Puukot, veitset ja muut teräaseet

Onko täällä kokemusta parkkinahan värjäämisestä?
Narviväriä on, mutta sen ominaisuuksista löytyy ihmeen nihkeästi tietoa.

Tarkoituksena olisi saada aikaan musta, mutta käytetyn näköinen pinta vähän kuin kivipestyt farkut.

Mitäs pintaan?
Sprii-ohenteisia puupetsejä on tullut käytettyä,sinolilla laimentaa ja levittää niin monta kerrosta(välissä annetaan kuivua muutaman tunnin) että haluttu sävy on saatu.Jotain nahkarasvaa pintaan sitten,itse olen puukontuppiin käyttänyt pellavaöljyä joka kuivuttuaan kovettaa sitä samalla.
 
Kun en ole mikään veitsiharrastaja tai -asiantuntija, niin olen ihmetellyt että kuinka paljon merkitystä veitsen ominaisuuksilla on?

Terävä veitsi on parempi kuin tylsä ja tietyt metallit pitävät terän paremmin ja joitakin on helpompi terottaa. kestävä rakenne on parempi kuin sellainen joka hajoaa käytössä. Kahvan on hyvä istua käteen ja tarjota pitävän otteen. Tupen täytyy pitää veitsi tiukasti mutta sen pitää irrota tarvittaessa helposti, ja monipuoliset kiinnitysmahdollisuudet on aina plussaa.

Mutta kun mennään tarkempiin yksityiskohtiin, niin kuinka paljon eri detaljeilla on merkitystä, vai onko kyse lähinnä hifistelystä ja siitä, että on kiva jos työkalu miellyttää silmää?
 
Sprii-ohenteisia puupetsejä on tullut käytettyä,sinolilla laimentaa ja levittää niin monta kerrosta(välissä annetaan kuivua muutaman tunnin) että haluttu sävy on saatu.Jotain nahkarasvaa pintaan sitten,itse olen puukontuppiin käyttänyt pellavaöljyä joka kuivuttuaan kovettaa sitä samalla.
Näin tein viimeksi. Ei ihan ehkö haluttu, mutta hyvä alku ;)
 
Itse miettinyt jos siirtyisi erästyksessä puukosta isompaan veitseen joka toimisi myös vesurin korvikkeena.Nykyinen puukko on itse tehty tuohikahvainen,näppärä peli (harvemmin metsässä -ja vielä vähemmän juoksuhaudassa- kuitenkaan tulee lampunjalkoja vuoleskeltua) mutta karsimiseen ja pienempien puiden kaatoon sopimaton.Puukkoja on tullut tehtyä paljon,mutta veitset ovat jääneet vähiin,pitäisi alkaa suunnittelemaan semmoinen puukon ja vesurin kompromissi välimuoto jolla sujuisi välttävästi niin kalojen perkaus,vesurin hommat ja muut pienemmät vuoluhommat.
Like this:
vinoristi-1462-kirkas.jpg
 
Kun en ole mikään veitsiharrastaja tai -asiantuntija, niin olen ihmetellyt että kuinka paljon merkitystä veitsen ominaisuuksilla on?

Terävä veitsi on parempi kuin tylsä ja tietyt metallit pitävät terän paremmin ja joitakin on helpompi terottaa. kestävä rakenne on parempi kuin sellainen joka hajoaa käytössä. Kahvan on hyvä istua käteen ja tarjota pitävän otteen. Tupen täytyy pitää veitsi tiukasti mutta sen pitää irrota tarvittaessa helposti, ja monipuoliset kiinnitysmahdollisuudet on aina plussaa.

Mutta kun mennään tarkempiin yksityiskohtiin, niin kuinka paljon eri detaljeilla on merkitystä, vai onko kyse lähinnä hifistelystä ja siitä, että on kiva jos työkalu miellyttää silmää?

Hiiliteräksestä saa vesihiontakivellä kaikkein terävimmän. Jos vaikka tekee vuolemishommia, puutöitä tmv. Haittana on sitten, että on vähän pehmeämpi metalli ja etenkin se, että kosteaksi jäädessään ruostuu. Hiilimetallista on sitten vielä kerroksiin taotut parhaat terämateriaalit jolloin ominaisuuksia yhdistetään ja kerroksellisuus mahdollistaa pienemmän teroituskulman = terävämmän viimeistelyn.

