Olis ainakin ulottuvuutta.
Raketit ja ohjukset
- Viestiketjun aloittaja Juke
- Aloitus PVM
ATACMS kaupan peruuntumisen yhteydessä oli puhetta, että "järjestelmä olisi vanhenemassa", eli korvaaja olisi työn alla. Eli varmasti tuota harkitaan.
Panssari Salama
Respected Leader
Mielenkiintoinen puikko, nopealla vilkaisulla ekat testit jo tehty 240 km päässä olevaan maaliin.
Toisaalta 500 km rajapyykki on puikolle juridinen rajoite, jahka jenkit eroavat ohjussopimuksesta, niin voi ampua kauemmaksikin. Näin tämän artikkelin mukaan. Tässä jälkimmäisessä muutenkin spekulointia mihin suuntaan puikkoa kehitetään.
Toisaalta 500 km rajapyykki on puikolle juridinen rajoite, jahka jenkit eroavat ohjussopimuksesta, niin voi ampua kauemmaksikin. Näin tämän artikkelin mukaan. Tässä jälkimmäisessä muutenkin spekulointia mihin suuntaan puikkoa kehitetään.
rty19
Greatest Leader
Wikin mukaan
"The US formally withdrew from the INF treaty on 2 August 2019 "
Panssari Salama
Respected Leader
Niinpä tekivätkin. Artikkeli on kirjoitettu näemmä hieman tuota ennen. Hyvähyvä, lähti pitkän kantaman suunnittelu sitten vauhdilla eteenpäin.
New NASIC Report Appears Watered Down And Out Of Date - Federation of American Scientists
The US Air Force National Air and Space Intelligence Center (NASIC) has published a new version of its widely referenced Ballistic and Cruise Missile Threat report. The agency normally puts out an updated version of the report every four years. The previous version dates from 2017. The 2021...
Einomies1
Respected Leader
AIM-120D-3 versiota on testattu USA:a joulukuussa 2020 ja nyt toukokuussa. Ohjuksessa on päivitetty hakupäätä teknisesti ja päivitetty softa. Tuotanto alkaa 2023 ja F-35 saa puikon block 4 päivityksessä.
The Advanced Medium-Range Air-to-Air Missile (AMRAAM) joint program office completed the second live fire test of the new AIM‑120D-3 missile variant, incorporating upgraded hardware into the guidance section on May 12. Preliminary analysis provided by the prime contractor, Raytheon Missiles & Defense, indicates all primary and secondary objectives of the shot were met. The weapon safely launched from an F/A-18F Super Hornet and flew the expected flight path over the Point Mugu Sea Test Range in California.
Combined with software upgrades, AIM-120D-3 will deliver advanced capabilities to improve missile effectiveness against advanced threats for Air Force, Navy, and Allied Partners. This missile shot from an F/A-18F Super Hornet tested the missile’s safe separation autopilot and free-flight navigation capabilities. Together, with the first shot on December 9, 2020, these shots represent a critical first in a series of developmental flight tests that provides crucial data to assess the missile’s ability to acquire, track and guide to targets.
https://militaryleak.com/2021/06/01...-amraam-completes-two-free-flight-test-shots/
Advanced Medium-Range Air-to-Air Missile (AMRAAM) Completes Two Free Flight Test Shots
The Advanced Medium-Range Air-to-Air Missile (AMRAAM) joint program office completed the second live fire test of the new AIM‑120D-3 missile variant, incorporating upgraded hardware into the guidance section on May 12. Preliminary analysis provided by the prime contractor, Raytheon Missiles & Defense, indicates all primary and secondary objectives of the shot were met. The weapon safely launched from an F/A-18F Super Hornet and flew the expected flight path over the Point Mugu Sea Test Range in California.
