Roskaa.

Status
Suljettu uusilta vastauksilta.
254518_293876734052398_591663424_n.jpg


Näitä vähän vähemmälle :D
 
Monissa tapauksissa nykytutkijat suhtautuvat tietyllä varauksella esim. henk.koht. muistiinpanoihin ja niiden välittämään kuvaan, tai aikanaan rakennettuun kuvaan sotilaiden käyttäytymisestä - moni nykytutkimus on ikävällä tapaa rikkonut/murskannut näitä vanhoja kuvitelmia. Sama pätee myös siviileistä rakennettuun mielikuvaan. Ihmisillä on ollut lähes järjestään tapana väheksyä omaa rooliaan julmuuksissa tai jopa kiistää ne täysin, mutta vastaavasti korostaa muiden tai vihollisten roolia niissä. Tämä huomio pätee sitten kaikkiin sodan osapuoliin, eli tutkijoista on sitä mieltä, että sota on ollut olennaisesti raadollisempaa ja vähemmän ylevää mitä aiemmin on uskoteltu.

vlad.


Tuosta valikoivasta muistista ja asioista vaikenemisesta.

Muistan lukeneeni jostakin maininnan että suomessakin joillakin hävittäjä lentäjillä alkoi moottori hyvin usein ”käydä huonosti” taistelun/rintaman lähestyessä.
Tästä seurasi tietenkin kääntyminen kotiin.
Nämä miehet kyllä tiedettiin mutta heistä ei vain puhuta kirjallisuudessa.
 
Tuosta valikoivasta muistista ja asioista vaikenemisesta.

Muistan lukeneeni jostakin maininnan että suomessakin joillakin hävittäjä lentäjillä alkoi moottori hyvin usein ”käydä huonosti” taistelun/rintaman lähestyessä.
Tästä seurasi tietenkin kääntyminen kotiin.
Nämä miehet kyllä tiedettiin mutta heistä ei vain puhuta kirjallisuudessa.

Eikö noin ollut vähän joka maassa? Jenkeilläkin japanilaisia riemuissaan pommittanut Curtiss LeMay huomasi, että hirmu moni B-29 palaa kotiin kun on "moottorivika" tms. Sitten hän lensi itse mukana jollakin lennolla viimeisessä koneessa, eikä moottorivikoja tullut.

Suomen hyvin rajallinen konekanta tietysti ehkä osaltaan vähensi tätä ongelmaa, koska koneita oli vähemmän kuin miehiä niin olettaisin tällaisten painolastien joutuneen aika nopeaan siirretyksi muihin hommiin.
 
Tuosta valikoivasta muistista ja asioista vaikenemisesta.

Muistan lukeneeni jostakin maininnan että suomessakin joillakin hävittäjä lentäjillä alkoi moottori hyvin usein ”käydä huonosti” taistelun/rintaman lähestyessä.
Tästä seurasi tietenkin kääntyminen kotiin.
Nämä miehet kyllä tiedettiin mutta heistä ei vain puhuta kirjallisuudessa.

Yksi lentäjä, josta toiset eivät oikein pitäneet, oli Mannerheim-ristin ritari Veikko Karu (Fokker, Morane, HC). Hän oli parhaimmillaan tarmokas johtaja ja esikuntajohtaja mutta häntä ei voi pitää reiluna "pilven veikkona" ollenkaan. Lentäessään vielä jatkosodan alussa hänellä oli ikävä tapa yrittää kiristää itselleen todistusta pudotuksista, joita ei ollut. Silloin piti olla kavereiden todistus, koneen tunnistettu hylky, radiosanoma tms. pudotuksen varmenteena. Karu saattoi vihjailla, että "kyllä minä näin sinun pudotuksesi ja todistan sen, jos sinä vain todistat myös minun pudotukseni". Vuodesta 1942 Karu oli kirjoituspöydän takana.

Esimerkiksi Kyösti Karhilan sinänsä herrasmiesmäiset muistelmat, jos osaa lukea "rivien välistä", Karun luonne tulee esiin.

Karun vaimo oli alkoholisti. Vaimolla oli suhde saksalaisen lentäjän kanssa. Kun Karu sai tietää tästä, hän seurasi saksalaista lennolle ja ampui tämän alas. Saksalainen kuoli. Sotaoikeudessa Karu kertoi, että erehtyi koneen tunnistamisessa. Hänen selityksensä meni läpi.
 