Ruostumaton teräs on sitten ns työkaluja varten. Näilläkin toki leikkaa, veistää ja pistää mutta pointti on se, ettei ruostu niin helpolla.

Veitsiä on myös pinnoitteilla jossa ruostumaton teräs on pintakäsitelty.

Tuppi on vain suoja. Jos voisi pitää ilman tuppea niin kuivuisi helpommin. Toki se ei onnistu joten tuppi maun mukaan. Tai käyttötarkoituksen. Kaikilla materiaaleilla ja malleilla on varmaan omat puolensa.

Tiivistetyn pelkistetysti: 1. parhaat ovat käsin taottuja kerrosmetalleja ja damascusta tai vain hiiliteräksisiä. 2. sitten erikoismetallit joissa monessa ruostuminenkin vähäisempää. 3. ruostumaton konetaottu teräs. Tätä järjestystä voi sitten hivenen muuttaa käyttötarkoitus.
 
Viimeksi muokattu:
Kun en ole mikään veitsiharrastaja tai -asiantuntija, niin olen ihmetellyt että kuinka paljon merkitystä veitsen ominaisuuksilla on?

Terävä veitsi on parempi kuin tylsä ja tietyt metallit pitävät terän paremmin ja joitakin on helpompi terottaa. kestävä rakenne on parempi kuin sellainen joka hajoaa käytössä. Kahvan on hyvä istua käteen ja tarjota pitävän otteen. Tupen täytyy pitää veitsi tiukasti mutta sen pitää irrota tarvittaessa helposti, ja monipuoliset kiinnitysmahdollisuudet on aina plussaa.

Mutta kun mennään tarkempiin yksityiskohtiin, niin kuinka paljon eri detaljeilla on merkitystä, vai onko kyse lähinnä hifistelystä ja siitä, että on kiva jos työkalu miellyttää silmää?
Käyttötarkoituksen mukaan ominaisuudet valitaan,että onhan niillä paljon merkitystä.Tärkein ominaisuus on tietenkin laadukas terä;huonosti käteen istuvalla kahvalla mutta purevalla terällä tekee paljonkin,mutta päinvastaisessa tapauksessa tilanne voi olla toivoton.Perus hiiliteräs on omasta mielestä paras terämateriaali,sen saa helposti partaveitsen teräväksi ihan tavallisella hiomakivellä ja nahkavyöllä.Ostin 90-luvulla ruotsalaisen F1-(lentäjien?) veitsen jossa on joku ruostumaton hitec-terä,se on ollut hankala teroitettava ja sen takia käyttökin jäänyt vähäiseksi.Kyllä ulkonäölläkin on merkitystä,sopusuhtaista veistä ja puukkoa on miellyttävä katsellakin.Taitaa kuitenkin eri detaljeilla suurin merkitys olla valmistajalle jotta saadaan tuote kaupaksi.
 
Käyttötarkoitus ratkaisee paljon.
Sotilaalle terän ja kahvan kestävyys on tärkeintä. Koska sitä käytetään polttopuiden tekoon, runnomaan vihollisen liiveistä ja luista läpi. Teroitettavuus on sit toisijanen, kun sitä ei kerkee sipistelee kokoaikaa. Kahvalla iso merkitys, ettei ole omat sormet silppuna.

Eräjormalle taas terotettavuus on hyvä ominaisuus, kun sitä kerkee sipistellä iltanuotioilla. Myös voi olla jo kirveen korvaaja yms isompi yleistyökalu.

Sama metsästäjälle riippuen riistasta terotettavuus ja terävyyden pysyminen on isomerkitys. Välillä nähnyt kun puukot ja veitset lentelee hirven nylkemisessä, kun on vaikea terottaa ja terä tylsyy alle 30sekunnin.

Sit taas jossain EDC käytössä, voi ratkaista jo muut ominaisuudet. Vyöleikkurit, ikkunarikkojat, terotettavuudella niin väliä kun todennäkösesti pahvilaatikoiden aukominen on raskain työ. Kantaminen on tärkeintä, taittoveitsi hyvällä klipsillä yms.
 
