Rauhanturvaajat turhan varovaisia

[Deeiii]

Mites paljon hyötyä siitä talebaanien hautaanlaittamisesta on paikallisille koitunut?

Viimeksi asiaa tarkastaessani länsiliitto oli monellakin tapaa lähellä Saigonia 1975, häntä on jo koipien välissä ja nyt lähinnä haetaan viikunanlehtiä joiden suojassa liueta paikalta. Voisin pistää pari viskipulloa vetoa, että sen jälkeen Afganistan on asiallisesti ottaen aika pian aika lähellä pre-2001-tilannetta, mutta taitaa olla vähän ottajia.

En tiedä onko untonurmisen keikoistakaan aina ollut hirveän paljon suurempaa hyötyä kenellekään, ehkä joskus kuitenkin. Ainakin vähemmän on jäänyt paikallisia leskiä itkemään ja poikia kiroamaan.

Siitäkään en olisi ihan varma, että mitä ne hautaanlaittajat ovat oppineet. Vaikka afgoista on ilmeisesti kyllä saatu ihan asiallistakin oppia, niin on näissä siirtomaasodissa kyllä se riski, että opitaan vähän vääriä asioita tuota meidän todennäköisintä vastustajaa ajatellen. Näin on tainnut käydä isoillekin armeijoille buurisodista lähtien. Epäilen, tokkopa Erityisolosuhteet tekevät Suomen raskaan immuuniksi samalle taudille.

Olisikohan niin, että jos KV-keikoista haluaisi saada eniten vastinetta rahalle, niin tarjottaisiin vaikka pataljoona kerrallaan harjoitusvastustajaksi National Training Centeriin Ft Irwiniin. Muuten olen oikeastaan sitä tyytyväisempi, mitä vähemmän suomalaiset joutuvat maailmalla pyssysille.

Kaksikymppisenä ajattelin kyllä toisin. Niin sitä vanhetessa muuttuu, tiedä viisastuukokin.

 

[commando]

Eiköhän se ole jokaisen oma valinta jos haluaa pyssysille ulkomaille eikä kenenkään "vanhetessa viisastuneen".

 

[Deeiii]

Tokihan ulkomaille saa haluta pyssysille. Siitä ei kuitenkaan vielä sinänsä seuraa, että matkanjärjestäjän pitäisi tai kannattaisi olla Suomen Puolustusvoimat. Minusta sellaisten safarien tarjoaminen kun ei mitenkään itsestäänselvästi edistä suomalaisten eikä paikallisten asiaa.

Mielestäni kovassa paikassa oleminen kun ei ole sinänsä mitenkään mielekäs tavoite tai mittari sille, "kannattaako" suomalaisia lähettää jonnekin. Sotimisen tuotto-panossuhde esimerkiksi paikallisten olojen parantamisessa on ollut historiallisesti aika hemmetin huono, enkä oikein usko että edes näitä itsekkäämpiä tavoitteita on vaikkapa Afganistanin sotaretkellä kyetty sementoimaan. Terroristeja on maailmalla edelleen, afgojen huumekauppa on entistä vilkkaampaa, jne. Ja jokainen varmaan osaa päätellä, mihin suuntaan mennään, kun kv-joukot poistuvat paikalta.

Rahaa on kaadettu ja verta - ennen kaikkea paikallisten verta - vuodatettu vuosikaudet. Ja kohta ollaan taas lähtöpisteessä. Kannattiko?