Yksi lentäjä, josta toiset eivät oikein pitäneet, oli Mannerheim-ristin ritari Veikko Karu (Fokker, Morane, HC). Hän oli parhaimmillaan tarmokas johtaja ja esikuntajohtaja mutta häntä ei voi pitää reiluna "pilven veikkona" ollenkaan. Lentäessään vielä jatkosodan alussa hänellä oli ikävä tapa yrittää kiristää itselleen todistusta pudotuksista, joita ei ollut. Silloin piti olla kavereiden todistus, koneen tunnistettu hylky, radiosanoma tms. pudotuksen varmenteena. Karu saattoi vihjailla, että "kyllä minä näin sinun pudotuksesi ja todistan sen, jos sinä vain todistat myös minun pudotukseni". Vuodesta 1942 Karu oli kirjoituspöydän takana.

Esimerkiksi Kyösti Karhilan sinänsä herrasmiesmäiset muistelmat, jos osaa lukea "rivien välistä", Karun luonne tulee esiin.

Karun vaimo oli alkoholisti. Vaimolla oli suhde saksalaisen lentäjän kanssa. Kun Karu sai tietää tästä, hän seurasi saksalaista lennolle ja ampui tämän alas. Saksalainen kuoli. Sotaoikeudessa Karu kertoi, että erehtyi koneen tunnistamisessa. Hänen selityksensä meni läpi.

Jos ei muuta, niin aika karu jätkä!
 
Tuosta valikoivasta muistista ja asioista vaikenemisesta.

Muistan lukeneeni jostakin maininnan että suomessakin joillakin hävittäjä lentäjillä alkoi moottori hyvin usein ”käydä huonosti” taistelun/rintaman lähestyessä.
Tästä seurasi tietenkin kääntyminen kotiin.
Nämä miehet kyllä tiedettiin mutta heistä ei vain puhuta kirjallisuudessa.

Ei tuo nyt mitään uutta tietoa ole. Sota on rankkaa puuhaa ja vain osalla on kyky siihen, varsinkin hävittäjälentäjillä jotka joutuivat kaksintaistelutilanteisiin. Kaikissa ilmavoimiss oli lentäjiä jotka eivät kyenneet taistelutoimintaan. Taistelukykyyn vaikutti myös motivoituminen. Pienissä ilmavoimissa lentäjät olivat motivoituneimpia kun kyseessä oli kansakunnan kohtalo. Jollain jenkkien ilmavoimien lentäjällä oli helpompi luistella taistelusta kun tiesi että sota voitetaan joka tapauksessa ja suuressa joukossa luistelijat oli vaikeampi havaita. Jo ihan tulostenkin perusteella Suomen ilmavoimien taso ja taistelukyky oli korkeampi kuin pääosalla ilmavimia.
 
Nykyajan tehokkaimmat aseet
1118_l_nykyajantehokkaimmataseet_240.jpg


Taidokkaasti kuvitettu tietoteos vertailee havainnollisesti eri asejärjestelmiä ja niiden ominaisuuksia, kuten nopeutta, panssarointia, kaliiperia, tulivoimaa ja kantamaa.



Kirjan anti on lähinnä kauniit kuvat.
Kaikesta muusta huokuu lähinnä tekijän asiantuntemattomuus.
Kirjaa ei voi mitenkään pitää tietokirjana vaan se on lähinnä yhdysvaltain kotimarkkinoille suunnattu kuvakirja.
Vertailtavat aseet on, valittu miten sattuu, samoin kuin vertailtavat asiatkin.
Lähinnä tulee mieleen meidän lastenkirjat.
Kirja ei missään suhteessa täytä mainoslauseen antamaa lupausta ”Ainutlaatuinen hakuteos jokaiselle aseistuksesta kiinnostuneelle.”
 