Mites sitten esim terän/ kärjen muoto (spear point, drop point, tanto, ja mitä näitä onkaan), tai terän teroituskulma; ovatko lähinnä makuasioita? Tai kääntöveitsessä terän lukitusmekanismi?
 
terän teroituskulma; ovatko lähinnä makuasioita?
Ei toki makuasia. Suomipuukossa se on 20 asteen tienoilla jopa vähän yli. Hiiliteräs on sitkeää eikä lohkea niin helposti. Kulma on sitten pienempi jos teräs on kovempaa ja se terä kuitenkin kestää käytössään. Kova teräs kun puolestaan lohkeaa helpommin. Keittiöveisissä kulma on jo alle 20 asteen. Japanilaisissa kerroksin taotuissa veitsissä kulma on enää 10 astetta mutta voikin katketa pelkästää lattialle pudotessaan. Kerroksittain kahden materiaalin esim Damaskusteräksen terä puolestaan pyrkii yhdistämään sekä sitkeyden, kovuuden ja teroitettavuuden.
 
Viimeksi muokattu:
Pitäisi varmaan meikäläisen vähän opiskella tätäkin aihetta; kai se heteromiehen pitää tietää veitsistäkin jotain...
 
Kääntöveitsien aukasu. Se on todella yksilöllinen riippuen käden koosta, sormien pituus, veitsen koko yms.
Kärjen muotoilu on kanssa mihin sitä käyttää. Tantolla ei pahemmin nyljetä yms. Sissipuukko on yllättävän hyvä esim hirven nylkemisessä, missä moni peruspuukko ei toimi. Sissipuukolla taas ahvenien yms siivoominen, juu ei.
 
Kait sinullakin on jo sen verran ikää, että voit mennä kansalaisopiston puukkokurssille ;)
Mielenkiintoinen idea, täytyy ottaa harkintaan. Olen kyllä monta kertaa katsellut noita kurssiesitteitä ja haaveillut että joskus pitäisi päästä jollekin mielenkiintoiselle kurssille. Usein tosin työvuorot ja muu elämä asettaa haasteita.
 
Mielenkiintoinen idea, täytyy ottaa harkintaan. Olen kyllä monta kertaa katsellut noita kurssiesitteitä ja haaveillut että joskus pitäisi päästä jollekin mielenkiintoiselle kurssille. Usein tosin työvuorot ja muu elämä asettaa haasteita.
Paperillekin voi hahmotella sitä omaa mallia ja silmä alkaa kehittyä samalla.Minullakin on tehtynä yli 100 puukkoa,alkupäässä malli eli aika paljonkin äärettömän siroista kömpelöihin kankiin,mutta pikku hiljaa sitä oppii analysoimaan työnsä jälkeä ja muotoilua mikä ainakin itsellä on johtanut jo varsin sopusuhtaiseen ja käytännölliseen malliin.Kokeellisesti on tehty monenlaisiakin puukkoja ja veitsiä,mutta yksi on jäänyt omaksi malliksi johon on tehty seuraavaan versioon aina joku pieni muutos,silti vieläkään ei ole syntynyt sitä täydellistä mallia mihin olisi ollut täysin tyytyväinen.Puukon teossa on vaan se vaara että siihen saattaa jäädä koukkuun.
 
Paperillekin voi hahmotella sitä omaa mallia ja silmä alkaa kehittyä samalla.Minullakin on tehtynä yli 100 puukkoa,alkupäässä malli eli aika paljonkin äärettömän siroista kömpelöihin kankiin,mutta pikku hiljaa sitä oppii analysoimaan työnsä jälkeä ja muotoilua mikä ainakin itsellä on johtanut jo varsin sopusuhtaiseen ja käytännölliseen malliin.Kokeellisesti on tehty monenlaisiakin puukkoja ja veitsiä,mutta yksi on jäänyt omaksi malliksi johon on tehty seuraavaan versioon aina joku pieni muutos,silti vieläkään ei ole syntynyt sitä täydellistä mallia mihin olisi ollut täysin tyytyväinen.Puukon teossa on vaan se vaara että siihen saattaa jäädä koukkuun.
Kuvia?
 
Back
Top