Combined with software upgrades, AIM-120D-3 will deliver advanced capabilities to improve missile effectiveness against advanced threats for Air Force, Navy, and Allied Partners. This missile shot from an F/A-18F Super Hornet tested the missile’s safe separation autopilot and free-flight navigation capabilities. Together, with the first shot on December 9, 2020, these shots represent a critical first in a series of developmental flight tests that provides crucial data to assess the missile’s ability to acquire, track and guide to targets.
https://militaryleak.com/2021/06/01...-amraam-completes-two-free-flight-test-shots/
rty19
Greatest Leader
Latest AMRAAM Air-To-Air Missile Aims To Keep Pace With China
Three decades after it first entered service, the latest F3R version of the AIM-120 has just completed its latest phase of testing.
www.thedrive.com
rty19
Greatest Leader
This firing was the last one in the development path of Marte ER, which will enter into operation early next year.
www.mbda-systems.com
MBDA’s Marte ER has successful final test firing | Press Release | MBDA
MBDA’s new Marte ER anti-ship missile successfully completed its final test firing at the end of November 2021. Carried out […]
www.mbda-systems.com
Saudi-Arabia on aloittanut ohjuksien valmistuksen.
edition.cnn.com
CNN Exclusive: US intel and satellite images show Saudi Arabia is now building its own ballistic missiles with help of China
US intelligence agencies have assessed that Saudi Arabia is now actively manufacturing its own ballistic missiles with the help of China, CNN has learned, a development that could have significant ripple effects across the Middle East and complicate the Biden administration's efforts to restrain...
edition.cnn.com
Jeffrey Lewisin artikkeli.
www.armscontrolwonk.com
Saudi Arabia Producing Ballistic Missiles
www.armscontrolwonk.com
fulcrum
Greatest Leader
OTR-21 'Totška' -ohjuksen laukaisu:
Tämä jo vanhahtava mutta edelleen toimiva ohjus on ollut kovassa käytössä Ukrainan sodassa. Pääasiassa sitä on käyttäneet ukrainalaiset, mutta myös Venäjä on kaivanut sen varastoista esiin, joten ehkä jotain kiinnostaa puikon ominaisuudet tarkemminkin.
60-luvulla NL otti käyttöön 9K52 'Luna' -tykistöraketin. Se oli divisioonankomentajan 'pitkä käsi' joka kantoi n. 70km päähän. Meilläkin on yksi kappale sellaisia Tykistömuseossa. Luna ei varsinaisesti ollut ohjus, vaan ikäänkuin ylensyönyt Katjusha-raketti: siitä kertoo myös kankea NATO-nimitys 'FROG' (Free Rocket Over Ground). Lunan keskihajonta (CEP) oli virallisesti 400 metriä, mutta käytännössä se saattoi pudota kilometrienkin päähän tähtäyspisteestä. Tällaisenaan se soveltui lähinnä ABC-taistelukärkien kuljettamiseen.
Uuden ohjuksen kehitti KB Mashinostrojenija (joka kehitti myös Oka- ja Iskander-ohjukset) ja se tuli käyttöön 70-luvun puolivälissä. Laite sai nimen 'Totška' eli 'piste'. Ehkä ajateltiin optimistisesti että sillä voisi ampua pistemaaleja. Inertiaohjaus paransi tarkkuutta huomattavasti, mutta ei se mikään tarkkuusase vieläkään ollut, CEP oli ehkä 150 metrin luokkaa: kuitenkin suuri parannus edeltäjään verrattuna. Ohjus käyttää kiinteää polttoainetta ja painaa parisen tonnia. Laukaisuajoneuvo on 6-pyöräinen BAZ, ja se on läheistä sukua Osa-ilmatorjuntajärjestelmän lavetille. Ajoneuvo on uintikykyinen ja ohjus on kuljetuksessa katettu, toisin kuin Lunassa. Säilytyslieriöissään se säilyy käyttökelpoisena vähintään 10 vuotta ilman huoltoa.
Totška oli ensimmäisiä ohjuksia jotka käyttivät ohjaukseen innovatiivisia ristikkoeviä. Näihin suhtauduttiin länsimaissa aluksi oudoksuen, mutta nyttemmin kapitalistinenkin tiede on myöntänyt niiden etevyyden. Joskus voi nähdä kuvia ohjuksista joissa 'ritilän' tilalla on yksinkertainen X; ne ovat harjoitusohjuksia.
Länsimaissa järjestelmä sai nimen SS-21 Scarab. GRAU-järjestelmä tuntee sen nimellä 9K79.