Mitä kovempaan paikkaan mennään, niin ihan määritelmän mukaisesti sitä enemmän ollaan vuodattamassa paikallisten verta ja potkimassa rikki paikallisten ovia. En ole ollenkaan vakuuttunut, että ainakaan kovin moni operaatio olisi saavutuksiltaan aiheutettujen vahinkojen arvoinen. Kosovo on ehkä vähän siinä ja siinä. UN-hommissa sentään oli joitain onnistumisiakin, kun ne turhan varovaiset rauhanturvaajat saivat pidettyä vaikkapa kaksi sotivaa osapuolta erillään sen verran, että tunteet vähän jäähtyivät ja keskusteluyhteyteen päästiin. Tämä on tietty nykyisin vaikeampaa, kun keskusjohtoinen sotiminen on vähentynyt. Mutta se, että normimandaatilla toimivat rauhanturvaajat ovat hampaattomia yksityisyrittäjien ja fanaatikkojen edessä, ei vielä tarkoita, että RoE:n avaaminen tekisi rauhanturvaajista yhtään sen parempia esim. kestävän rauhan tai muiden tavoitteiden rakentamisessa.

Se paljon parjattu kehitysyhteistyökin on hemmetin paljon tuottavampaa rahankäyttöä kuin joku jääkäripataljoonan lähettäminen.

 

[CV9030FIN]

-

 

[kimmo.j]

Menemällä ulkomaille kovaan paikkaan voidaan koeponnistaa joukkojemme osaamista ja osittain myös varusteita.

Kotimaan puolustuksen pitäisi olla tärkein, mutta teoreettisen tekemisen jälkeen olisi rehellistä testata ovat oppimme todellisessa sodassa niin hyviä kuin olemme ajatelleet. Toki tällaisessa toiminnassa on toki riskinsä, mutta ei kukaan ole väittänyttyt ettei maanpuolustuksessa joskus veri vuotaisi. Sitä paitsi tuonne on aina hakeuduttu vapaaehtoisesti. Valitettavasti meillä on perinnettä jossa pieni joukko haluaa päättää mitä ihmisen pitäisi haluta.

Nykyisella toiminnalla on toki päästy testaamaan osaamista ja kalustoa, mutta missä tilanteessa, ovatko ne olleet riittävät?
Ei minulla ei ole tähän mitään yhtä oikeaa mielipidettä, mutta keskustelun vuoksi totean, ettei nykyinen ole paras malli. UN johtoiset tehtävät pitäisi lopetaa.
Ei sillä että ajatus Fort Irvinistä ei ole täysin huono, mutta ei-nato jäsenelle lienee mahdoton.

Mitä tulee UN-johtoisiin onnistumisiin, ei mieleen tule montaa, Namibia lienee yksi. Pitkäaikainen kohde, Libanon on taas hyvä esimerkki turhuudesta.

 

[commando]

No kukaan ei kai kiistä sitä että ISAF operaatio on sekä kansainvälisen yhteisön kustu operaatio, varsinkin kun mukana on sellaisia maita jotka haluavat olla mukana mutteivat laittaa miehiä alttiiksi vaaralle. Lisäksi poliittisesti ei olla sitouneita hommaan yhtään. Jos ISAF:ssa olisi ollut ulkomaalaisia sotilaita samassa suhteessa pinta-alaan tai väkimäärään kuin Kosovossa oli aikoinaan niin ongelmia olisi paljon vähemmän.

 

[JOKO]

Eiköhän se ole jokaisen oma valinta jos haluaa pyssysille ulkomaille eikä kenenkään "vanhetessa viisastuneen".

Maksajan näkökulmasta tilanne voi olla toinen. Sanoisin Puolustusvoimien tutkimustoiminnan ja suunnittelun olevan luokattoman huonoa, jos Afganistanin keikasta on jotain hyötyä Suomen puolustuksen kannalta.

 

[commando]

No se taktiikan ja varusteiden kehittymisen hyöty nyt on vain sellaista liirumlaarumia. Luuleehan ne ihan oikeasti että 2. MS loi rynnäkkökiväärin tarpeen ja kehitti sen vaikka tosiasiassahan lähes kaikilla mailla oli ennen 2. MS:aa sellaisesta prototyyppejä sekä jenkeille jo ennen 1. MS:aa. Tietysti se on pakottanut suomalaiset heräämään todellisuuteen, enää ei voida sirpaleliiviä ja komposiittikypärää sekä RK62:sta pitää hi-tech-varustuksena.

