PV uudisti m/05 maastokuisin mallisuojan.

skärdis kirjoitti:
Victor Charlie kirjoitti:
TUNNUSTAN! Me kyllä joskus käydään ABC:llä kahvilla, kun tullaan komppanian harjoituksesta ja ajomatka on aika pitkä. Sitä paitsi yksi maakuntajoukkojen tarkoitushan oli tuoda Puolustusvoimat näkyväksi myös niillä alueilla, missä ei ole varuskuntia tai muuta toimintaa.

Tuo on totta eli isossa osassa valtakuntaa ei nykyään ole merkkiäkään Puolustusvoimista. Moni perinteinen varuskuntakaupunkikin on kadottanut täysin kosketuksen sotilaisiin. Näin on käynyt esim. Vaasassa ja Oulussa. Vielä vanhempi väki muistaa vaikkapa Kangasalan tai Uudenkaupungin varuskunnatkin.

Eli iltalomalla ryyppävät ja örveltävät varusveijarit katosivat ja on suoranainen velvollisuus jokaiselle arvonsa tuntevalle veter.. eikun siis reserviläiselle, että he täyttävät tämän aukon? ;)

Jos näin niin olen mukana maanpuolustusnetin ensimmäisellä, koko suomen kattavalla kuppilareissulla vanhoihin varuskuntakaupunkeihin.
 
Tänään sain kuulla kun eräs reserviläinen tunnusti että hän on käynyt Pirkkalan ABC:lla ysiykkösessä arvomerkit kaulassa useamman kerran. Tosin hän on aina silloin ollut VEH:ssa ja firman jakamassa asussa ei omassaan.
 
juhapar kirjoitti:
commando kirjoitti:
Mitä nämä hörhöressut, jotka notkuvat M/91:iin pukeutuneina ABC:llä ovat? En ole koskaan tavannut. Voisiko joku vähän kuvailla missäpäin, millaisina aikoina ja tilanteissa ko. notkuntaa tapahtuu?

Minäkin kaipaisin moiseen selitystä. Eilen näin ensimmäisen kerran Kajaanin ABC:llä M/91-kaltaiseen asuun sonnustautuneen henkilön. Oli selvästikin erästämästä tulossa. Ettei vaan olisi urbaani legenda tyyliin ylenemiskiellossa oleva luutnantti joka on ampunut päävartion kattoon.

Kas kun ei ABC:n kahvilan kattoon.
 
Kantahenkilökunnan keskuudessa saattaa hyvinkin olla niitä, jotka mielellään palaisivat aikaan jolloin reserviläisen erotti poikkeavista arvomerkeistä. Historian takia kukaan järki-ihminen ei lähde tuollaista julkisesti ehdottamaan, joten nyt tavoitellaan samaa tekstiileillä?
 
Hande kirjoitti:
Kantahenkilökunnan keskuudessa saattaa hyvinkin olla niitä, jotka mielellään palaisivat aikaan jolloin reserviläisen erotti poikkeavista arvomerkeistä. Historian takia kukaan järki-ihminen ei lähde tuollaista julkisesti ehdottamaan, joten nyt tavoitellaan samaa tekstiileillä?

Minusta virkapuku on ihan paikallaan. Mutta tämän tekstiiliasian parissa ähkimiseen ei kannattaisi paljon uhrata kenenkään työaikaa. Maailma vaan on sellainen, että rätei ja lumpui piissa, rajat ovat auki ja liettualaistytöt paahtavat ylipitkää työpäivää, jotta kaik mi jaksaa kalpaa käyttää saa pikselipökseli-loimen niskaansa.
 
Suomalaisen maastopuvun hintahan on aina ollut sitä luokkaa, että jo pelkästään se on rajoittanut sellaisen ostohalukkuutta. Sitä paitsi muodinmukainen resu tietää että digicamo on jo niin vanhanaikaista. Mykyään pitää olla multicamia, MTP:ia, camogromia tai vähintään hybridiä. Taasjoutuu suomalaiset sotilaat taistelemaan vanhanaikaisissa asuissa. Ei tuu pojat mitään. Meitit jyrätään.
 
