Reserviläiskivääri

Pandahki kirjoitti:
Aseen suuri nerokkuus on kuitenkin siinä, että sen mekanismi on rakennettu piipun kanssa täysin samaan linjaan, jolloin rekyylissä ei ole kippausmomenttia.
Klikkaa laajentaaksesi...



No missä se AK: lukko ja luistin on muualla kuin piipun linjassa.
Maallikosta näyttäisi että tuossa peränlinjassa on aseiden (AK/AR) välillä eroja.
 
Ottoville kirjoitti:
No missä se AK: lukko ja luistin on muualla kuin piipun linjassa.
Maallikosta näyttäisi että tuossa peränlinjassa on aseiden (AK/AR) välillä eroja.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kaasumäntä on piipun yläpuolella ja se on suhteellisen iso liikkuva osa.
Toki kaasut tulevat AR:ssäkin yläkautta, mutta varsinkin "pilliarskassa" mutta myös "mäntäarskassa" toteutus on aikalailla kevyempi kuin AK:ssa.
 
Kapiainen kirjoitti:
Huoltopurussa AK:sta irroitetaan 4 isoa osaa, AR:sta taitetaan piippu alas, vedetään lukon kehys (vai mikä se bolt carrier suomeksi onkaan) irti ja tarvittaessa irroitetaan lukko ja siitä iskuri - jolloin mennään jo periaatteessa normaalin käytön jälkeistä huoltoa pidemmälle.
En oikein pysty allekirjoittamaan AR:n pikkuosien isoa määrää ja huollon hankaluutta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Minä irrotin AR:n lukosta iskurin aina muutaman käyttösession jälkeen, mielestäni ihan syystä, likaantumisen takia. Patruunapesässäkin riitti rassausta enemmän kuin AK:ssa. AK:n lukon olen eläissäni purkanut vain kerran. Mikä sitten kenellekin on vain muutama tippa öljyä AR:ään lienee katsantokysymys. Rekyyli ja optiikan käyttö AR:ssa ovat toki miellyttävämpiä kuin AK:ssa. Mutta minähän en ole ammattilainen enkä urheiluampuja vaan mukavuudenhaluinen maanpuolustustaitojen ylläpidon harrastaja.
 
Te kun jotain kivääreistä ymmärrätte, niin HK-416 -mallin purkaminen näyttää ainakin vastaan tulleiden kuvien perusteella paljon yksinkertaisemmalta kuin "aidon" AR:n. Pitääkö tämä paikkansa vai eikö näkemissäni kuvissa ole vedetty loppuun asti tyyliin iskuri irti lukosta tms..?
 
Ottoville kirjoitti:
No missä se AK: lukko ja luistin on muualla kuin piipun linjassa.
Maallikosta näyttäisi että tuossa peränlinjassa on aseiden (AK/AR) välillä eroja.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kaasumäntä ja iso osa muusta luistin massasta on piipun yläpuolella, jolloin tämä aiheuttaa vääntömomenttia piippulinjan yläpuolelle. ARssä kaasumäntä on rakennettu osaksi lukkoa, luistin toimiessa sylinterinä ja liike tapahtuu suorassa linjassa piipun takana.
 
Shadowmon kirjoitti:
Te kun jotain kivääreistä ymmärrätte, niin HK-416 -mallin purkaminen näyttää ainakin vastaan tulleiden kuvien perusteella paljon yksinkertaisemmalta kuin "aidon" AR:n. Pitääkö tämä paikkansa vai eikö näkemissäni kuvissa ole vedetty loppuun asti tyyliin iskuri irti lukosta tms..?
Klikkaa laajentaaksesi...
HK-416ssa, kuten kaikissa lyhytiskuisella männällä varustetuissa ARssä on enemmän osia kuin originaalidesignissä. Lukossa on kaikissa kutakuinkin samat osat, pieniä eroja lukuunottamatta, eli kaasurenkaat voi puuttua mäntävehkeissä, samoin kaasun ohjurin (gas key) tilalla on vain koneistettu iskupinta männän karaa varten.
 
