Puukot, veitset ja muut teräaseet

Miten olisi tomahawk?
On mulla sellainenkin. Ei vaan oikeen tulisi mieleen ladata varustukseen tänä päivänä kun ampuma-ase kuitenkin on se pää taisteluväline. Taitaa olla niin näiden teräaseiden kanssa että se joka paikan Marttiini max 10 cm terällä on fiksuinta kantaa mukana.

Toki veitset jotka on taistelu-jotain on hyvin "tacticool".
.
 
Viimeksi muokattu:
Olikohan Ralph Mroz joka kertoi, että veitsistä ja veitsitaistelusta tehdään turhan monimutkaista. Kun häneltä kysyttiin, minkälainen veitsi on paras taisteluveitsi, hän totesi että "terävä", ja kun kysyttiin että miten veistä kannattaa pitää taistelussa, vastaus oli "kädessä".
Klassinen rallivastaus Kankkuselta oli:
- Pyöreät, mustat, Pirelli
 
Vanha kunnon sissipuukko käy hyvin yleisveitseksi, ja kelpaa varmasti myös puukkohippasillekin. Väittäisin että todellakin hintansa arvoinen vehje.
 
Ainakin sillä (pitempiteräinen M95) saa hyvin veisteltyä tikkuja klapista nuotion sytyttämiseen kun toisella kädellä painaa terän selästä. Pitää vain olla varovainen ettei sormet lipsahda alle.
Hakkaa vaan raakasti toisella klapilla niskaan, hyvin kestää sen. Oma on jo +20vuotta kestänyt kaikkea pahoinpitelyä. Aivan minimaalinen välys tuntuu nyt olevan ruodossa kahvaan ja terästä on pinnoite kulunut pois. Ja sitä on pahoinpidelty mitä ihmeellisemmillä tavoilla :oops:
 
Mielestäni sotilaskäytössä tuppi merkitsee jopa enemmän kuin itse veitsi.

Veitsi pitää kuitenkin saada yhdellä kädellä käyttöön, tuon pitää tarvittaessa onnistua sutjakasti ilman erikoisempaa hienomotoriikkaa ja tuppi veitsineen ei saa heilua ja pyöriä vyölenkin tai kannattimensa varassa.

Tavallisen suomalaisen puukon terä on hyvä moneen asiaan: sillä vuolee sytöt, ruokailee, pistää elukat ja puukottaa ryssää. Ase ja työkalu samassa paketissa. Pitävä kahva ja sormisuoja ovat tärkeimpiä ominaisuuksia veitsen osalta, mutta tavallisen suomalaisen puukon tuppi ei ole kovin hyvä jos ajatellaan käyttöä aseena.
 
1660462248326.jpeg
1660462305106.jpeg
1660462349652.jpeg
1660463296363.jpeg
Kyllähän terän suhteen japanilaiset ja -tyyliset kerroksiin taotut ja kapean teroituskulman metsästysveitset ja taktiset veitset ovat ylivertaisia. Myös keittiöveitsissä. Kun hyvän kahvan ja tupen vain löytää. Oheiset esimerkit alle satasen veitsiä (pl perinteisten veitsien ryhmäkuva) mutta ylärajaa ei olekaan.
Toki purkinavaajat ja työkalut erikseen. Vuolemiseenkin ehkä ne kotimaiset hiiliteräksiset kuten Rosellin tuotteet.

Näissä japanilaisissa kylläkin se teroitus on vaativampaa. Ainoa pätevä tapa on vesihiontakivi joko käsin tai siihen tehdyllä tahkolla (Tormek). Näihinkin saa menemään veitsen hinnan tai useammankin.
 
Viimeksi muokattu:
Juuri tästä syystä en osta, enkä omista yhtään veistä jossa ei ole sormisuojaa (väisti). Peltosen sissipuukollekin löytyy vaihtoehtoja ja muukin voi olla sissin puukko.
.
Perinteiseen suomalaiseen puukkoon ei kuulu sormisuoja enkä sellaista ole tarvinnut. Sormiaan oppii varomaan. Muitten kulttuurien veitset ja tacticoolit ovat sitten erikseen. Onhan niitäkin muutama tullut hankittua. Ovat jääneet keräilykappaleiksi.
 
