet. Toinen vaatimus on suuri määrä tykistöä, jonka maastoliikkuvuus on riittävä nopeaan liikkeeseen vihollisen edessä. Liikkeiden on oltava nopeita, jotta ampumaankin keretään. Kolmas vaatimus on kyky huollon toteuttamiseen. Varsinkin tykistön ammushuolto vaatii paljon kuljetuksia. Ongelma on vaan siinä, ettei mikään näistä osa-alueista vaikuta vahvistuvan, vaan ne pikemminkin heikkenevät. Miehet vähenevät, tykit vähenevät ja täsmä-, sekä siroteaseiden myötä kuljetuskyky heikkenee.

Eli melkein kuvittelisin vihollisen taktisen vastauksen olevan hyvinkin vanhahtavan näköinen. Mitä järkeä heidän olisi rynnätä kapeina kiiloina meidän joukkojen silputtavaksi?

Vahvensin vähän :blush:. Mitä tarkoitat tällä; meinaatko jotta etenemisurilla etenee panssarirykmentti ja sivustavarmistuksessa pitkin mettiä esim. vaunukomppania?.

Oletettavasti et, koska tst-vaunut eivät moiseen temppuun kykene. Metikössä saattaa painella kärrypolkuja pitkin BMP3:ia tai vastaavia jos hyvin käy, mutta kyllä tulevaisuudessa sivustavarmistuksen hoitaa UCAV+mönkijä+crossipyörillä liikkuvat porukat. Kunhan Audi miehet saisivat vain nuo UCAV:t toimimaan...

Tarkoitan sillä niitä kärjessä hyökänneen osaston rippeitä, jotka perästä tullut uusi yksikkö ohittaa. Kärkiyksikkö tuupataan pääuralta sivuun varmistukseksi, kun tietty siivu latua on avattu. Toki heidän pitää tapella sinne sivulle se muutama kilometri jotain kylätietä, mutta sen edettyään levittäytyvät ja ottavat puolustusasemat parhaansa mukaan. Oletettavasti tässä vaiheessa heillä on jäljellä osa miehistä ja kalustosta. Kilometrille puolustusasemienketjua ei tarvita montaakaan miestä ja vaunua, jotta siitä tulee hankala asema ilman tykistöä hyökkäävälle jalkaväelle. Näiden sivustaa varmistavien ei nimittäin tarvitse luoda yhtenäistä linjaa, vaan 500-1000 metrin välein olevat ryhmän tukikohdat riittävät. Teoriassa niiden väleistä pääsisivät meidän yksiköt, mutta käytännössä ne työntyisivät muutaman neliökilometrin pussiin, joten haluja siihen tuskin löytyy.

Jos 1000m välein laitetaan ryhmä 20 km matkalle, niin se tekee 20 ryhmää.

Jos joukkueessa on 3 ryhmää joilla tuollaisen pesäkkeen voi tehdä, niin tarvittaisiin siis 7 joukkuetta suojaamaan yksi sivusta. Kun suojataan molemmat niin 14 joukkuetta.

Eli kuinkas monta komppaniaa?

 

[Ohjus-tiedustelija]

Panssareilla tuettuun sivustavarmistukseen riittää kohtuullinen vähäinen määrä joukkoja, kun vastassa on vain kevyttä jalkaväkeä. Sivustavarmistuksen kimppuun käynyt jalkaväkemme saa tuskin mitään aikaan ja toisaalta kiilan keskeltä tulee lisää väkeä sivustan avuksi tarvittaessa. Teloilla kerkeää. Meidän jalkapatikassa olevien hyökkääjien tilanne on toinen. Vaikka pääuran sivussa oleva varmistus lyötäisiin hetkessä, olisi siitä aina vähintään muutama kilometri varsinaiselle vihollisen kulkuväylälle.

Hyökkääjälle riittää rauhallisempi vauhti. 10-20 kilometriä päivässä on ihan hyvä tahti. Sen kyllä rämpivät panssarit ja jalkaväki metsässä, vaikka muutama vaunu suohon uppoaisikin. Tiellä ja aukeilla etenevät joukot syöksähtelevät eteenpäin ja odottavat välillä sivustavarmistuksen valmistumista.

Joukkojen huolto jopa puoltaa leveätä hyökkäyskaistaa, jotta yksittäisiä kulkuväyliä voidaan käyttää yhdensuuntaiseen liikenteeseen.

Meidän kannalta tällainen hyökkäys olisi ihanteellinen pienellä jossittelulla. Eli onnistunut puolustus vaatisi suurta määrää jalkaväkeä, joka kykenisi nopeasti linnoittamaan, miinoittamaan ja murrostamaan laajoja alueita, sekä miehittämään nämä alueet. Toinen vaatimus on suuri määrä tykistöä, jonka maastoliikkuvuus on riittävä nopeaan liikkeeseen vihollisen edessä. Liikkeiden on oltava nopeita, jotta ampumaankin keretään. Kolmas vaatimus on kyky huollon toteuttamiseen. Varsinkin tykistön ammushuolto vaatii paljon kuljetuksia. Ongelma on vaan siinä, ettei mikään näistä osa-alueista vaikuta vahvistuvan, vaan ne pikemminkin heikkenevät. Miehet vähenevät, tykit vähenevät ja täsmä-, sekä siroteaseiden myötä kuljetuskyky heikkenee.

Eli melkein kuvittelisin vihollisen taktisen vastauksen olevan hyvinkin vanhahtavan näköinen. Mitä järkeä heidän olisi rynnätä kapeina kiiloina meidän joukkojen silputtavaksi?

Vahvensin vähän :blush:. Mitä tarkoitat tällä; meinaatko jotta etenemisurilla etenee panssarirykmentti ja sivustavarmistuksessa pitkin mettiä esim. vaunukomppania?.

Oletettavasti et, koska tst-vaunut eivät moiseen temppuun kykene. Metikössä saattaa painella kärrypolkuja pitkin BMP3:ia tai vastaavia jos hyvin käy, mutta kyllä tulevaisuudessa sivustavarmistuksen hoitaa UCAV+mönkijä+crossipyörillä liikkuvat porukat. Kunhan Audi miehet saisivat vain nuo UCAV:t toimimaan...

Tarkoitan sillä niitä kärjessä hyökänneen osaston rippeitä, jotka perästä tullut uusi yksikkö ohittaa. Kärkiyksikkö tuupataan pääuralta sivuun varmistukseksi, kun tietty siivu latua on avattu. Toki heidän pitää tapella sinne sivulle se muutama kilometri jotain kylätietä, mutta sen edettyään levittäytyvät ja ottavat puolustusasemat parhaansa mukaan. Oletettavasti tässä vaiheessa heillä on jäljellä osa miehistä ja kalustosta. Kilometrille puolustusasemienketjua ei tarvita montaakaan miestä ja vaunua, jotta siitä tulee hankala asema ilman tykistöä hyökkäävälle jalkaväelle. Näiden sivustaa varmistavien ei nimittäin tarvitse luoda yhtenäistä linjaa, vaan 500-1000 metrin välein olevat ryhmän tukikohdat riittävät. Teoriassa niiden väleistä pääsisivät meidän yksiköt, mutta käytännössä ne työntyisivät muutaman neliökilometrin pussiin, joten haluja siihen tuskin löytyy.

Jos 1000m välein laitetaan ryhmä 20 km matkalle, niin se tekee 20 ryhmää.

Jos joukkueessa on 3 ryhmää joilla tuollaisen pesäkkeen voi tehdä, niin tarvittaisiin siis 7 joukkuetta suojaamaan yksi sivusta. Kun suojataan molemmat niin 14 joukkuetta.

Eli kuinkas monta komppaniaa?

Ryhmä = ryntö/kulj.vaunu miestäyttöineen?
Kuinka pitkä elinikä tuollaisilla pisteillä olisi jossain metsätien varressa yksinään? Ei paljon helpompaa hommaa voisi olla esim. puolijoukkueelle käydä hoitamassa tuollaisia pois päiviltään sitä mukaan kun niitä metsiin ripoteltaisiin...

 

[baikal]

Panssareilla tuettuun sivustavarmistukseen riittää kohtuullinen vähäinen määrä joukkoja, kun vastassa on vain kevyttä jalkaväkeä. Sivustavarmistuksen kimppuun käynyt jalkaväkemme saa tuskin mitään aikaan ja toisaalta kiilan keskeltä tulee lisää väkeä sivustan avuksi tarvittaessa. Teloilla kerkeää. Meidän jalkapatikassa olevien hyökkääjien tilanne on toinen. Vaikka pääuran sivussa oleva varmistus lyötäisiin hetkessä, olisi siitä aina vähintään muutama kilometri varsinaiselle vihollisen kulkuväylälle.

Hyökkääjälle riittää rauhallisempi vauhti. 10-20 kilometriä päivässä on ihan hyvä tahti. Sen kyllä rämpivät panssarit ja jalkaväki metsässä, vaikka muutama vaunu suohon uppoaisikin. Tiellä ja aukeilla etenevät joukot syöksähtelevät eteenpäin ja odottavat välillä sivustavarmistuksen valmistumista.

Joukkojen huolto jopa puoltaa leveätä hyökkäyskaistaa, jotta yksittäisiä kulkuväyliä voidaan käyttää yhdensuuntaiseen liikenteeseen.

Meidän kannalta tällainen hyökkäys olisi ihanteellinen pienellä jossittelulla. Eli onnistunut puolustus vaatisi suurta määrää jalkaväkeä, joka kykenisi nopeasti linnoittamaan, miinoittamaan ja murrostamaan laajoja alueita, sekä miehittämään nämä alueet. Toinen vaatimus on suuri määrä tykistöä, jonka maastoliikkuvuus on riittävä nopeaan liikkeeseen vihollisen edessä. Liikkeiden on oltava nopeita, jotta ampumaankin keretään. Kolmas vaatimus on kyky huollon toteuttamiseen. Varsinkin tykistön ammushuolto vaatii paljon kuljetuksia. Ongelma on vaan siinä, ettei mikään näistä osa-alueista vaikuta vahvistuvan, vaan ne pikemminkin heikkenevät. Miehet vähenevät, tykit vähenevät ja täsmä-, sekä siroteaseiden myötä kuljetuskyky heikkenee.

Eli melkein kuvittelisin vihollisen taktisen vastauksen olevan hyvinkin vanhahtavan näköinen. Mitä järkeä heidän olisi rynnätä kapeina kiiloina meidän joukkojen silputtavaksi?

Vahvensin vähän :blush:. Mitä tarkoitat tällä; meinaatko jotta etenemisurilla etenee panssarirykmentti ja sivustavarmistuksessa pitkin mettiä esim. vaunukomppania?.

Oletettavasti et, koska tst-vaunut eivät moiseen temppuun kykene. Metikössä saattaa painella kärrypolkuja pitkin BMP3:ia tai vastaavia jos hyvin käy, mutta kyllä tulevaisuudessa sivustavarmistuksen hoitaa UCAV+mönkijä+crossipyörillä liikkuvat porukat. Kunhan Audi miehet saisivat vain nuo UCAV:t toimimaan...

Tarkoitan sillä niitä kärjessä hyökänneen osaston rippeitä, jotka perästä tullut uusi yksikkö ohittaa. Kärkiyksikkö tuupataan pääuralta sivuun varmistukseksi, kun tietty siivu latua on avattu. Toki heidän pitää tapella sinne sivulle se muutama kilometri jotain kylätietä, mutta sen edettyään levittäytyvät ja ottavat puolustusasemat parhaansa mukaan. Oletettavasti tässä vaiheessa heillä on jäljellä osa miehistä ja kalustosta. Kilometrille puolustusasemienketjua ei tarvita montaakaan miestä ja vaunua, jotta siitä tulee hankala asema ilman tykistöä hyökkäävälle jalkaväelle. Näiden sivustaa varmistavien ei nimittäin tarvitse luoda yhtenäistä linjaa, vaan 500-1000 metrin välein olevat ryhmän tukikohdat riittävät. Teoriassa niiden väleistä pääsisivät meidän yksiköt, mutta käytännössä ne työntyisivät muutaman neliökilometrin pussiin, joten haluja siihen tuskin löytyy.

Jos 1000m välein laitetaan ryhmä 20 km matkalle, niin se tekee 20 ryhmää.

Jos joukkueessa on 3 ryhmää joilla tuollaisen pesäkkeen voi tehdä, niin tarvittaisiin siis 7 joukkuetta suojaamaan yksi sivusta. Kun suojataan molemmat niin 14 joukkuetta.

Eli kuinkas monta komppaniaa?

Ryhmä = ryntö/kulj.vaunu miestäyttöineen?
Kuinka pitkä elinikä tuollaisilla pisteillä olisi jossain metsätien varressa yksinään? Ei paljon helpompaa hommaa voisi olla esim. puolijoukkueelle käydä hoitamassa tuollaisia pois päiviltään sitä mukaan kun niitä metsiin ripoteltaisiin...

Miettikääs nyt. Pallomeren tieurat ovat jo valmiiksi täynnään asemia. Yksinään körnöttävä rynnäkkövaunu oikein odottaa, että joku puhkaisee sen. Ja jos miehistö jalkautuu se voi kohdata heti eikä 16. päivä tähysmiinoitteiden riemua tai ta-kiväärien jyskeen. Eli valmistellulle alueelle ripotellaan vaunuja, voi kun potentiaali hyökkääjä ymmärtäisikin tehdä moisen tempun. TORJUNTAVOITON avaimet suorastaan survottaisiin puolustajan taskuihin.

Hyökkääjän vastatoimet on haettava muista keinoista kuin ps-aseen ripottelusta. Jokaiseen venäläisyhtymään taitaa kuulua jo orgaanisti 1-2 komppaniaa, jotka ovat erityisesti valmennettuja tietynlaiseen vastasodankäyntiin. Enkä usko, että pahimmilla paikoilla siitä näkökulmasta nuo komppaniat jäävät tuohon.

 

[Iso-Mursu]

Panssareilla tuettuun sivustavarmistukseen riittää kohtuullinen vähäinen määrä joukkoja, kun vastassa on vain kevyttä jalkaväkeä. Sivustavarmistuksen kimppuun käynyt jalkaväkemme saa tuskin mitään aikaan ja toisaalta kiilan keskeltä tulee lisää väkeä sivustan avuksi tarvittaessa. Teloilla kerkeää. Meidän jalkapatikassa olevien hyökkääjien tilanne on toinen. Vaikka pääuran sivussa oleva varmistus lyötäisiin hetkessä, olisi siitä aina vähintään muutama kilometri varsinaiselle vihollisen kulkuväylälle.

Hyökkääjälle riittää rauhallisempi vauhti. 10-20 kilometriä päivässä on ihan hyvä tahti. Sen kyllä rämpivät panssarit ja jalkaväki metsässä, vaikka muutama vaunu suohon uppoaisikin. Tiellä ja aukeilla etenevät joukot syöksähtelevät eteenpäin ja odottavat välillä sivustavarmistuksen valmistumista.

Joukkojen huolto jopa puoltaa leveätä hyökkäyskaistaa, jotta yksittäisiä kulkuväyliä voidaan käyttää yhdensuuntaiseen liikenteeseen.

Meidän kannalta tällainen hyökkäys olisi ihanteellinen pienellä jossittelulla. Eli onnistunut puolustus vaatisi suurta määrää jalkaväkeä, joka kykenisi nopeasti linnoittamaan, miinoittamaan ja murrostamaan laajoja alueita, sekä miehittämään nämä alueet. Toinen vaatimus on suuri määrä tykistöä, jonka maastoliikkuvuus on riittävä nopeaan liikkeeseen vihollisen edessä. Liikkeiden on oltava nopeita, jotta ampumaankin keretään. Kolmas vaatimus on kyky huollon toteuttamiseen. Varsinkin tykistön ammushuolto vaatii paljon kuljetuksia. Ongelma on vaan siinä, ettei mikään näistä osa-alueista vaikuta vahvistuvan, vaan ne pikemminkin heikkenevät. Miehet vähenevät, tykit vähenevät ja täsmä-, sekä siroteaseiden myötä kuljetuskyky heikkenee.

Eli melkein kuvittelisin vihollisen taktisen vastauksen olevan hyvinkin vanhahtavan näköinen. Mitä järkeä heidän olisi rynnätä kapeina kiiloina meidän joukkojen silputtavaksi?

Vahvensin vähän :blush:. Mitä tarkoitat tällä; meinaatko jotta etenemisurilla etenee panssarirykmentti ja sivustavarmistuksessa pitkin mettiä esim. vaunukomppania?.

Oletettavasti et, koska tst-vaunut eivät moiseen temppuun kykene. Metikössä saattaa painella kärrypolkuja pitkin BMP3:ia tai vastaavia jos hyvin käy, mutta kyllä tulevaisuudessa sivustavarmistuksen hoitaa UCAV+mönkijä+crossipyörillä liikkuvat porukat. Kunhan Audi miehet saisivat vain nuo UCAV:t toimimaan...

Tarkoitan sillä niitä kärjessä hyökänneen osaston rippeitä, jotka perästä tullut uusi yksikkö ohittaa. Kärkiyksikkö tuupataan pääuralta sivuun varmistukseksi, kun tietty siivu latua on avattu. Toki heidän pitää tapella sinne sivulle se muutama kilometri jotain kylätietä, mutta sen edettyään levittäytyvät ja ottavat puolustusasemat parhaansa mukaan. Oletettavasti tässä vaiheessa heillä on jäljellä osa miehistä ja kalustosta. Kilometrille puolustusasemienketjua ei tarvita montaakaan miestä ja vaunua, jotta siitä tulee hankala asema ilman tykistöä hyökkäävälle jalkaväelle. Näiden sivustaa varmistavien ei nimittäin tarvitse luoda yhtenäistä linjaa, vaan 500-1000 metrin välein olevat ryhmän tukikohdat riittävät. Teoriassa niiden väleistä pääsisivät meidän yksiköt, mutta käytännössä ne työntyisivät muutaman neliökilometrin pussiin, joten haluja siihen tuskin löytyy.

Jos 1000m välein laitetaan ryhmä 20 km matkalle, niin se tekee 20 ryhmää.

Jos joukkueessa on 3 ryhmää joilla tuollaisen pesäkkeen voi tehdä, niin tarvittaisiin siis 7 joukkuetta suojaamaan yksi sivusta. Kun suojataan molemmat niin 14 joukkuetta.

Eli kuinkas monta komppaniaa?

Ryhmä = ryntö/kulj.vaunu miestäyttöineen?
Kuinka pitkä elinikä tuollaisilla pisteillä olisi jossain metsätien varressa yksinään? Ei paljon helpompaa hommaa voisi olla esim. puolijoukkueelle käydä hoitamassa tuollaisia pois päiviltään sitä mukaan kun niitä metsiin ripoteltaisiin...

Itse mietin että kuinka paljon hyökkääjällä olisi varaa laittaa noita vaunuja seisomaan jossain tienvarressa. Vartius-Kajaani matkalle menisi tuolla opilla jo 70 joukkuetta.

 

[JOKO]

Ryhmä = ryntö/kulj.vaunu miestäyttöineen?
Kuinka pitkä elinikä tuollaisilla pisteillä olisi jossain metsätien varressa yksinään? Ei paljon helpompaa hommaa voisi olla esim. puolijoukkueelle käydä hoitamassa tuollaisia pois päiviltään sitä mukaan kun niitä metsiin ripoteltaisiin...

Tämä on selvä, kunhan aikaa on. Mutta onko sitä ja toisaalta mitä sille jalkapatikassa liikkuvalle puolijoukkueelle tämän jälkeen tapahtuu? Varsinkin, jos heillä on muutama haavoittunut kannossa ja pst-aseet loppu. Vihollisen pääura olisi muutaman kilometrin tämän pienen tukikohdan takana. Sieltä tulisi ohittamassa oleva joukkue tai komppania nopeasti apuun.

Vihollisen sivustavarmistuksen tehtävänä näen meidän joukkojen sitomisen taisteluun. Pallomeritaktiikka menee reisille, kun pienet osastomme juuttuvat merkityksettömiin kähinöihin. Vihollinen kyllä kuluu, mutta liike ei juurikaan hidastu. Samoin tosin kuluu meidänkin joukot ja aikaa menee paljon harkoille jo ihan liikkumisen seurauksena.

Kannattaa huomioida meidän joukkojen tuntuva kutistuminen. Ei niistä riitä kovin moneen paikkaan jaettavaksi ja varsinkaan ne eivät ehdi tekemään juuri mitään valmisteluja paukkeen alkamisen jälkeen. Sitä ennen ei anna politiikka myöden murrostaa ja miinoittaa laajoja alueita. Todennäköisesti suurin osa vihollisen reiteistä jää vähälle miehitykselle. Eihän vihollisen kannata ainoastaan sitä päätietä puskea, kun tietävät meikäläisten olevan juuri sen varrella.

 

[Raveni]

Ryhmä = ryntö/kulj.vaunu miestäyttöineen?
Kuinka pitkä elinikä tuollaisilla pisteillä olisi jossain metsätien varressa yksinään? Ei paljon helpompaa hommaa voisi olla esim. puolijoukkueelle käydä hoitamassa tuollaisia pois päiviltään sitä mukaan kun niitä metsiin ripoteltaisiin...

Tämä on selvä, kunhan aikaa on. Mutta onko sitä ja toisaalta mitä sille jalkapatikassa liikkuvalle puolijoukkueelle tämän jälkeen tapahtuu? Varsinkin, jos heillä on muutama haavoittunut kannossa ja pst-aseet loppu. Vihollisen pääura olisi muutaman kilometrin tämän pienen tukikohdan takana. Sieltä tulisi ohittamassa oleva joukkue tai komppania nopeasti apuun.

Vihollisen sivustavarmistuksen tehtävänä näen meidän joukkojen sitomisen taisteluun. Pallomeritaktiikka menee reisille, kun pienet osastomme juuttuvat merkityksettömiin kähinöihin. Vihollinen kyllä kuluu, mutta liike ei juurikaan hidastu. Samoin tosin kuluu meidänkin joukot ja aikaa menee paljon harkoille jo ihan liikkumisen seurauksena.

Kannattaa huomioida meidän joukkojen tuntuva kutistuminen. Ei niistä riitä kovin moneen paikkaan jaettavaksi ja varsinkaan ne eivät ehdi tekemään juuri mitään valmisteluja paukkeen alkamisen jälkeen. Sitä ennen ei anna politiikka myöden murrostaa ja miinoittaa laajoja alueita. Todennäköisesti suurin osa vihollisen reiteistä jää vähälle miehitykselle. Eihän vihollisen kannata ainoastaan sitä päätietä puskea, kun tietävät meikäläisten olevan juuri sen varrella.

JOKO on oikeassa että meidän 230000 taistelijaa ei pitkälle riitä sekään. Tuosta ilmavoimat ja merivoimat vie oman osansa. Huoto vie oman osansa. Jenkit ovat laskeneet että 1 taistelevaa sotilasta kohden tarvitaan 10 huolto miestä. Tietenkin erona on se että Jenkit ovat hyökkäävänä osapuolena yleensä ja sodat käydään kaukana omista tukialueista. Mutta osviittaa voidaan silti ottaa.. Sitten toinen tutkimus jossa on tutkitta taisteluun osallistuvien sotilaiden "tehoa" isosta kahinasta aina näihin päiviin on havaittu että ainoastaan pieni prosentti sotilaista on kyennyt ampumaan vihollista kohti tappaakseen, muilla se on ollut enemmän räiskimistä sinne suuntaan.

 

[Iso-Mursu]

JOKO on oikeassa että meidän 230000 taistelijaa ei pitkälle riitä sekään. Tuosta ilmavoimat ja merivoimat vie oman osansa. Huoto vie oman osansa. Jenkit ovat laskeneet että 1 taistelevaa sotilasta kohden tarvitaan 10 huolto miestä. Tietenkin erona on se että Jenkit ovat hyökkäävänä osapuolena yleensä ja sodat käydään kaukana omista tukialueista. Mutta osviittaa voidaan silti ottaa.. Sitten toinen tutkimus jossa on tutkitta taisteluun osallistuvien sotilaiden "tehoa" isosta kahinasta aina näihin päiviin on havaittu että ainoastaan pieni prosentti sotilaista on kyennyt ampumaan vihollista kohti tappaakseen, muilla se on ollut enemmän räiskimistä sinne suuntaan.

Kyllä siellä seassa pitää olla muutakin porukkaa kuin ne muutama supersotilasta.

Tuo jenkkien tutkimushan helppo vertailla Suomessa.

Jatkosodassa noin 200 Mannerheim-ristinritaria. Rivimiehet tappaneet ennen ristiä muutaman kymmen vastusjan sotilasta. Ja mitä neuvostoliittolaisilla oli tappioita? Huomattavan osan tappioista on tuottanut pieni esitaistelijoiden ryhmä.

 

[Ohjus-tiedustelija]

Ryhmä = ryntö/kulj.vaunu miestäyttöineen?
Kuinka pitkä elinikä tuollaisilla pisteillä olisi jossain metsätien varressa yksinään? Ei paljon helpompaa hommaa voisi olla esim. puolijoukkueelle käydä hoitamassa tuollaisia pois päiviltään sitä mukaan kun niitä metsiin ripoteltaisiin...

Tämä on selvä, kunhan aikaa on. Mutta onko sitä ja toisaalta mitä sille jalkapatikassa liikkuvalle puolijoukkueelle tämän jälkeen tapahtuu? Varsinkin, jos heillä on muutama haavoittunut kannossa ja pst-aseet loppu. Vihollisen pääura olisi muutaman kilometrin tämän pienen tukikohdan takana. Sieltä tulisi ohittamassa oleva joukkue tai komppania nopeasti apuun.

Ensinnäkin tuollainen yhden vaunun valvontapiste on pelkkä suupala peitteisessä maastossa, mutta jos oletetaan että siellä olisi vaikka vähintään puolijoukkue ja sen kanssa joudutaan ihan tosissaan vääntämään niin:
Se siirtyy huoltopisteeseen ja joukkueen toinen puolikas ottaa vetovastuun. Eikä sinne naamaansa väkisin tarvi tunkea jos maasto on sellainen että ollaan heikoilla/vastustaja liian vahva. Riittää että oma valvottu miinoite parhaiten puolustettavassa kohtaa pitää vaunut omasta syvyydestä pois, möllöttäkööt siellä tienvarressa tyhjänpanttina.

Vihollisen sivustavarmistuksen tehtävänä näen meidän joukkojen sitomisen taisteluun. Pallomeritaktiikka menee reisille, kun pienet osastomme juuttuvat merkityksettömiin kähinöihin. Vihollinen kyllä kuluu, mutta liike ei juurikaan hidastu. Samoin tosin kuluu meidänkin joukot ja aikaa menee paljon harkoille jo ihan liikkumisen seurauksena.

Kyllä tuossa kävisi ihan päinvastoin! Meiltä löytyy niitä pieniä/kevyitä osastoja lähes loputtomasti jotka kykenevät metsäteiden varsilla valvomaan omia miinoitteita ja/tai sitomaan niille pesiytyneitä mahdollisia suojajoukkoja. Isoja osia metsistä jää väkisin täysi vapaaksi niille jalkasin iskuun siirtyville osastoille joiden varsinainen tehtävä on iskeä pääuraa vastaan.

Kannattaa huomioida meidän joukkojen tuntuva kutistuminen.

Ja naapurin joukot eivät ole kutistuneet?

Ei niistä riitä kovin moneen paikkaan jaettavaksi ja varsinkaan ne eivät ehdi tekemään juuri mitään valmisteluja paukkeen alkamisen jälkeen. Sitä ennen ei anna politiikka myöden murrostaa ja miinoittaa laajoja alueita.

Painopiste, painopiste, painopiste... Mitä pienemmille urille mennään, sen helpommin/kädenkäänteessä niille syntyy miinoitus ja sitä pienemmällä porukalla sitä pystytään puolustamaan ainakin hetkellisesti. Mahdolliset ongelmat ovat tod.näk. ihan toisaalla!

Todennäköisesti suurin osa vihollisen reiteistä jää vähälle miehitykselle. Eihän vihollisen kannata ainoastaan sitä päätietä puskea, kun tietävät meikäläisten olevan juuri sen varrella.

Kummasti ne pääurat/nopein mahdollinen reitti tavoitteeseen tuntuvat mekanisoitua hyökkääjää vaan sota sodan jälkeen kiinnostavan...

Minusta on aika turhaa vääntää siitä riittääkö meillä joukkoja temuamaan metsäteiden varsille. Kyllä ne suurimmat haasteet tulevat edelleen olemaan aukeammilla alueilla jossa vahvasti mekanisoitu hyökkääjä saa tekniikastaan eniten irti. Hyökkääjän 1-priotiteetti on varmasti päästä mahdollisemman nopeasti mahdollisemman avonaiseen maastoon jossa se on oleellisesti vahvimmillaan. Kyllä minua arveluttaa eniten se miten sitä täydellä kaasulla eteenpäin pyrkivää kovaa kärkeä jarrutetaan isoimman tien ympäristössä + tilanteet jossa se pääsee esim. pienempiä peltoaukeita pitkin koukkaamaan / löymään mahdollisesti kiilaa sivuille. Jos se lähtee koukkaamaan/lyömään sitä kiilaa sivuille metsän reunustamia pikkuteitä pitkin niin melkein voi jo shamppanjat korkata!