 

[CV9030FIN]

Maksajan näkökulmasta tilanne voi olla toinen. Sanoisin Puolustusvoimien tutkimustoiminnan ja suunnittelun olevan luokattoman huonoa, jos Afganistanin keikasta on jotain hyötyä Suomen puolustuksen kannalta.

No siten on vaan todettava että ilmeisesti Puolustusvoimien tutkimustoiminta ja suunnittelu on luokattoman huonoa!

...Niin ja tämäkin on tietysti taas kadetti upseerien vika...pitäisi vaan antaa kaikki tietävien ressujen hoitaa tuo tutkimustoimintakin sen operatiivisen suunnittelun lisäksi!

Niin ja edit: luuletko tosiaan että Pv on halunnut esim. Libanoniin lähteä KOLMATTA kertaa...olisko kuitenkin päätös maksajan sittenkin eli poliitikoiden jotka kansa (se maksaja) on valinnut...

 

[kimmo.j]

Missä se PV,n tutkimus ja suunnittelu sitten testattaisiin? Sovitaan Venäjän kanssa ihan pikkuinen sota?

Vain testattu ja todennettu osaaminen on todellista osaamista.

 

[JOKO]

No siten on vaan todettava että ilmeisesti Puolustusvoimien tutkimustoiminta ja suunnittelu on luokattoman huonoa!

...Niin ja tämäkin on tietysti taas kadetti upseerien vika...pitäisi vaan antaa kaikki tietävien ressujen hoitaa tuo tutkimustoimintakin sen operatiivisen suunnittelun lisäksi!

Niin ja edit: luuletko tosiaan että Pv on halunnut esim. Libanoniin lähteä KOLMATTA kertaa...olisko kuitenkin päätös maksajan sittenkin eli poliitikoiden jotka kansa (se maksaja) on valinnut...

Voihan se olla, ettei Puolustusvoimista lähtöhaluja löydy, mutta silloin ei pitäisi myöskään mainostaa näiden keikkojen hyötyjä. Yhtä mielekästä olisi Räikkösen kyntää formulalla peltoa ennen kauden alkua ja väittää hommaa hyödylliseksi varsinaisen koitoksen kannalta. Sanokaa selvästi käskyn käyneen ja sitä toteltavan. Turha on ruveta keksimään satuja hyötyjen osalta. Ne tulevat poliittisella rintamalla tai sitten eivät tule.

Tutkimustoiminnan ja suunnittelun osalta on mielestäni lähes mahdotonta nähdä mitään yhteyttä Afganistanin ja Suomen välillä. Suomessa maasto, miehet, kalusto, taktiikka, taistelutahto ja osaaminen ovat erilaisia verrattuna Afganistanin koitokseen. Vähän sama tilanne, kuin brittien siirtoarmeijalla Saksan panssarijoukot kohdatessaan. Taustalla oli luja kokemus kehitysmaista. Ei paljoa auttanut saksalaisten asevelvollisten näyttäessä miten modernia sotaa käydään. Pahimmillaan pelkään näiden nyt meneillään olevien leikkisotien johtavan samanlaiseen itsepetokseen.

 

[CV9030FIN]

Tutkimustoiminnan ja suunnittelun osalta on mielestäni lähes mahdotonta nähdä mitään yhteyttä Afganistanin ja Suomen välillä. Suomessa maasto, miehet, kalusto, taktiikka, taistelutahto ja osaaminen ovat erilaisia verrattuna Afganistanin koitokseen. Vähän sama tilanne, kuin brittien siirtoarmeijalla Saksan panssarijoukot kohdatessaan. Taustalla oli luja kokemus kehitysmaista. Ei paljoa auttanut saksalaisten asevelvollisten näyttäessä miten modernia sotaa käydään. Pahimmillaan pelkään näiden nyt meneillään olevien leikkisotien johtavan samanlaiseen itsepetokseen.