Hande kirjoitti:
Kantahenkilökunnan keskuudessa saattaa hyvinkin olla niitä, jotka mielellään palaisivat aikaan jolloin reserviläisen erotti poikkeavista arvomerkeistä.
Tästä on keskusteltu ennenkin..ja olen edelleen samaa mieltä:

Minusta olisi pelkästään hyvä, jos reserviläisen ja ammattisotilaan voisi erottaa jostakin pienestä ulkoisesta tunnusmerkistä.
Tämä ei perustu minkäänasteiseen reserviläisen halventamiseen tai aliarvioimiseen, vaan puhtaasti käytännön syihin:

Jos olen taistelutilanteessa, haluan ehdottomasti tietää kenen kanssa keskustelen. Syy on yksinkertainen. Ammattisotilaan kanssa puhun siten kuin ammattisotilas puhuu ammattisotilaalle..reserviläiselle puhun eri tavalla, koska mielestäni on kohtuutonta odottaa tai olettaa, että reserviläinen hallitsee termistön ja "slangin" samalla tavalla kuin ammattisotilas sen hallitsee.
Tietenkin oman joukkoni sotilaat tunnen ja tiedän, mutta on väistämätöntä että jossain vaiheessa taistelukentällä on omia joukkoja sekaisin, jolloin on tilanteita joissa kommunikoidaan tuntemattomien ihmisten kanssa. On täysin eri asia puhua 45- vuotiaalle ou-kapteenille joka on ollut kouluttavassa portaassa yli 20-vuotta, palvellut useammassa KRIHA-operaatiossa ja osallistunut erilaisiin sotaharjoituksiin toimivana johtajana kymmeniä kertoja kuin mitä on puhua 45-vuotiaalle reservin kapteenille, joka on saanut ruusukkeensa käymällä erilaisia kursseja riittävän määrän.
Mielestäni on perusteltua, että olisi mahdollista erottaa ammattisotilas ja reserviläinen toisistaan..ja korostan vielä: vain ja ainoastaan käytännön syistä ja toiminnan tehostamiseksi.
 
Tämä on tietenkin aivan totta ja hyvä pointti. Onko tosiaan ammattiupseereita tarkoitus pitää niin alhaalla kuin reservin upseereita? Poikkeukset poikkeuksena ja reservin majuri YLE:n palveluksessa varmaan suoltaa hyvää propagandaa oman alansa ammattilaisena mutta sitten kun mennään vaikka jalkaväen puolelle niin onko tosiaan tarkoitus heittää näitä reservin kapteeneita samaan hommaan mukaan kuin ammattiupseereita jotka rauhan aikana palvelevat mm. joukkueen kouluttajina ja luutnantin arvossa?

Miten sodan aikana nämä alempiarvoiset upseerit sijoitellaan, ei kai nyt sentään komppanian päällikköä alemmas kuitenkaan vai jatkaako heistä millainen osa kouluttajina takalinjassa tykinruokaa valmistellessa ja opettaessa? Eikö ammattiupseerin kyvyt mene hukkaan samoissa tehtävissä kuin reservin upseereiden? Mikäli reservin upseeri ylennetään niin korkealle kuin vaikkapa kapteeniksi tai majuriksi mm. yhteiskuntasuhteiden takia (Björn Wahlroos, Sauli Niinistö tai random kunnanvaltuuston pj jne.) niin onko näille ko. tapauksille edes mitään sijoitusta oikeasti niissä joukoissa jotka käyttävät kartalla ja todellisuudessa väkivaltaa? Epäilen. Tiedän toki joitakin reservin kapteeneita ja majureita, joilla on sa-sijoitus ns. taistelevissa joukoissa mutta näissä tapauksissa tuntuu silti, että ylennyksiä ei ainakaan osaamisen perusteella ole jaettu kun edes joukkueen perusliikkeet eivät onnistu. Puhtaasti siis omien kokemusten puolesta kirjoittelen. En ole päässyt tekemisiin kovinkaan monen kanssa.

