Nyt ollaan lappamassa velkarahaa 9 miljardin edestä EU:n ilman maksuhyvityksiä joita mm. Ruotsi tajusi hakea.
Ruotsi ja Tanska ovat osana nuukaa nelikkoa (Ruotsi, Tanska, Hollanti, Itävalta) ajaneet omaa etuaan elvytysrahaston suhteen. Jostain kumman syystä Suomi ei liittynyt osaksi frugaaleja, vaikka Suomi on esittänyt hieman samansuuntaisia ajatuksia kuin edellä mainitut maat. Sekä Ruotsissa että Tanskassa on vallassa demarijohtoinen hallitus (
Tanskan kohdalla ilmaisu demarijohtoinen voi olla vähättelyä). Ruotsissa ja Tanskassa lienee fiksummat demarit kuin Suomessa. Ruotsi ja Tanska tuntuvat hanakammin puolustuvan etujaan EU-kuvioissa. Suomessa taitaa olla paljon 90-luvulle henkisesti jämähtäneitä vyölaukkumiehiä, joille on heikon itsetunnon takia tärkeää miellyttää eurooppalaisia. Ehkäpä historian ansiosta ruotsalaisilta ja tanskalaisilta löytyy enemmän kansallista itsetuntoa ja täten heillä on vähäisempi tarve italialaisten, bulgarialaisten, kreikkalaisten ym. miellyttämiseen.
Vihriälä kirjoittaa aiheesta hyvin. Vihriälä nostaa esille tärkeän pointin, jonka vähäistä huomiota julkisessa keskustelussa olen ihmetellyt. Korona ei ole minkään jäsenmaan vika, mutta sen sijaan se, että mailla on erilainen kapasiteetti elvyttää, on seurausta eri maiden erilaisista politiikasta. (Tummennukset omia)
"Tämän vasta-argumenttina on esitetty, että korona on jäsenmaiden omasta toiminnasta riippumaton sokki, jonka vuoksi sen vaikutusten lieventämiseen kohdistuva tuki ei aiheuta huonoa kannustinta, toisin sanoen ns. moral hazard –ongelmaa ei synny. Väite kannustinongelmien puuttumisesta ei ole pitävä. Sokki sinänsä on jäsenmaista riippumaton, mutta se, että osa jäsenmaista ei kykene lieventämään sokin vaikutusta finanssipoliittisella elvytyksellä, ei sitä ole.
Jäsenmaiden välisiä tulonsiirtoja merkitsevä tuki on tarpeellista nimenomaan sen vuoksi, että osalla maita ei arvioida olevan edellytyksiä elvytykseen oman, aiemmasta politiikasta aiheutuneen vähäisen finanssipoliittisen liikkumavaran takia. Muutenhan riittäisi elvytystoimien koordinointi siten, että kukin maa vastaa omista toimistaan.
....
En ole täysin vakuuttunut hallituksen julkilausutuista neuvottelulähtökohdista.
Vaikka elpymisvälineen voi olettaa vahvistavan Suomenkin vientimarkkinoiden kasvua hallituksen toteamalla tavalla, tämän vaikutus Suomen kasvuun ei välttämättä ole suurempi kuin jos Suomi käyttäisi osuutensa suorien tukien rahoittamiseen tarvittavasta EU-velasta kotimaisen kysynnän elvyttämiseen. Hyöty nimenomaan EU:n kautta tapahtuvasta finanssipoliittisesta ekspansiosta liittyy nähdäkseni eurokriisin tapaisen tilanteen välttämiseen lähivuosina. Tällaisella kriisillä epäilemättä olisi huomattava kielteinen vaikutus myös Suomeen. Tämä puoltaa yhtäältä sitä, että merkittävä (vaikkakin ehkä esitettyä pienempi) osa eniten koronasta kärsineiden maiden tuesta olisi suoraa tukea, ja toisaalta korostaa tukeen liittyvien ehtojen tärkeyttä samalla tavalla kuin eurokriisin aikana tukeen oli tärkeä liittää ehtoja.[4]
Toiseksi, neuvoston oikeuspalvelun juridinen silmänkääntötemppu ei ole mielestäni riittävä peruste Suomelle hyväksyä EU:n velkaantumista suorien tukien rahoittamiseksi
...
Yleisesti hyväksyttävissä olevien ratkaisujen hakeminen on perustellusti Suomen EU-politiikan päälinja.
Kompromissihakuisuuden ei kuitenkaan tulisi tarkoittaa tärkeiden periaatteiden hylkäämistä, edes meille monin tavoin tärkeän Saksan painostuksen edessä. Kun ns. nuuka nelikko suhtautuu Suomea kriittisemmin komission ehdotukseen, tuen saaminen merkittävillekin muutoksille saattaa olla mahdollista, eikä sellaisen yrittämistä pidä kaihtaa. Euroopan talous ei kaadu, vaikka ratkaisua ei komission esityksen pohjalta löydy vielä loppuviikon kokouksessa. "
Elpymisrahaston tavoite on hyvä, mutta toteutustapa ongelmallinen. Suomen ei tulisi hyväksyä nyt esillä olevaa versiota. EU:n elpymisrahastohanke etenee. EU:n puheenjohtajamaana
www.vesavihriala.fi