No PV näkee, joten lienee niin että sinä olet oikeassa ja suurin osa muista väärässä! Taidat todellakin olla kujalla nykyisestä sodankäynnistä niin ulkomailla kuin myös kotimaassa kun et mitään yhteyttä näe. BTW voin todeta ajatelleeni itsekin samoin kun sinä 10v sitten, mutta kummasti on mieli muuttunut myöhemmin...

 

[commando]

Missä se PV,n tutkimus ja suunnittelu sitten testattaisiin? Sovitaan Venäjän kanssa ihan pikkuinen sota?

Vain testattu ja todennettu osaaminen on todellista osaamista.

Ihmisiä voidaan näin testata, materiaalia voidaan testata mm. simulaatioilla ja käyttämällä eli vaikka ihan oikeasti ampumalla siihen Leo2:n kylkeen singolla. Sisäänkin voidaan laittaa vaikka sikoja jos ei ihmisiä saa. Eniten nämä missiot kehittävät yksilön henkistä kestävyyttä, kun vaimo/tyttöystävä lähtee 50%:n todennäköisyydellä ja laitostuneena palaa Suomeen niin siinä on kasvua tapahtunut... Nojoo. Sanoisin että itse innostuin kehittämään omia taitojani reissun jälkeen ja ihan siksi että koin ettei palvelustovereiden ja omiin taitoihin voi luottaa. Varusmiespalvelus tai kriisinhallintapalvelus ei tee sinusta taistelijaa. Varsinkin perinteinen rauhanturvaamis- ja kriisinhallintaoperaatio antaa valheellisen kuvan taidoista ja niiden hyödyllisyydestä. Eikä niitä ISAF:iin lähetettyjä tuoreita reserviläisiä (juuri kotiutettuja) koulutettu missään missiolla tai rotaatiokoulutuksella vaan käyttämällä suuri osa vuoden varusmiespalvelusta vain ja ainoastaan tätä operaatiota varten. Voitte kuvitella millainen henkinen valmistelu on nuorten varusmiesten pääkoppaan ajettu sinä aikana. Tod. näk. meidän kannattaa jatkossa lähettää miehiä sekä taistelemaan että hakemaan oppia ulkomailta, sellaisia miehiä ja sellaisiin tehtäviin joiden tietoja voidaan hyödyntää huomioiden tekemisessä ja koulutuksessa että siitä saadaan mahdollisimman paljon irti. Eiköhän ne Libanonin huorissakäynnit, autojen hakureissut ja pykälät ole tuottaneet sen tiedon suomalaisille mitä siitä on mahdollista saada.

 

[winsu]

Suomalaisten vaarallisin operaatio on ollut ISAF ja sielläkin ollaan oltu rauhallisimmalla alueella sekä pääosin tarkkailemassa eikä millään tavoin yritetty kuten naapurimaamme pistää talebaneja hautaan.

ISAF- operaation mandaatti ei ole koskaan ollut pistää talebaneja hautaan, eikä sitä ole tehnyt ruotsikaan. Tilanteiden määrä on suoraan verrannollinen ulkonaolomäärään ja ruotsalaisilla on ollut huomattavasti enemmän miehistöä niissä hommissa. Suomalaiset ovat vastanneet tuleen aivan yhtälailla. Suomalaisten halua lähteä partioimaan MOT- ryhmien ajoista aina jääkärikomppaniaan ei kannata väheksyä ja niitä haluja on ollut hillitsemässä lähinnä ruotsalainen G3:n pääjehu.

Mitä sitten pidetään rauhallisena alueena? "40km MES:istä länteen" oli 50/50 mahdollisuus ottaa tulta. Ali zayi hilliä ammuttiin käsiaseilla ja RPG:llä useammin kuin muistan. Jossain Sheberganin ja Darzabin välillä oli väijytys joka ikinen kerta, kun siellä kuljettiin. Vuorilta satoi raketteja camp Marmaliin ja MES:in mellakka 2011 alussa jää sattuneesta syystä allekirjoittaneen mieleen loppuelämäksi. IED:t...niitä oli sitten joka paikassa.

