PV:ssa tapahtuneita onnettomuuksia ja läheltä piti-tilanteita

[JR49]

Lämmin suhteeni Kvkk62:een johtunee siitä, että sen aseen kanssa tuli koettua monet oman varusmiespalveluksensa itsensä ylittämiset, miten sen nyt kukin sitten määrittääkään kohdaltaan.
Jääkärikomppaniassa ao. aseeseen perehtyminen alkoi varhain alokaskaudella, ja nyt on kyseessä isoin metalliesine mitä olen kaikista pisimpään käsitellyt kaikista eniten paljain sormin alimmissa lämpötiloissa.
Hyvinkin kirkas keskitalven aamupäivä Kyrönpellon ampumarata. Silloin oli vielä normaaleja talviakin, joten jos arvioin, että pakkasta oli -10 ja -20 välillä, niin varmaan osuu kohdalleen.
Kookoolla ammuttiin, muutama mies per ase, ja sarjojen välillä piippu ja lukko, irroita ja kiinnitä. Sen muistan, miten sormiin sattui ja kauan. Saihan niitä välillä lämmiteltyä kainalossa ja villatumppu/nahkarukkas-yhdistelmän sisällä, mutta myös harjoitus kesti pitkään. Toisaalta olosuhteet toivat suorituksiin nopeutta.

Näpit jääty, mutta en muista, että veksiin olisi kukaan joutunut. Ehkä ruokailu nuotioilla pelasti? @Erkki ainakin muistaa ne ampuraradan takaosissa sijainneet osin epävirallisetkin nuotiopaikat. Eräänkin kerran siellä oli maastoruokailut, sillä ammuntojen yhteydessä oli paljon myös muuta koulutusta.

 

[Victor Charlie]

Laura, 14, lähti pakkaseen nilkat paljaina – kävelee nyt kyynärsauvoilla

Eeva Toikan 14-vuotias Laura-tytär sai pahat paleltumat käveltyään nilkat paljaana pakkasessa. Nyt kävely onnistuu vain kyynärsauvojen avulla.

www.is.fi

Äiti käski panna sukat jalkaan. Moneen kertaan.

 

[SJ]

Laura, 14, lähti pakkaseen nilkat paljaina – kävelee nyt kyynärsauvoilla

Eeva Toikan 14-vuotias Laura-tytär sai pahat paleltumat käveltyään nilkat paljaana pakkasessa. Nyt kävely onnistuu vain kyynärsauvojen avulla.

www.is.fi

Äiti käski panna sukat jalkaan. Moneen kertaan.

Näkisin, että tuo juttu missaa osittain pointin, kun keskittyy pelkkiin paljaisiin nilkkoihin. Tuossa on menty ilmeisesti kahlaamaan pellon poikki lenkkarit jalassa. Lenkkari ei ole mikään talvikenkä.

 

[Herman30]

Viime talvena joku teini kommentoi että se on niin noloo pitä pitkiä sukkia ja talvikenkiä talvella. No minun puolesta saavat ihan vapaasti paleluttaa nilkkansa.

 

[Erkki]

Ehkä ruokailu nuotioilla pelasti? @Erkki ainakin muistaa ne ampuraradan takaosissa sijainneet osin epävirallisetkin nuotiopaikat. Eräänkin kerran siellä oli maastoruokailut, sillä ammuntojen yhteydessä oli paljon myös muuta koulutusta.

Muistanpa hyvinkin. Ja Kyrönpellosta tulee aina mieleen se ainainen palelu, ja pakkasessa jäähtyneen ruuan lusikoiminen pakista nuotiolla värjötellen. Kvkk sen sijaan tuo mieleen kesäisiä muistoja, koska sen massamainen hierominen alkoi vasta kesällä Auk :ssa. En muuten koskaan onnistunut saamaan sillä häiriötä aikaan, vaikka paljon tuli ammuttua. Liekö tuuria, vai sattuiko hyväkuntoinen aseyksilö aina kohdalleni.

