Mikä määrä suomettumista oli tarpeellista ja hyväksi? En hetkeäkään epäile, etteikkö tuossa olisi ollut myös hyvä puolensa kun kerran jonkunlainen liikkumatila pidettiin koko ajan, mutta olisiko vaikka puolta vähempi riittänyt? Oma arveluni on, että kolmannes oltaisiin voitu leikata, sitä vähemmällä olisivat sotilaalliset yhteisharjoitukset tulleet ajankohtaisiksi.
Syvintä suomettuminen oli 70-luvulla, ja silloin oli valvontakomission lähdöstä kulunut vasta reilut parisenkymmentä vuotta. Porkkalan palautetuksesta vielä vähemmän. Unkarin ja Tsekkoslovakian miehitykset kertoivat selvästi, kuinka muu maailma suhtautui Neuvostoliiton tekemisiin.
Mitä tuo ylimääräinen kolmannes piti sisällään? Turhinta ja vastenmielisintä oli henkilökohtaiset pyrkyryydet, kuten kanervat ja väyryset. Sorsat ja tuomiojat edustivat ehkä enemmän rakenteellista ja ideologista nuoleskelua, jaakkolaaksot olivat sinällään rehellisiä maanpettureita jotka jollakin tavalla kuuluivat asiaan.
Mutta olemmeko edelleen (siis olemme) suomettuneita ja kuinka paljon? 2015 - 2016 oli NATO-keskustelu lähdössä laukalle, kun amerikkalaiset rynnäkköpanssarivaunut ja F-15 hävittäjät olivat tulossa tänne harjoituksiin. Vastikään oli allekirjoitettu isäntämaasopimus ja joka puolue kertoi innolla kantaansa asiaan, kunnes Tasavallan Presidentti kutsui puoluejohtajat tapaamiseen. Viiteen vuoteen ei tuon jälkeen olla asiasta puhuttu puolueiden johdon suulla halaistua sanaa.
Samoihin aikoihin sattui hassu episodi, jossa turvapaikanhakijaa alkoi pukkaamaan itärajan yli. Jostakin syystä tuo virta pysähtyi yhtä nopeasti kuin NATO-puheetkin.
Fortum levitti punaista mattoa Rosatomille, eikä mikään johtunut tai riippunut yhtään mistään. Saahan sitä mieltään muuttaa, jos siltä tuntuu.
Tuskinpa Suomen varsinainen itsenäisyys on todellisessa vaarassa, mutta noin ison ja arvaamattoman maan naapurissa voi olla myös todella vittumaista elää, jos toinen sen tahtoo sellaiseksi tehdä. Mutta ei kai ystävälliset naapurit sellaista voisi tehdä, rauhanomainen rinnakkaiselo jne.