PV:ssa tapahtuneita onnettomuuksia ja läheltä piti-tilanteita

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vehamala
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Ja heti perään uutta!

Karjalan prikaatin varusmies ampui harjoituksessa vahingossa omaan jalkaansa. Onnettomuus tapahtui perjantaiaamuna noin puoli kymmeneltä.

Varusmies kaatui, jolloin rynnäkkökivääri laukesi, ja luoti osui varusmiehen omaan jalkaan



 
Ja heti perään uutta!





Jotenkin outoa tuo aseenkäsittely jos kaatuessa ase osoittaa omiin jalkoihin niin että tällainen tapahtuu. En ymmärrä.. Ainakin oma logiikka ja opit aiheesta pitäisi aseen piipun turvalliseen suuntaan aina kun sitä käsitellään, jopa jos ase kädessä kompastutaan.
 
Jotenkin outoa tuo aseenkäsittely jos kaatuessa ase osoittaa omiin jalkoihin niin että tällainen tapahtuu. En ymmärrä.. Ainakin oma logiikka ja opit aiheesta pitäisi aseen piipun turvalliseen suuntaan aina kun sitä käsitellään, jopa jos ase kädessä kompastutaan.
Mietin samaa. Liekkö vetänyt oikein kunnolla turvalleen juoksussa, liukastuen samalla tai pudonnut johonkin poteroon tms. Sellaisessa tilanteessa voi tulla ennakoimattomia liikeratoja.

Varmista ase kun et ole ampumassa.
 
Mietin samaa. Liekkö vetänyt oikein kunnolla turvalleen juoksussa, liukastuen samalla tai pudonnut johonkin poteroon tms. Sellaisessa tilanteessa voi tulla ennakoimattomia liikeratoja.

Varmista ase kun et ole ampumassa.
Olen kompastunut täydestä juoksusta parikaapeliin, kaatunut siitä kohti ojanpohjaa jonka välttääkseni käytin, omaksikin yllätyksekseni, RK:ta seipäänä. Sysäri ojanpohjalle ja tukki rintalastaan tukien, siitä puolivoltti eteenpäin kerien ja lopuksi sysärillä vielä varvas mustaksi lyöden.

En ollut edes sieltä töhöimmästä päästä, mutta kaikki on mahdollista.
 
Viimeksi muokattu:
Olen kompastunut täydestä juoksusta parikaapeliin, kaatunut siitä kohti ojanpohjaa jonka välttääkseni käytin, omaksikin yllätyksekseni, RK:ta seipäänä. Sysäri ojanpohjalle ja tukki rintalastaan tukien, siitä puolivoltti eteenpäin kerien ja lopuksi sysärillä vielä varvas mustaksi lyöden.

En ollut edes sieltä töhöimmästä päästä, mutta kaikki on mahdollista.
Commandooo! :LOL: Vaan ei se edes tuollaista liikesarjaa vaadi.

Ihan juoksusta yrittää nopeasti hidastaa, lumen alla jäätä ja taistelija vauhdista persiilleen/selälleen, niin yhtäkkiä jalat ja ase osoittavat molemmat sinne "turvalliseen" suuntaan eli eteenpäin.
 
Olen kompastunut täydestä juoksusta parikaapeliin, kaatunut siitä kohti ojanpohjaa jonka välttääkseni käytin, omaksikin yllätyksekseni, RK:ta seipäänä. Sysäri ojanpohjalle ja tukki rintalastaan tukien, siitä puolivoltti eteenpäin kerien ja lopuksi sysärillä vielä varvas mustaksi lyöden.

En ollut edes sieltä töhöimmästä päästä, mutta kaikki on mahdollista.
Kuperkeikkamiehiä 😀.
 
Mietin samaa. Liekkö vetänyt oikein kunnolla turvalleen juoksussa, liukastuen samalla tai pudonnut johonkin poteroon tms. Sellaisessa tilanteessa voi tulla ennakoimattomia liikeratoja.

Varmista ase kun et ole ampumassa.
En tiedä missä ja milloin olet oppisi saanut, mutta nykyisin ei ole tapana jatkuvasti räplätä vaihdinta vaikka et juuri sillä hetkellä olisikaan ampumassa. Ampuma-asentoa tai paikkaa voidaan vaihtaa ase varmistamattomana. Korostuu rakennetulla alueella toimittaessa jolloin voidaan liikkua hyvinkin paljon ase varmistamattomana.
 