Kuvailemasi tilanne voisi olla syy erilaisiin arvomerkkeihin mutta jotenkin silti pitäisi puuttua mielestäni jo ongelmaan. Jos mies ei osaa hommaansa (ei kokemusta koska ei kertausharjoituksia tai vastaavaa) eikä hommassa tarpeellista slangia, merkkejä jne. niin miksi edes ylentää ja jos on pakko ylentää the puolueen jäsen niin miksi sitten sijoittaa, antaa pitää merkkinsä mutta jättää tosihommista ulos. Okei, kantahenkilöstä ei riitä eli on pakko ylentää vaikkei ole rahaa kertauttaa ja opettaa niin silloinhan arvomerkkiratkaisu on pätevä mutta eikö tässäkin pitäisi jotain tehdä sen suhteen että kantaupseeri ottaisi selvää, tietäisi ja tuntisi edes vähän sa:n alaisiaan? Onko tämä miten mahdollista vai onko ainoa kosketuspinta kertausharjoitus, josta tupsahtaa yllätysalainen eteen?
 
Kapiainen kirjoitti:
Tästä on keskusteltu ennenkin..ja olen edelleen samaa mieltä:

Minusta olisi pelkästään hyvä, jos reserviläisen ja ammattisotilaan voisi erottaa jostakin pienestä ulkoisesta tunnusmerkistä.
Tämä ei perustu minkäänasteiseen reserviläisen halventamiseen tai aliarvioimiseen, vaan puhtaasti käytännön syihin:

Jos olen taistelutilanteessa, haluan ehdottomasti tietää kenen kanssa keskustelen. Syy on yksinkertainen. Ammattisotilaan kanssa puhun siten kuin ammattisotilas puhuu ammattisotilaalle..reserviläiselle puhun eri tavalla, koska mielestäni on kohtuutonta odottaa tai olettaa, että reserviläinen hallitsee termistön ja "slangin" samalla tavalla kuin ammattisotilas sen hallitsee.
Tietenkin oman joukkoni sotilaat tunnen ja tiedän, mutta on väistämätöntä että jossain vaiheessa taistelukentällä on omia joukkoja sekaisin, jolloin on tilanteita joissa kommunikoidaan tuntemattomien ihmisten kanssa. On täysin eri asia puhua 45- vuotiaalle ou-kapteenille joka on ollut kouluttavassa portaassa yli 20-vuotta, palvellut useammassa KRIHA-operaatiossa ja osallistunut erilaisiin sotaharjoituksiin toimivana johtajana kymmeniä kertoja kuin mitä on puhua 45-vuotiaalle reservin kapteenille, joka on saanut ruusukkeensa käymällä erilaisia kursseja riittävän määrän.
Mielestäni on perusteltua, että olisi mahdollista erottaa ammattisotilas ja reserviläinen toisistaan..ja korostan vielä: vain ja ainoastaan käytännön syistä ja toiminnan tehostamiseksi.

Tässä on Kapiaisella tietenkin validi perustelu, mutta taistelutilanteessa (eli sa-sijoitus) tuo ou-kapteeni on sijoitettu aivan erilaisiin tehtäviin kuin se yli 60 kh-vrk kursseilla oppilaana tai kouluttajana kerännyt (tai kunnanvaltuuston pj) ressu-kapteeni.
 
Kapiainen on ihan oikealla asialla. Asteikon pitäisi aina olla kunnossa kun eri toimijoita rinnastetaan. Jos on kevytupseereja, niin heille olisi hyvä olla myös omat arvomerkkinsä. Eihän sitä voi laskea kenellekään miinukseksi, että tämä on "vain" reserviupseeri.