 

[Merten sheriffi]

Lämmin suhteeni Kvkk62:een johtunee siitä, että sen aseen kanssa tuli koettua monet oman varusmiespalveluksensa itsensä ylittämiset, miten sen nyt kukin sitten määrittääkään kohdaltaan.
Jääkärikomppaniassa ao. aseeseen perehtyminen alkoi varhain alokaskaudella, ja nyt on kyseessä isoin metalliesine mitä olen kaikista pisimpään käsitellyt kaikista eniten paljain sormin alimmissa lämpötiloissa.
Hyvinkin kirkas keskitalven aamupäivä Kyrönpellon ampumarata. Silloin oli vielä normaaleja talviakin, joten jos arvioin, että pakkasta oli -10 ja -20 välillä, niin varmaan osuu kohdalleen.
Kookoolla ammuttiin, muutama mies per ase, ja sarjojen välillä piippu ja lukko, irroita ja kiinnitä. Sen muistan, miten sormiin sattui ja kauan. Saihan niitä välillä lämmiteltyä kainalossa ja villatumppu/nahkarukkas-yhdistelmän sisällä, mutta myös harjoitus kesti pitkään. Toisaalta olosuhteet toivat suorituksiin nopeutta.

Näpit jääty, mutta en muista, että veksiin olisi kukaan joutunut. Ehkä ruokailu nuotioilla pelasti? @Erkki ainakin muistaa ne ampuraradan takaosissa sijainneet osin epävirallisetkin nuotiopaikat. Eräänkin kerran siellä oli maastoruokailut, sillä ammuntojen yhteydessä oli paljon myös muuta koulutusta.

Tulipa hyvät ajat mieleen vaikka omat muistoni helmi-maaliskuun 1998 paukkupakkasista. Itseasiassa kyseinen ase oli minulla hyppysissä jo vuonna 94 tai 95 Turun ilmatorjuntarykmentissä jossa olimme luokan kanssa tutustumassa.

 

[JR49]

Muistanpa hyvinkin. Ja Kyrönpellosta tulee aina mieleen se ainainen palelu, ja pakkasessa jäähtyneen ruuan lusikoiminen pakista nuotiolla värjötellen. Kvkk sen sijaan tuo mieleen kesäisiä muistoja, koska sen massamainen hierominen alkoi vasta kesällä Auk :ssa. En muuten koskaan onnistunut saamaan sillä häiriötä aikaan, vaikka paljon tuli ammuttua. Liekö tuuria, vai sattuiko hyväkuntoinen aseyksilö aina kohdalleni.

Tai todennäköisimmin osasit/maltoit vyöttää patruunat patruunavyöhön kunnolla. Siinä ei isoa virhettä tarvinnut tehdä, niin jo sai latausliikettä pumpata. Minullekin se ase oli aina hyvin käypäinen. Ainoan kerran tuli hillitön tuli, kun RUK:n herraskaiset tvällärit olivat ottaneet vastaan yksilön, jonka laatikko oli täynnä karstaa. Valehtelematta se piti veistää Ilves-puukolla ensiksi pahimmat pois, ennen kuin pääsi varsinaiseen puhdistamiseen.
Kyrönpellossa meitäkin koulutettiin niin paljon, että voi sanoa muuttuneensa sotilaaksi siellä, muutaman sadan metrin säteellä 150 metrin radasta. Voit kuvitella, että on nostalgista käydä siellä näillä MPK:n ampumakursseilla, jotka ovatkin Mikkelissä hyvin laadukkaita. Luo melkein mihin kohtaan tahansa katseensa, niin mielessä laukkaa kuvia tapahtumista alokkaana, aukin oppilaana ja myöhemmin kokelaana.

 

[vz]

Tähän voinee laittaa omia armeijan pakkaskokemuksia kun muutkin palstalaiset ovat laittaneet.

Paikka oli Sodankylä ja aika 90-luvun loppupuoli.

Vaatetuksena oli hyväksi havaittu sarkapuku, vihreä nallepuku, villapusero, nv yms ja ihan hyvin kyllä tarkeni. Paitsi käsineiden, m.91 morttikinttaiden puolesta. Komppaniasta palellutti useampi varusmies kätensä eri talvileireillä. Ja muistaakseni palellutti muualtakin prikaatista kun julkaisivat virallisen varusteluohjeen asiaan liittyen. Eli piti käydä kuittaamassa varusvarastolta toinen pari m.91 noukkareiden sisäosia, sen verran isokokoisia, että mahtuvat em. noukkareiden päälle. Eli varustus on m.91 morttikintas sisuslapanen lisättynä toisella sisuslapasella kintaan päällä. Ohjeen mukaan tarkoitus olisi, että kun tarviitsee kinttaita käyttää niin päälimmäinen sisäkinnas lapanen otetaan pois ja toiminnan päätyttyä se laitetaan taas päälle. Oli sen verran päätön ohje, ettei tainnut kukaan noudattaa. Selvästikin sellainen määräys, että mitä ilmeisimmin jonkun upseerin piti näyttää jotain tehneensä paleltumien ehkäisemiseksi, käytännöllisyyden kanssa ohjeella ei ollut mitään järkeä.