Kuten tyypillistä, siitä tehtiin monta eri versiota erilaisilla taistelukärjillä. Ydinkärkiä oli ainakin 3 erilaista voimakkuuden vaihdellessa kymmenestä jopa 200 kilotonniin. Lisäksi oli kemiallisia kärkiä jotka sisälsivät somaani- tai VR-hermokaasua. Konventionaaliseen sodankäyntiin oli sirpale- ja kuorma-ammuskärjet. Kuten edeltäjänsä, se oli aluksi divisioonien ase mutta myöhemmin ne siirrettiin itsenäisiin ohjusprikaateihin.
80-luvulla kehitettiin kaksi uutta versiota. Totška-R oli tutkasäteilyyn hakeutuva versio, ja Totška-U paranneltu malli, jossa kantamaa lisättiin 120 kilometriin ja tarkkuuskin parani. Tämä on ollut se eniten käytetty malli. Ulkoisesti parannetun 9M79-1 -ohjuksen voi erottaa lähinnä siitä että siivet on sijoitettu hiukan kauemmaksi perästä. Länsilähteiden mukaan 90-luvulla olisi kehitetty vielä pitempikantamaisempi 'Scarab-C' mutta jos sitä koskaan oikeasti saatiin valmiiksi, tuotantoon se ei päässyt. Venäjä modernisoi ohjuskalustonsa 2000-luvun alkupuolella, lisäten mm. GLONASS-paikannuksen. Muiden maiden mahdollisesti tekemistä parannuksista ei ole tietoa.
9N123F-sirpalekärki:
Taistelukärki painaa vajaat puoli tonnia, josta räjähdysainetta on 162 kiloa. Taistelukärki on suunnattu hiukan sivuun optimaalisen leviämisen varmistamiseksi: ohjushan ei putoa täysin kohtisuoraan. Taistelukärki on suunniteltu räjähtämään n. 20 metriä maanpinnan yläpuolella ja sirpalevaikutus kattaa parisen hehtaaria. Varsinaista räjähde/miinataistelukärkeä Totškassa ei ole.
Taistelukentillä näkyy usein ohjusten moottoriosia jotka ovat pudonneet satunnaisiin kohtiin:
Tämä on merkki siitä että on käytetty Totškan kuorma-ammustaistelukärkeä joka sisältää 50 tytärammusta. Taistelukärki irtoaa ohjuksen rungosta 2 kilometrin korkeudessa ja sirpalevaikutus leviää 3-7 hehtaarin alueelle.
Tyypillinen tytärammuksen räjähdysjälki:
Totškan tarkkuus riippuu osittain ampumaetäisyydestä ja myös siitä miten hyvin sekä laukaisu- että maalialue on paikannettu. Ohjuksen minimiampumaetäisyys on noin 15km. Bulgarialaisten 80-luvun lopulla suorittamassa koeammunnassa ohjus osui 35km etäisyydeltä n. 20 metrin päähän maalipisteestä. Bulgarialaisilla ilmeisesti on käytössä ohjuksen vanhempi versio (miksi Nato-maa edelleen pitää vanhaa neukkuohjusta rivissä on yksi aikamme mysteereistä).
Valkovenäjän TV:ssä näytetty sirpalekärjen koelaukaus:
Paljonko Totškaa sitten on käytetty tositoimissa: vaikka ja kuinka. Ensimmäisen kerran ilmeisesti jo Afganistanissa. Venäjä on käyttänyt ohjusta tsetseenejä ja Georgiaa vastaan. Ukraina ampui ohjusta runsaasti ensimmäisessä Donbasin sodassa 2014-15, tosin useimmat menivät ohi huonon tiedustelun ja kaoottisen sotatilanteen vuoksi. Erityisen paljon huomiota ovat saavuttaneet Jemenin huthi-kapinallisten Saudiliittoumaa vastaan suorittamat iskut joissa tuli satoja kuolonuhreja. Esimerkiksi 2015 huthit ampuivat ohjuksen Saferin lentotukikohtaa vastaan sillä seurauksella että 52 arabiemiraattien sotilasta kuoli. Maassa pidettiin tappion johdosta kolmen päivän suruliputus.