Mitä maastopukuihin tulee, niin kantahenkilökunnan edustajassa on kyllä jotain pahasti vialla, mikäli tätä ei jo hyvin pikaisella vilkaisulla erota perusreserviläisestä. Minä näen hankintakiellossa vain jälleen yhden tavan osoittaa reserviläisille syvää halveksuntaa.
 
Voi olla että on pätevät perusteet kantahenkilökunnan erillisille tunnuksille, mutta tällä M/05 sekoilulla on saatu aikaan huono taisteluasu, joka toimii rumana virkapukuna ja on suojattu typerällä tavalla.

Se on oire joka kertoo kyvyttömyydestä nähdä olennaista ja resurssien tuhlaamisesta puuhasteluun. Oisko ollut naamiokuvioita markkinoilla valmiina? No ois, pelkästään flecktarnia käyttää wikipedian mukaan 12 eri maan armeijat, mutta eeeiiii, me tehdään se itte.

Hevosmiesten tietotoimiston mukaan puvun leikkaus eo ole erityisen onnistunut ryynäämiseen. Ihan kuin joku olisi suunnitellut taistelupuvun nimenomaisesti ABC-sotureille? Haloo? Montako KH-päivää olisi saatu enemmän jos olisi ostettu valmis malli maailmalta ja ommeltu niihin leijonat ja siniristiliput kiinni? Näin ne pienet maat tekee muualla maailmassa.
 
Creidiki kirjoitti:
Voi olla että on pätevät perusteet kantahenkilökunnan erillisille tunnuksille, mutta tällä M/05 sekoilulla on saatu aikaan huono taisteluasu, joka toimii rumana virkapukuna ja on suojattu typerällä tavalla.

Se on oire joka kertoo kyvyttömyydestä nähdä olennaista ja resurssien tuhlaamisesta puuhasteluun. Oisko ollut naamiokuvioita markkinoilla valmiina? No ois, pelkästään flecktarnia käyttää wikipedian mukaan 12 eri maan armeijat, mutta eeeiiii, me tehdään se itte.

Hevosmiesten tietotoimiston mukaan puvun leikkaus eo ole erityisen onnistunut ryynäämiseen. Ihan kuin joku olisi suunnitellut taistelupuvun nimenomaisesti ABC-sotureille? Haloo? Montako KH-päivää olisi saatu enemmän jos olisi ostettu valmis malli maailmalta ja ommeltu niihin leijonat ja siniristiliput kiinni? Näin ne pienet maat tekee muualla maailmassa.

Äläs nyt, ponnisteltiin vaivoja säästämättä ja saatiin hintaa korottamalla laskettua laatutasoa. Sitten kun ei ollut varaa hankkia niitä kaikille, niin lisättiin kirsikka kakun päälle ja kiellettiin reserviläisiä hankkimasta pukua edes omalla kustannuksellaan. Voiko projekti enää enempää hanurista olla?

Loma-, palvelus- ja taisteluasua ei pysty järkevästi yhdistämään samaan pakettiin. En tiedä mitä noista 05 eniten muistuttaa, silmämääräisesti tarkastellen ei ainakaan työhaalaria.
 
Creidiki kirjoitti:
Se on oire joka kertoo kyvyttömyydestä nähdä olennaista ja resurssien tuhlaamisesta puuhasteluun. Oisko ollut naamiokuvioita markkinoilla valmiina? No ois, pelkästään flecktarnia käyttää wikipedian mukaan 12 eri maan armeijat, mutta eeeiiii, me tehdään se itte.