Jokainenhan sitä toki haluaisi hyppiä blackhawkeista yömyöhällä väijyttämään paikallista taleban leaderia, mutta ne oli sitten oma lukunsa ne kaverit...yleensä tähti/raitalippu hihassa. Meidän tai ruotsalaisten mandaatissa ei moista toimintaa ollut. Ja tuskin tulee koskaan olemaankaan missään muussakaan operaatiossa.

Kyse on pohjimmiltaan siitä, mitä komentoketjun ylin pää haluaa/antaa/käskee joukkojen tehdä pienet kansalliset (lue: poliitikkojen oikut) nyanssit huomioiden.

 

[JOKO]

No PV näkee, joten lienee niin että sinä olet oikeassa ja suurin osa muista väärässä! Taidat todellakin olla kujalla nykyisestä sodankäynnistä niin ulkomailla kuin myös kotimaassa kun et mitään yhteyttä näe. BTW voin todeta ajatelleeni itsekin samoin kun sinä 10v sitten, mutta kummasti on mieli muuttunut myöhemmin...

Mistäs näistä ennakolta tietää, mutta Irakista Georgian sotaan lennätetty Georgian keihäänkärki ei varsinaisesti vakuuttanut. Minä pahoin pelkään yli akateemisuuden ja liiallisen powerpointilla leikkimisen hämärtävän sodankäynnin todellisuuden. Vastaavia asevoimien täydellisiä eksymisiä on historiassa lukemattomia. Ranskan Maginot-linjan ympärille rakennettu itsepetos ehkä yksi näyttävimmistä esimerkeistä. Ja sehän muuten upposi meidän upseerikuntaan 1930-luvulla. Olihan se uusinta kansainvälistä osaamista. Nyt on ehkä toisin tai sitten ei. Kollektiivinen itsepetos on aina mahdollinen yhtenäisessä ja hierarkkisessa organisaatiossa.

Sotilasaikakausilehteä lukiessani joudun hämmästelemään erikoisia termejä ja kummallisia kaavioita. Iso osa jutuista näyttää nykyisin yksityisen sektorin konsulttien tuotoksilta. Yksinkertaisista asioista tehdään älyttömän mutkikkaita ja selkeä kieli muutetaan omituiseksi sanoilla kikkailuksi. Vaikuttamista on jokaisella sivulla. Vaikutetaan, vaikutetaan. Joku voisi laittaa välihuomautuksen, ettei muutamalla kranaatilla tai vähäisellä radiohäirinnällä ole hevon helvetin merkitystä, vaikka sitä kutsutaan millä nimellä tahansa.

Minä oikeasti pelkään upseerikunnan sortuneen joutavaan puuhasteluun ja detaljeilla hifistelyyn. Asioita katsotaan olemattoman pieninä sirpaleina tai sitten maailmaa hivelevinä kokonaisuuksina. Pelkästään sinun nimimerkkisi kertoo karua kieltään yhdestä tornin harharetkestä. Noita helvetin hattivatti-vaunuja voi viedä mihinkään taisteluun Suomen rintamilla. Niiden tykki ja panssari vastaavat T-26 vaunuja, jotka olivat kuolemanloukkuja jo kesällä 1944. Siinä ei paljoa optiikka auta, kun iivana odottaa talon takana sadan metrin päässä ja täräyttää tankilla päin näköä.

 

[commando]

Winsu: tarkoitin kyllä Ruotsin sijasta enemmänkin Norjaa, Tanskaa ja Viroa naapureillamme, vaikka maarajaahan meillä ei kahden kanssa ole. Kiitos kuitenkin antoisasta tekstistä joka pohjautuu kokemukseen.