Jotenkin outoa tuo aseenkäsittely jos kaatuessa ase osoittaa omiin jalkoihin niin että tällainen tapahtuu. En ymmärrä.. Ainakin oma logiikka ja opit aiheesta pitäisi aseen piipun turvalliseen suuntaan aina kun sitä käsitellään, jopa jos ase kädessä kompastutaan.
Aika kova varmuus omista taidoistasi, toki jos oikeasti olet paljon aseita käsitellyt säännöllisesti niin varmasti näin onkin. Olen itsekin ollut todistamassa tilanetta missä kokenut äijä vetää kovasta vauhdista vuosisasan lipat kuperkeikkoineen ja piippu pysyi kokoajan turvalliseen suuntaan.

Olen melko varma, että kyseinen varusmies kyllä tietää mihin sen piipun pitää osoittaa ja, että sormi pysyy pois liipasinkaaren sisältä. Täytyy muistaa, että valtaosa varusmiehistä kuitenkin on melko kokemattomia aseenkäsittelijöitä eikä edes vuosi intissä tee ainakaan perusjääkäristä kovin kummoista aeenkäsittelijää.

Muuten vaikea ottaa kantaa kun ei tuon tarkempaa kuvausta tapahtuneesta ole julki, mutta ainoa vahingonlaukaus jonka itse olen todistanut sattui kun horjahduksen yhteydessä kaverilta lipes käsi kahvalta ja siinä samassa yritti pelastaa tilanteen ottamalla pyssyn kiinni ilmasta. Saihan se sen kiinni, mutta kuinka ollakkaan liipasintahan siinä tuli samalla puristaneeksi.
 
Kaikki näkemäni vahingonlaukaukset ovat sattuneet asetta kotelosta vedettäessä, koteloidessa tai aseen kanssa sählätessä, yleensä lippaanvaihdon yhteydessä. Eräs kerta myös liikkeellelähdön alussa.
Kuitenkin aseen tippumiset ovat kaikista vaarallisimpia tapauksia, koska ihminen reagoi siihen vaistomaisesti ja se on hyvin yksilöllistä. Tällöin ei ole myöskään mitään takeita siitä, mihin se piippu osoittaa missäkin vaiheessa, joten jos henkilö yrittää tavoitella asetta ja saa sen kiinni, niin siinä on helposti sormi väärässä paikassa. Samaan kategoriaan menee myös otteen lipeäminen tai pelko siitä, kun henkilö yrittää joko varmistaa, ettei ase pääse putoamaan tai varmistamaan, ettei se osoita mihin sattuu. Yllätykselliset tilanteet ovat ikäviä, sillä niitä varten on hankala tehokkaasti treenata ja toiminta on vaistomaista, kukin omalla tyylillään. Se on kuin parituhatta kertaa aseella sujuvasti ampunut, jolle tulee se ensimmäinen häiriö ja yhtäkkiä henkilö taantuu luolamiehen tasolle - hö, mitä tapahtui, mitä oikein pitikään tehdä... o_O
 
Kumpikohan kivääri ollut kyseessä. 85 vai 2000. Ruudittomuuteen en usko 2000 kohdalla, käsittääkseni patruunat punnitaan juuri sen takia. 85 taas, patruunat voi olla 40-50vuotta vanhoja. 85 lukko/iskupiikki voinut myös pettää. Yksi voi olla myös, että ammuttu 54R patruunaa jota ei suositella.
Tulipa tuossa ajatus, että onko TAK85:n lukko mahdollisesti koottu väärin. Muistaakseni on mahdollista, että iskurin pää voi jäädä iskupohjan ulkopuolelle. Silloin voisi patruuna (mahdollisesti) laueta ennen lukon täysin sulkeutumista. Tämä näin spekulaationa.

Onhan TAK85:n jo vanha. Ja yksilöt joita käytin silloin joskus, olivat jo kaukana tarkkuustyövälineestä. Varsinkin varusmiesten käytössä olleet.
 
Tulipa tuossa ajatus, että onko TAK85:n lukko mahdollisesti koottu väärin. Muistaakseni on mahdollista, että iskurin pää voi jäädä iskupohjan ulkopuolelle. Silloin voisi patruuna (mahdollisesti) laueta ennen lukon täysin sulkeutumista. Tämä näin spekulaationa.