Valitettavasti on pakko olla samaa mieltä.
Runsaalla provolla voisi sanoa, että "kyllä huomaa, että PV on ollut liian pitkään ilman sotaa."
 
musta se nollaviis on kyllä pirun oikeaan osunut kuvio, kaikilla variaatiollaan.. ( ja odotan vielä harmaan "urban" version tuloa ;) )

---
OT:
sitten tuo kapiaisen esittämä.

mua on joskus aikoja sitten joukkoharjoituksessa ressut olettaneet kantapeikoksi, eri syistä, mutta se oli tietysti nuoret kundit ekoissa ressuharjoituksissa, ja mä olin noin reilut kymmenen vuotta vanhempi.. koskaan kantahenkilökunnalla ei ole ollut epäselvää kuka on kukin, silloinkaan kun vielä ei olllut erottavia pukimia. kyllä ammattimies ressun tunnistaa, vaika ressu ei olisi ihan pihalla.

en myöskään ns. korkeammasta "sotilasarvosta" huolimatta koskaan ole epäillyt tällaista "kursseilla käynyttä" monivuotisen koulutuksen ja kokemuksen omaavan ammattitaidon antamaa osaamista pikakoulutuksen saaneiden tilanteeseen.

itselleni on ollut se kuva että ammattimiehille laitetaan ammattimiehen tehtävä sodanajan joukkoihin. nykyisessä ressusijoituksessa/toimessa ei pahemmin nimelliset arvot paljoa paina. en mene yksityiskohtiin, mutta toimenkuvat vs. nimelliset sotilasarvot ovat aika surrealistisia. ihan hyvä. pääosin paikallaan. (itse tietenkin muuttaisin joitakin sijoituksia, mutta ... ;) )

joka tapauksessa on selvää, että millään kantapeikko - ressu vastakkainasettelulla ei yhteistä asiaa viedä eteenpäin.

----

ja kaiken OT jälkeen. on ihan normaalia että eri immateriaalioikeuksia suojataan. mikseiniin tehtäisi? halpaa puuhaa, ihan aikusten oikeesti...
 
Täytyy kysyä näin, mitä hyötyä mallisuojaamisesta on? Luuleko ne ihan tosissaan että desanteille ei ole jakaa M/05:sta tai tekeekö PV bisnestä maastokuviolla ja siksi haluaa sen suojata? Ei.
 
Kyllä kai lähtökohtana on pidettävä sitä, että suomalaiselle sotilaalle pitää välttää aivan hyvin joku jo käytössä oleva sotaloimi, olipa se sitten vaikka Norjan puku tahi kanadalaisten, aivan sama. Kantahlökunta on ihan okei erottua rauhan aikana jollain ylimääräisellä tunnuksella....sodan aikana en usko tuota halukkuutta kovin paljon ilmenevän. Viime sotien aikanakin taisi tulla luopumusta Vapaussodan valkoisesta puoliturkkikäytännöstä.

Yksinkertainen ja halpa tapa erottaa sotilaiden tausta on päähine tai sen merkki. Jos siitä ei kuka osaa erottaa statusta niin ko. kaveri kannattaa jo kiikuttaa ripirapi-vauhtia työpalveluun baikalin ja muiden vastaavien luhnakkeiden joukkoon.
 
Yllättävän moni sodan kokenut johtaja luopui ihan vapaaehtoisesti kaikista johtamista osoittavista ulkoisista tunnusmerkeistään (rähinäremmi, leijonakokardi ja ruusukkeet) ollessaan linjassa. Vastaavasti sitten ns. lomapuku pillumagneetteineen löytyi kyllä garderoobista. Ellei omaa niin sitten muilta lainattuna.

En ainakaan itse haluaisi erottua joukosta erikoismerkkeineni kun vastapuoli ampuu kovilla pap-/tasi-laitteiden sijaan, mutta jokainen taaplaa tyylillään. Esimerkkinä Jatkosodassa itsensä tapattanut JR53 everstiluutnantti Arne Somersalo, joka meni etulinjaan päällään paraatipuku m/22 kaikkine kunniamerkkeineen.
 