Ukrainan sodassa ohjusta on käytetty vaihtelevalla menestyksellä. Ukraina on ampunut niitä ilmeisesti jopa muutaman kymmenen kappaletta. Sotilaallisesti merkittävimpiä ovat Millerovon lentotukikohtaan tehty isku jossa tuhoutui tai vaurioitui useita Su-30 -hävittäjiä, ja Berdianskin satamaa vastaan tehdyt iskut, jotka mahdollisesti lopulta johtivat maihinnousualus Saratovin katastrofaaliseen tuhoutumiseen. Venäjä on väittänyt ampuneensa alas niitä useita. Donetskiin putosi yksi ohjus joka tappoi n. 20 siviiliä. Tämä kuva kiersi mediassa ja sen väitettiin olevan räjähtämätön Iskander: kyseessä on kuitenkin ukrainalainen Totška joka on nähtävästi hylätty laukaisun epäonnistuttua.
Venäjällä Iskander alkoi korvaamaan Totškaa 2000-luvulla. Viimeinen yksikkö luopui siitä 2019. Ohjuksia kuitenkin ilmeisesti varastoitiin, sillä Valko-Venäjällä on näkynyt saattueita joissa on ollut mukana tuttuja 6-pyöräisiä laukaisuajoneuvoja. Ohjus on nähtävästi palannut Venäjän arsenaaliin. Uutisoinnissa sitä voi olla vaikea erottaa muista Venäjän käyttämistä ohjuksista. Mikäli kuitenkin ohjus on jättänyt ison montun, se on silloin luultavasti ollut jokin muu, koska Totškassa on ainoastaan sirpalekärkiä. Todella viitseliäät saattavat yrittää etsiä satelliittikuvista kuorma-ammuskärjelle tyypillistä 50 pikkukraatterin jättämää kuviota.
Tämä jo vanhahtava mutta edelleen toimiva ohjus on ollut kovassa käytössä Ukrainan sodassa. Pääasiassa sitä on käyttäneet ukrainalaiset, mutta myös Venäjä on kaivanut sen varastoista esiin, joten ehkä jotain kiinnostaa puikon ominaisuudet tarkemminkin.
60-luvulla NL otti käyttöön 9K52 'Luna' -tykistöraketin. Se oli divisioonankomentajan 'pitkä käsi' joka kantoi n. 70km päähän. Meilläkin on yksi kappale sellaisia Tykistömuseossa. Luna ei varsinaisesti ollut ohjus, vaan ikäänkuin ylensyönyt Katjusha-raketti: siitä kertoo myös kankea NATO-nimitys 'FROG' (Free Rocket Over Ground). Lunan keskihajonta (CEP) oli virallisesti 400 metriä, mutta käytännössä se saattoi pudota kilometrienkin päähän tähtäyspisteestä. Tällaisenaan se soveltui lähinnä ABC-taistelukärkien kuljettamiseen.
Uuden ohjuksen kehitti KB Mashinostrojenija (joka kehitti myös Oka- ja Iskander-ohjukset) ja se tuli käyttöön 70-luvun puolivälissä. Laite sai nimen 'Totška' eli 'piste'. Ehkä ajateltiin optimistisesti että sillä voisi ampua pistemaaleja. Inertiaohjaus paransi tarkkuutta huomattavasti, mutta ei se mikään tarkkuusase vieläkään ollut, CEP oli ehkä 150 metrin luokkaa: kuitenkin suuri parannus edeltäjään verrattuna. Ohjus käyttää kiinteää polttoainetta ja painaa parisen tonnia. Laukaisuajoneuvo on 6-pyöräinen BAZ, ja se on läheistä sukua Osa-ilmatorjuntajärjestelmän lavetille. Ajoneuvo on uintikykyinen ja ohjus on kuljetuksessa katettu, toisin kuin Lunassa. Säilytyslieriöissään se säilyy käyttökelpoisena vähintään 10 vuotta ilman huoltoa.
Totška oli ensimmäisiä ohjuksia jotka käyttivät ohjaukseen innovatiivisia ristikkoeviä. Näihin suhtauduttiin länsimaissa aluksi oudoksuen, mutta nyttemmin kapitalistinenkin tiede on myöntänyt niiden etevyyden. Joskus voi nähdä kuvia ohjuksista joissa 'ritilän' tilalla on yksinkertainen X; ne ovat harjoitusohjuksia.