Onhan TAK85:n jo vanha. Ja yksilöt joita käytin silloin joskus, olivat jo kaukana tarkkuustyövälineestä. Varsinkin varusmiesten käytössä olleet.
Tosta en ole kuullut, että se toimisi tai menisi paikoilleen vielä sen jälkeen. Mutta lukon saa kyllä kasattua väärin ja on muuten sit sen verran juntturissa, että siinä on työ saada se takasin osiksi. Ai mistä tiedän :oops: :ROFLMAO:
Muutaman tapauksen tiedän missä on puhaltanut lukon läpi ruutikaasut yms ampujan naamalle.
RIP Tak85. Eiköhän toi varmaan ole PV:n vanhin käytössä oleva laite. Vai muistaako joku, et jotain vielä vanhempaa kuin noiden lukot yms olisi.
Tuliskohan noi myyntiin... kun sais yksilön mikä ollu jossain varikolla yms käytössä ikänsä, niin ne on ihan tiukkoja pelejä vielä. Varsinkin kun 300m ammuntaa ole ollut enää vuosikymmeniin.
 
Olen kompastunut täydestä juoksusta parikaapeliin, kaatunut siitä kohti ojanpohjaa jonka välttääkseni käytin, omaksikin yllätyksekseni, RK:ta seipäänä. Sysäri ojanpohjalle ja tukki rintalastaan tukien, siitä puolivoltti eteenpäin kerien ja lopuksi sysärillä vielä varvas mustaksi lyöden.

En ollut edes sieltä töhöimmästä päästä, mutta kaikki on mahdollista.
Itse osallistuin etenemisharjoitukseen. Maasto oli kivistä ja ohuen jääkuoren peitossa. Luonnollisesti kävi väistämätön eli kumppari lipesi vauhdissa. Itseni liikehtiessä maata kohti RK jostakin syystä lähti ylöspäin. RK kävi korkealla, sanotaan nyt, että noin 3 m korkeudella, ja laskeutui pompahdellen kovalle alustalle.

RK:n ei kai pitäisi voida laueta tuollaisestakaan, mutta joku muu ase saattaa laueta paljon vähemmästä.

Kaatumistilanteessa kaiketi ainakin osalla ihmisistä on refleksinä tarttua ja puristaa asioita. Esim joku kertoi tarttuneensa kaatuessaan käynnissä olleen moottorisahan laippaan. Jos liipasin on lähellä sormea, niin saattaa kaatumistilanteessa vahingossa puristaa sitäkin.
 
Kaatumistilanteessa kaiketi ainakin osalla ihmisistä on refleksinä tarttua ja puristaa asioita. Esim joku kertoi tarttuneensa kaatuessaan käynnissä olleen moottorisahan laippaan. Jos liipasin on lähellä sormea, niin saattaa kaatumistilanteessa vahingossa puristaa sitäkin.
Kaikenlaista voi sattua ilman lippojakin. Itse olin kerran alokkaiden ensimmäisellä metsäyöpymisellä maaliosastossa, tarkoitus oli esittää sissejä, paukutella vähän räkäpäitä tunnelman kohottamiseksi ja ehkä kiinnittää ilkeileviä viestejä morttien telttoihin. Oltiin siinä sitten jonossa talsimassa pimeässä kun yhtäkkiä aivan polun vieressä paukahtaa laukaus ja välähdys tietysti sokaisee hetkeksi, olihan juuri yön pimein hetki. Lyhyen hämmennyksen jälkeen tajuttiin mitä oli käynyt. Meitä johtanut alikersantti (!) oli unohtanut varmistaa kiväärinsä, ja sen roikkuessa sivulla joku polunvarren risu oli mennyt liipasinkaaren sisään ja laukaisut aseen. Onneksi sysärin vieressä ei ollut mitään herkkää (tai muutakaan) paikkaa ottamassa kipeää. Kuulokin minulla oli jo valmiiksi huono, eikä lopputarkastuksessakaan ilmennyt mitään heikentymistä.
 
Onpas teknisesti selostettu että hukkunut... :( Toivottavasti selviää.
Kieltämättä erikoista tekstiä. Joko kirjoittaja on shokissa tai muuten vaan tottumaton sanankäyttäjä.

Ei yleensä pruukata jakaa terveystietoja, ei edes varusesineiden osalta. Siis sitä, että kuljetettiin tajuttomana jonnekin.

Lukijoita jää varmaankin vaivaamaan, että oliko varusmies? Omaisille ilmoittaminen viittaa siihen suuntaan.
 
Back
Top