Kyse on väistämättä erikoisratkaisusta, jos Suomen kokoisen maan rautatieverkkoa lähdetään sormeilemaan.
On tietenkin vaihtoehto käyttää kymmenen vuotta rataverkon uudistamiseen, ja käyttää siihen vastaava summa per kilometri kuin käytettiin Lahden rataan. Ja uusia kaikki veturit ja vaunut samalla. Perineistä ajattelua, ainoa vaihtoehto tehdä asia noin. Muut vaihtoehdot on torpattava alkuunsa. Ja kun ainoa vaihtoehto on mahdoton, ei enää ole vaihtoehtoja.
Keskustelen asiasta olettamuksella, että ratajärjestely koskisi etupäässä sotilaskäyttöä ja huoltovarmuutta. Toissijaisesti päärata tai joku uusi rata voisi hyödyntää molempia raideleveyksiä. Siirtymäaikaa saataisiin erittäin paljon lisää, ja lisäksi mahdollisuus uusia kalustoa luonnollisessa järjestyksessä.
Itse olen luonteeltani sellainen, että kun joku sanoo, ettei ole muita vaihtoehtoja, mietin että mitä ne muut vaihtoehdot ovat, koska sellaisia yleensä on. Useinhan ne ovat huonompia kuin se alkuperäinen, mutta se, että kieltäytyy miettimästä muita vaihtoehtoja, ei ole minulle vaihtoehto. Silloin, kun lähdetään luettelemaan asioita, mitkä tekevät ainoan vaihtoehdon ainoaksi vaihtoehdoksi, ollaan annettu innovoinnille iso tirvaisu päin näköä. Eikä sillä tiellä ole kehitystä.
Mun ideasta on patentteja varmaan toista tusinaa japaniasta ameriikkaan ja siltä väliltä. Samasta ideasta toki PCT-menettelyn kautta, mutta ovat menneet kauttaaltaan läpi ja paljon vielä menossa. Jos ajattelisin, että tehdään niin kuin aina ennenkin, niin tiedetään mitä taas saadaan, ei tuotakaan rulianssia olisi tarvinnut käynnistää. Sitä en tiedä, onko noista milloinkaan kenellekään hyötyä.