 

[KIM]

Mistäs näistä ennakolta tietää, mutta Irakista Georgian sotaan lennätetty Georgian keihäänkärki ei varsinaisesti vakuuttanut. Minä pahoin pelkään yli akateemisuuden ja liiallisen powerpointilla leikkimisen hämärtävän sodankäynnin todellisuuden. Vastaavia asevoimien täydellisiä eksymisiä on historiassa lukemattomia. Ranskan Maginot-linjan ympärille rakennettu itsepetos ehkä yksi näyttävimmistä esimerkeistä. Ja sehän muuten upposi meidän upseerikuntaan 1930-luvulla. Olihan se uusinta kansainvälistä osaamista. Nyt on ehkä toisin tai sitten ei. Kollektiivinen itsepetos on aina mahdollinen yhtenäisessä ja hierarkkisessa organisaatiossa.

Sotilasaikakausilehteä lukiessani joudun hämmästelemään erikoisia termejä ja kummallisia kaavioita. Iso osa jutuista näyttää nykyisin yksityisen sektorin konsulttien tuotoksilta. Yksinkertaisista asioista tehdään älyttömän mutkikkaita ja selkeä kieli muutetaan omituiseksi sanoilla kikkailuksi. Vaikuttamista on jokaisella sivulla. Vaikutetaan, vaikutetaan. Joku voisi laittaa välihuomautuksen, ettei muutamalla kranaatilla tai vähäisellä radiohäirinnällä ole hevon helvetin merkitystä, vaikka sitä kutsutaan millä nimellä tahansa.

Minä oikeasti pelkään upseerikunnan sortuneen joutavaan puuhasteluun ja detaljeilla hifistelyyn. Asioita katsotaan olemattoman pieninä sirpaleina tai sitten maailmaa hivelevinä kokonaisuuksina. Pelkästään sinun nimimerkkisi kertoo karua kieltään yhdestä tornin harharetkestä. Noita helvetin hattivatti-vaunuja voi viedä mihinkään taisteluun Suomen rintamilla. Niiden tykki ja panssari vastaavat T-26 vaunuja, jotka olivat kuolemanloukkuja jo kesällä 1944. Siinä ei paljoa optiikka auta, kun iivana odottaa talon takana sadan metrin päässä ja täräyttää tankilla päin näköä.

En olisi uskonut, että saatan olla JOKO:n kanssa joskus vielä samaa mieltä, mutta nyt kyllä on semmosta tekstiä näissä muutamissa edellisissä kommenteissa ettei voi muuta kun peukuttaa. Olen 100% samaa mieltä näistä pv:n haahuiluista ulkomailla. Ja kyllä. Minäkin uskallan vannoa ja vakuuttaa, että suomen armeijalle ei ole hevonpaskan vertaa hyötyä käydä kekkuloimassa jossakin etelässä.

Kantahenkilöt ovat oikeastaan aika helposti johtateltavissa olevia lampaita. Minua ihan säälittää kuunnella mitä ne vouhkaa kullakin vuosikymmenellä. Itse kun on nähnyt erilaisia toimintatapoja, käskyjä ja ohjeita jo vuosikymmeniä niin ei aina jaksa innostua. Suunnilleen joka ikisessä harjoituksessa tulee vastaan joku ihan perseestä oleva intin ohje. Nuori kantahenkilö tai reserviläinen kohkaa ihan innoissaan, että nyt meillä tehdään näin. Homman perustelut on aivan hanurista, mutta kun joku kentsu (tai ainakin eversti, tai no ainaski jonkun majurin tunteva kersantti) on kerta sanonut niin. Lampailla ei ole mitään rohkeutta ajatella asiaa itte. Mennä kohkataan vaan jonkun säännön mukaan, vaikka vanha näkee ettei tämä toimintatapa ole pysyvä. Vai onko joku kertaakaan kokeillut siviilissä Haminan kouluttajakurssien rastikoulutusmetodia josta eräät pellet kohkas pari vuotta sitten? Tiesin kyllä jo Haminassa ollessa, että tuo tapa ei tule näkymään käytännössä ikinä missään. Itse saattaisin kokeilla vasta sitten jos on sotatilanne päällä. Usein keksitään uusina sellaisia temppuja joita on kokeiltu moneen kertaan aikaisempina vuosikymmeninä ja vanhoilla on varma kokemusperäinen arvaus, ettei toimi. Asiat tuntuvat menevän jotenkin ympyrää. Eilen tehtiin jotenkin, tänään tälleen ja huomena tolleen ja jossakin vaihessa sitten kokeillaan kaikki uudestaan. Ja aina hehkutetaan, että nyt on maailman paras tapa toimia ja tehä.