Kapiainen kirjoitti:
Kaasumäntä on piipun yläpuolella ja se on suhteellisen iso liikkuva osa.
Toki kaasut tulevat AR:ssäkin yläkautta, mutta varsinkin "pilliarskassa" mutta myös "mäntäarskassa" toteutus on aikalailla kevyempi kuin AK:ssa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Yhtään kaasupaineen liikuttamaa osaa ei ole ARssä pois piippulinjalta. Yleinen väärinkäsitys on, että kyseessä on esim. länsinaapurin Ljungmanista tuttu "direct gas impingement" vaikka arska toimii kaasumännällä - se mäntä on vaan eri paikassa! Jos arska olisi oikeasti "DI", siinä olisi luistissa pelkkä umpinainen kuppi kaasupilliä vasten. Tämä asetekninen virhemääritys on levinnyt laajalle, koska se on ollut Yhdysvaltain armeijan manuaaleissa ammoisista ajoista.

Stonerin alkuperäisestä patentista: "This invention is a true expanding gas system [=sylinteri + mäntä] instead of the conventional impinging gas system."
 
Jos iskurin irroittaminen on jonkun mielestä AR:ssä iso ja/tai hankala juttu niin hiukan joudun ihmettelemään asiaa.
AR:n iskuri irtoaa helposti ja vaivatta lukosta, eikä sieltä tosiaan paljastu "useita pikkuosia".
Vaikka AR:n huoltaessaan sen iskurinkin irroittelisi, niin ei se sen isompi juttu ole kuin RK:n huolto.
RK:n kanssa aikaa ja vaivaa menee tuhottomasti kaasumännän suojaputken ja kaasumännän karstojen kanssa.
No, erityispiirteensä molemmissa, mutta ei AR:stä oikein mitenkään saa monimutkaista pikkuosasekamelskaa.
Minä pidän sitä yksinkertaisempana, helpompana ja nopeampana huoltaa kuin RK. Toki sitten RK:n voi jättää aika pitkään kokonaan huoltamatta ja se toimii edelleen. Sitä vaihtoehtoa en kuitenkaan oikein osaa tässä edes huomioida, koska ammattimies ja harrastaja pitävät työvälineestään huolta koko ajan, oli se AR- tai AK-pohjainen.
 
Kapiainen kirjoitti:
Jos iskurin irroittaminen on jonkun mielestä AR:ssä iso ja/tai hankala juttu niin hiukan joudun ihmettelemään asiaa.
AR:n iskuri irtoaa helposti ja vaivatta lukosta, eikä sieltä tosiaan paljastu "useita pikkuosia".
Vaikka AR:n huoltaessaan sen iskurinkin irroittelisi, niin ei se sen isompi juttu ole kuin RK:n huolto.
RK:n kanssa aikaa ja vaivaa menee tuhottomasti kaasumännän suojaputken ja kaasumännän karstojen kanssa.
No, erityispiirteensä molemmissa, mutta ei AR:stä oikein mitenkään saa monimutkaista pikkuosasekamelskaa.
Minä pidän sitä yksinkertaisempana, helpompana ja nopeampana huoltaa kuin RK. Toki sitten RK:n voi jättää aika pitkään kokonaan huoltamatta ja se toimii edelleen. Sitä vaihtoehtoa en kuitenkaan oikein osaa tässä edes huomioida, koska ammattimies ja harrastaja pitävät työvälineestään huolta koko ajan, oli se AR- tai AK-pohjainen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Maastossa häviää ARn lukkoa hätäisesti purkaessa ensiksi iskuripiikin pidätinsokka, seuraavaksi lukon kampitappi ja viimeiseksi itse iskurin pirulainen, vaikka se on värinsä puolesta helpompi löytää.
 
Pandahki kirjoitti:
Maastossa häviää ARn lukkoa hätäisesti purkaessa ensiksi iskuripiikin pidätinsokka, seuraavaksi lukon kampitappi ja viimeiseksi itse iskurin pirulainen, vaikka se on värinsä puolesta helpompi löytää.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mistä tahansa aseesta saa osia häviämään hätäisesti huonoissa olosuhteissa purkaessa.
Pointti on se, ettei AR ole mikään katoavien pikkuosien palapeli joka on vaikea ja monimutkainen huoltaa.
 