Muistan itsekin kuinka käsiä kylmäsi rystypuolelta ensimmäisillä kovemmilla pakkasilla. Ne m.91 morttikinttaat olivat rystynpuolelta sen verran ohuet ettei se paljoa kylmältä eristänyt. Kämmenpuolella oli nahka, se edes jotain auttoi. Ensimmäisen leirin jälkeen tilanne oli kyllä sellainen, että ongelmahan ei koskenut minua koska toin kotoa omat hirven nahkaiset rukkaset ja niihin sopivat mummun kutomat lapaset. Mutta välistä kyllä hirvitti palveluskavereiden puolesta.

Sarkapuku ja paleltuneet sormet ei muuten ole kovin hauska yhdistelmä. Nappeja kun on niin eipä niitä vältsiin näytä kiinni saavan, jos ei tupakaveria viitsi vaivata. Pieni knoppijuttu tähän. Oli joku luento luokassa erään leirin jälkeen erään toisen kompaanian luutnantin toimesta. Hän sitten erään jääkärin epäsotilaallista ulkoasua kommentoimaan, että miksikäs jääkärillä ei ole kaikki napit takista kiinni? Vastaus: -Koska palellutin sormeni viime leirillä herra luutnantti! Luutnantti tähän, että kuinka jääkäri aikoo nakkisormilla paskalla käydä? Naurut päälle ja luento jatkui...

Kyllä taidettiin jotain kylmäkoulutustakin saada, ennen ensimmäisiä pakkas leirejä. Ongelmana oli ne onnettomat morttikintaat jotka eivät olleet tarpeeksi lämpymät. Ne jotka osasivat pitää sormensä kinttaiden sisällä yhdessä ja liikutellakin niitä, eivät palelluttaneet nakkejansa. Ne jotka eivät sormiansa liikutelleet, monesti palelluttivat jos eivät suinkaan kaikkia niin kyllä se yhden tai kahdenkin sormen paleltuminen harmittaa. Sormiansa palelluttaneissa oli väliltä Pori-Helsinki-Sodankylä. Ihan syntyperäisiä Lappilaisiakin palellutti jonkun sormen, ongelma ei siis koskenut pelkästään Etelästä Jääkäriprikaatiin palvelukseen tulleita.

 

[JR49]

Ne m.91 morttikinttaat olivat rystynpuolelta sen verran ohuet ettei se paljoa kylmältä eristänyt. Kämmenpuolella oli nahka, se edes jotain auttoi. Ensimmäisen leirin jälkeen tilanne oli kyllä sellainen, että ongelmahan ei koskenut minua koska toin kotoa omat hirven nahkaiset rukkaset ja niihin sopivat mummun kutomat lapaset.

Taidan olla jo niin iänikuinen, että oman aikani vaatevarustuksesta ovat käytössä enää huopakumisaappaat.
Tuollaiset morttikintaat ovat minulle nimittäin tuntematon asia. Intin pääosin harmaan väriset nahkakintaat ja niihin sisälle oli kahdenmallista villalapasta. Toisessa mallissa oli erikseen liipasimen painamiseen sormi, muille yhtenäinen lapanen. Kaikkia näitä on ollut ylijäämämyymälöissä.
Kuitenkaan näissä ei kyllä näpit paleltanut koskaan, sellaista en muista. Ja näemmä sinäkin nahkarukkasilla asian ratkaisit.

Minkälaisia rukkasia/käsineitä nykyään on käytössä pakkasella? @Raivaaja varmaan osaa kertoa?

 

[Raivaaja]

Lomahanskat ja suojanaamarin mukana tulevat valkoiset alushanskat vielä lisäksi.

 

[JR49]

Katso liite: 46877
Lomahanskat ja suojanaamarin mukana tulevat valkoiset alushanskat vielä lisäksi.

Kiitän.
Tuo näyttää modernisoidulta versiolta minun pronssikaudella käyttämiini verrattuna. Rukkasen pituus on tosi hyvä juttu, vanhat olivat kiusallisen lyhkäsiä ja tuo kiristysmahdollisuus vielä enemmän ehkäisee lumen menoa sisään. Ja sisuskin näyttää käytännöllisemmältä siihen "ampujankintaaseen" verrattuna.
Ja noita vasemman puoleisia kevyempiä hansikkaita ei ollut ollenkaan. Paitsi jos johtajat käyttivät lomahanskoja metsässä KSE-nimikkeellä.
Ajanpyörä kulkee varustuksissa ja hyvä niin

 

[SJ]

Tuo näyttää modernisoidulta versiolta minun pronssikaudella käyttämiini verrattuna. Rukkasen pituus on tosi hyvä juttu, vanhat olivat kiusallisen lyhkäsiä ja tuo kiristysmahdollisuus vielä enemmän ehkäisee lumen menoa sisään.

Kunhan vaan on tarpeeksi väljä ranteen kohdalta, että takin hiha menee ongelmitta sisään. Rukkaset kädessä on sitten vaikea saada noita sisäkäin.

 

[AKE-ukki]

Nuo "ampujahanskat" on erittäin hyvät. Kuulemani mukaan varusmiehille jaetut (jotain sekoitemateriaalia sisältävät) löysänsorttiset palveluhanskat ovat vihoviimeisiä toiminnallisissa ammunnoissa. On tapahtunut useita läheltäpiti tilanteita kun hanska(t) on tarttunut johonkin ja ase lauennut hallitsemattomasti.

 

[Fencer]

Nuo "ampujahanskat" on erittäin hyvät. Kuulemani mukaan varusmiehille jaetut (jotain sekoitemateriaalia sisältävät) löysänsorttiset palveluhanskat ovat vihoviimeisiä toiminnallisissa ammunnoissa. On tapahtunut useita läheltäpiti tilanteita kun hanska(t) on tarttunut johonkin ja ase lauennut hallitsemattomasti.

On se nyt perkele, jos ei vuosien 1939-1945 kokemusten perusteella osata jakaa ja käyttää oikeanlaista talvivarustetta.

 

[Atsomuti]

On se hienoa kun nyt on kunnon varusteet. 1970-luvun alussa oli villalapaset, nahkarukkaset ja nahkasaappaat. Puuvillakerrasto, puuvillainen peltipaita, villavälihousut, ohuenpuoleinen harmaa villapaita, sarkapuku, lumipuku ja karvalakki. Helvetisti paleli varsinkin hien kuivuttua kuorma-auton lavalla, mutta en tiedä kenenkään palelluttaneen mitään paikkaa.

 

[Atsomuti]

esim. motonetistä saa vitosella ihan hyvät talvityökäsineet. Eli jos tuollaisia tuhoutuisi vuodessa 100k€ edestä, tarkoittaisi että saapumiserän lähes jokainen taistelija olisi tuhonnut hanskansa.

Talvityökäsineet lämpövuorella harmaa koko 11 | Motonet Oy

Lämmin talvityökäsine paksulla teddyvuorella. Soveltuu mainiosti erilaisiin talvisiin pihapuuhiin, kuten lumenluontiin. Väri tyylikäs harmaa. Synteettinen PU-kämmen, jossa 3D-kuviointi.

www.motonet.fi

En nyt siis sano että PV:n kannattaisi tilata hanskansa motonetistä, mutta joku varusmies vois ihan hyvin.

Tuo hanska ei siedä yhtään kosteutta, rutikuivan kelin kampe eikä silti mainittavan lämmin. Biltemasta saa paremman kalvohanskan, mutta on toki kalliimpi.

 

[Herman30]

Silloin kun on pakkasta niin silloin on myös kuivaa.
Minä suosittelisin hankkimaan useamman parin villaisia aluskäsineitä. Yksi esimerkki:

Pitää käden kuivana ja lämpimänä vaikka päällyshanska kastuu ja tarpeeksi ohuet että kuivuvat vaikkapa taskussa ellei ihan likomärärksi päästä.

 

[SJ]

Silloin kun on pakkasta niin silloin on myös kuivaa.
Minä suosittelisin hankkimaan useamman parin villaisia aluskäsineitä. Yksi esimerkki:

Pitää käden kuivana ja lämpimänä vaikka päällyshanska kastuu ja tarpeeksi ohuet että kuivuvat vaikkapa taskussa ellei ihan likomärärksi päästä.