hänellä oli ikävä tapa yrittää kiristää itselleen todistusta pudotuksista, joita ei ollut.
Ilmari Juutilaisen elämäkerrassa mainitaan myös Joppe Karhusen suuttuneen Juutilaiselle tämän kieltäydyttyä vahvistamasta olematonta pudotusta. Myöhemmin Karhunen haastoi Juutilaisen kenttäoikeuteen tekaistun syytteen perusteella, tuomioksi tuli vain arestia, mutta miesten välit eivät enää koskaan normalisoituneet.
Karun vaimo oli alkoholisti. Vaimolla oli suhde saksalaisen lentäjän kanssa. Kun Karu sai tietää tästä, hän seurasi saksalaista lennolle ja ampui tämän alas. Saksalainen kuoli.
Karun vaimo katosi vuonna 1962, tapaus osoittautui murhaksi ja Veikko Karu tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Veikko Karun kuoltua 1991 kävi ilmi, että surmaaja olikin ollut Karun poika Simo, joka riidan päätteeksi oli ampunut äitinsä. Veikko Karu oli halunnut suojella poikaansa ja ottanut syyn niskoilleen. Monikohan meistä lähtisi kymmeneksi vuodeksi lusimaan toisen puolesta? Ei hän ehkä aivan mätä jätkä ollutkaan. Tragiikkaa kerrakseen kuitenkin yhden perheen osalle.
 
Veikko Karusta vielä. Veikkaan että hänen isänsä oli virolainen nimen perusteella.

Karu syntyi Kajaanissa, rakennusmestari Jaan ja Katri (o.s. Kemppainen) Karun perheeseen.

Jaan ei ole suomalainen nimi. Ja jos olis ruotsinkielinen niin kirjoitettaisiin yhdellä A-kirjaimella. Virolaiset taas kirjoittavat tuon nimen juuri noin. Ja Karu on karhu viroksi.
 
"Ovelasti" ovat sekoittaneet homoseksuaalien ja pedofiilien välistä raja-aitaa.


Ja kukaan ei muista kuinka täällä oleva ”maanpuolustuksen kerma” teki juuri samaa leimaamista.
Kun keskusteltiin adoptio oikeudesta myös samaa sukupuolta oleville pareilla.
Eli ääriaineksilla on hyvin vähän eroa, olivat ne sitten venäjällä tai missä muualla tahansa.
 
Ja kukaan ei muista kuinka täällä oleva ”maanpuolustuksen kerma” teki juuri samaa leimaamista.
Kun keskusteltiin adoptio oikeudesta myös samaa sukupuolta oleville pareilla.
Eli ääriaineksilla on hyvin vähän eroa, olivat ne sitten venäjällä tai missä muualla tahansa.

Teki vai? No, se on kyllä harmillista jos näin oli, en ole itse silloin ollut tuossa keskustelussa mukana, siksi en ole "unohtanutkaan" varsinaisesti.

Olen itse todennut viimeistään armeija-aikana että olen täydellisen 101% umpihetero eikä minua missään pride-kulkueessa nähtäisi kannattajajäsenenäkään enkä edes kannattanut tuota tasa-arvoista avioliittolakia, isolta osin juurikin tuon adoptio-oikeuden takia (sen syvemmälle en aiheeseen aio täällä mennäkään).

Silti se ei miellytä itseäni yhtään että joillakin on käsitys, että homoseksuaali on melkein sama kuin pedofiili, tai että homoseksuaali on jokin seksimaanikko jonka kanssa pitää kaikkien miespuolisten koko ajan pitää varansa ettei vaan joudu jonkun lähentelyn kohteeksi. Samalla logiikalla naisten ei pitäisi esim. töissä jutella miehille etteivät joudu tyyliin raiskatuiksi. Mitä olen homoseksuaalisten ihmisten kanssa esim. työelämässä ollut tekemisissä niin ei eroa mitenkään muistakaan ihmisistä. Tai ehkäpä ulkonäköni suojasi minua näissä tilanteissa :rolleyes:

Totta puhuen ei kiinnosta pätkääkään suurimmasta osasta ihmisiä mitä he kotonaan puuhailevat, oli sitten suuntaus tavallinen tai jokin muu, kaksimielisyydet ja rempseä huumori ovat elämän suola mutta kyllä se olisi vaivaannuttavaa heteroidenkin osalta, jos jokainen selostaisi aina maanantaina että missä asennoissa tuli rouvan / aviomiehen kanssa viikonloppuna oltua ja kestikö touhu 5 vai 20 minuuttia... o_O
 
Ja kukaan ei muista kuinka täällä oleva ”maanpuolustuksen kerma” teki juuri samaa leimaamista.
Kun keskusteltiin adoptio oikeudesta myös samaa sukupuolta oleville pareilla.
Eli ääriaineksilla on hyvin vähän eroa, olivat ne sitten venäjällä tai missä muualla tahansa.