Perinteiseen suomalaiseen puukkoon ei kuulu sormisuoja enkä sellaista ole tarvinnut. Sormiaan oppii varomaan. Muitten kulttuurien veitset ja tacticoolit ovat sitten erikseen. Onhan niitäkin muutama tullut hankittua. Ovat jääneet keräilykappaleiksi.

Perinteinen sormisuojaton kahva on hyvä tarkkaan työstöön, mutta kenttäpuukkoon ottaisin kyllä ehkä ainakin pienen sormisuojan, ihan vaan sen takia että ei tule vähemmän optimaalisissa oloissa väsyneenä ja liukkaan kahvan kanssa jne. vahingossa haavaa käteen.

Oma visio tuosta puukkotappelusta sotatilanteessa on että jostain kumman syystä päätyy vastustajan kanssa yllättäen sylikkäin ja rynkyt jäävät siihen väliin hankalasti. Siinä kohtaa pitäisi painiotteessa ollessa pystyä tarttumaan tetsarissa olevaan puukkoon, vetämään se tupesta ja tökkäämään kaveria kylkeen tai kaulaan. Tämän perusteella lähtisin itse miettimään mihin puukon laittaisi ja miten päin.

Japanilaisista puheenollen, ju-jutsuhan on alkujaan kokoelma näitä kahden miekkamiehen välisiä painiotteita, eli miten siis saada painietäisyydelle päässyt vastustaja puolustuskyvyttömäksi. Tietenkin se on aikaa myöten muuttunut eri lajiksi, mutta sieltä voisi jotain tekniikoita löytyä. Myös historiallinen miekkailu ja siihen liittyvät keskiaikaiset miekkailutaidon oppaat muistaakseni sisältävät jotain näitä tikaripainiotteita, samasta syystä.
 
Viimeksi muokattu:
Tässä omat ns käyttöpuukot.
Sissipuukossa jossa naru kahvassa on sormisuojan takia, silmukka sen verrran lyhyt että kun laittaa käden silmukan läpi ja tarttuu kahvasta niin käsi ei pääse lipsumaan terän päälle vaikka tekee pistävää liikettä.
Sissipuukko mustalla tupella on tarkoitus kantaa kiinnnitettynä repun viilekkeeseen, siksi slik clip remmin päässä. Mun repuissa on PALS-ruudukko myös viileikkeissä.

 
Viimeksi muokattu:
Perinteinen sormisuojaton kahva on hyvä tarkkaan työstöön, mutta kenttäpuukkoon ottaisin kyllä ehkä ainakin pienen sormisuojan, ihan vaan sen takia että ei tule vähemmän optimaalisissa oloissa väsyneenä ja liukkaan kahvan kanssa jne. vahingossa haavaa käteen.

Oma visio tuosta puukkotappelusta sotatilanteessa on että jostain kumman syystä päätyy vastustajan kanssa yllättäen sylikkäin ja rynkyt jäävät siihen väliin hankalasti. Siinä kohtaa pitäisi painiotteessa ollessa pystyä tarttumaan tetsarissa olevaan puukkoon, vetämään se tupesta ja tökkäämään kaveria kylkeen tai kaulaan. Tämän perusteella lähtisin itse miettimään mihin puukon laittaisi ja miten päin.

Japanilaisista puheenollen, ju-jutsuhan on alkujaan kokoelma näitä kahden miekkamiehen välisiä painiotteita, eli miten siis saada painietäisyydelle päässyt vastustaja puolustuskyvyttömäksi. Tietenkin se on aikaa myöten muuttunut eri lajiksi, mutta sieltä voisi jotain tekniikoita löytyä. Myös historiallinen miekkailu ja siihen liittyvät keskiaikaiset miekkailutaidon oppaat muistaakseni sisältävät jotain näitä tikaripainiotteita, samasta syystä.
Oikein.