Länsimaissa järjestelmä sai nimen SS-21 Scarab. GRAU-järjestelmä tuntee sen nimellä 9K79.
Kuten tyypillistä, siitä tehtiin monta eri versiota erilaisilla taistelukärjillä. Ydinkärkiä oli ainakin 3 erilaista voimakkuuden vaihdellessa kymmenestä jopa 200 kilotonniin. Lisäksi oli kemiallisia kärkiä jotka sisälsivät somaani- tai VR-hermokaasua. Konventionaaliseen sodankäyntiin oli sirpale- ja kuorma-ammuskärjet. Kuten edeltäjänsä, se oli aluksi divisioonien ase mutta myöhemmin ne siirrettiin itsenäisiin ohjusprikaateihin.
80-luvulla kehitettiin kaksi uutta versiota. Totška-R oli tutkasäteilyyn hakeutuva versio, ja Totška-U paranneltu malli, jossa kantamaa lisättiin 120 kilometriin ja tarkkuuskin parani. Tämä on ollut se eniten käytetty malli. Ulkoisesti parannetun 9M79-1 -ohjuksen voi erottaa lähinnä siitä että siivet on sijoitettu hiukan kauemmaksi perästä. Länsilähteiden mukaan 90-luvulla olisi kehitetty vielä pitempikantamaisempi 'Scarab-C' mutta jos sitä koskaan oikeasti saatiin valmiiksi, tuotantoon se ei päässyt. Venäjä modernisoi ohjuskalustonsa 2000-luvun alkupuolella, lisäten mm. GLONASS-paikannuksen. Muiden maiden mahdollisesti tekemistä parannuksista ei ole tietoa.
9N123F-sirpalekärki:
Taistelukärki painaa vajaat puoli tonnia, josta räjähdysainetta on 162 kiloa. Taistelukärki on suunnattu hiukan sivuun optimaalisen leviämisen varmistamiseksi: ohjushan ei putoa täysin kohtisuoraan. Taistelukärki on suunniteltu räjähtämään n. 20 metriä maanpinnan yläpuolella ja sirpalevaikutus kattaa parisen hehtaaria. Varsinaista räjähde/miinataistelukärkeä Totškassa ei ole.
Taistelukentillä näkyy usein ohjusten moottoriosia jotka ovat pudonneet satunnaisiin kohtiin:
Tämä on merkki siitä että on käytetty Totškan kuorma-ammustaistelukärkeä joka sisältää 50 tytärammusta. Taistelukärki irtoaa ohjuksen rungosta 2 kilometrin korkeudessa ja sirpalevaikutus leviää 3-7 hehtaarin alueelle.
Tyypillinen tytärammuksen räjähdysjälki:
Totškan tarkkuus riippuu osittain ampumaetäisyydestä ja myös siitä miten hyvin sekä laukaisu- että maalialue on paikannettu. Ohjuksen minimiampumaetäisyys on noin 15km. Bulgarialaisten 80-luvun lopulla suorittamassa koeammunnassa ohjus osui 35km etäisyydeltä n. 20 metrin päähän maalipisteestä. Bulgarialaisilla ilmeisesti on käytössä ohjuksen vanhempi versio (miksi Nato-maa edelleen pitää vanhaa neukkuohjusta rivissä on yksi aikamme mysteereistä).
Valkovenäjän TV:ssä näytetty sirpalekärjen koelaukaus:
Paljonko Totškaa sitten on käytetty tositoimissa: vaikka ja kuinka. Ensimmäisen kerran ilmeisesti jo Afganistanissa. Venäjä on käyttänyt ohjusta tsetseenejä ja Georgiaa vastaan. Ukraina ampui ohjusta runsaasti ensimmäisessä Donbasin sodassa 2014-15, tosin useimmat menivät ohi huonon tiedustelun ja kaoottisen sotatilanteen vuoksi. Erityisen paljon huomiota ovat saavuttaneet Jemenin huthi-kapinallisten Saudiliittoumaa vastaan suorittamat iskut joissa tuli satoja kuolonuhreja. Esimerkiksi 2015 huthit ampuivat ohjuksen Saferin lentotukikohtaa vastaan sillä seurauksella että 52 arabiemiraattien sotilasta kuoli. Maassa pidettiin tappion johdosta kolmen päivän suruliputus.