Kapiainen kirjoitti:
Mistä tahansa aseesta saa osia häviämään hätäisesti huonoissa olosuhteissa purkaessa.
Pointti on se, ettei AR ole mikään katoavien pikkuosien palapeli joka on vaikea ja monimutkainen huoltaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
No, kyllä se lukon osalta on jos se tarvitsee jostain syystä metsässä purkaa. AK suunniteltiin varta vasten itärintaman karujen kenttäolosuhteiden pohjalta siten ettei siinä ole pieniä osia joita tarvitsisi metsässä purkaa edes teoriassa. Mutta kuten aikaisemmin mainitsin, Stoner ei asetta piirtäessä ajatellut että lukkoa pitäisi purkaa "käyttäjätasolla", vaan pötkylän pyyhkiminen ja öljyäminen riittäisivät, kuten ne melkolailla riittävätkin jos on sotapyssy, eikä kisapyssy.
 
Kapiainen kirjoitti:
Jos iskurin irroittaminen on jonkun mielestä AR:ssä iso ja/tai hankala juttu niin hiukan joudun ihmettelemään asiaa.
AR:n iskuri irtoaa helposti ja vaivatta lukosta, eikä sieltä tosiaan paljastu "useita pikkuosia".
Vaikka AR:n huoltaessaan sen iskurinkin irroittelisi, niin ei se sen isompi juttu ole kuin RK:n huolto.
RK:n kanssa aikaa ja vaivaa menee tuhottomasti kaasumännän suojaputken ja kaasumännän karstojen kanssa.
No, erityispiirteensä molemmissa, mutta ei AR:stä oikein mitenkään saa monimutkaista pikkuosasekamelskaa.
Minä pidän sitä yksinkertaisempana, helpompana ja nopeampana huoltaa kuin RK. Toki sitten RK:n voi jättää aika pitkään kokonaan huoltamatta ja se toimii edelleen. Sitä vaihtoehtoa en kuitenkaan oikein osaa tässä edes huomioida, koska ammattimies ja harrastaja pitävät työvälineestään huolta koko ajan, oli se AR- tai AK-pohjainen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ihan samoilla ajatuksilla. Tosin kun arskan pistää ihan atomeiksi, niin osia on niin pirusti, että vähän aikaa tarvitsee huokailla niiden kanssa. Mutta toisaalta jos asiaa ajatellaan sotilaskäytön kannalta, niin eipä sitä tarvitse normi ”käyttäjän” toimesta koskaan niin pitkälle hajoittaa. Aika ristiriitaisilla fiiliksillä kuitenkin noiden kahden suhteen, toisaalta AK on yksinkertaisuudessaan kaunis mutta ergonomiassa ja painossa häviää. Paljon voisi tietysti viisastella kyseisten aseiden materiaali ja valmistusteknisistä seikoista mutta säästän teidät nyt siltä. ;):censored:
 
Woodsman kirjoitti:
Ihan samoilla ajatuksilla. Tosin kun arskan pistää ihan atomeiksi, niin osia on niin pirusti, että vähän aikaa tarvitsee huokailla niiden kanssa. Mutta toisaalta jos asiaa ajatellaan sotilaskäytön kannalta, niin eipä sitä tarvitse normi ”käyttäjän” toimesta koskaan niin pitkälle hajoittaa. Aika ristiriitaisilla fiiliksillä kuitenkin noiden kahden suhteen, toisaalta AK on yksinkertaisuudessaan kaunis mutta ergonomiassa ja painossa häviää. Paljon voisi tietysti viisastella kyseisten aseiden materiaali ja valmistusteknisistä seikoista mutta säästän teidät nyt siltä. ;):censored:
Klikkaa laajentaaksesi...
Kyllähän AK on legenda ja se on sitä myös laajemmin kuin vain asealalla ja aseisiin vihkiytyneiden parissa. Taitaa enemmistö maailman ihmisistä tunnistaa AK:n jne.

Se ei minusta kuitenkaan kerro AK:n erinomaisuudesta tai edes poikkeuksellisesta käyttökelpoisuudesta aseena. Se kertoo sen helposta valmistettavuudesta kopiointi mukaanlukien, olemattomista valmistus- ja hankintakustannuksista ja näiden seurauksena erittäin helposta saatavuudesta.
Legenda se on - siitä ei toki mihinkään pääse.
 