 

[commando]

Tarkoitatko kenties "wanhaa kouluttamisen kaavaa" tms.?

 

[baikal]

No PV näkee, joten lienee niin että sinä olet oikeassa ja suurin osa muista väärässä! Taidat todellakin olla kujalla nykyisestä sodankäynnistä niin ulkomailla kuin myös kotimaassa kun et mitään yhteyttä näe. BTW voin todeta ajatelleeni itsekin samoin kun sinä 10v sitten, mutta kummasti on mieli muuttunut myöhemmin...

Kehotan jokaista tavaamaan tuon vahvennetun osion. Ja hinkkaamaan vähitellen ajatteluaan tälle vuosituhannelle, mitä tulee sodankäyntiin.

 

[Deeiii]

Tässä on nyt useampi toisiinsa liittyvä keskustelu. Koitan summeerata kysymykset ja omat käsitykseni.

Ovatko rauhanturvaajat liian arkoja käyttämään voimaa? - varmasti joissain tapauksissa, Srebrenica ja Ruanda varmaan pahimpina esimerkkeinä

Pitäisikö RoE:n olla löyhempi? - joissain tapauksissa kyllä, hyvin tapauskohtaista

Auttaisiko löyhempi RoE tehtävän tavoitteiden saavuttamisesssa? - riippuu mikä määritellään tavoitteeksi; huom. body count on perinteisesti ollut huono tavoite

Auttaisiko löyhempi RoE julkisuudessa interventioiden syiksi esitettyjen tavoitteiden (esim. rauhan rakentaminen) saavuttamisessa? - tuskin mainittavasti, ainakaan pidemmällä tähtäimellä

Onko Suomen sotalaitokselle hyötyä ulkomaankeikoista? - kyllä

Olisiko saman hyödyn voinut saada muuten ja vähemmin inhimillisin ym. kustannuksin? - en tiedä

Voitaisiinko "kovempiin paikkoihin" aggressiivisemmin menemällä saada suurempaa hyötyä sotalaitokselle? - ehkä

Olisiko saatu lisähyöty vrt. nykytila suhteessa paikallisille aiheutettuihin lisävahinkoihin? - en usko

Paatoksellisuuden uhallakin muistutan, että eufenismien "testaaminen" ja "koeponnistaminen" jne. takana on viime kädessä sellaisten ihmisten tappaminen, jotka eivät asiallisesti ottaen mitenkään uhkaa suomalaisten turvallisuutta, ja materiaalista hyvinvointiakin enintään hyvin välillisesti. Joskus toisinaan kyseessä voi olla sellaisten ihmisten tappaminen, joiden tappaminen on tarpeen esimerkiksi suuremman yleisön suojelemiseksi, mutta näin selkeitä tapauksia on hyvin vähän.

Käsittääkseni muuten on niin, että rauhanturvaamistoiminnan, interventiot mukaanlukien, ainoat kiistämättömät menestykset on saavutettu YK:n lipun alla ja paheksutulla tiukalla RoE:lla. "Dynaamisempien" operaatioiden tulokset ovat liki poikkeuksetta valuneet hiekkaan.

Se, että YK:n rauhanturvaoperaatioiden success rate ei ole kovin hyvä, ei ikävä kyllä poista sitä tosiasiaa, että interventioiden success rate vaikuttaa olevan vielä huonompi. Kun näin on, niin pidän sotimista hieman kyseenalaisena, ja sotimista vain sotimisen ja harjoittelun vuoksi jopa suorastaan moraalittomana.