Ukrainan sodassa ohjusta on käytetty vaihtelevalla menestyksellä. Ukraina on ampunut niitä ilmeisesti jopa muutaman kymmenen kappaletta. Sotilaallisesti merkittävimpiä ovat Millerovon lentotukikohtaan tehty isku jossa tuhoutui tai vaurioitui useita Su-30 -hävittäjiä, ja Berdianskin satamaa vastaan tehdyt iskut, jotka mahdollisesti lopulta johtivat maihinnousualus Saratovin katastrofaaliseen tuhoutumiseen. Venäjä on väittänyt ampuneensa alas niitä useita. Donetskiin putosi yksi ohjus joka tappoi n. 20 siviiliä. Tämä kuva kiersi mediassa ja sen väitettiin olevan räjähtämätön Iskander: kyseessä on kuitenkin ukrainalainen Totška joka on nähtävästi hylätty laukaisun epäonnistuttua.
Venäjällä Iskander alkoi korvaamaan Totškaa 2000-luvulla. Viimeinen yksikkö luopui siitä 2019. Ohjuksia kuitenkin ilmeisesti varastoitiin, sillä Valko-Venäjällä on näkynyt saattueita joissa on ollut mukana tuttuja 6-pyöräisiä laukaisuajoneuvoja. Ohjus on nähtävästi palannut Venäjän arsenaaliin. Uutisoinnissa sitä voi olla vaikea erottaa muista Venäjän käyttämistä ohjuksista. Mikäli kuitenkin ohjus on jättänyt ison montun, se on silloin luultavasti ollut jokin muu, koska Totškassa on ainoastaan sirpalekärkiä. Todella viitseliäät saattavat yrittää etsiä satelliittikuvista kuorma-ammuskärjelle tyypillistä 50 pikkukraatterin jättämää kuviota.
Viimeksi muokattu:
fulcrum
Greatest Leader
Tämän sanotaan olevan kuvaa Totška-iskusta Syyriassa:
Tuon perusteella ehkä osa esim. Harkovaan tehdyistä klusteri-iskuista voisi olla Totškalla tehtyjä, samaten Hersonin kentän pommitus, näyttivät aika samoilta videolla. Tosin onhan muitakin aseita, etenkin raketinheittimiä joissa on vastaava vaikutus.
Pohjois-Korea muuten teki tästä ohjuksesta kopion, KN-02 'Toksa' (kyy). Tiettävästi he eivät ole ostaneet niitä Venäjältä, vaan saivat ysärinä mallikappaleita Syyriasta. Ensimmäiset koeammunnat olivat 2000-luvun alussa ja nykyään se on vakiokamaa kansanarmeijan ohjusarsenaalissa. Siitä on tiemmä kehitelty myös pitempikantamaisia versioita. Laukaisuajoneuvo ei ole kovin sotaisan näköinen, tuo mieleen lähinnä roska-auton:
...mutta ainakin se sitten helposti näyttää harmittomalta huoltorekalta satelliittikuvissa. Tämän kuvan perusteella korealaisohjus näyttäisi perustuvan vanhempaan versioon:
Huhujen mukaan Korea olisi myynyt näitä ohjuksia viime aikoina Syyriaan jonka alkuperäiset ohjusvarannot varmaan alkavat vetää viimeisiään, jos näin niin ympyrä on sulkeutunut. Koska ballistiset ohjukset ovat harvoja Pohjois-Korean vientiartikkeleita jotka ovat maailmalla kysyttyjä, niin asiakkaita luultavasti tulee olemaan muitakin. Kun laukaisulaite on liikkuva ja ammuntasykli kohtuullisen nopea (laukaisu 16-20min, irtautuminen 90sek) niin se sopii ilma-alivoimaisellekin vastustajalle. On helppo ennustaa että nämä helvetinkoneet tulevat olemaan vapaan maailman riesana vielä pitkään.
Tuon perusteella ehkä osa esim. Harkovaan tehdyistä klusteri-iskuista voisi olla Totškalla tehtyjä, samaten Hersonin kentän pommitus, näyttivät aika samoilta videolla. Tosin onhan muitakin aseita, etenkin raketinheittimiä joissa on vastaava vaikutus.