Pandahki kirjoitti:
Yhtään kaasupaineen liikuttamaa osaa ei ole ARssä pois piippulinjalta. Yleinen väärinkäsitys on, että kyseessä on esim. länsinaapurin Ljungmanista tuttu "direct gas impingement" vaikka arska toimii kaasumännällä - se mäntä on vaan eri paikassa! Jos arska olisi oikeasti "DI", siinä olisi luistissa pelkkä umpinainen kuppi kaasupilliä vasten. Tämä asetekninen virhemääritys on levinnyt laajalle, koska se on ollut Yhdysvaltain armeijan manuaaleissa ammoisista ajoista.

Stonerin alkuperäisestä patentista: "This invention is a true expanding gas system [=sylinteri + mäntä] instead of the conventional impinging gas system."
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämä omaperäinen mekanismihan oli saanut PV:ltäkin jonkin oman nimityksensä jo niissä 1950-luvun testeissä, joissa AR-10 oli mukana. En nyt vain satu muistamaan sitä, mutta se nimenomaan liittyi tuohon, että lukko toimii samalla kaasumäntänä.

Kapiainen kirjoitti:
AR:n iskuri irtoaa helposti ja vaivatta lukosta, eikä sieltä tosiaan paljastu "useita pikkuosia".
Klikkaa laajentaaksesi...
Onhan siinä lukonkääntäjä (cam pin) ja nallipiikin pidätyssokka, joiden käsittely on joskus inhottavaa. Etenkin lukonkääntäjän käsittely on joskus ärsyttävää, kun se ei etenkään uudenkarheissa aseissa mene aina ihan sulavasti paikalleen, vaikka lukko olisikin oikeassa asennossa sen kiinnittämistä varten.

Kuten yllä mainittiin, niin itse kyllä puhdistan ampumisen jälkeen aina lukon, sekä luistin (bolt carrier) sisäosan ja nallipiikin. Ne kun ovat ne eniten likaantuvat osat, koska lukkohan toimii luistin sisällä nimenomaan kaasumännän ominaisuudessa myös. Tosin kriittisen häiriön poistamisen kannalta noilla ei taida olla sen enempää väliä kuin RK:ssa on kaasumännän suojaputken irrottamisella. Sulkupesä on kyllä toisaalta AR:ssä huomattavasti työläämpi puhdistaa, ja vaatii ihan oman harjansa siihen, jos haluaa olla huolellinen; RK:ssa sulkupesän puhdistaminen onnistuu sormilla ja rätillä.
 
Kapiainen kirjoitti:
Kyllähän AK on legenda ja se on sitä myös laajemmin kuin vain asealalla ja aseisiin vihkiytyneiden parissa. Taitaa enemmistö maailman ihmisistä tunnistaa AK:n jne.

Se ei minusta kuitenkaan kerro AK:n erinomaisuudesta tai edes poikkeuksellisesta käyttökelpoisuudesta aseena. Se kertoo sen helposta valmistettavuudesta kopiointi mukaanlukien, olemattomista valmistus- ja hankintakustannuksista ja näiden seurauksena erittäin helposta saatavuudesta.
Legenda se on - siitä ei toki mihinkään pääse.
Klikkaa laajentaaksesi...

Vaikka lupasinkin olla kommentoimatta tuota valmistettavuutta niin olkoon :D
Varsinkin tällaisen jyrsityllä laatikolla olevan AK:n tekeminen nykymaailmassakin olisi yhtä p**settä. Erityisesti jos tehdään niin pieteetillä kuin Valmet tai Sako, tosin pv:n vaatimuksesta ;) Kyllä AR-sukuinen on näppärämpi valmistaa kehittyneessä länsimaassa kuin AK.
 
Miten saan itselleni reserviläiskiväärin?

Harrastusta pitää olla varmaan vuosia pohjalla, mutta miten pääsee liikkeelle?
 
Kapiainen kirjoitti:
Niitä voi aika monenlaisin laatuvaatimuksin valmistaa - ja aikamoisia tekeleitä on omiinkin käsiin joskus jossakin sattunut ihmeteltäväksi :)
Klikkaa laajentaaksesi...
Voin uskoa jos olet käynyt A-maan kyläseppien tuotteita ihastelemassa ;) Uskomattomia suorituksia olemattomilla työkaluilla.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top