Nuo on muuten hyvät, mutta nuo saumat kulkee sormenpään ylitse. Joskut tuli eteen joku neule sormikas joissa ei ollut saumoja haittaamassa käsittelyä, mutta en ole nähnyt niitä aikoihin. Sen sijaan itse olen käyttänyt PU-pintaista asentajankäsinettä. Erittäin näppärät (ei kuitenkaan ihan tarpeeksi älykännykän kosketusnäytön näppäimistön käyttöön), mutta eivät sovellut sotilaskäyttöön materiaalien takia.

 

[Merten sheriffi]

Kapteeniluutnantti eläytyi harjoitukseen – nappasi aseen varusmiehen käsistä ja laukaisi kohti tämän päätä

Rynnäkkökiväärissä oli paukkupanoksia joista yhden puusäleet osuivat varusmiestä kasvoihin.

www.iltalehti.fi

 

[Torni]

Tähän voinee laittaa omia armeijan pakkaskokemuksia kun muutkin palstalaiset ovat laittaneet.

Paikka oli Sodankylä ja aika 90-luvun loppupuoli.

Vaatetuksena oli hyväksi havaittu sarkapuku, vihreä nallepuku, villapusero, nv yms ja ihan hyvin kyllä tarkeni. Paitsi käsineiden, m.91 morttikinttaiden puolesta. Komppaniasta palellutti useampi varusmies kätensä eri talvileireillä. Ja muistaakseni palellutti muualtakin prikaatista kun julkaisivat virallisen varusteluohjeen asiaan liittyen. Eli piti käydä kuittaamassa varusvarastolta toinen pari m.91 noukkareiden sisäosia, sen verran isokokoisia, että mahtuvat em. noukkareiden päälle. Eli varustus on m.91 morttikintas sisuslapanen lisättynä toisella sisuslapasella kintaan päällä. Ohjeen mukaan tarkoitus olisi, että kun tarviitsee kinttaita käyttää niin päälimmäinen sisäkinnas lapanen otetaan pois ja toiminnan päätyttyä se laitetaan taas päälle. Oli sen verran päätön ohje, ettei tainnut kukaan noudattaa. Selvästikin sellainen määräys, että mitä ilmeisimmin jonkun upseerin piti näyttää jotain tehneensä paleltumien ehkäisemiseksi, käytännöllisyyden kanssa ohjeella ei ollut mitään järkeä.

Muistan itsekin kuinka käsiä kylmäsi rystypuolelta ensimmäisillä kovemmilla pakkasilla. Ne m.91 morttikinttaat olivat rystynpuolelta sen verran ohuet ettei se paljoa kylmältä eristänyt. Kämmenpuolella oli nahka, se edes jotain auttoi. Ensimmäisen leirin jälkeen tilanne oli kyllä sellainen, että ongelmahan ei koskenut minua koska toin kotoa omat hirven nahkaiset rukkaset ja niihin sopivat mummun kutomat lapaset. Mutta välistä kyllä hirvitti palveluskavereiden puolesta.

Sarkapuku ja paleltuneet sormet ei muuten ole kovin hauska yhdistelmä. Nappeja kun on niin eipä niitä vältsiin näytä kiinni saavan, jos ei tupakaveria viitsi vaivata. Pieni knoppijuttu tähän. Oli joku luento luokassa erään leirin jälkeen erään toisen kompaanian luutnantin toimesta. Hän sitten erään jääkärin epäsotilaallista ulkoasua kommentoimaan, että miksikäs jääkärillä ei ole kaikki napit takista kiinni? Vastaus: -Koska palellutin sormeni viime leirillä herra luutnantti! Luutnantti tähän, että kuinka jääkäri aikoo nakkisormilla paskalla käydä? Naurut päälle ja luento jatkui...

Kyllä taidettiin jotain kylmäkoulutustakin saada, ennen ensimmäisiä pakkas leirejä. Ongelmana oli ne onnettomat morttikintaat jotka eivät olleet tarpeeksi lämpymät. Ne jotka osasivat pitää sormensä kinttaiden sisällä yhdessä ja liikutellakin niitä, eivät palelluttaneet nakkejansa. Ne jotka eivät sormiansa liikutelleet, monesti palelluttivat jos eivät suinkaan kaikkia niin kyllä se yhden tai kahdenkin sormen paleltuminen harmittaa. Sormiansa palelluttaneissa oli väliltä Pori-Helsinki-Sodankylä. Ihan syntyperäisiä Lappilaisiakin palellutti jonkun sormen, ongelma ei siis koskenut pelkästään Etelästä Jääkäriprikaatiin palvelukseen tulleita.

Missä komppaniassa palvelit?