Pohjois-Korea muuten teki tästä ohjuksesta kopion, KN-02 'Toksa' (kyy). Tiettävästi he eivät ole ostaneet niitä Venäjältä, vaan saivat ysärinä mallikappaleita Syyriasta. Ensimmäiset koeammunnat olivat 2000-luvun alussa ja nykyään se on vakiokamaa kansanarmeijan ohjusarsenaalissa. Siitä on tiemmä kehitelty myös pitempikantamaisia versioita. Laukaisuajoneuvo ei ole kovin sotaisan näköinen, tuo mieleen lähinnä roska-auton:
...mutta ainakin se sitten helposti näyttää harmittomalta huoltorekalta satelliittikuvissa. Tämän kuvan perusteella korealaisohjus näyttäisi perustuvan vanhempaan versioon:
Huhujen mukaan Korea olisi myynyt näitä ohjuksia viime aikoina Syyriaan jonka alkuperäiset ohjusvarannot varmaan alkavat vetää viimeisiään, jos näin niin ympyrä on sulkeutunut. Koska ballistiset ohjukset ovat harvoja Pohjois-Korean vientiartikkeleita jotka ovat maailmalla kysyttyjä, niin asiakkaita luultavasti tulee olemaan muitakin. Kun laukaisulaite on liikkuva ja ammuntasykli kohtuullisen nopea (laukaisu 16-20min, irtautuminen 90sek) niin se sopii ilma-alivoimaisellekin vastustajalle. On helppo ennustaa että nämä helvetinkoneet tulevat olemaan vapaan maailman riesana vielä pitkään.
Einomies1
Respected Leader
Natseja saa kiittää V1 ja V2 raketeista, jotka olivat esimerkki tuollekin mokomalle totsalle.
Mielenkiintoista olisi tietää että jos sakemannit eivät olisi kehitelleet rakettejaan, niin kauanko olisi mennyt että ne keksitään jossain muualla? I MS ja II MS muuttivat sodankäyntitapaa, jollaisena sitä edelleen käydään. Kyber lienee seuraava mullistus, jahka sitä aletaan tosissaan käyttämään. Tai sitten ei, koska kyberiä on verrattu ydinaseeseen vaikutuksiltaan.
Mielenkiintoista olisi tietää että jos sakemannit eivät olisi kehitelleet rakettejaan, niin kauanko olisi mennyt että ne keksitään jossain muualla? I MS ja II MS muuttivat sodankäyntitapaa, jollaisena sitä edelleen käydään. Kyber lienee seuraava mullistus, jahka sitä aletaan tosissaan käyttämään. Tai sitten ei, koska kyberiä on verrattu ydinaseeseen vaikutuksiltaan.
Roketsan julkisti uuden 150km kantaman omaavan "mini-risteilyohjuksen".
www.turkishdefencenews.com
Turkey's Roketsan Unveils Formidable Cruise Missile: ÇAKIR
Roketsan's new Cruise Missile “ÇAKIR”, which can be launched from land, sea and air platforms, will be a new power multiplier for Turkish Armed Forces.
www.turkishdefencenews.com
Briteillä oli mittava ohjusohjelma ennen ww2 alkua ja ensimmäiset ilmantorjuntaohjukset 15km kantamalla kehitteillä vuonna 1944-47.
Fairey Stooge - Wikipedia
fulcrum
Greatest Leader
Kiinteää polttoainetta käyttävät raketit olisivat varmaan kehittyneet melko samaa vauhtia ilman saksalaisiakin, tosin V-2 tarjosi inspiraation ballistisille ohjuksille, jota ilman raketit olisivat ehkä pitempään pysyneet pienikalipeerisina apuaseina. Erilaisia rakettiaseitahan oli kehitteillä tai käytössä 30- ja 40-luvuilla monessakin maassa.
Goddardhan kehitti ensimmäiset nestemäistä polttoainetta käyttävät toimivat raketit Yhdysvalloissa, mutta hänen työnsä oli aika pienimuotoista tuhertelua josta saksalaiset menivät ohi vilauksessa. Avaruuden valloitus ei kuitenkaan olisi kiinteillä polttoaineilla onnistunut.