Tässä kohdin on tietenkin huomioitava se, että itsekullakin on oikeus esittää idioottimaisia ajatuksia mutta niiden toteuttaminen on sitten aivan toinen asia - ja usein se idioottimaisten ajatustenkin esittäminen tulee joskus tulevaisuudessa vastaan ja mahdollisesti jopa epäedullisessa yhteydessä. On myös syytä huomioida, että sillä on suuren suuri merkitys kuka sanoo sen ohella, että mitä sanotaan, joten on olennaisesti riskaalimbaa mikäli sanojalla on edes jonkin tason vaikutusvaltaa ihmisiin/mediaan tai molempiin tai että hänellä on asemassa, jossa hän voi vaikutusvallallaan vaikuttaa siihen millaisen kohtelun ihmiset saavat oikeudessa, kansan silmissä etc. Eli se, että joku käyttäjä rinnastaa homot pedofiileihin ei ole muuta kuin idiotismia, sen sijaan jos saman rinnastuksen tekee henkilö joka on määräävässä asemassa toisiin, on astetta paria vakavampi asia koska se saattaa johtaa (ja usein johtaakin) huomattaviin lieveilmiöihin - kuten esim. Venäjällä on nähty kun homoseksuaalit on rinnastettu pedofiileihin ja kun tähän yhdistetään Venäjän lainsäädäntö ja erityisesti "homopropagandan levittämisen kieltävä laki" päästään asetelmaan, jossa yhteiskunta vähintäänkin hiljaa hyväksyy homoseksuaalien ajojahdin ja monissa tapauksissa jopa suorastaan antaa mahdollisuuden siihen. Erityisesti tämä näkyy sitten tuomioistuimissa, joissa tuomiot homoseksuaalien pahoinpitelyistä ja jopa brutaaleista tapoista ovat käytännössä lähes aina alimitoitettuja vrt. tuomiot vastaaviin rikoksiin jos kohde on ollut heteroseksuaali tai sikäläisen ajattelutavan mukaan "normaali".

Lännessä on ääriaineksillakin mielipiteitä joita normaalin ihmisen ei pitäisi hyväksyä, moni tekee hyvinkin outoja rinnastuksia - ikävä kyllä, mutta onneksi toistaiseksi esim. Suomessa oikeuslaitos on jotakuinkin immuuni tällaisille vaikuttimille, joten sen taholta ei esiinny sellaisten rikollisten suosimista, jotka ovat joutuneet oikeuteen esim. vähemmistöjen oikeuksien poljennasta tai suoranaisesta vähemmistöihin kohdistuvasta väkivallasta. Yhteiskunta asettaa siis selkeät ja toimivat raamit sen suhteen mikä on hyväksyttyä ja mikä ei, ja jos Suomi tässä suhteessa muuttuisi samaan suuntaan Venäjän kanssa niin enpä voisi sanoa, että pitäisin sellaisen kehityksen suunnakseen ottanutta Suomea puolustamisen arvoisena maana, haluaisinko edes asua täällä?

Ja kyllä, minä kannatin tasa-arvoista avioliittolakia (vaikka mielestäni sen nimen olisi tullut olla tasa-arvoisempi avioliittolaki, koska vieläkään kaikki oikeustoimikelpoiset ihmiset eivät ole avioliittoasian suhteen tasa-arvoisessa asemassa toisiinsa verrattuna esim. polyamoristeja kohdellaan nyt epätasa-arvoisesti vrt. heterot ja homoseksuaalit).

vlad.
 
Ja kukaan ei muista kuinka täällä oleva ”maanpuolustuksen kerma” teki juuri samaa leimaamista.
Kun keskusteltiin adoptio oikeudesta myös samaa sukupuolta oleville pareilla.
Eli ääriaineksilla on hyvin vähän eroa, olivat ne sitten venäjällä tai missä muualla tahansa.

Oikein hyvä komentti, olet niin oikeassa.
Olisit silti rohkeasti omaa mieltäsi ja kirjoitasit nämä kommentit sinne missä muutkin keskustelevat aiheesta. Tulee turhaan vaikutelma kiukuttelusta.
 
Status
Suljettu uusilta vastauksilta.
Back
Top