Rähinäremmit eivät ole pitkään aikaan nähneet kenttäkäyttöä pl. yksittäiset reserviläiset, joille tuo taitaa olla jokin naurettava imagokysymys. Arvomerkit nuhjaantuvat metsässä aika nopeasti sellaisiksi, etteivät enää kiiltele ja ilman optiikkaa niitä ei enää erota yli 10 metrin päästä. Ja jos halutaan nopeuttaa tuota niin nokeaminen ei kestä paria minuuttia kauempaa. Sama juttu kokardien kanssa. Viikon käytössä olleen pipon sinivalkokokardi on lähes tunnistamaton käytön seurauksena ja leijonakokardin havaittavuus tummasävyisenä on jo luonnostaankin huonompi. Eikai kukaan käytä kenttävarusteissa niitä läpipainettavia paraatikokardeja tai uutuuttaan kiiltäviä arvomerkkejä saati jotain muita paraati/lomapukuun kuuluvia killuttimia tai kansallisuustunnuksia?!

Jos olisin tarkka-ampujakoulutettu ja noudattaisin ta:n maalihierarkiaa niin voisi olla enemmän kuin haasteellista etsiä tuhottavia maaleja arvomerkkien tai kokardien perusteella. Johtajan löytäminen piikille kun tapahtuu paljon helpomminkin, koska joukosta on yleensä helposti löydettävissä se, joka johtaa toimintaa vaikkei mitään selkeästi ulospäin näkyviä varusteita/merkkejä siitä olisi.

Katsokaa joskus pelastuslaitoksen sammuttavan henkilöstön toimintaa onnettomuus/palopaikalla tai useamman poliisipartion toimintaa keikalla. Esimiesten merkit eivät kerro siviileille juuri mitään, mutta toiminta paljastaa heidät johtajiksi. Mielestäni sama asia näkyy ainakin ryhmä/joukkue koon sotilasyksiköissäkin.

Jos joku iso sotaherra vastoin normaaleja arkirutiinejaan ilmestyy taistelevien joukkojen keskuuteen niin tunnistamiseen vaikuttaa ratkaisevasti se, että kyseinen mies näyttää taistelijalta eikä herralta. Eli väriä naamaan, taisteluvarustus ja ase mukaan ja asu on riisuttu kaikista muista paitsi tunnuksista paitsi arvomerkeistä ja kokardista. Jos et merkittävästi erotu muusta joukosta varustuksen osalta niin tunnistaminen jää toiminnan varaan.
Tietysti ääripää näkyy kauas jos muulla joukolla on sotimisvarusteet päällä ja joukkoon ilmestyy putipuhtaaseen pukuun pukeutunut selustasoturi kiiltävin merkein ja puhtain kasvoin kantaen kiikareita kaulassa ja karttalaukkua perseen päällä. Sen sijaan joukkueessa, jossa kaikilla on sotakamat päällä ei pistoolikotelo tai kiikarikotelo muun varustuksen seassa pistä silmään kovinkaan merkittävästi.
 
Viime sotein aikanahan kiellettin upseereita käyttämästä koppalakkejaan, koska siten pyrittiin vähentämään rivimiesten tuntemaa herravihaa.
Eli puoleen sun toiseen löytyy useita perusteita. Vielä on varmaan useita mainitsematta. En kuitenkaan pitäisi huonona ajatuksena, että kantahenkilökunnalla olisi olemassa jokin tunnus rauhan aikana josta heidät erottaisi. Silloin paikalle tuleva ulkopuolinen pystyisi heti toteamaan tilanteen eikä tarvisi tilannetta tarkkailemalla päätellä asiaa. Onhan lääkintähenkilökunnallakin punaiset ristit hihassa ja palopaikalla sen pelastustoimen johtavat tyypit tuntee kypärän väristä, ettei tarvi sielläkään alkaa eri pienporukoiden johtajista arpomaan kuka on isoin dirika paikalla.
 
Back
Top