Jos rk ei sano pam ja vastustaja on lyöntietäisyydellä, sitä tietenkin lyödään sillä rk:lla, kun se on jo valmiiksi kädessä ja ulottuvuuskin parempi kuin puukolla. Ei kukaan ala tökkimään vastapuolta vaaksan terällä, jos sitä voi hakata metrisellä terästangolla. Mutta jos ollaan sylikkäin painiotteessa, niin puukkoa voi käyttää, rynkkyä ei.

Sormisuoja pitää olla juuri sen takia, että kun siinä sylipainitilanteessa yrittää paniikissa ja henkensä edestä pistää sitä toisen kenttäpostinumeron tyyppiä hengiltä, niin käsi ei luista kahvalta terälle ja viillä omia sormia auki. Silloin tuskin auttaa, jos on makkaratikkuja vuollessaan "oppinut varomaan sormiaan".

Puukon pitää olla varusteissa siten, että sen saa yhdellä (vahvemmalla) kädellä käyttöön nopeasti. Rinnalla poikittain, jolloin voi vetää suoraan sivulle, tai vyöllä kello neljässä tai kahdeksassa, jolloin sen saa vedettyä vaikka sylissä olisi isompikin kaveri. Tupen pitää olla sellainen että puukko lähtee sieltä vetämällä, mutta ei kuitenkaan itsekseen putoa.
 
Oikein.

Jos rk ei sano pam ja vastustaja on lyöntietäisyydellä, sitä tietenkin lyödään sillä rk:lla, kun se on jo valmiiksi kädessä ja ulottuvuuskin parempi kuin puukolla. Ei kukaan ala tökkimään vastapuolta vaaksan terällä, jos sitä voi hakata metrisellä terästangolla. Mutta jos ollaan sylikkäin painiotteessa, niin puukkoa voi käyttää, rynkkyä ei.

Sormisuoja pitää olla juuri sen takia, että kun siinä sylipainitilanteessa yrittää paniikissa ja henkensä edestä pistää sitä toisen kenttäpostinumeron tyyppiä hengiltä, niin käsi ei luista kahvalta terälle ja viillä omia sormia auki. Silloin tuskin auttaa, jos on makkaratikkuja vuollessaan "oppinut varomaan sormiaan".

Puukon pitää olla varusteissa siten, että sen saa yhdellä (vahvemmalla) kädellä käyttöön nopeasti. Rinnalla poikittain, jolloin voi vetää suoraan sivulle, tai vyöllä kello neljässä tai kahdeksassa, jolloin sen saa vedettyä vaikka sylissä olisi isompikin kaveri. Tupen pitää olla sellainen että puukko lähtee sieltä vetämällä, mutta ei kuitenkaan itsekseen putoa.
Minkä takia sit kaikilla Mora ja leipäveitsi puukottajilla ei ole sormet irti tai halki?
 
Jos hetken mielijohteesta päättää pistää kaverinsa, niin kai siihen ottaa sen aseen minkä sattuu käsiinsä saamaan ja selviää sitten itse vammoitta tai ehkä ei.

Mutta jos ennalta voi valita, niin tottakai otan sellaisen mikä on mahdollisimman turvallinen itselle. Vituttaisihan se jos sylipainissa ryssän kanssa, Tommipuukko ekalla pistolla tökkäisi luotilevyyn, käsi lipsahtaisi terälle (jolla on aamulla parta ajettu) ja loppumatsi pitäisi käydä yhdellä kädellä.

Olen kerran (kerta riitti!) tökännyt tuollaisen perusmoran "lahoon" puuhun joka olikin paljon kovempaa kuin luulin. Tarkoitus oli vain laittaa puukko hetkeksi talteen, kun teen muuta, mutta laastaroinnikisihan se meni ja sai monta päivää olla melkein yksikätinen.
 
Ka-Bar, best forever... En muuten jaksa lukea taaksepäin miksei, jos aiheesta on ollut jo juttua 🎃😎
 
Back
Top