Ihan mainioita tunnelmapaloja. Kiitos jakamisesta.
Aikaisemmin jo esittelemäni raportin loppuosa, kun forumin softa sallii ainoastaan 5 liitettä. Edellisissä osassa PE:n upseerit valittelivat, että neukut joutuivat odottelemaan hallien ovien avaamista aina klo 8:30 asti. Oli tässä välissä tilaisuus kysyä 1960-luvun mekaanikolta sen aikaisista työajoista. Työpäivät todellakin alkoivat herrasmiesmäisesti vasta klo 8:30, kuten raportti kertoi. Haastateltavani sanoi myös, että kesäisin voitiin lähteä jo klo 15 kotiin, jos hommat oli hoidettu. Hän kyllä muistutti myös, ettei toisaalta mitään työaikoja tunnettu. Sotilaina mekaanikot voitiin tarvittaessa käskeä vaikka yllättäen iltatöihin, jos tällaista tarvetta ilmeni.Yllättävän kyvytöntä henkilöstöä ilmavoimissa tuohon aikaan. Olisi luullut että tuonne olisi komennettu parhaita miehiä eikä virkamiehiä...
Hyvin myös käy ilmi, kuinka vastahakoisia "liittolaisia" olimme. Kaikki täällä ovat isännöineet vieraita, jotkut työnkin puolesta. Heistähän pyritään huolehtimaan parhaan mukaan. Nyt neukut laitettiin nukkumaan urheiluhallin lattialle. Siellä oli kuitenkin niin kylmä, että vieraat piti majoittaa jatkossa hotelliin. Raportissa kysytään aiheellisesti, miksi ei tyhjennetty väliaikaisesti varuskunnasta joku tila majoitukseen; eihän neukkuja nyt niin paljon ollut. PV:n omien kilpailuiden osallistujien majoittamiseksi joukon omat varusmiehet hätistettiiin telttoihin vaikka keskellä talvea. 1960-luvun Puolustusvoimat oli myös Britannian kaltainen luokkayhteiskunta: Vieraille piti järjestää juhkapäivälliset, mutta "siitä luovuttiin joukon epätasaisuuden vuoksi." Mun tulkinnan mukaan tämä tarkoittaa sitä, ettei lennostoa komentava eversti ko. tilaisuuden isäntänä halunnut kutsua vieraakseen miehistöä edustavia mekaanikkoja; aliupseerit olisivat ehkä vielä menneet juuri ja juuri vieraanvaraisuuden nimissä. Mikään raportissa ei viittaa siihen, että vieraiden käyttäytymisessä olisi ollut toivomisen varaa. Siitä olisi ilman muuta raportoitu, kun lennoston väkeä välillä roimittiin oikein kunnolla.
Suomalaiset saivat tutustua myös lähetystöneuvos Selihoviin. Titteli sekä hänen toimintansa kaikkien neukkujen pomona kertoo että S. oli KGB:n edustaja lähetystösssä, ja mitä ilmeisimmin vastuussa koko MiG-projektista. Hän valvoi tiukasti omaa väkeään ja meikäläisten turvallisuuskulttuuri tuotti S:lle jatkuvaa huolta. Sitä kun ei oikeastaan ollut lainkaan. Neukut kyselivät muun muassa, voiko kuka tahansa siviili ajaa autola lentoasemalle ja ihmettelivät uusien MiGien vierestä talsivia Finskin lentomatkustajia. Ilmavoimat eivät vielä silloin toimineet kiitoratojen vastakkaisella puolella. Puiset hallit olivat myös erittän palovaarallisia ja raportin mukaan S. epädiplomaattisesti suorastaan huomautteli epäilevänsä suomalaisten kykyjä hoitaa näitä asioita. Asiassa oli vinha perä sillä PE:n tarkastajatkin havaitsivat, että erittäin salaista MiGien kauppasopimusta kaivattaessa sen antoi toimiston konekirjoittaja. Tarvittava kassakaapin avain köytyi lukitsemattomasta pöytälaatikosta. Nliiton uusin hävittäjä oli tuossa vaiheessa paljon salaisempi kone kun F-35 tänään.
Harvoin yksi raportti kertoo tapahtuma-ajasta yhtä selvin sanoin. Ajan tapana silloin ja paljon myöhemminkin oli kirjata raportteihin kaikki epäkohdat kiitoksia onnistumisista jakamatta. Paperi liitettiin arkistoon ilman diaarinumeroa ja talletettiin PE:n hankintaosaston idänkauppa-asiakirjoihin, joiden jakelu oli hyvin suppea. Voisimme täällä herkutella mehevillä yksityiskohdilla ja saahan niin tehdä, jos haluaa. On kuitenkin muistettava, että Karjalan lennosto joutui silloin ylivoimaisen tehtävän eteen. Oli kun huomenna Rissalaan laskeutuisi 10 F-35:ä, joista kukaan ei tietäisi mitään eikä ole saanut mitään ennakkovalmennusta. Yhteistä kieltä ei ole ja tulkkeja paikalla toivottomasti liian vähän. Lentäjätkin oli lentäny Nliitossa vain 3-5 tuntia ja loppu opettelu tapahtui kotomaassa.
PV:n ja Ilmavoimien komentajat tietenkin lukivat paperit ja oletettavasti ryhtyivät tarvittaviin toimenpiteisiin. Tästä alkoi osaamisen kertyminen. Asiathan olivat ja ovat edelleen salaisia, mutta voimme olettaa että 10 v myöhemmin Drakenien tullessa vastaanottojärjestelyt olivat jo ihan toisella levelillä ja 1990-luvun Hornet-kaupoissa osaamistamme jo kehutiin viimevuotisen HX-hankkeen tapaan.
Viimeksi muokattu: